Myrskylä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Myrskylä
Mörskom
Myrskylä.vaakuna.svg Myrskylä.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti

www.myrskyla.fi
Sijainti 60°40′10″N, 25°51′10″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Porvoon seutukunta
Perustettu 1636 (erottamalla Pernajasta)
Kokonaispinta-ala 206,35 km²
285:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 200,37 km²
– sisävesi 5,98 km²
Väkiluku 1 988
277:nneksi suurin 31.1.2014 [2]
– väestötiheys 9,92 as/km² (31.1.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 15,7 %
– 15–64-v. 60,8 %
– yli 64-v. 23,5 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 87,9 %
ruotsinkielisiä 10,0 %
– muut 2,1 %
Kunnallisvero 20,00 %
147:nneksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Jouko Asuja
Myrskylän kirkonkylää etelästä päin nähtynä.

Myrskylä (ruots. Mörskom) on Suomen kunta, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Myrskylä itsenäistyi omaksi kirkkoherrakunnakseen vuonna 1636 Pernajasta. Kunnassa on 1 988 asukasta,[2] ja sen pinta-ala on 206,35 km², josta 200,37 km² on maata ja loput 5,98 km² sisävesialueita.[1]

Myrskylän naapurikuntia ovat kaakossa Askola ja Porvoo, etelässä Loviisa, idässä Lapinjärvi, pohjoisessa Orimattila ja lännessä Pukkila. Entisiä naapurikuntia ovat Orimattilan kanssa yhdistynyt Artjärvi sekä Loviisan kanssa yhdistyneet Liljendal ja Pernaja.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pernajan kappeliseurakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrskylä on 1200-luvulla ollut osa Porvoon seurakuntaan kuulunutta Pernajan kappeliseurakuntaa. Virolaisella Padisten luostarilla oli patronaattioikeus Porvoon maaseurakuntaan vuodesta 1351 alkaen. Tältä ajalta Myrskylässä on munkkeihin viittaavia paikannimiä, kuten Munkbrink, Munkbro äng, Munkbäck ängen ja piispaan viittaava Pispängen.

Hallila on mainittu asiakirjoissa ensimmäistä kertaa lähteiden mukaan vuonna 1403 ja Myrskylä vuonna 1485. Myrskylän nimi kirjoitettiin tuolloin muodossa Mörskeby tai Mörsköle. Kaikki Myrskylän seitsemän kylää (Hallila, Hyövinkylä, Jaakkola, Kankkila, Kreivilä, Myrskylänkylä ja Pakila) on mainittu kirjallisissa lähteissä 1540-luvulle tultaessa.[5]

Itsenäinen pitäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrskylän ensimmäinen kirkko oli rakennettu joko vuonna 1604 tai 1611 Myrskylän ollessa vielä Pernajan kappelina. Turun piispa Isaacus Rothovius päätti vuonna 1633, että Myrskylästä muodostetaan Pernajan seurakunnasta riippumaton itsenäinen Myrskylän seurakunta. Ruotsin kuningatar Kristiina vahvisti tämän päätöksen vuonna 1636.

Myrskylän ensimmäiseksi kirkkoherraksi kuningatar määräsi Mikael Matiuksenpoika Buscheruksen vuodesta 1636 alkaen. Myrskylän ensimmäinen kirkko paloi ja toinen kirkko rakennettiin vuoteen 1639 mennessä. Kolmas ja samalla nykyinen kirkko rakennettiin 1803.[6]

Kuningatar Kristiina lahjoitti vuosina 1636 ja 1638 Myrskylästä 41 taloa kenraali Arvid Forbuksen veljelle Matias Forbukselle. Porvoossa sijaitsevasta Ånäsin kartanosta kotoisin ollut Forbus perusti Kirkkojärven pohjoispuolelle säteritilaksi Myrskylän kartanon. Lahjoitus alkuperäisessä muodossaan peruutettiin ja vuonna 1863 kartanosta tuli ratsusäteritila, jolla oli verovapauden vastikkeeksi velvoite ylläpitää kruunun palvelukseen jatkuvasti valmiina kolme ratsuväkisotilasta hevosineen ja varusteineen.[5]

Vuonna 1747 Ruotsi hävisi Venäjän kanssa käydyn hattujen sodan. Sodan seurauksena kuningaskunta kärsi suurta Pohjan sotaa suuremmat aluemenetykset. Ne aiheuttivat Porvoon hiippakunnan piispalle verotulojen menetyksiä, joten Myrskylän seurakunta muutettiin anneksiseurakunnaksi, jonka kirkkoherrana toimi Porvoon piispa. Käytännössä sijaiskirkkoherra huolehti kirkollisista tehtävistä ja piispa itse johti pitäjänkokouksia.

