Enso

Wikipedia
Ohjattu sivulta Svetogorsk
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia ja kaupunkikuntaa. ENSO-sääilmiöstä kertoo artikkeli El Niño ja yrityksestä Enso-Gutzeit. Enson venäjänkielisellä nimellä Svetogorsk on myös muita merkityksiä.
Enso, Svetogorsk
Светогорск
Vaakuna
Vaakuna

Enso, Svetogorsk

Koordinaatit: 61°06′50.8″N, 28°51′12.7″E

Valtio Venäjän lippu Venäjän federaatio
Alue Leningradin alue
Piiri Viipurin piiri
Hallinto
 – Hallinnon tyyppi kaupunkikunta
Pinta-ala
 – Maa 411 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 15 981 (kaupunki)
20 272 (kaupunkikunta)
Aikavyöhyke UTC+4
Postinumero 188992[2]
Suuntanumero(t) +7 81378
Enson kaupunkikunta Viipurin piirin kartalla.
Neuvostoaikana rakennettuja asuintaloja Ensossa.

Enso eli Svetogorsk (ven. Светогорск) on kaupunki ja kaupunkikunta Venäjän Leningradin alueen Viipurin piirissä, Suomen vastaisella rajalla. Kaupunkikunnan keskuksena toimiva Enson teollisuuskaupunki sijaitsee Vuoksen varrella aivan Suomen rajan tuntumassa. Ensosta on lähimpään Suomen puolella sijaitsevaa kaupunkiin Imatralle vain seitsemän kilometrin matka. Enson kaupunkikunnan pinta-ala on 411 neliökilometriä. [3]

Toiseen maailmansotaan asti Enso kuului Suomelle ja oli osana vuosina 1920–1939 vahvasti kasvanutta Jääsken kuntaa. Lähes koko Jääski luovutettiin Neuvostoliitolle talvi- ja jatkosotien jälkeen ensin 1940 ja sitten 1944.[4]

Enson ja Imatran välillä toimitaan aktiivisesti muun muassa Imatra–Svetogorsk-kaksoiskaupunkihankkeessa. Enson kautta kulkee Venäjän maantie A-124 ja AntreanImatran välinen rautatie. Rajanylityspiste avattiin yleiselle maantieliikenteelle 2000-luvun alussa. Matkustajaliikennettä rajan yli ei rautateitse kuitenkaan ole.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen toista maailmansotaa Enso kuului Suomelle, ja aluetta kutsuttiin monien tehtaidensa takia Suomen Ruhriksi. Enso-nimi ei tuolloin ollut virallisesti käytössä paikannimenä; vuoteen 1945 asti tunnettiin vain Jääsken suurpitäjä, jonka läpi Vuoksi virtasi. Tehtaiden ympärille syntynyttä ja kasvanutta taajamaa oli kuitenkin ruvettu kutsumaan Ensoksi.[5] Ensosta suunniteltiin kauppalaa, mutta suunnitelmaa ei ehditty toteuttaa. Sen sijaan vuonna 1948 perustettiin Imatran kauppala Jääsken kunnalta jääneillä varoilla.lähde?

Ensossa sijaitsivat aikoinaan Enso-Gutzeit Oy:lle kuuluneet suuret puunjalostustehtaat, ja Enson voimalaitos käytti myös Suomen puolelle jääneen Vallinkosken tehon.

Talvisodan jälkeen solmitun Moskovan rauhansopimukseen liitetyssä kartassa Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja piirrettiin kulkemaan Enson läpi. Kumpikaan osapuoli ei kuitenkaan halunnut jakaa taajamaa kahtia. Rajaneuvotteluiden yhteydessä käytiin pitkällinen neuvottelu siitä, kummalle maalle Enso lopulta kuuluisi. Neuvostojohdon järkähtämättömyys asiassa ratkaisi lopulta kiistan Suomen tappioksi.[6] Tapa, jolla Enso joutui sotien jälkeen Neuvostoliitolle, oli suomalaisille harmillinen. Talvisodan aikainen ulkoministeri Väinö Tanner kertoi muistelmissaan: "Enson alueesta syntyi jo tällöin ensimmäinen erimielisyys. Rauhansopimukseen liitetyn kartan mukaan se selvästi kuului Suomen alueeseen, mutta venäläiset vaativat sitä itselleen. Myöhemmin kartta muutettiin venäläisten eduksi vetämällä Enson kohdalle tarpeellinen mutka."[7]

