Uskela

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee entistä Suomen kuntaa ja kirkkopitäjää Varsinais-Suomessa. Muita merkityksiä täsmennyssivulla.
Uskela
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Salo
Uskela.vaakuna.svg Salo.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°22′31″N, 023°07′50″EKoordinaatit: 60°22′31″N, 023°07′50″E
Lääni Turun ja Porin lääni
Maakunta Varsinais-Suomi
Perustettu [1] ehkä noin 1230 mennessä
Liitetty 1967
– liitoskunnat Salo
Uskela
– syntynyt kunta Salo
Pinta-ala  km²  [2]
(1.1.1966)
– maa 124,4 km²
Väkiluku 3 085  [2][3]
(31.12.1965)
väestötiheys 24,8 as/km²

Uskela on Varsinais-Suomessa sijaitseva Suomen entinen kunta ja vanha kirkkopitäjä, joka on perustettu mahdollisesti jo 1200-luvulla. Uskelan kunta perustettiin vuonna 1868 ja liitettiin Saloon vuonna 1967.

Uskelan naapurikunnat ennen kuntaliitosta olivat Salon kaupunki sekä Angelniemi, Halikko, Kuusjoki, Muurla, Perniö ja Pertteli.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurpitäjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehkä noin vuoteen 1230 mennessä perustetun[1] ja asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1329 mainitun Uskelan on arveltu olleen Halikonlahden alueen vanhin kirkkopitäjä. Sen alueeseen olisivat joidenkin arvioiden mukaan vielä 1200-luvun puolivälissä ja 1300-luvun alussa saattaneet kuulua myöhemmät Halikon, Perniön ja Marttilan kirkkopitäjät.[4][5] Ilman näitä Uskelan alue laajimmillaan 1400-luvun lopulle asti kattoi nykyisen Salon keskustan ohella myöhempiä Muurlan, Perttelin, Kuusjoen ja Kiikalan kuntia sekä nykyistä Someron kaupungin eteläosaa vastanneen alueen.

Kappelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskelan kirkkopitäjään perustettiin keskiajalla, ehkä 1440-luvulla Salon ja Perttelin kappelit. Näistä ensin mainittu käsitti myös myöhemmän Muurlan alueen ja viimeksi mainittu myös myöhemmät Kuusjoen ja Kiikalan. Perttelin kappeliin ehtivät tuolloin noin puolen vuosisadan ajan kuulua myös ne kahdeksan Uskelan pohjoisinta kylää, jotka vuonna 1492 siirrettiin kirkollisesti Uskelasta Someron seurakuntaan.[4][5]

Kun Kiikalasta muodostettiin itsenäinen seurakunta vuonna 1639, muodostuivat likimain ne Uskelan seurakunnan rajat, jotka säilyivät aina 1800-luvulle asti.

Poikkeuksellista Uskelan emäseurakunnan ja kappelien suhteissa oli, että itse Uskelan emäkirkko Uskelanjoen rantatöyräällä, Salosta Pertteliin johtaneen maantien varressa oli koko ajan puurakenteinen, kun sen sijaan Saloon ja Pertteliin rakennettiin 1500-luvulla komeat kivikirkot.[6][7] Myös itse Uskelan emäkirkonlääni eli emäseurakunnan alue erotuksena kappeleista oli alueeltaan varsin pieni.

Uusi emäkirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyinen Uskelan kirkko valmistui lähelle aiemman Salon kappelikirkon paikkaa vuonna 1832.

Salon ja Perttelin Kappeliseurakuntien muodostumisen jälkeen Salon kappelin alaisesta Muurlasta muodostettiin oma saarnahuonekuntansa vuonna 1742. Myös Teijon ruukin ympäristössä tapahtui 1700- ja 1800-luvuilla osittain edestakaisia aluemuutoksia, joiden tuloksena Teijon alue lopulta tuli kuulumaan Perniöön.[8]

Suuri muutos alueen seurakuntajaossa tapahtui kun Uskelan Isokylän emäkirkko vaurioitui maanvyöryssä ja purettiin 1820-luvun lopulla.[9][10][11] Tämän tuloksena Uskelan vanha emäseurakunta yhdistettiin Salon kappeliseurakuntaan, josta näin tuli Uskelan uusi emäseurakunta.[8] Nykyinen kivirakenteinen Uskelan kirkko, jonka suunnitteli Carl Ludvig Engel, rakennettiin vuosina 18311832 lähelle vanhan Salon kappelikirkon paikkaa, ja vanha kivinen kappelikirkko purettiin sen rakennustarpeiksi. Uskelan vanhan emäkirkon paikalle Uskelanjoen rantatöyräälle jäivät kellotapuli ja hautausmaa, jotka ovat vieläkin olemassa.

Tämän jälkeen seuraavat muutokset olivat Muurlan kappeliseurakunnan perustaminen Uskelan emäseurakunnan alaisuuteen vuonna 1860 ja Perttelin itsenäistyminen omaksi kirkkoherrakunnakseen vuonna 1869.[8] Samoihin aikoihin käynnistyi myös kunnallishallinto ja Perttelin kunta perustettiin vuonna 1867 ja Muurlan ja Uskelan kunnat vuonna 1868.[12]

Esikauppalasta liitoskunnaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskelan sisällä taajamaksi muodostuneesta Salosta tuli kauppala vuonna 1872 ja itsenäinen kunta vuonna 1891. Seurakunnallisesti Salo itsenäistyi Uskelasta vuonna 1914 ja Muurla vuonna 1919.[8][13] Aluksi muodostuneen Salon kauppalan pinta-ala oli vain noin 74 hehtaaria ja sen ympärille Salon ja Halikon puolelle ehti muodostua laajoja taajaan asuttuja "esikauppala"-alueita. Vuonna 1932 nämä kuitenkin liitettiin Salon kauppalaan, jonka pinta-alaksi nyt tuli 1803 ha ja väkilukukin nousi 1800 hengestä yli 6000:een. Seurakuntien rajoja ei kuitenkaan muutettu vastaavasti ennen kuin vuonna 1935, jolloin Salon ja Uskelan seurakunnat yhdistettiin Salo-Uskelan seurakunnaksi.[14] Kunnallisesti vuonna 1960 kaupungiksi tullut Salo ja reikäleipäkunnaksi jäänyt Uskela yhdistyivät vuonna 1967.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Uskelan väestönkehitys kymmenen vuoden välein vuosina 1880–1960.

Uskelan väestönkehitys 1880–1960
Vuosi Asukkaita
1880
  
2 525
1890
  
3 161
1900
  
3 660
1910
  
4 597
1920
  
3 877
1930
  
4 507
1940
  
5 869
1950
  
2 957
1960
  
3 013
Lähde: Tilastokeskus.[15]

Vuonna 1914 Uskelasta liitettiin Saloon alue, jossa oli 1 417 asukasta. Vuonna 1948 Uskelasta Saloon liitetyllä alueella oli 4 899 asukasta.[15]

Vuoden 1960 väestönlaskennassa Uskelan silloisista 3 013 asukkaasta 2 998 oli suomenkielisiä ja 13 ruotsinkielisiä.[2] Samassa väestönlaskennassa Uskelan taajamia olivat Anjala (371 asukasta), Helisnummi (363 asukasta) ja Karjaskylä (207 asukasta). Karjaskylä sijaitsi kokonaan Uskelassa, Anjala ja Helisnummi osittain Salossa. Vastaavasti osa Salon keskustasta sijaitsi Uskelan puolella. Uskelan taajama-aste oli 30,8 %.[16] Vuonna 1960 ammatissa toimivaa väestöä oli 1 362 henkeä, joista 47 % työskeli maa- ja metsätaloudessa, 22 % teollisuudessa ja käsityössä ja 12 % rakennustoiminnassa.[15]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1921 tietojen mukaan Uskelassa oli 32 kylää: Anisi, Anjala, Breidilä, Falkkila, Fulkkila, Hakostaro, Hankala, Haukkala, Hämeenkylä, Hämmäinen, Isokylä, Karjaskylä, Karlberg (Pettilä), Kaukvuori, Kavila, Kurjenpahna, Kälpiö (Kelppe), Kärkkä, Lopenkylä, Moisio, Mäenala, Närvelä, Pahkavuori, Pappinen, Pukkila, Rauvola, Röykkälä, Salon kylä, Tottola, Ullenpyöli, Veitakkala ja Villilä.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alifrosti, Kari: Salon ja Uskelan historia 1869-1990. Salo: Salon kaupunki, 1996. ISBN 951-96152-1-0.
  • Hiekkanen, Markus: Uskelan pitäjän kirkkorakennukset ennen 1800-luvun alkua. Teoksessa: Joki yhdisti ihmiset – Salon ja Uskelan historia n. 1150–1868. Salo: Salon kaupunki, 2006. ISBN 952-99735-0-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hiekkanen 2006: 660.
  2. a b c Suomen tilastollinen vuosikirja 1966 (PDF) (sivu 15) Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 24.7.2014.
  3. Maassa asuva väestö
  4. a b Pylkkänen, Ali: Elämä Uskelassa, s. 74-79. Teoksessa: Joki yhdisti ihmiset – Salon ja Uskelan historia n. 1150–1868. Salo: Salon kaupunki, 2006. ISBN 952-99735-0-0. Lähteeksi tiedolle on annettu Aulis Ojan tutkimuksia 1950-luvulta.
  5. a b Laine, Esko M.: Salo-Uskelan seurakunta yhteisönä, s. 592-595. Teoksessa: Joki yhdisti ihmiset – Salon ja Uskelan historia n. 1150–1868. Salo: Salon kaupunki, 2006. ISBN 952-99735-0-0.
  6. Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-861-9.
  7. Hiekkanen 2006: 664-665.
  8. a b c d Vähäkangas, Ismo: Vapaudenajalta kunnallishallinnon perustamiseen, s. 338-340. Teoksessa: Joki yhdisti ihmiset – Salon ja Uskelan historia n. 1150–1868. Salo: Salon kaupunki, 2006. ISBN 952-99735-0-0.
  9. Hautausmaat Salon seurakunta. Viitattu 7.6.2010.
  10. Hannu Arve, Anna-Liisa Nurminen, Osmo Koskinen, Liisa Saarinen, Eeva Kujanpää, Petteri Wiirilinna: Salo kuninkaantien kaupunki, s. 86. Jyväskylä: Gummerus, 2004. ISBN 951-96152-3-7.
  11. Alifrosti 1996: 11.
  12. Alifrosti 1996: 17.
  13. Alifrosti 1996: 18, 21, 373.
  14. Alifrosti 1996: 105-110, 374 .
  15. a b c Väestön elinkeino: Väestö elinkeinon mukaan kunnittain vuosina 1880–1975 (PDF) 1979. Tilastokeskus. Viitattu 7.6.2014.
  16. Yleinen väestölaskenta 1960: Taajamat ja niiden rajat, ym. (PDF) (sivut 30, 38–39, 89 ja 97) Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 24.7.2014.
  17. Rosberg, J. E.; Grotenfelt, Kustavi ja Hildén, Kaarlo: Suomenmaa: maantieteellis-taloudellinen ja historiallinen tietokirja. 3. osa, Turun ja Porin lääni. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1921.