Korruptio Suomessa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Korruptio Suomessa on toimivallan väärinkäyttöä yksityisen edun tavoitteluun.[1] Korruptiossa vastuullisessa asemassa oleva henkilö (esimerkiksi virkamies tai poliitikko) lahjotaan antamaan lahjojalle etua säännösten vastaisesti.[2]

Transparency Internationalin korruptioindeksin perusteella Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneita maita ja vuosien 2005–2013 välillä se on ollut tutkimuksen sijoilla 1–6.[3] Vuonna 2013 Suomi jakoi listalla kolmannen sijan Ruotsin kanssa.[4] Vuonna 2012 Suomi sijoittui ensimmäiselle tilalle Tanskan ja Uuden-Seelannin kanssa.[5]

Suomen ongelmana korruptioon liittyen on pidetty esimerkiksi hyvä veli -verkostoja ja vaalirahoituksen avoimuuden puutetta.[6][7] Vuonna 2008 alkaneen vaalirahoituskohun myötä vaalirahoituslainsäädäntöä uusittin.[8][9]

Lainsäädäntö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuusta 2006 alkaen korruptio ei ole ollut Suomessa asianomistajarikos, ja siitä lähtien kuka tahansa on voinut Suomessa tehdä tutkintapyynnön poliisille. Myös virallinen syyttäjä voi oma-aloitteisesti käynnistää lahjontatutkimuksen.[10]

Virka-aseman väärinkäyttöä, törkeää virka-aseman väärinkäyttöä tai virkasalaisuuden rikkomista koskevia rikosilmoituksia tehdään vuodessa noin sata kappaletta.[11] Lahjusrikoksista tehtiin Suomessa 2000-luvulla keskimäärin kymmenen rikosilmoitusta vuodessa.[12] Määrä on kuitenkin nousussa.[13] Korruption määrittely ja arvioiminen on kuitenkin hankalaa, sillä esimerkiksi suoraa lahjontaa esintyy vähän.[14] Esimerkiksi vuonna 2008 rangaistuksia tuomittiin kymmenessä jutussa.[15] Valtionsyyttäjä Jukka Rappen mukaan korruption todellista määrää ei kuitenkaan tiedetä. Korruptio liittyy usein laajempaan rikoskokonaisuuteen ja jopa lahjusrikokset saattavat jäädä tilastoissa muiden nimikkeiden alle.[15]

Valtiontalouden tarkastusvirastoon tulee vuosittain noin 25-35 ilmoitusta valtion omaisuuden tai varojen väärinkäytöksistä. [2]

Sopimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 lopussa Suomen kansainvälisiin sopimuksiin sisältyi: [16]

  • OECD sopimus ulkomaisten viranomaisten lahjontaa vastaan (allekirjoitus joulukuussa 1998; ratifiointi helmikuussa 1999)
  • Euroopan neuvoston rikoslainsopimus korruptiota vastaan (Council of Europe Criminal Law Convention on Corruption) (allekirjoitus tammikuussa 1999; ratifiointi lokakuussa 2002)
  • Euroopan neuvoston hallintolainsopimus korruptiota vastaan (Council of Europe Civil Law Convention on Corruption) (allekirjoitus kesäkuussa 2000; ratifiointi lokakuussa 2001)
  • YK sopimus maiden välistä organisoitua rikollisuutta vastaan (allekirjoitus joulukuussa 2000; ratifiointi helmikuussa 2004)
  • YK sopimus korruptiota vastaan (allekirjoitus joulukuussa 2003; hyväksytty kesäkuussa 2006)

