Metsäpirtti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo entisestä Suomen kunnasta Karjalankannaksella. Paikalla nykyisin sijaitsevasta Venäjän kunnasta kertoo Metsäpirtti (Käkisalmen piiri).
Metsäpirtti
Lakkautettu kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
Metsäpirtti location map.PNG

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Perustettu 1894, Sakkolasta
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala 186,9 km²
Väkiluku 5 162  [1]
(1939)
väestötiheys 27,6 as/km²
Metsäpirtin epävirallinen perinnevaakuna.

Metsäpirtti on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella Neuvostoliittoon 1944 liitetyllä alueella. Pinta-ala oli 186,9 km² ja asukkaita 5 083 (1939). Nykyään alueella on Leningradin alueen Käkisalmen piiriin kuuluva Metsäpirtin maalaiskunta eli Zaporožskoje (ven. Запорожское), jonka keskustataajama on entisen Koselan kylän paikalla.

Viipurin läänin Metsäpirtin pitäjä ulottui Laatokan rantaa pitkin vanhalta Venäjän rajalta Taipaleenjoen pohjoispuolelle. Alueella on lentohiekkakenttiä rannikon suuntaisesti melkein katkeamatta Taipaleenjoen suulle asti. Paikoin lentohiekkavalleja erottavat toisistaan jopa 300 m leveät suokaistat. Yksittäiset kinokset kohoavat tavallisesti 1–2 m yli ympäristön, joskus jopa 5 m.

Pitäjän alueelta on löydetty kolmatta sataa kivikauden esinettä, niistä huomattava osa Suvannon vesijätöistä.

Metsäpirtin alueella on säilynyt Laatokkaan pistävä aallonmurtaja Arkuntanhuan kylän lähellä.

Metsäpirtin Taipale ja Terenttilä tunnetaan talvisodan taisteluista, joiden aikana Suomen armeija torjui puna-armeijan hyökkäykset koko sodan ajan. Alueesta on tullut suosittu matkakohde, ja siellä on jonkin verran venäläisten kesämökkiasutusta.

Talvisodan syttyessä metsäpirttiläiset määrättiin sijoitettavaksi Etelä-Pohjanmaalle Seinäjoen kauppalaan ja maalaiskuntaan sekä Nurmon, Ilmajoen, Kurikan, Kauhajoen, Isojoen, Karijoen, Peräseinäjoen, Jalasjärven, Teuvan, Laihian, Jurvan, Lapfjärdin, Närpiön ja Korsnäsin kuntiin sekä Kaskisten ja Kristiinan kaupunkeihin. Kun muodostettuja pika-asutustiloja alkoi valmistua, siirrettiin väestö tälle alueelle keväällä 1941 ja kunnantoimisto siirtyi myös sisäasianministeriön luvalla Ilmajoelle kesäkuun 11. päivänä 1941. Pika-asutustiloja haki 867 kuntalaista ja heistä ehti sen saada noin 200.[2]

Metsäpirtin väestö sijoitettiin jatkosodan jälkeen seuraaviin kuntiin: Hinnerjoki, Kalanti, Karjala, Kodisjoki, Laitila, Lokalahti, Mynämäki, Pyhämaa, Pyhäranta, Uudenkaupungin mlk, Uusikaupunki, Vehmaa ja Yläne.[3]

Kylät (1939)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkuntanhua, Haapasaari (Haapsaari), Hatakkala, Joentaka, Korholanjaama, Kosela, Koukunniemi, Lapanainen, Malakki, Martinkorhola, Metsäpirtti, Neusaari, Paloniemi, Raaju, Saaroinen, Sunikkala, Taipale, Terenttilä, Vanhajaama, Viisjoki

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93
  2. Metsäpirtti - Entisen kaakkoisrajan äärimmäinen kulmakunta, s.141, julkaisija Metsäpirtin historiatoimikunta
  3. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Otava 1950, Helsinki.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]