Maaseudulla pitäjänkokoukset päättivät seurakunnan asioiden lisäksi myös maallisista asioista vuoteen vuoden 1865 kunnallisasetukseen saakka. Pitäjänkokouksen tilalle tuli ensin kuntakokous ja myöhemmin kunnanvaltuusto.

Myrskylästä ei ole liitetty alueita muihin kuntiin eikä siihen ole liitetty alueita muista kunnista.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pinnanmuodoiltaan Myrskylä on eteläsuomalaista suhteellisen vähäisten korkeuserojen seutua, mutta kunnan alueella on kuitenkin hyvin vaihtelevia maisemia. Maasto on peltoja ja tavanomaista sekametsää sekä siellä täällä kallioita, joista osa on varsin jyrkkiä. Myrskylässä on joitain suuria jääkautisia siirtolohkareita: Hallilan Tonttukirkko [7], Jaakkolan Karhukivi ja Laivakivi sekä Hyövinkylän Tallsten.[8]

Joet ja järvet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääosa Myrskylästä kuuluu Koskenkylänjoen ja sen sivujoen Myrskylänjoen vesistöalueeseen. Lounaisin osa kunnasta on Ilolanjoen valuma-aluetta ja pieni kulma lännessä Porvoonjoen valuma-aluetta. Miltei puolet järvistä kuuluu Myrskylänjoen valuma-alueeseen.

Koskenkylänjoen vesistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syväjärveä.

Kunnan alueella ei ole kovin suuria jokia, mutta kylissä on runsaan hehtaarin laajuisia järviä. Kunnan järviä ovat ovat Isojärvi, Kirkkojärvi, Muttilanjärvi, Pöyrysjärvi, Sopajärvi, Sulkavanjärvi, Siippo ja Vähäjärvi.

Suurin niistä on Kirkkojärvi, joka sijaitsee Myrskylän kirkonkylän itäpuolella. Kirkkojärven koillisrantaan on kaavoitettu Kirkonkylänranta-niminen asuinalue, joka sijaitsee lähellä entistä Myrskylän kartanoa. Lähellä kirkonkylää ovat myös Sopajärvi Sopajärvellä ja Siippo Artjärventien ja Lapinjärventien välillä Myllykylässä sekä Muttilanjärvi Muttilassa hieman etäämpänä. Sulkavanjärvi on Hallilassa Pernajan Koskenkylään johtavan tien varrella. Nämä kaikki järvet laskevat Koskenkylänjokeen Myrskylänjoen kautta.

Kirkkojärvestä itään sijaitsevassa Syväjärvessä on Myrskylän kunnan virallinen uimapaikka. Tämä järvi laskee Koskenkylänjokeen Pekinojan kautta. Syväjärven lähialue ja rannat ovat suosittuja pientaloasumispaikkoja mahdollisesti siksi, että ne sijaitsevat lähellä kirkonkylää.

Ilolanjoen vesistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tankvallinojan kautta Ilolanjokeen laskevat Pakilassa Kotojärvi, Pimijärvi ja Valkjärvi. Valkjärvi on kunnan eteläosassa, ja se ulottuu myös Askolan puolelle.

Järvelänjärvi Järvelässä ja Teeno Kankkilassa laskevat Ilolanjokeen sen yläosassa.

Porvoonjoen vesistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokkusan Teeno eli Puntarjärvi Kankkilassa kuuluu ainoana Myrskylän järvistä Porvoonjoen vesistöalueeseen.

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrskylän tieyhteyksiin kuuluvat seututie 167, joka kulkee etelästä Koskenkylästä Myrskylän kirkonkylän kautta pohjoiseen Orimattilan suuntaan. Pukkilan suunnasta Myrskylän kirkonkylään vie seututie 162. Artjärven suunnasta Myrskylän kirkonkylään vie puolestaan seututie 174. Muita huomattavia teitä ovat yhdystie 1605 kunnan kaakkoisosassa ja kirkonkylästä itään Lapinjärven Porlammille vievä yhdystie 1751.

