Kaustinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kunnasta. Kaustinen on myös Tenavat-sarjakuvissa esiintyvä hahmo.
Kaustinen
Kaustby
Kaustinen.vaakuna.svg Kaustinen.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Kaustisen kirkko
Kaustisen kirkko
www.kaustinen.fi
Sijainti 63°32′55″N, 023°41′25″EKoordinaatit: 63°32′55″N, 023°41′25″E
Maakunta Keski-Pohjanmaan maakunta
Seutukunta Kaustisen seutukunta
Perustettu 1868
Kokonaispinta-ala 361,12 km²
251:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 354,03 km²
– sisävesi 7,09 km²
Väkiluku 4 284
200:nneksi suurin 30.9.2014 [2]
– väestötiheys 12,10 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 18,2 %
– 15–64-v. 61,8 %
– yli 64-v. 20,0 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 96,5 %
ruotsinkielisiä 2,0 %
– muut 1,6 %
Kunnallisvero 21,00 %
58:nneksi suurin 2014 [4]
Kunnanjohtaja Arto Alpia
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2009–2012[5]
 • Kesk.
 • PS
 • Kok.
 • SDP

15
10
1
1

Kaustinen (ruots. Kaustby) on Suomen kunta, joka sijaitsee Keski-Pohjanmaan maakunnassa. Kunnassa asuu 4 284 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 361,12 km2, josta 7,09 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 12,1 asukasta/km2.

Kaustisen naapurikunnat ovat Halsua, Kokkola, Kruunupyy ja Veteli.

YlivieskanKauhavan kantatien 63 ja KokkolanLappeenrannan valtatien 13 risteyksessä sijaitseva Kaustisen seutukuntaan kuuluva Kaustinen on kulttuuriharrastuksiltaan vireä maaseutupaikkakunta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset ihmiset saapuivat Kaustisen seudulle Kampakeraamisen kulttuurin loppuajalla. Tätä todistavat alueelta löydetyt asuinpaikat sekä useat esinelöydöt. Pronssi- ja rautakaudella asutus taantui alueella ja alue muuttui erämaaksi, jossa saamelaiset ja heidän verottajansa samoilivat.

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset suomalaiset, kainulaiset saapuivat seudulle 1200-luvun alkupuolella. Kaustisen murre on ytimeltään länsisuomalaista ja muistuttaa monessa suhteessa Keski-Pohjanmaan rannikon ja Etelä-Pohjanmaan murretta. Alueelle muutti myös keskiajalla ruotsalaisia, joista on muistoina talonnimet Gedda (Kentala), Varg (Varila), Järv (Järvilä) ja Juoperi. Viimeiseksi alueelle tulivat 1500-luvulla savolaiset. Savolaiset pysähtyivät pääasiassa Perhoon ja Halsualle. Kaustisella oli jo 1500-luvulla kiinteä asutusta, joten täältä ei saanut helposti maata.

Suomalaiset ja ruotsalaiset olivat oppineet toistensa tapoja ja kieltä jo rannikolla asuessaan. monen miespolven ajan, mutta savolaiset erosivat monessa suhteessa molemmista muista ryhmistä. Yhteiset elinehdot ja jokapäiväiset kanssakäyminen hioivat särmät ja lievensivät erilaisuudet ja syntyi kaustislainen.

Uusi aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1600-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1608 Kaustisella oli jo 18 taloa, joista yksi katosi kuitenkin melko pian maakirjasta. Asukasluku oli 1600-luvun alussa n. 130 henkeä. 1600-luku ei ollut helppoa aikaa kaustislaisille, vuosisadan alussa koettu ”suuri olkivuosi” verotti osaltansa kylän asutusta. Myös 1600-luvulla koetut sodat rasittivat seudun talonpoikia. 1600-luvulla perustettiin Kaustiselle yhdeksän uutta taloa ja kylän taloluku nousi 1600-luvun lopulla 27 ja asukasmäärä nousi n. 340 henkeen.

