Taiteiden yö

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Melbournelainen Strange Fruit -ryhmä Helsingin Taiteiden yössä vuonna 2007.

Taiteiden yö on monipuolinen kulttuuritapahtuma, joka järjestetään useissa Suomen kaupungeissa ja kunnissa, yleensä elokuussa. Ensimmäiset Taiteiden yöt olivat Turussa ja Helsingissä vuonna 1989. Helsingissä se on osa Helsingin juhlaviikkoja.

Taiteiden yönä museot ja galleriat ovat auki, kirjakaupoissa ja kahviloissa on runonlausuntaa ja musiikkiesityksiä.

1990-luvun loppupuolella Taiteiden yöstä oli muodostua toinen vappu kaupungilla oleskelun ja alkoholinkäytön noustessa karnevaalin ehkä näkyvimmäksi osaksi. 2000-luvulla Helsingin taiteiden yö on siistiytynyt.

Helsingin Taiteiden yön vaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran Taiteiden yötä vietettiin Helsingissä vuoden 1989 elokuun viimeisenä torstaina. Tärkeimmät järjestelijät olivat Akateeminen Kirjakauppa ja Helsingin Juhlaviikot. Hanketta oli edistänyt myös Nykytaiteen museota Suomeen ajanut Porkkana ry taustavoimineen, erityisesti Porkkana ry:ssä ja Juhlaviikoilla työskennellyt Helka Ketonen. Ketosen ansioita olivat käytännön järjestelyt lupineen ja Porkkana ry:n kautta mukaan saadut taiteilijat. Ensimmäinen tapahtuma onnistui yli odotusten ja 20 000 – 30 000 ihmistä kiersi museoita, gallerioita, kirjakauppoja ja seurasi ulkotiloissa pidettyjä esityksiä lämpimässä elokuun yössä. Kaikki tehtiin ilmaiseksi talkootyöllä, vapaaehtoisesti ja myönteisessä hengessä.[1]

Vuonna 1990 tapahtuma laajeni ensimmäisen vuoden innoittamana. Tällöin järjestäjillä oli jo hiukan kokemusta,vaikka lupien hankkiminen ja kokonaisuuden hallinta vaati enemmän voimavaroja kuin ensimmäisellä kerralla. Edelleen pidettiin kiinni talkoo- ja ilmaisperiaatteesta, niin että jos taiteilijat esiintyivät ilmaiseksi, ulkopuolinen taho ei saanut kerätä siitä itselleen voittoa. Tiedotusvälineet kertoivat auliisti tapahtumasta ja kirjakaupoissa ostettiin kirjoja kuin parhaaseen jouluaikaan. Tuona toisena tapahtumakertana Esplanadin puisto vakiintui Taiteiden yön keskuspaikaksi. Erilaisia tapahtumapisteitä oli kantakaupungin alueella noin 50 ja galleriat, museot, kirjastot, teatterit, kirjakaupat ja monet muut paikat olivat avoinna yleisölle poikkeukselliseen aikaan. Yleisöä olikin runsaasti, Akateeminen kirjakauppa tilastoi jopa noin 40 000 vierailleen liikkeessä yön aikana. Tarjolla oli runonlausuntaa, performanssia, palloilua, mukaan tullut saattoi vain katsella kaikkea tai jopa osallistua halutessaan eri tapahtumiin. Puhuttiin karnevaalielämästä.[2]

Kolmantena Taiteiden yönä 1991 tapahtumat laajenivat varsinaisten taidetoimintojen ulkopuolelle: benji-hyppyjä kauppatorilla, osalla ravintoloista erikoislupa Alkosta poikkeukselliseen aukioloaikaan, Kasarmitorilla katettu herkkupöytä, elokuvia Senaatintorilla ja paljon muuta. Sinfoniakonsertteja, katuteatteria, tanssiesityksiä, katselijasta osallistujaksi, taidegalleriasta taidemaalariksi. Yleisömäärän arviot olivat 30 000 – 80 000 välillä. Lieveilmiöitä alkoi esiintyä, riehakkuutta, liikaa väen paljoutta ja kaupallisuutta yhä enenevässä määrin.[3]

Neljäs Taiteiden yö -tapahtuma 1992 koettiin kaoottiseksi, liian laajaksi ja jopa ryyppyjuhliksi. Taiteiden yönä ei hyväksytä vappu-meininkiä, liikaa alkoholia, päihtyneitä, oksentelua, virtsaamista. Monet tuhannet taide- ja kulttuurimyönteiset ihmiset pettyivät kohdatessaan suuren joukon humalassa örveltävää nuorisoa kaljakasseineen ja varttuneemmankin väen tarpeiden tyydyttämisen tavalla, joka herätti ärtymystä. Ihmiset katsovat, että taide ja epäjärjestys eivät kuulu yhteen. Taiteiden yö koettiin uhattuna jos virtsaamista, juopottelua ja mellastamista ei pystytä hillitsemään. Toisaalta taide- ja kulttuuritapahtumien tarjonta alkoi kasvaa jo yli äyräidensä. Yhdessä yössä ei ehtinyt kokea ja nähdä kaikkea, mitä Taiteiden yön tarjottimella oli. Liikkuminen väen paljouden takia oli vaikeaa ja julkisten kulkuneuvojenkin reitit olivat keskusta-alueella jo päivällä lähes täysin tukossa. Taitavasti kohteensa valinnut yleisö löysi kuitenkin ihasteltavaa ja mukavia asioita päivän tapahtumista, jos niin halusi.[4] Vuonna 2009 oli jo 20. Taiteiden yö Helsingissä.

Kaupunkeja, joissa järjestetään Taiteiden yö -tapahtuma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunkeja, joissa on aiemmin järjestetty Taiteiden yö -tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Timo Cantell: Tarpeesta taiteeseen, taiteesta tarpeeseen – Taiteiden yön tarina s. 120–139, toim. Jaana Lähdemaa, Laura Mäkelä: Helsingin yö, Helsingin kaupungin tietokeskus 1995, ISBN 951-772-708-9

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Timo Cantell, s. 120–122
  2. Timo Cantell, s. 122–125
  3. Timo Cantell, s. 125–127
  4. Timo Cantell, s. 130–139

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]