Tämä on lupaava artikkeli.

Liikenne Suomessa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Yli puolet Suomen matkoista kuljetaan henkilöautolla. Kuvassa Valtatie 1 Lohjalla.

Suomen liikenteen erityspiirteisiin vaikuttavia olosuhteita ovat Suomen harva asutus, pitkähköt välimatkat ja ilmasto, kun talvisin vesireitit jäätyvät ja maa saa lumipeitteen.

Suomalaiset liikkuvat keskimäärin 41 kilometriä vuorokaudessa. Henkilöautolla kuljetaan 72 % matkustetuista kilometreistä ja 58 % matkojen lukumäärästä, ja kevyen liikenteen osuus on 4 % matkustetuista kilometreistä ja 30 % matkojen lukumäärästä.[1] Kotimaan henkilöliikenne on 2000-luvulla siirtynyt hiukan enemmän raiteille, ja maantie- ja lentoliikenteen osuus on pienentynyt. Matkustajamäärä on pysynyt kotimaassa samana, mutta kansainvälinen liikenne on kasvanut. Meriliikenteen osuus ulkomaankaupassa on noin 90 % viennistä ja noin 80 % tuonnista.[2]

Vuonna 2012 neljällä viidestä yli 15-vuotiaasta suomalaisesta oli ajokortti. Raskaan liikenteen ajoneuvojen ajokortteja oli noin 600 000.[3] Ajokortin hankkivien nuorien osuus on kuitenkin vähentynyt ajan myötä pääkaupunkiseudulla, erityisesti Helsingissä, missä vain joka kolmas hankkii enää ajokortin.[4]

Tieliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieverkko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen tieverkko
Katso myös: Liikennemerkit Suomessa, Suomen tienumerointijärjestelmä
Suomen päätieverkko vuonna 2018. Moottoritiet on merkitty karttaan vihreällä, muut valtatiet punaisella ja kantatiet keltaisella värillä.

Suomen yleisten teiden yhteispituus vuoden 2010 alussa oli 78 161 kilometriä, josta päällystettyä tietä 50 985 kilometriä (65 %) ja moottoritietä 765 kilometriä. Yleisiä siltoja oli 14 625.[5]

Tieverkon kunnossapito talviaikaan vaatii lumen auraamista ja liukkauden torjuntaa. Sen tavoitetaso on määritelty hoitoluokkien avulla: korkeimman hoitoluokan tiet pyritään pitämään talvellakin paljaina, mutta vähän liikennöidyille, alhaisen hoitoluokan teille annetaan muodostua pysyvä polanne eli tiivis lumipeite. Kelirikko aiheuttaa ongelmia sorateillä keväisin.[6]

Ajoneuvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Autot Suomessa

Rekisteröityjä ajoneuvoja oli vuonna 2013 liikennekäytössä 4,95 miljoonaa, joista henkilöautoja 2,58 miljoonaa. Henkilöautojen keski-ikä on yli 10 vuotta, kun museoautoja ei oteta huomioon, ja tyypillisesti autot viedään romutettaviksi 24 vuoden ikäisinä.[7] Vuonna 2014 Suomessa rekisteröitiin noin 120 000 uutta autoa.[8] Suomen ostetuin henkilöautomerkki vuosina 2011–2014 oli Volkswagen, jonka markkinaosuus uusista autoista oli noin 12 prosenttia.[9]

Suomessa henkilöautot ovat vanhempia kuin Euroopassa keskimäärin, sillä vuonna 2015 Suomessa autot olivat keskimäärin 11,3 vuotta vanhoja, kun taas Euroopan autonvalmistajien liiton ACEA:n tilastojen mukaan autojen keski-ikä Euroopassa oli 9,65 vuotta.[10] Keski-ikä vaihteli myös merkittävästi eri puolilla Suomea. Autot olivat uudempia pääkaupunkiseudulla ja suurten kaupunkien, kuten Tampereen ja Turun ympäristössä, missä ne olivat keskimäärin alle kymmenvuotiaita. Muualla autokanta oli vanhempaa ja joissakin kunnissa keski-ikä nousi jopa 15 vuoteen.[11] Vuonna 2015 toteutettiin määräaikainen kokeilu, jossa kuluttaja sai huomattavan alennuksen, jos hän toimitti yli kymmenen vuotta vanhan auton romutettavaksi ja osti uuden, jossa oli pienet hiilidioksidipäästöt.[12]

Liikennemäärät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maanteiden liikennesuorite vuosina 1982–2014. Miljoonaa autokilometriä vuodessa.[13]

Suomen maanteillä ajettiin vuonna 2014 autolla yhteensä 36 926 miljoonaa kilometriä. Suurin osa matkasta ajettiin tieosuuksilla, joilla nopeusrajoitus on 100 km/h. Vilkkaimmilla tieosuuksilla eli Helsingin, Tampereen ja Turun seuduilla kulki keskimäärin yli 30 000 autoa vuorokaudessa.[13] Vuoden 2015 toisella neljänneksellä kuorma-autoilla kuljetettiin tavaroita 63 miljoonaa tonnia.[14]

Vuosina 2010–2011 tehdyn liikennetutkimuksen mukaan suomalaiset tekivät vuorokaudessa keskimäärin 0,9 kevyen liikenteen matkaa, joiden pituus oli 1,8 km.[15] Valtio omistaa Suomessa tuhansia kilometrejä pyöräteitä, mutta valtaosa pyörämatkoista tehdään kuitenkin kuntien katuverkolla. Tilastoja on kuntatasolla, mutta ei valtakunnallisia koosteita.[16]

Linja-autoliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen linja-autoliikenne

Linja-autoliikenteen kaukoliikenne jakautuu Suomessa harvemmin asuttuja alueita palveleviin vakiovuoroihin sekä suurempien kaupunkien välillä kulkeviin pikavuoroihin. Yhdessä nämä kattavat lähes koko maan. Linja-autoliikenteen palvelutaso on paikoin heikentynyt maaseudulla matkustajamäärien laskusta johtuen.

Jalankulku ja pyöräily

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvipyöräilyä Helsingissä vuonna 2010.

Suomessa tavoitteena on lisätä voimakkaasti jalankulun ja pyöräilyn määrää ja parantaa niiden asemaa liikennejärjestelmässä.[17] Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia valmistui vuonna 2011 ja toimenpideohjelma 2012. Sen mukaan kävelyä ja pyöräilyä edistetään lisäämällä turvallisuutta, vaikuttamalla asenteisiin, parantamalla väylien laatua ja luomalla palveluverkkoa. Koska matkan pituus vaikuttaa olennaisesti kulkutavan valintaan, kävelyä ja pyöräilyä voidaan edistää kaavoittamalla kaupunkeja siten, että palvelut ovat saavutettavissa myös jalan ja pyörällä.[18] Pyörämatkailua on pyritty edistämään luomalla valtakunnallisten pyöräilyreittien verkosto, joka kulkee kauniilla maaseutureiteillä historiallisesti merkittävien kohteiden ja tärkeimpien kaupunkien kautta.[19]

Helsingissä pyörämatkojen osuus arkiliikenteessä oli syksyllä 2011 noin 11 prosenttia kaikista matkoista. Vaikka pyöräilyn suosio on kasvanut 2000-luvulla, sen osuus on paljon pienempi kuin esimerkiksi Kööpenhaminassa, jossa tehtiin samana vuonna pyörällä noin 35 prosenttia kaikista työ- ja koulumatkoista.[20] Vuonna 2016 valmistuneessa Helsingin pyöräväylien suunnitteluohjeessa pyöräilyä käsitellään ajoneuvoliikenteenä eikä enää yhdessä jalankulun kanssa kevyenä liikenteenä.[21]

Oulussa tehtiin vuonna 2009 pyörällä 21 prosenttia matkoista,[22] ja Oulu onkin saanut palkintoja pyöräilyn edistämisestä.[23]

Raideliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen rautatieliikenne
Suomen rataverkko 2010.
  Matkustaja- ja tavaraliikennettä
  Vain tavaraliikennettä
  Lakkautettu
  Porvoon museorautatie

Rataverkko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen rataverkko

Vuoden 2014 lopussa Liikenneviraston hallinnoiman rataverkon pituus oli 5 944 kilometriä, josta 3 256 kilometriä oli sähköistetty. Raideleveys on Suomessa 1 524 millimetriä, kun suurimmassa osassa Eurooppaa se on 1 435 mm. Henkilöjunien suurin sallittu nopeus on 220 kilometriä tunnissa ja tavarajunien 120 kilometriä tunnissa.[24] Tasoristeyksiä, joissa tie tai kevyen liikenteen väylä kulkee radan poikki, on noin 2 800.[25]

Raideliikenteen kalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Kalustomainintoihin Dr19.