Puolueiden korruptio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-80-luvuilla poliittiset puolueet tai niiden jäsenet ovat sekaantuneet tai liitetty mm. Salora-juttuun (MM. Bror Wahlroos, RKP), Valco-skandaaliin ja Helsingin Metrojupakkaan (mm. metrojuna tilattiin ilman tarjouskilpailua, Teuvo Aura (porvari) ylitti valtutensa.)[17]. SDP oli ajanut voimakkaimmin Valcon asiaa olettaen hyötyvänsä teollisesta menestyksestä. SDP:n Kalevi Sorsan ja Eero Rantalan sekä Saloran johdon epäiltiin teettäneen epärealistisen ylioptimistiset kannattavuuslaskelmat kuvaputkitehtaan perustamisen varmistamiseksi ja koko hallituksen harhauttaneen siten eduskuntaa. SDP:n poliitikoista juttuun kytkeytyivät Valcon tuhoon nimenomaan Kalevi Sorsa ja kauppa- ja teollisuusministerinä sekä yhtiön perustamisesta päättäneessä Miettusen hallituksessa että Sorsan toisessa hallituksessa toiminut Eero Rantala. Kumpikin oli ollut Valcon hallintoneuvoston puheenjohtajana, Sorsa alkuvuoteen 1978 saakka ja Rantala siitä eteenpäin.selvennä

1980-luvulla Kokoomus oli laittanut vaalikuluja verovähennyksiin. Myös vuonna 1979 rakennusvirastoon liittyvien mainoskulujen määrä oli hämärä.[18][19]

Poliittisten nuorisojärjestöjen on väitetty ilmoittaneen jäsenmääränsä isommaksi, koska se nostaa niiden vastaanottaman valtion tuen määrää.[20][21]

Kansalaisten mielikuvat korruptiosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Transparency Internationalin maailmanlaajuisessa tutkimuksessa haastateltiin 1 244 suomalaista elokuussa 2006.[22] Vastanneista 18 prosenttia uskoi, etteivät poliitikot taistele lainkaan korruptiota vastaan. Lisäksi 23 prosenttia uskoi, ettei taistelu ole tehokasta. 29 prosenttia ei ottanut kantaa. Neljäsosa suomalaisista piti poliittisen johdon taistelua korruptiota vastaan onnistuneena tai erittäin onnistuneena. Maailmanlaajuinen keskiarvo onnistumisen suhteen oli 22 prosenttia; toisaalta 31 prosenttia kaikista vastanneista katsoi, ettei poliittinen johto taistele korruptiota vastaan tai että se suorastaan rohkaisee siihen.[23] 10 % suomalaisista piti oikeusjärjestelmää korruptoituneena, mikä on alhaisempi kuin monissa suurimmissa maissa.[24] Suomen ulkoasiainministeriö rahoitti tutkimusta yli 500 000 eurolla.[25]

Vuonna 2008 Euroopan komissio julkaisi raportin eurooppalaisten asenteista korruptioon. Sen mukaan 25 % suomalaisista piti korruptiota ongelmana Suomessa, mikä oli Tanskan jälkeen (22 %) Euroopan alhaisin lukema.[26]

