Salo

Wikipedia

Salo
vaakuna	sijainti
www.salo.fi
Sijainti	60°23′10″N, 23°07′30″E
Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta	Salon seutukunta
Perustettu	1887
– kaupungiksi	1960
Kuntaliitokset	Uskela (1967) Halikko (2009) Kiikala (2009) Kisko (2009) Kuusjoki (2009) Muurla (2009) Perniö (2009) Pertteli (2009) Suomusjärvi (2009) Särkisalo (2009)
Pinta-ala ilman merialueita	2 061,74 km² 29:nneksi suurin 2009
Kokonaispinta-ala	2 168,38 km² 34:nneksi suurin 2009 [1]
– maa	1 986,92 km²
– sisävesi	74,82 km²
– meri	106,64 km²
Väkiluku	54 749 18:nneksi suurin 31.3.2009 [2]
– väestötiheys	27,55 as/km² (31.3.2009)
Demografiatiedot	2008 [3]
– 0–14-v.	16,9 %
– 15–64-v.	64,5 %
– yli 64-v.	18,6 %
Äidinkieli	2008 [4]
– suomenkielisiä	94,6 %
– ruotsinkielisiä	1 %
– muut	4,4 %
Kunnallisvero	18 % 384:nneksi suurin 2009 [5]
Kaupunginjohtaja	Antti Rantakokko
Kaupunginvaltuusto	75 paikkaa
2009–2012[6]  • SDP  • Kok.  • Kesk.  • Vihr.  • Vas.  • PS  • KD	23 21 20 4 3 2 2

Salo on vajaan 55 000 asukkaan kaupunki Lounais-Suomessa. Se kuuluu Länsi-Suomen lääniin ja Varsinais-Suomen maakuntaan. Salosta on Turkuun matkaa 52 km ja Helsinkiin 114 km. Salo sijaitsee meren rannalla, kapean Halikonlahden pohjukassa. Yhteys Saaristomerelle on Kemiön saaren itä- sekä länsipuolitse.

Salon naapurikunnat ovat Karjalohja, Koski Tl, Lohja, Kemiönsaari, Marttila, Nummi-Pusula, Paimio, Raasepori, Sauvo ja Somero.

Salon keskustan halki virtaa Uskelanjoki, jonka alkuhaara lähtee Rekijoelta. Kaupungin kohdalla joen nimi muuttuu Salonjoeksi.

Salo tunnetaan lähinnä elektroniikkatuotannostaan. Kaupungissa on tuotettu 1920-luvulta lähtien erilaista elektroniikkaa, aluksi radioita, mutta myöhemmin myös televisioita, stereoita, radiopuhelimia ja tietokoneiden näyttöjä. Nykyään Salo on tunnettu kännykkäteollisuudestaan, ja matkapuhelinyhtiö Nokia onkin kaupungin suurin työllistäjä.

Maaliskuussa 2007 julkaistun Taloustutkimuksen kuntakyselyn mukaan Salolla on kokoluokkansa (20 000–50 000) kunnista maan toiseksi paras imago. Kärkipaikkaa piti Siilinjärvi ja kolmanneksi sijoittui Raisio.^[7]

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Suomen suurin kuntaliitos 2 Maantiede 2.1 Rannikkoalue 2.2 Vesistöt 2.3 Kaupunginosat 2.4 Kylät 3 Väestö 4 Salon talous 4.1 Tilastot 4.2 Suurimmat työnantajat 5 Kaupunginvaltuusto 5.1 Kaupunginjohtajat 5.2 Lautakunnat 6 Palvelut 6.1 Koulutus 6.2 Terveydenhuolto 6.3 Liikenne 7 Urheilu 8 Kulttuuri ja vapaa-aika 9 Nähtävyydet 9.1 Kirkkoja 10 Ystävyyskaupungit 11 Lähteet 12 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Ensimmäiset asukkaat Salon alueelle tulivat jo suunnilleen 7000 vuotta sitten. Silloin vain muutamat korkeimmat mäet olivat veden pinnan yläpuolella. Pronssi- ja rautakauden asutuksista kertovat lukuisat hautaröykkiöt.^[8]

Salon nimi esiintyy ensimmäisen kerran Turun tuomiokirkon Mustassa kirjassa vuonna 1325. Salo oli tällöin Uskelan pitäjän kappelina.