Valtion junayhtiö VR ajaa sekä nopeita Pendolino-vuoroja, Intercity-vuoroja, pikajunia että taajamajunia.[26] Sillä on käytössä 155 sähköveturia. Niistä vanhimmat on rakennettu 1970-luvulla Neuvostoliitossa, ja ne korvataan moderneilla Siemensin valmistamilla vetureilla vuosina 2017–2026.[27] Dieselvetureita on käytössä yli 200, mutta rataverkon sähköistämisen myötä niiden käyttö vähenee. Myös dieselvetureiden uusiminen on suunnitelmissa.[28] Vanhat veturit ovat kolmea tyyppiä: 1960-luvun Dv12, 1970-luvun aluen Dr14 ja 1980-luvun Dr16. Dr16-vetureita käytetään Pohjois-Suomessa ja Joensuun radalla, kun taas Dr14:t liikkuvat lähinnä ratapihoilla.[29]

Pääkaupunkiseudulla on paikallisliikenteessä myös raitiovaunuja, lähijunia ja metro.[30] Lisäksi Tampereen seudulla on liikennöinyt lähijunia vuodesta 2019[31][32] ja raitiovaunuja vuodesta 2021.[33]

Raideliikenteen liikennemäärät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2015 kolmannella neljänneksellä (heinäkuusta syyskuuhun) Suomen junaliikenteessä tehtiin yhteensä 19 miljoonaa kauko- tai lähimatkaa, mikä tarkoittaa yli 200 000 matkaa päivässä. Matkustajaliikenteen määrä on kasvanut mutta rahtiliikenteen pienentynyt.[34] Vuonna 2013 Suomen tavaraliikenteestä 28 prosenttia kulki raiteilla.[35]

Vuonna 2015 Pietariin liikennöitiin päivittäin neljällä edestakaisella ja Moskovaan lauantaita lukuun ottamatta yhdellä edestakaisella junavuorolla.[36] Rautatieliikenne Venäjälle päättyi Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022.

Vesiliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesiväylät ja satamat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen satamat
Rauman satama.

Suomi ylläpitää 16 200 kilometriä vesiväyliä, joista kauppamerenkulun väyliä on 3 900 kilometriä.[37]

Hamina-Kotkan satama on Suomen suurin yleissatama, kun taas Helsingin Satama on vilkkain matkustajasatama ja lisäksi merkittävä rahtisatama.[38] Tonnimäärällä mitaten Suomen viisi suurinta satamaa ovat HaminaKotka, Helsinki, Rauma, Kilpilahti ja Naantali.[39]

23 satamaa pidetään jäänmurtajien avulla talvellakin kulkukelpoisina. Pohjanlahden satamat tarvitsevat jäänmurtajia noin puolen vuoden ajan, kun Suomenlahden satamissa niitä tarvitaan kolme kuukautta.[40] Valtionyhtiö Arctia Shipping operoi Itämerellä viidellä perinteisellä jäänmurtajalla: Voima, Sisu, Urho, Kontio ja Otso.[41] Vuonna 2016 otettiin käyttöön uudemman sukupolven jäänmurtaja Polaris.[42]

Saimaan kanava kulkee Lappeenrannasta Viipuriin ja Suomenlahteen. Vuonna 2013 Saimaan kanavan kuljetusten kokonaismäärä oli 2,8 miljoonaa tonnia. Lappeenrannasta eteenpäin laivaliikenne jatkuu Saimaan syväväyliä pitkin muihin Itä-Suomen kaupunkeihin.[43] Syväväyläverkosto ulottuu Kuopioon ja Joensuuhun asti.[44] Saimaan järvialueen väylästöön kuuluu kolmenlaisia julkisia väyliä: 814 km syväväyliä (4,2 m) 1560 km pääväyliä (yli 2,4 m) ja 1203 km sisuväyliä (alle 2,3 m).[45] Siltojen alituskorkeus on Suomessa yleensä enintään 18 metriä, mutta syväväylän laivat edellyttävät 24 metriä. Siksi sisämaan kanneltaan korkeimmat sillat löytyvät Saimaan syväväylän varrelta.[46][47]

Vesiliikenteen alukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jäänmurtajat Sisu ja Urho.

Vuonna 2016 Suomessa oli 554 000 vesikulkuneuvoa, joista yli puolet oli pieniä moottoriveneitä (enintään 20 hv moottori) ja 3 % purjeveneitä.[48] Syyskuussa 2015 alusrekisterissä oli 699 yli 15 metriä pitkää alusta. Niistä 80 oli rekisteröity Ahvenanmaalle. Aluksista 213 oli matkustaja-aluksia, 48 ro-ro-matkustaja-aluksia ja kymmenen säiliöaluksia.[49] Kauppalaivaston koko on alkanut kasvaa vuodesta 2010 oltuaan sitä ennen monta vuotta lähes samalla tasolla. Kasvuun rohkaisivat uudistunut tonnistovero ja ammattiliittojen tekemät myönnytykset, joiden ansiosta varustamot haluavat taas rekisteröidä alukset Suomen lipun alle.[50]

Laivayhteydet ovat hyviä Viroon, Ruotsiin ja Saksaan. Autolautat Helsingin ja Tukholman välillä ovat maailman suurimpia säännöllisessä liikenteessä olevia lauttoja. Merkittävimpiä liikennöitsijöitä ovat olleet Silja ja Viking Line sekä virolainen Tallink. Vuonna 2006 Tallink osti Siljan.[51]

Kaupallinen sisävesiliikenne rajoittuu lähinnä järville kesäaikaan. Vuonna 2013 oli sisävesillä kaupallisia matkustaja-aluksia 68, joista yli puolet Saimaalla. Rahdinkuljetusta ja hinausta harjoitti noin 20 alusta.[52]

Suomen merialueiden ja järvien saarten asutusta varten pidetään yllä maantielauttoja, yhteysaluksia ja losseja. Lauttapaikoista suurin osa sijaitsee Turun saaristossa ja Itä-Suomen järvialueilla. Saaristomerellä on kymmenen ELY-keskusken järjestämää yhteysalusreittiä, Suomenlahdella kaksi. Lisäksi on yksityisiä lossiyhteyksiä ja kuljetuksia Sipoon, Loviisan, Inkoon ja Raaseporin saaristoissa sekä Saariston Rengasteillä.[53] Joillakin yhteysalusreittien osilla pidetään talvisin yllä jääteitä.[54]

Vesiliikenteen liikennemäärät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkomaan meriliikenteessä tehtiin vuonna 2012 yhteensä 17,9 miljoonaa merimatkaa.[55] Meriliikenteen osuus ulkomaankaupassa on noin 90 % viennistä ja noin 80 % tuonnista.[2]

Huviveneitä käytetään eniten lyhyisiin päiväretkiin, mutta myös mökkimatkoihin ja pidempiin retkiin, sekä kalastukseen, venekilpailuihin, veneilytapahtumiin ja venevuokrauksiin. Vuonna 2016 tehdyn kyselyn pohjalta arvioitiin, että veneitä käytetään keskimäärin 17 päivänä vuodessa.[48]

Lentoliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmatila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmatilaa valvotaan lentopinnalle FL660 (eli noin 20 kilometrin korkeudelle) asti. Ilmatilan jaossa Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön määrittelemiä luokkia A ja B ei ole Suomessa käytössä. Luokissa C ja D eli lentokenttien lähestymisalueilla, lentoväylillä ja sotilaslennonjohtoalueilla lentäjän on oltava jatkuvassa radioyhteydessä lennonjohtoon. G-luokan ilmatilassa ei vaadita radioyhteyttä muilta kuin mittarilentosäännöillä lentäviltä.[56][57][58]

Lentoasemat ja liikennemäärät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Suomen lentoasemat ja -paikat
Helsinki-Vantaan lentoasema ilmakuvassa huhtikuussa 2022.

Finavia ylläpitää Suomessa 24 lentoasemaa. Niistä ylivoimaisesti vilkkain on Helsinki-Vantaa, jossa käy yli 21 miljoonaa matkustajaa vuosittain. Oulu on toinen noin miljoonalla matkustajalla, Rovaniemi kolmas noin 660 000 matkustajalla (2019).[59] Helsinki-Vantaan matkustajamääriä kasvattavat aasialaiset vaihtomatkustajat.[60]

Kun codeshare- ja tilauslennot eli charterit lasketaan mukaan, Suomeen lentää yli 50 kansainvälistä lentoyhtiötä.[61]

Lentoliikenne on noussut logistisesti Suomen kannalta yhä merkittävämpään asemaan. Vaikka lentorahdin määrä on pieni, sen arvo on suhteessa isompi. Toimivat, tiheät lentoyhteydet edistävät alueiden vetovoimaa. Tiheän lentoasemaverkoston säilymisessä on haasteita. Monet reitit ja lentoasemat ovat itsenäisesti tarkasteltuna huonosti kannattavia tai tappiollisia. Samaan aikaan kun kotimaan liikenne on usein ilman kilpailua ja kamppailee kannattavuuden rajamailla, halpalentoyhtiöt avaavat ulkomaanreittejä maakuntakentiltä.[37]

Lentoliikenteen kalusto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ylläpitää siviili-ilma-alusrekisteriä, jonka ulkopuolelle jäävät Suomessa puolustusvoimien käytössä oleva lentokalusto, joka on rekisteröity puolustusvoimien ylläpitämään sotilasilma-alusrekisteriin.[62] Siviili-ilma-alusrekisterissä on noin 1 500 ilma-alusta.[63][64] Vuonna 2014 niistä 661 oli lentokoneita, 111 helikoptereita ja autogiroja, 390 purje- ja moottoripurjekoneita, 54 ilmaa kevyempiä ilma-aluksia (lähinnä kuumailmapalloja) ja 318 ultrakevyitä lentokoneita. Rekisteröidyistä tyypeistä määräillisesti yleisimmät olivat vuonna 2014 Piper PA-28 Cherokee (68 konetta) ja Cessna 172 (41 konetta).[65] Lentoyhtiö Finnairin käytössä oli kaikkiaan 45 lentokonetta vuonna 2015.[66]

Suomen ilmavoimilla on käytössään monitoimihävittäjiä, koulukoneita sekä kuljetus- ja yhteyskoneita.[67] Maavoimat on operoinut puolustusvoimien helikopterikalustoa vuodesta 1997.[68]

Toimintamassaltaan alle 150 kg:n miehittämättömiä ilma-aluksia ei rekisteröidä. Niiden käyttämisestä on kuitenkin tehtävä ilmoitus, jos kyse ei ole lennokkiharrastuksesta.[69] Harrastuskäytössä olevia droneja saa lennättää suoran näköyhteyden päässä ohjaajaansa, vähintään 5 km:n päässä lentoasemasta, korkeintaan 150 metrin korkeudessa. Niillä ei saa lentää väkijoukon yläpuolella eikä yli 3 kg:n painoisilla droneilla asutuskeskuksen yläpuolella.[70]

Paikallisliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruoholahden metroasema.

Linja-autoliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen linja-autoliikenne

Paikallista tai seudullista joukkoliikennettä on järjestetty 77 kunnassa. Suurin osa kaupunkiliikenteen harjoittajista käyttää jotain matkakorttijärjestelmää, jollaiseen liittyvä laite on 4 500 ajoneuvossa.[71] Yksi suosituista matkakorteista on Waltti-kortti, joka on käytössä muun muassa Hämeenlinnassa, Joensuussa, Jyväskylässä, Kajaanissa, Kuopiossa, Lahdessa, Lappeenrannassa, Oulussa ja Vaasassa.[72] Waltti-järjestelmän kehittäjiin kuuluu yli 20 kuntaa ja yhdeksän ELY-keskusta.[73]

Raitioliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen raitioliikenne

Suomessa on raitioliikennettä nykyään ainoastaan Helsingissä sekä vuodesta 2021 alkaen myös Tampereella. Raitiovaunuliikennettä oli Suomessa aikoinaan myös Turussa ja Viipurissa.[74][75][76] Myös Turkuun, Ouluun ja Vantaalle on suunniteltu uusia raitioteitä.

Metroliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin metro on Suomen ainoa ja maailman pohjoisin metrojärjestelmä.[77]

Paikallisjunaliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Lähijuna

Suomessa suurten kaupunkiseutujen sisällä ja välillä kulkevat paikallisjunat tunnetaan lähijuna-nimityksellä. Helsingin seudun lähijunaliikenne ja Tampereen seudun lähijunaliikenne perustuvat raskaisiin sähköjuniin. Lähijunaliikennettä liikennöidään lisäksi muutamalla muulla rataosalla eteläisessä Suomessa, ja sitä on kaavailtu myös muun muassa Turun seudulle. Muualla Suomessa paikallisjunia liikennöidään lähinnä kaukoliikenteen liityntäyhteyksinä. Lisäksi joillakin rataosilla kulkee taajamajuna- tai "kiskobussi"-nimikkeellä liikennöitäviä pikajunien liityntäjunia, joita voi myös pitää paikallisjunina. Kiskobussivuoroilla ei ole ollut konduktöörejä kesäkuun 2016 jälkeen[78].

Turvallisuus ja onnettomuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2014 Suomessa tapahtui 5 294 henkilövahinkoon johtanutta tieliikenneonnettomuutta, joissa kuoli 224 ihmistä.[79] Nuorten kuljettajien riski kuolla liikenteessä on yli kolminkertainen muuhun väestöön verrattuna, mutta liikenteessä kuolleiden nuorten määrä on vähentynyt 2000-luvun aikana. Tähän on vaikuttanut turvavyön ja kypärän käyttö ja nopeusrajoitusten noudattaminen.[80]

Onnettomuustutkintakeskus arvioi vuonna 2012, että rautatieturvallisuus on Suomessa hyvää eurooppalaista tasoa, mutta tasoristeysturvallisuus on keskiarvoa huonompi. Tasoristeysonnettomuuksissa kuolee vuosittain noin kymmenen ihmistä. Onnettomuuksien määrä on vähentynyt 2000-luvulla, mutta kuolemien määrä on pysynyt samana.[81]

Eniten kuolonuhreja vaatinut rauhanajan rautatieonnettomuus oli Kuurilan junaturma vuonna 1957, jossa kaksi henkilöjunaa törmäsi toisiinsa.[82]

Harraste- ja yleisilmailukoneille tapahtuneissa onnettomuuksissa kuolee vuosittain yleensä nollasta kolmeen ihmistä.[83]

Liikenteen suunnittelu ja hallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen liikennepolitiikkaa ohjaa liikenne- ja viestintäministeriö, jonka perustehtävä on lainvalmistelu ja jonka toimialaan kuuluvat valtioneuvoston ohjesäännön mukaan muun muassa tie- ja rautatieliikenne, siviili-ilmailu ja vesiliikenne; liikenneväylät, satamat ja lentopaikat.[84] Ministeriö on linjannut liikennepolitiikan tavoitteeksi arjen matkojen toimivuuden turvaamisen, elinkeinoelämän kilpailukyvyn ylläpitämisen ja ilmastonmuutoksen hillitsemisen päästöjä vähentämällä.[85]

Suomen liikenteen tulevaisuutta käsitellään valtioneuvoston tekemässä liikennepoliittisessa selonteossa eduskunnalle. Vuonna 2012 annetussa selonteossa linjataan liikennepolitiikkaa vuosille 2012–2022 ja esitetään visio vuoden 2030 jälkeisestä ajasta.[37]

Ministeriön alaisia virastoja on järjestelty uusiksi 2000-luvulla. Vuonna 2010 Ratahallintokeskus, Merenkulkulaitos ja Tiehallinto yhdistettiin Liikennevirastoksi. Uuteen Liikennevirastoon siirtyivät Ratahallintokeskuksen ja Merenkulkulaitoksen kaikki sellaiset tehtävät, jotka eivät siirtyneet perustettuun tuotantoyhtiöön tai joita ei yhdistetty Liikenteen turvallisuusvirastoon. Liikennevirastoon siirtyi myös Tiehallinto lukuun ottamatta tiepiirejä ja eräitä Liikenteen turvallisuusvirastoon siirrettyjä toimintoja.[86]

Liikenteen turvallisuusviraston eli Trafin tehtävänä on vastata liikenteen sääntely- ja valvontatehtävistä, kehittää liikenteen turvallisuutta sekä vähentää sen ympäristöhaittoja. Siihen liitettiin osia yllä mainituista virastoista sekä Ilmailuhallinto ja Ajoneuvohallintokeskus.[87]

Liikennemarkkinoita säätelevää lainsäädäntöä uusitaan Sipilän hallituksen liikennekaareksi kutsutussa hankkeessa.[88]

Mallikuva suomalaisesta ajokortista.

Vuodesta 1922 alkaen autolla ajamiseen on vaadittu ajokortti.[89] Nykyisin ajokorttiluokat noudattelevat eurooppalaisia vaatimuksia.[90] Vuonna 2012 neljällä viidestä yli 15-vuotiaasta suomalaisesta oli ajokortti. Raskaan liikenteen ajoneuvojen ajokortteja oli noin 600 000.[3] Lentolupakirjan haltijoita oli vuonna 2015 yhteensä 7 413 henkilöä joista lähes puolet on harrasteilmailijoita.[91] Veneilyn ajokortista on puhuttu, mutta toistaiseksi alle 24-metristä venettä saa ohjata kuka tahansa 15 vuotta täyttänyt, ja koulutuksen hankkiminen on vapaaehtoista.[92]

Liikenteen ympäristövaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne, lähinnä tieliikenne, tuottaa noin viidenneksen kasvihuonekaasupäästöistä. Muut päästöt ovat vähentyneet 2000-luvulla polttoaineiden ja ajoneuvojen kehityksen ansiosta.[93] Hiilimonoksidia, hiilivetyjä, hiukkasia ja typen oksideita pääsee ilmakehään lähinnä tieliikenteestä, rikkidioksidia vesiliikenteestä. Autokannan hidas uusiutuminen hidastaa vähäpäästöisempien ratkaisujen käyttöönottoa. Polttoaineiden kehitys lopetti liikenteen lyijypäästöt.[94]

Tieverkon kunnostuksen ympäristöhaittoihin on koetettu vaikuttaa kierrättämällä vanhaa asfalttia uuden raaka-aieneeksi ja kokeilemalla asfaltin työstöä entistä matalammissa lämpötiloissa.[95][96]

Liikenne, varsinkin tieliikenne, on ylivoimaisesti suurin yksittäinen ympäristömelun lähde ja tuottaa melusta noin 99 prosenttia. Liikenteen melualueilla asuu noin miljoona suomalaista.[97] Kaksi prosenttia heistä asuu Helsinki-Vantaan lentoaseman melualueella. Lentoliikenteen meluhaittaa pienennetään sekä lentokoneiden kehityksellä että lennonjohdon menetelmillä. Öisin lentämistä ei ole kuitenkaan kielletty kokonaan.[98]

Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO kielsi keväällä 2016 risteilylaivojen käymäläjätevesien päästämisen suoraan mereen. Määräys tulee voimaan vähitellen vuoteen 2021 mennessä. Kiellon tarkoitus on vähentää Itämeren ravinnerasitetta. Alukset voivat joko pumpata jätevedet satamissa maihin tai asentaa laivoihin jätevesien käsittelylaitteet, joilla typpeä ja fosforia voidaan poistaa määräysten mukaisesti (70 % typestä ja 80 % fosforista) ennen vesien päästämistä mereen. Kotimaiset alukset ovat tehneet näin jo aikaisemmin.[99]

Hiilipäästövähennykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eri toimenpiteiden vaikutukset vuoden 2030 päästöihin miljoonina tonneina hiilidioksidiekvivalenttia ovat seuraavat:

  • Liikenteen päästökiintiöjärjestelmä: jopa 1,55.
  • Polttoaineveron korotus 200 euroon hiilidioksiditonnilta (150 euroa 2025): 0,9-1.
  • Biopolttoaineiden jakeluvelvoite 34,4 prosenttiin (biokaasut mukaan): 0,211.
  • Autonvalmistajien päästöraja 40 prosenttiin: 0,106.
  • Kevyen ja joukkoliikenteen ja liikennepalveluiden edistäminen kaupunkiseuduilla: 0,065-0,1.
  • Ruuhkamaksut Helsingin seudulle, Tampereelle ja Turkuun: 0,062-0,095.
  • Taloyhtiöiden latausinfran tuki 5,5 Meur: 0,015-0,08.
  • Täyssähköauton hankintatuen korotus 6 000 euroon 2021-2025: 0,0003-0,002.
  • Autoveron poisto täyssähkö-, hybridi- ja kaasuautoilta: 0,0001-0,0063.
  • Autoveron poisto: päästöt kasvavat.hieman.[100]

Useissa tutkituissa toimissa vähennysten kustannukset olivat hyvin korkeita. Siksi olisi tärkeää vertailla eri toimien kustannustehokkuutta. Biokaasulla saisi 0,211 miljoonan CO2-tonnin vähennyksen, miljoonan henkilöautomatkan muuttamisella rataliikenteeksi 0,0096 miljoonan CO2-tonnin. Liikenteen hiilitonnin vähentäminen maksoi 100-300 euroa vuonna 2020. Polttoaineveron laskentaperusteena on 77 euroa/tCO2.[101]

Liikenteen talousvaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieliikenteeltä kannettavia veroja ovat autovero, ajoneuvovero ja polttoaineiden valmistevero. Nämä verot tuottivat noin 5,1 miljardia euroa vuonna 2016. Summasta 62 prosenttia oli polttoaineveroa.[102]

Suomen valtio käyttää liikenneinfrastruktuurin kehittämiseen ja ylläpitoon keskimäärin 1 700 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä tieverkon ylläpitoon ja kehittämiseen kuluu 820 miljoonaa euroa, josta suurin osa perustienpitoon. Kunnat ylläpitävät katuverkkoa, ja pääkaupunkiseudulla kaupunkien raideverkkoa. Tähän kuluu vuosittain yhteensä noin 1 400 miljoonaa euroa.[103]

Suomi tuki lentoliikennettä verohelpotuksin noin 390 miljoonalla eurolla vuonna 2022.[104]

Liikenne ja sitä tukevat toimialat työllistävät noin kymmenen prosenttia Suomen kaikista työllisistä, ja osuus Suomen kansantaloudesta on noin 10 prosenttia.[105]

Valtio saa liikenteestä tuloja myös väylä- ja ylilentomaksuista.[106] Suomen aluevesillä kauppamerenkulkua harjoittavasta aluksesta suoritetaan valtiolle väylämaksua.[107] Luotsausmaksu määräytyy luotsattavan aluksen nettovetoisuuden ja luotsatun matkan perusteella.[108] Satamassa käyvien alusten maksut määräytyvät nettovetoisuuden tai pituuden sekä vuodenajan mukaan.[109]

Liikennealan ammatit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa on 13 000 linja-autonkuljettajaa.

Tieliikenteen tavarakuljetuksissa työskentelee noin 70 000 yhdistelmäajoneuvojen, kuorma-autojen, säiliöautojen ja pakettiautojen kuljettajaa. Lisäksi alalla työskentelee noin 15 000 terminaali- ja varastotyöntekijää, 8 000 toimihenkilöä ja 1 500 huoltokorjaamotyöntekijää (2014). Linja-autoyhtiöt työllistävät noin 13 000 henkilöä, ja taksialalla toimii 9 000 yrittäjää ja noin 5 000 päätoimista kuljettajaa sekä huomattava määrä satunnaisesti kuljettajana toimivia. Kuljetusalaa uhkaa työvoimapula, sillä lähivuosina alalta poistuu suuri määrä kuljettajia eläkkeelle. Ammattitaitoisista linja-autonkuljettajista on jatkuvasti pulaa.[110]

Rautatieliikenteessä toimiva VR Group -konserni työllistää noin 10 000 eri alojen ammattilaista (2014). Suurimpia ammattiryhmiä ovat veturinkuljettajat, ratapihatyöntekijät, autonkuljettajat, konduktöörit, asentajat ja liikenteenohjaajat.[111]

Meriklusteriin kuuluvat merenkulku (meriliikenne), satamatoiminnot ja meriteollisuus (laivanrakennusteollisuus) työllistävät Suomessa yhteensä noin 43 000 henkilöä (vuonna 2014). Meriliikenteen työpaikat ovat pääasiassa varustamoiden laivoissa, mutta myös erilaiset maatoiminnot työllistävät. Työmarkkinat ovat globaalit ja koulutettujen ammattilaisten työllisyystilanne hyvä.[112]

Ilmailualalla Finnair työllistää suoraan noin 7 000 henkilöä ja välillisesti tuhansia ihmisiä eri puolilla maailmaa, ja Finavia-konserni työllistää lentoasema-, matkustaja- ja lennonvarmistuspalveluissa noin 2 800 henkilöä. Kilpailu työpaikoista on kovaa, ja alan työpaikkojen määrä Suomessa on vähentynyt viime vuosina.[113]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat maa- ja vesireitit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Werner Holmberg, 1860, Maantie Hämeessä.

Ensimmäiset reitit Suomessa kulkivat pitkin vesistöjä, harjuja ja kankaita, ja niistä on tietoa vain epäsuorasti esineiden leviämisen kautta. Viikinkien purjehdusreitit vakiinnuttivat ulkomaan kauppaa rautakaudella, mutta Etelä-Suomessa tarvittiin maareittejä täydentämään katkonaisia vesireittejä. Tältä ajalta on Hämeen Härkätie. Jaakko Teitin laatiman luettelon avulla voidaan päätellä, että 1500-luvun puolivälissä on ollut Suuri Savontie Hämeestä Olavinlinnaan, Suuri Rantatie (myöhemmin nimellä Kuninkaantie) Viipurista Turkuun, Ylinen Viipurintie Viipurista Hämeenlinnaan ja Härkätie Turusta Hämeenlinnaan. Turusta pohjoiseen kulki Huovintie, josta erkaantui Pohjanmaan rantatie Korsholmaan ja Kokkolaan asti, ja sisämaan puolella Kyrönkankaantie Korsholmaan asti.[114]

Jo Suomen ensimmiset asukkaat liikkuivat rannikolla. Viikingit, joiden joukossa oli myös suomalaisia, purjehtivat Suomenlahtea pitkin käymään idänkauppaa. Keskiajalla Suomen alueelle syntyi kaupunkilaitos ja kauppa sekä merenkulku organisoituivat entistä paremmin. Saksalaiskauppiaiden Hansa-liitto hallitsi ulkomaankauppaa, mutta suomalaiset purjehtivat myös omilla aluksillaan kotimaan satamien lisäksi aina Lyypekkiin asti. Suomesta laivattiin aina 1800-luvulle asti metsästä saatuja tuotteita kuten tervaa ja lautoja. Tärkein laivoilla Suomeen tuotu aine oli suola.[115]

Merenkulku helpottui 1700-luvulla, kun paikan tähtitieteellinen määrittäminen ja rannikkovesien kartoitus edistyivät. Suomenkin rannikolle alettiin rakentaa merimerkkejä. Ensimmäiset valomajakat olivat Utön (1753) ja Rönnskärin majakat (1800). Samaan aikaan myös laivoista tuli suurempia, ja parkista tuli suosittu. Suomalaiset alukset vierailivat Länsi-Euroopan ja läntisen Välimeren satamissa ja jotkut alukset jopa kauempana. Turkulainen fregatti Printz Friedrich ylitti Atlantin 1779 ja pietarsaarelainen fregatti Concordia Intian valtameren 1784.[116]

Suomessa oululainen apteekkari Johan Julin lennätti kuumailmapalloa vuonna 1784, kun kaupunki juhli Kustaa III:n paluuta pitkältä Italian matkalta. Kuninkaan nimikirjoituksin ja vaakunoin varustettu pallo nousi ilmaan Oulun torilta väkijoukon seuratessa.[117]

Uusia maanteitä ja kanavia Venäjän vallan alkuvuosina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen siirryttyä Venäjälle maanteitä ja vesiliikennetä kehitettiin selvästi. Maanteitä rakennettiin erityisesti Itä-Suomeen ja Pohjanmaalle, mikä hyödytti kaikkia elinkeinoja. Sisävesille rakennettiin useita kanavia. Pohjois-Savon liikennettä edistettiin rakentamalla 1835–1839 Taipaleen ja Konnuksen kanavat ja Kokemäen vesistöön Muroleen kanava 1850–1856. Suurin kanavaurakka oli kuitenkin Saimaalta Viipurinlahdelle rakennettu Saimaan kanava.[118]

Yrjö Kaukiaisen tekemien tutkimusten mukaan merenkulku olisi ollut autonomain ajan alkupuolen kolmanneksi tärkein elinkeino Suomessa. Suomalaiset alukset kuljettivatkin rahtia ympäri maailmaa, ja pietarsaarelainen parkki Hercules purjehti maailman ympäri 1844–1847. Suurimmat kauppatonnistot olivat Oululla, Porilla ja Turulla. Merenkulku oli kannattavaa, sillä laivat rakennettiin halvasta mäntypuusta ja suomalaisten merimiesten palkka oli pieni.[119]

Rautatiet ja höyryliikenne saapuvat Suomeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Matkustajia nousemassa junaan Helsingin vanhalla asemalla 1907.
Kajaani VI 1950-luvulla.

Rautatiet ja höyryliikenne mullistavat liikenteen 1800-luvun puolivälin jälkeen. Suomen ensimmäinen rautatie rakennettiin Aleksanteri II:n käskystä. Helsinki–Hämeenlinna-rata valmistui 1862, mutta valtiontalouden vaikeuksien takia Riihimäki–Pietari-rataa alettiin rakentaa vasta 1868. Rautateiden rakentaminen vilkastui 1880-luvulla, ja rataverkko ulottui vuoteen 1903 mennessä Ouluun, Kuopioon ja Joensuuhun. Rautatiet syrjäyttivät hevosliikenteen pitkillä matkoilla, ja asemien yhteyteen alkoi kasvaa asutusta. Helsingin sisäiseen liikenteen rakennettiin 1880-luvulla linjoja hevosvetoiselle raitioliikenteelle. Vaunut muutettiin sähköisiksi 1900-luvun alussa.[120]

Merenkulun merkitys hiipui 1800-luvun toisella puoliskolla. Vaikka muissa Suomen kaupungeissa rahdinkuljetus käytännössä loppui, Ahvenanmaalle ostettiin 1890-luvulla suuria purjealuksia Britanniasta ja niiden voimin jatkettiin rahdinkuljetusta. Vaikka merenkulun taloudellinen merkitys pieneni, merenkulku helpottui, sillä valtio rakennutti lisää merimerkkejä, julkaisi merikortteja ja perusti luotsilaitoksen. Lisäksi vuonna 1890 valtio hankki ensimmäisen jäänmurtajan, minkä avulla Hangon, Helsingin ja Turun satamat pyrittiin pitämään talvisinkin auki.[121]

Autot ja lentoliikenne 1900-luvun alussa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katajanokan lentosatama 1928.
Linja-auto Turussa 1928

Autot saapuivat Suomeen 1900-luvun alussa. Ensimmäisen auton hankki turkulainen kauppaneuvos Victor Forselius vuonna 1900. Autokanta kasvoi kuitenkin hitaasti: vuonna 1922 autoja oli vain 2 500 ja vuonna 1930 noin 40 000. Henkilöliikenteessä linja-auto syrjäytti 1930-luvulla hevosen pitähköillä matkoilla.[122] Suomalaisen autoteollisuuden pitkäaikaisin toimija on kuitenkin kuorma-autoja ja linja-autojen runkoja valmistava Sisu Auto, joka aloitti vuonna 1932 nimellä Suomen Autoteollisuus.[123] Ensimmäiset maantiet olivat kuitenkin vielä silloin mutkaisia ja soralla tai hiekalla päällystettyjä. Tavarankuljetusta hallitsivat rautatiet, joita rakennettiin itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä edelleen lisää.[122]

Purjelaivat syrjäytettiin lopullisesti 1900-luvun alussa. Kauppalaivastossa konealuksia osuus oli 1920 jo 61 prosenttia ja 1939 peräti 95 prosenttia. Valtion pääasiallisesti omistama Aero aloitti 1923 vakinaisen lentoliikenteen. Ensimmäiset säännölliset kotimaiset lentolinjat avattiin 1937. Liikennekoneille valmistuivat 1935–1936 ensimmäiset lentoasemat, Malmiin, Tampereelle, Turkuun ja Ouluun.[122]

Liikenteen modernisointi toisen maailmansodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisen maailmansodan jälkeen tekniikan kehittyminen on muuttanut Suomenkin liikennettä. Hevosliikenne on käytännössä kadonnut lopullisesti, ja autokuljetus on lopettanut puutavaran uiton.[124] Tieverkkoa kunnostettiin sodan jälkeen työllisyystöinä. Maailmanpankista vuosina 1964–1971 saatujen lainojen avulla nostettiin tienrakennus Suomessa nykyaikaiselle tasolle ja rakennettiin ensimmäiset moottoritiet Kuljusta Tampereelle ja Helsingin Tattariharjusta Järvenpäähän.[125] Yleinen kattonopeus maanteille saatiin Kekkosen uudenvuodenpuheen jälkeen vuonna 1973.[126]

Henkilöautokanta on kasvanut tasaista vauhtia, mutta uusien autojen osuus on vaihdellut taloustilanteen mukaan. Uusia autoja ostettiin vähemmän taloustaantumien aikana 1990-luvun alussa ja vuonna 2009. Myyntiluvuissa oli notkahdus myös vuosina 2001–2002. Vuonna 2008 autoverotuksen uudistus näkyi piikkinä sekä yleisesti että erikseen dieselautojen myynnissä, joiden hinnat laskivat edullisemman verokohtelun myötä.[127]

Raideliikenteessä on siirrytty höyryvetureista dieselmoottoreiden kautta sähköjuniin.[124] Sähköjunaliikenne alkoi Helsingin lähiliikenteessä vuonna 1969, sähköveturiliikenne vuonna 1974, kun radan sähköistys eteni Riihimäeltä eteenpäin Toijalan suuntaan.[128] Hiukan yli puolet radoista on sähköistetty.[129] Kallistuvakoriset Pendolinot otettiin käyttöön vuonna 1995.[130]

