Prostituutio Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Prostituution lainsäädännöllinen asema Euroopassa.
  Prostituutio laillista ja säänneltyä, bordellinpito laillista ja säänneltyä
  Prostituutio laillista ja säänneltyä, bordellinpito laitonta
  Prostituutio laillista mutta sääntelemätöntä, bordellinpito laitonta
  Prostituutio laitonta: asiakkaita rankaistaan, prostituoituja ei
  Prostituutio laitonta: prostituoituja rankaistaan
  Ei tietoa

Prostituutio Suomessa on laillista, mutta seksin ostaminen on kiellettyä parituksen tai ihmiskaupan uhreilta.[1] Suomessa työskentelee arviolta 8000 prostituoitua, joista enemmistö on osa-aikaisia. Noin puolet heistä on suomalaisia, loput pääosin venäläisiä, virolaisia ja thaimaalaisia. Vuositasolla noin kolmannes prostituoiduista toimii parittajan kanssa tai alaisuudessa.[2]Suomessa toimii seksityöntekijöiden edunvalvontajärjestö Pro-tukipiste ry, joka muun muassa tarjoaa matalan kynnyksen terveys- ja sosiaalipalveluita sekä järjestää etsivää työtä ja vertaistapaamisia.[3]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka prostituutio itsessään ei ole Suomessa laitonta, sisältävät rikoslaki, järjestyslaki ja ulkomaalaislaki useita prostituutiotoimintaa rajoittavia säädöksiä.[4]

Järjestyslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prostituution katsotaan häiritsevän yleistä järjestystä, minkä vuoksi seksuaalipalvelujen maksullinen tarjoaminen ja ostaminen on järjestyslain perusteella lainvastaista. Järjestysrikkomuksesta voidaan tuomita sakkoon, jota ei voida muuntaa vankeusrangaistukseksi. Järjestyslaki on voimassa yleisillä paikoilla riippumatta siitä, kuka paikan omistaja on.[5]

Rikoslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rikoslaki kieltää seksuaalipalvelujen ostamisen alle 18-vuotiaalta sekä parituksen tai ihmiskaupan uhrilta. Parituksella tarkoitetaan tilannetta, jossa kolmas osapuoli hyötyy prostituutiotoiminnasta ja sitä koskevan lainsäädännön nojalla on myös esimerkiksi prostituution mainostaminen on kielletty. Paritukseksi luetaan lisäksi muun muassa asunnon vuokraaminen prostituutiota varten siitä tietoisena, asiakkaiden välittäminen, niin sanottujen suojelurahojen periminen, hotellihuoneen vuokraaminen tavallista korkeammalla hinnalla tietoisena prostituutiotoiminnasta sekä henkilön vietteleminen tai painostaminen prostituutioon.[6]

Ulkomaalaislaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaalaislain perusteella voidaan Suomeen EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö käännyttää, mikäli hänen epäillään myyvän seksuaalipalveluja. Tyypillisesti käännytettävälle annetaan myös joko Suomea tai koko Schengen-aluetta koskeva vuosien maahantulokielto.[7]

Muut säännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksityöhön vaikuttavat myös erilaiset tapaoikeudelliset säännökset eli lakiin kirjaamattomat säännökset, joihin viranomaiset voivat vedota päätöksiä tehdessään. Hyvän tavan mukaisesti pidetään seksipalveluihin liittyviä sopimuksia pätemättöminä. Tästä syystä prostituoidun ei ole mahdollista oikeusteitse hakea asiakkaaltaan maksamatta jääneitä tuloja itselleen.[4]

Prostituoidut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa arvioidaan työskentelevän vuoden aikana noin 8000 prostituoitua, myös satunnaisesti ammattia harjoittavat mukaan lukien. Työn luonteen vuoksi vaihtelee lukumäärä kuitenkin paljon vuosittain ja tarkkoja arvioita on vaikea tehdä. Karkeasti arvioituna prostituoiduista puolet on suomalaisia ja loput lähinnä virolaisia tai venäläisiä. Suurin osa työskentelee osa-aikaisesti ja ammattimaisuuden taso vaihtelee paljon.[8]

Erityyppisiä prostituoituja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkyvin prostituoitujen ryhmä ovat Suomessa työskentelevät ammattilaiset, jotka saavat pääosan tuloistaan prostituutiosta. Päätoimisia Suomessa asuvia prostituoituja on arvioitu olevan n. 350 ja heistä yli puolet on suomalaisia. He työskentelevät yleensä itsenäisesti, muodostavat verkostoja keskenään ja osa myös maksaa veroa oman toiminimen kautta. Suomessa vierailevat ammattilaiset kiertävät useimmiten myös muissa maissa ja heillä saattaa olla vakituinen työpaikka jossakin esimerkiksi Pietarin tai Tallinnan bordelleista.[8]

Suomessa asuvat harrastelijat, joita arvioidaan olevan noin 3000, toimivat satunnaisesti prostituoituna täydentäen näin tulojaan. Joillain on pieni määrä vakituisia asiakkaita. Pääsääntöisenä elantona on joko toinen ammatti tai tulonsiirrot ja seksityö pyritään yleensä pitämään mahdollisimman hyvin salassa. Suomessa vierailevat harrastelijat tulevat lähinnä Virosta ja Venäjältä. He vierailevat maassa satunnaisesti tai säännöllisesti, toimien kotimaassaan yleensä jossakin muussa ammatissa. Venäjän ja Viron kohoava elintaso on toisaalta tehnyt tämän tyyppisestä prostituutiosta vähemmän kannattavaa.[8]

Prostituoitujen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prostituoiduista valtaosa on naisia. Nuorimmat Suomessa toimivat prostituoidut ovat aloittaneet alaikäisenä ja vanhimmat ovat yli 60-vuotiaita, joskin yli puolet prostituoiduista on 25-34 -vuotiaita. Koulutustaustaltaan prostituoidut eivät juuri poikkea muusta väestöstä: lähes kaikilla on keski-asteen tutkinto ja jopa puolella korkeakoulututkinto. Yleisesti ottaen sekä koulutus- että aikaisempi työtausta on kuitenkin kirjavaa. Syistä prostituutioon yleisin on raha, mutta myös muun muassa seikkailunhalu, seksuaaliset mieltymykset ja itsenäisyyden halu ovat perusteita kokeilla prostituutiota.[8]

Syntyään Venäjältä tai Virosta tulevat Suomessa vakituisesti asuvat prostituoidut ovat monesti avioituneet ensin suomalaisen kanssa ja ryhtyneet prostituoiduksi vasta avioeron jälkeen. Useimmiten he työskentelevät yksin tai sattumalta muodostuneissa pienissä ryhmissä. Thaimaasta kotoisin olevat seksityöntekijät puolestaan muodostavat tiiviitä sosiaalisia verkostoja, jotka voivat perustua esimerkiksi sukuun tai kotikaupunkiin ja joissa seksityö ei anna ihmiselle negatiivista leimaa. Usein tuotoista suuri osa lähetetään kotimaahan ja säästetään.[9]

Prostituution muodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Normisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ammattilaiset ja suuri osa harrastelijoistakin, kuten myös varsinkin vakinaiset asiakkaat noudattavat tiettyjä alan sisäisiä pelisääntöjä. Näitä ovat ainakin kaupan ehtojen sopiminen etukäteen, maksun suoritus etukäteen käteisellä (ellei toisin sovita), kondomin käyttö ja molemminpuolinen vaitiolovelvollisuus.[9]

Palvelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtaosa prostituutiosta on klassista seksiä. Joskus tästä käytetään nimeä "päiväkahviseura", joka juontaa juurensa lehtien kieltäytymiseen seksi-ilmoitusten julkaisemisesta. Kaupallista seksiä tarjoavat ilmoitukset erotti tällöin muista seuranhakuilmoituksista "päiväkahvit"-koodisanalla. Erityisesti thai-hierontapaikkoihin liitetyllä intiimihieronnalla voidaan tarkoittaa joko vain asiakkaan tyydyttämistä käsin tai sen lisäksi hierontaa. Seuralaispalvelut tarjoavat maksullisia seuralaisia esimerkiksi edustustilaisuuksiin eikä niihin aina liity varsinaista prostituutiota. Erikoispalveluja ovat muun muassa sadomasokistiset leikit, pukeutumisleikit ynnä muut fetissipalvelut, joihin yleensä liittyy hyvinkin voimakasta ammattimaisuutta.[9]

Markkinointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa prostituution markkinointi tapahtuu yleisesti lehti- ja internetilmoituksin, joissa ei kuitenkaan lain vuoksi suoraan voida sanoa mistä on kyse, vaan seuran kaupallisuus ilmaistaan erilaisin kiertoilmauksin. Venäläisillä ja virolaisilla paritusverkoilla on omia puhelinoperaattoreita, jotka toimivat prostituoidun ja asiakkaan välillä ohjaten asiakkaan oikeaan paikkaan ja ilmoittaen työntekijälle tulevasta asiakkaasta. Operaattori voi olla tarpeellinen kielimuurin vuoksi ja parituksessa se toisaalta säästää prostituoidun vaivaa, toisaalta mahdollistaa prostituoidun tehokkaamman tarkkailun parittajan toimesta. Katu- ja ravintolaprostituutiota esiintyy Suomessa lähinnä Helsingissä, joskin sielläkin nämä ovat melkoisen marginaalisia prostituution muotoja.[9]

Työpaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisimmin seksityö tapahtuu Suomessa asiakkaan tai prostituoidun kotona tai jomman kumman vuokraamassa hotellihuoneessa. Parittajan välityksellä tapahtuva prostituutio tapahtuu monesti parittajan hankkimassa vuokra-asunnossa. Hierontapaikkojen prostituutiossa seksipalveluita, tyypillisesti asiakkaan käsillä tyydyttämistä, edeltää yleensä hieronta tai muu hoito, eikä prostituutiota luonnollisestikaan virallisesti harjoiteta. Ammattilaisprostituoiduilla on joskus myös oma työtila, studio.[9]

Ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka prostituutio ei sinällään aiheuttaisi ongelmia, on siihen kuitenkin sidoksissa tiettyjä alalla toimivien elämää hankaloittavia ilmiöitä, mikä johtuu seksityön antamasta leimasta. Tietyissä olosuhteissa prostituution lieveilmiöitä ovat myös rikollisuus ja terveydelliset ongelmat.[10]

Rikollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin sanotuista harrastelijaprostituoiduista valtaosa ei maksa saamistaan tuloista veroa, mikä johtuu ainakin osittain verotietojen julkisuudesta. Väkivallan kohtaaminen alalla on varsin harvinaista, mutta varsinkin uusiin asiakkaisiin suhtaudutaan kuitenkin asianmukaisella varovaisuudella. Varsinkin ulkomailta tulevilla prostituoiduilla on alan piireissä helposti leviävien negatiivisten kokemusten vuoksi ilmeisesti epäluottamusta poliisia kohtaan, mikä voi nostaa kynnystä ilmoittaa mahdollisista ongelmatilanteita viranomaisille.[10]

Suomessa työskentelevistä prostituoiduista arviolta kolmannes työskentelee parittajan kanssa ja paritus liittyy pääosin Venäjältä ja Virosta Suomessa vieraileviin prostituoituihin. Pysyvästi Suomessa asuvat seksityöntekijät käyttävät parittajaa äärimmäisen harvoin. Parituksessa parittajan rooli voi vaihdella paljon: joskus seksityöntekijä voi työskennellä hyvinkin itsenäisesti, joskus hänen tehtäväkseen voi jäädä pelkkä seksi. Paritukseenkaan liittyy Suomessa kuitenkin vain harvoin pakottamista. Suuri osa parituksesta liittyy järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Ihmiskaupassa Suomea pidetään lähinnä läpikulkumaana.[10]

Leimautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksityöhön liittyy maailmanlaajuisesti tietynlainen sosiaalinen leimautuminen, jossa prostituoituja pidetään jonkinlaisena yhteisön moraalia uhkaavana tekijänä. Negatiivisen leiman takia prostituoidun on usein vaikeaa kertoa työstään tai siinä kohtaamistaan vaikeista tilanteista läheisimmillekään ihmisilleen. Ilmeistä häiriötä aiheuttamaton, näkymätönkin prostituutio voi johtaa jopa häätöyrityksiin. Yleinen käsitys seksityöntekijöistä elämänhallintansa menettäneinä "uhreina" vaikuttaa myös viranomaisiin, mikä voi olla ongelma esimerkiksi lastensuojeluviranomaisten kyseenalaistaessa äidin kyvyn huolehtia lapsistaan ainoana perusteenaan prostituutio.[10]

Terveysongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukupuolitautien leviäminen on Suomessa tapahtuvassa prostituutiossa marginaalinen ilmiö, jonka syinä on ilmeisesti muun muassa prostituoitujen suuri itsenäisyys ja ainakin osittain siitä johtuva lähes poikkeuksettomasta kondomin käytöstä sekä toisaalta hyvä terveydenhuolto ja seksuaalivalistus. [10]

Prostituutioon voi joissain tapauksissa liittyä myös päihdeongelmia, esimerkiksi joidenkin narkomaanien rahoittaessa aineiden käyttöään vähintään satunnaisella prostituutiolla.[10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Miettinen, Anssi: Norja kieltää seksin oston. Helsingin sanomat, 22.11.2008, s. B1.
  2. Kontula, Anna: Prostituutio Suomessa. ([1]) SEXPO säätiö, 2005. Viitattu 29.12.2013.
  3. Pro-tukipiste: Tietoa meistä. Pro-tukipiste.fi. Viitattu 29.12.2013.
  4. a b Prostituution sääntely Suomessa. Pro-tukipiste.fi. Viitattu 29.12.2013.
  5. Järjestyslain säädökset. Pro-tukipiste.fi. Viitattu 29.12.2013.
  6. Rikoslain säädökset. Pro-tukipiste.fi. Viitattu 29.12.2013.
  7. Ulkomaalaislain säädökset. Pro-tukipiste.fi. Viitattu 29.12.2013.
  8. a b c d Kontula, Anna: Prostituutio Suomessa. SEXPO säätiö, 2005, s. 14-21. Viitattu 29.12.2013.
  9. a b c d e Kontula, Anna: Prostituutio Suomessa. SEXPO säätiö, 2005, s. 27-36. Viitattu 29.12.2013.
  10. a b c d e f Kontula, Anna: Prostituutio Suomessa. SEXPO säätiö, 2005, s. 37-44. Viitattu 29.12.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aaltio, Elina: Vapaaksi marginaalista – marginaalista vapautta: Naisliikkeen ja prostituoitujen etuliikkeen kamppailu seksin oston kriminalisoinnista 2002–2006. TANE-julkaisuja 12. Helsinki: Tasa-arvoasiain neuvottelukunta: Sosiaali- ja terveysministeriö, 2009. ISBN 978-952-00-2887-9. Teoksen verkkoversio (PDF).
  • Häkkinen, Antti: Rahasta - vaan ei rakkaudesta: prostituutio Helsingissä 1867-1939. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13499-X. (suomeksi)
  • Kimpimäki, Minna: Haureuden harjoittajista ihmiskaupan uhreihin: Prostituution, parituksen ja ihmiskaupan oikeudellinen säätely. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2009. ISBN 978-952-484-325-6.
  • Kontula, Anna: Prostituutio Suomessa. Helsinki: Sexpo säätiö, 2005. ISBN 951-95548-4-X.
  • Kontula, Anna: Punainen eksodus: Tutkimus seksityöstä Suomessa. Polemos. Helsinki: Like, 2008. ISBN 978-952-01-0212-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]