Isoviha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran Kaustinen sai kokea omakohtaisesti sodan kauhut, kun Ruotsi oli helmikuussa 1714 lopullisesti lyöty Napuen taistelussa. 1714 syksyllä venäläiset tulivat Kokkolan ylimaalle ja Kaustiselle. Venäläinen ratsuväkirykmentti majaili parin kuukauden ajan Kaustisen kedoilla ja sen poistuttua venäläisiä partioita kuljeskeli seudulla. Venäläisten käyttäytyminen oli raakaa ja armotonta. Säälimättä he ryöstivät ja murhasivat ja polttivat rakennuksia. Osittain se oli pakkoverotusta. Ihmisiä kidutettiin ilmaisemaan kätkönsä. Murhattujen määrästä ei ole tarkkoja tietoja. Toisia kidutettiin ja osalle jäi pysyviä vammoja. Venäläiset eivät tyytyneet vain ryöstämään rahaa ja tavaraa, vaan he veivät myös lapsia mukanaan, jotka he myivät Venäjällä orjiksi. Kaustislaiset talollinen Hannu Känsä ja kokkolalainen kultaseppä Johan Corander, alkuaan Kaustisen Kuorikoskia perustivat kaksi sissijoukkoa, jotka ottivat tehtäväkseen tuhota pieniä vihollispartioita, jotka ryöstivät ja murhasivat asukkaita. Kostoa välttääkseen sissit pidättyivät ahdistamasta vihollisia, elleivät tienneet varmasti pystyvänsä tuhoamaan koko partiota. Silloin venäläiset eivät saaneet tietää, mitä sotilaille oli tapahtunut, eivätkä siten osanneet arvata sissejä talonpojiksi, vaan luulivat Ruotsin armeijan rippeiksi, joita kierteli eri puolilla maata ahdistamassa venäläisiä. Ruudin vähennyttyä sissit turvautuivat keihäisiin ja pitkävartisiin pertuskoihin. Vasta ruudin loputtua heidän täytyi luopua taisteluista, mutta siihen mennessä olivat he ehtineet pelastaa monen kyläläisen hengen ja omaisuuden.

Vapauden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1740-luvulla alkanut isojako nostatti seudun talolukua. 1700-luvun lopussa Kaustisella oli 35 taloa ja asukasmäärä oli noussut 1 340 asukkaaseen. Myös talojen peltoalat nousivat.

Kaustiselle oli puuhattu omaa kappelia jo 1600-luvun alussa ja kirkon peruskivetkin oli laskettu paikalleen, mutta 1639 hanke tyrmättiin. Kun uusi hanke käynnistettiin 1700-luvun lopulla, sitä vastustettiin voimaperäisesti. Itse Kokkolan emäseurakunnan kirkkoherra Antti Chydenius vastusti kirkon rakentamista Kaustiselle. Mutta kaustislaiset eivät hellittäneet. Heillä oli hyvät perustelutkin. Taloja oli jo 69 ja asukkaita 800. Kun muuta keinoa ei näyttänyt enää olevan, kaustislaiset päättivät kääntyä itse Kuningas Kustaa III puoleen. Tukholmaan purjehtivat kyläkunnan valtuuttamina Matti Matinpoika Kuorikoski ja Erkki Matinpoika Kettu. Kaukoviisaat miehet olivat ottaneet mukaansa kuningattarelle lahjaksi Kuorikoskien nikkaroiman rukin. Ja niin kävikin, että kuningas suostui kaustislaisten anomukseen ja allekirjoitti 12. kesäkuuta 1776 suostumuksensa siihen, että kaustislaiset saavat rakentaa oman kirkon, jotta pääsisivät eroon pitkistä kirkkomatkoista ja saivat hankkia itselleen oman kappalaisen.

