Pakila

Pakila
Baggböle

Helsingin alueellinen jako
Kaupunginosa nro	34
Suurpiiri	Pohjoinen suurpiiri
Pinta-ala	4,08 km²
Väestö
- Väkiluku	9 805 (1.1.2004)
- Väestötiheys	2 403/km²
Postinumerot	00660, 00680
Osa-alueet	Länsi-Pakila, Itä-Pakila
Lähialueet	Oulunkylä, Kaarela, Tuomarinkylä, Pukinmäki, Paloheinä

Pakila on myös kylä Myrskylän kunnassa.

Pakila (ruots. Baggböle) on Pohjois-Helsingin pientalovaltainen kaupunginosa, jonka asukasluku on vajaat 10 000. Alue jaetaan Länsi-Pakilaan (noin 6 500 as.) ja Itä-Pakilaan (noin 3 300 as.), joita erottaa toisistaan Tuusulanväylä.

Pakilaa rajaavat pohjoisessa Paloheinä ja Torpparinmäki, idässä Vantaanjoki (jonka toisella puolella on Pukinmäki), etelässä Oulunkylä ja Maunula ja lännessä Pirkkola sekä Keskuspuisto (jonka toisella puolella on Maununneva). Kehä I kulkee Pakilan halki jakaen sen suunnilleen yhtä suureen etelä- ja pohjoisosaan.

Pakila liitettiin Helsinkiin Helsingin suuressa kuntaliitoksessa 1946.

Pakilan historiaa

Pakila on vanha Helsingin pitäjään kuulunut kylä. Se oli vielä 1800-luvulla täysin ruotsinkielinen, ja asukkaita oli nelisenkymmentä. Isojaossa 1700-luvulla kylässä oli neljä taloa: Erikas, Murmästars, Lantmästars ja Prästbacka.

Kylän nimenä Baggböle on ollut käytössä jo 1400-luvulla. Se johtuu ilmeisesti henkilön lisänimestä Bagge, joka merkitsee alkujaan paksua ja kömpelöä. Suomenkielisenä mukaelmana tuli 1900-luvun alussa käyttöön ensin Pakinkylä, myöhemmin Pakila, joka virallistettiin 1946.

Esikaupungiksi Pakila kehittyi 1900-luvun alussa. Sen historia on Helsingin lähiöksi varsin pitkä ja myös suhteellinen dramaattinen. Vaikka väestörakenne nykyään on hyvin keskiluokkainen, tilanne ei aina ole ollut samanlainen: köyhän työväestön osuus Pakilan asujaimistosta oli aiemmin merkittävä. Kun 1970-luvulta lähtien yli 40 prosenttia pakilalaisista on äänestänyt kokoomusta, 1950-luvulla suurin puolue oli SKDL samoin 40 prosentin kannatuksella.

Työväestön asutus Pakilaan syntyi 1900-luvun alussa osuuskuntamuotoisena: osuuskunnat Elo, Lepola ja Alku ostivat maata Pakinkylän talollisilta. Mutta Pakila ei vuosisadan alussakaan ollut pelkästään työväestön asuma-aluetta. Ennen työväen asutusta Pakilaan oli jo syntynyt ns. paremman väestön huvilayhteisö 1800-luvun loppupuolella. Ennen sitä Pakila oli Helsingin pitäjän (nyk. Vantaan) kokonaan ruotsinkielinen kylä Baggböle. Vuonna 1908 Pakila muodostettiin taajaväkiseksi yhdyskunnaksi.

Ns. luokkataistelu kosketti Pakilaa aikoinaan voimakkaasti: Vuonna 1918 Tammisaaren vankileireillä oli monia pakilalaisia. 15 pakilalaista tuhoutui kansalaissodan taisteluissa.

1930-luvulla valtiovalta lakkautti monet pakilalaiset työväenyhdistykset, jotka edustivat pääasiassa työväenliikkeen vasenta äärilaitaa, kuten urheiluseura Pakinkylän Veljet ja työväenyhdistys Salaman. Pakilan työväentalo takavarikoitiin.

Ensimmäinen suomenkielinen asukas rakennusmestari Villehard Taipale muutti Pakilaan vuonna 1902. Pakinkylä oli kuitenkin jo vuonna 1920 yksi harvoja Helsingin pitäjän suomalaisenemmistöisiä kyliä.

Pakilan asukasluku kasvoi huvila-asutuksen ja työväen asutuksen myötä 1800-luvun lopusta lähtien mutta oli vuonna 1900 vasta 118. Vuonna 1920 se oli kuitenkin jo 1279.