Keskeisen kauppareittien varrella olevan sijaintinsa vuoksi Salo kasvoi kauppapaikkana. Halikonlahti oli yleinen purjehdusväylä, ja Salonjokea pitkin pääsi purjehtimaan Saloon saakka. Lisäksi Kuninkaantien ja Hiidentien risteyskohta oli pitäjässä. 1300-luvulla rakennettiin Salon tori, silta ja krouvi. Krouvin ympärille kehittyi asutusta, jossa 1680-luvulla asunut seppä Laurin katsotaan olevan Salon kylän ensimmäinen asukas.^[8] Salon kehittymistä edesauttoi Halikonjoen mataloituminen, minkä seurauksena perinteinen markkinapaikka siirtyi Salonjoen varrelle. Tämän jälkeen halikkolaisten tuella on Salossa ollut pitkä markkinaperinne salolaisten ajoittaisesta vastustuksesta huolimattakin.^[9]

Salosta tuli kauppala vuonna 1887. Samana vuonna sitä kohtasi suuri palo, joka hävitti suuren osan kauppalan keskustaa. Lisäksi Salonjoki alkoi madaltua kelvottomaksi laivaliikenteelle. Kauppala kuitenkin toipui nopeasti palosta, ja rautatien valmistuminen kiihdytti kasvua ja korvasi laivaliikenteen tavaran kuljetuksessa.^[8]

Aluksi Salon kauppala oli Ikaalisten tavoin ns. epäitsenäinen kauppala, mutta vuonna 1891 siitä tuli itsenäinen kunta. Vähitellen sen alue, joka alkujaan oli vain noin 74 hehtaarin laajuinen, alkoi käydä ahtaaksi, ja sen rajoille Uskelan ja Halikon puolelle muodostui laajoja "esikauppala"-alueita. Vuonna 1932 nämä ympäröivät taajaan asutut alueet liitettiin Saloon. Liitoksessa kauppalan pinta-ala kasvoi 1803 hehtaariin ja väkiluku nousi 1800 hengestä yli 6000:een.^[10] Kaupunki Salosta tuli vuonna 1960, ja loputkin Uskelasta liitettiin siihen vuonna 1967.

Vuonna 1928 Salossa aloitti Nordell & Koskinen avoin yhtiö, joka aloitti saman vuoden syksyllä radiovastaanottimien valmistuksen. Yhtiö muutti nimensä vuonna 1945 Salora Oy:ksi laajentaen myöhemmin tuotantoaan mustavalko- ja väritelevisioihin sekä stereoihin. Saloran valtavan kasvun myötä Salorassa aloitettiin radiopuhelimien valmistus 1960-luvun alussa, joka johti myöhemmin Nokian ja Saloran yhdessä perustamaan Mobira Oy:öön, jonka perua Salon matkapuhelintuotanto on. Vuonna 1973 yhtiö perusti komponenttien valmistukseen erikoistuneen Salcomp Oy:n, joka nykyään suunnittelee ja valmistaa matkapuhelimien latureita. Saloran toiminnan perintönä Salossa on valmistettu myös tietokonemonitoreita, mutta niiden valmistus lopetettiin vuonna 2000.

[muokkaa] Suomen suurin kuntaliitos

Pääartikkeli: Salon seudun kuntaliitos 2009

Salo ja yhdeksän ympäröivää kuntaa yhdistettiin uudeksi Salon kaupungiksi vuoden 2009 alussa. Tämä Suomen suurin kuntaliitos nosti Salon kaupungin väkiluvuksi 55 000 henkeä, ja pinta-alaksi noin 2 000 neliökilometriä. Salon kaupunginvaltuusto sekä Halikon, Kiikalan, Kiskon, Kuusjoen, Muurlan, Perniön, Perttelin, Suomusjärven ja Särkisalon kunnanvaltuustot päättivät kuntaliitoksesta 11. kesäkuuta 2007 pohjautuen sisäasiainministeriön asettaman kuntajakoselvittäjä Arto Kosken toukokuun alussa julkistamaan selvitystyöhön.^[11] Uusi Salo otti käyttöön entisen Halikon kunnan vaakunan. Siinä esiintyvät Salon seudulla luontaisenakin kasvava tammi ja alueella vaikuttaneen Horn-suvun tunnus, sarvi.^[12].^{lähde tarkemmin?}