Syksyllä 1777 kappelinkankaalle valmistui kirkko, jonka rakensi Matti Matinpoika Kuorikoski. 1778 kirkon viereen valmistui kellotapuli. Kymmenisen vuotta Kaustisen kirkko ja kellotapuli saivat seistä alkuperäisessä hirsiseinäasussa. Vuonna 1787 ne laudoitettiin ja maalattiin punaisiksi. Perimätiedon mukaan kirkon kellot tilasivat samat miehet, jotka olivat hakeneet perustamislupaa Tukholmasta. Yhteen kelloon kaiverrettiin ”Parta-Ketun” kuvan peruna kourassa. Kellojen tilaus tapahtui tiettävästi 1776.

1800-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1700-luvun loppu sujui rauhallisesti. Seuraavan kerran Kaustisen rauhaa järkytti Suomen sota, jota käytiin vuosina 1808-1809. Kokkolassa olevat venäläiset sotajoukot pelästyivät majuri Otto von Fieandtin kaappausta Perhossa ja perääntyivät Etelä-Pohjanmaalle. Osa joukoista vetäytyi Kokkolasta Kaustisen, Vetelin ja Perhon kautta Kyyjärven Lintulahteen polttaen Tunkkarin sillan. Suomalaiset etenivät Himingalta Kokkolaan. Lintulahdessa kärsitty tappion vuoksi Fiendt vetäytyi ja saapui aluksi Tunkkarille ja vähän myöhemmin Kaustiselle Lövbackaan ja lopulta Kokkolaan. Suomalaisten tiedustelupartio totesi vihollisen olevan Kaustisen kirkolla ja pian venäläiset piirittivät Lövbackassa olevaa suomalaisten komennuskuntaa. Pääosa siitä pääsi pakoon, mutta 45 miestä joutui vangiksi. Tämän jälkeen Kokkolan ylimaa oli uudelleen kokonaan venäläisten hallussa ja tällä kertaa lopullisesti. Suomi liitettiin Venäjään 1809 ja yhteys Ruotsiin katkesi.

Autonomian aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän vallan aikana Kaustisen asukasluku alkoi kasvaa. 1800-luvun alussa Kaustisen asukasluku oli n. 1 340 asukasta. 1800-luvun puolenvälin aikoihin kylän asukasmäärä kasvoi 2 000:een. Kunnan asukasmäärä saavutti huippunsa 1890-luvulla, jolloin asukasmäärä saavutti 3 000 hengen rajan.

Kokkolan kolmen ja puolen vuosisadan ikäinen kirkkopitäjä hajosi, kun Kokkolassa 18. huhtikuuta 1860 pidetty pitäjänkokous asettui jaon kannalle. Tuomiokapituli suositti ja senaatti päätti 1. lokakuuta 1860, että perustetaan Vetelin kirkkoherrakunta, johon kuuluvat Vetelin, Kaustisen, Halsuan ja Perhon seurakunnat. Kaustinen itsenäistyi omaksi kirkkoherrakunnaksi 1866.

Tervatalous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terva oli 1600-luvun alusta ja aina 1800-luvun lopulle kaustislaisille talonpojan tärkein tulonlähde. 1800-luvun loppu oli Kaustisella terva-ajan kultakautta. 1800-luvun viimeisinä vuosina tervatynnyristä maksettiin 15 markkaa. Kaustislaisen talollisen tervatulot olivat vuodessa noin 15 000 markkaa. Tervanpoltto väheni 1900-luvulle tultaessa, mutta vielä 1900 Kaustinen oli Perhonjokilaakson suurin tervantuottaja. Sen talolliset tuottivat peräti 1 000 tynnyriä, kun veteliläiset tuottivat 500, perholaiset 300 ja halsualaiset 200 tynnyriä.

Siirtolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kunnan asukasmäärää laski 1800-luvun loppupuolella alkanut siirtolaisuus. Yhteensä vuosina 1860-1914 Kaustiselta muutti 1 663 ihmistä. Kaustislaiset asettuivat Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykkeelle, Suurten järvien tienoille Michiganiin ja Minnesotaan. Myöhemmin siirtyneet asettuivat Oregonin Astoriaan, Massachusetissa Fitchburgiin. Kaustislaiset työskentelivät pääasiassa kaivos- ja metsätöissä.

Itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen sisällissotaa 1917-1918 ei Kaustisella pahemmin sodittu, vaikkakin Kaustisen miehet osallistuivat siihen muualla. Ensimmäinen sotatoimi oli Kokkolan valtaus. Siellä yli 700 venäläistä ja punakaartilaista pitivät Kokkolaa hallussa. Perhonjokilaaksosta yritykseen vallata Kokkola osallistui 60 kaustislaista. Yritys kuitenkin epäonnistui, kunnes helmikuussa 1918 Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnista tuli lisää joukkoja. Muualla Suomessa käytyihin taisteluihin osallistui vapaaehtoisina helmikuussa 1918 ainakin 32 kaustislaista. Kaustislaiset osallistuivat Valkoisen armeijan sotatoimiin Virroilla ja taisteluihin Näsijärven kahta puolta. Tampere oli sisällissodan tärkein taistelupaikka. Tampereen valtaukseen osallistui yli nelisenkymmentä kaustislaista. Hauhon taistelu koitui murheen päiväksi Kaustisen miehille. Kolmisenkymmentä osallistui taisteluihin ja heistä kaatui viisi. Karjalassa kaustislaiset osallistuivat Raivolan, Kuokkalan, Ollilan, Terijoen ja Rajajoen taisteluihin. Viipurin valtauksessa oli ainakin kaksikymmentä kaustislaista.

Kaustislaiset olivat mukana Talvisodassa. Keskipohjalaiset kuuluivat pääosin 8. divisioonan 24. jalkaväkirykmenttiin ja osin kevytosasto 8. Karjalan Kannaksella. Myöhemmin kutsutut miehet ”Rauhalliset sotakarhut” sijoitettiin jalkaväkirykmentti 64. toisen pataljoonaan ja alistettiin eversti Hjalmar Siilasvuon johtamaan 9. divisioonan Suomussalmen-Raatteen alueelle. JR 64 komentaja oli teerijärviläinen everstiluutnantti, myöhemmin kenraalimajuri F.U Fagernäs. Talvisodassa menehtyi 13 kaustislaista.

Koska yleisesti arveltiin uuden sodan syttyvän lähitulevaisuudessa, valmistauduttiin siihen linnoittamalla rajaseutu ja hankkimalla aseita ja ammuksia. Välirauhan aikana joukot oli kutsuttu ylimääräisiin kertausharjoituksiin 18. kesäkuuta 1940. Hitlerin sodanjulistuspäiväkäskyssä 22. kesäkuuta 1941 mainittiin Suomen taistelevan Saksan rinnalla. Neuvostoliiton koneiden pommitettua useita Suomen kaupunkeja. 25. kesäkuuta 1941 pääministeri ilmoitti Suomen olevan sodassa ja näin Suomi oli mukana sodassa, jota kutsutaan Jatkosodaksi. Kaustisen, Perhon, Ullavan ja Kalajoen miehet kuuluivat 11. divisioonan jalkaväkirykmentti 20 I pataljoonaan. Rykmentin komentajana toimi aluksi everstiluutnantti Paavo Susitaival. Kaustislaiset taistelivat Raja-Karjalassa ja Itä-Karjalassa. Asemasodan aikana kaustislaiset olivat samoilla alueilla. Vetäytymisvaiheessa Kaustislaisten pataljoona siirrettiin Syvärin kautta Kannakselle. Jatkosodassa kaustislaiset osallistuivat Kärstilän, Karhunmäen, Miinalanjoen, Juustilan, Nietjärven, Vuosalmen ja Vuoksenrannan taisteluihin. Jatkosodassa kaustislaisia kaatui 88. Kaustislaiset osallistuivat RJ50 joukoissa Lapin sotaan, jossa Kaustislaiset taistelivat ympäri Lappia. Lapin sodassa kaustislaisia kaatui yhdeksän.

