Turku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Turku
Åbo
Turku.vaakuna.svg Turku.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Turku postcard 2013.png
www.turku.fi
Sijainti 60°27′05″N, 022°16′00″E
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Turun seutukunta
Perustettu
Kuntaliitokset Turun kuntaliitokset
Maaria (1967)
Kakskerta (1968)
Paattinen (1973)
Pinta-ala ilman merialueita 249,12 km²
254:nneksi suurin 2014 
Kokonaispinta-ala 306,36 km²
265:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 245,66 km²
– sisävesi 3,46 km²
– meri 57,24 km²
Väkiluku 182 247
6:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 741,9 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 12,8 %
– 15–64-v. 68,0 %
– yli 64-v. 19,2 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 86,0 %
ruotsinkielisiä 5,4 %
– muut 8,7 %
Kunnallisvero 18,75 %
293:nneksi suurin 2013 [4]
Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell
Turun kaupunginvaltuusto 67 paikkaa
  2013–2016[5]
 • Kokoomus
 • SDP
 • Vihreät
 • Vasemmistoliitto
 • PS
 • Keskusta
 • RKP
 • KD
 • SKS

19
14
10
9
6
4
3
1
1

Turku (ruots. Åbo) on Suomen kaupunki ja Varsinais-Suomen maakunnan keskus, joka sijaitsee Aurajoen suulla Saaristomeren rannikolla. Turun naapurikunnat ovat Aura, Kaarina, Lieto, Parainen, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Pöytyä, Raisio ja Rusko. Kunnan asukasluku on 182 247[2], mutta Turun keskustaajamassa on asukkaita 252 468[6]. Tämä tekee Turusta asukasluvultaan Suomen kuudenneksi suurimman kunnan, kolmanneksi suurimman kaupunkialueen ja Pohjoismaiden kahdeksanneksi suurimman taajaman.

Kaupungin arvioidaan syntyneen 1200-luvun lopulla, mikä tekee siitä Suomen vanhimman kaupungin. Turku oli pitkään Suomen merkittävin asutuskeskus, maan ensimmäinen pääkaupunki 1809–1812, ja 1840-luvulle saakka myös Suomen suurin kaupunki. Nykyisin kaupunki ei ole enää valtakunnallisesti niin merkittävä kuin ennen, mutta se on yhä alueensa paikallishallinnollinen, taloudellinen ja kulttuurinen keskus. Kaupunki on Lounais-Suomen aluehallintoviraston päätoimipaikka ja Varsinais-Suomen maakunnan pääkaupunki. Turussa sijaitsee lisäksi Suomen arkkipiispanistuin. Toisin kuin yliopisto ja useat valtion virastot, sitä ei siirretty uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin Turun palon jälkeen.

Turku on tunnettu etenkin kulttuurikaupunkina. Pitkän historiansa vuoksi se on ollut näyttämönä useissa historiallisissa tapahtumissa, ja se on vaikuttanut laajalti koko Suomen historiaan. Historiansa sekä poliittisen ja maantieteellisen asemansa vuoksi Turulla on ollut merkittävä vaikutus lähes kaikilla kulttuurin saroilla. Vuonna 2011 Turku oli Euroopan kulttuuripääkaupunkina yhdessä Viron pääkaupungin Tallinnan kanssa. Turku on myös Suomen virallinen joulukaupunki, mikä näkyy kaupungin ohjelmatarjonnassa loppuvuodesta.

Turkua pidetään usein Suomen porttina länteen. Kaupunki on merkittävä kaupallinen satamakaupunki, ja Turun satamasta on tiheä matkustajalauttaliikenne Maarianhaminaan sekä Tukholmaan. Lisäksi Turun lentoasema on Suomen neljänneksi vilkkain ja rahtimääriltään toiseksi suurin lentoasema.[7]

Kaupunki on virallisesti kaksikielinen, ja sen asukkaista puhuu äidinkielenään ruotsia 5,3 % eli 9 540 henkeä (2011).[8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Turun historia

Keskiajan Turku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koroisten raunioille on pystytetty muistomerkiksi valkea risti.

Turun historia aloitetaan usein kirjeestä, jonka paavi Gregorius IX päiväsi 23. tammikuuta 1229. Kirjeessä annettiin lupa siirtää Suomen piispanistuin soveliaampaan paikkaan. Ilmeisesti tämä tarkoitti siirtoa Nousiaisista Koroisiin.[9] Aurajokilaakso oli ollut vaurasta ja suhteellisen tiheästi asuttua aluetta jo rautakaudella, joten ei ole yllättävää, että hiippakunnan keskus siirrettiin sinne.

Varsinainen Turun kaupunki muodostui 1200-luvun lopulla hieman Koroistenniemeä alemmas Aurajoen varteen Unikankareen kummun läheisyyteen. Arkeologi Markus Hiekkanen on arvellut, että kaupunki perustettiin kuninkaan, piispan ja vuonna 1249 perustetun dominikaanikonventin yhteisestä aloitteesta. Perustamisvuotta ei kuitenkaan tiedetä, koska mitään aiheeseen liittyvää asiakirjaa ei ole säilynyt. Unikankareelle rakennettu tuomiokirkko vihittiin käyttöön vuonna 1300. Sana turku tulee yleisesti hyväksytyn teorian mukaan muinaisvenäjän sanasta tǔrgǔ, joka tarkoittaa ’toria’.[10]

Piispanistuimen ja dominikaaniluostarin sijaintipaikkana Turku oli keskiaikaisen Suomen kirkollinen ja opillinen keskus. Keskiaikainen Turku oli myös vilkas kaupan ja merenkulun keskus. Se oli Suomen suurin ja samalla koko Ruotsin valtakunnan suurimpia ja tärkeimpiä keskiaikaisia kaupunkeja. Kaupungin lähellä sijainnut Turun linna oli tärkeimpiä maallisen vallan tukikohtia Suomen alueella. Linnan antamasta suojasta huolimatta kaupunki joutui keskiajalla useita kertoja sotanäyttämöksi. Novgorodilaiset ryöstivät kaupunkia vuonna 1318 ja tanskalaiset 1509 ja 1522.

Turku 1500-luvulta Ruotsin vallan loppuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun akatemian vihkiäiset vuonna 1640, osa Albert Edelfeltin teosta.
Turun keskusta vuonna 1811 pian Ruotsin vallan ajan päättymisen jälkeen.

Keskiajan jälkeenkin Turku säilytti asemansa Suomen suurimpana kaupunkina. Juhana-herttuan pitäessä hoviaan Turun linnassa vuosina 1556–1563 turkulaiset saivat nähdä välähdyksiä keskieurooppalaisesta loistosta. Turun linnaa piiritettiin 1500-luvulla yhteensä kuusi kertaa Ruotsin valtataistelujen yhteydessä,[11] mutta 1600-luvulla kaupungin olot olivat paljon rauhallisemmat. Turun asema laajan alueen keskuksena korostui 1600-luvun aikana, kun sinne perustettiin lukuisia koulu- ja hallintolaitoksia. Esimerkiksi lääninhallitus perustettiin Turkuun vuonna 1617 ja Suomen ensimmäinen hovioikeus, Turun hovioikeus vuonna 1623.[12] Kuningatar Kristiina antoi käskyn perustaa Turkuun Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun akatemia, vuonna 1640.[13] Turussa asui 1600-luvulla noin 3000 asukasta, jotka olivat paitsi pappeja, kauppiaita, käsityöläisiä ja palvelijoita, nyt myös virkamiehiä, opiskelijoita ja yliopiston henkilökuntaa. Kreivi Pietari Brahe toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 16371640 ja 16481654 tehtävänään alueen hallinnon hoitaminen. Tätä tehtävää varten Turun linnassa oli kenraalikuvernöörin virasto.[14]

1600-luvun suotuisa kasvu tyrehtyi vuosina 17001721 suuren Pohjan sotaan ja sitä seuranneeseen isoonvihaan eli venäläiseen miehitykseen. Turku oli isonvihan aikana venäläisen miehityshallinnon keskus. Vuosina 17421743, hattujen sodan aikana, kaupunki miehitettiin jälleen pikkuvihan myötä. Pikkuviha päättyi Turun rauhana tunnettuun rauhansopimukseen.[15] 1700-luvun jälkipuolisko oli rauhaisampaa, ja sitä leimasi Turussa teollisuuden kasvu. Turussa toimi 1700-luvulla kaksi valtakunnan suurimpiin kuulunutta tupakkatehdasta. Laivojen rakentaminen alkoi Turussa vuonna 1732 perustetulla Åbo Gamla Skeppswarf -telakalla, ja telakkateollisuudesta kehittyi aikaa myöten kaupungin merkittävin teollisuudenhaara.[16] Kaupungin asukasluku nousi ja oli vuosisadan vaihtuessa jo noin 11 000. 1700-luvun lopulla kulttuuri ja tiede kukoistivat kaupungissa. Tästä esimerkkeinä olivat esimerkiksi ensimmäisen kasvitieteellisen puutarhan ja laboratorioiden perustaminen, sekä Suomen vanhimman sanomalehden Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo ilmestyminen vuonna 1771. Vuonna 1790 Turussa perustettiin Suomen vanhin yhä toimiva yhdistys, Musikaliska Sällskapet i Åbo eli Turun Soitannollinen Seura.

Venäjän vallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Turku 1800-luvulla
Turun palo vuonna 1827 oli katastrofi kaupungin kehitykselle.
Vuonna 1876 avattu rautatieasema yhdisti Turun entistä kiinteämmin muuhun Suomeen.

Turussa ei ryhdytty minkäänlaiseen vastarintaan venäläisten marssiessa kaupunkiin lokakuussa 1809 Suomen sodan yhteydessä. Elämä Turussa jatkui miehityksestä huolimatta rauhallisena. Turun hovioikeus jatkoi venäläisten saapuessa istuntoaan ja myöhemmin keväällä Turun piispa Jacob Tengström ja Turun akatemian opettajakunta vannoivat uskollisuudenvalan keisarille.[17]

Turusta tuli 1809 Suomen suuriruhtinaskunnan keskushallinnon sijoituspaikka eli autonomisen Suomen pääkaupunki. Turussa oli historiallisen asemansa vuoksi entuudestaan tärkeitä virastoja. Turun tuomiokapituli ja piispa olivat maan johtava kirkollinen auktoriteetti. Turussa sijaitsi yliopisto, ja kaupunki oli Suomen kaupan ja merenkulun keskus. Pääkaupunki siirrettiin kuitenkin Helsinkiin vuonna 1812, koska keisari Aleksanteri I:n mielestä Turku oli ruotsalaismielinen ja liian lähellä entistä emämaata. Myöhemmin Carl Erik Mannerheim, jota pidetään Suomen ensimmäisenä pääministerinä, kommentoi muistelmissaan, että pääkaupungin siirtäminen Turusta Helsinkiin oli hänen mielestään virhe, johon olivat vaikuttaneet suomalaiset "onnenonkijat ja projektimaakarit".[18]

Arkkipiispanistuinta lukuun ottamatta viimeisetkin keskushallinnon elimet ja Turun akatemia siirrettiin uuteen pääkaupunkiin vuoden 1827 Turun suuren palon jälkeen. Pohjoismaiden historian tuhoisimman kaupunkipalon jälkeen uuden asemakaavan Turkuun laati Carl Ludvig Engel. Jälleenrakennuksen jälkeen kaupunki oli arkkitehtuuriltaan Euroopan yhtenäisimpiä kokonaisuuksia. Turku pysyi Suomen suurimpana kaupunkina 1840-luvulle asti.[19] 1800-lukua leimasi kaupungin uuden nousun lisäksi kansallinen herätys, fennomania. Perusta liikkeelle oli niin sanotussa Turun romantiikassa.

Suomen itsenäistymisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Turku 1900-luvulla
Aurakatu Turun keskustassa 1910-luvulla.
Turun linna kesällä 1941 Neuvostoliiton pommitusten jälkeen.

Heti Suomen itsenäistymisen jälkeen alkaneessa Suomen sisällissodassa Turku oli muiden suurten kaupunkien tapaan punaisten hallinnon alla. Sota oli kuitenkin lyhyt, ja kevään 1918 aikana Turussa olleet punaiset vetäytyivät. Talvi- ja jatkosodan aikana Turku kärsi Neuvostoliiton pommituksista. Muun muassa Turun linna kärsi tuhoa, ja sen lähialue sekä Martin kaupunginosa pommitettiin lähes täysin maan tasalle. Neuvostoliitto pudotti talvisodan aikana kaupunkiin 4 000 pommia, jotka tuhosivat tai vaurioittivat yli 600 rakennusta. Pommituksissa kuoli 52 ja haavoittui 151 henkeä. Turku olikin Viipurin jälkeen talvisodan pommitetuin kaupunki.[20] Presidentti, marsalkka Mannerheim oli sodan jälkeen sitä mieltä, että pääkaupunki pitäisi siirtää Helsingistä Turkuun, sillä Suomi joutui Moskovan välirauhassa vuonna 1944 luovuttamaan aivan Helsingin vierestä Porkkalan Neuvostoliitolle tukikohdaksi.[21]

Sodan jälkeen Turun väkiluku kasvoi voimakkaasti suurten ikäluokkien synnyn ja maaltamuuton myötä. Sodan jälkeisiä vuosikymmeniä leimasi keskustan vanhojen rakennusten korvaaminen moderneilla kerrostaloilla, mitä kutsuttiin myöhemmin Turun taudiksi.[22] 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alkaessa Turku on kehittynyt vilkkaaksi kauppa- ja matkailukaupungiksi.

Turkuun on liitetty kokonaan kolmen naapurikuntaa ja osia kahdesta naapurikunnasta ajanjaksolla 1930-luvulta 1970-luvulle.[23] Noina 40 vuotena Turku kymmenkertaisti pinta-alansa. Vielä 1930-luvulla Turkuun kuului lähes yksinomaan kantakaupungin ruutukaava-alue. Sitä ympäröineet Aurajoen pohjois- tai länsipuoliset alueet kuuluivat Maariaan, etelä- tai itäpuoliset Kaarinaan. Vuonna 1939 Turkuun liitettiin osa Kaarinan ja vuonna 1944 osa Maarian kunnasta. Näissä liitoksissa molempien kuntien kirkonkylätkin liitettiin Turkuun, samoin kuin Nummenmäen, Vähä-Heikkilän ja Raunistulan taajaväkiset yhdyskunnat, joista Raunistula oli kuulunut Maariaan, muut Kaarinaan. Vuonna 1967 Turkuun liitettiin loputkin Maarian kunnasta, vuotta myöhemmin Kakskerran saaristokunta ja vuonna 1973 Paattisten kunta. Raisiosta Turkuun on liitetty Mälikkälän, Pahaniemen, Artukaisten, Pansion ja Pernon kaupunginosat. Viimeisimpänä näistä liitettiin Perno alueelle rakennettavan Wärtsilän telakan vuoksi.[24] Tämän jälkeen kaupungin laajentuminen maa-alueilla on pysähtynyt naapurikuntien, etenkin Raision ja Kaarinan haluttomuuteen tehdä kuntarakenneselvityksiä Turun kanssa ja luovuttaa uusia maa-alueita Turulle. Vuonna 2006 valtioneuvosto määräsi kuitenkin Turun lähialueen kunnat yhteiseen selvitystyöhön kuntarakenteen uudistamisesta.[25][26]

Kaupunkikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

360 asteen panoraamakuva Turusta Turun tuomiokirkon tornista katsottuna.
360 asteen panoraamakuva Turusta Turun tuomiokirkon tornista katsottuna.

Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Ruissalosta Pikisaareen syksyllä 2009.

Turun pinta-ala oli 2014-01-01 1. tammikuuta 2014 maanmittauslaitoksen mittausten mukaan 306,36 km², josta 245,66 km² on maata, 3,46 km² sisävesialueita ja loput 57,24 km² merivesialueita.[1] Turun rajanaapurikuntia ovat Aura, Kaarina, Lieto, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Pöytyä, Raisio ja Rusko. Mäet ovat etelästä pohjoiseen Kakolanmäki, Puolalanmäki, Samppalinnanmäki, Aninkaistenmäki, Yliopistonmäki, Vartiovuorenmäki ja Kerttulinmäki.[27] Kaupungin korkein kohta on Karhunsauna (89 metriä) joka sijaitsee Tortinmäessä.[28]

Turun pohjoisimmasta kolkasta eteläisimpään on matkaa yhteensä 45 kilometriä. Sen pohjoisin osa, kaupunkiin 1973 liitetty entisen Paattisten kunnan alue, ulottuu pitkän ja kapean kiilan muotoisena Kuhankuonon kahdeksan kunnan rajapyykille, joka on Turun pohjoisin kohta.[29] Turun alueen suurin leveys sen sijaan on vain 15 kilometriä. Turun lounaisosa koostuu saarista, joista suurimmat ovat Ruissalo, Hirvensalo, Satava ja Kakskerta. Saarten metsät ovat paikoin lehtipuuvoittoisia. Pohjoisempana sisämaassa Paattisilla havumetsät ovat selvästi vallitsevia.

