Eero Soini
Eero Soini (24. joulukuuta 1923 Somero – 9. helmikuuta 1996 Espoo) oli suomalainen diplomi-insinööri ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen vuonna 1984.[1][2][3]
Soinin vanhemmat olivat tilanhoitaja Urho Soini ja Olga Maria Laurén ja puoliso vuodesta 1948 Maire Valpuri Mannisto. Soini kirjoitti ylioppilaaksi 1945 Someron yhteiskoulusta ja valmistui Teknillisen korkeakoulun rakennustekniikan osastolta diplomi-insinööriksi 1949. Hän oli ensin Rakennusinsinööritoimisto E. Niemelän rakennesuunnittelijana, 1951–1960 Rakennusliike Aatto Huhdin työpäällikönä ja Oy Constructor Ab:n työpäällikönä, 1960–1974 Helsingin Asuntokeskuskunta Hakan Helsingin yksikön rakennuspäällikkönä ja rakennusosaston johtajana ja lopulta Hakan varatoimitusjohtajana 1974–1985 eläkkeelle jäämiseen saakka. Soinin aikana Haka rakensi muun muassa Pihlajamäen ja Kontulan alueet. Soini oli Finn-Stroi Oy:n hallituksen ja sen työvaliokunnan jäsen 1972–1985, ja osallistui yrityksen Svetogorskin ja Kostamuksen rakennusprojektien valvontaan.[1][2]
Soini vaikutti muun muassa Suomen Betoniteollisuuden Keskusjärjestön, Betoniteollisuuden laaduntarkastuslaitoksen ja Suomen Rakennusteollisuusliiton hallituksissa ja oli aktiivinen rotaritoiminnassa. Hän osallistui 16-vuotiaana talvisotaan ja varsinaisessa sotapalveluksessa jatkosotaan.[1][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Kai Hoffman: Eero Soini Biografiasampo. Viitattu 10.7.2023.
- ↑ a b c Helsingin Sanomat. 18.2.1996. s. A 4. Kuolleita.
- ↑ Suomalaiset talouden alan arvonimellä palkitut Kansallisbiografia. Viitattu 10.7.2023.
|
