Somero

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Somero
Somero.vaakuna.svg Somero.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti
www.somero.fi
Sijainti 60°37′45″N, 23°30′50″EKoordinaatit: 60°37′45″N, 23°30′50″E
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Salon seutukunta
Perustettu 1867
– kaupungiksi 1993
Kuntaliitokset Somerniemi (1977)
Kokonaispinta-ala 697,68 km²
178:nneksi suurin 2011 [1]
– maa 667,78 km²
– sisävesi 29,90 km²
Väkiluku 9 256
113:nneksi suurin 30.11.2011 [2]
– väestötiheys 13,86 as/km² (30.11.2011)
Ikäjakauma 2010 [3]
– 0–14-v. 15,0 %
– 15–64-v. 59,0 %
– yli 64-v. 26,0 %
Äidinkieli 2010 [4]
– suomenkielisiä 97,6 %
– ruotsinkielisiä 0,5 %
– muut 1,9 %
Kunnallisvero 18,5 %
304:nneksi suurin 2012 [5]
Kaupunginjohtaja Leo Haltsonen

Somero on kaupunki Varsinais-Suomen maakunnassa. Kunnassa asuu 9 256 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 697,68 km2, josta 29,90 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 13,86 asukasta/km2. Someron naapurikunnat ovat Jokioinen, Koski Tl, Nummi-Pusula, Loimaa, Salo, Tammela ja Ypäjä. Someroon liitettiin Somerniemen kunta vuonna 1977.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Luonto

[muokkaa] Maisemat

Suomen maisemamaakuntajaossa Somero kuuluu pääosaltaan Lounaismaahan ja siinä Lounaiseen viljelyseutuun. Somerniemelle ulottuvat myös Eteläiseen rantamaahan kuuluva Kiskon - Vihdin järviseutu ja Hämeen viljely- ja järvimaahan kuuluva Tammelan ylänköseutu.

Häntälän notkot Somerolla muodostavat arvokkaan perinnebiotooppialueen.

Lounaisella viljelymaalla yleisin maalaji on savi, joka esiintyy laajoina moreeni- ja kalliokohoumien puhkomina tasankoina.[6] Näihin joet ovat syöneet paikoin syviäkin laaksoja, jotka yleensä kulultaan noudattelevat kallioperän murroksia. Järviä on vähän.[7] Tämän alueen jokilaaksomuodostumista tunnetuimpia ovat Häntälän notkot Lounais-Somerolla, jotka muodostavat arvokkaan perinnebiotooppialueen.[8][9]

Tammelan ylänköseutua lähestyttäessä kallio- ja moreenikohoumat lisääntyvät ja suhteelliset korkeuserot kasvavat pienentyäkseen taas itse ylängöllä Somerniemen koillisimmissa osissa. Järviä on enemmän.[10]

Kiskon - Vihdin järviseudulle tultaessa Someron kautta kulkee Somerniemellä myös Kolmas Salpausselkä. Se laajenee Painion ja Oinasjärven välillä ja Kiikalan rajalla Halkjärven itäpuolella laajoiksi reunamuodostumiksi, joihin liittyy myös pitkittäisharjuja.[10] Täälläkin on paljon pieniä järviä. Pienempiä harjumuodostumia on myös Someron länsiosissa etenkin Paimionjokivarressa.

Someron korkein kohta 159,1 metrin korkeuteen kohoava Murjumäki Mäyrämäen kylässä Somerniemellä.[11][12]

[muokkaa] Vedet

Vesistöaluejaossa pääosa Somerosta kuuluu Saaristomereen laskevan Paimionjoen vesistöalueeseen. Siihen rajoittuvat etelässä niin ikään Saaristomereen laskevien Uskelanjoen ja Halikonjoen, pohjoisessa Selkämereen lakevan Kokemäenjoen ja idässä Suomenlahteen laskevan Karjaanjoen vesistöalueet.[13][14][15]

Hirsjärveä Someron Ihamäessä.

