Suomen liikenne- ja viestintäministeriö
| Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) | |
|---|---|
| Ministeri(t) | |
| – Liikenneministeri | Merja Kyllönen |
| – Asunto- ja viestintäministeri | Krista Kiuru |
| Kansliapäällikkö | Harri Pursiainen |
| Budjetti | 2,4 mrd € (2012) |
| Työntekijöitä | 180 |
| Osoite | Liikenne- ja viestintäministeriö PL 31 00023 Valtioneuvosto |
| www.lvm.fi | |
Liikenne- ja viestintäministeriö (lyhenne LVM[1]) (ruots. Kommunikationsministeriet), kuten muutkin ministeriöt, on osa Suomen valtioneuvostoa. Ministeriössä on Kataisen hallituksessa kaksi ministeriä: liikenneministeri Merja Kyllönen Vasemmistoliitosta sekä asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru SDP:stä.
Sisällysluettelo |
Osastot ja yksiköt [muokkaa]
Liikenne- ja viestintäministeriö vastaa liikenne- ja viestintäpolitiikan valmistelusta ja toimeenpanosta sekä hallinnonalan virastojen ja laitosten ohjauksesta. Ministeriössä on kolme osastoa. Ne ovat Liikennepolitiikan osasto, Viestintäpolitiikan osasto ja Yleinen osasto.
Liikennepolitiikan osastolla on viisi yksikköä: Liikennehallinnon ohjaus, Liikennealan strategia, Liikennemarkkinat, Liikenteen turvallisuus ja ympäristö sekä Liikenteen hallinta.
Viestintäpolitiikan osastolla on kolme yksikköä: Viestintämarkkinat, Viestinnän peruspalvelut ja Internetpalvelut.
Yleisen osaston yksiköt ovat Talousyksikkö, Hallintoyksikkö, Kehittämisyksikkö sekä Turvallisuusyksikkö. Ministeriön viestintä on ainoa osastojen ulkopuolinen, suoraan ylimmän johdon alainen yksikkö.
Liikenne- ja viestintäministeriön tehtävät [muokkaa]
Liikenne- ja viestintäministeriön perustehtävä on lainvalmistelu. Ministeriö valmistelee valtioneuvostolle lakeja ja asetuksia sekä päätöksiä, joita tehdään eduskunnassa, tasavallan presidentin esittelyssä ja valtioneuvoston istunnoissa. Ministeriö antaa myös omia asetuksia.
Liikenne- ja viestintäministeriön toimialaan kuuluvat valtioneuvoston ohjesäännön mukaan: 1) tie- ja rautatieliikenne, siviili-ilmailu ja vesiliikenne; 2) liikenneväylät, satamat ja lentopaikat; 3) ilmakehän tutkimus ja seuranta, sääpalvelut sekä fysikaalinen merentutkimus ja seuranta; 4) sähköinen viestintä, postitoiminta ja lehdistön tukeminen; 5) viestintäpalvelujen tietoturvallisuus.
Liikennepolitiikka [muokkaa]
Liikennepolitiikalla tarkoitetaan eri tahojen toimenpiteitä, joilla pyritään huolehtimaan liikennepalvelujen tuottamisesta ja hankinnasta tai vaikuttamaan niihin.
Uusi liikennepolitiikka [muokkaa]
Uudella liikennepolitiikalla tarkoitetaan aikaisemmasta poikkeavaa toimintatapaa liikennejärjestelmän kehittämisessä. Tavoitteena on löytää liikennepolitiikan tuottavuutta ja vaikuttavuutta parantavia uusia mahdollisuuksia sekä edistää innovaatioiden ja uuden teknologian tehokasta hyödyntämistä liikennepolitiikassa.
Viestintäpolitiikka [muokkaa]
Viestintäpolitiikan tavoitteena on turvata kaikille kotitalouksille, yrityksille ja organisaatioille toimivat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet ja -palvelut. Yleisten muutostrendien lisäksi viestintäpolitiikan toimintaympäristöä muokkaavat vahvasti teknologisen kehityksen ohella toimialan globaali luonne, muuttuvat käyttötottumukset sekä toiminnan luotettavuuteen ja turvallisuuteen liittyvät haasteet.
Ministeriön alaisia virastoja ja laitoksia [muokkaa]
Ministeriön ohjauksessa olevat valtion omistamat yhtiöt [muokkaa]
Ministeriö vastaa seuraavien valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta:
Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikköön siirrettiin 21. marraskuuta 2011 seuraavien aiemmin liikenne- ja viestintäministeriön ohjauksessa olleiden valtionyhtiöiden omistajaohjaus:
Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausyksikköön siirrettiin 1. toukokuuta 2007 seuraavien aiemmin liikenne- ja viestintäministeriön ohjauksessa olleiden valtionyhtiöiden omistajaohjaus:
Historia [muokkaa]
Suomen Suuriruhtinaskunnan talousosastoon perustettiin kulkulaitostoimituskunta 13. syyskuuta 1892. Päivää pidetään liikenne- ja viestintäministeriön perustamisajankohtana. Ministeriö täytti 110 vuotta vuonna 2002. Se on yksi vanhimmista ministeriöistä. Liikenne- ja viestintäministeriö sai nykyisen nimensä Lipposen II hallituksen aikana 1. syyskuuta 2000, kun liikenneministeriö muutti nimensä paremmin toimialuettaan kuvaavaksi.
Liikenneministeriö syntyi Koiviston I hallituksen loppuvaiheiden aikana 1. maaliskuuta 1970, kun kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö jaettiin liikenneministeriöksi ja työministeriöksi. Jaossa kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöstä erotettiin työvoima-asiat työvoimaministeriöön (myöhemmin työministeriöön), johon tuli myös kokonaan uusi ministeri. Vanhaan uudelleen nimettyyn ministeriöön jäivät liikenne- ja viestintäasiat, joita jäi hoitamaan sama ministeri Paavo Aitio. Ministeriön ilmailuosastosta muodostettiin Ilmailuhallitus.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ KOTUS: Lyhenneluettelo 10.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 19.4.2013.
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Liikenne- ja viestintäministeriön verkkopalvelu
- Liikenne- ja viestintäministeriö Facebookissa
- Liikenne- ja viestintäministeriö Twitterissä
- Laki Yleisradio Oy:stä (1380/1993)
- Liikenne- ja viestintäministeriön työjärjestys (791/2011)
- Valtion talousarvioesitys 2012 (pääluokka 31, liikenne- ja veistintäministeriön hallinnonala)
- YLE, Elävä Arkisto: Liikennettä ja viestintää ministeriöstä maanteille ja tiedon valtateille
Valtioneuvoston kanslia | Ulkoasiainministeriö | Oikeusministeriö | Sisäasiainministeriö | Puolustusministeriö | Valtiovarainministeriö | Opetus- ja kulttuuriministeriö | Maa- ja metsätalousministeriö | Liikenne- ja viestintäministeriö | Työ- ja elinkeinoministeriö | Sosiaali- ja terveysministeriö | Ympäristöministeriö