Tavaraliikenne on avattu kilpailulle vuonna 2007. Henkilöliikenteen avaaminen kilpailulle on suunnitteilla.[129]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Suomalaisten liikkumistavat Liikennejärjestelmä. Liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto, Trafi, Ilmatieteen laitos. Viitattu 10.8.2015.
  2. ↑ a b Liikennemuodot Liikennejärjestelmä. 18.5.2015. Liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto, Trafi, Ilmatieteen laitos. Viitattu 10.8.2015.
  3. ↑ a b Ajokortti neljällä viidestä suomalaisesta Trafi. 3.4.2012. Viitattu 22.11.2015.
  4. ↑ Keskinarkaus, Sara: Helsingissä vain joka kolmas hankkii ajokortin 18-vuotiaana Helsingin Sanomat. 4.7.2013. Viitattu 30.6.2017.
  5. ↑ Tietilasto 2009, s. 36, 59, 64. Helsinki: Liikennevirasto, 2010. Liikenneviraston tilastoja 2/2010. ISSN-L 1798-811X. ISBN 978-952-255-009-5 Tilaston verkkoversio (PDF) (viitattu 23.6.2010). (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. ↑ Teiden talvihoito Liikennevirasto. Arkistoitu 23.11.2015. Viitattu 29.11.2015.
  7. ↑ Liikenteessä olevien ajoneuvojen määrä kasvaa tasaisesti – 5 miljoonan raja lähellä Trafi. Viitattu 9.8.2015.
  8. ↑ Autokauppa Autoalan tiedotuskeskus. Arkistoitu 27.8.2015. Viitattu 9.8.2015.
  9. ↑ Tuttu tekijä kiri Suomen autokaupan ykköseksi Ilta-Sanomat. Arkistoitu 6.8.2015. Viitattu 9.8.2015.
  10. ↑ Henkilöautojen keski-ikä yli 11 vuotta – harmaa edelleen yleisin väri trafi.fi. 2.2.2016. Liikenteen turvallisuusvirasto. Viitattu 30.1.2017.
  11. ↑ Sippola, Jussi: Tällaisilla autoilla Suomessa ajetaan: Idässä kulkupelien keski-ikä jopa kaksinkertainen etelään verrattuna hs.fi. 26.4.2016. Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 30.1.2017.
  12. ↑ Romutuspalkkiokokeilu on päättynyt Trafi. Viitattu 6.12.2015.
  13. ↑ a b Maanteiden liikennesuorite vuosina 1982–2014 Tietilasto 2014. Viitattu 16.11.2016.
  14. ↑ Tieliikenteen tavarankuljetukset Tilastokeskus. Viitattu 22.11.2015.
  15. ↑ Henkilöliikennetutkimus 2010-2011 Liikennevirasto. Arkistoitu 1.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  16. ↑ KUKA TUKISI KUNTIEN PYÖRÄTIEVERKON KEHITTÄMISTÄ? Pyöräliitto. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 12.2.2017.
  17. ↑ Lesch P ja muut: Selvitys jalankulun ja pyöräilyn liikennejärjestelyistä Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa (PDF) Liikenneturvan selvityksiä 1/2016. 2016. Arkistoitu 21.11.2017. Viitattu 12.2.2017.
  18. ↑ Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen toimenpidesuunnitelma 2020 (PDF) Liikenneviraston suunnitelmia 2/2012. 2012. Arkistoitu 1.5.2015. Viitattu 12.2.2017.
  19. ↑ Valtakunnalliset reitit ja kierrokset Pyöräillen Suomessa. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 16.11.2015.
  20. ↑ Pyöräilyn suosio kasvaa "räjähdysmäisesti" Helsingissä – näin pyöräilyreittejä ehostetaan Helsingin Sanomat. 3.3.2015. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 16.11.2015.
  21. ↑ Helsinki laati ohjeen pyöräliikenteen suunnitteluun Helsinki. 2016. Arkistoitu 3.8.2016. Viitattu 12.2.2017.
  22. ↑ TEMS – The EPOMM Modal Split Tool EPOMM. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 16.11.2015.
  23. ↑ Oulu ansaitsee nimen pyöräilykaupunki 2011. Yle. Viitattu 16.11.2015.
  24. ↑ Rataverkko Liikennevirasto. Arkistoitu 23.11.2015. Viitattu 29.11.2015.
  25. ↑ Tasoristeykset valtion rataverkolla Liikennevirasto. Arkistoitu 23.11.2015. Viitattu 29.11.2015.
  26. ↑ Junat ja vaunut VR. Viitattu 14.11.2015.
  27. ↑ VR Group tilaa uudet sähköveturit Siemensiltä Siemens. Viitattu 29.11.2015.
  28. ↑ VR väläyttää uutta, isoa veturitilausta Kauppalehti. 7.4.2015. Viitattu 29.11.2015.
  29. ↑ Dieselveturit olivat puuttuva linkki sähkö- ja höyryvetureiden välillä Yle Arena. Viitattu 29.11.2015.
  30. ↑ HSL liikuttaa meitä kaikkia HSL. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 14.11.2015.
  31. ↑ Pesonen, Heidi: Pirkanmaa pääsi mukaan alueellisen junaliikenteen pilottiin – Tätä se tarkoittaa matkustajille: tavoite saada junat pysähtymään myös Tesomalla. Aamulehti, 23.1.2019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.6.2024.[vanhentunut linkki]
  32. ↑ Nysse-alueen junaliikenne Tampereen seudun joukkoliikenne. Viitattu 8.6.2024.
  33. ↑ Tampereen ratikka aloittaa liikennöinnin – Näin hanke pysyi jatkuvasti jopa aikataulua edellä ja alitti budjetin (digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 9.8.2021. Viitattu 8.6.2024.
  34. ↑ VR sai kaukoliikenteen matkustajamäärät kasvuun – Silti murskatulos Tekniikka&Talous. 14.10.2014. Viitattu 29.11.2015.
  35. ↑ Rekkojen junakuljetusten lakkauttaminen ihmetyttää yle. 2014. Viitattu 22.11.2015.
  36. ↑ Venäjän-liikenteen aikataulut VR. Arkistoitu 19.9.2015. Viitattu 14.11.2015.
  37. ↑ a b c Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko eduskunnalle 2012 2012. Liikenne- ja viestintäministeriö. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 14.11.2015.
  38. ↑ Kiiskinen, Lauri: RORO-alusten turvallisuus Suomenlahdella (s. 14–16) 2013. Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Viitattu 9.8.2015.
  39. ↑ Ulkomaan meriliikenteen kuukausitilasto (s. 5) 5/2015. Liikennevirasto. Viitattu 9.8.2015.[vanhentunut linkki]
  40. ↑ Vesiliikenteen ja merenkulun edellytykset muuttuvat ilmastonmuutoksen myötä Ilmasto-opas. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 15.11.2015.
  41. ↑ Jäänmurtajat Arctia. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 15.11.2015.
  42. ↑ Riikka Rautiainen: Vahva ja ketterä – Suomen uusin jäänmurtaja on vakuuttanut miehistönsä 13.2.2017. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 14.2.2017.
  43. ↑ Saimaan maakuntien liitot haluavat TEN-T rahoitusta Saimaan syväväylälle Etelä-Karjalan liitto. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 18.10.2015.
  44. ↑ Saimaan syväväylä osana liikennejärjestelmää (s.4) Itä-Suomen liikennestrategia 2010-luvulle. ELY-keskus. Viitattu 18.10.2015.
  45. ↑ Saimaan kanava Tietoa veneilijöille. Lappeenrannan satama. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 18.10.2015.
  46. ↑ Jännevirran sillasta tulee yksi Suomen korkeimmista Savon Sanomat. 2014. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 18.10.2015.
  47. ↑ Suositukset vesistösiltojen aukkomitoista (s.3) Metenkulkulaitoksen julkaisuja 12/2005. 2005. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 18.10.2015.
  48. ↑ a b Hanna Askola, Oona Takala, Joni Tefke: Veneilyn määrä sekä sen taloudelliset ja ympäristövaikutukset Suomessa Trafin tutkimuksia 4-2017. 2017. Viitattu 14.2.2017.
  49. ↑ Kauppalaivaston kuukausitilastot 2015 Suomen virallinen tilasto. Trafi. Viitattu 15.11.2015.
  50. ↑ Suomen kauppalaivasto on alkanut kasvaa 2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 15.11.2015.
  51. ↑ Tallink kaappasi Siljan laivat 2006. Talouselämä. Viitattu 14.11.2015.
  52. ↑ Euroopan unionin sisävesiliikennedirektiivin soveltaminen Suomessa (taustamuistio) Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi. Viitattu 6.12.2015.
  53. ↑ Saaristoliikenne ELY-keskus. Viitattu 19.2.2017.
  54. ↑ Yksityisluonteisten jääteiden avustamine ELY-keskus. 2014. Arkistoitu 20.2.2017. Viitattu 19.2.2017.
  55. ↑ Meriliikenteessä ennätysmäärä matkustajia viime vuonna – matkat Viroon ja Venäjälle lisääntyivät Helsingin Sanomat. 1.3.2013. Arkistoitu 12.12.2015. Viitattu 29.11.2015.
  56. ↑ Petriina Anttila: Ilmatilaluokat ja ilmatilan rakenne Suomessa RTF-opas riippu- ja varjoliitäjille. 2003. Viitattu 20.2.2017.
  57. ↑ ICAO Airspace classes A - G www.experimentalaircraft.info. Viitattu 20.2.2017.