Someron vesistöistä Paimionjoki saa alkunsa Somerniemen Painiojärvestä (pinta-ala 784 ha). Joki virtaa Someron halki noin 40 kilometriä pitkää kallioperän murroslinjaa seuraavana kapeana järviketjuna, jonka suurin järvi on Hirsjärvi (236 ha) ja muita järviä Kirkkojärvi (105 ha), Saarentaanjärvi (43 ha), Rautelanjärvi (30 ha), Pusulanjärvi (62 ha), Åvikinjärvi (7 ha), Pitkäjärvi (34 ha) ja Myllylampi (13 ha). Kynnyskohtina järviketjussa ovat olleet nykyään säännöstelty Hovirinnankoski Pitkäjärvellä ja perkauksen myötä nyttemmin hävinnyt Rautelankoski Rautelassa. Viljeltyjen savimaiden halki virtaavana vesistö on savisamea ja rehevöitynyt. Painioon laskevien latvapurojen lähdejärviä Somerniemellä ovat Vesajärvi (46 ha), Särkjärvi (40 ha), Siikjärvi (48 ha), Poikkipuoliainen (14 ha) ja Mustjärvi.[16]

Paimionjoen sivujokia Somerolla ovat Tammelasta alkunsa saava, Hirsjärveen laskeva Pajulanjoki eli Virkaanjoki, Someron pohjoisosista alkunsa saava ja Kirkkojärveen laskeva Jaatilanjoki sekä Kosken pohjoisosista alkunsa saava ja Paimionjokeen Someron Pitkäjärven ja Vilukselan kylien rajalla laskeva Puostaanoja eli Palojoki.[17] Pajulanjoen latvajärviä ovat Valkjärvi Someron ja Tammelan rajalla, Valajärvi, Tourunjärvi ja Haiponjärvi Tammelassa sekä joukko pikkulampia Someron Pajulan kylässä. Jaatilanjokeen laskee Lammijärvi Ollilan kylästä, joitakin metsälampia Someron keskustaajaman pohjoispuoliselta alueelta sekä Laukkonlammi Hämeen Härkätien varresta.

Uskelanjoen latvahaaroja Somerolla ovat savitasankojen halki virtaavat Kerkolan Reksuosta alkunsa saava, Someron Häntälän kautta Kiikalan puolelle laskeva Rekijoki sekä savipohjaisesta ja pahoin rehevöityneestä Halkjärvestä (199 ha) Kaskiston kylässä alkunsa saava, Someron Terttilän kylän kautta niin ikään Kiikalan puolelle laskeva Terttilänjoki. Näistä Rekijoki on kuuluisa rotkolaaksoistaan, jotka Someron puolella tunnetaan nimellä Häntälän notkot. Terttilänjoen latvaharaan Mustjokeen lasketaan Someron keskustaajaman puhdistetut jätevedet.[18]

Arimaa-järveä Somerniemen Härjänojalla.

Karjaanjoen vesistöön Somerolla kuuluvat Pitkiönjoen kautta Nummi-Pusulan Nummenjokeen laskeva Oinasjärvi (102 ha) ja siihen laskeva Arimaa (184 ha) latvajärvineen sekä Nummi-Pusulan Pusulanjokeen laskeva Heinjärvi (184 ha).

Kokemäenjoen vesistöaluetta Somerolla edustavat Forssan ja Loimaan seutujen halki virtaavan Loimijoen latvajärviin kuuluvat Someron puolelle yhdestä kulmastaan ulottuva Tammelan Liesjärvi sekä siihen Somerolta laskeva Salkolanjärvi (265 ha).

Halikonjoen vesistöalueeseen Somerolla luetaan Someron lounaiskulmassa entisen Kuusjoen kunnan, nykyisen Salon kaupungin rajalla sijaitseva laskujoeton Kerkolanjärvi eli Nummijärvi (14 ha).[17]

[muokkaa] Historia

Someron kivisakaristo 1480-luvulta.
Someron seurakunnan lainamakasiinit vuosilta 1758 ja 1828.
Someron kirkko vuodelta 1859.