[muokkaa] Maantiede

Salo sijaitsee Halikonlahden rannalla levittyen laajasti sisämaahan. Kaupungin keskustaajama sijaitsee Salonjoen varrella eri puolilta mäkien ympäröimänä ns. "kattilan pohjalla". Salon voi jakaa maantieteellisesti kolmeen eri osaan. Rannikko on rikkonaista kalliomäkistä mastoa, jossa merestä nousee useita kallioisia saaria. Länsi- ja pohjoisosat ovat tyypillistä varsinaissuomalaista maisemaa laajoine savipeltoineen, joiden keskellä on metsäisiä kalliosaarekkeita ja jokia syvissä uomissaan. Itä-Salo on selännevyöhykettä, jolle ovat tyypillisiä kapeat laaksot, lukuisat järvet, metsäselänteet ja harjut.^[13]

[muokkaa] Rannikkoalue

Salossa on lukuisia saaria ja etenkin Särkisalossa rannikko on pirstaleinen, jonka useilla erikokoisilla saarilla on vakituista asutusta. Halikonlahdella on useita pieniä saaria, jotka ovat pääasiassa kesämökkikäytössä. Viurilanlahdessa on pengertiellä mantereeseen yhdistetty Vuohensaari, joka on kaupungin leirintä- ja virkistysalue. Saloon kuuluu myös Kemiön pohjoispääty, josta on lossiyhteys mantereelle. Joissa ja järvissä on myös useita pieniä asumattomia saaria.

[muokkaa] Vesistöt

Salossa on miltei 200 km² vesialaa, josta suurinosa on merta. Niitä ovat Halikonlahti sekä Särkisaloa ympäröivät merialueet. Merkittävimmät mereen laskevat joet ovat Halikonjoki, Uskelanjoki, Purilanjoki ja Perniönjoki sekä siihen yhtyvä Kiskonjoki. Salon itäosissa on lukuisia järviä, joista suurimpia ovat Iso-Kisko, Hirsijärvi, Kirkkojärvi, Määrjärvi ja Enäjärvi.

[muokkaa] Kaupunginosat

Hermanni Horn Armfelt Meriniitty Kauniainen Ollikkala Moisio Palometsä Enola Mököinen

Anisi Lukkarinmäki Alhaisi Ylhäisi Kaukvuori Kärkkä Paukkula Pajula Rappula Pahkavuori

Vuohensaari Anjala Tupuri Aarnionperä Sirkkula Rauvola Isokylä Viitannummi Metsäjaanu Viitanlaakso

[muokkaa] Kylät

Pääartikkeli: Luettelo Salon kylistä

Vuoden 2009 kuntaliitoksen myötä Saloon kuuluu 413 kylää.

[muokkaa] Väestö

Salossa asuu 54 737 ihmistä, joista lähes 40 000 asuu taajamissa. Ulkomaalaisia Salossa asuu parisen tuhatta. Suomenruotsalaisia kaupungissa on vajaa 600. Suomen kunnista Salossa on neljänneksi eniten kesämökkejä. Vuoden 2009 alussa luvuksi on ilmoitettu 7 000 kpl. ^[14]

Merkittävin asutuskeskittymä on Salon keskustaajama, joka on kasvanut yhteen Halikon kirkonkylän kanssa. Muita taajamia ovat:

Halikon asemanseutu, Vaskio, Hajala, Kokkila-Vartsala, Märynummi, Perniön kirkonkylä, Perniön asemanseutu, Teijo, Mathildedahl, Finby-Förby, Kiskon kirkonkylä, Toija, Kuusjoen Kurkela, Rekijoki, Kiikalan keskusta, Kettula, Kitula, Muurlan keskusta, Inkere, Hähkänä, Hiisi, Kaivola

[muokkaa] Salon talous

Salon työpaikkaomavaraisuusaste on 105,6, eli kaupungissa on enemmän työtä kuin työvoimaa. Salo on Suomen suurin maatalouspitäjä, sillä kaupungin reuna-alueilla on noin 1 300 maatilaa, jotka viljelevät lähes 56 000 hehtaarin kokoista peltoalaa.^[15]

[muokkaa] Tilastot

Työllinen työvoima ja työpaikat 2005^[16].

Ala	Työll. työvoima	Työpaikat
Maa- ja metsätalous	153	177
Teollisuus	4138	7531
Rakennustoiminta	634	625
Kauppa	1748	2420
Liikenne	596	973
Palvelut	4214	5264
Muut	156	158
Yhteensä	11639	17148

[muokkaa] Suurimmat työnantajat

Suurimmat työnantajat Salossa vuonna 2005:

• Nokia Oyj
• Salon kaupunki
• Salon seudun sairaala (aluesairaala + Halikon sairaala)
• Salon seudun kansanterveystyön ky
• Loglift Oy Ab
• Suur-Seudun Osuuskauppa
• Leinovalu Oy
• Piiroinen-yhtiöt
• Vainion Liikenne
• Salon Seudun Sanomat

Salossa suljettiin 2007 Sucros Oy:n omistama sokeritehdas siksi, että Euroopan unionin komissio oli pyrkinyt supistamaan sokerintuotantoa Euroopan unionissa, minkä vuoksi maakohtaisia sokerijuurikastuotantokiintiöitä supistettiin.

