Mietoinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mietoinen
Mietois
Lakkautettu kunta – nykyiset kunnat:
Mynämäki
Mynämäki.vaakuna.svg Mietoinen.sijainti.suomi.2006.svg

vaakuna

sijainti

Sijainti 60°37′35″N, 021°55′45″EKoordinaatit: 60°37′35″N, 021°55′45″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Vakka-Suomen seutukunta
Perustettu 1865
Liitetty 2007
– liitoskunnat Mynämäki
Mietoinen
– syntynyt kunta Mynämäki
Pinta-ala 73,55 km²  [1]
(2006)
– maa 59,50 km²
– sisävesi 0,32 km²
– meri 13,73 km²
Väkiluku 1 697  [2]
(2006)
väestötiheys 28,52 as/km²

Mietoinen (ruots. Mietois) on Varsinais-Suomessa sijaitseva entinen Suomen kunta. Mietoinen ja Mynämäki yhdistyivät 1. tammikuuta 2007, jolloin uuden kunnan nimeksi tuli Mynämäki ja vaakunaksi Mietoisten vaakuna.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mietoisten alue on noussut muiden Varsinais-Suomen rannikkopitäjien tavoin meren pinnan yläpuolelle maankohoamisen seurauksena hyvin myöhään. Kivikauden aikana koko Mietoinen on ollut merenpohjaa ja vielä rautakauden loppupuolella noin vuonna 400 jaa. on koko pitäjän alue ollut saaristoa. Siten varhaisimmat mahdollisuudet asutukselle ovat syntyneet vasta noihin aikoihin. Varhaisimmat tältä ajalta peräisin olevat muinaisjäännökset ovat Valaskallion Myllymäen rautakautinen rauniokalmisto, jonka esineistö on ajoitettu 800-luvulle, sekä Sydänperän ja Ravean kylien kalmistot. Kaulakossa sijaitsee puolestaan rautakautinen asuinpaikka ja kuppikivi.[3]

Varhaiskeskiajalla asutus levisi Mynäjoen laaksoa pitkin Mietoisiin Mynämäen suunnasta, maankohoamisen mukana. Ensimmäinen historiallinen maininta Mietoisista on vuodelta 1295, jolloin Saari lahjoitettiin Turun tuomiokirkolle. Aikakauden harvoista säilyneistä asiakirjoista löytyvät jo 1300-luvulta maininnat myös alueella sijaitsevista Raukkaan, Mietoisten, Tavastilan, Uhlun ja Pyhän kylistä sekä Hietamäen kappelista. Silloin Mietoinen oli myös hallinnollisesti osa Mynämäen pitäjää. Mietoisten asutushistoriaa tutkineen Virpi Vuojärvi-Torhamon kukaan arkistolähteiden perusteella kaikki Mietoisten kylät on kuitenkin perustettu viimeistään 1300-luvun aikana.[4] Samalla vuosisadalla Mietoisten Tavastilassa syntyi myös suomen keskiajan huomattavin katolinen piispa Maunu II Tavast vuonna 1357. Nykyään hänen syntymäkotinsa paikalla sijaitsee Mietoisten kotiseutumuseo.

Mietoisista muodostettiin Mynämäen kappeliseurakunta vuonna 1641. Vuonna 1643 valmistui Lehtisen kartanon isännän, Henrik Klaunpoika Flemingin rakennuttama Mietoisten harmaakivikirkko Mynäjoen rannalle. Innokas suomalaisuuden puolestapuhuja, piispa Daniel Juslenius syntyi Raukkaan pappilassa 1676. Mietoinen erosi emäpitäjästään Mynämäestä omaksi kunnakseen vuonna 1865.

Kunnan liikenteellinen kehitys alkoi höyrylaivaliikenteellä Laajoen alajuoksulta jo 1800-luvun lopulla. Monet laivareitit kulkivat rannikkoa pitkin ja liikennöineet höyrylaivat tekivät matkoillaan useita pysähdyksiä. Mynämäenlahden Höyrylaivayhtiö ol puolestaan toiminnassa 1910-luvulla, jolloin yhtiö anoi jopa Laajoen suun perkausta toiminnan edesauttamiseksi. 1900-luvun alussa muut kulkuneuvot kuitenkin syrjäyttivät höyrylaivat ja kunnan liikenneyhteydet paranivat huomattavasti, kun Uudenkaupungin rata Turusta Uuteenkaupunkiin valmistui vuonna 1924. Samaan aikaan saatiin valmiiksi myös Hietamäen asema ja Unikankareen seisake radan varteen. Lauttanpään höyrylaivalaiturikin myytiin huutokaupalla ja purettiin radan valmistuttua.[5][6] Säännöllinen linja-autoliikenne linjalla Vehmaa - Mietoinen - Mynämäki - Turku aloitettiin puolestaan jo vuonna 1929.[5] Keskustan eteläpuolitse kulkeva Kustavintie Turusta Kustaviin valmistui puolestaan 1960-luvulla.

Kunta ehti toimia itsenäisenä 142 vuotta, kunnes se liitettiin takaisin Mynämäkeen vuonna 2007. Päätökset yhdistymisestä tehtiin kuntien kunnanvaltuustoissa äänestämällä. Mynämäki oli yksimielisesti yhdistymisen kannalla, Mietoisissa äänet jakaantuivat 13-3 yhden äänestäessä tyhjää.

Tyypillistä mietoislaista keväistä peltomaisemaa Kaukurlan kylässä.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvista metsämaisemaa tammikuussa 2009.

Mietoisten alueella sijaitsee muutamia pienimuotoisia nähtävyyksiä. Kenties huomattavin niistä on edellä mainittu Mietoisten kirkko. Keskustaajamassa sijaitsee myös Maunu II Tavastin kotitilalle perustettu Tavastilan kotiseutumuseo.[7] Eräs huomattavimmista rakennuksista on myös Koneen säätiön hallussa oleva Saaren kartano. Mietoistenlahden Natura-alue Laajoen suistossa puolestaan on yksi Varsinais-Suomen huomattavimmista luonnonnähtävyyksistä. Lahden länsirannalla Pyhärannassa sijaitsee Saarnakivi, jonka juurella piispa Henrik perimätiedon mukaan saarnasi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kauko-Vainio Sinikka: Mietoisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Turun maakuntamuseo ja Varsinais-Suomen liitto, 1993. ISBN 951-9125-96-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen pinta-ala kunnittain (pdf) 1. 1. 2006. Maanmittauslaitos. Viitattu 3.3.2008.
  2. Kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2006. Väestörekisterikeskus. Viitattu 3.3.2008.
  3. Kauko-Vainio, s. 9-10
  4. Kauko-Vainio, s. 11-12
  5. a b Anu Lahtinen: Mietoinen ja muu maailma: Paikallishistorian kurssi 9.2.-23.3.1999, luentotiivistelmät. 1999. Viitattu 10.1.2008.
  6. Uudenkaupungin museotoimi: Uudenkaupungin junaliikenteen historiaa 9.11.2006. Viitattu 9.11.2007.
  7. Museot ja Teatterit 27.03.2007. Mynämäen kunta. Viitattu 18.10.2007.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mietoinen.