Ruissalon saari Turun edustalla on sekä luonnoltaan että kulttuurihistorialtaan arvokas ja monipuolinen alue koko Suomessa ja Turun tärkeimpiä luonnonsuojelullisia kohteita. Sen lehdot kuuluvat kansalliseen lehtojensuojeluohjelmaan, ja lähes koko saari liitettiin Natura 2000 -verkostoon vuonna 2000. Jo ennen Natura-verkkoon liittämistä saarelle oli perustettu Ruissalon ja Marjaniemen luonnonsuojelualueet, joiden yhteispinta-ala on noin 85 hehtaaria. Ruissalo mukaan lukien Turun kaupungin alueella sijaitsee 12 luonnonsuojelualuetta. Aivan Turun pohjoisimmassa kärjessä sijaitsee osa Kurjenrahkan kansallispuistosta. Lisäksi Turun kaupunki omistaa puolet Pähkinäisten saaresta Naantalissa.[30]

Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aurajokea Turun Halisissa.

Turku sijaitsee Saaristomeren rannalla Aurajoen suulla. Kaupungin keskustan halki virtaava Aurajoki on Suomen merkittävimpiä ja Varsinais-Suomen suurimpia jokia. Aurajokilaakson ikivanha kulttuurimaisema on kansallismaisema. Joki on vaikuttanut Turun historiaan merkittävästi. Kaupunki syntyi joen itäpuolelle (eli eteläpuolelle), ja siellä sijaitsevat tai ovat sijainneet muun muassa Turun tuomiokirkko, Turun akatemia, Vanha Suurtori, Raatihuone ja ensimmäiset koulut. Paikalliset kutsuvat sen vuoksi Aurajoen itäpuolta nimellä "täl pual jokke" ja nykyisen ydinkeskustan ja Kauppatorin puolta nimellä "tois pual jokke". Joen eri puolia kutsutaan myös Åboksi ("täl pual") ja Turuksi ("tois pual") kaupungin yliopistojen (Turun yliopisto ja Åbo Akademi) vanhojen sijaintipaikkojen mukaan. Nimiä käytetään erityisesti, kun kerrotaan förin vievän ihmisiä risteilylle reitillä Turku-Åbo-Turku.

Aurajoki virtaa Turussa hieman alle yhdeksän kilometrin matkan itä–länsi-suunnassa. Se on keskimäärin noin 50 metriä leveä. Turun keskustan kohdalla joen syvyys on 2,5–5 metriä, mutta tuomiokirkolta ylöspäin veneilykelpoinen uoma kapenee ja madaltuu huomattavasti. Joen ylittää Turun alueella yhdeksän siltaa sekä lisäksi lautta, Föri. Paikoin rautatiesillan jälkeen Nummessa olisi mahdollista ylittää joki juuri ja juuri kävellen. Veneilyä Tuomiokirkkosillasta yläjuoksulle päin haittaavat karit.[31] Aurajoki soveltuu kuitenkin hyvin melontaharrastukseen.

Aurajoen lisäksi kaupungissa on useita pienempiä jokia ja ojia. Vähäjoki saa alkunsa Paattisilta Paattistenjoen nimellä, josta se virtaa Maarian läpi ja yhtyy Aurajokeen Koroisissa. Raisionjoki laskee mereen Ruissaloa vastapäätä Artukaisissa. Järvijoki kulkee Tortinmäen poikki ja laskee Aurassa Aurajokeen. Suurimmat järvet ovat Kakskerran saaressa sijaitseva Kakskerranjärvi, Hirvensalon saaressa sijaitseva Illoistenjärvi sekä tekojärvi Maarian allas.

Nunnanoja ja Haaraoja yhtyvät Ikkalassa Paattistenjoeksi. Jaaninoja laskee Lausteelta Laukkavuoren ja Kuralan poikki Aurajokeen. Topinojan reitti kulkee Metsämäestä Halisten ja Räntämäen kautta Vähäjokeen. Vähäjokeen laskee myös Piipanoja, joka saa alkunsa Saramäestä ja yhtyy Vähäjokeen Orikedolla. Kuninkoja saa alkunsa Raisiosta, mutta virtaa Turussa muun muassa Länsikeskuksen ja Pläkkikaupungin ohitse ja sen jälkeen tunnelia pitkin sataman alitse Pohjoissalmeen. Sikaoja on entinen Aurajoen sivuhaara, joka juoksi Kupittaalta Vähä-Heikkilän läpi Aurajokeen, mutta se on nyttemmin suljettu viemäriputkeen.[32]

Merialue ja saaret[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saari ja kesämökki Turun saaristossa.

Turun merialue ulottuu lännessä Airiston selälle. Sen ja keskustan välissä ovat Turun suurimmat saaret Hirvensalo ja Ruissalo sekä Hirvensalon eteläpuolella Satava ja Kakskerta. Turun satama sijaitsee pääosin Aurajoen suun ja Ruissalon sillan välisellä alueella, ja sinne johtava laivaväylä kulkee Hirvensalon ja Ruissalon välistä Pukinsalmea pitkin. Pohjoispuolisesta manneralueesta Ruissalon erottaa pitkä ja paikoitellen kapea Pohjoissalmi, jonka manteren puoleisella rannalla on myös osa Turun rahtilaivasatamaa.

Turun vesistöt olivat vuonna 2007 pääosin hygieeniseltä tilaltaan erinomaisessa kunnossa. Poikkeuksena ovat Ruissalon ja Hirvensalon välinen Airistolta Pukinsalmen kautta Linnanaukolle ulottuva alue, jonka tila oli välttävä. Linnanaukolla sijaitseva Turun satama ja sieltä kulkeva päivittäinen laivaliikenne ja sen aiheuttamat päästöt vaikuttavat alueen hygieniaan. Myös Hirvensalon ja Uittamon kaupunginosan väliin jäävä kapea Pitkäsalmi oli tilaltaan vuonna 2007 välttävä. Pitkänsalmen rannalla Uittamon puolella sijaitsee yksi Turun suosituimmista uimarannoista, Uittamon uimaranta. Puhtaimmat vesialueet olivat Kakskerran ja Satavan saarten ympärillä sekä Ruissalon saaren lounaisimmissa osissa.[33]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Halisten alue talvella.

Turun ilmasto on suhteellisen merellinen ja leuto. Vuoden keskilämpötila on noin 6 °C, ja sademäärä on tyypillisesti 700 mm vuodessa.[34] Pysyvä lumipeite saadaan yleensä vasta vuodenvaihteen tienoilla, ja valkea joulu tulee vain 6–8 kertaa kymmenestä.[35] Toisinaan Aurajoki jäätyy niin, että sen jään päällä voi kävellä, hiihtää tai luistella, mikä on varsin suosittua.[36][37][38] Aurajoen jäiden lähtemistä on tilastoitu vuodesta 1800: jäät lähtevät joesta yleensä maalis–huhtikuun vaihteessa. Vaihtelua kuitenkin esiintyy: vuonna 1875 jäät lähtivät vasta toukokuussa ja 1990 jo helmikuussa. Vuosi 2008 oli hyvin poikkeuksellinen, sillä ensimmäistä kertaa koko seuranta-aikana Aurajoki ei varsinaisesti jäätynyt lainkaan.[39]

Turussa on mitattu myös yksi Suomen kaikkien aikojen korkeimmista lämpötiloista: 35,9°C 9. heinäkuuta 1914 joka oli koko maan suurin mitattu lämpötila Heinäkuun 2010 loppuun saakka jolloin tämä kyseinen ennätys rikottiin Liperissä Joensuun lentoasemalla 37,2 asteella.[40] Vuonna 1914 koettiin Turussa myös toinen harvinainen ilmiö, kun 21. elokuuta tapahtui Lounais-Suomessa hyvin näkynyt täydellinen auringonpimennys. Turun alueella oli tällöin selkeä sää, joten auringonpimennys oli selkeästi havaittavissa.[41]

Turku on asettanut kaupunginvaltuuston hyväksymässä kestävän kehityksen ohjelmassa tavoitteekseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä.[42] Kaupunki pyrkii esimerkiksi vähentämään energian ja veden kulutusta, pienentämään työmatkaliikennettä ja tehostamaan kuljetuksia. Vuonna 2003 lasketun kasvihuonekaasutaseen perusteella kasvihuonekaasupäästöt olivat Turussa vähentyneet vuodesta 1997, mutta kokonaisuudessaan päästöt olivat yhä suuremmat kuin vuonna 1990. Turun rakennusten energiansäästötavoitteeksi on asetettu lämmön ominaiskulutuksen aleneminen 11 prosenttia vuodesta 1996 vuoteen 2010 mennessä.[43]

Kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Turun kaupunginosat
Districts of Turku 2012.png

Turun kaupunki on jaettu yhdeksään suuralueeseen, joihin kuuluu 45 tilastoaluetta. Kussakin tilastoalueessa on yksi tai useampi pienalue, joita Turussa on yhteensä 134. Turun kaupunginosien rajat poikkeavat joissain tapauksissa tilastointiin käytettyjen alueiden rajoista. Kaupunginosajako ei kaikissa tapauksissa seuraa tarkkaan edes suuralueita. Ydinkeskustan kaupunginosat tunnetaan roomalaisten numeroiden perusteella; muille kaupunginosille on annettu nimet.[44]

1970-luvulla ja sen jälkeen Turkuun ovat muodostuneet suuret lähiöt, jotka rakennettiin edellä mainittujen pientaloalueiden ulkopuolelle. Turkulaisia lähiöitä ovat Iso-Heikkilä, Uittamo, Ilpoinen, Harittu, Luolavuori, Lauste, Varissuo, Pääskyvuori, Kurala, Kohmo, Halinen, Runosmäki, Hepokulta, Teräsrautela, Nättinummi, Länsinummi, Suikkila, Härkämäki, Jyrkkälä, Pansio, Perno ja Jäkärlä. Näistä Iso-Heikkilä on kaikkein vanhin, ja Länsinummea rakennetaan edelleen. Jäkärlä sijaitsee muusta kaupunkirakenteesta erillään pohjoisessa Liedon rajan lähellä. 1990-luvulta alkaen Turussa on rakennettu varsinkin Hirvensalon, Satavan ja Kakskerran saarille, ja toisaalta jo rakennettuja alueita on pyritty tiivistämään täydennysrakentamisella.[45]

Turun keskusta-alue muodostuu ruutukaava-alueesta, jonka C. L. Engel suunnitteli Turun palon jälkeen vuonna 1827. Katuverkon suunnan perustaksi tuli Linnankatu, jonka mukaan mukaan muut kadut rakennettiin joko sen kanssa yhdensuuntaisiksi tai sitä vastaan kohtisuoriksi.[46] Kaavoitettu kaupunkialue rajautui lounaassa mereen, kaakossa Kupittaankatuun ja luoteessa nykyisen rautatieaseman vierellä kulkevaan Ratapihankatuun, joka tuolloisen suunnitelman mukaan olisi ulottunut merenrantaan saakka.[47] Engelin kaavan mukainen rakentaminen kesti vuosikymmeniä, ja jotkin kaupunginosat kuten Port Arthur rakennettiin pääosin vasta 1900-luvun alussa. 1900-luvun aikana kaupunki laajentui tasaisesti pohjoiseen, itään ja etelään. Turun saarille kaupunki alkoi laajentua enemmän vasta 1980- ja 90-luvuilla, ja etenkin Hirvensalossa on edelleen paljon keskeneräisiä kaavoitettuja alueita.[48]

Nykyinen Turun keskustan alue jakautuu yhdeksään numeroituun kaupunginosaan, joissa asuu yhteensä noin 42 000 ihmistä. Muiden suurten suomalaisten kaupunkien tapaan Turun keskusta on tiheästi ja suhteellisen korkeasti rakennettua. Korkeimmat rakennukset Turun keskustassa ovat Puutarhakatu 11-13:ssa sijaitsevat vuonna 1956 rakennetut 43 m korkeat kaksoistornit.[49] Virkistysalueita on säilynyt keskustassa etenkin kukkuloilla ja joen rannassa. Ruutukaava-alue vastaa monissa paikoin myös Turun vanhaa kuntarajaa.[50]

Keskustaa ympäröi pientalovaltaisten kaupunginosien kehä. Alueet olivat alun perin köyhän työväestön asuinalueita (muun muassa Nummi, Raunistula ja Vähäheikkilä), mutta nykyisin ne ovat etenkin lapsiperheiden suosimia. Pientaloalueena on pysynyt myös VIII kaupunginosa eli Port Arthur, joka tosin on osa jo Engelin kaavaan sisältynyttä ruutukaava-aluetta, mutta se rakennettiin suurimmaksi osaksi vasta 1900-luvun alussa. Alue on pysynyt matalana puutaloalueena, koska Turun asukkaat ovat kiivaasti vastustaneet alueen puutalojen purkua. Nykyisin alue on hyvin arvostettu, ja Suomen Kotiseutuliitto valitsi sen vuoden kaupunginosaksi vuonna 2001.[51]

Arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvar Aallon suunnittelema Turun Sanomien toimitalo Kauppiaskadulla.‎
Turun keskustaa kuvattuna Tuomiokirkon tornista 1800-luvun lopussa.
Sama näkymä kuin ylemmässä kuvassa vuodelta 2008.

Turun kaupunkimaiseman vanhimmat rakennukset ovat keskiaikaiset Turun tuomiokirkko ja Turun linna. Turun kaupungin vanhin asemakartta on 1600-luvun alkupuolelta. Vanhan asemakaavan pohjalta kaupungille laati ensimmäisen ruutukaavan maanmittari Hans Hansson vuonna 1652 Pietari Brahen käskystä. C. L. Engel uusi ruutukaavan vuonna 1828 heti Turun suuren palon jälkeen. Kaupungin alueella on myös alkuperäisiä Turun palosta selvinneitä rakennuksia, joista tunnetuin kokonaisuus lienee Turun Luostarinmäen käsityöläismuseon puutaloalue. Uuden vuoden 1828 asemakaavan pääkadut oli tehtävä 45 kyynärää ja sivukadut 30 kyynärää leveiksi. Asemakaavan mukaan pää- ja jokikatujen samoin kuin torien ja aukioiden reunoille tuli rakentaa vain kivitaloja.

Venäjän kaupunkitaiteessa korostettiin 1800-luvun alussa kaupungin leveitä pääkatuja usein määräämällä, että niiden varrelle sai rakentaa vain kivitaloja. Lisää venäläisiä vaikutteita palon jälkeiseen kaupunkikuvaan toi se, että Turun harrastaja-arkkitehdit, muun muassa poliisimestari C. Jonsson, kauppias P. J. Gylich, kasööri C. F. Bäck ja muurari E. J. Wennerqvist, käyttivät rakennusten suunnitteluun venäläisiä mallikirjoja. Kaupunkiin rakennettiin suuria puistoalueita ja kaduista rakennettiin aiempaa leveämpiä mahdollisten uusien kaupunkipalojen estämiseksi. Uudessa asemakaavassa keskustan suurimmat rakennukset tuomiokirkko ja Akatemiatalo kunnostettiin, ja joitakin muitakin rakennuksia, kuten Vanha Raatihuone sekä entinen sokeritehdas, kunnostettiin vanhoille muureille. Pääosin kaupunki kuitenkin rakennettiin kokonaan uudelleen.

Engel on asemakaavan lisäksi suunnitellut kaupunkiin myös tunnettuja yksittäisiä rakennuksia, kuten Vartiovuoren tähtitornin sekä Ortodoksisen kirkon. Palon jälkeen uudelleen rakennettu Tuomiokirkonpuiston ja Vanhan Suurtorin ympäristö on laajin Uusklassisen arkkitehtuurin kokonaisuus kaupungin alueella. Siihen kuuluvat esimerkiksi Brinkkala, vanha raatihuone, Hjeltintalo sekä Juseliuksen talo. Uusklassismia kaupungissa edustaa myös Suomen vanhin teatteri, kauppatorin laidalla sijaitseva Åbo Svenska Teater.

Suomen itsenäistymisen jälkeen Turun arkkitehtuurin merkittävimpiin kehittäjiin kuuluivat etenkin Alvar Aalto sekä Erik Bryggman. Heidän suunnittelemien töidensä ansiosta Turku oli aikoinaan merkittävä funktionalistisen arkkitehtuurin keskus. Funktionalismia Turussa edustavat muun muassa Aallon suunnittelema Turun Sanomien lehtitalo sekä Lounais-Suomen Maalaistentalo humalistonkadulla ja Bryggmanin suunnittelemat Hospits Betel Yliopistonkadulla sekä Turun hautausmaan Ylösnousemuskappeli.[52][53]

Sotien jälkeen kaupungin arkkitehtuurin suunta ja painopiste muuttuivat. Arkkitehtien sijaan kaupungin kehitystä alkoivat hallita rakennusyhtiöt, kun tarvittiin nopeasti paljon uusia asuntoja. Tällöin kaupunkiin rakennettiin ensimmäiset lähiöt, esimerkiksi Iso-Heikkilä, Uittamo ja Pääskyvuori. Turusta purettiin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä useita vanhoja rakennuksia, joiden tilalle rakennettiin uusia ja entisiä korkeampia. Turun tauti on käsite, jolla tarkoitetaan vanhojen rakennuksien purkamista uusien ja aikalaisten rumina pitämien rakennusten tieltä, sekä tähän liittyvää poliittista kulttuuria, jossa valta on harvojen käsissä. Käsitettä "Åbo smitta", Turun tauti, on käytetty helsinkiläisessä lehdistössä ainakin jo vuonna 1916, kun kaupunkiin rakennettiin uusia jugend-taloja.[54] 1950- ja 1960-luvulla käsite herätettiin uudestaan henkiin, kun moderni kaupunkiarkkitehtuuri valtasi tilaa.[22] Jouko Aaltosen ohjaama dokumenttielokuva Taistelu Turusta sai ensi-iltansa 2011 ja käsittelee juuri Turun tautina tunnettua vanhan tuhoamista modernismin huumassa.[55]

1980-luvulla painopiste siirtyi takaisin kaupunkikuvan kehittämiseen ja arkkitehdit palasivat suunnittelemaan Turkuun rakennuksia. Arkkitehti Benito Casagrande on suunnitellut kaupunkiin useita rakennuksia 1970-luvulta lähtien. Tunnetuimpia kaupunkikuvassa lienevät kauppakeskus Hansakortteli sekä esimerkiksi Turku Science Parkin alueen rakennukset Data-City ja Bio-City. Uusimpia arkkitehtonisia kokonaisuuksia kaupungissa ovat esimerkiksi uusi Turun kaupunginkirjaston pääkirjasto, jonka on suunnitellut Arkkitehtitoimisto JKMM pääarkkitehtina Asmo Jaaksi, Turun yliopistollisen keskussairaalan T-sairaala, Turun korkein asuinrakennus Airiston Tähti[56], opiskelijoiden tornitalo Ikituuri ja kolmitorninen toimistotornitalo If-talo.

Turku tunnetaan puupaaluille perustetuista rakennuksista. Nykyään perustamistapa tuottaa runsaasti ongelmia, sillä pohjaveden pinnan lasku aiheuttaa paalujen lahoamista. Kun puupaalu ei ole enää stabiilissa tilassa, veden täysin kyllästämänä, homekasvusto valtaa paalun täysin tässä homeelle varsin ihanteellisessa tilassa ja kantavuus heikkenee ja aiheuttaa painumia. Paalun painuessa painuvat myös niille perustetut rakennukset.[57]

Puistot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolalanmäki ja sitä ympäröivä Puolalanpuisto kuuluu valtakunnallisesti merkittävien kulttuurihistoriallisten ympäristöjen luetteloon.

Turku tunnetaan lehtevien puistojen kaupunkina ja puistokulttuurin edelläkävijänä.[58] Turun dominikaaniluostarilla oli alueellaan todennäköisesti Suomen varhaisin puutarha ja Turun linnassa viljeltiin Suomen ensimmäiset puutarhakasvit.[59] Myös keskiaikaisten kaupunkitalojen takapihoilla oli yrtti- ja kasvitarhoja, joista turkulaisissa asiakirjoissa yleisimmin käytetään nimitystä "kaalimaa", mutta varsinaisia puistoja ei vielä keskiaikaisessa kaupunkikulttuurissa esiintynyt muuallakaan Euroopassa. Varsinainen puutarhanhoito saapui Suomeen Kustaa Vaasan aikana 1530-luvulla, jolloin asiakirjoista löytyvät varhaisimmat tiedot puutarhoista ja vauraitten talojen ympärille istutetuista hedelmäpuista. Vahva innostus puutarhoihin alkoi kuitenkin vasta 1700-luvulla. Tällöin puutarhoihin hankittiin etenkin hyötykasveja kuten omenapuita, marjapensaita ja tupakkaa. Turun kadut alkoivat saada 1700-luvun lopulla ensimmäistä kertaa ympärilleen myös puuistutuksia. Ruissalosta siirrettyjä tammia istutettiin tällöin Suurtorin, Hämeenkadun ja Ison Kirkkokadun varsille. 1700-luvulla Turun kautta Suomeen tuotiin myös ulkomailta useita uusia lajikkeita, muun muassa syreeni vuonna 1728, jonka Turkuun toi ulkomailta apteekkari Synnerberg.[60]

Turun vanhimpina julkisina puistoina voidaan pitää Ruissaloa sekä Kupittaanpuistoa, joita on käytetty virkistykseen jo 1600-luvulta lähtien.[61] Keskeinen tekijä Turun varhaisen puistokulttuurin syntymiselle oli Turun Akatemialla sekä sen professoreilla, jotka toivat matkoiltaan kaupunkiin uusia lajikkeita ja tyylisuuntia. Turun puistoja ja suomalaista puistokulttuuria edistämään perustettiin 1820 myös Suomen ensimmäinen puutarha-alan yhdistys Trädplantering Sällskapet i och omkring Åbo eli Turun ja sen ympäristön puidenistutusseura. Yhdistyksen tavoitteena oli perustaa kaupunkiin lisää puistoja ja hoitaa jo olemassaolevaa puistokulttuuria. Seuran toiminta katkesi vuoden 1827 Turun paloon kuten myös useiden Turkulaisten puistojen toiminta. Uuden asemakaavan ja jälleenrakennuksen myötä Turun kaupunkikuvasta katosi useita ennen paloa tunnettuja puistoja.[62] 1800-luvulla puistojen suunnitelmallinen toteutus ja hoito tehostuivat, kun kaupunkiin palkattiin ensimmäinen ammattimainen kaupunginpuutarhuri. Uudistusten myötä Carl Ludvig Engelin suunnitteleman asemakaavan puistot oli suurimmalta osaltaan toteutettu 1800-luvun aikana ja myös Turun keskustan kukkuloita oli alettu muuttaa puistoiksi. Turun hautausmaa vihittiin käyttöön vuonna 1807. Alueen pinta-ala on 59,2 hehtaaria, ja sillä sijaitsee noin 45 000 hautaa. Hautausmaalle on haudattu useita merkkihenkilöitä, ja sen haudoilla on tunnettujen kuvanveistäjien suunnittelemia veistoksia ja muistomerkkejä. Alueella on viiden uskontokunnan hautausmaat.[63] 1900-luvulle tultaessa puistot olivat erinomaisessa kunnossa. Vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä puistoja elävöitettiin rakentamalla lapsille leikkikenttiä ja altaita sekä Kupittaanpuistoon lintulammikoita.[64]

Sotavuosina puistot pääsivät huonoon kuntoon ja vielä sotien jälkeenkin kesti kauan ennen kuin normaalit olosuhteet palasivat. Turkuun tehtyjen kuntaliitosten myötä kaupungin pinta-ala moninkertaistui ja virkistysalueita rakennettiin paljon myös keskustan ulkopuolelle. 1970-luvulta lähtien kaupunkiin on rakennettu myös koirapuistoja, joista ensimmäiset sijaitsivat Raunistulassa ja Iso-Heikkilässä. Eniten kaupunki panostaa puistoistaan nykyisin Asemanpuiston ja Vanhan Suurtorin ympäristön puistojen hoitoon.[65] Turun puistoja hoitaa vakituisesti noin 120 henkilöä ja kesäaikaan henkilöstön määrä kaksinkertaistuu. Turun kaupunki käyttää kuitenkin puistoalueiden hoitoon rahaa vähemmän kuin muut Suomen kaupungit. Viheralueiden ylläpito ja investoinnit veivät vuonna 2007 kaupungin budjetista 0,5 prosenttia eli vajaat 6 miljoonaa euroa. Kaupungissa rakennetaan silti uusia puistoja, joista on kuitenkin tehty aikaisempaa helppohoitoisempia.[66] Turun kaupungin viherlaitoksen huolehdittavana on noin 400 rakennettua puistoaluetta, jotka vaihtelevat leikki- ja koirapuistoista maisemaniittyihin ja ajoväylien suoja-alueisiin. Kaupungin hoidossa olevien erilaisten viheralueiden määrä kasvaa lähes vuosittain. Vuonna 2007 viheralueita oli metsät ja niityt mukaan lukien 2345, kun vielä vuonna 2002 niitä oli 2061.[67] Turun Linnan puisto oli aiemmin yksi Turun harvoista edustuspuistoista, mutta nykyisin puisto on päässyt rapistumaan.

Kunnalliset asiat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätöksenteko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun kaupungintalo Aurajoen rannassa.
Turun kaupunginvaltuuston paikkajako kaudella 2013-2016.

Turun kaupunginjohtajana on toiminut vuodesta 2010 Aleksi Randell (kok). Turun hallinto muodostuu kaupunginjohtaja Randellin johtamasta konsernihallinnosta sekä viidestä toimialasta (hyvinvointi-, kiinteistö-, sivistys-, vapaa-aika ja ympäristötoimialat). Kaupunginjohtajan varahenkilönä toimii apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen (sd). Vuoden 2005 alusta Turussa otettiin käyttöön Suomen oloissa poikkeuksellinen malli, jossa kaupunginhallituksen puheenjohtajalle maksetaan ansiotyön mukaista palkkiota. Kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimii kaupunginvaltuutettu Minna Arve (kok.), 1. varapuheenjohtajana Toni Eklund (sd.) ja 2. varapuheenjohtajana Katri Sarlund (vihr.). Turun 67 edustajan kaupunginvaltuusto johtaa kunnan hallintoa hyväksymänsä Turku-strategian ja hallitussopimuksen mukaan.

Turun politiikalle on ollut sen historian aikana ominaista jatkuva rakennemuutos. 1920-luvulla kaupunkia hallitsi vielä kolme yhtä suurta puoluetta: RKP, SDP ja Kansanpuolue. 1940-luvun lopulla RKP:n kannatus oli laskenut vastaamaan ruotsinkielisen väestön määrää kaupungissa ja vasemmistopuolueiden kannatus oli noussut lähelle 60 prosenttia. Suurimpana puolueena oli pitkään Kansandemokraatit, mutta myös kommunistien jyrkällä siivellä, taistolaisilla, oli vahva asema Turun hallinnossa. 1970-luvulta lähtien Turun politiikkaa alkoi hallita Kokoomuksen ja SDP:n liittouma, eli niin sanottu aseveliakseli, ja kansandemokraatit menettivät 70-luvulta alkaen kannatustaan. Puolue häipyi kokonaan poliittiselta kartalta 1980-luvun lopussa, mutta sen seuraajalla Vasemmistoliitolla on kaupungissa laajahko kannatus. 2000-luvun merkittäviä kunnallispoliittisia ilmiöitä ovat olleet Vihreiden nousu sekä Vihreiden, Keskustan ja RKP:n neuvottelurintaman syntyminen.[68]

Turun hallinnollisessa historiassa puolueiden sisäiset erimielisyydet ovat usein korostuneet. Tämä on ajoittain vaikeuttanut tärkeiden päätösten tekemistä, kun päätöksentekoa on lykätty eteenpäin yli seuraavien vaalien. Ongelmana Turulle on lisäksi ollut kaupungin geopoliittinen sijainti muuhun Suomeen nähden; Siinä missä useat muut saman kokoluokan suomalaiset kaupungit ovat maantieteellisesti kauttakulkuyhteydessä toisiinsa, sijaitsee Turku rannikolla ja sen tärkeät liikenneyhteydet kulkevat ulkomaille. Tämän vuoksi kotimaan päätöksenteossa muut alueelliset hankkeet ovat usein saaneet tukea Turun jäädessä syrjään. Esimerkiksi Turun moottoritien rakentaminen lykkääntyi useita kertoja ja alueen raideliikenteeseen on panostettu muita saman suurusluokan alueita vähemmän.[69]

Vuoden 2013 alussa kaupunginvaltuuston puolueet olivat suuruusjärjestyksessä (suluissa muutos vuoden 2009 kunnallisvaaleista): Kokoomus 19 paikkaa (-1), SDP 14 paikkaa (−1), Vihreät 10 paikkaa (-1), Vasemmistoliitto 9 paikkaa (–1), Perussuomalaiset 6 paikkaa (+5), Keskusta 4 paikkaa (+1), RKP 3 paikkaa (–1), Kristillisdemokraatit 1 paikka (-1) ja SKS 1 paikka (−). Viime vuosina poliittisen keskustelun keskiössä ovat olleet maahanmuuttajat, kulttuurihankkeet, kuntaliitokset sekä erityisesti kaupungin taloudellinen tilanne.

Kuntaliitokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Turun kuntaliitokset
Turun seudun vuoden 2013 kuntajakoselvitykseen osallistuvat kunnat.
  Kunta halukas osallistumaan kuntajakoselvitykseen
  Kunta halukas osallistumaan kuntajakoselvitykseen, mutta vastustaa pakkoliitoksia
  Kunta jättänyt asian toistaiseksi pöydälle
  Kunta voi halutessaan osallistua selvitykseen vapaaehtoisesti
  Kunta kieltäytynyt kuntajakoselvitykseen osallistumisesta

1930-luvulla Turku oli vielä pinta-alaltaan pieni ja tiivis maalaiskuntien ympäröimä ydinkaupunki. 1900-luvun vaihteen ja 1960-luvun muuttoliikkeet sekä yhteiskunnallisen säätelyn muuttuminen ovat aiheuttaneet paineita ja luoneet mahdollisuuksia kuntaliitoksille.

Vuonna 1933 Turun seudun kuntaliitosten selvitysmieheksi määrättiin lääninsihteeri Jaakko Passinen, joka esitti, että Maariasta Turkuun liitetään 49 km²:n ja Kaarinasta Turkuun 35 km²:n laajuiset alueet. Toisin kuin Turun kaupunginjohtaja Arvi Hällfors oli toivonut, liitos ei koskenut Raisiota eikä Kakskerran kuntaa. Koska Kaarinan kunnan taloudellinen tila oli Maariaa heikompi, alueliitokset toteutuivat Kaarinan osalta ensin, mutta kuitenkin vasta vuoden 1939 alusta. Tässä liitoksessa Turku laajeni Kaarinan suuntaan nykyisiin rajoihinsa asti (22,55 km²). Maarian osalta alueliitos tapahtui vuoden 1944 alusta, ja jaossa Turkuun liitettiin Hirvensalo ja Maarian eteläosa, siten että kunnanraja kulki jonkin verran nykyisen ohitustien pohjoispuolelta (60,75 km²), minkä lisäksi Turku sai omistukseensa Jäkärlän ja Ylitalon tilat. Näissä liitoksissa Turkuun liitettiin sekä Kaarinan että Maarian vanhat kirkonkylätkin, samoin kuin niiden alueella sijainneet taajaväkiset yhdyskunnat.

Vuonna 1945 pantiin vireille Mälikkälää koskeva alueliitos Raisiosta. Turku oli saanut Mälikkälän kartanon omistukseensa vaihtokaupassa saman vuonna ja katsoi, että kaupungilla oli paineita laajeta länteen. Raision Mälikkälä ja pieniä alueita Maariaan kuuluneesta Suikkilasta ja Teräsrautelasta liitettiin Turkuun 1.1.1949 (3,78 km²). Raisio oli vaatinut Turulta korvausta näistä alueista menettämiensä veronmaksajien vuoksi, mutta Turku oli katsonut, ettei Raisiolla ollut oikeutta korvaukseen, koska veronmaksajat kävivät töissä valtaosin Turussa. Valtioneuvoston päätti ettei korvaukseen ollut aihetta. Kun pääosin Kaarinaa ja Maariaa koskeneet kuntaliitokset oli tehty, ei vähään aikaan ollut paineita kuntaliitoksille. Kuntaliitosten yhteydessä liitetyt maa-alueet riittivät pitkään takaamaan kaupungin kasvun, eikä villejä esikaupunkialueita enää muodostunut vuoden 1931 asemakaavalain jälkeen. Turun rajoihin tehtiin kuitenkin kolme pientä tarkistusta vuosina 1957, 1966 ja 1967. Vuoden 1957 alusta Turkuun liitettiin alueita Maariasta ja Ruskosta Turun uutta lentoasemaa varten. Vuonna 1966 liitettiin kaupunkiin sen omistama Vepsän saari ja virkistysalue. Vuonna 1968 liitettiin Raisiosta Upalingon-Pernon alue teollisuuden ja sataman laajenemistarpeiden vuoksi.

Vuonna 1958 tehtiin Turun kaupunginvaltuustossa aloite uusista kaupunkiliitoksista. Siinä todettiin, että Turun seudun kasvu oli jo pitkään tapahtunut naapurikunnissa mutta naapurikuntien asukkaat kävivät töissä Turussa ja käyttivät muun muassa Turun liikennepalveluja maksamatta veroa näitä ylläpitävälle Turulle. Lisäalueiden tarve ei tässä vaiheessa ollut vielä niin suuri, että aloite olisi johtanut toimenpiteisiin. Vasta vuonna 1964 tehty valtuustoaloite johti kuntaliitosneuvotteluihin. Maaria liitettiinkin molemminpuolisessa sovussa Turkuun 1.1.1967. Turun kaupunginvaltuusto päätti 1968 tehdä valtioneuvostolle esityksen Kaarinan, Kakskerran, Liedon ja Ruskon kuntien sekä pienen osan Piikkiöstä liittämisestä Turkuun. Muiden kuntien osalta esitys ei johtanut tällöin kuntaliitoksiin, mutta Kakskerran kunnan valtioneuvosto päätti Kakskerran valtuuston vastustuksesta huolimatta liittää Turkuun. Paattinen liitettiin Turkuun molempien osapuolten yhteisestä sopimuksesta 1.1.1973.

2000-luvun alusta lähtien Varsinais-Suomen liitto on hahmotellut Turun kaupunkiseudusta nauhamaista suurkaupunkia.[70] Raision ja Kaarinan kaupunginjohdot ovat kuitenkin olleet haluttomia tekemään kuntarakenneselvityksiä Turun kanssa. Vuonna 2006 Vanhasen hallitus määräsi Turun lähialueen kunnat yhteiseen selvitystyöhön Kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen eli niin sanotun Paras-hankkeen vuoksi.[25][26] Kataisen hallitus uudisti aiempien hallitusten aloittamaa hanketta vuonna 2012 siten, että se asetti Suomeen 66-70 kuntajakoselvitysaluetta. Selvitysalueiden kuntien tulee osallistua selvitykseen, mikäli kunta täyttää yhdenkin hallituksen kuntarakennelakiesityksen selvitysperusteen.[71] Turun kuntajakoselvitysalueeseen mukaan määrättiin edellämainittujen ehtojen perusteella Turun lisäksi Kaarina, Raisio, Naantali, Lieto, Tarvasjoki, Aura, Rusko, Masku, Nousiainen, Mynämäki, Sauvo ja Paimio sekä mahdollisesti Marttila, Kustavi, Taivassalo ja Vehmaa. Kuntien tulee tehdä kuntajakoselvitykset ja ilmoittaa niihin perustuvat yhdistymisesitykset viimeistään 30. huhtikuuta 2014. 12. suurimmalle kaupunkiseudulle, mukaanlukien Turkuun, hallitus on varautunut asettamaan myös kuntajakoselvittäjän vuoden 2013 aikana.[72] Valtiovarainministeriön mukaan Turun selvitysalue muodostaa luontevan työssäkäynti- ja asiointialueen sekä alueen asukkaidenkin näkökulmasta yhtenäisen alueen. Alue olisi yhdyskuntarakenteellisesti eheä kokonaisuus, jonka työssäkäyntialueen ydin on nykyinen Turku, mutta alueen sisäinenkin työssäkäynti on vilkasta. Ehdotettu uusi kunta olisi vahva elinkeinopoliittinen toimija valtakunnallisessa kaupunkiseutujen välisessä kilpailussa. Uusi kunta olisi väestörakenteeltaan elinvoimainen, riittävän suuri vastatakseen itsenäisesti peruspalveluistaan ja sen talous olisi vahva. Haasteeksi ministeriö mainitsee suuren kuntamäärän erilaisten hallintokulttuurien ja palvelujen järjestämistapojen yhteensovittamisen.[73]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapun viettoa Turun ydinkeskustassa keväällä 2010.
Turun väestökehitys 18912012.
Turun seudun väestöennuste ikäryhmittäin 2010–2040.[74]

Aurajokilaakso on ollut vaurasta ja suhteellisen tiheästi asuttua aluetta jo rautakaudella. Turun väestöstä on pidetty tarkasti kirjaa vasta 1800-luvun lopulta lähtien väestönlaskennan alettua. Keskiajan lopulla vuoden 1500 tienoilla Turussa arvellaan olleen noin 1500 asukasta. Väkiluku kasvoi voimakkaasti, koska vuodelta 1571 säilyneen hopeaveroluettelon avulla voidaan päätellä, että Turussa asui tuolloin jo 2800 henkeä. Seuraavan vuodelta 1609 säilyneen veroluettelon mukaan Turun asukasluvuksi voidaan laskea jo 4300 henkeä.[75] Väestö kasvoi koko 1600-luvun, mutta syksyllä 1710 levisi rutto Turkuun, jossa se kahden kuukauden aikana tappoi kolmanneksen kaupungin asukkaista. Vuonna 1721 kaupungin väkiluku oli laskenut vain 1325 henkeen asukkaiden paetessa venäläisen miehityksen alta.[76] 1800-luvun vaihteeseen tultaessa kaupungissa oli asukkaita rauhallisempien aikojen ansiosta jo 11 000 ja vuosisadan lopulla jo yli 30 000. 1900-luvulla väkiluku kasvoi voimakkaasti kaupungistumisen ja kuntaliitosten myötä. Toisen maailmansodan jälkeen kaupungin asukkaista naisia on ollut noin 12 000 enemmän kuin miehiä.[77]

Turun asukasluku 2014-04-30 30. huhtikuuta 2014 oli 182 247 asukasta.[2] Turku on asukasluvultaan Suomen kuudenneksi suurin kaupunki, ja Turun seutu on kolmanneksi suurin kaupunkiseutu. Kaupungin väkiluku kasvoi jatkuvasti 1970-luvun puoleen väliin asti, minkä jälkeen se alkoi laskea hitaasti. Väkiluvun kasvu on taas jatkunut 1990-luvun alusta.

Muuttotilastoissa näkyy erittäin selvästi, että korkeakoulut tuovat Turkuun runsaasti 18–30-vuotiaita uusia asukkaita. Turun ongelmana on ollut nuorten opiskelijoiden poismuutto kaupungista valmistumisen jälkeen, sekä asukkaiden muuttaminen Turun kehyskuntiin muun muassa alhaisemman veroprosentin vuoksi. Eniten Turusta muutti asukkaita vuonna 2009 Kaarinaan, Helsinkiin, Lietoon, Ruskolle, Tampereelle ja Raisioon. Eniten muuttovoittoa Turku sai Salosta, Rovaniemeltä, Raumalta, Oulusta, Porista ja Lohjalta.[78] Turku on sijoittunut kolmesti peräkkäin kärkikolmikkoon Taloustutkimuksen muuttohalukkuutta mittaavissa tutkimuksissa.[79] Turun suuralueiden väkiluvut ovat: Keskusta 49 011, Hirvensalo-Kakskerta 8 911, Skanssi-Uittamo 23 513, Varissuo-Lauste 18 148, Nummi-Halinen 19 857, Runosmäki-Raunistula 14 347, Länsikeskus 19 787, Pansio-Jyrkkälä 9 294 ja Maaria-Paattinen 8 964.[80]

Turku ja sen suurimmat naapurikunnat Kaarina, Raisio sekä Naantali muodostavat tiheään asutetun keskuksen, jonka väkiluku on noin 240 000 asukasta, ja väestötiheys noin 570 as/km². Väestömäärä Lounaisessa Suomessa ei ole kasvanut samaa tahtia kuin esimerkiksi Pirkanmaalla. Yhtenä syynä onkin pidetty juuri alueen kuntien yhteistyön vaikeutta. Kuntien keskinäinen kilpailu kostautuukin alueen kehityksessä. Turun heikon kehityksen vastapainona on naapurikuntien, etenkin Raision ja Kaarinan, reipas kasvu.[81] Turun seutukuntaan kuuluvat Kaarina, Lieto, Masku, Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Paimio, Raisio, Rusko, Sauvo ja Turku. Seutukunnassa on runsaat 300 000 asukasta, ja sen yhteistyöelimenä toimii Turun Seudun Kehittämiskeskus. Alueen kokonaispinta-ala on 3077 neliökilometriä. Turun seudulla on työpaikkoja 140 000, opiskelijoita 40 000 ja yrityksiä yli 15 000.[82]

Turun väestöstä hieman yli viisi prosenttia on ruotsinkielisiä. Heidän osuutensa Turun väestöstä on laskenut 1800-luvulta lähtien: kun ruotsia puhuvia oli 1870-luvulla lähes puolet väestöstä, oli heitä 1900-luvun alussa neljännes ja vuonna 1950 enää kymmenesosa. 1980-luvulta lähtien ruotsinkielisten osuus on ollut nykyinen noin viisi prosenttia.[8] Ruotsinkielisen väestön osuuden pienenemiseen ovat osaltaan vaikuttaneet kuntaliitokset: Turkuun vuonna 1967 liitetty Maarian kunta ja vuonna 1973 liitetty Paattinen olivat molemmat suomenkielisiä kuntia. Vuonna 2007 kaupungin asukkaista 41,3 % oli Turussa syntyneitä, 18,8 % muuttanut muualta Varsinais-Suomesta, 33,2 % muualta Suomesta ja 6,7 % ulkomailta.[83] Muita kieliä kuin suomea ja ruotsia puhuvia Turussa asuu noin 11 200. Turun suurimmat ulkomaalaisryhmät tulevat suuruusjärjestyksessä Venäjältä, Virosta, Irakista, Iranista, Ruotsista, Serbiasta, Somaliasta, entisestä Jugoslaviasta, Kiinasta ja Bosnia ja Hertsegovinasta.[84] Kaupunkiin tulleilla maahanmuuttajilla on ollut kotoutumiseen liittyviä ongelmia muun muassa työllistymisen kanssa, minkä vuoksi Turku käynnisti vuonna 2001 yhdessä Euroopan unionin kanssa hankkeen, jonka tavoitteena on estää Turkuun saapuvien maahanmuuttajien syrjäytyminen. Ohjelmien tavoitteena on järjestää pakolais- ja maahanmuuttajayhteisöjen kanssa omaa kieltä ja kulttuuria ylläpitävää toimintaa sekä samanaikaisesti perehdyttää heitä suomalaiseen yhteiskuntaan.[85]

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korkeakoulut Turussa
Korkeakoulu Opiskelijoita Turussa (2012)[87][88]
Turun yliopisto 17 705
Turun ammattikorkeakoulu 9 650
Åbo Akademi 6 622
Yrkeshögskolan Sydväst 1 284
Diakonia-ammattikorkeakoulu 232
Humanistinen ammattikorkeakoulu 125
Yhteensä 35 618
Akatemiatalo suunniteltiin alun perin Turun Akatemian, Suomen ensimmäisen yliopiston käyttöön.
Vuonna 2006 valmistuneessa ICT-talossa toimivat yhteistyössä Turun ammattikorkeakoulu, Turun yliopisto ja Åbo Akademi.

Turun ensimmäinen koulu oli katedraalikoulu, joka lienee perustettu jo vuonna 1276.[89] Kouluun tuli opiskelijoita ulkomailta, kuten Tallinnasta ja Danzigista, mutta sieltä myös lähti useita opiskelijoita Keski-Euroopan yliopistoihin. Vasta 1600-luvun alussa kaupunki sai ensin lukion, kimnaasin, joka vuonna 1640 muutettiin yliopistoksi, Turun akatemiaksi.[90]

Ensimmäinen alakansakoulu aloitti toimintansa 15. tammikuuta 1872.[91] Se toimi Kauppatorin laidalla Yliopistonkadun ja Kauppiaskadun kulmassa olleen rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Rakennus säilyi koulukäytössä aina vuoteen 1968, jolloin se purettiin. Vuonna 1884 kaupunki rakensi oman, suomenkielisen kunnallisen kansakoulun, Sirkkalan koulun. Vuonna 1927 Turussa toimi kuusi kansakoulua.[92]

Ensimmäinen oppikoulu perustettiin 19. maaliskuuta 1879. Tämä yksityinen koulu sai nimekseen Turun Suomalainen Yhteislyseo. Vuonna 1883 perustettiin Turun Suomalainen Valtiolyseo, ja samalla Yhteislyseo lakkasi ottamasta uusia opiskelijoita. Lyseot sulautuivat vuonna 1887 ja muodostivat Turun Suomalaisen Lyseon, joka siirtyi samalla Linnan- ja Eskelinkadun kulmaan. Samassa paikassa jatkaa yhä toimintaansa Turun klassikon lukio.[93]

Huomattava osa turkulaisista on opiskelijoita tai koululaisia. Peruskoululaisia on noin 14 000 ja lukiolaisia noin 4 200 (2011), lisäksi ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee noin 11 700 nuorta (2010).[28] Kaupungissa on 41 peruskoulua[94], 11 lukiota (lisäksi iltalukio) ja [95] ja 7 ammatillista oppilaitosta.[96]

Turussa toimii nykyisin kolme yliopistoa ja neljä ammattikorkeakoulua. Niissä on yhteensä lähes 31 500 perustutkinto- ja jatko-opiskelijaa (2010),[28] joista noin puolet opiskelee Turun yliopistossa. Suomen ensimmäinen yliopisto, Turun Akatemia, perustettiin Turkuun vuonna 1640. Åbo Akademi ja Turun yliopisto perustettiin vuosina 1918 ja 1920 järjestyksessä toisena ja kolmantena monialaisena yliopistona. Turun ammattikorkeakoulu on Suomen suurin ammattikorkeakoulu ja Åbo Akademi suurin ruotsinkielinen korkeakoulu. Turun yliopisto taas on toiseksi suurin yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu toiseksi suurin kaupallisen alan yliopistokoulutusta antava yksikkö Suomessa. Kolmella ammattikorkeakoululla on Turussa sivupisteitä.[97] Vahvuutena Turun korkeakouluille on sekä tiede- että ammattikorkeakoulujen kampusalueiden sijaitseminen pienellä alueella. Lähes kaikki korkeakoulujen yksiköt, tutkimuslaitokset ja myös Turun ylioppilaskylä sijaitsevat noin kilometrin säteellä yliopistonmäestä.

Turun yliopisto mielletään Helsingin yliopiston ohella Suomen toiseksi perusyliopistoksi. Ideologisten ja historiallisten seikkojen vuoksi vain Turun yliopisto asettuu keskustelussa vertailuun Helsingin yliopiston kanssa, vaikka muiden suurten suomalaisten kaupunkien yliopistot ovat kooltaan suunnilleen yhtä suuria. Yliopiston erityisinä vastuualueina ovat biotieteet, oppimisen ja koulutuksen tutkimus, matemaattiset menetelmät sekä kulttuurin ja yhteiskunnan vuorovaikutusprosessien tutkimus. Yliopistossa on kuusi tiedekuntaa, joissa opiskelee lähes 18 000 opiskelijaa, jotka tuottavat vuosittain yli tuhat ylempää korkeakoulututkintoa ja yli sata väitöskirjaa.[98]

Myös Turun ammattikorkeakoulu painottaa koulutuksessaan biotekniikkaa sekä lisäksi kulttuuria ja informaatioteknologiaa. Ammattikorkeakoulututkintojen lisäksi ammattikorkeakoulussa on mahdollista suorittaa ylempi ammattikorkeakoulututkinto neljällä alalla. Ammattikorkeakoulutason teknillisellä koulutuksella kaupungissa on perinteitä, mutta diplomi-insinöörejä on pitkään koulutettu vain Åbo Akademissa ja harvoilla aloilla. Turun yliopistossa diplomi-insinöörin tutkintoon johtavaa koulutusta on annettu vuodesta 1999 tietotekniikan, elektroniikan ja tietoliikennetekniikan aloilla.[99]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun World Trade Centerissä toimii vuonna 2008 yli 30 eri alan yritystä.[100]
Maailman suurimpiin risteilyaluksiin kuuluva M/S Allure of the Seas rakenteilla Turussa. Laivanrakennus on Turun perinteisiä ja vahvoja teollisuuden alueita.
Ruissalon kylpylä on Turun Ruissalon saaressa saaressa sijaitseva kylpylähotelli. Varsinais-Suomen maakunta on perinteistä Suomen kylpyläseutua.

Turku on taloudellisessakin mielessä Turun seutukunnan keskus. Alueella on monipuolinen elinkeinorakenne, mitä tukee laaja-alainen koulutustarjonta. Turun seutukunnan bruttokansantuote vuonna 2006 oli 30 572 €/as (koko maan keskiarvo 31 719 €/as).[101] Turkuun keskittyy noin puolet Suomen lääkekehitys- ja diagnostiikkayrityksistä.[102] Lääketeollisuuden lisäksi perinteisiä vahvoja alueita ovat erityisesti telakkateollisuus ja elintarviketeollisuus. Suhteellisen uusia tulokkaita ovat informaatioteknologia, logistiikka-ala sekä matkailu. Turun seudulla sijaitsee useita klustereita, joista tärkeimmät valtakunnallisella tasolla ovat meriklusteri ja bioteknologian klusteri.[103] Suomalaisten pörssiyhtiöiden pääkonttoreista Turun seudulla sijaitsevat muun muassa Raision, Telesten, Biotie Therapiesen ja HKScanin pääkonttorit.[104] 500 suurimman Suomalaisen yrityksen listalla oli vuonna 2010 Turun seudulta HKScan, STX Finland Cruise, Veritas Eläkevakuutus, Turun Osuuskauppa, Bayer Schering Pharma, Raisio, Nordkalk, TS-Yhtymä, Turku Energia, Teleste, Maskun Kalustetalo, Perkinelmer, Fläkt Woods, Finnsementti, Leaf, Lämpöpuisto, Finnfeeds Finland, Burger-In ja Felix Abba.[105]

ICT-ala ei Turussa ole perinteisesti ollut yhtä vahva kuin monissa muissa suurissa kaupungeissa. Tämän takia 1990-luvun taloudellinen buumi pääosin sivuutti sen, vastaavasti 2000-luvun alun ICT-kriisi pääasiassa kiersi kaupungin. Nykyään kaupunki panostaa ICT-alaan muun muassa koulutuksella. Turun keskustaan ja yliopistojen yhteiselle kampusalueelle on luotu Suomen laajin langaton Internet-verkko, OpenSpark. Bio- ja ICT-aloja kehittää Turku Science Park Oy, joka on rakennuttanut yrityksille 210 000 kerrosneliömetriä toimitiloja Helsingintien ja Kupittaan rautatieaseman lähistölle.[106]

Turun kuntatalous on monien muiden suomalaisten kuntien tapaan ollut heikossa kunnossa 1990-luvun lamasta lähtien. Vuonna 2007 Talouselämä kuvaili Turkua "kuntatalouden kauhukuvaksi". Turun kaupunkikonserni sai vuonna 2006 valtionosuuksia eniten suomalaisista kaupungeista. Ongelmaksi on noussut suurien investointien ja maksukykyisimpien asukkaiden siirtyminen vahvoihin ympäryskuntiin, etenkin Raisioon ja Kaarinaan. Myös korkeakouluista valmistuneiden lähtö on Turun ongelma. Maistereita virtaa pääkaupunkiseudulle, kun Turusta ei löydy koulutusta vastaavaa työtä. Pääkaupunkiseudulle ja ympäryskuntiin muuttaneiden sijaan Turussa asuu paljon opiskelijoita, pitkäaikaistyöttömiä, eläkeläisiä sekä maahanmuuttajia, jotka pienentävät Turun verokertymää huomattavasti.[107]

Pilot Turku Oy kehittää Turkua Itämeren alueen logistisena keskuksena. Tavoite perustuu Turun keskeiseen sijaintiin Pietari-Tukholma- ja Pietari-Saksa-merireittien välissä. Lisäksi Turussa on matkustajamäärältään Suomen viidenneksi vilkkain lentoasema sekä kohtalaiset raideyhteydet Helsinkiin ja Tampereelle.[108] Yhä tärkeämmäksi elinkeinoksi on muodostumassa myös matkailu, jonka kehittämisestä vastaa Turku Touring.

Metalliteollisuus, erityisesti laivanrakennus, on ollut perinteisesti vahva ala. Kaupungin elinkeinopolitiikkaa on 2006 valmistuneen osaamis- ja elinkeinostrategian mukaisesti suunnattu uudelleen tukemaan meriklusterin menestysedellytyksiä. Meriklusterin kehittämisestä vastaa Koneteknologiakeskus Turku Oy, joka vetää myös valtakunnallisen osaamiskeskusohjelman meriklusteriosiota. Vuonna 2009 Turussa oli 94 188 työpaikkaa, jotka jakautuivat aloittain seuraavasti:[109]


Sija Toimiala Osuus Sija Toimiala Osuus
1. Terveys- ja sosiaalipalvelut 18,1 % 12. Muu palvelutoiminta 3,1 %
2. Tukku ja vähittäiskauppa, moottoriajoneuvojen ym. korjaus 11,4 % 13. Rahoitus- ja vakuutustoiminta 2,3 %
3. Teollisuus 10,3 % 14. Taiteet, viihde ja virkistys 2,1 %
4. Koulutus 8,9 % 15. Kiinteistöalan toiminta 1,1 %
5. Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 8,6 % 16. Vesi-, viemäri-, jätevesi- ja jätehuolto 0,5 %
6. Kuljetus ja varastointi 6,8 % 17. Maa-, metsä- ja kalatalous 0,4 %
7. Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta 6,5 % 18. Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto; jäähdytysliiketoiminta 0,2 %
8. Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus 5,9 % 19. Kaivostoiminta ja louhinta 0,0 %
9. Rakentaminen 5,6 % 20. Kotitalouksien toiminta työnantajana 0,0 %
10 Informaatio ja viestintä 3,6 % 21. Kansainvälisten organisaatioiden ja toimielinten toiminta 0,0 %
11. Majoitus- ja ravitsemistoiminta 3,6 % 22. Tuntematon 1,0 %

Wärtsilän päätös sulkea Turun dieseltehdas ja siirtää tuotanto Italian Triesteen oli kova pala kaupungille, mutta monet työntekijät ovat sittemmin saaneet työtä Turun telakalta, jolta ovat valmistuneet muun muassa maailman suurimmat matkustaja- ja risteilyalukset Oasis of the Seas ja Allure of the Seas. Niitä edelsivät kolme valmistumisaikanaan maailman suurinta risteilijää, Freedom-sarjan Freedom of the Seas, Liberty of the Seas ja Independence of the Seas, joka valmistui vuonna 2008. 1990-luvun aikana ja sen jälkeen elintarviketeollisuus on vähentänyt väkeä Turussa. Muun muassa Valio ja Leaf ovat sulkeneet toimipisteensä.[110][111]

Turun työvoimaomavaraisuus vuonna 2005 oli 122,7 % ja Turun seutukunnan 99,5 %. Turun seudun työttömyysaste laski vuoden 2007 aikana 0,9 prosenttiyksikköä 9,3 prosenttiin. Turun seudun työttömyysaste on kymmenestä suurimmasta kaupungista pääkaupunkiseudun jälkeen Suomen matalin. Yritysten määrä kasvoi lähes tuhannella, ja työllinen työvoima kasvoi 1500 hengellä. Vuoden 2007 lopussa työllisiä oli 145 900.[112] Turun kaupunki työllistää yhteensä noin 13 500 ihmistä (2011).[28]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viking Linen matkustajalautta M/S Isabella matkalla Turun saaristossa.
Turun historiasta raitiotiekaupunkina muistuttaa jäätelökioskiksi muutettu raitiovaunu kauppatorilla.
Turun lentoasema palvelee vuosittain yli 400 000 matkustajaa.

Turun seudulla sijaitsee kaksi merkittävää satamaa: Turun satama ja Naantalin satama. Yhdessä ne muodostavat Suomen johtavan kappaletavaran satamakokonaisuuden. Turku on sijaintinsa ja hallinnollisen asemansa vuoksi vanhastaan ollut Suomen portti länteen ja Euroopan sillanpää itään. Turun satama on erikoistunut suuryksikköliikenteeseen. Nykyään sataman säännöllinen linjaliikenne suuntautuu lähes 20:een määräsatamaan Euroopassa. Tiheimmin liikennöidään Tukholmaan, jonne on kymmenen lauttavuoroa vuorokaudessa. Helsingin sataman jälkeen Turun satama onkin Kotkan rinnalla Suomen toiseksi suurin, mutta Kotkaan verrattuna huomattavasti matkustajavaltaisempi.[113] Laivaliikennettä Tallinnaan, Riikaan ja Visbyyn on ollut ajoittain, ja ympärivuotinen reittiliikenne Tallinnaan on ollut suunnitteilla vuodesta 2006.[114] Turun satama on sijaintinsa johdosta tärkeässä asemassa ulkomaankaupan kannalta.

Nopeasti kasvanut läheinen Naantalin satama on huomattava teollisuussatama. Se on jo pitkään tunnettu erityisesti neste- ja kuivabulksatamana, mutta viime aikoina Naantalin satamasta on kehittynyt myös keskeinen suuryksikköliikennesatama. Turun seudulla toimivia merkittävimpiä laivanvarustamoja ovat Alfons Håkans, Baltic Line, Birka Cruises, Finnlines, Mann Lines, Meriaura, Rederi Ab Engship, Bore, SeaWind Line, Silja Line, Team Lines, Viking Line ja RMS. Aurajoesta lähtee myös saaristolaivoja ja vesibusseja Turun saaristoon. Kesällä Turusta Naantaliin höyryää kahdesti päivässä Suomen rannikon viimeinen reittiliikenteessä oleva matkustajahöyrylaiva, S/S Ukkopekka.[115]

Turkuun saatiin rautatie vuonna 1876 osana Hämeenlinna–Tampere–Turku-linjaa. Rautatien rakentaminen pääsi käyntiin vasta vuonna 1874 yli kymmenen vuotta kestäneiden linjauksia koskeneiden erimielisyyksien ja rahoitusongelmien takia. Rantarata Karjaalle valmistui 1899 ja Helsinkiin 1902.[116] Uudenkaupungin rata valmistui vuonna 1924. Matkustajaliikenne radalla loppui vuonna 1992, mutta radalla on edelleen vähäistä tavaraliikennettä. Suomen ensimmäiset Pendolinot alkoivat kulkea Turun ja Helsingin välillä vuonna 1995. Välillä kulkee vuosittain noin 1,2 miljoonaa matkustajaa, mutta tavaraliikenne on hyvin vähäistä ja rata on melko huonokuntoinen. Turku–Toijala-radalla on matkustajia noin 660 000 (2004) ja tavaraliikennettä on 1,6 miljoonaa tonnia. Turku on Suomen ainoa kaupunki, jossa on kolme kaukoliikenteen rautatieasemaa (satama, rautatieasema ja Kupittaa).[117]

Turun lentoasema on sijainnut vuodesta 1956 kahdeksan kilometriä Turun keskustan pohjoispuolella. Vuonna 2012 aseman kautta kulki 454 948 matkustajaa ja 8 012 tonnia rahtia, joten se on matkustajamääriltään Suomen lentoasemista neljänneksi vilkkain ja rahtimääriltään toiseksi suurin.[118] Lentoasemalta on kotimaanlentoja Helsinkiin, Ouluun ja Kittilään sekä ulkomaille Tukholmaan, Riikaan, Kööpenhaminaan, Gdanskiin, Budapestiin, Brysseliin, Lontooseen, Barcelonaan ja Malagaan.[119]

Tieliikenteen tärkeimmät väylät ovat valtatiet 1, 8, 9 ja 10 sekä Turkua kiertävä ohikulkutie eli kantatie 40. Yksi Suomen ensimmäisistä moottoriteistä, valtatie 8 Turusta Raisioon valmistui vuonna 1963.[120] Moottoriteitä ovat myös valtatie 1 Turusta Helsinkiin saakka sekä valtatie 9 Turusta Auraan. Kantatie 40 on keskiosiltaan kaksiajoratainen eritasoliittymin varustettu väylä.

Turussa oli pitkään myös raitiotieverkosto, ensin hevosraitiotiet vuodesta 1890 vuoteen 1892 ja sittemmin sähköraitiotiet vuodesta 1908. Raitioteitä kehitettiin tasaisesti 1950-luvulle asti, mutta sen jälkeen ne päästettiin rappeutumaan, kunnes raitiotiet vuosina 1965–1972 poistettiin kokonaan. Monet pitävät raitioteiden lakkauttamista suurena virhepäätöksenä, koska tällöin Turku menetti toimivan, koko keskeisen kaupunkialueen kattaneen liikennejärjestelmän.[121] Turku oli toisen maailmansodan jälkeen Helsingin ohella Suomen kaupungeista ainoa, jossa liikennöivät raitiovaunut.

Nykyisin kaupungin joukkoliikenteen selkärangan muodostaa linja-autoliikenne. Keväällä 2009 tehdyn käyttäjätutkimuksen mukaan Turun seutuliikenteen matkustajamäärät olivat kasvussa, ja suurin osa matkustajista oli tyytyväisiä seutuliikenteen palveluihin. Liki 80 prosenttia vastaajista arvioi, että seutulipun käyttö on lisännyt heidän bussimatkojaan. Joukkoliikenteen käyttö oli tutkimuksen mukaan myös vähentänyt yksityisautoilua.[122] Turussa bussilippujen vaihto-oikeus kestää 2 tuntia.[123]

Turun seudulle on myös tehty suunnitelma lähitulevaisuudessa rakennettavasta pikaraitiotiestä, joka kuljettaisi matkustajia keskustaan sekä Turun lähiöistä että naapurikunnista. Turun kaupunginvaltuusto päätti kokouksessaan joulukuussa 2009, että raskaimmin kuormitetuille runkolinjoille toteutetaan pikaraitiotie, kun sille on rahoitukselliset ja kaavalliset edellytykset sekä valtionrahoitus ja muiden seudun kuntien osuus toteutuksesta on sovittu.[124] Ennen pikaraitiotien rakentamista muutetaan bussilinjasto runkolinjoihin perustuvaksi, jota tukevat täydentävät ja poikittaiset linjat.

Ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun ja Göteborgin ystävyyspatsas Kun ystävyyssuhteet solmitaan. Alkuperäinen patsas lahjoitettiin Göteborgin kaupungille.

Turun pohjoismaisia ystävyyskaupunkeja Bergeniä, Göteborgia ja Århusia sekä Venäjän Pietaria yhdistää se, että ne ovat kaikki maidensa ”kakkoskaupunkeja”.[125] Kaikki kaupungit sijaitsevat lisäksi rannikolla, ja niillä on pitkä historia ja tärkeä kulttuurillinen, taloudellinen ja hallinnollinen asema omassa maassaan. Näiden ominaisuuksien vuoksi Turussa koetaan yhteenkuuluvuutta mainittuihin kaupunkeihin. Suikkilan kaupunginosassa on ystävyyskaupunkien mukaan nimettyjä katuja. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen pätkä Leningradinkadusta muutettiin Pietarinkaduksi.[126]

Turun ystävyyskaupungeista etenkin Pietari on noussut viime vuosina tärkeäksi, ja yhteistyömahdollisuudet ovat kasvaneet Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Pietarissa on järjestetty Turku-päivät ja vastavuoroisesti Turussa on järjestetty Pietari-päivät. Kaupungit tekevät yhteistyötä myös talouden, kulttuurin, koulutuksen, terveydenhuollon ja matkailun saralla. Pietari on vahvasti tukenut Turun Euroopan kulttuuripääkaupunki 2011 -hanketta ja tulee todennäköisesti myös osallistumaan vuoden 2011 tapahtumiin.[127][128][129] Turun Puolalanpuistossa on Leningradin ja Turun ystävyyden patsas, joka paljastettiin 19. toukokuuta 1969. Teos pystytettiin 15 vuotta kestäneen ystävyyskaupunkitoiminnan kunniaksi. Patsaassa kuvataan neljää toisiaan halaavaa ja tervehtivää ihmishahmoa.

Göteborgin kanssa Turku on tehnyt yhteistyötä jo ennen ystävyyskaupunkisuhteiden solmimista. Virallisesti Göteborgista tuli Turun ystävyyskaupunki vuonna 1946, mutta Turun kummikaupunkina se oli ollut jo 1940-luvun alusta asti. Vuonna 1945 lähes kaikki turkulaiset saivat joulupaketin Göteborgista. Turku kiitti Göteborgin kaupunkia anteliaisuudesta sodan jälkeen tilaamalla Wäinö Aaltoselta kookkaan veistoksen. Kun ystävyyssuhteet solmitaan paljastettiin Göteborgissa toukokuun alussa 1955, ja kauppaneuvos Leo Weinstein lahjoitti veistoksen kaksoiskappaleen Turun kaupungille. Kaksoiskappale paljastettiin Turussa muutama viikko Göteborgin jälkeen.[130]

Unkarin Szegedin kaupungille Turku on tarjonnut asiantuntija-apua Tisza-joen puhdistamiseksi ympäristömyrkyistä.[131]

Turun ystävyyskaupungit[132]

Yhteistyösopimuskumppanit

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Turun kulttuuri

Imago[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun linna on yksi Turun suosituimmista kulttuurihistoriallisista nähtävyyksistä.

Turku on tunnettu kulttuurikaupunki. Pitkän historian sekä poliittisen ja maantieteellisen asemansa vuoksi kaupunki on vaikuttanut lähes kaikilla kulttuurin saroilla. Turussa toimii erilaisia kulttuuria edistäviä yhdistyksiä kaikilta sen saroilta elokuvasta urheiluun.

Vuonna 2006 Turku valittiin silloisen kulttuuriministerin Tanja Saarelan esityksestä Suomen ehdokkaaksi vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2011.[134] Vuonna 2007 Euroopan parlamentti vahvisti hankkeen. Turun kulttuuripääkaupunkihanketta edistämään perustettiin Turku 2011 -säätiö, joka pyrki yhdistämään kaikki Turun kulttuurin eri haarat ja markkinoimaan hanketta.[135] Turun kaupunki budjetoi kulttuuripääkaupunkihankkeeseen 55 miljoonaa euroa, jota pidettiin kansainvälisissä arvioissa liian pienenä.[136]

Vuonna 2007 Turku sijoittui kolmanneksi keskikokoisia eurooppalaisia kaupunkeja vertaavassa European Smart Cities -luokituksessa. Ensimmäinen sija meni Luxemburgille ja toinen Turun ystävyyskaupungille Århusille. Tutkimus tehtiin Wienin ja Delftin teknillisten yliopistojen sekä Ljubljanan yliopiston yhteistyönä. Tutkimuksessa oli mukana 70 kaupunkia, joiden väkiluku on 100 000–500 000, työssäkäyntialueen väestömäärä alle 1,5 miljoonaa ja joissa on vähintään yksi yliopisto. Suomalaiset kaupungit sijoittuivat muutenkin hyvin, sillä Tampere sijoittui luokittelussa kuudenneksi ja Oulu seitsemänneksi.[137] Kriteereinä tutkimuksessa olivat kaupungin väestöön, talouteen, hallintoon, asumiseen, ympäristöön ja liikenteeseen liittyvät seikat.[138]

Turkulaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyltti Förissä antaa näytteen Turun murteesta.

Leikkimielisen turkulaisen sanonnan mukaan turkulaiseksi ei voi tulla, vaan ainoastaan syntyä – ja turkulaiseksi voi syntyä ainoastaan Heidekenin synnytyssairaalassa, joka kylläkin lakkautettiin vuonna 1996.[142][143] Turkulaisia onkin nimitetty eräänlaisiksi "Suomen pariisilaisiksi", nurkkapatriooteiksi, joihin jotkut suomalaiset yhdistävät usein lisäksi stereotyyppisen Turun murteen.[144][145]

Stereotypioista huolimatta Turulla on ollut varsin kansainvälinen ja monikulttuurinen väestöpohja kautta historiansa. Kaupungin asukkaista 41,3 % oli syntyperäisiä turkulaisia vuonna 2007. Kaupungin asukkaista yli 6 % puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia, ja eri kansallisuuksia on yli sata.[146][83]

Turkulaisuuden kanssa törmäyskurssilla ovat kansanperinteen mukaan tamperelaiset.[147] Tampereen teknillisessä yliopistossa on myös Ei-Turkulainen osakunta (ETO ry), jonka tavoitteena on yhdistää kaikki Tampereen tiedekorkeakoulujen ei-turkulaiset opiskelijat.[148]

Turkuseura-Åbosamfundet ry on vuonna 1957 perustettu 2 400-jäseninen kaksikielinen, poliittisesti sitoutumaton kotiseutuyhdistys, joka vaalii turkulaisuutta ja Turun murretta, tallettaa perinteitä ja turkulaista paikallishistoriaa. Seuran tavoitteena on vaikuttaa Turun myönteisen imagon ylläpitämiseen ja lisäämiseen. Seura järjestää Turkuun liittyviä retkiä, esitelmätilaisuuksia, näyttelyitä ja kilpailuja sekä julkaisee kotiseutulehteä Suomen Turku – Åbo, vår stad, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Turkuseura harjoittaa myös kustannustoimintaa ja julkaisee Turku-aiheista kirjallisuutta. Seuralla on oma kauppa, Föripuoti, jossa myydään omien julkaisujen lisäksi myös muiden kustantamaa Turku-aiheista kirjallisuutta sekä postikortteja ja lahjatavaroita.[149]

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turku ja Varsinais-Suomi on Suomalaisen keittiön läntistä ydinaluetta, joka on saanut vaikutteita erityisesti Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta. Turun alueen pitkä historia ja erityisesti maanviljelyn ja kalastuksen perinteet, ovat vaikuttaneet paikalliseen ruokakulttuuriin. Lounaissuomalaiset ovat muuta Suomea aikaisemmin omaksuneet uusia ruuanvalmistustapoja, jotka ovat sitten siirtyneet Varsinais-Suomesta myös lähimaakuntien keittiöihin. Yhtenä esimerkkinä voi mainita mämmin, joka oli aiemmin tunnettu vain Lounais-Suomessa, mutta sittemmin levisi koko maahan. Myös luonnonolosuhteet ovat suosineet Varsinais-Suomea ja maakunnan viljelijät ovat olleet ensimmäisten joukossa aloittamassa sokerijuurikkaan, rypsin, tomaatin, kasvihuonekurkun, mansikan ja varhaisvihannesten viljelyä Suomessa.[150]

Kaloista varsinkin silakka - Varsinais-Suomen maakuntakala - on kuulunut alueen ruokaperinteeseen jo vuosisatojen ajan. Sitä on syöty ympäri vuoden suolattuna, paistettuna, hiillostettuna, silakkarullina ja perunoiden päällä keitettynä. Lisäksi ahventa, siikaa ja haukea käytetään usein kalasopassa. Haukea on perinteisesti myös keitetty ja syöty yhdessä kananmunista tehdyn kastikkeen kanssa. Liharuoista tärkeimpiä ovat perinteisesti olleet läskisoossi sekä erilaiset makkarat. Turun kauppahallista saatavat rusina- ja laukkamakkarat ovat yhä hyvin suosittuja.[151]

Leivissä alueen erikoisuus on kyrsä eli kuminalla maustettu ruisleipä. Juhlapyhiksi turussa leivottiin usein varilimppua tai varikakkoa, joka on imellyttämällä valmistettua hapanleipä, jossa maltaita ja ruisjauhoja imellytetään vedessä. Nykyään varilimppu on Varsinais-Suomen maakuntaleipä, mutta se on Turussakin harvinaisempaa ja sen tilalle on noussut samantyyppinen tumma ja melko makea saaristolaisleipä.

Jälkiruokana on Turussa tehty usein ja aivan erityisesti jouluna luumukiisseliä eli väskynäkräämiä. Kiisseliä on syöty jälkiruokana joko sellaisenaan tai riisipuuron kera. Leivoksista ja pullista merkittävimpiä ovat muun muassa runsaasti rusinoita sisältävä herkkukranssi ja niin sanotut norjalaiset eli kakkutaikinasta tehdyt munkit. Muuallakin suomessa perinteinen Berliininmunkki tunnetaan Turussa nimellä Piispanmunkki ja siinä on perinteisesti vaaleanpunaisen sijaan valkoinen kuorrutus.[152]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Turun nähtävyydet
Brinkhallin kartanon uusklassistinen päärakennus 1790-luvulta on vanhin tyylilajinsa rakennus Suomessa.

Suurin osa Turun tärkeimmistä ja suosituimmista nähtävyyksistä sijaitsee Turun keskustan alueella, mutta myös kaupungin ulkopuolella on merkittäviä nähtävyyksiä. Tunnetuimpia Turun nähtävyyksistä ovat keskiaikaiset Turun linna ja Turun tuomiokirkko, vuoden 1827 Turun palosta säilynyt Luostarinmäen käsityöläismuseo sekä keskiaikaa ja nykytaidetta esittelevä museo Aboa Vetus & Ars Nova. Koska suurin osa Turun nähtävyyksistä on pienellä alueella, monet niistä ehtii nähdä yhden päivän aikana kävellen tai pyöräillen. Jokivartta pitkin pääsee kulkemaan kävelykatuja pitkin Turun tuomiokirkolta aina Turun linnalle saakka. Kaerlassa on vuonna 2010 avattu ulkovesipuisto Jukupark Turku.

Vuonna 2011 Turun kaupungin alueella sijaitsevista museoista ja nähtävyyskohteista suosituimmat olivat:[153]

Sija Kohde Kävijämäärä Sija Kohde Kävijämäärä
1. Turku cathedral 26-Dec-2004.jpg Tuomiokirkko 173 028 7. Centaurea jacea Ruissalo.jpg Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha 35 518
2. Aboa Vetus, Ars Nova -museo, Turku.jpg Aboa Vetus & Ars Nova 170 000 8. Wäinö Aaltosen museo.jpg Wäinö Aaltosen museo 25 769
3. Turku Castle.jpg Turun linna 121 024 9. Kuralan kylämäki.jpg Kuralan kylämäki 17 005
4. Suomen Joutsen 2007-07-30.jpg Forum Marinum 118 862 10. Sibelius-museo Turku.jpg Sibelius-museo 10 524
5. Turku Museum of Art.jpg Turun taidemuseo 80 848 11. Biologiska museet Åbo 2010.jpg Biologinen museo 9 769
6. Luostarinmäen käsityöläismuseo, vaununtekijän verstas.jpg Luostarinmäen käsityöläismuseo 44 184 12. Turun apteekkimuseo.jpg Apteekkimuseo ja Qwenselin talo 7 480

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun keskiaikamarkkinoita vietetään joka kesä Vanhalla suurtorilla.
Joulurauha on julistettu tiettävästi ensimmäistä kertaa Turun Vanhalla Suurtorilla jo vuonna 1320.[154]

Turussa järjestetään monipuolisesti tapahtumia ympäri vuoden. Joka neljäs vuosi Turun Soitannollinen Seura järjestää helmikuussa valtakunnallisen Turun sellokilpailun, joka on lajissaan Suomen ainoa. Alkuvuodesta maaliskuussa järjestetään vuosittain myös Turku Jazz tapahtuma, jota on järjestetty vuodesta 1969 eri tapahtumapaikoissa ympäri kaupunkia. Kevään perinteisiin kuuluu myös Turun kalamarkkinayhdistyksen järjestämät Saaristolaismarkkinat. Tapahtuma kerää huhtikuussa Aurajokirantaan kalastajia ja käsityöläisiä erityisesti Turun saaristosta.[155] Turun messu- ja kongressikeskuksessa järjestetään keväällä useita messuja, muun muassa Turun taide- ja antiikkimessut sekä Turun ruokamessut, joka on suosituimpia messukeskuksen vuosittaisista tapahtumista.[156] Urheilun osalta perinteinen kevään tapahtuma on huhtikuussa järjestettävät Turun Sanomien kortteliajot -pyöräkilpailu, jotka Turun Urheiluliitto on vuodesta 1957 asti järjestänyt. Uudempia kevään tapahtumia ovat muun muassa Suomalaisen elokuvan festivaalit sekä toukokuussa järjestettävät Turku Biennaali -nykytaiteen näyttely ja muotoiluun keskittyvä Turku Design Festival.

Kesän Turussa aloittaa Neitsytperunafestivaalit, jolloin kaupunginteatterin vieressä olevalla ns. Hämähäkkitontilla juhlitaan kesän ja varhaisperunan saapumista. Kesäkuun alussa järjestetään myös lasten kaksipäiväinen taide- ja musiikkijuhla Seikkisrock Kupittaan Seikkailupuistossa. Kaupungin tunnetuimman urheilijan Paavo Nurmen syntymäpäivän tienoilla kesäkuun puolessavälissä järjestetään paljon urheilutapahtumia, joihin lukeutuu Paavo Nurmi Games -yleisurheilutapahtuma sekä Paavo Nurmi Marathon. Kesäkuun lopettaa vuosittain valtavasti kävijöitä keräävät Turun keskiaikaiset markkinat, jotka on järjestetty vuodesta 1996 Vanhalla suurtorilla. Heinäkuun alussa Ruissalon saarella järjestetään Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti jatkunut rockfestivaali Ruisrock. Samaan aikaan Brinkhallin kartanolla on kamariorkesteri Refugium musicumin järjestämä Brinkhall soi -festivaali, jonka tarkoituksena on elävöittää kulttuurihistoriallisesti merkittävän kartanon miljöötä. Heinäkuun puolivälin tienoilla Turun keskustassa on elektronisen ja tanssimusiikin kaupunkifestivaali Turku Modern, joka jatkaa Turun kaupungissa järjestettävien tanssimusiikin festivaalien perinnettä. Heinäkuun lopettaa Suomen vanhin ja suurin kaupunkifestivaali Down By The Laituri (DBTL), joka kerää väkeä niin klubeille kuin Aurajoen ympäristöönkin.[157][158]

Kesän loppupuolella elokuussa järjestetään kaksi viikkoa kestävät Turun musiikkijuhlat, joiden laaja ohjelmatarjonta keskittyy suuriin, erityisesti Turun filharmonisen orkesterin konsertteihin sekä oopperaan, kamarimusiikkiin, resitaaleihin, jazziin, ulkoilmatapahtumiin ja lasten konsertteihin. Elokuun alussa pidetään jokirannassa myös Aura Fest, joka kuuluu Suomen suurimpien hiphop-festivaalien joukkoon. Kun musiikkijuhlat päättyvät pidetään kaupungissa Turun taiteiden yö. Urheilussa kesän viimeinen tapahtuma on Turun urheiluliiton järjestämä Myllyn Pyöräily, joka on suosittu koko perheen kuntopyöräilytapahtuma.[159] Elokuun lopussa Luostarinmäen käsityöläismuseossa järjestettävät Käsityötaidon päivät on museon vuoden kohokohta. Tällöin museoalueen kortteleissa kymmenet käsityöläiset esittelevät noin neljääkymmentä eri käsityöammattia ja taitoa.

Syksyllä vietetään Turun omaa kotiseutupäivää eli Turun päivää, jota juhlitaan vuosittain syyskuun kolmantena sunnuntaina. Turun päivänä kaupunkilaisille tarjotaan monia mahdollisuuksia tutustua omaan kotikaupunkiinsa, kauppatorilla on suuret perinteikkäät Heikin markkinat ja samoihin aikoihin järjestetään messukeskuksessa myös Turun messut. Turun päivänä valitaan myös tulevaksi vuodeksi Turun Flikka ja Poika ja päivä päätetään suureen ilotulitukseen Aurajokirannassa.[160] Syksyllä on kaupungissa vielä kaksi perinteikästä urheilutapahtumaa; vuodesta 1927 lähtien järjestetyt Aurasoutu -soutukilpailut sekä Ruissalojuoksut, jotka on järjestetty Ruissalossa vuodesta 1972 lähtien. Lokakuun alussa messukeskuksessa järjestetään Turun kansainväliset kirjamessut, jonka yhteydessä järjestetään usein myös pienempiä messuja. Lokakuussa järjestetään myös kevään tapaan kalamarkkinat eli silakkamarkkinat Aurajokirannassa.

Talvella Turku on Suomen virallinen joulukaupunki, jossa on jo 1300-luvulta lähtien luettu joulurauhanjulistus. Marraskuun alusta Nuutinpäivään kaupungissa järjestetään erilaisia jouluun liittyviä tapahtumia. Keskeisimpänä tapahtumana ovat Vanhan Suurtorin joulumarkkinat. Marraskuussa Turussa järjestetään Pohjoismaiden suurin nuorisolle tarkoitettu kristillinen musiikkitapahtuma, Maata näkyvissä -festarit.

Media ja viestintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun kauppatorin laidalla sijaitsevassa KOP-kolmiossa toimii Ylen Turun seudun toimitus

Turun seudun merkittävin mediakonserni on Ketosen suvun omistama TS-Yhtymä. TS-yhtymän omistama Turun Sanomat, joka on vuonna 1904 perustettu sitoutumaton sanomalehti, on Turun alueen tärkein viestintäkanava. Se on Suomen kolmanneksi suurin päivälehti, jonka levikki vuoden 2007 lopussa oli 112 419. Taloustutkimuksen tekemän Kansallisen Mediatutkimuksen mukaan Turun Sanomilla oli vuonna 2007 noin 258 000 lukijaa.[161][162] TS-yhtymä omistaa myös Aamuset-ilmaislehden. Turussa toimii paikallisesti tärkeiden lehtien lisäksi myös useita valtakunnallisten medioiden toimituksia. Kaupungissa on muun muassa Helsingin Sanomien, Ilta-Sanomien, Iltalehden, Taloussanomien, City-lehden, Kansan Uutisten, Uutispäivä Demarin ja Hufvudstadsbladetin sekä Suomen tietotoimiston alueelliset toimitukset.[163]

Turussa ilmestyy myös ilmaislehti Turkulainen, jonka omistaa Suomen Lehtiyhtymä. Lehti jaetaan keskiviikkoisin ja sunnuntaisin yhteensä 134 535 kotitalouteen. Turun lisäksi lehti jaetaan Raisioon, Kaarinaan, Naantaliin, Lietoon, Paraisiin, Maskuun, Ruskolle ja Nousiaisiin. Lehti on valittu kolme kertaa Suomen parhaaksi kaupunkilehdeksi vuosina 1998, 2003 ja 2006. Lehti on ollut koko ilmestymisensä ajan riippumaton ja sanoo olevansa puolueeton turkulaisuuden äänenkannattaja.[164]

Turun seudun tärkein ruotsinkielinen viestintäkanava on Suomen vanhin yhä ilmestyvä sanomalehti Åbo Underrättelser, jonka ensimmäinen numero ilmestyi vuonna 1824. Lehden kohdealueita ovat Turku, Kaarina, Parainen ja Kemiönsaari. Lehteä julkaisee muun muassa Åbo Akademin säätiön omistama Förlags Ab Sydvästkusten. Lehden levikki oli vuoden 2007 lopussa 7 400 kpl. Lehti ilmestyy viisi kertaa viikossa tiistaista lauantaihin.[165]

TS-yhtymä omistaa myös useita sähköisen viestinnän kanavia. Auran Aallot ja Radio Melodia ovat TS-Yhtymän omistamia paikallisradiokanavia. Auran Aallot aloitti vuonna 1985 toimintansa yhtenä Suomen ensimmäisistä kaupallisista radiokanavista. Kanavien kuuluvuusalueella asuu noin 400 000 ihmistä.[166]

Turun Radio on Yleisradion Lounais-Suomessa toimiva maakuntaradio, joka palvelee koko alueen väestöä sekä myös Ahvenanmaata. Nimestään huolimatta kanava ei siis ole yksi Turun paikallisradioista, vaan se kattaa koko lounaisen Suomen, jonka kuuluvuusalueella asuu noin puoli miljoonaa ihmistä. Kanava välittää ajankohtaisesti maakuntaa koskevia tapahtumia ja uutisia sekä tasatunnein Radiouutiset Radio Suomen kautta.[167]

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turussa toimii useita uskonnollisia yhteisöjä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispan istuin on Turussa.[168] Luterilaisella kirkolla on Turussa nykyisin yhteensä kahdeksan seurakuntaa.[169] Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä toimii Turussa muun muassa Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Herättäjä-Yhdistys, Lestadiolaisuus ja Kansan Raamattuseura. Muita kristillisiä kirkkokuntia edustavat katolinen Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin seurakunta sekä Suomen ortodoksisen kirkon Turun ortodoksinen seurakunta[170][171]. Muita merkittäviä uskontokuntia Turussa edustavat juutalainen Turun juutalainen seurakunta, jolla on oma synagoga, buddhalainen Suomen vietnamilaisten buddhalaisten yhdyskunta, sekä islamilainen Turun Islamilainen Yhdyskunta.[172][173][174]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalevan kisat järjestettiin Turussa viimeksi vuonna 2011 Paavo Nurmen stadionilla.
Paavo Nurmi Marathon juostiin vuonna 2007 16. kerran.
Pääartikkeli: Turun urheilu

Turussa on runsaasti tiloja ja alueita eri urheilulajien harrastamiseen. Kupittaan alue ja keskustan tuntumassa sijaitseva Turun urheilupuisto ovat kaupungin monipuolisimmat liikunta- ja urheilualueet. Kupittaalla on useiden jalka- ja pesäpallokenttien lisäksi muun muassa liikunta- ja keilailuhalli, Veritas Stadion -jalkapallostadion, velodromi, rullalautailualue ja BMX-rata. Vuonna 2006 Kupittaalle valmistui uusi Kupittaan jäähalli. Urheilupuistossa sijaitsee Paavo Nurmen stadion, jossa käydään pääosin yleisurheilukilpailuja. Lisäksi puistossa on kentät pesäpalloa, jalkapalloa, koripalloa, lentopalloa ja useita muita lajeja varten. Urheilupuiston kupeessa sijaitsee Samppalinnan maauimala. Urheilupuistossa on rikottu useita Suomen sekä maailmanennätyksiä.[175]

Kolmas tärkeä urheiluareena on kaupungin jäähalleista suurin, vuonna 1990 valmistunut 11 820-paikkainen Turkuhalli, jonka aiempia markkinointinimiä ovat olleet Typhoon ja Elysée Arena.[176] Areenalla järjestetään urheilun lisäksi muitakin tapahtumia. Kupittaan ja Turkuhallin lisäksi Turussa on useita pienempiä jäähalleja Varissuolla ja Impivaarassa, jossa sijaitsee myös jalkapallo-, uima- ja tennishalli. Yhteensä Turun kaupunki ylläpitää reilua 200 erilaista liikuntapaikkaa.[177]

Joukkuelajeista Turussa merkittävimmät ovat jääkiekko ja jalkapallo. Menestynein turkulainen palloiluseura on vuonna 1922 perustettu Turun Palloseura. Jalkapallossa se on voittanut Suomen mestaruuden kahdeksan kertaa ja Suomen Cupin kolmesti. Toinen jalkapallon liigatasolla pelaava turkulaisseura on vuonna 1990 perustettu FC Inter Turku, joka voitti jalkapallon Suomen mestaruuden 2008 ja Suomen Cupin vuonna 2009.

Jääkiekossa Turun Palloseura (TPS) on voittanut Suomen mestaruuden yksitoista kertaa. TPS on voittanut SM-liigan mestaruuden kahdesti kolmena perättäisenä vuonna: 19891991 ja 19992001. Turun yliopiston sosiologian professori Hannu Ruonavaara on tutkinut turkulaista jääkiekkoyleisöä ja todennut, että seura kytkeytyy vahvasti turkulaisuuteen. Ruonavaaran mukaan TPS liitetään turkulaisuuteen niin Turussa kuin muuallakin Suomessa.[178] Turun toinen merkittävä jääkiekkoseura on Turun Toverit (TuTo), jonka edustusjoukkue TuTo Hockey pelaa jääkiekon Mestiksessä, jonka se voitti vuonna 2008. Turun Toverit pelasi SM-sarjassa kausina 1965–1975 ja saavutti pronssia kausilla 1967-1968 ja 1969-1970. TuTo on myös merkittävä juniori- ja kasvattajaseura.

Yleisurheilussa kaupunkia edustaa näkyvimmin Turun Urheiluliitto, joka on vuosina 2004 ja 2005 ollut Kalevan kisojen toiseksi paras joukkue ja vuonna 2003 paras. Seuran menestynein urheilija on kestävyysjuoksija Paavo Nurmi, jonka mukaan on nimetty Urheilupuistossa sijaitseva yleisurheilustadion. Erityinen tuki kaupungin urheiluelämälle on Aurajoen urheilulukio, jonka tunnetuimpia opiskelijoita ovat muun muassa jääkiekkoilija Saku Koivu, tennispelaaja Jarkko Nieminen ja koripalloilija Teemu Rannikko.

Turussa on myös Suomen mittakaavassa menestyksekäs lacrosseseura, Turku Titans.[179] Seura on perustettu vuonna 2005, ja se on saavuttanut kolme SM-hopeaa ja yhden SM-kullan. Turku Titansin naistenjoukkueen lyhyt historia on ollut myös voitokas. Ensimmäistä kertaa Euroopassa pidettävät lacrossen alle 19-vuotiaiden MM-kisat järjestettiin Turussa vuonna 2012.[180]

Futsal-liigassa pelaa Turun Pallokerho joka on voittanut SM-hopeaa 2005 ja SM-pronssia vuosina 2006, 2008 sekä 2010.

