Melu

Melu (arkikielessä meteli) on ääntä, joka koetaan epämiellyttäväksi tai häiritseväksi tai joka on muulla tavoin terveydelle vahingollista tai hyvinvoinnille haitallista. Melun voimakkuus ilmoitetaan desibeleinä.

Määritelmiä

Suomen lainsäädännössä melu määritellään ääneksi, joka on terveydelle haitallista tai joka merkityksellisesti vähentää ympäristön viihtyisyyttä taikka merkityksellisesti haittaa työntekoa. Toisen määritelmän mukaan melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttäväksi tai häiritseväksi. Melua voidaan pitää myös "ei-toivottuna" äänenä. Eri määritelmät katsovat melua eri näkökulmasta. Lainsäädännön määritelmä korostaa yhteiskunnalle aiheutuvaa haittaa, kun taas jälkimmäisissä korostuu melun kokemisen subjektiivisuus. Sama ääni voi olla toisen korvissa nautittavaa kuunneltavaa, kun taas toinen aistii sen meluna.

Altistumisympäristön ja -tilanteen mukaan melu voidaan jaotella asumismeluksi, työpaikkameluksi, vapaa-ajan meluksi ja ympäristömeluksi.

Meluntorjunta

Melumuuria Vuosaaren satamassa.

Perustana lainsäädäntö

Meluntorjunnasta säädetään terveydensuojelulaissa, ympäristönsuojelulaissa, ja meluntorjunnasta työpaikoilla määrätään työturvallisuuslaissa. Meluntorjunnan yleinen ohjaaminen kuuluu ympäristöministeriölle ja kunnan tehtävänä on valvoa, ohjata ja edistää meluntorjuntaa alueellaan. Meluntorjunnan asiantuntijaviranomaisina ja -laitoksina toimivat Sosiaali- ja terveysministeriö, Kansanterveyslaitos, Työterveyslaitos ja Valtion teknillinen tutkimuslaitos.

Meluntorjunnan yleinen päämäärä on terveellinen ja viihtyisä elinympäristö, jossa ei ole meluhaittoja. Eri alueille ja ajankohdille on annettu ohjearvot, ja esimerkiksi asuntojen pihoilla, terasseilla tai parvekkeilla melutaso ei saisi päivällä ylittää 55 desibelin keskiäänitasoa eikä asuinhuoneistojen sisällä 35 desibelin keskiäänitasoa, mutta todellisuudessa ulkoilman raja-arvot ylittyvät suurella osalla asuinalueista. Melun ja sille altistuvien ihmisten määrään pyritään vaikuttamaan kaavoituksella, jossa etenkin liikenteen ja asumisen sijoittelulla voidaan tehokkaasti vaikuttaa melun määrään. Uudisrakennusten meluntorjuntavaatimukset ovat viime vuosina tiukentuneet huomattavasti.

Uusien rakennusten ääneneristysvaatimuksista määrätään Suomen rakentamismääräyskokoelman osassa C1 (Ääneneristys ja meluntorjunta rakennuksessa: määräykset ja ohjeet) vuodelta 1998. Lisäksi asuntojen ym. tilojen melurajoista määrätään sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeessa vuodelta 2003.

Mikäli melulle altistumista ei voida välttää, kuulo on suojattava kuulosuojaimilla. Yleisimpiä kuulonsuojaimia ovat korvakäytävään työnnettävät tulpat sekä kuppisuojaimet.

Liikennemelu

Henkilöauton vauhdin hiljentäminen 60:stä 50:een km/h vähentää melua 2 dB. Äänen kymmenkertaistuminen vastaa 10 dB:n muutosta ja satakertaistuminen 20 dB:n muutosta. Liikenne on yleisin meluaja. Liikenteen melu on 70–90 dB. Melu aiheuttaa 3 % sepelvaltimokuolemista Euroopassa. Maanpinta ja kasvillisuus vaikuttavat äänen etenemiseen. Melu voimistuu, jos este heijastaa ääntä.

Meluongelmien syntyä on tärkeää ehkäistä ennalta. Ongelmien korjaaminen jälkeenpäin on teknisesti vaikeaa ja kallista. Valtioneuvoston päätöksellä Suomi vähentää melua 20 % vuosina 2003–2020. Melupäästöjen pienentäminen on yleensä paras ratkaisu. Autoilua on rajoitettava keskustoissa. Ajoneuvojen melupäästöille asetetaan desibelirajat EU:n direktiivissä.

Liikennemeluun vaikuttavat myös tienkäyttäjien asenteet. Kun Liikkuva poliisi ja Liikenteen turvallisuusvirasto tarkastivat Vantaalla elokuussa 2011 moottoripyörien ja mopojen melupäästöjä, ilmeni, että yli puoleen moottoripyöristä oli vaihdettu pakoputki äänenvaimennuksen heikentämiseksi: joka kolmannen moottoripyörän melupäästöt ylittivät sallitun rajan ja näistä joka kolmas ylitti päästörajat törkeästi. Samanlaisia mittaustuloksia saatiin mopoista.

Melun haittoja

Kuulon vaurioituminen

Melu voi aiheuttaa kuulon heikkenemistä. Voimakkaalle melulle altistuminen voi aiheuttaa tilapäisen kuulon aleneman, joka levon jälkeen palautuu normaalitasolle. Toistuvasta altistumisesta voi aiheutua palautumattomia kuulovaurioita, joista seuraa pysyvä meluvamma. Pitkäaikainen melulle altistuminen voi heikentää kuuloa pysyvästi ja jatkuvalle yli 90 desibelin melulle altistuminen aiheuttaa lähes aina pysyvän kuulovaurion. Pysyvät kuulovauriot johtuvat melun sisäkorvaan aiheuttamista parantumattomista muutoksista. Kuulon heikkenemisen lisäksi melulle altistumisesta voi seurata tinnitus eli korvassa tai päässä kuuluva vinkuva, humiseva, suhiseva tai naputtava ääni.

Muut terveyshaitat

Kuulovaurioiden lisäksi melu aiheuttaa muita terveyteen ja toimintakykyyn kohdistuvia haittoja. Näihin kuuluvat mm. stressi, verenpaineen nousu, henkinen kuormittuminen, väsyminen, ärtyvyys, unihäiriöt sekä suorituskyvyn heikkeneminen. Äänen ei voimakkuudeltaan tarvitse olla kuuloa vaurioittava ollakseen melua. Esimerkiksi lieväkin liikenteen melu öiseen aikaan voi (muutoin hiljaisessa ympäristössä) häiritä unta ja aiheuttaa siten terveyshaittoja.

Työperäiset meluhaitat

Melu on yleisimpiä työperäisiä haittoja ja se aiheuttaa vuosittain lähes tuhat ammattitautia. Yli 85 dB:n melulle altistuvia työntekijöitä arvioidaan olevan 100 000–300 000. Työntekijän suurin sallittu päivittäinen henkilökohtainen melualtistus on 85 dB. Melu lisää tapaturmavaaraa mm. vaikeuttamalla työohjeiden ja varoitusäänimerkkien kuulemista.

Viihtyisyyshaitat

Edellä lueteltujen terveyshaittojen ohella varsinkin liikenneperäinen melu aiheuttaa yhä lisääntyvästi epäviihtyisyyden kokemista asuinympäristöissä sekä luonnon- ja virkistysalueilla vapaa-aikana. Moottorimelu koetaan usein ongelmaksi etenkin taajamissa, vilkkaasti liikennöityjen teiden varsilla sekä lentokenttien ympäristöissä. Toisaalta moottorikäyttöiset harrastusvälineet (kuten moottorikelkat ja -veneet) levittävät melusaastetta myös harvaan asutuille luonnonalueille. Melusaasteen yhä laajemman levinnän vuoksi on jäljellä olevia hiljaisia alueita alettu järjestelmällisesti kartoittaa Suomessakin.

Meluvammat

Meluvamman syntyyn vaikuttavat

• melun voimakkuus
• altistusaika
• äänienergian jakautuminen eri taajuuksille
• melun laatu
• yksilöllinen herkkyys.
  • Yksilöllinen meluherkkyys vaihtelee, ja joillekuille jo noin 75 dB_A:n melu voi aiheuttaa kuulon heikkenemisen.

Vapaa-ajan harrastusten ja työvälineiden melutasoja

Melun aiheuttaja	Äänen taso
Sinfoniaorkesteri	30–110 dB(A)
Poporkesteri	105–120 (jopa 140) dB(A)
Rock-konsertti, yleisötiloissa	95–115 dB(A)
Disko, tanssitiloissa	85–100 dB(A)
Korvalappustereot	80–110 dB(A)
Lasten lelut	78–108 dB(A)
Leikkiaseet	143–153 dB(C)
Haulikko	154–160 dB(C)
Paukkuraketit	125–156 dB(C)
Puutyökoneet	90–105 dB(A)
Moottorisaha, kivipora	100–105 dB(A)

Aikarajat, jonka jälkeen kuulovaurion riski on toistuvassa melualtistuksessa todennäköinen:

Melutaso	Aika
85 dB	8 h
88 dB	4 h
91 dB	2 h
94 dB	1 h
97 dB	30 min
100 dB	15 min
103 dB	7 min
106 dB	3 min
109 dB	2 min
112 dB	1 min
115 dB	30 sek
118 dB	15 sek
130 dB	1 sek

HUOM! Kuulovaurion voi siis saada myös aikaisemminkin kuin yllä olevassa taulukossa on mainittu, mutta kuulovaurion riski on paljon todennäköisempi vasta yllä mainittujen aikarajojen jälkeen.

Merkittäviä ympäristömelun lähteitä

Alla olevaan taulukkoon on koottu tavallisia ympäristömelun lähteitä sekä pääasialliset toiminta-alueet kullekin melulähteelle. Kuten taulukosta käy ilmi, merkittävä osa ympäristömelusta on lähtöisin liikenteestä ja kiinteistönhoidosta. Huomattavin osa kaikista ympäristömelun lähteistä liittyy vapaa-ajan toimintoihin.

melulähde	tärkeimmät toiminta-alueet
	liikenne	tienpito	rakennustoiminta	kiinteistönhoito	maatalous ja metsänhoito	vapaa-ajantoiminta
kevyt autoliikenne	X					X
linja-autot	X					X
Raitiovaunut	X					X
kuorma-autot	X
lentoliikenne	X					X
moottoripyörät	X					X
mopedit	X					X
traktorit		X		X	X
tieaurat		X
pyöräkuormaajat ja kaivinkoneet			X
paalutuskoneet			X
betoni- ja asfalttileikkurit			X
lehtipuhaltimet				X
polttomoottorikäyttöiset ruohonleikkurit				X
moottori- ja raivaussahat				X	X
moottoriveneet						X
vesiskootterit						X
moottoriurheiluradat (esim. mikroautoilu)						X
ulkoilmakonsertit						X

Katso myös

• Lentomelu

Kirjallisuutta

• Ampuja, Outi: Melun sieto kaupunkielämän välttämättömyytenä: Melu ympäristöongelmana ja sen synnyttämien reaktioiden kulttuurinen käsittely Helsingissä. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Bibliotheca historica 110. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-951-7.
• Ampuja, Outi: Oikeus hiljaisuuteen: Pamfletti. Barrikadi-sarja no 2. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34775-1.

Aiheesta muualla

• Terveydensuojelulaki (763/1994) (FINLEX)
• Ympäristönsuojelulaki (86/2000) (FINLEX)
• Sosiaali- ja terveysministeriö: Asumisterveysohje (FINLEX)
• Suomen rakentamismääräyskokoelma C1: Ääneneristys ja meluntorjunta rakennuksessa (FINLEX)
• Valtioneuvoston asetus Euroopan yhteisön edellyttämistä meluselvityksistä ja meluntorjunnan toimintasuunnitelmista (801/2004) (FINLEX)
• Moottoriajoneuvojen sallittua melutasoa ja pakojärjestelmää koskeva direktiivi (2007/34/EY) (EUR-LEX)
• Työterveyslaitos: Melu
• Melu ja tärinä (www.ymparisto.fi)
• Mikko Puttonen: Korvan kauhu. Yliopisto 6/1998.
• STT: Liikenteen melu hermostuttaa yhä enemmän. Iltalehti 17.8.2009.
• Marko Hamilo: Melu vie hengen ja hermot. Tiede 22.4.2010.