Somero sijaitsee Hämeen ja Varsinais-Suomen historiallisten maakuntien rajalla. Idässä Somero rajoittuu myös Uudenmaan ja lännessä Satakunnan historialliseen maakuntaan. Turun ja Hämeenlinnan linnaläänien raja kulki Someron halki Paimionjoen vesistön eteläpuolitse niin, että nykyisen Someron eteläisimmät osat olivat Turun ja suurempi pohjoisosa Hämeenlinnan linnalääniä, ja tämä on ollut uusimman tutkimuksen mukaan myös vanha maakuntien välinen nautintaraja.[19]

Joko kappelina tai itsenäisenä seurakuntana Somero mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1449 ja se lienee ollut itsenäinen seurakunta viimeistään vuonna 1492. Aluksi seurakunta on käsittänyt vain nykyisen Someron Hämeen linnalääniin kuuluneen pohjoisosan, mutta vuonna 1492 seurakuntaan liitettiin myös nykyisen Etelä-Someron silloiset seitsemän kylää Uskelan kirkkopitäjästä.[20] Viimeistään 1300-luvun lopulta Somero lienee ollut vähintään kappeliseurakunta, joka lienee luettu Tammelan kanssa esim. Hattulan kirkkopitäjään nykyisen Etelä-Someron kuuluessa Uskelaan.[21]

Kruunun paikallishallinnossa Someron pohjoisosat kuuluivat hämäläiseen Loimon eli Portaan hallintopitäjään muodostaen sen sisällä Pitkäjärven ja Hirsjärven neljänneskunnat.[22] Portaan hallintopitäjä lakkasi olemasta viimeistään 1700-luvulla, jolloin Tammela ja Somero muodostuivat omiksi nimismiespiireikseen.[23] Someron eteläosan kylät kuuluivat samaan aikaan varsinaissuomalaiseen Muurlan läänin (myöhemmin Kiskon eli Kiikalan) hallintopitäjään.[24]

Suomen lääneistä Someron pohjoisosa kuului vuodesta 1635 Hämeen ja Uudenmaan lääniin, sitten vuodesta 1830 Hämeen lääniin ja eteläosa vuodesta 1635 Turun ja Porin lääniin.[25] 1870-luvulla läänien rajat mukautettiin seurakuntien rajoihin ja myös eteläinen Somero tuli kuulumaan Hämeen lääniin.

Vuoteen 1695 mennessä Someron seurakunnan sisälle muodostui Somerniemen kappeliseurakunta.[26] Vuoden 1865 kunnallishallintoa koskevan asetuksen perusteella siitä ja Someron emäseurakunnasta tulivat omat kuntansa. Vuonna 1901 Somerniemestä tuli itsenäinen seurakunta.[27] Vuonna 1977 Somerniemen kunta liitettiin Someroon.

Lähes koko 1900-luvun Somero oli osa Hämeen lääniä ja Hämeen läänin eteläistä vaalipiiriä. Hämeen läänin sisällä Somero kuului aluksi maakuntatasolla Hämeenlinnan ja seututasolla Forssan vaikutuspiiriin osana Forssan ympärille muodostunutta Lounais-Hämeen maakunnanosaa. Hämeenlinnaa merkittävämpiä keskuksia Somerolla olivat kuitenkin 1900-luvulla Turku ja Helsinki, ja Forssan kanssa kilpaili tasavahvasti Varsinais-Suomen puolella lähimpänä seututason keskuksena ollut Salo. Tässä tilanteessa Someron suhteet Varsinais-Suomeen ja samalla Salon seutuun vähitellen tiivistyivät.

Vuonna 1990 Somero siirtyi osaksi Turun ja Porin lääniä ja Turun ja Porin läänin eteläistä vaalipiiriä. Jo tätä ennen Somero ja Somerniemi kuuluivat 1960-luvulta alkaen Salon seutukaavaliittoon ja sen jälkeen tämän seuraajaksi 1970-luvulla tulleeseen Varsinais-Suomen seutukaavaliittoon. Kun seutukaavaliitot ja maakuntaliitot 1990-luvun alussa yhdistettiin, Somero jatkoi osana Varsinais-Suomen seutukaavaliitosta ja Varsinais-Suomen maakuntaliitosta muodostettua Varsinais-Suomen liittoa ja tuli näin kuulumaan nykyiseen Varsinais-Suomen maakuntaan ja sen sisällä Salon seutukuntaan.

Somerosta tuli kaupunki vuonna 1993. Lääniuudistuksessa 1997 Somero tuli osaksi Länsi-Suomen lääniä, joka valtionhallinnon uudistuksessa lakkasi vuoden 2010 alusta.