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittäviä rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b c Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Kunnallisvaalit 2012 tulospalvelu 28.10.2012. Oikeusministeriö. Viitattu 14. helmikuuta 2014.
  6. Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan 31.12.2011
  7. Finavian lentoliikennetilasto 2012 2012. Finavia. Viitattu 13.2.2014. Suomi
  8. a b Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja, väestö kielen mukaan (pdf) Turun kaupunki. Viitattu 13.4.2013.
  9. Gardberg, C. J.: Turun kaupungin historia 1100-luvun puolivälistä vuoteen 1366. Turun kaupungin historia 1. Turku 1971: 115–324
  10. Pyhän Annan kappeli siunattiin käyttöön Turun Sanomat. 27.9.2001. Viitattu 24.5.2008.
  11. Toivo T. Rinne – Rainer Fagerlund (1984): Turku uuden ajan alussa teoksessa Turun seitsemän vuosisataa (toim. Eero Kuparinen). s. 79–110. Turun historiallinen yhdistys. Turku
  12. Turun hovioikeuden historia Oikeusministeriö. Viitattu 6.12.2008.
  13. Kuninkaallinen Turun akatemia Helsingin yliopisto. Viitattu 30.3.2008.
  14. Kreivin aikaan Turun maakuntamuseo. Viitattu 10.7.2008.
  15. Kankaanpää, Matti J: Suuri Pohjansota, Iso Viha ja Suomalaiset. Virrat: T:mi Toiset aijat, 2001. ISBN 952-91-3934-9, ISBN 978-952-91-3934-7.
  16. Silmäys Turun historiaan Turun maakuntamuseo. Viitattu 10.7.2008.
  17. Turku Suomen pääkaupunkina 2005. Turun kaupunki. Viitattu 22.9.2008.
  18. Carl Erik Mannerheim oli Suomen ensimmäinen pääministeri Helsingin Sanomat. 27.1.2008. Viitattu 18.7.2008.
  19. Tietoa Turusta Infopankki.fi. 14.4.2004. Helsingin kaupunki. Viitattu 5.5.2014.
  20. Turussa vuonna 1948 Ylen elävä arkisto: filmikatsaus vuodelta 1948. Viitattu 10.7.2008.
  21. Puna-armeija Porkkalassa Ylen elävä arkisto. Viitattu 18.7.2008.
  22. a b Turun tauti ja sen muunnelmat Turun Sanomat. 18.2.2001.
  23. Laakso, Vuokko: Turun kaupungin historia 1918–1970, 1. nide, s. 11–37. Turku: Turun kaupunki, 1980. ISBN 951-99267-6-3.
  24. Nykymittoihinsa Turku jämähti 1970-luvun lopulla Turun Sanomat. 3.4.2006. Viitattu 24.6.2008.
  25. a b Puheet suur-Turusta syrjään seudun kuntien neuvotteluista Turun Sanomat. 28.10.2006. Viitattu 24.6.2008.
  26. a b Turulle ei heru vastakaikua Turun Sanomat. 31.5.2008. Viitattu 24.6.2008.
  27. Sen seitsemän kukkulaa Turun Sanomat. 17.7.2002. Viitattu 31.3.2008.
  28. a b c d Tilastotietoja Turusta 2012 Turun kaupunki. Viitattu 9.5.2013.
  29. Kulttuuriympäristöohjelman arvokkaat kohteet: Kuhankuonon rajakivi Viitattu 31.3.2008.
  30. Turun luonnonsuojelualueet 11.4.2007. Viitattu 24.6.2008.
  31. Aurajoen syvyyskartta (pdf) Viitattu 31.3.2008.
  32. Asemakaavanmuutoksen selostus, asemakaavanmuutos "Mäntymäki 1–8 -korttelit". Asemakaavatunnus: 37/2000, Diarionumero: 10759-2000 3.12.2004. Viitattu 31.3.2008.
  33. Turun ympäristön merialueen hygieeninen tila avovesikautena 2007 Turun kaupunki. Viitattu 28.6.2008.
  34. Turun seudun ilmansuojelun yhteistyöryhmä: Turun kaupunkiseudun ilmanlaatu vuonna 2005 (pdf) 2005. Viitattu 30.3.2008.
  35. Joulupukin rekimatka Rovaniemeltä Etelä-Suomeen vaarassa 22.12.2006. Ilmatieteenlaitos. Viitattu 30.3.2008.
  36. Aurajoen jäälle luistinpaana. Turun Sanomat, 9.1.2003. Artikkelin verkkoversio Viitattu 31.3.2008.
  37. Sanna Vaajoensuu: Kulkureitit Aurajoen jäälle joudutaan ehkä sulkemaan. Turun Sanomat, 17.1.2003. Artikkelin verkkoversio Viitattu 31.3.2008.
  38. Aurajoen jäälle pääsee hiihtämään Turun kaupungin tiedotteet. Viitattu 31.3.2008.
  39. Jäänlähtö Aurajoesta 1800–2008 Turun kaupunki. Viitattu 28.6.2008.
  40. Suomen ja maailman sääennätyksiä Ilmatieteenlaitos. Viitattu 23.5.2008.
  41. Luonnon merkkipäiviä vuoden varrella Helsingin yliopiston almanakkatoimisto. Viitattu 28.6.2008.
  42. Turun kestävän kehityksen ohjelma – Turku Agenda 21 29.8.2005. Turun kaupunki. Viitattu 24.6.2008.
  43. Turku ottaa energiansäästön tosissaan 11.12.2007. Turun kaupunki. Viitattu 24.6.2008.
  44. Vaikuta asuinalueellasi 24.4.2007. Turun kaupunki. Viitattu 30.3.2008.
  45. Hirvensalon osayleiskaavan tarkistus käynnistyi 5.3.2008. Turun kaupunki. Viitattu 30.3.2008.
  46. Otavan iso tietosanakirja, 9. osa (Tse-Visc), art. Turku, s. 190, osio Asemakaava, Otava 1965
  47. Otavan suuri Ensyklopedia, 4. osa (Juusten - Kreikka), art. Kaupunki, Engelin asemakaavan kuva sivulla 2821, Otava 1978, ISBN 951-1-04658-6
  48. Jussi Iltanen: Urbes Finlandiae, s. 12. Porvoo: Genimap, 2004.
  49. Mikä on Puutarhakadun talojen korkeus? Turun Sanomat. 17.6.2006. Viitattu 24.6.2008.
  50. Laakso, Veikko: Turun kaupungin historia 1918–1970, s. 33. Turku: Turun Sanomat, 1980.
  51. Vuoden kaupunginosaksi valittiin Tapanila 7.8.2009. Suomen Kotiseutuliitto. Viitattu 2.4.2010.
  52. Turun helmet Turun Sanomat. 22.10.2006. Viitattu 30.3.2008.
  53. Virmavirta, Jarmo: Suomen Turku. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18464-4.
  54. Lahtinen, Rauno: Turun puretut talot. k&h, kulttuurihistoria, Turun yliopisto, 2009. ISBN 978-951-29-4100-1.
  55. http://ohjelmat.yle.fi/dokumenttiprojekti/ajankohtaista
  56. Yli-Parkas, Hannele: Tikasauto tavoittaa Turun ylimmänkin parvekkeen Turun Sanomat. 24.11.2007. Viitattu 21.11.2009.
  57. Kiinteistöklubi viitattu 23.9.2011
  58. Lahtinen, Rauno & Laaksonen, Hannu: ”Puistojen ystäville”, Kävely Puistojen Turussa, s. 7. Turku: Turkuseura, 2008. ISBN 978-952-99619-6-2.
  59. Turun puistoilla pitkät perinteet Turku Touring. 7.4.2007. Viitattu 30.3.2008.
  60. Lahtinen, Rauno & Laaksonen, Hannu: ”Turkulaisen puistokulttuurin juurilla”, Kävely Puistojen Turussa, s. 11–14. Turku: Turkuseura, 2008. ISBN 978-952-99619-6-2.
  61. Turun puistoilla on pitkät perinteet 9.1.2007. Turun kaupunki. Viitattu 30.3.2008.
  62. Lahtinen, Rauno ja Laaksonen, Hannu: ”Turkulaisen puistokulttuurin juurilla”, Kävely puistojen Turussa, s. 15–19. Turku: Turku-seura, 2008. ISBN 978-952-99619-6-2.
  63. Hautausmaat Turussa ja Kaarinassa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 30.3.2008.
  64. Lahtinen, Rauno & Laaksonen, Hannu: ”Turkulaisen puistokulttuurin juurilla”, Kävely Puistojen Turussa, s. 20–28. Turku: Turkuseura, 2008. ISBN 978-952-99619-6-2.
  65. Lahtinen, Rauno & Laaksonen, Hannu: ”Turkulaisen puistokulttuurin juurilla”, Kävely Puistojen Turussa, s. 31. Turku: Turkuseura, 2008. ISBN 978-952-99619-6-2.
  66. Viheralueiden ylläpito koettelee köyhää kaupunkia Turun sanomat. 1.1.2008. Viitattu 28.6.2008.
  67. Puistot 2002–2007 21.8.2007. Turun kaupunki. Viitattu 24.6.2008.
  68. Ei vasemmistolainen, ei porvarillinen Turun Sanomat. 17.10.2004. Viitattu 30.3.2008.
  69. Virmavirta, Jarmo: Suomen Turku, s. 115–121. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18464-4.
  70. Turun kaupunkiseudun maakuntakaava Varsinais-Suomen liitto. Viitattu 3.10.2013.
  71. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta, kuntajakolain eräiden säännösten kumoamisesta sekä kielilain muuttamisesta Finlex. 2013. Viitattu 3.10.2013.
  72. Yksimielinen kuntakokous puoltaa selvityksen käynnistämistä Turun kaupunki. 27.8.2013. Viitattu 1.10.2013.
  73. Varsinais-Suomeen ehdotetaan viittä erityistä kuntajakoselvitysaluetta Valtiovarainministeriö. 2013. Viitattu 3.10.2013.
  74. Väestöennuste ikäryhmittäin Turun seutukunnassa 2010–2040 (ppt) 02.10.2009. Tilastokeskus. Viitattu 11.1.2010.
  75. Laaksonen, Hannu: ”Turkulaiset 1500-luvulla”, Turun historiaa kahdeksalta vuosisadalta, s. 41–42. Turku: Turun historiallinen yhdistys ja Turun historiallinen arkisto, 2007. ISBN 978-952-99637-3-7.
  76. Laaksonen, Hannu: ”Raskaat vuodet 1700-luvun alussa”, Turun historiaa kahdeksalta vuosisadalta, s. 70–73. Turku: Turun historiallinen yhdistys ja Turun historiallinen arkisto, 2007. ISBN 978-952-99637-3-7.
  77. Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja, Turun väkiluku (pdf) 2007. Turun kaupunki. Viitattu 30.3.2008.
  78. Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja, Turun kuntien välinen nettomuutto (pdf) 2009. Turun kaupunki. Viitattu 6.7.2010.
  79. Taloustutkimus. Kaupungit: muuttohalukkuus 2000, 2002 ja 2006.
  80. Väestö alueittain 31.12.2005-08 Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja. Turun kaupunki. Viitattu 2.8.2009.
  81. Lounaisessa Suomessa kuntien kilpailu asukkaista heikentää maakunnan voimaa Turun Sanomat. 29.12.2007. Viitattu 29.6.2008.
  82. Seudulliset tilastot (ppt) Turun seutu. Viitattu 1.4.2008.
  83. a b Väestö iän ja syntymäpaikan mukaan 31.12.2007 18.6.2008. Turun kaupunki. Viitattu 27.6.2008.
  84. Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja, väestö kansalaisuuden mukaan (pdf) Turun kaupunki. Viitattu 30.3.2008.
  85. Maahanmuuttajille tukevampia eväitä syrjäytymistä vastaan Turun sanomat. Viitattu 25.6.2008.
  86. Väestö: kansalaisuuden mukaan (pdf) 2007. Turun kaupunki. Viitattu 25.6.2008.
  87. Ammattikorkeakoulut 2006-2012 2012. Turun kaupunki. Viitattu 3.10.2013.
  88. Yliopistot 2007-2012 2012. Turun kaupunki. Viitattu 3.10.2012.
  89. Kirjamatka Suomessa: Turku Helsinki.fi. 2007. Viitattu 5.5.2014.
  90. Turun kaupungin opetuslautakunta: Esityksen laatiminen Turun kansanopetuksen historia -projektista 12.11.1997. Viitattu 30.3.2008.
  91. Jalonen, Timo: Kansakoulu aloitti Turussa 140 vuotta sitten Turku.fi. 29.2.2012. Viitattu 5.5.2014.
  92. Kansanopetuksen historiaa aletaan tutkia Turussa Turun Sanomat. 12.11.1997. Viitattu 30.3.2008. [vanhentunut linkki]
  93. Klassikon päävaiheet Turun klassikon lukio. Viitattu 30.3.2008.
  94. Perusopetus 2.5.2013. Turun kaupunki. Viitattu 9.5.2013.
  95. Lukiokoulutus 2.5.2013. Turun kaupunki. Viitattu 9.5.2013.
  96. Ammatilliset oppilaitokset Turun kaupunki. Viitattu 9.5.2013.
  97. Koulutus, kulttuuri ja vapaa-aika 28.1.2008. Turun kaupunki. Viitattu 30.3.2008.
  98. Virmavirta, Jarmo: ”8, 9”, Suomen Turku, s. 42. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18464-4.
  99. Informaatioteknologian laitos 10.03.2008. Turun yliopisto. Viitattu 30.3.2008.
  100. Tenants (Excel) World Trade Center Turku. Viitattu 24.6.2008.
  101. Aluetalouden indikaattorit 2000–2006 (Excel) 19.3.2008. Tilastokeskus. Viitattu 31.3.2008.
  102. Turun kaupungin osaamis- ja elinkeinostrategia 2006–2009
  103. Varsinais-Suomi Osaamiskeskusohjelma OSKE. Viitattu 18.1.2011.
  104. Pörssi ei kiinnosta 17.10.2010. Turun Sanomat. Viitattu 14.1.2011.
  105. Talouselämä 500 Talouselämä. Viitattu 30.5.2011.
  106. Toimitilat Turku Science Park Oy. Viitattu 30.3.2008.
  107. Turku on kuntatalouden kauhukuva Talouselämä. Viitattu 13.5.2009.
  108. Pilot Turku – Miksi sijoittua Turun seudulle? Pilot Turku Oy. Viitattu 31.7.2007.
  109. Työpaikat toimialan mukaan Turussa 2008-2010 (pdf) 2010. Turun kaupunki. Viitattu 9.5.2013.
  110. Harri Kavén: Turkulaisella maitopurkilla viimeinen täyttöpäivä. Turun Sanomat, 27.9.2003. Artikkelin verkkoversio Viitattu 31.3.2008.
  111. Timo Anttila: Makeisten teko loppuu Turussa. Turun Sanomat, 25.5.2005. Artikkelin verkkoversio Viitattu 31.3.2008.
  112. Turun kaupungin elinkeinopolitiikka takoo tulosta 28.3.2008. Turun kaupunki. Viitattu 1.4.2008.
  113. Turun satama tänään Turun satama. Viitattu 30.3.2008.
  114. Orell, Jussi: Turkulaiset haluavat laivalla Turusta Tallinnaan TS.fi. 2.9.2006. Viitattu 5.5.2014.
  115. Höyrylaiva SS Ukkopekka Viitattu 30.3.2008.
  116. Jutikkala, Eino: Turun kaupungin historia 1856–1917, s. 213–248. Turku: Turun sanomalehti ja kirjapaino osakeyhtiö, 1957.
  117. Rautatieliikenne (pdf) Turun kaupungin tilastollinen vuosikirja. 2007. Turun kaupunki. Viitattu 30.3.2008.
  118. Finavian lentoliikennetilasto 2012 2012. Finavia. Viitattu 13.2.2014. Suomi
  119. Turun kaupunki: Turkuposti 1/2012 Viitattu 9.2.2012.
  120. Grönroos, Matti: Valtatie 8 Viitattu 30.3.2008.
  121. Hanna Sirkiä: Hyvästi ny sitt – Raitsikat, Turun raitiovaunuliikenteen lakkautus 1961–1972 (pdf) Lokakuu 2003. Viitattu 30.3.2008.
  122. Seutulippuun ollaan tyytyväisiä YLE uutiset. 13.5.2009. Viitattu 13.5.2009.
  123. Muut maksut ja ehdot Turku.fi
  124. Turun kaupunginvaltuuston pöytäkirja 14.12.2009 (html) 2009. Turun kaupunki. Viitattu 3.7.2010.
  125. Virmavirta, Jarmo: Suomen Turku. Otava, 2004. ISBN 951-1-18464-4.
  126. Turun seudun karttapalvelu. Karttalinkki (viitattu 11.4.2013)
  127. Turku ja Pietari solmivat yhteistyöohjelman 2006–2007 Turun kaupunki. Viitattu 29.6.2008.
  128. Turku–Pietari-yhteistyöpöytäkirja 2006–2007 Viitattu 28.6.2008.
  129. Turun ja Pietarin yhteistyö lisääntynyt Turun Sanomat. Viitattu 29.6.2008.
  130. Turun kaupunki: Wäinö Aaltonen (1894–1966) Kun ystävyyssuhteet solmitaan Viitattu 29.6.2008.
  131. Turku tarjoaa asiantuntija-apua ystävyyskaupunki Szegedille Turun Sanomat. Viitattu 29.6.2008.
  132. Turun ystävyyskaupungit Viitattu 30.3.2008.
  133. Tartosta tulossa Turun toveri Turun Sanomat. Viitattu 28.6.2008.
  134. Turku 2011 -hankkeen valmisteluprosessin keskeisiä tapahtumia Turku 2011 -säätiö. Viitattu 30.3.2008.
  135. Turku 2011 -säätiö Turku 2011 -säätiö. Viitattu 30.3.2008.
  136. Turun hakemukselle myönteinen vastaanotto Turun sanomat. 5.6.2007. Viitattu 25.6.2008.
  137. Turku huippusijalle eurooppalaisessa kaupunkivertailussa Viitattu 25.10.2007.
  138. Smart cities – A ranking of European medium-sized cities Smart Cities. Viitattu 25.6.2008.
  139. Turun kaupunki: Ruissalon lintukantaa seurataan laskennoin Viitattu 11.8.2011.
  140. Turun kaupunki: Turun nimikkokasvi- ja eläin Viitattu 11.8.2011.
  141. Turun sieniseura: Kultarousku on Turun nimikkosieni Viitattu 11.8.2011.
  142. Aimo Massinen: Seikossa syntynyt tosi turkulainen? Turun Sanomat, Extra-liite, 24.3.2007. Artikkelin verkkoversio.
  143. Aimo Massinen: Kuka on paljasjalkainen turkulainen? Turun Sanomat, Extra-liite, 30.9.2006. Artikkelin verkkoversio.
  144. Suomen Turku -kirja porautuu turkulaisuuteen Turun Sanomat. 30.5.2004. Viitattu 17.7.2008.
  145. Muu – missä se on? Turun Sanomat. 11.6.2006. Viitattu 17.7.2008.
  146. Maahanmuuttajat Turun kaupunki. Viitattu 20.7.2008.
  147. Turku vai Tampere? Turun Sanomat. 17.3.2002. Viitattu 1.4.2008.
  148. Ei-turkulainen osakunta yhdistys ETO, säännöt ETO ry. Viitattu 1.4.2008.
  149. Turkuseuran toiminta Turkuseura. Viitattu 1.4.2008.
  150. Suolasilakasta rysäburgeriin- varsinaissuomalaista ruokakulttuuria -selvitys Varsinais-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset sekä Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Brahea. Viitattu 12.12.2013.
  151. Perinteistä varsinaissuomalaista ruokaa Varsinais-Suomen ruokaketjun kehittämishanke (VARRU). Viitattu 12.12.2013.
  152. Berliininmunkki vai piispanmunkki? Turun Sanomat. Viitattu 12.12.2013.
  153. Museot ja nähtävyyskohteet 2005–2011 2012. Turun kaupunki. Viitattu 11.4.2013.
  154. Joulurauhan julistus alkoi jo 1300-luvulla Turun Sanomat. Viitattu 11.4.2013. Suomi
  155. Turun saaristolaismarkkinat Turun kalamarkkinayhdistys. Viitattu 11.4.2013. Suomi
  156. Messutilastot 2012 (PDF) Suomen messutarkastus. Viitattu 11.4.2013. Suomi
  157. J. A. Kaunisto: Turun Laiturifestareilla yleisöennätys 3.8.2008. Viitattu 3.8.2008.
  158. Marja Andersson: Ruisrock 1970–2001: Nuorison rockriehasta koko perheen viihdetapahtumaksi 4.10.2007.
  159. Paavo Nurmi Sports Turun Urheiluliitto. Viitattu 29.6.2008.
  160. Turun päivä 7.5.2008. Turun kaupunki. Viitattu 9.8.2008.
  161. Kansallinen mediatutkimus (Sivu 3) 4.3.2008. Taloustutkimus.
  162. TS-yhtymän vuosikertomus 2007 TS-yhtymä. Viitattu 30.6.2008.
  163. Turkulaisia tiedotusvälineitä Turun kaupunki. Viitattu 30.6.2008.
  164. Mediatiedot Turkulainen. Viitattu 30.6.2008.
  165. Mediakortti Åbo underrättelser. Viitattu 30.6.2008.
  166. Mediatiedot Auran Aallot. Viitattu 30.6.2008.
  167. Turun Radion esittely Turun Radio. Viitattu 30.6.2008.
  168. Arkkipiispan tehtävä Turun arkkihiippakunta. Viitattu 28.1.2012.
  169. Seurakunnat Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Viitattu 28.1.2012.
  170. Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin seurakunta Pyhän Birgitan ja Autuaan Hemmingin seurakunta. Viitattu 28.1.2012.
  171. Turun ortodoksinen seurakunta Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 28.1.2012.
  172. Turun juutalainen seurakunta Uskonnot Suomessa. Viitattu 28.1.2012.
  173. Suomen vietnamilaisten buddhalaisten yhdyskunta Uskonnot Suomessa. Viitattu 28.1.2012.
  174. Turun Islamilainen Yhdyskunta Uskonnot Suomessa. Viitattu 28.1.2012.
  175. Virmavirta, Jarmo: Suomen Turku, s. 106–113. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18464-4.
  176. Turkuhallin historia Oy Turkuhalli. Viitattu 30.3.2008.
  177. Liikunta ja ulkoilu Turun kaupunki. Viitattu 20.7.2008.
  178. TPS-instituutio on osa turkulaisuutta Turun Sanomat. Viitattu 29.6.2008.
  179. Turku Titans historia Turku Titans. Viitattu 18.7.2010.
  180. 2012 World Lacrosse FIL U19 World Lacrosse Championships Turku. Viitattu 18.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikisanakirja
Wikisanakirjassa on tähän liittyvä sananselitys: Turku.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Turku.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flykt, Maritta: Kaksi joutsenta Aurajoessa. Turku: Turkuseura, 2008. ISBN 978-952-99619-5-5.
  • Heikkilä, Markku: Uutissi Turust: ei virallissi, mut torellissi. Turku: Radio Sata, 2005. ISBN 951-97572-9-5. (Turun murre)
  • Heikkilä, Markku: Turku: ikikaunis. , 2008. ISBN 978-951-607-694-5.
  • Junnila, Hilkka & Paasikivi, Iina & Perälä, Tauno & Hummelstedt, Christer & Raunio, Timo: Turun nimistö. Turku: Turun maakuntamuseo, 2001. ISBN 951-595-069-4.
  • Järventausta, Kari; Laine, Unto; Sahlberg, Raimo ja Turun eläin- ja kasvitieteellinen seura: Turun puisto-opas: Turun kaupungin tärkeimpien puistojen puut ja pensaat. Turku: Turun kaupunki, 1991. ISBN 951-9262-46-6.
  • Kalpa, Harri: Muuttuva kaupunki: Turku eilen ja tänään. Turku: Turun Sanomat, 1980. ISBN 951-99124-8-7.
  • Kupila, Sanna: Sisua, siloa ja sinappia: merkkituotteita Turusta. Turku: Turun maakuntamuseo, 2004. ISBN 951-595-090-2.
  • Kurbatov, Juri: Turku : historiaa ja arkkitehtoninen kuva. Turku: Turun Pietari-seura, 2007. ISBN 978-952-92-2373-2.
  • Laaksonen, Hannu ja Lahtinen, Rauno: Kävely puutalojen Turussa. Turku: Turkuseura, 2004. ISBN 951-96910-7-3.
  • Lahtinen, Rauno: Kävely jugendtalojen Turussa. Turku: Turkuseura, 2006. ISBN 952-99619-2-8.
  • Lahtinen, Rauno ja Laaksonen, Hannu: Kävely puistojen Turussa. Turku: Turkuseura, 2008. ISBN 978-952-99619-6-2.
  • Lahtinen, Rauno ja Otronen, Merja: Kävely 1920- ja 1930-lukujen Turussa. Turku: Turkuseura, 2012. ISBN 978-952-67404-7-8.
  • Niitemaa, Vilho & Nikula, Oscar & Sormunen, Tapio: Turun kulttuurihistoriaa. Turku: Turun historiallinen yhdistys, 1979. ISBN 951-95100-7-9.
  • Niskala, Meiju: Olet tässä (Turku). Helsinki: Avain, 2006. ISBN 952-5524-26-4.
  • Penttilä, Eino: Turku talvi- ja jatkosodassa 1939–1944. , 1988. ISBN 951-99926-6-9.
  • Salmi, Jarmo: Suomen Turku. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-18464-4.