[muokkaa] Kaupunginvaltuusto

Salon kaupunginvaltuusto vuonna 2009 (75 valtuuttettua):

• SDP 23 paikkaa
• Kokoomus 21 paikkaa
• Keskusta 20 paikkaa
• Kristillisdemokraatit 2 paikkaa
• Vasemmistoliitto 3 paikkaa
• Vihreät 4 paikkaa
• Perussuomalaiset 2 paikkaa

[muokkaa] Kaupunginjohtajat

Salon kauppalan- ja kaupunginjohtajat vuodesta 1931 lähtien.

Sitä ennen kauppalaa johti raastuvankokous, jonka ylin viranomainen oli järjestysmies. Herman Tuomaala toimi järjestysmiehenä 1912–1931.^[8]

Kaupunginjohtaja	Toimikausi
Herman Tuomaala	1931–1949
Viljo Mertano	1949–1964
Veikko Santero	1964–1986
Reijo Lindqvist	1986–1999
Matti Rasila	1999–31. tammikuuta 2009
Antti Rantakokko	1. helmikuuta 2009–

[muokkaa] Lautakunnat

• Kulttuurilautakunta
• Liikunta- ja nuorisolautakunta
• Perusturvalautakunta
• Rakennus- ja ympäristölautakunta
• Sivistyslautakunta
• Tarkastuslautakunta
• Tekninen lautakunta

[muokkaa] Palvelut

[muokkaa] Koulutus

Peruskoulun luokat 1–6:^[17]

Alhaisten koulu Anjalan koulu Hajalan koulu Hakastaron koulu Hiiden koulu Hähkänän koulu Inkereen koulu Kaivolan koulu Karjaskylän koulu Keskustan koulu Kirkonkylän koulu Komisuon koulu

Kurkelan koulu Marian koulu Meri-Halikon koulu Meritalon koulu Mustamäen koulu + Halikko svenska skola Mussaaren koulu Muurlan koulu Märynummen koulu Nurkkilan koulu Ollikkalan koulu Pajulan koulu

Raatalan koulu Rekijoen koulu Saurun koulu Sirkkulan koulu Suomusjärven koulu Särkisalon koulu Teijon koulu Toijan koulu Tupurin koulu Vaskion koulu Ylikulman koulu

Peruskoulun 1–6-luokkalaisille on Salon kaupungilla kesävirkistyskeskus Klippula, joka sijaitsee Särkisalossa 40 km Salon keskustasta.^[18]

Peruskoulun luokat 7–9:^[19]

• Halikon yläaste
• Hermannin koulu
• Laurin koulu
• Moision koulu
• Perniön yhteiskoulu

Keski- ja ylemmän asteen oppilaitokset:

• Halikon lukio
• Perniön lukio
• Salon lukio
• Salon aikuislukio
• Salon aikuiskoulutuskeskus (SSKKY)
• Salon seudun ammattiopisto (SSKKY)
• Salon oppisopimuskeskus (SSKKY)
• Turun ammattikorkeakoulu, Salon toimipiste
• Turun yliopisto, Salon toimipiste

[muokkaa] Terveydenhuolto

Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta.

[muokkaa] Liikenne

Salosta on hyvät kulkuyhteydet itään ja länteen. Valtatie 1 kulkee kaupungin halki kuin myös rantarata, johon Salolla on oma rautatieasema.

[muokkaa] Urheilu

Urheilun saralla Salo on tunnettu erityisesti lentopallosta. Kaupungin mies- ja naisjoukkueet pelaavat SM-liigassa.

Salon Piivolley on voittanut miesten SM-liigassa peräti kolme peräkkäistä hopeamitalia 2004, 2005 ja 2006. Lisäksi miesten joukkue on voittanut Suomen Cupin kultaa 2003 sekä hopeaa 2004 ja 2006. Piivolleyssa pelaa muun muassa Suomen lentopallomaajoukkueen passari Antti Esko sekä menestyneimpiin suomalaisiin lentopalloilijoihin kuuluva Nisse Huttunen. Joukkue pelaa kotiottelunsa Salohallissa.

