Suomen maakunnat

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tämä artikkeli on osa
Suomen alajaot -sarjaa

Läänit
(vuoden 2009 loppuun)

Maaherrat
(vuoden 2009 loppuun)

Lääninhallitukset
(vuoden 2009 loppuun)

Aluehallintovirastot
(vuodesta 2010)

Elinkeino-,
liikenne- ja
ympäristökeskukset
(vuodesta 2010)

Maakunnat

Maakuntaliitot

Seutukunnat

Kunnat

Väkiluvun mukaan

Pinta-alan mukaan

Väestötiheyden mukaan

Kaupungit

NUTS:FI

ISO 3166-2:FI

Maakunta voi tarkoittaa Suomessa sekä historiallisia maakuntia että vuoden 1994 aluehallintouudistuksen yhteydessä perustettuja nykymaakuntia. Ennen vuotta 1994 Suomessa oli epävirallinen nykymaakuntajako. Vuonna 1994 virallistettujen nykymaakuntien rajat poikkeavat sitä ennen monissa yhteyksissä käytetystä epävirallisesta ja hieman epämääräisestä nykymaakuntajaosta. Muun muassa Etelä-Pohjanmaan maakunnasta erotettiin 1994 Pohjanmaan maakunta ja suuri osa Keski-Pohjanmaan maakunnasta liitettiin Pohjois-Pohjanmaan maakuntaan.

[muokkaa] Historialliset maakunnat

Pääartikkeli: Suomen historialliset maakunnat.

Suomen yhdeksän historiallista maakuntaa olivat Ahvenanmaa, Häme, Karjala, Lappi, Pohjanmaa, Satakunta, Savo, Uusimaa ja Varsinais-Suomi. Keskiajalla syntynyt hallinnollinen jako linnalääneihin vastasi melko pitkälle maakuntien rajoja. Linnaläänit korvattiin vuonna 1634 maaherrajohtoisilla siviililääneillä, jotka eivät kuitenkaan enää täysin noudatelleet vanhaa maakuntajakoa. Tämän jälkeen historiallisilla maakunnilla ei enää ole ollut hallinnollista merkitystä, mutta niiden perinteet ovat säilyneet monin tavoin.

[muokkaa] Nykyiset maakunnat

Etenkin taloudellisilla ja liikenteellisillä perusteilla muotoutui Suomeen 1900-luvulla uusi maakuntajako, niin sanotut uudet maakunnat tai nykymaakunnat. Ne ovat yleensä historiallisten maakuntien pienempiä osia kuten Etelä-Savo ja Pohjois-Savo, tai ne ovat syntyneet kahden tai useamman historiallisen maakunnan raja-alueista kuten Kymenlaakso ja Pirkanmaa tai yhdistämällä, kuten Lappi (Lappi ja Peräpohjola, osa Pohjanmaata). Ennen vuotta 1994 niillä ei ollut selvää hallinnollista merkitystä eivätkä niiden rajat olleet kaikilta osin täsmällisiä, mutta jo 1920-luvulta lähtien joihinkin niistä alettiin perustaa alkujaan epävirallisia maakuntaliittoja. 1960-luvulta alkaen maakuntiin muodostettiin alueellista suunnittelua varten erikseen myös seutukaavaliittoja.

Vuoden 1994 alusta voimaan astuneen aluekehityslainsäädännön uudistuksen yhteydessä Suomi jaettiin 20:een niin sanottuun toiminnallis-taloudelliseen maakuntaan.^[1] Samalla aiemmat seutukaavaliitot ja maakuntaliitot yhdistettiin maakuntien liitoiksi, joista sittemmin on uudestaan ryhdytty käyttämään nimitystä maakuntaliitto. Vuoden 1997 lääniuudistuksen ansiosta näiden uusien maakuntien rooli vahvistui entisestään. Lopullisesti nykyään voimassa oleva maakuntajako määriteltiin vuonna 1998 Valtioneuvoston päätöksessä maakunnista.^[2]

Nykymaakunta on luonteeltaan kuntien autonomiseen päätöksentekovaltaan perustuva yhteishallinnollinen yksikkö, joka ilmentää paikallista demokratiaa aluetasolla valtion suuntaan (vrt. lääni valtion aluehallintoyksikkönä). Valtionhallinnon alueellinen toimeenpanovalta ja kunnallishallinnon alueellinen päätösvalta kohtaavat Suomessa työvoima- ja elinkeinokeskusten ja maakuntaliittojen tasolla, joiden aluejaot ovat pitkälti yhtenevät. Lain mukaan maakuntajohtajan johtama maakuntaliitto vastaa maakunnan yleisestä kehittämisestä ja suunnittelusta.

Suomen 20 maakunnasta vain Ahvenanmaan autonomisella maakunnalla ja Kainuun kokeilumaakunnalla on vaaleilla valittu maakuntaneuvosto. Muissa 18 maakunnassa maakuntaliiton ylin päättävä elin maakuntavaltuusto on kunnanvaltuustojen nimittämä.

Maakunnilla on erilaisia tunnuksia.

	maakunta- keskus	väki- luku (2008)^[3]	ennuste 2030 (2007)	maapinta- ala (km²)^[4]	väestö- tiheys (as./km²) (2008)
Ahvenanmaa Åland	Maarianhamina	27 406	31 692	1 553	17,6
Etelä-Karjala Södra Karelen	Lappeenranta	134 463	130 288	5 613	24,0
Etelä-Pohjanmaa Södra Österbotten	Seinäjoki	193 493	194 890	13 444	14,4
Etelä-Savo Södra Savolax	Mikkeli	156 612	143 126	13 989	11,2
Itä-Uusimaa Östra Nyland	Porvoo	95 515	108 356	2 761	34,6
Kainuu Kajanaland	Kajaani	83 150	75 659	21 506	3,9
Kanta-Häme Egentliga Tavastland	Hämeenlinna	173 031	190 574	5 199	33,3
Keski-Pohjanmaa Mellersta Österbotten	Kokkola	71 003	71 944	5 273	13,5
Keski-Suomi Mellersta Finland	Jyväskylä	271 726	286 799	16 708	16,3
Kymenlaakso Kymmenedalen	Kouvola	182 739	179 725	5 112	35,7
Lappi Lappland	Rovaniemi	183 927	178 241	92 666	2,0
Pirkanmaa Birkaland	Tampere	480 595	549 539	12 447	38,6
Pohjanmaa Österbotten	Vaasa	175 947	184 048	7 749	22,7
Pohjois-Karjala Norra Karelen	Joensuu	166 105	159 988	17 763	9,4
Pohjois-Pohjanmaa Norra Österbotten	Oulu	386 144	430 179	35 230	11,0
Pohjois-Savo Norra Savolax	Kuopio	248 378	240 553	16 771	14,8
Päijät-Häme Päijänne-Tavastland	Lahti	200 840	210 697	5 127	39,2
Satakunta Satakunda	Pori	227 616	221 313	7 956	28,6
Uusimaa Nyland	Helsinki	1 405 408	1 589 281	6 371	220,6
Varsinais-Suomi Egentliga Finland	Turku	461 110	500 546	10 663	43,2