Kaustisen asukasluku kasvoi hitaasti 1900-luvun alkupuolella. Vuonna 1940 asukkaita oli jo 4 633. Tämän jälkeen poismuutto alkoi vähentää kunnan väestöä ja 1970 asukkaita oli enää 3 550. 1970-luvulla väkiluku kääntyi jälleen nousuun. Vuonna 1985 kaustislaisia oli 4 262. Kunnan väkiluku on ollut hienoisessa nousussa huolimatta 1990-luvulla koetusta lamasta huolimatta ja vuonna 2011 kunnan asukasmäärä oli 4 316.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Kaustisen väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
3 993
1985
  
4 325
1990
  
4 500
1995
  
4 578
2000
  
4 414
2005
  
4 348
2010
  
4 302
Lähde: Tilastokeskus.[6]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaustisen maisemia luonnehtivat vehmas Perhonjokilaakso, metsäiset kalliot, loivasti kumpuilevat kangasmaat ja laajat suot.

Kunnan keskiosan kallioperässä vallitsevina kivilajeina ovat pegmatiittigraniitti ja kiilleliuske, laitaosissa on yleisimmin gneissejä ja amfibolittteja. Gneissialueilla on magneettipitoista mustia liuskeita. Kallioperä on yleensä maaperän peitossa. Yleisin maalaji on moreeni, joka usein muodostaa drumliineita. Kuntaa halkoo kaakosta luoteeseen harjujakso, joka kulkee kaakossa Perhojoen itälaitaa, mutta kääntyy Kaustisen kirkonkylän jälkeen pohjoisluoteeseen missä se kohoaa kauniina kapeana selänteenä. Maasto on alavaa, mutta kuitenkin mäkisempää kuin Keski-Pohjanmaalla yleensä. Jokilaaksojen reunoilla kohoaa loivakaartoisia kallioita. Kunnan korkein kohta on Lapinharju kunnan kaakkoisosassa. Soita on runsaasti. Suot ovat pääasiassa karuja rämeitä, mutta myös karuja nevatyyppejä on paljon. Yksi kauneimmista rämeistä on Iivanaräme Jylhän eteläpuolella.

Kunnan ainoa suurehko vesiallas on Visaveden tekojärvi. Kuntaa halkovilla Perhojoen ja Köyhäjoen jokilaaksoilla on sen sijaan merkittävä asema Kaustisen maisemakuvassa. Perhonjoki virtaa melko rauhallisena ja suoraviivaisena vehreässä laaksossaan. Ainoa suurehko joen laajentuma on luoteessa Salonkylän kohdalla. Perhojoen sivujoki, Köyhäjoki, sen sijaan mutkittelee paikoin voimakkaasti. Köyhäjokeen laskee kirkonkylän pohjoispuolella koillisesta Näätinkioja.

Vaakuna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaustisen kunnanvaakunan on suunnitellut kaustissyntyinen taiteilija Ilmari Wirkkala ja se on vahvistettu 25. lokakuuta 1950. Sinisessä kultaisin naularistein sirotellussa kentässä vastapalkeittain asetettu kultainen viulu. Viulu kuvaa paikkakunnan kansansoittajaperinnettä, ristit viittaavat tunnettuun Kuorikoskien kirkonrakentajasukuun.

Toimintaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaustisen kirkonkylää kansanmusiikkifestivaalien aikaan 2007.

Kunta on tullut kuuluisaksi alun perin pelimanniperinteen pohjalle rakentuneista vuosittaisista Kaustisen kansanmusiikkijuhlista. Kunnassa toimii myös erikoislukio, Kaustisen musiikkilukio. Kaustisella järjestetään myös vuosittain alkuvuodesta Kaustisen kamarimusiikkiviikko. Kuninkuusravit on järjestetty Kaustisen raviradalla vuosina 1985 ja 2002.

