Matti Nykänen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee mäkihyppääjää. Jääkäristä kertoo artikkeli Matti Nykänen (jääkäri).
Matti Nykänen
Matti Nykänen performing in Kirkkonummi 0495 (cropped).jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Matti Ensio Nykänen
Syntymäaika 17. heinäkuuta 1963 (ikä 50)
Syntymäpaikka Jyväskylä, Suomi
Pituus 177 cm
Ammattilaisura
Seura Jyväskylän Hiihtoseura
Suksimerkki Elan, Kneissl
Paras sijoitus 1
Maailmancup
Kaudet 19811991
Voitot 46
Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Mäkihyppy
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Sarajevo 1984 Suurmäki
Kultaa Kultaa Calgary 1988 Suurmäki
Kultaa Kultaa Calgary 1988 Normaalimäki
Kultaa Kultaa Calgary 1988 Joukkuemäki
Hopeaa Hopeaa Sarajevo 1984 Normaalimäki
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Oslo 1982 Suurmäki
Kultaa Kultaa Engelberg 1984 Joukkuemäki
Kultaa Kultaa Seefeld 1985 Joukkuemäki
Kultaa Kultaa Oberstdorf 1987 Joukkuemäki
Kultaa Kultaa Lahti 1989 Joukkuemäki
Hopeaa Hopeaa Oberstdorf 1987 Normaalimäki
Pronssia Pronssia Oslo 1982 Joukkuemäki
Pronssia Pronssia Seefeld 1985 Suurmäki
Pronssia Pronssia Lahti 1989 Suurmäki
Veteraanien MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Taivalkoski 2008 Pikkumäki (K38)
Kultaa Kultaa Tšekki 2011 Pikkumäki (K40)
Pronssia Pronssia Slovenia 2010 Pikkumäki (K29)
Lentomäen MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Planica 1985 Lentomäki
Hopeaa Hopeaa Vikersund 1990 Lentomäki
Pronssia Pronssia Harrachov 1983 Lentomäki
Pronssia Pronssia Kulm 1986 Lentomäki
Pronssia Pronssia Oberstdorf 1988 Lentomäki
SM-kilpailut
Kultaa Kultaa 13 kpl
Hopeaa Hopeaa 2 kpl
Pronssia Pronssia 7 kpl

Matti Ensio Nykänen (ent. Paanala (1996–1998), s. 17. heinäkuuta 1963 Jyväskylä) on suomalainen nelinkertainen mäkihypyn olympiavoittaja. Nykänen voitti urallaan viisi olympiamitalia (joista neljä kultamitaleita, kolme henkilökohtaista, yksi joukkue), 14 maailmanmestaruusmitalia (kuusi kultamitalia) ja 22 Suomen-mestaruusmitalia (joista 13 kultamitalia). Mäkihypyn maailmancupin hän voitti neljästi, ja osakilpailuvoittoja hänellä on 46, joka oli ennätys helmikuuhun 2013 saakka. Lisäksi Nykänen on saavuttanut veteraanien MM-kilpailuissa kolme mitalia, joista kaksi on kultaa. Jyväskylässä on Matti Nykäsen mukaan nimetty hyppyrimäki, Matti Nykäsen mäki. Nykänen on pysynyt julkisuudessa myös urheilu-uransa jälkeen ja tehnyt uraa laulajana.

Urheilu-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykäsen merkittävimmät saavutukset ovat neljä olympiakultaa ja yksi olympiahopea mäkihypyssä:

Calgaryssa Nykänen voitti ensimmäisenä olympiakisojen historiassa sekä suur- että normaalimäen kilpailut sekä voitti kultaa olympiakisojen historian ensimmäisessä mäkihypyn joukkuekilpailussa. Matti Nykänen oli kolmella kultamitalillaan Calgaryn talvikisojen menestyksekkäin urheilija.

