Haltiala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Haltiala
Tomtbacka
Helsingin kartta jossa Haltiala korostettuna
Helsingin alueellinen jako
Kaupunginosa nro 354
Suurpiiri Pohjoinen suurpiiri
Pinta-ala 5,76 km²
Väestö
 - Väkiluku 21 (1.1.2005)
 - Väestötiheys 4 (1.1.2005)/km²
Postinumerot 00690
Osa-alueet on itse osa-alue Tuomarinkylän peruspiirissä
Lähialueet Torpparinmäki, Paloheinä, Länsi-Pakila, Maununneva, Hakuninmaa, Vantaa, Tuomarinkartano, Kuninkaantammi

Haltiala (ruots. Tomtbacka) on laaja viher- ja ulkoilualue, Helsingin keskuspuiston osa ja Tuomarinkylän peruspiiriin kuuluva osa-alue Pohjois-Helsingissä, Vantaanjoen eteläpuolella. Haltialassa asuu 21 henkeä (1.1.2005); työpaikkoja alueella on 15 (31.12.2003).

Haltialan naapureina ovat etelässä Torpparinmäki ja Paloheinä, lännessä Maununneva ja Hakuninmaa. Pohjoisessa Vantaanjoen toisella puolella sijaitsevat Vantaan Ylästön, Pakkalan ja Tammiston kaupunginosat. Joen yli kaupunkeja yhdistää vain kaksi kevyen liikenteen siltaa, jotka sijaitsevat Pitkäkosken yläjuoksulla ja Haltialan kotieläintilan eteläpuolella.

Haltiala kuuluu peltoineen, metsineen ja joenvarsimaisemineen pohjoisena osana Helsingin keskuspuistoon. Haltiala-nimellä viitataan usein myös vanhaan maatilaan, jonka rakennuksissa sijaitsee Haltialan kotieläintila. Tilan mailla on neljä luonnonsuojelualuetta:

Alueen etelälaidalla on Paloheinän ulkoilumaja. Sieltä lähtee monia suosittuja ulkoilureittejä läheiseen maastoon; urista useat ovat valaistuja. Ulkoilua alueella tukee myös Pitkäkosken maja Haltialan luoteisnurkassa. Paloheinän ja Torpparinmäen kyljessä sijaitseva Paloheinän golfkenttä kuuluu myös Haltialaan.

Sisällysluettelo

Haltialan aarnialue ja Niskalan arboretum[muokkaa]

Läheinen Haltialan aarnialue on merkittävä linnustoltaan, kasvikunnaltaan ja eläimistöltään. Siellä pesii mm. pikkusieppo sekä lahoamaan jätettyjen puiden ansiosta paljon kolopesijöitä, kuten tikkoja ja puukiipijöitä. Alueella voi nähdä myös nisäkkäitä, esimerkiksi mäyriä, kettuja, jäniksiä ja oravia. Myös tietyt lepakkolajit viihtyvät alueella. Tilan läheisyydessä oleva Niskalan arboretum on Tuomarinkylän kartanon omistajan Jacob Kavaleffin perustama puulajipuisto 1900-luvun alusta.

Lehto- ja koskialueet[muokkaa]

Haltialan tilalta pääsee myös Pitkäkosken ja Ruutinkosken koski- ja lehtoalueelle. Pitkäkoski on Vantaanjoen alajuoksun pisin luonnontilainen koski. Perinnemaiseman keskellä sijaitseva Ruutinkoski on monipuolinen luontokohde kosteikkoineen ja lehtoineen. Molemmat lehto- ja koskialueet ovat luonnonsuojelualueita ja luokiteltu linnustoltaan arvoluokkaan I. Alueella kasvaa myös useita harvinaisia kasveja kuten luonnonmuistomerkkinä rauhoitettu kynäjalavaryhmä. Molemmat kosket ovat myös merkittäviä koskikalastuspaikkoja pääkaupunkiseudulla.

Lähteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]


Tämä Suomeen tai Suomen maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia tai samankaltaisia artikkeleita.