Salon Viesti oli naisten puolella SM-liigassa pelaava salolaisjoukkue. Joukkue on voittanut runkosarjan kerran ja saanut kolme hopeaa. Myös Suomen Cupista on kultaa tullut kahdesti, sekä hopeaa vuonna 2006. Lentopallopuoli erkani omaksi yhdistykseeen LP Viesti Salo joka jatkoi SM-liigassa pelaamista.

Salossa on myös kaksi muuta urheiluseuraa; SalPa ja VilPas. Molemmilla on runsaasti seuratoimintaa mm. koripallossa, jalkapallossa ja salibandyssä. SalPan edustusjoukkue jalkapallossa pelaa Kakkosessa ja Vilppaan koripallojoukkue Vilpas Vikings SM-Sarjassa.

Salon jääkiekkojoukkue Salo HT pelaa II-divisioonassa ja Naiset SM-Sarjassa.

[muokkaa] Kulttuuri ja vapaa-aika

Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta.

[muokkaa] Nähtävyydet

Vuoden 1887 palo tuhosi Salon vanhan puukeskustan lähes täydellisesti, mistä johtuen keskustasta puuttuu lähes kokonaan monille Suomen pikkukaupungeille kuten Raumalle ja Porille tyypillinen vanha puukaupunginosa. 1900-luvulla useat vanhat rakennukset ovat myös saaneet väistyä siihen aikaan modernimpien liikerakennusten tieltä. Salon maaseudulta löytyy useita vanhoja ja hyvin säilyneitä suurtiloja ja kartanoita. Tunnetuimpia kartanoita ovat mm. Joensuu, Wiurila, Vuorentaka ja Teijo.

Salolaisia museoita ovat esimerkiksi Veturitallin taidemuseo, Meritalon museo ja Itsenäisyyden museo. Vanhin julkinen muistomerkki on vuonna 1937 paljastettu Salon palon muistolaatta, joka sijaitsee torin reunalla. Muita tunnettuja muistomerkkejä ovat seppä Laurin patsas Vilhonkadun päässä jokirannassa, Hirviveistos Sibeliuspuistossa ja Saloran perustajan Fjalar Nordellin muistomerkki.

Muinaisjäännösalueita Salossa ovat Viitan kruunut, Hakastaron linnavuori ja Isokylän rautakautinen alue.

[muokkaa] Kirkkoja

Kaupungin alueella on useita vanhoja kirkkoja. Salon seurakunnan pääkirkko Uskelan kirkko on vuodelta 1832 ja se on tunnetun arkkitehdin Carl Ludwig Engelin suunnittelema. Vanhimmat kirkot ovat 1400-luvulla rakennetut harmaakiviset Perniön, Halikon ja Perttelin kirkot. Angelniemen, Kuusjoen, Särkisalon, Kiskon, Suomusjärven, Kiikalan, Salon ja Muurlan kirkot ovat 1700- ja 1800-lukujen puisia kirkkorakennuksia.

Salossa on lisäksi useita pienempiä kirkkorakennuksia mm. Teijossa, Koskella, Vaskiolla ja Yliskylässä. Uskelan kirkon lähellä on myös entisen Salon kappelikirkon kellotapulista tehty muistomerkki. Isokylässä on maanvyöryssä tuhoutuneen Uskelan emäkirkon kellotapuli.

[muokkaa] Ystävyyskaupungit

Salossa on yhdistymisen myötä joukko ystävyyskaupunkeja ja kuntia ^[20]

• Katrineholm, 32 300 as., Ruotsi
• Kramfors, , Ruotsi
• Vingåker, , Ruotsi
• Mariestad, , Ruotsi
• Trosa, , Ruotsi
• Vennesla, 12 400 as., Norja
• Levanger, , Norja
• Sandnes, , Norja
• Odder, 10 700 as., Tanska
• Varde, , Tanska
• Nyborg, , Tanska
• Ržev, 63 700 as., Venäjä
• Anija, 6 300 as., Viro
• Emmaste,, Viro
• Türi,, Viro
• Pühalepa,, Viro
• Kaarma,, Viro
• Albu,, Viro
• Elva,, Viro
• Nagykanizsa, 51 100 as., Unkari
• Gardony, , Unkari
• Puchheim, 19 400 as., Saksa
• St. Anthony, 8 000 as., Yhdysvallat

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Salon kaupunki
• Salon museot
• Salon prosenttitaide
• Salon Seudun Sanomat – paikallinen sanomalehti
• Salon seutu
• Salon seudun karttapalvelu