Kaustinen on vahva maidontuotantoalue, mutta siellä on myös muunlaista perustuotantoa. Kunnassa toimii paikallinen Kaustisen Osuusmeijeri.

Pienimuotoiseen teollisuuteen kuuluvat muun muassa muoviala, mekaaninen puuala, ympäristöala sekä sähkötekninen suunnittelu. Palvelukeskuksena Kaustinen palvelee myös naapurikuntia tai niiden osia. Kunta osallistuu erilaisiin elinkeinohankkeisiin kiinteistönomistajana ja osakkaana Kaustisen Kehitys Oy:n kautta. Kaustisella toimii Kyläsavut r.y, joka on perinne- ja kotiseutuyhdistys. Se on muun muassa kunnostanut Puumalan kylässä sijaitsevaa Lautamiehentaloa.

Pauanne kirkonkylän läheisyydessä rakennettiin aikanaan kansanparantajien kokoontumis- ja hoitopaikaksi. Paikan omistaa Aulis Junes.

Uskonnolliset yhteisöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaustisella toimii evankelisluterilainen Kaustisen ja Ullavan seurakunta[7]. Kirkon sisäisistä herätysliikkeistä toimii paikkakunnalla evankelisuus[8].

Muita kirkkokuntia edustaa helluntaiherätykseen kuuluva Kaustisen helluntaiseurakunta[9] sekä baptismia edustava Kaustisen baptistiseurakunta[10].

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hotelli- ja ravintola-ala
    • Kansanlääkintäkeskus, Terveyshotelli
    • Kappelin Grilli
    • Ravintola Pelimanni
    • Viihderavintola Konsta
  • Mekaaninen puu
    • Esari Oy
    • Finnpellets
    • Finnmehl
    • Jusmanni / Kensapuu
    • Penttilän Puusepäntehdas Oy
    • Virkkalan Puunjalostus
    • Kaustisen Elementtivalmiste Oy
  • Metalliteollisuus
    • Metalli Järvelä Oy
  • Muoviteollisuus
    • FL Pipe
  • Perustuotanto
  • Sähkötekninen suunnittelu
  • Teollisuuden palvelut
    • Pept Oy Ab
  • Tietoliikenneverkot
    • Esari verkkopalvelut Oy
  • Terveys- ja hyvinvointipalvelut
    • Kaustisen Jäsenkorjaus Oy
  • Ympäristöala

Tunnettuja nykyisiä ja entisiä asukkaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Esko Toivonen: Viulujen ja naularistien Kaustinen. Gummerus Kirjapaino Oy, 1995. ISBN 952-90-6709-7.
  • Finlandia, Otavan iso maammekirja 7: Etelä-Pohjanmaa, Kalevi Rikkinen, Hannes Sihvo, Matti Eskola, Allan Tiitta, Jaana Iso-Markku. Keuruu, Kustannusyhtiö Otavan painolaitokset, 1986. ISBN 951-1-08930-7

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.9.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 11.10.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2014 26.11.2013. Verohallinto. Viitattu 23.9.2014.
  5. Yle: Kunnallisvaalit 2008 tulospalvelu 27.10.2008. Yleisradio. Viitattu 29.3.2008.
  6. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  7. Kaustisen ja Ullavan seurakunta Kaustisen ja Ullavan seurakunta. Viitattu 26.10.2011.
  8. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys Uskonnot Suomessa. Viitattu 26.10.2011.
  9. Kaustisen helluntaiseurakunta Kaustisen helluntaiseurakunta. Viitattu 26.10.2011.
  10. Kaustisen baptistiseurakunta Uskonnot Suomessa. Viitattu 26.10.2011.
  11. Suomen kuntien ystävyyskunnat Virossa 15.9.2008. Suomen Tallinnan suurlähetystö. Viitattu 30.12.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaustinen.