Suomen urheilu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Huippu-urheilua on perinteisesti pidetty kansallisen itsetunnon rakentajanakenen mukaan?, ja Suomen itsenäisyyden alkuaikojen loistavalla menestyksellä on ollut merkityksensä kansallisen identiteetin rakentamisessakenen mukaan?. Vuosina 2005–2006 tehdyn kansallisen liikuntatutkimuksen mukaan 75 % Suomen aikuisväestöstä pitää suomalaisten urheilijoiden kansainvälistä menestystä tärkeänä.[1] Suurimmat menestysodotukset kohdistuivat tuolloin jääkiekkoon, hiihtolajeihin, sekä keihäänheittoon.

Suomalaisen huippu-urheilun alkuaikoina Suomi oli maailman parhaimpia urheilumaita. Kesä- ja talviolympialaisissa vuosina 1908-1936 Suomi sijoittui mitalitaulukossa neljänneksi,[2] ja kyseisen ajanjakson olympiamitaleista yli puolet tuli yleisurheilusta ja painista. 1970-luvun menestyksestä huolimatta vuosien 1968-1996 olympialaisissa Suomi oli mitalitaulukossa sijalla 26. 2000-luvulle tultaessa lajikenttä on pirstaloitunut yhä enemmän, ja myös arvokisamitalit ovat jakaantuneet yhä useampaan lajiin. Vuonna 2005 suomalaiset urheilijat saavuttivat 208 MM- tai EM-mitalia yli 40:ssä eri urheilumuodossa.[3]

2000-luvun menestyslajeja ovat olleet muun muassa mäkihyppy, jääkiekko, curling sekä moottoriurheilu.

Suomen kansallispeli on Lauri "Tahko" Pihkalan luoma pesäpallo.

Suomalaisten aikuisten suosituimmat liikunta- ja urheiluharrastukset ovat kävely, pyöräily, hiihto, uinti ja kuntosalilla käynti.

2009–2010 tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisista lapsista ja nuorista 92 prosenttia harrastaa jonkinlaista liikuntaa. Urheiluseurojen toiminnassa on mukana 424 000 lasta ja nuorta eli 43 prosenttia Suomen 3-18-vuotiaista. Yleisin tapa harrastaa liikuntaa on kuitenkin seuratoiminnan ulkopuolella lasten ja nuorten omissa kaveriporukoissa. Harrastuspaikasta riippumatta suosituin urheilulaji on jalkapallo.[4]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla Suomeen levisi Keski-Euroopasta ruumiinkulttuuria, terveyttä ja liikuntaa edistävä elämäntapa. Vähitellen urheilu alkoi spontaanisti järjestäytyä. Ensimmäinen suomalainen urheiluseura, Segelföreningen i Björneborg, perustettiin Porissa vuonna 1856. 1800-luvun lopussa Suomessa oli 341 urheiluseuraa tai alajaostoa, joissa harrastettiin yli kahtakymmentä urheilumuotoa. Suosituimmat urheilumuodot olivat ammunta, purjehdus, luistelu, voimistelu ja hiihto.[5]

Kilpaurheilu alkoi yleistyä 1800-luvun loppupuolella. Ensimmäiset yleiset hiihtokilpailut järjestettiin Tyrnävällä 23. maaliskuuta 1879.[6] Ulkomailla suomalaiset kilpailivat ensimmäisen kerran 1892 Tukholmassa, missä suomalaiset hiihtäjät Juho Ritolan johdolla ottivat kolmoisvoiton.

Vuonna 1898 luisteltiin Helsingissä Euroopan mestaruudesta, ja Euroopan mestaruuden vei myöhemmin arkkitehtina tunnettu suomalainen Gustaf Estlander. Suomen urheilun ensimmäinen maailmanmestari oli myös pikaluistelija, kun Fredrik Wathén voitti maailmanmestaruuden Tukholmassa 1901.[7]

Läpimurtonsa suomalainen huippu-urheilu teki Tukholman olympialaisissa 1912, jolloin kestävyysjuoksija Hannes Kolehmainen voitti kolme kultaa ja hopean.

Suomalaisten urheilijoiden menestys urheilussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäolympialaisissa Suomi on kaikkien aikojen tilastoissa yksi menestyneimmistä maista, vaikka menestys onkin viime vuosina ollut selkeässä alamäessä. Parhaiten Suomi menestyi itsenäisyytensä alkuvuosina 1920-luvulla, erityisesti Pariisissa 1924, jolloin maa saavutti 37 mitalia. Kesäolympialaiset 2004 olivat menestykseltään Suomen olympiahistorian vaisuimmat. Suomi jäi ensimmäistä kertaa ilman kultamitalia, ja saldoksi jäi kaksi hopeamitalia.

Suomen ensimmäinen olympiakultamitali tuli myöhemmin epävirallisiksi julistetuista vuoden 1906 Ateenan välikisoista, kun Verner Weckman voitti sarjansa kreikkalais-roomalaisessa painissa. Weckman oli myös ensimmäinen virallisissa kesäolympialaisissa kultamitalin voittanut suomalainen voittaessaan olympiakultaa Lontoossa 1908. Itsenäisen Suomen ensimmäiset olympiavoittajat olivat pariluistelijat Ludovika ja Walter Jakobsson jotka voittivat lajinsa Antwerpenissa 1920.

Suomen menestyslajeja ovat olleet kestävyysjuoksu, keihäänheitto ja paini. Menestynein suomalainen urheilija oli Paavo Nurmi, joka voitti kolmissa olympialaisissa eri kestävyysjuoksulajeissa yhdeksän kultamitalia ja kolme hopeaa. Yhteensä Suomi on voittanut kesäolympialaisista 100 kultamitalia ja 295 mitalia.

Talviolympialaisissakin Suomi on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä maita. Suomen kulta-aika sijoittuu talviolympialaisten alkuajoille. Ensimmäinen suomalainen olympiavoittaja talviolympialaisissa on pikaluistelija Clas Thunberg Chamomix'n kisoissa 1924.

Clas Thunbergin lisäksi menestyneitä suomalaisia talviurheilijoita ovat muun muassa maastohiihtäjä Veikko Hakulinen, mäkihyppääjä Matti Nykänen ja yhdistetyn hiihtäjä Samppa Lajunen.

Eniten mitaleja Suomi keräsi vuoden 1984 olympialaisissa Sarajevossa, jossa Suomi voitti 13 mitalia (4 kultaa, 3 hopeaa, 6 pronssia). Suomi on saavuttanut talviolympialaishistoriansa aikana kaikkiaan 151 mitalia, joista 41 on kultaista, 58 hopeista ja 52 pronssista.

Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilussa suomalaisten menestyksekkäimmät lajit ovat olleet kestävyysjuoksu ja keihäänheitto.

Tero Pitkämäki tuulettaa keihään MM-Kultaa Osakassa 2007.

Suomen yleisurheilu tuli maailmalle tunnetuksi vuonna 1912, kun Hannes Kolehmainen juoksi olympiakultaa Tukholman kesäolympialaisissa rikkoen samalla 3000 metrin ja 5000 metrin maailmanennätykset. Kesäolympialaisten menestyneimpiä urheilijoita ollut Paavo Nurmi toi Suomelle yhteensä yhdeksän kultamitalia 1920-luvulla. Ville Ritola voitti Pariisin olympialaisista 4 kultaista ja 2 hopeista mitalia. Näitä kolmea kutsutaan myös lempinimellä "Lentävä suomalainen". Viimeisin juoksulajeissa olympiavoiton saavuttanut suomalainen on Lasse Virén, joka on ainoana voittanut sekä 5 000 että 10 000 metrin juoksumatkat peräkkäisissä olympiakisoissa. Virén muistetaan erityisen hyvin Münchenin kesäolympialaisista, joissa hän 10 000 metrin matkalla kaatui, mutta onnistui siitä huolimatta juoksemaan kultaa uudella maailmanennätysajalla.