Myrskylän koillisosan halki kulkee Lahti–Loviisa-rata, johon kuuluva Myrskylän rautatieasema sijaitsee kunnan rajojen ulkopuolella Lapinjärven Porlammin kylässä. Asemalta on noin kuuden kilometrin matka länteen Myrskylän kirkonkylään. Myrskylän kunnan alueella on kuitenkin sijainnut saman rautatien toinen rautatieasema, jonka nimi oli Artjärven rautatieasema. Rautatien henkilöliikenne loppui jo 1970-luvulla.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrskylän väestötiheys on 9,9 asukasta/km². Kunta on kaksikielinen: enemmistö eli 87,9 prosenttia asukkaista puhuu suomea ja 10,0 prosenttia ruotsia. Muita kieliä kuin suomea tai ruotsia puhuu 2,1 prosenttia kunnan asukkaista.

Myrskylän asukasluku kehittyi 1700-luvun lopulta 1900-luvun alkuun seuraavasti:lähde?

  • 1775: 1 492 as.
  • 1800: 1 904 as.
  • 1820: 2 160 as.
  • 1.1.1930: 2 850 as.

1900-luvun alussa joitakin torppia siirrettiin Myrskylän kirkonkylän tai Myrskylän kartanon lähistöltä Pohjois-Myrskylään, esimerkiksi Kylmäsuolle.[9]

Suurimmillaan Myrskylän väkiluku oli 1940-luvun lopussa ja 1950-luvulla noin 3 500 asukasta. Tuolloin kuntaan muutti siirtoväkeä Uukuniemeltä Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta. Tällöin muodostui paljon uusia pientiloja myös Myrskylän kartanon, Hevonojan kartanon ja Paavolan kartanon maille.

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Myrskylän väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
2 073
1985
  
1 998
1990
  
2 098
1995
  
2 040
2000
  
2 004
2005
  
2 033
2010
  
2 006
Lähde: Tilastokeskus.[10]

Elinkeinot ja yksityiset palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noin kolmasosa myrskyläläisistä työskentelee tuotannossaselvennä tai rakennustoiminnassa. Kunnassa on savukalanjalostusta, muoviteollisuutta, kiviteollisuutta ja maalaiskunnalle tyypillisiä palveluita.

Myrskylässä louhitaan punagraniittia, yhtä kaupallista graniittilajia, jonka kaupallinen nimi rakennustarvikkeena on Myrskylä Red.[11] Suomen tuhannesta suurimmasta maatilassa Myrskylässä sijaitsee neljä. Suurin näistä tiloista on kooltaan 291,55 hehtaaria ja pienin 157,87 hehtaaria.[12]

Myrskylässä on ollut 1900-luvun alussa uusi meijeriä: Grenäsin osuusmeijeri (Kreivilässä), Hallilan meijeri, Myrskylän kartanon meijeri, Nybron meijeri, Koukjärven meijeri ja Labbomin meijeri (Jaakkolassa).[13] Myöhemmin Myrskylän kirkonkylässä toimi myös E-liikkeen meijeri. Nykyään sen tiloissa toimii kalasavustamo Safu.[14] Myrskylän Savustamo tuottaa kalajalosteita myös vientiin ja sillä on tehtaanmyymälä. Myrskylän huonekalutehdas oli toiminnassa ollessaan suuri teollinen työllistäjä. Nykyään sen kiinteistö palvelee rautakaupan ja atk-yrityksen tiloina.

Myrskylän kirkonkylässä kaksi pankkia. Kirkonkylässä on Myrskylän Säästöpankin pääkonttori, ja sivukonttorit ovat Orimattilassa ja Mäntsälässä. Siirtoväen mukana vuonna 1946 kuntaan tuli myös Myrskylän Osuuspankki, joka oli aiemmin nimeltään Latvasyrjän Osuuskassa. Vähittäiskaupan palveluihin kuuluu Osuuskauppa Hämeenmaahan kuuluneen vanhan osuuskaupparakennuksen paikalle rakennettu Sale. K-market Myrskylyhty suljettiin vuoden 2013 aikana, joten S-ryhmän Sale on ainoa varsinainen elintarvikeliike Myrskylässä. Kreivilän kylässä asuvat asioivat Liljendalin vähittäiskaupoissa. Myrskylässä on myös kahvila-ravintola Myrskytähden yhteydessä toimiva asiamiesposti, kukkia myyvä kioski ja Myrskylän apteekki. Kirkonkylässä on lisäksi kaksi autokorjaamoa ja Muttilassa kolmas autokorjaamo.