[muokkaa] Kulttuuri

Kiiruun talo toimii somerolaisen kulttuurin keskuksena.

Someron murre kuuluu omana ryhmänään lounaismurteiden ja hämäläismurteiden välisiin lounaisiin välimurteisiin.[28] Somerolla toimii kotiseutuyhdistys Somero-Seura.[29] Sen aikaansaannoksiin kuuluvat muun muassa Someron torppamuseo,[30] Kultelan savenvalajamuseo ja Pajulan koulumuseo. Somerolta on myös julkaistu sekä murre-[31] että sananparsikirjat.[32] Myös Somerniemellä toimii oma kotiseutuyhdistys, Somerniemi-seura, joka mm. ylläpitää Somerniemen kesätoria ja harjoittaa myös julkaisutoimintaa.

Someron rakennetuista kulttuuriympäristöistä valtakunnallisesti merkittäviksi on arvioitu Hämeen härkätie, Someron kirkkoympäristö, Palikaisten kartanomaisema sekä Åvikin kartano ja lasitehtaan paikka.[33]

[muokkaa] Tiedotusvälineet

Somerolla ilmestyy kahdesti viikossa paikallislehti Somero. Seudullisista lehdistä Somerolle leviävät Forssan Lehti ja Salon Seudun Sanomat ja maakuntalehdistä Turun Sanomat. Sähköisessä mediassa Someron asioita käsittelevät sekä Yle Häme että Yle Varsinais-Suomi.

[muokkaa] Talouselämä

Someron talous on edelleen vahvasti maatalouspainotteista. Alkutuotanto työllistää Somerolla 15 %, palvelut 55 % ja jalostus 30 % ammatissa toimivasta väestöstä. [34]

[muokkaa] Liikenne

Someron keskeisiin liikenneväyliin kuuluu kantatie 52, joka tuo liikennettä Salosta ja valtatien 1 moottoritieksi rakentamisen jälkeen myös Turusta. Somerolta tie johtaa valtatielle 10 Jokioisissa ja tarjoaa yhteyksiä sitä kautta myös Loimaan suuntaan. Osoiteniminä tiellä ovat Somerolla keskustaajamasta etelään Helsingintie ja Salontie ja keskustaajamasta pohjoiseen Jokioistentie. Toinen merkittävä liikenneväylä Somerolla on Seututieltä 110 Nummi-Pusulassa alkunsa saava, kantatiehen 52 Someron keskustaajaman luona yhtyvä, Helsingin suunnasta liikennettä tuova seututie 280, jonka osoitenimenä Somerolla on Helsingintie. Lähikaupungeista Forssan suunnasta liikennettä tuo kantatiestä 52 Someron Pikku-Joensuussa erkaneva ja valtatiehen 2 Forssan Kassinmäessä yhtyvä seututie 282, jonka osoitenimenä Somerolla on Laitiaistentie. Lisäksi Someron alueella kulkevat kaupungin rajoilla lyhyen matkaa valtatie 10 Someron Vilukselassa ja valtatie 2 Somerniemen Salkolassa.[35][36]

Pienemmistä naapuripaikkakunnista Koskelta Someron keskustaajamaan johtaa Koskelta alkava ja kantatiehen 52 Someron Joensuussa yhtyvä, Hämeen Härkätiehen kuuluva yhdystie 2810 (osoitenimenä Somerolla Turuntie). Tammelaan Somerolta johtaa tämän jatkeena kantatieltä 52 Someron Joensuussa erkaneva, valtatiehen 2 Tammelan Hiisilässä yhtyvä, niin ikään Hämeen Härkätiehen kuuluva Yhdystie 2802 (osoitenimenä Somerolla Hämeen Härkätie). Kiikalasta, ja valtatien 1 valmistuttua moottoritieksi, myös Helsingistä[37] tuo liikennettä valtatieltä 1 alkunsa saava, Seututiehen 280 Someron Ihamäen Seppälässä yhtyvä yhdystie 2410 (osoiteniminä Somerolla Terttiläntie ja Lautelantie).[35][36]

