Lokalahti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lokalahti
Lokalax
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Uusikaupunki

vaakuna

sijainti

Lääni Turun ja Porin lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Kuntanumero 432
Hallinnollinen keskus Lokalahti
Perustettu
– emäpitäjä Vehmaa
Liitetty 1981
– liitoskunnat Uusikaupunki
Lokalahti
– syntynyt kunta Uusikaupunki
Pinta-ala  km²  [1]
(1.1.1979)
– maa 107,6 km²
Väkiluku 1 065  [2]
(31.12.1980)
väestötiheys 10,71 as./km²

Lokalahti (ruots. Lokalax) on Varsinais-Suomessa sijainnut entinen Suomen kunta. Asukkaita 497 (1995). Lokalahden kunta liitettiin 1981 Uuteenkaupunkiin. Lokalahdella on puukirkko (J. Höckert, 1763).

Lokalahden naapurikunnat ennen kunnan lakkauttamista olivat Kalanti, Kustavi, Taivassalo, Uusikaupunki ja Vehmaa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entinen Lokalahden kunta sijaitsee Selkämeren rannikolla Uudenkaupungin eteläpuolella. Pääosa Lokalahden alueesta kuuluu mantereeseen, joka työntyy leveänä niemimaana luoteeseen. Mantereen edustalla on satalukuinen saaristo. Lokalahden järvet ovat pääasiassa maankohoamisen seurauksena merestä erilleen joutuneita lahtien pohjukoita, ja niistä suurin on Ahmasvesi.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajan lopulla Lokalahti, samoin kuin sen emäpitäjä Vehmaa, oli jo tiheään asuttu. Suurin osa Lokalahden alueesta kuului Vehmaan Puotilan läänin merenpuoleiseen kolmannekseen, kun taas Varanpään seudut luoteessa luettiin Uudenkirkon Pettäisten lääniin. Lokalahden seurakunta sai alkunsa, kun asemiehet Gunnar Elifinpoika ja hänen vävynsä Albrekt Görieshagen rakennuttivat kappelikirkon vuonna 1409. Lokalahti oli omine kirkkoherroineen itsenäinen seurakunta vuosina 1639–1690, kunnes se liitettiin jälleen kappelina Vehmaaseen. Uudelleen Lokalahden seurakunta itsenäistyi vuonna 1905, joskin ero Vehmaasta toteutui vasta 1930.[3]

Talvi- ja jatkosodassa kaatui 45 lokalahtelaista.[3] Lokalahdelle asutettiin sotien jälkeen Metsäpirtin siirtoväkeä Karjalankannakselta.[4]

Lokalahti oli leimallisesti maatalouspitäjä; vielä 1960-luvulla yli kaksi kolmasosaa kunnan asukkaista sai toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Teollisuutta kunnassa ei ollut juuri lainkaan. Näistä syistä Lokalahden väkiluku alkoi 1960-luvulla voimakkaasti laskea, ja maaltamuutto näkyi varsinkin saariston kalastajatilojen autioitumisena.[3]

Seurakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 2008 asti itsenäinen Lokalahden seurakunta, vuodesta 2009 lähtien Uudenkaupungin seurakunnan Lokalahden kappeliseurakunta on runsaan tuhannen asukkaan rannikkoseurakunta, joka sijoittuu länsirannikolle.

Kuuluisia lokalahtelaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alhontaka, Apali (Åböle), Haaroinen, Hakula, Heikkalanpää, Hermansaari (Hermansö), Kaimanen, Kelo, Korpi (Skog), Korvenranta (Skogstrand), Kutkumaa, Kuusisaari (Granö), Lokalahti (Lokalax), Loppmeri, Marttila (Martböle), Mattinen (Mattböle), Muntila (Mundila), Mähkärlä, Nopperla, Oja, Palkkinen (Balkis), Perkiö (Björkö), Pietinalho, Pinipaju, Pitkäluoto (Långholm), Pyöli (Böle), Ranta (Strand), Rauttinen, Riihiranta (Ristrand), Ruissaari (Rågö), Tammisto, Teerimaa, Tirkkala, Varanpää, Vartsaari, Viljattula, Väättänen

Vuoden 1980 taajamarajauksen mukaan Lokalahden ainoa taajama oli 305 asukkaan kirkonkylä.[5]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lokalahdella esiintyy rauhoitettu kasviharvinaisuus laukkaneilikka.
  • Lokalahdella on vuodesta 2007 lähtien järjestetty jokakesäinen festivaali Karjurock.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen tilastollinen vuosikirja 1980 (PDF) (sivu 16) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastokeskus. Viitattu 26.4.2016.
  2. Väestönmuutokset kunnittain 1980, osa III (PDF) (sivu 15) Tilastokeskus. Viitattu 15.3.2019.
  3. a b c d Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 5; maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 63–66. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973. ISBN 951-0-00650-5.
  4. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1951, s. 127. Helsinki: Otava, 1950.
  5. Väestö- ja asuntolaskenta 1980 Osa XIII: Taajamat. Suomen virallinen tilasto VI C:106. Helsinki: Tilastokeskus, 1983. Verkkoversio (PDF) (viitattu 16.9.2018).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]