Kiparkatti-nimisellä alueella tanssipaikka ja Kentänmäellä pururata. Kiparkatin alue liittyy usein myös Etelä-Suomen sotilasläänin sotaharjoituksiin.

Kunnalliset palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrskylän kirkonkylän koulu antaa opetusta peruskoulun 1.–6. luokille. Lisäksi koulutoimeen kuuluu erityisluokkien opetusta ja esiopetusta Myrskylän kirkonkylän koulun tiloissa. Lukiota myrskyläläiset käyvät yleensä joko Erkko-lukiossa Orimattilassa tai Porlammin lukiossa Lapinjärvellä.

Lähimmät yläkoulut ovat niin ikään Orimattilassa tai Porlammilla.

Myrskylän kirjasto toimii samassa rakennuksessa kunnanviraston kanssa. Kirjaston lehtienlukusali ja puolet lainausosastosta toimii Myrskylän kunnanvaltuuston istuntosalissa.

Tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myrskylässä järjestetään kesäisin Myrskylä-tapahtuma. Urheilutapahtumiin kuuluu vuonna 1969 alkanut Kiparkatin piikki, joka muuttui vuonna 1974 Lassen hölkäksi Lasse Virénin voitettua kultamitalit kesäolympialaisissa 1972. Hölkän järjestäjänä toimii urheiluseura Myrskylän Myrsky.

Moottoriurheilua edustaa Mad Max Pulling Team, joka on voittanut Tractor Pullingin Suomen mestaruuden modified mini 950 kg -luokassa kausina 2003, 2004, 2005, 2006, 2007 ja 2008. Orimattilan autourheilijat yhdessä Autoliiton Myrskylän osaston kanssa järjestävät Kylmäsuon ja Paavolan kautta kulkevan Kylmäsuon erikoiskokeen Myrskylän pohjoisosassa. Reitti on 14,6 kilometrin mittainen, ja se käsittää matkan seututie 167:n liittymästä Paavolantielle ja Kylmäsuontietä pitkin takaisin etelään seututie 167:n risteykseen.

Jaakkolassa järjestetään vuosittain siltajuhlat eli entiset vapaapalokunnan juhlat. Pitopaikka sijaitsee Jaakkolan sillan itäpuolella joen varrella olevan Labbom FBK:n vajan lähellä. Siltajuhlat ovat pääasiassa nyyttikestimuotoiset, ja niiden ohjelmaan kuuluu myös soittoa. Jaakkolan lisäksi myös Orimattilan Tönnössä järjestetään vuosittain Tönnön siltajuhlat.

Heinäkuussa 2011 järjestettiin Myrskylän 375-vuotismessut, joilla myrskyläläiset yhdistykset ja yritykset esittäytyivät. Tilaisuuden juonsi Timo T. A. Mikkonen, ja läsnä oli entisiä kunnanjohtajia, luottamushenkilöitä ja seurakunnan kirkkoherra. Näyttelyssä oli mukana muun muassa museotraktoreita, työkoneita, moottoripyöriä, mopoja ja autoja. Ulkopihalla esiteltiin erilaisia maatalouden suuria työkoneita ja maaseudun elinkeinoja. Yleisölennätystä järjestettiin helikopterilla. Tätä ennen Myrskylä-messut oli järjestetty kunnan 350-vuotisjuhlien kunniaksi.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä 1800-luvulla Myrskylän pohjoisosa muodostui pääosin Myrskylän kartanoon kuuluneista 13 tilasta, joista osa oli kartanon sivutiloja. Tätä pohjoisosaa pitäjästä kutsuttiin muun muassa kirkonkirjoissa Myrskylänkyläksi, ja sen keskuksena oli Kirkonkylä. Myrskylän eteläosan kyliä olivat Hallila, Hyövinkylä, Jaakkola, Kankkila, Kreivilä ja Pakila. Huolimatta aatelistoon viittaavasta nimestä Kreivilässä ei ole asunut kreivejä eikä aatelisia.

Seuraavassa taulukossa on lueteltu Myrskylän nykyiset maarekisterikylät, niiden kiinteistötunnuksissa käytetyt kylänumerot, kylien nimet suomeksi ja ruotsiksi sekä joitakin kylien osia.