Maailmanmestaruuskilpailuista Nykänen voitti viisi kultaa, yhden hopean ja kolme pronssia rikkoen myös silloisen lentomäen maailmanennätyksen 191 metrin hypyllä Planican kisassa 1985. Ennätys rikkoontui vuonna 1987 samassa mäessä, kun puolalainen Piotr Fijas hyppäsi 194 metriä. Nykänen voitti nuorten maailmanmestaruuden Schonachissa Saksassa 1981. Ensimmäisen aikuisten maailmanmestaruutensa Nykänen voitti 1982 suurmäen kilpailusta. Hän voitti joukkuemäen kultaa 1984, 1985, 1987 ja 1989.

Matti Nykäsen olympia-, MM- ja SM-mitalit Suomen Urheilumuseossa.
  • 5 olympiamitalia
  • 15 MM-kisamitalia
  • 22 SM-kisamitalia
  • yhteensä 42 mitalia.

Mäkihypyn maailmancupin Nykänen voitti neljä kertaa. Osakilpailuvoittoja hänellä on peräti 46. Keski-Euroopan mäkiviikon hän voitti kahdesti (1982–1983 ja 1987–1988). Suomenmestaruuksia hänellä on kahdeksan. Hänet valittiin Vuoden urheilijaksi 1985 ja 1988. Nykänen on toistaiseksi ainut, joka on voittanut viisi suurinta mäkihypyn saavutusta vähintään kerran henkilökohtaisella tasolla; olympiakulta, maailmanmestaruus, lentomäen maailmanmestaruus, maailmancupin- ja mäkiviikon kokonaisvoitto.lähde?

Nykänen valittiin 1989 suomalaisten urheilutoimittajien äänestyksessä 1980-luvun parhaaksi suomalaisurheilijaksi. Hän sai 65 % äänistä ja voitti äänestyksen ylivoimaisesti. Vuosikymmenen parhaan urheilijan äänestyksessä Nykänen sijoittui jaetulle 12. sijalle.[1] Viime vuosisadan parhaan suomalaisurheilijan äänestyksessä Nykänen sijoittui toiseksi Paavon Nurmen jälkeen ennen Lasse Viréniä.[2]

Huippukauden jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Nykäsen huippu-ura alkoi enteillä loppuaan, kun Nykänen sijoittui viimeisen kerran kolmenkymmenen parhaan joukkoon ollen 16. maailmancupin kilpailussa Thunder Bayssa 9. joulukuuta 1990. Syynä olivat pitkään rankasta harjoittelusta ja hyppäämisestä aiheutuneet nikamien kulumiset ja selkäkivut, joita yritettiin lievittää särkylääkkeillä ja leikkauksilla. Matti Nykänen hyppäsi viimeiset hyppynsä Kajaanissa kesällä 1992 ja saman vuoden joulukuussa hän matkusti Sapporoon. Tarkoituksena oli harjoitella Japanissa, mutta kolmen viikon aikana hyppyjä kertyi vain kuusi. Nykästä ei valittu Suomen joukkueeseen Japanin osakilpailuihin.

Paluu mäkeen veteraanikisoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen:

Vuonna 2007 Nykänen palasi mäkihyppyharjoittelun pariin tarkoituksenaan osallistua Taivalkoskella 2008 järjestettäviin veteraanien MM-kisoihin. 27. helmikuuta 2008 mäkilegenda palasi hyppytorniin veteraanien SM-kisoissa Taivalkoskella sijoittuen K-50 mäen kisassa viidenneksi. 28. helmikuuta 2008 hän voitti veteraanien MM-kisoissa kultaa pikkumäessä sarjassa 40–44-vuotiaat. Nykänen teki molemmilla kierroksilla pisimmät hypyt. Kisassa mukana eivät olleet K-50 mäessä Nykäsen edelle sijoittuneet kilpailijat, koska he osallistuivat suureen mäkeen, johon Nykänen ei osallistunut. Säännöt sallivat vain kahteen kilpailuun osallistumisen. Kisassa oli kymmenen hyppääjää seitsemästä eri maasta.[3][4] Maaliskuussa 2011 kolme vuotta Taivalkosken kisojen jälkeen Tšekin Harrachovissa Nykänen voitti veteraanien MM-kultaa yli 45-vuotiaiden sarjassa. Hypyt kantoivat HS 40 -mäessä 34 ja 36,5 metriä.[5]