Venäläisen nimensä Svetogorsk Enso sai vuonna 1948.[8] Venäjällä Enso ja Jääski (Lesogorski) olivat erillisiä kunnallishallintoalueita vielä vuoden 2006 kunnallishallintouudistuksen jälkeenkin, mutta vuoden 2008 paikallisen kansanäänestyksen jälkeen Jääsken kaupunkikunta yhdistettiin Ensoon vuoden 2010 alusta.[9]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen toista maailmansotaa Enso oli osa laajempaa Jääsken kihlakuntaa ja sen Jääsken kuntaa. Jääsken kunnan asukasluku liki kaksinkertastui vuosina 1920–1939. Asukkaita oli 10 512 (31.12.1920), 13 671 (31.12.1930 kaikkiaan kirkonkirjoissa tai siviilirekisterissä; joista läsnäolevia lähteestä riippuen 13 087 tai 13 055) ja 20 879 (31.12.1939 kirjoissa tai 20 814 henkikirjoitettu 1.1.1940).[4]

Vuosi 1959[10] 1970[11] 1979[12] 1989[13] 2002[14] 2010[1]
Väkiluku &&&&&&&&&&010448.&&&&0010 448 &&&&&&&&&&&09623.&&&&009 623 &&&&&&&&&&012990.&&&&0012 990 &&&&&&&&&&015594.&&&&0015 594 &&&&&&&&&&015698.&&&&0015 698 &&&&&&&&&&015981.&&&&0015 981

Kaupungin asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 15 981 ja kaupunkikunnan 20 272. Kaupunkikunnan asukkaisiin sisältyi väestölaskennan mukaan yhteensä 1 018 maaseutuasukasta (maaseutukylät).[1] Enson kaupunkikuntaan sisätyivät Enson kaupungin lisäksi vuonna 2010 seuraavat taajamat:[3]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Svetogorsk (yritys)

Kaupungissa toimii puunjalostus- ja paperiteollisuutta ja siellä on vesivoimala.[8] OAO Svetogorsk on yksi Venäjän suurimmista paperitehtaista. Vuodesta 1998 lähtien OAO Svetogorsk on ollut International Paperin omistuksessa vuonna 1982 käynnistetyn Valmetin toimittamaan hienopaperikoneen (paperikone PM4) ja nestepakkauskartonkikoneen (kartonkikone BM1) osalta. Füllnerin toimittama kone valmisti aluksi neuvostoaikana sähkökaapelien erityspaperia. Vuonna 2001 tehdas työllisti 3 000 henkeä.lähde?

OAO Svetogorskin vieressä toimii käsipyyhkeitä ja vessapaperia valmistava tehdas. Paikkakunnan uusin paperikone, Valmetin vuonna 1985 toimittama pehmopaperikone eriytettiin tehdaskokonaisuudesta Svetogorsk-Tissueksi ja myytiin ruotsalaiselle pehmopaperinvalmistajalle Svenska Cellulosa Aktiebolagetille. Tehdas työllistää noin 300 henkeä.lähde?

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupungin jalkapallojoukkue FK Svetogorets Svetogorsk[15] pelasi aiemmin Venäjän kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla 2. divisioonan länsilohkossa.

Opetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Enson koululaisilla on mahdollisuus opiskella suomen kieltä vapaaehtoisena aineena. Suomen kielen tunteja on yksi tunti viikossa, ja opettajat tulevat Suomen puolelta Imatralta.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  2. Leningradskaja oblast: Potštovnyje indeksy. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  3. a b МО Светогорское городское поселение. Светогорск Kunnan viralliset sivut (venäjäksi)
  4. a b Väestösuhteet vuonna 1939 (PDF) (Laskettu väkiluku seurakunnankirjojen ja siviilirekisterin mukaan, kunnittain. Viipurin läänin kihlakuntien väestökehitys 1920-1940 kirkonkirjojen ja siviilirekisterin mukaan ja toisaalta henkikirjoitetun väestön osalta sivulla 28-29. Nämä tiedot poikkeavat toisistaan jonkin verran.) Suomen virallinen tilasto VI: Väestötilastoa 93. Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2013-05-11.
  5. http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1112
  6. http://urn.fi/URN:NBN:fi:joy-20080033
  7. Väinö Tanner (1950): Olin ulkoministerinä talvisodan aikana. Tammi. s. 415.
  8. a b Svetogorsk (Suuren neuvostotietosanakirjan eli Bolšaja sovetskaja entsiklopedijan (BSE) kaupunkiartikkelin verkkoversio) 1969—1978. dic.academic.ru. Viitattu 2013-05-10. (venäjäksi)
  9. Светогорского и Лесогорского поселений решили объединяться 47news.ru (venäjäksi)
  10. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  11. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  12. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  13. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  14. demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 2013-05-11. (venäjäksi)
  15. FK Svetogorets (päivitetty 2003)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arponen, Antti O. ja Miettinen, Reijo: Enso: Jääsken pitäjän teollisuuskeskuksen elämää 1800-luvulta syksyyn 1944. Lappeenranta: Karjalan kirjapaino, 2002. ISBN 952-5200-32-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Enso.