Vuonna 1947 Pakila vastaanotti merkittävän määrän Karjalan siirtolaisia. Nykyisen Kehä I:n etelä- ja pohjoispuolelle syntyi rintamamiestaloalue. (Termi "rintamamiestalo" on osittain harhaanjohtava, koska alkuperäinen asutus muodostui ensi sijassa siirtolaisista ei pelkästään rintamamiehistä. Termillä "rintamamiestalo" tarkoitetaankin talotyyppiä.) Alue on säilynyt yhtenäisenä ja hyvin hoidettuna.

1960-luvun lopussa Pakilassa alkoi seuraava suuri murros, kun vanhoja puolen hehtaarin tontteja alettiin jakaa pienemmiksi rivitalo- tai omakotitonteiksi. Samalla väestö alkoi nopeasti keskiluokkaistua. Sama ilmiö tapahtui toki muissakin vanhoissa työläisten asuttamissa esikaupungeissa, mutta ilmiö oli ehkä tyypillisimmillään Pakilassa ja sai nimen "pakiloituminen".

Elinkeinoelämä

Pakilalaiset ovat tyypillisesti käyneet työssä Helsingissä vaikkakin varsinkin Itä-Pakilassa on myös teollisuutta ja muuta yritystoimintaa. Pakilan omista elinkeinoista kannattaa mainita varsinkin puutarhanhoito. Puutarhanhoitoa harjoitettiin jo 1800-luvulla läheisessä Tuomarinkylän kartanossa, ja Pakinkylään syntyi myös kauppapuutarhoja 1900-luvun alusta. Vuonna 1937 kauppapuutarhoja oli peräti viisi, mutta vielä 2000-luvulla Pakilassa toimii edelleen pitkät perinteet omaava Kokkosen puutarha.

Kauppapuutarhojen lisäsi Pakilassa on myös harrastepohjaista puutarhatoimintaa. Itä-Pakilassa sijaitsee kaksi siirtolapuutarhaa: vuonna 1946 perustettu Pakilan siirtolapuutarha sekä vuonna 1977 perustettu Klaukkalanpuiston siirtolapuutarha. Siirtolapuutarha-alueiden läheisyydessä on myös viljelyspalstoja vuokrattavana. Moni pakilalainen omakotitalon omistaja tai rivitalon asukas on myös innokas harrastajapuutarhuri.

Pakilan nähtävyyksiä

Pakilan työväentalo ja nuorisotalo Lepolantie 19.

Pakilan vanha Elanto Lepolantie 17.

Pakintalo Etupellontie 2

Papinmäentie 43

Pakilan nähtävyyksiä ovat mm. kirkko, ala-aste Halkosuontiellä, työväentalo Lepolantiellä, Lepolantien vanha Elanto, suurehko joukko vanhoja porvarishuviloita sekä kaunis ja lähes yhtenäinen rintamamiestaloalue.

Pakilan kirkko

Pakilan Hyvän Paimenen kirkko on rakennettu alun perin vuonna 1950 – sen suunnitteli arkkitehti Yrjö Vaskinen. Kirkon laajennuksen ja peruskorjauksen on suunnitellut akateemikko Juha Leiviskä. Uusi kirkko vihittiin käyttöön 1. joulukuuta 2002. Kaikkiaan kirkkosaliin mahtuu kerralla 550 ihmistä.

Pakilan työväentalo

Pakilan työväentalo on huvila, jonka Pakilassa toimineet työväenliikkeen äärivasemmistolaista haaraa edustaneet työväenyhdistykset ostivat käyttöönsä vuonna 1917. Työväentalo oli 30-luvulla valtion takavarikoimana ns. kommunistilakien nojalla.

Nykyään rakennus toimii pääasiassa Pakilan nuorisotalona, mutta jossain määrin myös työväentalona. SKP pitää talossa satunnaisesti tilaisuuksiaan.

Länsi-Pakilan ala-aste

Länsi-Pakilan nykyinen ala-aste on arkkitehti Jorma Järven suunnittelema ja valmistui 1954. Vuonna 1977 peruskoulu-uudistuksessa Pakilan kansakoulusta tuli Pakilan ala-asteen koulu. Se on säilynyt harvinaisen hyvin alkuperäisessä muodossaan.

Kansantie 34

Kansantie 34:ssä on entinen maalaistalo, joka on 1900 siiretty tälle paikalle ja jossa on toiminut myös Pakilan ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu vuodesta 1904 vuoteen 1906. Talo on ollut vuodesta 1906 samalla suvulla.

Huvila Papinmäentie 31

Rakennuksessa toimii nykyään lasten päiväkoti. Rakennuksen on piirtänyt Lars Sonck.

Rakennukset Alkutie 88

Rakennukset ovat 1900-luvun alusta.

Rakennukset Papinmäentie 43 ja 45

Rakennukset ovat 1900-luvun alusta. Papinmäentie 43 talo on rakennettu vuonna 1931.