Numero[15] Maarekisterikylä[15] Kylän osialähde?
504-401 Hallila (ruots. Skomarböle) Humalakoski (Humlefors), Metsäkulma
504-402 Hyövinkylä (Övitsböle) Huhti, Koukjärvi, Pusannurkka
504-403 Jaakkola (Labbom)
504-404 Kankkila (Kankböle) Rahikko
504-405 Myrskylä (Mörskom) Hevonoja, Itäkylä, Kirkonkylä (Kyrkby), Kylmäsuo, Muttila, Myllykylä, Paavola, Palonpää, Palostenmäki, Sepänmäki, Soidinsuo, Sopajärvi, Suntionmäki, Syväjärvi
504-406 Pakila (Backböle)
504-407 Kreivilä (Grevnäs) Kreivilä, Kurjenkulma, Rämsänkylä

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkonkylässä sijaitsee Myrskylän 1700-luvun lopulta ja vuodelta 1803 peräisin oleva kirkko. Se on järjestyksessä Myrskylän seurakunnan kolmas kirkko. Myös ensimmäinen kirkko oli samalla alueella, mutta sen sijainti oli hieman nykyistä kaakommassa.

Myrskylän kotiseutumuseon kokoelmat sijaitsevat kahdessa vanhassa kirkkomakasiinissa. Museo on avoinna kesäkuusta elokuuhun.[16]

Noin kilometrin verran kirkonkylästä itään on Myrskylän kartanon päärakennus. Se on ollut hoitamattomana yli pari vuosikymmentä ja päässyt pahasti rapistumaan, mutta viime vuosina sitä on saatu jonkin verran korjattua. Myrskylän kartano oli aikoinaan kunnan taloudellinen keskus.

Myrskylään on pystytetty kaksi patsasta. Lasse Virénin patsas on kirkonkylän keskellä Salen itäpuolella. Myrskylän ilmavalvonta-asemalla toimineiden Ilmavalvontalottien muistomerkki paljastettiin vuonna 2009 Kentänmäellä kunnan vedenottamon lähellä. Muistomerkin pysyttivät Myrskylän reserviläiset ja Myrskylän reserviupseerit.

Tunnettuja myrskyläläisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisesti ja kansallisesti kuuluisin myrskyläläinen on nelinkertainen olympiakultamitalijuoksija, entinen poliisi ja kansanedustajana ollut Lasse Virén, joka voitti kultamitalit 5 000 metrin ja 10 000 metrin matkoilla Münchenin olympiakisoissa 1972 ja Montrealin olympiakisoissa 1976. Hänen kotitalonsa on Syväjärven rannalla.

Myrskylästä olivat kotoisin myös kansanrunoudentutkija ja Helsingin yliopiston professori Väinö Salminen (1880–1947) ja jääkärikapteeni, eduskunnan pikakirjoituskanslian päällikkö Almar Fabritius (1874–1953).

Muita Myrskylässä asuvia tai asuneita ovat toimittaja Timo T. A. Mikkonen (niin ikään Syväjärven maisemissa vain vähän matkan päässä Virénin talosta), hänen puolisona Nina Mikkonen ja Myrskylää kesälomakuntanaan pitävä Heimo Holopainen, joka tunnetaan myös taiteilijanimeltään Frank Pappana. Myös edesmennyt muusikko Pekka Streng asui lapsuudessaan Myrskylässä. Pekka Strengin musiikillisen tuotannon mukaan on nimetty teitä Myrskylän uudella asuinalueella Kartanonmäellä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 14.2.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. a b Suomenmaa - maantieteellis- yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, sivu 292, Pentti Papunen, WSOY, 1973, Helsinki, Porvoo
  6. Suomenmaa - maantieteellis- yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, sivu 294, Pentti Papunen, WSOY, 1973, Helsinki, Porvoo
  7. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=1000005087
  8. Myrskylä - kuvateos Myrskylän kunnasta ennen ja nyt Myrskylän 350-vuotisjuhlavuotena 1986, toimituskunta Helvi Sariomaa, Kyllikki Smolander, Pentti Urhonen ja Pekka Vartiainen
  9. http://www.sukuhistoria.fi/wiki/index.php/Myrskyl%C3%A4
  10. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  11. http://www.finstone.com/kiviteollisuusliitto/materiaaliopas.pdf
  12. http://www.kaytannonmaamies.fi/artikkelit/1000-suomen-suurinta-maatilaa
  13. http://www.myrskyla.info/?sivu=uutiset&id=227
  14. http://www.safu.com/
  15. a b Kunta- ja sijaintialueluettelo 2013 (XLS) Maanmittauslaitos. Viitattu 1.7.2013.
  16. Myrskylän kotiseutumuseo Uudenmaan museo-opas. Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 1.7.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Myrskylä.
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta: