Liikkuva poliisi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liikkuvan poliisin auto vuonna 2005.

Liikkuva poliisi (lyhenne LP[1], myös "lentävä poliisi"lähde?) oli poliisille kuuluvia turvallisuustehtäviä hoitava, liikennevalvontaan erikoistunut poliisin valtakunnallinen yksikkö. Poliisiyksikön viimeinen päällikkö oli Kari Rantala. Liikkuvan poliisin organisaatio jakautui eteläiseen, läntiseen ja pohjoiseen tulosyksikköön sekä lentoaseman yksikköön, turvallisuusyksikköön ja liikkuvan poliisin johdon esikuntaan. Liikkuva poliisi päätettiin lakkautettavaksi ja sen toiminta yhdistettäväksi paikallispoliisin toimintaan sisäministeri Päivi Räsäsen työryhmän aloitteesta syksyllä 2012. Liikennepoliisien määrä ei kuitenkaan vähene.[2] Liikkuva poliisi lakkautettiin vuoden 2014 alussa.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen liikkuva poliisi perustettiin 15. syyskuuta 1930. Virkavalta katsoi tarvitsevansa uutta moottoroitua poliisiyksikköä Lapuan liikkeen otteiden koventuessa.

Myöhemmin yksikön vastuulle tuli taistelu viinan salakuljetusta ja trokareita vastaan. Suomen autoistuttua 1950-luvulta alkaen liikenteen valvonta korostui liikkuvan poliisin toimenkuvassa. Liikkuvan poliisin osa on ollut myös valtakunnan poliisireservinä toimiminen.

Liikenteen valvonta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisin liikkuvan poliisin päätehtävänä on tieliikenteen valvonta ja ohjaus. Valvonta jakautuu nopeus-, ajotapa- ja rattijuopumusvalvontaan, raskaan liikenteen valvontaan sekä turvalaitevalvontaan (mm. turvavöiden käyttämättä jättäminen). Liikenteenvalvonnassa käytetään monipuolista kalustoa, johon kuuluu autoja, moottoripyöriä, veneitä ja moottorikelkkoja. Tunnuksellisten partioautojen ja -pyörien lisäksi poliisilla on käytössään lukuisia tunnuksettomia eli ns. siviiliautoja ja -moottoripyöriä, joissa on samoja valvontalaitteita kuin muissakin poliisiajoneuvoissa. Näissä ajoneuvoissa on lisäksi aina tallentava kamera, joiden kuvamateriaalia käytetään todisteena rikosten selvittämisessä. Siviilipoliisiautoja kuljettavat sekä siviili- että virkapukuiset poliisit.

Poliisitunnuksin varustetut poliisimoottoripyörät ovat useimmiten BMW K 1200 RS ja Yamaha FJR 1300 -merkkisiä suuritehoisia moottoripyöriä, joiden huippunopeus täydessä työvarustuksessa on 245 km/h (BMW) ja 260 km/h (Yamaha). Tunnuksettomina poliisimoottoripyörinä käytetään Yamaha YZF1000R Thunderace- ja Yamaha YZF-R1 -moottoripyöriä. Näiden moottoripyörien huippunopeus on jopa 300 km/h ja kiihtyvyys 0-100 km/h noin 3 sekuntia. Moottoripyöräpoliisien tehtävä takaa-ajotilanteissa on pysyä ajoneuvon perässä ja ohjata autopartioita takaa-ajetun liikkeissä.

Moottoripyöräpoliisi

Liikenneturvallisuuskeskukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenneturvallisuuskeskukset ovat pääosin vanhan lääninjaon mukaisia, poliisilaitosten organisaatioihin kuuluvia yksiköitä, jotka käsittelevät automaattisen liikennevalvonnan keräämää aineistoa ja sen perusteella tehtävää sakotus- ja huomautustoimintaa. Liikenneturvallisuuskeskus purkaa kameratolppien kuvia ja tutkii onko kuvattu henkilö tunnistettavissa. Keskuksia on maasssa 7, mm. Vaasassa, Ulvilassa ja Hyvinkäällä. Niissä työskentelee poliisimiehiä, siviilihenklöitä sekä siviilipalvelumiehiä.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkuvan poliisin miehistöä jatko- ja kertauskoulutetaan joka vuosi ajotaitojen osalta. Tämän ansiosta liikenteessä liikkuvien poliisien ajotaidot pysyvät yllä jatkuvasti. Autoihin liittyvää ajokoulutusta annetaan ympäri vuoden poliisin ajokoulutuskeskuksessa Pieksämäen Naarajärvellä. Moottoripyöräpoliisien kertauskoulutus järjestetään keväisin ajokauden alussa Lopen Räyskälässä.

Muut tehtävät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkuva poliisi hoitaa myös kansainvälisten kokousten aikana valtiovieraiden ja heidän turvamiestensä autokuljetusta ja kokouspaikkojen ympäristöjen turvaamisen. Liikkuva poliisi osallistui mm. ASEM-huippukokousten kuljetus- ja turvatoimiin.

Liikkuva poliisi vastaa myös Helsinki-Vantaan lentoaseman poliisitoimesta. Lentoaseman yksikkö on useita kertoja ollut poliisin lakkautuslistan kärjessä, mutta saanut jatkaa itsenäisenä. Yksikön merkitystä on jouduttu pohtimaan, koska se sijaitsee keskellä Vantaan kaupunkia ja Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen toimialuetta.

Liikkuvan poliisin turvallisuusyksikkö huolehtii Suomen tasavallan presidentin ja eläkkeellä olevien presidenttien turvallisuudesta. Turvallisuusyksikkö saa virka-apua tehtävänsä hoitamiseksi muilta poliisiviranomaisilta. Myös valtioneuvoston jäsenten ja eduskunnan puhemiehen sekä eräiden valtiovierailujen osallistujien turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu nykyään LP:lle.

Tasavallan presidentin käyttämien tilojen turvallisuudesta huolehtii turvallisuusyksikkö yhdessä Helsingin poliisilaitoksen ja liikkuvan poliisin Turun yksikön kanssa.

Turvallisuusyksikön päätehtävänä ovat tasavallan presidentin henkilösuojaus- ja kuljetustehtävät sekä erilaiset tuki- ja palvelutoiminnot tasavallan presidentin kanslialle. Henkilösuojauksessa keskitytään erityisesti turvatoimien ennaltaestävyyteen. Tähän päästään huolellisella turvatoimien suunnittelulla, turvatoimien taktisella toteuttamisella ja henkilöstön korkealla ammattitaidolla.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkuvan poliisin organisaatiota uudistettiin vuoden 2010 alussa mm. poistamalla erilliset osastot. Etelä-Suomen, Länsi-Suomen, Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen osastot korvattiin kolmella maantieteellisesti jaetuilla tulosyksiköllä. Tulosyksiköiden toiminnasta vastaavat liikennepoliisitarkastajat. Liikkuvan poliisin päämaja ja johdon esikunta sekä tilannekeskus (Tike) sijaitsevat Helsingin Malmilla, lentoaseman yksikkö Vantaalla Helsinki-Vantaan lentoasemalla ja turvallisuusyksikkö Helsingin Meilahdessa tasavallan presidentin virka-asunnon Mäntyniemen yhteydessä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]