Maailmancupin osakilpailuvoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Päivä Kilpailupaikka Maa
1. 30. joulukuuta 1981 Oberstdorf Saksan liittotasavalta
2. 28. helmikuuta 1982 Oslo Norja
3. 13. maaliskuuta 1982 Kulm Itävalta
4. 18. joulukuuta 1982 Cortina d'Ampezzo Italia
5. 4. tammikuuta 1983 Innsbruck Itävalta
6. 15. tammikuuta 1983 Lake Placid Yhdysvallat
7. 16. tammikuuta 1983 Lake Placid Yhdysvallat
8. 23. tammikuuta 1983 Thunder Bay Kanada
9. 18. helmikuuta 1983 Vikersund Norja
10. 19. helmikuuta 1983 Vikersund Norja
11. 20. helmikuuta 1983 Vikersund Norja
12. 27. helmikuuta 1983 Falun Ruotsi
13. 27. maaliskuuta 1983 Planica Jugoslavia
14. 18. helmikuuta 1984 Sarajevo Jugoslavia
15. 3. maaliskuuta 1984 Lahti Suomi
16. 4. maaliskuuta 1984 Lahti Suomi
17. 17. maaliskuuta 1984 Oberstdorf Saksan liittotasavalta
18. 18. maaliskuuta 1984 Oberstdorf Saksan liittotasavalta
19. 4. tammikuuta 1985 Innsbruck Itävalta
20. 9. helmikuuta 1985 Sapporo Japani
21. 2. maaliskuuta 1985 Lahti Suomi
22. 10. maaliskuuta 1985 Oslo Norja
23. 23. maaliskuuta 1985 Štrbské Pleso Tšekkoslovakia
24. 24. maaliskuuta 1985 Štrbské Pleso Tšekkoslovakia
25. 11. tammikuuta 1986 Harrachov Tšekkoslovakia
26. 18. tammikuuta 1986 Klingenthal Saksan liittotasavalta
27. 25. tammikuuta 1986 Sapporo Japani
28. 26. tammikuuta 1986 Sapporo Japani
29. 1. maaliskuuta 1986 Lahti Suomi
30. 2. maaliskuuta 1986 Lahti Suomi
31. 22. maaliskuuta 1986 Planica Jugoslavia
32. 7. joulukuuta 1986 Thunder Bay Kanada
33. 1. maaliskuuta 1987 Lahti Suomi
34. 8. maaliskuuta 1987 Falun Ruotsi
35. 5. joulukuuta 1987 Thunder Bay Kanada
36. 6. joulukuuta 1987 Thunder Bay Kanada
37. 19. joulukuuta 1987 Sapporo Japani
38. 20. joulukuuta 1987 Sapporo Japani
39. 1. tammikuuta 1988 Garmisch-Partenkirchen Saksan liittotasavalta
40. 4. tammikuuta 1988 Innsbruck Itävalta
41. 6. tammikuuta 1988 Bischofshofen Itävalta
42. 20. tammikuuta 1988 St. Moritz Sveitsi
43. 5. maaliskuuta 1988 Lahti Suomi
44. 6. maaliskuuta 1988 Lahti Suomi
45. 17. joulukuuta 1988 Sapporo Japani
46. 1. tammikuuta 1989 Garmisch-Partenkirchen Saksan liittotasavalta

Sijoitukset maailmancupin kokonaiskilpailussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Sijoitus
1981–1982 4.
1982–1983 1.
1983–1984 2.
1984–1985 1.
1985–1986 1.
1986–1987 6.
1987–1988 1.
1988–1989 9.
1989–1990 19.

Julkisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Nykäsen hyppyura oli lopuillaan, joukko liikemiehiä otti häneen yhteyttä tarkoituksenaan tehdä hänestä laulaja. Esikoislevy Yllätysten yö valmistui vuonna 1992. Nykäsen toinen levy Samurai ei yltänyt ensimmäisen kaltaiseen myyntiin.[6] Vuonna 2002 Nykänen julkaisi paluusinglen ”Elämä on laiffii”. Vuonna 2006 seurasi kolmas täyspitkä albumi Ehkä otin, ehkä en. Tämän jälkeen Nykänen on tehnyt singlejä sanoittaja ja säveltäjä Jussi Niemen kanssa.

Matti Nykäsen laulu-ura on ollut muihin laulaviin urheilijoihin verrattuna onnistunut. Suomessa on vain kaksi urheilijaa, jotka ovat voittaneet kultamitalin olympiakisoissa sekä ansainneet kultalevyn levymyynnistään: Tapio Rautavaara (voitti keihäänheiton olympiakultaa 1948) ja Matti Nykänen.

Muuta julkisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykänen on ollut usein julkisuudessa avioliittojensa epävakauden vuoksi. Jotkut Nykäsen lausahdukset kuten Elämä on laiffii, Ehkä otin, ehkä en, Fifty-sixty, Elämä on ihmisen parasta aikaa ja Jokainen tsäänssi on mahdollisuus! ovat jääneet elämään lentävinä lauseina.

Eduskuntavaaleissa 1995 hän oli SMP:n ehdokkaana Turun läänin eteläisessä vaalipiirissä[7] ja sai 525 ääntä[8]. Nykänen valittiin vuonna 1996 Uuraisten kunnanvaltuustoon Perussuomalaisten listalta. Hän istui valtuustossa vuoteen 1998 saakka.[9]

Nykänen on nimitetty Suomen turhimmaksi julkkikseksi vuosina 1996, 2003 ja 2005.[10]

Matti Nykäsestä tehty elokuva, Matti, sai ensi-iltansa perjantaina 13. tammikuuta 2006. Aleksi Mäkelän ohjaaman elokuvan nimiroolia esittää Jasper Pääkkönen. Nykänen sai elokuvan tuotoista yhden kolmasosan.

Vuonna 2012 alkoi Nykäsen Matti -tositelevisiosarja, joka seuraa Nykäsen jokapäiväistä elämää.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Nykänen on ollut naimisissa viidesti:

  1. aviopuoliso Tiina Hassinen 1986–1988 (poika, Sami s. 1987)
  2. aviopuoliso Pia Hynninen (nyk. Mäntykangas) 1989–1991 (tytär, Eveliina s. 1990)
  3. aviopuoliso Sari Paanala 1996–1998
  4. aviopuoliso Mervi Tapola 2001–2003 ja 2004–2010[11]

Nykänen kihlautui lokakuussa 2013 joutsenolaisen Pia Talonpojan kanssa.[12][13]

Rikostuomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matti Nykänen otettiin kiinni 24. elokuuta 2004 ja pidätettiin tapon yrityksestä sekä lopulta vangittiin epäiltynä 59-vuotiaan perhetuttavan puukottamisesta. Hänet tuomittiin Tampereen käräjäoikeudessa 27. lokakuuta 2004 kahden vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistukseen. Hän vapautui 21. syyskuuta 2005 ehdonalaiseen vapauteen. Kahden vuoden ja kahden kuukauden rangaistuksestaan Nykänen istui ensikertalaisena ainoastaan puolet.

Jo saman viikon sunnuntaina, 25. syyskuuta Nykänen pidätettiin epäiltynä vaimonsa Mervi Tapolan pahoinpitelystä ja päätyi poliisin huostaan. 29. syyskuuta 2005 Nykäsestä tehtiin rikosilmoitus, koska hänen epäiltiin puukottaneen pitsaveitsellä entistä ystäväänsä. Nykänen tuomittiin vaimonsa pahoinpitelystä Tampereen käräjäoikeudessa 16. maaliskuuta 2006 neljäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen, koska hän oli teon tapahtumahetkellä ehdonalaisessa vapaudessa.[14] Joulukuussa 2006 Turun hovioikeus lievensi tuomiota. Nykänen sai 60 päivää vankeutta, josta vähennettiin kolme vapaudenmenetyspäivää. Vankilan sijasta Nykänen sovitti tuomion 57 tunnin yhdyskuntapalveluna. Hovioikeus ei määrännyt Nykäsen ehdonalaista vapautta menetetyksi.[14]

Joulupäivänä 2009 Nykänen huitoi vaimoaan keittiöveitsellä ja yritti kuristaa tämän kylpytakin vyöllä. Tapauksen johdosta Nykänen pidätettiin ja sai syytteen törkeästä pahoinpitelystä[15][16]. 24. elokuuta 2010 Nykänen tuomittiin vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Lisäksi hänet tuomittiin maksamaan 5 000 euroa korvauksena kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä ja 3 000 euroa oikeudenkäyntikuluja.[17] Niin Nykänen kuin syyttäjäkin valittivat tuomiosta Turun hovioikeuteen, joka piti vankeustuomion ennallaan[18]. Matti Nykänen pääsi valvottuun koevapauteen 29. helmikuuta 2012.[19]

Nykäsellä on todettu ylivilkkautta ja keskittymiskyvyn huonoutta aiheuttava neurologinen sairaus ADHD, josta ilmeisesti johtuu osa hänen vaikeuksistaan.[20]

Saavutuksia ja palkintoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Postimerkkiin on kuvattu Calgaryssä kolme olympiakultaa voittanut 24-vuotias mäkikotka.
  • Vuonna 1988 julkaistiin Nykäsen muotokuvalla varustettu postimerkki[21]
  • 2011 kaikkien aikojen mäkihyppääjä Ilta-Sanomien kansainvälisen asiantuntijaraadin valitsemana.[22]
  • 2013 Suomen urheilugaala -tapahtumassa palkinto elämänurasta mäkihypyn parissa

Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elämä on laiffii (2002)
  • Tää on mun elämää (2004)
  • Jump and Fly (julkaisematon)
  • Mäkikotka ja häkkilintu (2005)
  • Voitosta voittoon (2007)
  • Anna mulle sexii (2008)
  • Lennä Nykäsen Matti (2008)
  • Pomminvarma rakkaus (2009)
  • Jälleen joulu on (2009)
  • Tuusula mielessäin (Teflon Brothersin kanssa) 2013
  • Jokainen tsäänssi on mahdollisuus (2013)

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nykänen, Matti & Ainasoja, Päivi & Syrjänen, Manu: Mattihan se sopan keitti: Nykäsellä höystetty keittokirja. Julkkisten elämää -sarja. Vantaa: Finrila, 2007. ISBN 978-952-99900-0-9.