  58. ↑ Ilmarissa on iso P ja pehmeä D - Suomen ilmatila uudistuu 13.11.2014 Lentoposti. Viitattu 20.2.2017.
  59. ↑ Matkustajat lentoasemittain Finavia. Viitattu 10.8.2015.
  60. ↑ Kansainvälinen matkustus veti Suomen lentoliikenteen kaikkien aikojen ennätykseen 14.1.2015. Finavia. Viitattu 10.8.2015.
  61. ↑ Lentoyhtiöt Finavia. Viitattu 10.8.2015.
  62. ↑ Suomen ilma-alusrekisteri trafi.fi. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi. Viitattu 6.12.2015.
  63. ↑ Ilmailuhallinto kieltää yli 500 koneen lentämisen (sanotaan että 500 on kolmannes) ksml.fi. 2009. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 29.11.2015.
  64. ↑ Suomen rekisterissä olevat ilma-alukset Trafi. Viitattu 29.11.2015.
  65. ↑ Suomessa rekisteröidyt ilma-alukset (PDF) trafi.fi. 1.1.2014. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi. Arkistoitu 28.7.2014. Viitattu 6.12.2015. (archive.org)
  66. ↑ http://www.finnairgroup.com/konserni/konserni_9_9.html
  67. ↑ Ilmavoimien lentokalusto Puolustusvoimat. 2011. Arkistoitu 24.2.2014. Viitattu 6.12.2015.
  68. ↑ Suila, Keijo: Suomen helikopterihanke, s. 2. Suomen puolustusministeriö, 1.3.2008. ISBN 978-951-25-1875-3 Raportin verkkoversio (PDF) (viitattu 6.12.2015).
  69. ↑ Ilmoitus kauko-ohjatun ilma-aluksen käyttämisestä Trafi. 2016. Viitattu 20.2.2017.
  70. ↑ Dronet harrastuksena Trafi. Viitattu 20.2.2017.
  71. ↑ Liikennekaari vaatii Suomen joukkoliikenteeltä ennätysnopeaa maksujärjestelmämuutosta Suomen Paikallisliikenneliitto ry. 15.12.2016. Viitattu 7.2.2017.
  72. ↑ Taas uudistuksia joukkoliikenteeseen – edessä kalliita muutostöitä ennätysnopeasti Yle. 14.12.2016. Viitattu 7.2.2017.
  73. ↑ Waltiikortti Waltti. Arkistoitu 8.2.2017. Viitattu 7.2.2017.
  74. ↑ Juho Jokinen: Mikä on kaikkien aikojen hienoin helsinkiläinen raitiovaunu? Helsingin Sanomat. 29.9.2016. Viitattu 2.3.2017.
  75. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä :0 ei löytynyt
  76. ↑ Tampere ja yrityskumppanit allekirjoittivat sopimuksen raitiotiehankkeesta iltalehti.fi. Viitattu 2.3.2017.
  77. ↑ Maailman pohjoisin metro viettää syntymäpäiväänsä MTV3.fi – Uutiset. 2.8.2007. Helsinki: MTV Oy. Viitattu 5.9.2013.
  78. ↑ Maksaminen kiskobussissa VR. Arkistoitu 30.12.2016. Viitattu 2.3.2017.
  79. ↑ Tieliikenteessä menehtyi 224 ihmistä vuonna 2014 Tieliikenneonnettomuudet. Tilastokeskus. Viitattu 14.11.2015.
  80. ↑ Tapaturmat liikenteessä Therveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2016. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 29.1.2017.
  81. ↑ Tasoristeysonnettomuudet vähentyneet, kuolemat eivät MTV3. 2012. Arkistoitu 3.2.2017. Viitattu 29.1.2017.
  82. ↑ Kuurilan junaonnettomuudesta 59 vuotta Yle. 16.3.2016. Viitattu 29.1.2017.
  83. ↑ Trafi: Lentoturmien yleisin syy on lentäjän virhe Yle. 2013. Viitattu 2.3.2017.
  84. ↑ Valtioneuvoston ohjesääntö Finlex. 2003. Viitattu 15.11.2015.
  85. ↑ Liikennepolitiikka Liikenne- ja viestintäministeriö. Arkistoitu 24.12.2013. Viitattu 23.12.2013.
  86. ↑ Liikennevirasto aloittaa toimintansa 1.1.2010 Terminator. 2009. Viitattu 15.11.2015.
  87. ↑ Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin tulevaisuuden näköaloja Trafin tilaama selvitys. 2011. Viitattu 15.11.2015.
  88. ↑ Liikennekaari Liikenne- ja viestintäministeriö. Viitattu 8.2.2017.
  89. ↑ Suomen teiden historia II. Suomen itsenäistymisestä 1970-luvulle, s. 18. Helsinki: Tie- ja vesirakennushallitus, Suomen tieyhdistys, 1977. ISBN 951-46-0801-1 (koko teos). ISBN 951-46-0803-8 (osa 2)
  90. ↑ Suomessa käytössä olevat ajokorttimallit 2013. Trafi. Viitattu 20.2.2017.
  91. ↑ Ilmailun henkilöluvat Liikennejärjestelmä. 22.3.2016. Viitattu 26.2.2017.
  92. ↑ Veneen ajokortti tekee tuloaan Kouvolan Sanomat. 2013. Arkistoitu 26.2.2017. Viitattu 26.2.2017.
  93. ↑ Ympäristö Liikennejärjestelmä. 2014. Liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto, Trafi ja Ilmatieteen laitos.. Viitattu 29.1.2017.
  94. ↑ Liikenteen muut päästöt ilmaan Liikennejärjestelmä. 2014. Liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto, Trafi ja Ilmatieteen laitos.. Viitattu 5.2.2017.
  95. ↑ Vähäpäästöistä matalalämpöasfalttia Turun kaupungille Lemminkäinen. 2016. Arkistoitu 6.2.2017. Viitattu 5.2.2017.
  96. ↑ Ympäristöystävällinen asfaltti kiinnostaa hinnasta huolimatta Yle. 2013. Viitattu 5.2.2017.
  97. ↑ Melulle altistuminen Liikennejärjestelmä. 2014. Liikenne- ja viestintäministeriö, Liikennevirasto, Trafi ja Ilmatieteen laitos.. Viitattu 5.2.2017.
  98. ↑ Finavia: Lentoliikenne vaikuttaa maankäyttöön kuten muukin liikenne Lentoposti. 2016. Finavia. Viitattu 5.2.2017.
  99. ↑ Risteilyalusten jätevesien päästökielto voimaan Itämerellä Liikenne- ja viestintäministeriö. 22.04.2016. Arkistoitu 6.2.2017. Viitattu 5.2.2017.
  100. ↑ Polttoainevero tappiin vai sähköauton hankintatukeen roima korotus? Tällainen vaikutus hallituksen punnitsemilla toimilla olisi liikenteen päästöihin – Kalliita ja epämiellyttäviä keinoja ei voi enää välttää (38/2020, sivu 20) Talouselämä. 30.10.2020.
  101. ↑ Fossiilittoman liikenteen tiekartta -työryhmän loppuraportti (2020:17) Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja. 27.10.2020.
  102. ↑ Tieliikenteen verot liikennejarjestelma.fi. 2017. Viitattu 9.2.2017.
  103. ↑ Valtion ja kuntien liikennemenot Autoalan tiedotuskeskus. Arkistoitu 12.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  104. ↑ Selvitys | Lentämisen hintaa pidetään alhaalla miljardien verohelpotuksilla Helsingin Sanomat. 18.8.2023. Viitattu 2.9.2023.
  105. ↑ Liikenteen yritystoiminta kansantaloudessa liikennejarjestelma.fi. 2016. Viitattu 9.2.2017.
  106. ↑ http://www.eurocontrol.int/crco
  107. ↑ http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20051122
  108. ↑ http://www.finnpilot.fi/tilaa-luotsaus/laske-luotsausmaksu (Arkistoitu – Internet Archive)
  109. ↑ http://www.haminakotka.fi/fi/satamamaksu-aluksesta-1 (Arkistoitu – Internet Archive)
  110. ↑ Työmarkkinatiedot: Tieliikenne Ammattinetti. Viitattu 15.11.2015.
  111. ↑ Työmarkkinatiedot: Rautatieliikenne Ammatinetti. Viitattu 15.11.2015.
  112. ↑ Työmarkkinatiedot: Meriliikenne Ammattinetti. Viitattu 15.11.2015.
  113. ↑ Työmarkkinatiedot: Lentoliikenne Ammattinetti. Viitattu 15.11.2015.
  114. ↑ Uudenmaan kulttuurihistoriallisesti arvokkaat tiet ja reitit (s. 15- 17) Uudenmaan liiton julkaisuja E 132 - 2014. Viitattu 31.10.2015.
  115. ↑ Suomalaisen merenkulun eri vaiheet Rauman saaristokuljetus / mermuse. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 30.11.2015.
  116. ↑ Virrankoski, s. 130.
  117. ↑ Pikku jättiläinen sivu 595-7
  118. ↑ Virrankoski, s. 171.
  119. ↑ Virrankoski, s. 172.
  120. ↑ Virrankoski, s. 217–218.
  121. ↑ Virrankoski, s. 217–219.
  122. ↑ a b c Virrankoski, s. 347–348.
  123. ↑ Tyrkkö P: Suomen ajoneuvotuotannon historia 1800-luvulta lähtien pähkinänkuoressa Saab-club. 2003. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 29.11.2015.
  124. ↑ a b Virrankoski, s. 417.
  125. ↑ Miljoonalainaa Maailmanpankista Tie & Liikenne. 2012. Suomen Tieyhdistys. Arkistoitu 17.11.2015. Viitattu 14.11.2015.
  126. ↑ Liikkeelle, sanoi Kekkonen Trafiikki. Arkistoitu 11.6.2017. Viitattu 29.1.2017.
  127. ↑ Koreneff G ja muut: Energiatehokkuuden kehittyminen Suomessa (s. 22) VTT. 2014. Viitattu 30.11.2015.
  128. ↑ Sähköjuna tulee Suomeen Yle Elävä Arkisto. Viitattu 30.11.2015.
  129. ↑ a b Rautatiet Trafi. Viitattu 30.11.2015.
  130. ↑ Pendolino-juna tulee Suomeen Yle Elävä Arkisto. Viitattu 30.11.2015.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Liikenne Suomessa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Liikenne_Suomessa&oldid=22434151”