Marraskuussa 2008 tehdyssä kyselyssä suomalaisten luottamus hallituksen korruptiovastaisten toimien onnistumiseen oli noussut:[27] vastanneista 39 prosenttia piti hallituksen korruptionvastaisia toimia tehokkaina, 40 prosenttia tehottomina, 20 prosenttia ei ottanut kantaa.[28][29]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mitä korruptio on? Transparency Suomi. Viitattu 2.10.2013.
  2. a b Tarvas, Tuomo: Rakenteellinen korruptio piiloutuu. Reviisori, 2009, nro 2, s. 4-7. Valtiontalouden tarkastusvirasto. ISSN 1796-9212. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 4.1.2009.
  3. Corruption Perceptions Index Overview Transparency International. Viitattu 5.12.2012. (englanniksi)
  4. Suomi putosi korruptiovertailussa kolmanneksi HS.fi. 3.12.2013. Viitattu 3.12.2013.
  5. Corruption Perception Index 2012 5.12.2012. Transparency Internationa. Viitattu 5.12.2012. (englanniksi)
  6. Korruptio Suomessa 28.8.2012. Transparency Suomi. Viitattu 2.10.2013.
  7. GRECO: Evaluation Report on Finland on Incriminations (pdf) 7.12.2007. Strasbourg: Council of Europe. Viitattu 5.12.2012. (englanniksi) (s. 21)
  8. Second Compliance Report on Finland 7.12.2011. GRECO. Viitattu 2.10.2013.
  9. Astikainen, Arto: Oppositio vaatii lisää tiukennuksia kuntavaalien rahoitukseen Helsingin Sanomat. 23.5.2008. Viitattu 5.12.2012.
  10. Mikkonen,Antti: Härski raha tulee vastaan kaikkialla Talouselämä. 5.4.2007 (päivitetty 5.1.2012). Viitattu 5.12.2012.
  11. Klemola, Jenni: Korruptiotilannekuva 2009, s. 6-7. Keskusrikospoliisi. Hanke 490092, RTP 9122/213/08. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 5.1.2009).
  12. Olinki, Juuso: Katsaus korruptiorikollisuuteen 2011 (pdf) Viitattu 5.12.2012.
  13. Korruptioepäilyjen määrä lisääntyi 22.2.2011. Poliisi. Viitattu 5.12.2012.
  14. Luoma-aho, Veera: Tutkija: Hyvä veli -verkostot ja puoluerahoitus korvaavat lahjonnan HS.fi. 19.7.2009. Viitattu 20.7.2009 (tarkastetttu 5.12.2012).
  15. a b STT: Korruptio jää Suomessa piiloon Kaleva.fi. 19.7.2009. Viitattu 20.7.2009 (tarkastettu 5.12.2012).
  16. Global Corruption Report 2009, Corruption and the Private Sector, Transparency International elokuu 2009
  17. Kronikka 1900-1999, s. 517. ympäristörikoksia ja metrosotkuja 1982. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6529-7
  18. Aarno Laitinen Musta monopoli Kustannus vaihe Ky Gummerus 1982 sivu 110
  19. Aarno Laitinen Musta monopoli Kustannus vaihe Ky Gummerus 1982 sivu 62
  20. http://hs.fi/paakirjoitukset/Nuorisoj%C3%A4rjest%C3%B6jen+haamuj%C3%A4senet/a1305562887241 Pääkirjoitus Nuorisojärjestöjen haamujäsenet HS 15 May 2012
  21. Ex-demarinuori:Jäsenmääriä vääristelty, Poliittisten nuorisojärjestöjen jäsenrekisterit eivät pidä paikkaansa, sanoo demarinuorien entinen pääsihteeri Mikko Sauli, 11.5.2012A4
  22. Global Barometer 2006, s. 27
  23. Global Barometer 2006, s. 19
  24. Global Corruption Barometer 2006
  25. Transparency International's Annual Report 2006
  26. The attitudes of Europeans towards corruption Huhtikuu 2008. Euroopan komissio. Viitattu 31.3.2014. (englanniksi)
  27. Global Barometer 2009, s. 18
  28. Global Barometer 2009, s. 33. Transparency International
  29. Global Barometer 2009, Full GCB results by country. Transparency International (xls-tiedosto)
  • Tuure Junnila: Toisinajatteleva Kekkosen tasavallassa
  • Antti Blåfield − Pekka Vuoristo: Kalevi Sorsan suuri rooli

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koikkalainen, Petri: Näin valta ostetaan: lyhyt oppimäärä poliittisesta korruptiosta Suomessa 2006-2009. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-36145-0.
  • Isaksson, Paavo: Korruptio ja julkinen valta. Tampere: Tampereen yliopisto, 1997. ISBN 951-44-4109-5.
  • Kaasalainen, Silvo: Virkanimitysruletti: miksi sopivin voittaa parhaan?. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-37904-2.
  • Paastela, Jukka: Valhe ja politiikka: tutkimus hyveestä ja paheesta yhteiskunnallisessa kanssakäymisessä. Helsinki: Gaudeamus, 1995. ISBN 951-662-623-8.
  • Taivalsaari, Eero: Lahjottu Helsinki: korruptiotapauksia sekä pohdintaa niiden syistä, seurauksista ja murtamisesta. 1. p. 1986 ilm. Gummeruksen kustantamana. Helsinki: Kansalaisten yhteistoimintaliike, 1998. ISBN 951-99995-3-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]