Matti Nykäsestä kirjoitetut kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arve, Antti: Matti Nykänen, maailman paras. Helsinki: Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-3218-7.
  • Heiskanen, Benita (toim.): Mitä Matti tarkoittaa? Esseitä Matti Nykäsestä. Turku; Tampere: Savukeidas, 2013. ISBN 978-952-268-073-0.
  • Kyheröinen, Kari & Miettinen, Hannu: Takalaudasta täysillä: Matti Nykäsen tie maailmanhuipulle. Tampere: Lehtimiehet, 1984. ISBN 951-95532-4-X.
  • Kujala, Antero: Matti Pulli, voittohyppy. Helsingissä: Ajatus, 1999. ISBN 951-9440-92-5.
  • Theiner, Egon: Matti Nykänen: Huipulla ja montussa. (Grüsse aus der Hölle, 2004.) Suomentanut Pauliina Jäntti. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-19573-5.
  • Merilä, Kai: Matin ja minun rankka reissu!. Helsinki: Aller julkaisut, 2005. ISBN 952-5029-14-X.
  • Jokinen, Juha Veli (toim.): Elämä on laiffii ja muita Matti Nykäsen lentäviä lauseita. Alkuperäiset tekstit: Matti Nykänen. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2006. ISBN 952-5591-84-0.
  • Jokinen, Juha Veli (toim.): Missä me ollaan, ja oonko mäkin siellä: Matti Nykäsen lentäviä lauseita 2. Alkuperäiset tekstit: Matti Nykänen. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2007. ISBN 978-952-492-016-2.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Theiner, Egon: Matti Nykänen: Huipulla ja montussa. (Grüsse aus der Hölle, 2004.) Suomentanut Pauliina Jäntti. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-19573-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilutieto 1990, s. 32. Gummerus, 1990. ISBN 951-8920-10-9.
  2. Nurmi vuosisadan suomalainen urheilija 28.5.2012. Yle. Viitattu 12.3.2013.
  3. Nykänen voitti maailmanmestaruuden!. Iltalehti, 28.2.2008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.2.2008.
  4. Matti Nykänen voitti maailmanmestaruuden – katso video!. Ilta-Sanomat, 28.2.2008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.2.2008.
  5. Helsingin Sanomat 11.3.2011 cit. MTV3 viihdeuutiset. Matti Nykänen ponnisti veteraanien MM-kultaa. [1]
  6. Laulajanuran lisäksi Nykänen työskenteli vuonna 1997 Järvenpään Kasinolla tarjoilijana ja karaokeisäntänä. Nykäsen on uutisoitu sensaatiolehdistössä myös stripanneen, mutta Nykänen itse on kiistänyt sen jälkikäteen.
  7. Matti Nykänen Smp:n listoille. Helsingin Sanomat, 24.1.1995. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.10.2010.
  8. Turun eteläinen. Helsingin Sanomat, 21.3.1995. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.10.2010.
  9. Laatikainen, Outi: Perussuomalaisten vahva kunta Keskisuomalainen. 20.9.2008. Viitattu 30.1.2010.
  10. Voittajahistoriaa: Suomen Turhimmat Julkkikset turhatjulkkikset.com. Viitattu 28.2.2008.
  11. Kymmenen vuoden sekopäinen suhde: Matin ja Mervin 15 erohakemusta, lue tarinat 17.8.2010. MTV3. Viitattu 29.8.2010.
  12. Saari, Tiina: Matti Nykänen uusissa kihloissa. Ilta-Sanomat, 28.10.2013. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.12.2013.
  13. Lempinen, Marko: Matti Nykänen avoliittoon - kihlattu: "Se on menoa nyt". Ilta-Sanomat, 26.11.2013. Sanoma News. Artikkelin verkkoversio Viitattu 1.12.2013.
  14. a b Matti Nykäsen tuomio lieveni hovioikeudessa. Helsingin Sanomat, 14.12.2006. Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 25.12.2006.
  15. Rantalainen, Tiia: Nykästen raju joulu – Matti puukotti Merviä Iltalehti. Viitattu 27.12.2009.
  16. Niiranen, Jussi: Matti Nykäselle syyte törkeästä pahoinpitelystä Iltasanomat. Viitattu 11.8.2010.
  17. Matti Nykäselle yli vuosi vankeutta YLE Tampere. Viitattu 24.8.2010.
  18. Matti Nykänen yli vuodeksi vankilaan Helsingin Sanomat. 23.6.2011. Sanoma News. Viitattu 23.6.2011.
  19. Seiska: Matti Nykänen pääsi pois vankilasta. (Lähde: STT) Keskisuomalainen, 1.3.2012. Sanomalehti Keskisuomalainen Oy. Artikkelin verkkoversio Viitattu 7.3.2012.
  20. Lääkkeet eivät ole tehonneet – Onko tarkkaavaisuushäiriö Nykäsen ongelmien osasyy?. Ilta-Sanomat, 10.3.2004.
  21. Postimerkki Matti Nykäsestä, YLE Elävä arkisto, julkaistu 19.11.2008
  22. Juha Kanerva: Matti on paras. Ilta-Sanomat, 2011, nro 5.1., s. 41.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Matti Nykänen -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Matti Nykänen.