Muita yhdysteitä Someron alueella ovat Somerniemen Oinasjärveltä Somerniemen Kaskiston kautta yhdystielle 2410 Someron Terttilään johtava yhdystie 2801 (osoitenimenä Somerolla Kaskistontie), kantatieltä 52 Perttelissä Salossa yhdystielle 2410 Someron Lautelassa johtava yhdystie 2403 (osoitenimenä Somerolla Terttiläntie) sekä Someron Vilukselan kylän alueella jonkin matkaa kulkeva, Koskelta Ypäjälle johtava yhdystie 2805 (osoitenimenä Somerolla Sorvastontie).[35][36]

Ennen nykyisten valtatien 10 ja valtatien 2 rakentamista 1960-luvulla valtatie 2 noudatti Somerolla nykyisten seututien 280 (Helsingintie) ja kantatien 52 (Jokioistentie) kulkua ja valtatie 10 Hämeen härkätien eli nykyisten yhdystien 2810 (Turuntie) ja yhdystien 2802 (Hämeen Härkätie) kulkua Somerolla. Teiden risteys oli Someron Ruunalassa. Uusien valtateiden valmistuttua risteys siirtyi Forssan Paavolaan.

[muokkaa] Urheilu

Somerolaisia urheiluseuroja ovat Someron Esa, Someron Pallo, Someron Voima ja rullakiekkoon erikoistunut Roller-PePe. Urheilulajeista somerolaiset ovat perinteisesti menestyneet etenkin seiväshypyssä, ja tunnettuja somerolaisia lajin urheilijoita ovat olleet muiden muassa Pentti Nikula, Kauko Nyström ja Minna Nikkanen. Somerolla järjestetään vuosittain kansainvälinen yleisurheilutapahtuma Seiväskarnevaalit.[38]

[muokkaa] Kylät ja taajamat

[muokkaa] Taajamat

Someron ainoa taajama on Someron keskustaajama. Vuonna 2005 sen väkiluku oli 5278.[39] Taajamaan kuuluvia kyliä ovat Joensuu, Ruunala, Pappila, Jaatila, Lammi, Harju, Härkälä ja Kultela[40]. Taajaman asuinalueita ovat muiden muassa Kirkonmäki Harjun ja Lammin kylissä, Lamminniemi Lammin kylässä, Kaislaranta, Pärnämäki ja Haironpelto Joensuun kylässä, Okkeri Pappilan kylässä ja Rankkula Jaatilan kylässä[41][42]. Taajaman lähialueen kulmakuntia ovat muiden muassa Pikku-Joensuu Joensuun kylässä ja Pälikönkulma Härkälän, Harjun, Ihamäen ja Terttilän kylissä[41].

[muokkaa] Maarekisterikylät

Somerniemellä

Härjänlahti, Härjänoja, Jakkula, Kaskisto, Keltiäinen, Kopila, Mäyrämäki, Oinasjärvi, Palikainen, Salkola, Suojoki, Vesanoja, Viuvala

Somerolla

Harju, Hirsjärvi, Häntälä, Härkälä, Ihamäki, Jaatila, Joensuu, Jurvala, Kerkola, Kimala, Kivisoja, Kultela, Kärilä, Lahti, Lammi, Lautela, Ollila, Pajula, Paltta, Pappila, Pitkäjärvi, Pusula, Pyöli, Rautela, Ruunala, Ryhtä, Saarentaka, Sillanpää, Sylvänä, Syvänoja, Talvisilta, Terttilä, Viluksela, Ylenjoki

[muokkaa] Koulut

Pääartikkeli: Someron koulut

[muokkaa] Nykyiset koulut

[muokkaa] Entiset koulut

Somerolla
Somerniemellä

[muokkaa] Kartanot

Härkälän kartano 1840-luvulla Johan Knutsonin kuvaamana. Taustalla näkyy Someron vanha kirkko.

Somero on tunnettu kartanopitäjänä, jossa kartanoita on huomattavan paljon. Someron kartanoita tutkineet Leeni Tiirakari ja Manu Kärki luettelevat Somerolta seuraavat kartanot[43]:

[muokkaa] Henkilöitä

Baddingin kioski Paratiisi Helsingintien varrella Somerolla on muodostunut pyhiinvaellusmatkojen kohteeksi ja sitä on sanottu yhdeksi Someron komeimmista nähtävyyksistä.[44][45]

Muiden muassa seuraavat tunnetut henkilöt ovat joko syntyneet tai vaikuttaneet Somerolla tai Somerniemellä:

[muokkaa] Nähtävyyksiä

Someron torppamuseo Hämeen Härkätien varrella Jaatilanjoen rannalla.