Keihäänheiton tunnettuja suomalaisnimiä ovat muun muassa olympiavoittajat Jonni Myyrä, Matti Järvinen, Tapio Rautavaara, Pauli Nevala, Arto Härkönen, Tapio Korjus ja Heli Rantanen sekä maailmanmestarit Tiina Lillak, Seppo Räty, Kimmo Kinnunen, Aki Parviainen ja Tero Pitkämäki.

Talvilajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisurheilun rinnalla perinteisiä menestyslajeja Suomelle ovat olleet maastohiihto ja mäkihyppy. Yleisurheilumenestyksen hiipuessa näissä lajeissa menestystä on tullut näihin päiviin asti. 1990- ja 2000-luvulla menestystä on tullut myös alppihiihdossa, lumilautailussa ja curlingissa.

Maastohiihdossa menestyneitä suomalaisia hiihtäjiä ovat muun muassa Veikko Hakulinen, Eero Mäntyranta, Marja-Liisa Kirvesniemi ja Marjo Matikainen. Mäkihypyssä ovat menestyneet muun muassa Janne Ahonen ja Matti Nykänen.

Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisessä jääkiekossa Suomi kilpaili pitkään mitalisijojen ulkopuolella, kunnes saavutti ensimmäisen arvokilpailumitalinsa Calgaryn olympialaisissa 1988 kiekkoillessaan olympiahopeaa. 1990-luvulta lähtien Suomi on saanut tasaisin väliajoin mitaleja arvokisoista, vaikkei pelaajamateriaaliltaan olekaan ollut ennakkosuosikkien joukossa. Suomi on voittanut MM-kultaa vuosina 1995 ja 2011.

Naisten jääkiekkomaajoukkue on vakiinnuttanut asemansa lajin kolmosmaana maailmassa Kanadan ja Yhdysvaltain jälkeen. Niinpä se on tuonut arvokisoista useita pronssimitaleita tässä melko vähän harrastetussa lajissa.

Jääkiekon Suomen mestaruudesta kilpaillaan jääkiekon SM-liigassa. Sen alapuolella pelataan Mestis-sarjaa.

Ensimmäiset suomalaiset pestattiin Pohjois-Amerikan NHL-liigaan 1970-luvun lopulla ja menestyneimmän uran ammattilaisena on tehnyt Jari Kurri, joskin Teemu Selänteen saavutukset yksilötasolla vetävät hyvinkin vertoja Kurrille. Miikka Kiprusoff on valittu NHL:n parhaaksi maalivahdiksi. Kenttäpelaajista menstyksekkään uran niin NHL:ssä kuin maajoukkueessakin ovat tehneet esimerkiksi Esa Tikkanen, Reijo Ruotsalainen ja Jere Lehtinen.

Moottoriurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös: Formula 1 ja suomalaiset
Mika Häkkinen Yhdysvaltain Grand Prix 2000.

Moottoriurheilu nousi Suomessa suosioon ralliautoilun synnyn myötä 1950-luvulla. 1960-luvulla suomalaiset rallikuljettajat ryhtyivät hallitsemaan kansainvälisiä kilpailuja. Kuljettajat ovat säilyttäneet korkean tasonsa tähän päivään asti, mikä on tehnyt Suomesta rallin maailmanmestaruussarjan kautta aikojen menestyneimmän maan. Suomella on 13 rallin maailmanmestaruutta, joista menestyneimmillä Juha Kankkusella ja Tommi Mäkisellä molemmilla on 4 mestaruutta. Suomessa järjestettävä rallin MM-sarjan osakilpailu Neste Oil Ralli kerää vuosittain 500 000 katsojaa.

Kimi Räikkönen.

Suomen suosituimpia moottoriurheilumuotoja ovat Formula 1 -kilpailut. F1-kilpailut nousivat suosioon 1980-luvulla kun Keke Rosberg voitti ensimmäisenä suomalaisena F1-sarjan maailmanmestaruuden vuonna 1982. Sarjan suosio nousi huippuunsa 1990-luvun lopulla, kun Mika Häkkinen voitti maailmanmestaruuden peräkkäin vuosina 1998 ja 1999. Suomalaiset ovat keränneet formulakisoista yhteensä 978,5 pistettä, vaikka kuljettajia on pisteille ajanut vain viisi. Kuljettajaa kohti pisteitä on 195,7. Edelle pääsevät Itävalta, jolla pisteitä kuljettajaa kohti on noin 244, ja Kolumbia, joka on yhden kuljettajan turvin kerännyt 307 pistettä.

Moottoripyöräily on myös saavuttanut suosiota Suomessa. Ratamoottoripyöräilyn huippu sijoittui 1970-luvun alkuun, jolloin Jarno Saarinen voitti ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruuden. MotoGP nousi uudestaan otsikoihin 2000-luvulla, jolloin Mika Kallio on ajanut MM-sarjaa ja sijoittunut kahdesti MM-mitaleille.

Eniten menestystä on tullut endurosta, jossa suomalaiset lähinnä 1990- ja 2000-luvulla ovat olleet lajin kärkimaita. Suomalaisista Kari Tiainen ja Juha Salminen ovat lajin menestyneimpiä urheilijoita koskaan. Juha Salmisella on yhteensä 13 henkilökohtaista maailmanmestaruutta.

Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi oli 1920-luvun lopulta 1980-luvulle eräs Euroopan heikoimmista jalkapallomaista. 1990-luvulta alkaen Suomi on noussut maanosan alempaan keskikastiin, toisaalta koska ulkomaiden tasokkaissa sarjoissa pelaavian suomalaisammattilaisten määrä on kasvanut muun muassa vapaampien EU-säännösten vuoksi, toisaalta koska Euroopan jalkapalloon on tullut lukuisia uusia pienmaita. Suomi ei ole koskaan selviytynyt miesten puolella MM- tai EM-turnaukseen.[8]Jalkapallon imagon on sanottukenen mukaan? viime vuosina parantuneen, sillä se on nykyään suomen arvostetuin urheilulaji uusimpien tutkimusten mukaan, mutta pääsarjan eli Veikkausliigan suosio on esimerkiksi muiden Pohjoismaiden pääsarjoihin verrattaessa vaatimaton. Veikkausliigan katsojakeskiarvo on noin 3 000, kun esimerkiksi Norjan pääsarjan katsojakeskiarvo on yli 9 000. Silti Suomesta on tullut eräitä huippujalkapalloilijoita, kuten Jari Litmanen ja Sami Hyypiä. Suomen naiset selvisivät vuoden 2005 EM-turnaukseen ja etenivät välieriin saakka.

Suomessa järjestettyjä urheilutapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa järjestetään säännöllisesti urheilun arvokisoja ja suomalaiset urheilujärjestöt hakevat joka vuosi useita arvokisoja järjestettäväkseen.[9] Vuosina 2000–2005 Suomessa järjestettiin olympialajeissa yli 100 kansainvälistä arvokisaa.[10].

Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen 1952.

Merkittävin Suomessa järjestetty urheilutapahtuma on vuoden 1952 Helsingin olympialaiset. Yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut on järjestetty vuosina 1983 ja 2005. Yleisurheilun Euroopan-mestaruuskilpailut on järjestetty Helsingissä kolmesti.

Muita säännöllisesti Suomessa järjestettäviä arvokisoja ovat muun muassa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut ja hiihdon maailmanmestaruuskilpailut.

Erityisiä suomalaisia urheilutapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisiä Suomessa säännöllisesti järjestettyjä ja vaihtelevissa määrin kansallisesti erityispiirteisiä urheilutapahtumia ovat olleet muun muassa:


Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arto Teronen ja Jouko Vuolle: Kiveen hakatut - urheilusankaruuden jäljillä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]