Pakintalo

Pakintalo Etupellontie 2:ssa on Pakilan kotiseututalo, jonka Helsingin kaupunki omistaa ja jota Pakila-seura isännöi. Pakintalo on 1700-luvulla rakennettu maalaistalo alkuperäiseltä nimeltään Erikas.

Linnoitukset

Eri puolilla Pakilaa on ensimmäisen maailmansodan aikaisia vallihautoja ja tuli- ja tähystyspesäkkeitä. Ne ovat osa Puotinkylän lahdelta Mellunkylän, Pakilan ja Leppävaaran kautta Tapiolaan ulottuvaa ulointa kolmatta linnoitusvyöhykettä.

Kolme linnoitusvyöhykettä muodostivat yhdessä ns. Krepost Sveaborgin maarintaman eli Helsingin maalinnoituksen.

Kansalaisyhteiskunta ja yhdistystoiminta

Tärkeitä pakilalaisia yhdistyksiä ovat tai ovat olleet Pakilan Visa, Pakila-seura, Lions-club Helsinki/Pakila, Lions-club Helsinki/Pakinkylä, Lions-club Helsinki/Aurora, Pakinkylän VPK, Pakilan Voimistelijat (entinen Pakilan Naisvoimistelijat), Työväenyhdistys Salama, Pakilan omakotiyhdistys, Pakilan Marttayhdistys, Partiolippukunta Vuorenhaltiat, Pakilan NMKY ja Mannerheimliiton Pakilan osasto.

Pakilan Voimistelijat perustettiin vuonna 1947. Seura valittiin vuoden helsinkiläiseksi liikuntaseuraksi vuonna 2010. Seura on yksi Helsingin suurimpia liikuntaseuroja. Pakilan voimistelijat tarjoavat laajasti harrastusliikuntaa vauvoista mummoihin. Seuralla on kasvava joukkuevoimistelun kilpailu- ja valmennuspuoli. Seura onkin menestynyt hyvin nuorten joukkuevoimistelukilpailuissa ja esim. Gloria-joukkue voitti SM-kultaa vuonna 2012, 16-18-vuotiaiden sarjassa.

Pakinkylän VPK

Pakinkylän VPK on toiminut Pohjois-Helsingin alueella jo vuodesta 1922. Alkusysäyksen Pakilan VPK:n perustaminen sai muurarimestari Taipaleen huvilan palosta. Sammutusvälineiden ja palomiesten puutteessa omakotitalo paloi perustuksiaan myöten. Yhdistys perustettiin Koskisen kauppapuutarhan pihassa 30. huhtikuuta 1922. Yhdistyksen toiminta perustui alusta alkaen talkoisiin ja lahjoituksiin. Koskisen kauppapuutarha tarjosi alussa mm. käyttövalmiin vesitynnyrin ja hevosen. Kun Pakila 1946 liitettiin Helsinkiin, palokunnan julkiselta vallalta saamat avustukset alkoivat nousta.

Palokunnalla oli aikoinaan myös vilkasta urheilu- ja kulttuuritoimintaa - mm. oma näytelmäkerho.

Nykyäänkin palokunta noudattaa perinteitä, kuitenkin kehittäen toimintaansa tehokkaaksi pelastajaksi. Pakinkylän VPK on, kuten muutkin Helsingin vapaaehtoiset palokunnat, sopimuspalokunta joka toimii pääkaupungin vakinaisen palokunnan reservinä. Sopimuspalokunta on palokunta, joka on tehnyt sopimuksen kunnan kanssa palo- ja pelastustoimesta ja joka hoitaa nämä tehtävät sopimuksessa määrätyllä tavalla. Pakinkylän VPK:lla on sammutussopimus Helsingin kaupungin kanssa, joten VPK on yksi pääkaupunkimme 15:sta sopimuspalokunnasta. VPK sijaitsee Kehä 1:n ja Pakilantien kulmauksessa, tarjoten hyvät liikenneyhteydet joka suuntaan. VPK:n nykyinen talo on rakennettu vuonna 1960 ja sen katuosoite on Pakilantie 64.

2010 syksyllä Pakinkylän VPK toimi Pakilan yläasteen luokkatilana koulun ollessa remontissa.

Aiheesta muualla

• Pakilan Kartta (helsinginkartta.fi)
• Pakila-seuran kotisivut
• Pakinkylän VPK:n kotisivut
• Maunulan Pakilan kotiseutupyöräreitti
• Pakilan Visan historiaosio seuran internetsivulla
• Pakilan Seudun Historia. Pakilan Seudun Historia ry. Helsinki 1981.
• Ensimmäisen maailmansodan aikainen maalinnoitus. Sirkku Laine. Pakila-seuran julkaisuja, 2000

Helsingin viralliset kaupunginosat ja niiden osa-alueet suurpiireittäin