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2011 1.1.2011. Maanmittauslaitos. Viitattu 24.2.2011.
  2. ↑ a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.11.2011. Väestörekisterikeskus. Viitattu 19.12.2011.
  3. ↑ Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2010. Tilastokeskus: demography. Viitattu 31.3.2011.
  4. ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 31.12.2010. Tilastokeskus. Viitattu 31.3.2011.
  5. ↑ Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2012 30.11.2011. Verohallinto. Viitattu 5.1.2012.
  6. ↑ Haavisto, Maija, Tuulikki Grönlund, Pertti Lahermo & Carl-Göran Stén: Someron kartta-alueen maaperä. Suomen geologinen kartta 1:100 000. Maaperäkarttojen selitykset. Lehti 2024. Espoo: Geologinen tutkimuslaitos, 1980. ISBN 951-690-131-X. Julkaisun verkkoversio (pdf) (viitattu 29.11.2009).
  7. ↑ Aartolahti, Toive (1975). The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland. Annales Academiae Scientiarum Fennicae Series A III. Geologica – Geographica 116, 72 s.
  8. ↑ Rekijokilaakso Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.11.2009.
  9. ↑ Luontopolku Lounais-Someron kyläyhdistys. Viitattu 22.11.2009.
  10. ↑ a b Aartolahti, Toive (1968). Die Geomorphologie des Gebiets von Tammela, Südfinnland. Fennia 97:7, 97 s.
  11. ↑ Palmunen, Lauri (toim.): Varsinais-Suomen käsikirja, s. 145. Turku: Varsinais-Suomen liitto, 2009. ISBN 952-5599-43-4. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 12.8.2009).
  12. ↑ Murjumäki, Somero (pdf) Arvokkaat moreenimuodostumat. Ympäristöhallinto. Viitattu 12.8.2009.
  13. ↑ Vogt, Hans & Lehtinen, Jyrki (2000). Someron järvivesien tila. Esite, Someron kaupunki, ympäristölautakunta.
  14. ↑ Koli, Lauri: Someron vedet, s. 14-15. Somero: Amanita, 1993. ISBN 951-95973-4-4.
  15. ↑ Geokartta Geologian tutkimuskeskus. Viitattu 15.5.2009.
  16. ↑ Aartolahti (1975); Koli, Lauri (1993). Someron vedet, Amanita, Somero, 132 s.; Vogt & Lehtinen (2000); http://www.somero.fi/kuntapalvelut/tekninen/ympsuojelu/vedet/
  17. ↑ a b Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  18. ↑ Halikonjoki, Uskelanjoki ja Purilanjoki Lounais-Suomen ympäristökeskus. Viitattu 25.12.2009.
  19. ↑ Alanen, Timo, Markus Hiekkanen, Jussi Härme & Osmo Turkki (1999): Somero ja Somerniemi 1449-1999. Someron ja Somerniemen seurakuntien historia, s. 63. Kartan lääninrajan kulusta on julkaissut kotisivuillaan myös Pertti Toukkari osoitteessa http://www.ptoukkar.pp.fi/talot1540.jpg. Viitattu 3.8.2008
  20. ↑ Alanen et al. (1999), ss. 18–24
  21. ↑ Alanen et al. (1999), s. 56
  22. ↑ Alanen et al. (1999), ss. 55–56
  23. ↑ Lehtonen, Kaarin (1990). Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta, s. 15
  24. ↑ Alanen et al. (1999), s. 56; Lehtonen (1990), s. 15
  25. ↑ Jutikkala, Eino (1949). suomen historian kartasto. WSOY, Porvoo, kartat 21.–26.
  26. ↑ Alanen et al. (1999), s. 85; Lehtonen (1990), s. 15
  27. ↑ Alanen et al. (1999), ss. 192–194
  28. ↑ http://www.helsinki.fi/hum/skl/ssu/aluejasos/murrekartta.pdf Viitattu 3.8.2008
  29. ↑ 2.5.2009: Somero-Seura Somero-Seura.
  30. ↑ Horila, Tapio (1981): Torppa Härkätien varrella Jaatilanjoen rannalla. Someron museo 1956–1981. Somero-Seura, Somero, 121 s.
  31. ↑ Virtaranta, Pertti (1973, toim.): Someron murrekirja. SKS, Vammala, 417 s.
  32. ↑ Horila, Tapio (1977): Someron sananparsia. SKS, Vammala, 223 s.
  33. ↑ Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY Museovirasto. Viitattu 31.1.2010.
  34. ↑ Someron kunta – perustiedot
  35. ↑ a b c Tienumerokartta. 1:250 000. Alue 01 Uusimaa. Helsinki: Liikennevirasto. Kartan verkkoversio (viitattu 19.7.2010).
  36. ↑ a b c Tienumerokartta. 1:250 000. Alue 02 Varsinais-Suomi. Helsinki: Liikennevirasto. Kartan verkkoversio (viitattu 19.7.2010).
  37. ↑ Sujuva tieyhteys Helsinkiin siintää Kiikalan kautta. Somero, 18.1.2010. Artikkelin tiivistelmä lehden verkkosivuilla Viitattu 21.1.2010.
  38. ↑ Someron seiväskarnevaalit S-netti.com. Viitattu 4.7.2010.
  39. ↑ Tilastolliset taajamat 2005. Tilasto (julkaisematon aineisto). Helsinki: Tilastokeskus, 2008.
  40. ↑ Peruskartta 1:20 000. 2024 05 Somero. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  41. ↑ a b Kansalaisen karttapaikka Maanmittauslaitos. Viitattu 8.1.2010.
  42. ↑ Peruskartta 1:20 000. 2024 05 Somero. Helsinki: Maanmittaushallitus, 1980.
  43. ↑ Tiirakari, Leeni & Manu Kärki: Someron kartanot. Somero: Amanita, 2011. ISBN 978-952-5530-45-8.
  44. ↑ Saari, Heikki: Hämeen Härkätie, s. 53. Helsinki: Multikustannus, 2009. ISBN 978-952-468-221-3.
  45. ↑ Hietamies, Eve: Hullunhauska Somero. Missä aurinko aina paistaa. Apu, 17. elokuuta 2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 22.11.2009.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Varsinais-Suomen maakunnan kunnat
Aura - Kaarina - Kemiönsaari - Koski Tl - Kustavi - Laitila - Lieto - Loimaa - Marttila - Masku - Mynämäki - Naantali - Nousiainen - Oripää - Paimio - Parainen - Pyhäranta - Pöytyä - Raisio - Rusko - Salo - Sauvo - Somero - Taivassalo - Tarvasjoki - Turku - Uusikaupunki - Vehmaa
Entiset kunnat
Alastaro - Angelniemi - Askainen - Dragsfjärd - Halikko - Hiittinen - Houtskari - Iniö - Kakskerta - Kalanti - Karinainen - Karjala - Karuna - Kemiö - Kiikala - Kisko - Korppoo - Kuusisto - Kuusjoki - Lemu - Loimaan kunta - Lokalahti - Maaria - Mellilä - Merimasku - Metsämaa - Mietoinen - Muurla - Naantalin mlk - Nauvo - Paattinen - Paraisten mlk - Perniö - Pertteli - Piikkiö - Pyhämaa - Rymättylä - Somerniemi - Suomusjärvi - Särkisalo - Uskela - Uudenkaupungin mlk - Vahto - Velkua - Västanfjärd - Yläne
Somero
Someron kylät

Harju | Hirsjärvi | Häntälä | Härkälä | Ihamäki | Jaatila | Joensuu | Jurvala | Kerkola | Kimala | Kivisoja | Kultela | Kärilä | Lahti | Lammi | Lautela | Ollila | Pajula | Paltta | Pappila | Pitkäjärvi | Pusula | Pyöli | Rautela | Ruunala | Ryhtä | Saarentaka | Sillanpää | Sylvänä | Syvänoja | Talvisilta | Terttilä | Viluksela | Ylenjoki
Somerniemen kylät

Härjänlahti | Härjänoja | Jakkula | Kaskisto | Keltiäinen | Kopila | Mäyrämäki | Oinasjärvi | Palikainen | Salkola | Suojoki | Vesanoja | Viuvala
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Somero&oldid=10967618
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä