Matti Nykänen
| Matti Nykänen | |
|---|---|
|
|
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Matti Ensio Nykänen |
| Lempinimi | Masa |
| Syntymäaika | 17. heinäkuuta 1963 (ikä 48) |
| Syntymäpaikka | Jyväskylä, Suomi |
| Pituus | 177 cm |
| Ammattilaisura | |
| Seura | Jyväskylän Hiihtoseura |
| Suksimerkki | Elan, Kneissl |
| Paras sijoitus | 1 |
| Maailmancup | |
| Kaudet | 1981–1991 |
| Voitot | 46 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: |
|||
| Mäkihyppy | |||
| Sarajevo 1984 | Suurmäki | ||
| Calgary 1988 | Suurmäki | ||
| Calgary 1988 | Normaalimäki | ||
| Calgary 1988 | Joukkuemäki | ||
| Sarajevo 1984 | Normaalimäki | ||
| MM-kilpailut | |||
| Oslo 1982 | Suurmäki | ||
| Engelberg 1984 | Joukkuemäki | ||
| Seefeld 1985 | Joukkuemäki | ||
| Oberstdorf 1987 | Joukkuemäki | ||
| Lahti 1989 | Joukkuemäki | ||
| Oberstdorf 1987 | Normaalimäki | ||
| Oslo 1982 | Joukkuemäki | ||
| Seefeld 1985 | Suurmäki | ||
| Lahti 1989 | Suurmäki | ||
| Veteraanien MM-kilpailut | |||
| Taivalkoski 2008 | Pikkumäki (K38) | ||
| Tšekki 2011 | Pikkumäki (K40) | ||
| Slovenia 2010 | Pikkumäki (K29) | ||
| Lentomäen MM-kilpailut | |||
| Planica 1985 | Lentomäki | ||
| Vikersund 1990 | Lentomäki | ||
| Harrachov 1983 | Lentomäki | ||
| Kulm 1986 | Lentomäki | ||
| Oberstdorf 1988 | Lentomäki | ||
| SM-kilpailut | |||
| 13 kpl | |||
| 2 kpl | |||
| 7 kpl | |||
Matti Ensio Nykänen (s. 17. heinäkuuta 1963 Jyväskylä, sukunimi Paanala 1996–1998) on entinen suomalainen mäkihyppääjä ja nykyinen viihdetaiteilija. Nykänen on maailman kaikkien aikojen menestynein mäkihyppääjä. Hän voitti urallaan viisi olympiamitalia (joista neljä kultamitaleita, kolme henkilökohtaista, yksi joukkue), 14 maailmanmestaruusmitalia (kuusi kultamitalia) ja 22 Suomen-mestaruusmitalia (joista 13 kultamitalia). Mäkihypyn maailmancupin hän voitti neljästi ja osakilpailuvoittoja hänellä on 46. Lisäksi Nykänen on saavuttanut veteraanien MM-kilpailuissa kolme mitalia, joista kaksi on kultaa.
Matti Nykäsen mäkihyppyuran jälkeinen elämä on ollut hapuilevaa, ja tiedotusvälineissä julkaistut tiedot siitä ovat koskeneet lähinnä hänen ihmissuhteitaan, uraansa laulajana ja monia muita tapahtumia, joihin on yleensä liittynyt liiallinen alkoholinkäyttö tai väkivaltainen käytös. Nykänen on ollut myös vankilassa.
Nykäsen elämään löyhästi perustuva Aleksi Mäkelän ohjaama elokuva Matti sai ensi-iltansa 2006. Elokuvassa Mattia näyttelee Jasper Pääkkönen.
Jyväskylässä on Matti Nykäsen mukaan nimetty hyppyrimäki, Matti Nykäsen mäki.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Urheilu-ura
[muokkaa] Saavutukset
Nykäsen merkittävimmät saavutukset ovat neljä olympiakultaa ja yksi olympiahopea mäkihypyssä:
- Talviolympialaiset 1984 Sarajevo: kulta suurmäessä (P90) ja hopea (P70)
- Talviolympialaiset 1988 Calgary: kolme kultaa, eli kaksi henkilökohtaista ja joukkuemäki.
Calgaryssa Nykänen voitti ensimmäisenä olympiakisojen historiassa sekä suur- että normaalimäen kilpailut sekä voitti kultaa olympiakisojen historian ensimmäisessä mäkihypyn joukkuekilpailussa. Matti Nykänen oli kolmella kultamitalillaan Calgaryn talvikisojen menestyksekkäin urheilija.
Maailmanmestaruuskilpailuista Nykänen voitti viisi kultaa, yhden hopean ja kolme pronssia rikkoen myös silloisen lentomäen maailmanennätyksen 191 metrin hypyllä Planican kisassa 1985. Ennätys rikkoontui vuonna 1987 samassa mäessä, kun puolalainen Piotr Fijas hyppäsi 194 metriä. Nykänen voitti nuorten maailmanmestaruuden Schonachissa Saksassa 1981. Ensimmäisen aikuisten maailmanmestaruutensa Nykänen voitti 1982 suurmäen kilpailusta. Hän voitti joukkuemäen kultaa 1984, 1985, 1987 ja 1989.
- 5 olympiamitalia
- 15 MM-kisamitalia
- 22 SM-kisamitalia
- yhteensä 42 mitalia.
Mäkihypyn maailmancupin Nykänen voitti neljä kertaa. Osakilpailuvoittoja hänellä on peräti 46. Voittotilaston kakkosena on puolalainen Adam Małysz 39 voitollaan. Keski-Euroopan mäkiviikon hän voitti kahdesti (1982–1983 ja 1987–1988). Suomenmestaruuksia hänellä on kahdeksan. Hänet valittiin Vuoden urheilijaksi 1985 ja 1988. Nykäsen ”rituaaleihin” ennen hyppyä kuului siteiden tarkastaminen, mikä muotoutui hänen tavaramerkikseen, jonka jokainen TV-kamera osasi näyttää.
[muokkaa] Ongelmia
Matti Nykäsen huippu-ura alkoi enteillä loppuaan, kun Nykänen sijoittui viimeisen kerran kolmenkymmenen parhaan joukkoon ollen 16. maailmancupin kilpailussa Thunder Bayssa 9. joulukuuta 1990. Syynä olivat pitkään rankasta harjoittelusta ja hyppäämisestä aiheutuneet nikamien kulumiset ja selkäkivut, joita tosin yritettiin lievittää särkylääkkeillä ja leikkauksilla. Matti Nykänen hyppäsi viimeiset hyppynsä Kajaanissa kesällä 1992 ja saman vuoden joulukuussa hän matkusti Sapporoon. Tarkoituksena oli harjoitella Japanissa, mutta kolmen viikon aikana hyppyjä kertyi vain kuusi. Nykästä ei valittu Suomen joukkueeseen Japanin osakilpailuihin. Nykänen vannoi olevansa valmis voittamaan vuoden päästä MM-tittelin, mikä ei kuitenkaan toteutunut.
Nykäsellä on todettu ylivilkkautta ja keskittymiskyvyn huonoutta aiheuttava neurologinen sairaus ADHD, josta ilmeisesti johtuu osa hänen vaikeuksistaan.[1] Valmentaja, joka valmensi Nykästä tämän aloitellessa mäkihyppyä lapsena, sanoi, että tätä oli erittäin vaikea saada keskittymään.
[muokkaa] Paluu mäkeen veteraanikisoissa
Lokakuussa 2007 Savon Sanomat uutisoi Nykäsen palanneen mäkihyppyharjoittelun pariin tarkoituksenaan osallistua Taivalkoskella 2008 järjestettäviin veteraanien MM-kisoihin. 27. helmikuuta 2008 mäkilegenda palasi hyppytorniin veteraanien SM-kisoissa Taivalkoskella sijoittuen K-50 mäen kisassa viidenneksi. 28. helmikuuta 2008 hän voitti veteraanien MM-kisoissa kultaa pikkumäessä sarjassa 40–44-vuotiaat. Nykänen teki molemmilla kierroksilla pisimmät hypyt. Kisassa mukana eivät olleet K-50 mäessä Nykäsen edelle sijoittuneet kilpailijat, koska he osallistuivat suureen mäkeen, johon Nykänen ei osallistunut. Säännöt sallivat vain kahteen kilpailuun osallistumisen. Kisassa oli kymmenen hyppääjää seitsemästä eri maasta.[2][3] Maaliskuussa 2011 kolme vuotta Taivalkosken kisojen jälkeen Tšekin Harrachovissa Nykänen voitti veteraanien MM-kultaa yli 45-vuotiaiden sarjassa. Hypyt kantoivat HS 40 -mäessä 34 ja 36,5 metriä.[4]
[muokkaa] Maailmancupin osakilpailuvoitot
| Nro. | Päivä | Kilpailupaikka | Maa |
|---|---|---|---|
| 1. | 30. joulukuuta 1981 | Oberstdorf | Saksa |
| 2. | 28. helmikuuta 1982 | Oslo | Norja |
| 3. | 13. maaliskuuta 1982 | Kulm | Itävalta |
| 4. | 18. joulukuuta 1982 | Cortina d'Ampezzo | Italia |
| 5. | 4. tammikuuta 1983 | Innsbruck | Itävalta |
| 6. | 15. tammikuuta 1983 | Lake Placid | Yhdysvallat |
| 7. | 16. tammikuuta 1983 | Lake Placid | Yhdysvallat |
| 8. | 23. tammikuuta 1983 | Thunder Bay | Kanada |
| 9. | 18. helmikuuta 1983 | Vikersund | Norja |
| 10. | 19. helmikuuta 1983 | Vikersund | Norja |
| 11. | 20. helmikuuta 1983 | Vikersund | Norja |
| 12. | 27. helmikuuta 1983 | Falun | Ruotsi |
| 13. | 27. maaliskuuta 1983 | Planica | Slovenia |
| 14. | 18. helmikuuta 1984 | Sarajevo | Bosnia ja Hertsegovina |
| 15. | 3. maaliskuuta 1984 | Lahti | Suomi |
| 16. | 4. maaliskuuta 1984 | Lahti | Suomi |
| 17. | 17. maaliskuuta 1984 | Oberstdorf | Saksa |
| 18. | 18. maaliskuuta 1984 | Oberstdorf | Saksa |
| 19. | 4. tammikuuta 1985 | Innsbruck | Itävalta |
| 20. | 9. helmikuuta 1985 | Sapporo | Japani |
| 21. | 2. maaliskuuta 1985 | Lahti | Suomi |
| 22. | 10. maaliskuuta 1985 | Oslo | Norja |
| 23. | 23. maaliskuuta 1985 | Štrbské Pleso | Slovakia |
| 24. | 24. maaliskuuta 1985 | Štrbské Pleso | Slovakia |
| 25. | 11. tammikuuta 1986 | Harrachov | Tšekki |
| 26. | 18. tammikuuta 1986 | Klingenthal | Saksa |
| 27. | 25. tammikuuta 1986 | Sapporo | Japani |
| 28. | 26. tammikuuta 1986 | Sapporo | Japani |
| 29. | 1. maaliskuuta 1986 | Lahti | Suomi |
| 30. | 2. maaliskuuta 1986 | Lahti | Suomi |
| 31. | 22. maaliskuuta 1986 | Planica | Slovenia |
| 32. | 7. joulukuuta 1986 | Thunder Bay | Kanada |
| 33. | 1. maaliskuuta 1987 | Lahti | Suomi |
| 34. | 8. maaliskuuta 1987 | Falun | Ruotsi |
| 35. | 5. joulukuuta 1987 | Thunder Bay | Kanada |
| 36. | 6. joulukuuta 1987 | Thunder Bay | Kanada |
| 37. | 19. joulukuuta 1987 | Sapporo | Japani |
| 38. | 20. joulukuuta 1987 | Sapporo | Japani |
| 39. | 1. tammikuuta 1988 | Garmisch-Partenkirchen | Saksa |
| 40. | 4. tammikuuta 1988 | Innsbruck | Itävalta |
| 41. | 6. tammikuuta 1988 | Bischofshofen | Itävalta |
| 42. | 20. tammikuuta 1988 | St. Moritz | Sveitsi |
| 43. | 5. maaliskuuta 1988 | Lahti | Suomi |
| 44. | 6. maaliskuuta 1988 | Lahti | Suomi |
| 45. | 17. joulukuuta 1988 | Sapporo | Japani |
| 46. | 1. tammikuuta 1989 | Garmisch-Partenkirchen | Saksa |
[muokkaa] Sijoitukset maailmancupin kokonaiskilpailussa
| Kausi | Sijoitus |
|---|---|
| 1981-1982 | 4 |
| 1982-1983 | 1 |
| 1983-1984 | 2 |
| 1984-1985 | 1 |
| 1985-1986 | 1 |
| 1986-1987 | 6 |
| 1987-1988 | 1 |
| 1988-1989 | 9 |
| 1989-1990 | 19 |
[muokkaa] Julkisuudessa
[muokkaa] Viihdetaiteilija
Kun Nykäsen hyppyura oli lopuillaan, joukko liikemiehiä otti häneen yhteyttä tarkoituksenaan tehdä hänestä laulaja. Asiasta sovittiin ja esikoislevyä alettiin tehdä. Levy valmistui vuonna 1992 ja sen nimi oli Yllätysten yö. Nykäsen toinen levy Samurai ei yltänyt ensimmäisen kaltaiseen myyntiin ja Nykäsen maine ja suosio alkoivat hiipua. Vuonna 2002 Nykänen julkaisi kuitenkin comeback-singlen ”Elämä on laiffii”. Vuonna 2006 seurasi kolmas täyspitkä albumi Ehkä otin, ehkä en. Nykyään Nykänen tekee levyjä sanoittaja ja säveltäjä Jussi Niemen kanssa.
Maailmalla kuten Suomessakin monet urheilijat, näyttelijät, missit ja mallit ovat kokeilleet myös laulajan uraa. Matti Nykäsen laulu-ura on ollut muihin laulaviin urheilijoihin verrattuna onnistunut. Suomessa on vain kaksi urheilijaa, jotka ovat voittaneet kultamitalin olympiakisoissa sekä ansainneet kultalevyn levymyynnistään: Tapio Rautavaara (voitti keihäänheiton olympiakultaa 1948) ja Matti Nykänen.
Laulajanuran lisäksi Nykänen työskenteli vuonna 1997 Järvenpään Kasinolla tarjoilijana ja karaokeisäntänä. Nykäsen on uutisoitu keltaisessa lehdistössä myös stripanneen, mutta Nykänen itse on kiistänyt sen jälkikäteen.
[muokkaa] Muuta julkisuutta
Nykäsen elämä urheilu-uran päätyttyä on ollut varsin hapuilevaa, ja hänestä on tullut suomalaisten iltapäivälehtien vakiokasvo. Hän on esiintynyt laulajana, ammattistripparina ja ollut julkisuudessa avioliittojensa epävakauden, esimerkiksi niiden väkivaltaisuuden, vuoksi. Jotkut hänen lausahduksensa kuten Elämä on laiffii, Ehkä otin, ehkä en, Fifty-sixty, Elämä on ihmisen parasta aikaa ja Jokainen tsäänssi on mahdollisuus! ovat jääneet elämään lentävinä lauseina.
Eduskuntavaaleissa 1995 hän oli SMP:n ehdokkaana Turun läänin eteläisessä vaalipiirissä[5] ja sai 525 ääntä[6]. Nykänen valittiin vuonna 1996 Uuraisten kunnanvaltuustoon Perussuomalaisten listalta. Hän istui valtuustossa vuoteen 1998 saakka.[7]
Matti Nykäsen brändillä on julkaistu siiderimerkki, kirja, singlejä ja muita tuotteita. Siiderimerkki vedettiin myöhemmin markkinoilta pois ja ainakin osasta sensuroitiin Nykäsen kasvot pois tussikynällä. Hänet on nimitetty Suomen turhimmaksi julkkikseksi vuosina 1996, 2003 ja 2005.[8]
Matti Nykäsestä tehty elokuva, Matti, sai ensi-iltansa perjantaina 13. tammikuuta 2006. Aleksi Mäkelän ohjaaman elokuvan nimiroolia esittää Jasper Pääkkönen. Matti sai elokuvan tuotoista yhden kolmasosan. Haastatteluissa ohjaaja Mäkelä ilmoitti elokuvan olleen kunnianosoitus entiselle huippu-urheilijalle.
[muokkaa] Siviilielämä
Matti Nykänen on ollut naimisissa useampaan kertaan:
- aviopuoliso Tiina Hassinen 1986–1988 (poika, Sami s. 1987)
- aviopuoliso Pia Hynninen (nyk. Mäntykangas) 1989–1991 (tytär, Eveliina s. 1990)
- aviopuoliso Sari Paanala 1996–1998
- aviopuoliso Mervi Tapola 2001–2003 ja 2004–2010
Matin ja Tapolan makkaratehdassukuun kuuluvan Mervin liiton eri vaiheista on raportoitu lehdissä tiiviisti. Vuoden 2010 elokuussa Mervi jätti Tampereen käräjäoikeuteen pariskunnan 15. erohakemuksen.[9]
MTV3:n verkkouutisten mukaan Nykänen on syksyn 2010 ajan seurustellut Diili-kilpailija Susanna Ruotsalaisen kanssa. Tammikuussa 2011 Nykäsen uutisoitiin muuttaneen avoliittoon Ruotsalaisen asuntoon Helsinkiin.
[muokkaa] Rikostuomiot
Matti Nykänen otettiin kiinni 24. elokuuta 2004 ja pidätettiin tapon yrityksestä sekä lopulta vangittiin epäiltynä 59-vuotiaan perhetuttavan puukottamisesta. Hänet tuomittiin Tampereen käräjäoikeudessa 27. lokakuuta 2004 kahden vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistukseen. Veritekoon johtanut kiista alkoi sormikoukun vedosta, jonka Nykänen hävisi. Rikos tapahtui maaliskuussa annetun ehdollisen pahoinpitelytuomion koeajalla, joka myös pantiin täytäntöön.
Matti Nykänen vapautui Kylmäkosken vankilasta 21. syyskuuta 2005 ehdonalaiseen vapauteen. Kahden vuoden ja kahden kuukauden rangaistuksestaan Nykänen istui ensikertalaisena ainoastaan puolet. Jo saman viikon sunnuntaina, 25. syyskuuta Nykänen pidätettiin epäiltynä vaimonsa Mervi Tapolan pahoinpitelystä ja päätyi poliisin huostaan. 29. syyskuuta 2005 Nykäsestä tehtiin rikosilmoitus, koska hänen epäiltiin puukottaneen pitsaveitsellä entistä ystäväänsä.
Nykänen tuomittiin vaimonsa syyskuisesta pahoinpitelystä Tampereen käräjäoikeudessa 16. maaliskuuta 2006 neljäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen, koska hän oli teon tapahtumahetkellä ehdonalaisessa vapaudessa.[10]
Joulukuussa 2006 Turun hovioikeus lievensi tuomiota. Nykänen sai 60 päivää vankeutta, josta vähennettiin kolme vapaudenmenetyspäivää. Vankilan sijasta Nykänen sovitti tuomion 57 tunnin yhdyskuntapalveluna. Hovioikeus ei määrännyt Nykäsen ehdonalaista vapautta menetetyksi.[10]
Joulupäivänä 2009 Nykänen huitoi vaimoaan keittiöveitsellä ja yritti kuristaa tämän kylpytakin vyöllä. Tapauksen johdosta Nykänen pidätettiin ja sai syytteen törkeästä pahoinpitelystä[11][12]. 24. elokuuta 2010 Nykänen tuomittiin vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen. Lisäksi hänet tuomittiin maksamaan 5 000 euroa korvauksena kivusta ja särystä sekä henkisestä kärsimyksestä ja 3 000 euroa oikeudenkäyntikuluja.[13] Niin Nykänen kuin syyttäjäkin valittivat tuomiosta Turun hovioikeuteen, joka piti vankeustuomion ennallaan[14]. Korkein oikeus ei myöntänyt Nykäselle valituslupaa joten tuomio on lainvoimainen. Nykänen saapui vankilaan 10.10.2011. Vankilaan Nykänen saapui keskiyöllä, sillä hän ei halunnut vankilaantuloaan julkisuuteen.
[muokkaa] Saavutuksia ja palkintoja
[muokkaa] Levytykset
[muokkaa] Albumit
- Yllätysten yö (Audiovox 1992)
- Samurai (Audiovox 1993)
- Ehkä otin, ehkä en (Edel 1. maaliskuuta 2006)
[muokkaa] Singlet
- Elämä on laiffii (2002)
- Tää on mun elämää (2004)
- Jump and Fly (julkaisematon)
- Mäkikotka ja häkkilintu (2005)
- Voitosta voittoon (2007)
- Anna mulle sexii (2008)
- Lennä Nykäsen Matti (2008)
- Pomminvarma rakkaus (2009)
- Jälleen joulu on (2009)
[muokkaa] Kirjat
- Nykänen, Matti & Ainasoja, Päivi & Syrjänen, Manu: Mattihan se sopan keitti: Nykäsellä höystetty keittokirja. Rengaskirja,. Julkkisten elämää -sarja. Vantaa: Finrila, 2007. ISBN 978-952-99900-0-9.
[muokkaa] Matti Nykäsestä kirjoitetut kirjat
- Arve, Antti: Matti Nykänen, maailman paras. 2. painos 1988. Helsinki: Kirjayhtymä, 1988. ISBN 951-26-3218-7.
- Kyheröinen, Kari & Miettinen, Hannu: Takalaudasta täysillä: Matti Nykäsen tie maailmanhuipulle. Valokuvat: Hannu Lindroos. Tampere: Lehtimiehet, 1984. ISBN 951-95532-4-X.
- Kujala, Antero: Matti Pulli, voittohyppy. 2. painos 1999. Helsingissä: Ajatus, 1999. ISBN 951-9440-92-5.
- Theiner, Egon: Matti Nykänen: Huipulla ja montussa. (Grüsse aus der Hölle, 2004.) Suomentanut Pauliina Jäntti. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-19573-5.
- Merilä, Kai: Matin ja minun rankka reissu!. Helsinki: Aller julkaisut, 2005. ISBN 952-5029-14-X.
- Elämä on laiffii ja muita Matti Nykäsen lentäviä lauseita. Toimittanut Juha Veli Jokinen. Alkuperäiset tekstit: Matti Nykänen. 2. painos 2006. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2006. ISBN 952-5591-84-0.
- Missä me ollaan, ja oonko mäkin siellä: Matti Nykäsen lentäviä lauseita 2. Toimittanut Juha Veli Jokinen. Alkuperäiset tekstit: Matti Nykänen. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2007. ISBN 978-952-492-016-2.
[muokkaa] Lähteet
- Theiner, Egon: Matti Nykänen: Huipulla ja montussa. (Grüsse aus der Hölle, 2004.) Suomentanut Pauliina Jäntti. Helsingissä: Otava, 2004. ISBN 951-1-19573-5.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Lääkkeet eivät ole tehonneet – Onko tarkkaavaisuushäiriö Nykäsen ongelmien osasyy?. Ilta-Sanomat, 10.3.2004.
- ↑ Nykänen voitti maailmanmestaruuden!. Iltalehti, 28.2.2008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.2.2008.
- ↑ Matti Nykänen voitti maailmanmestaruuden – katso video!. Ilta-Sanomat, 28.2.2008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.2.2008.
- ↑ Helsingin Sanomat 11.3.2011 cit. MTV3 viihdeuutiset. Matti Nykänen ponnisti veteraanien MM-kultaa. [1]
- ↑ Matti Nykänen Smp:n listoille. Helsingin Sanomat, 24.1.1995. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.10.2010.
- ↑ Turun eteläinen. Helsingin Sanomat, 21.3.1995. Artikkelin verkkoversio Viitattu 28.10.2010.
- ↑ Laatikainen, Outi: Perussuomalaisten vahva kunta Keskisuomalainen. 20.9.2008. Viitattu 30.1.2010.
- ↑ Voittajahistoriaa: Suomen Turhimmat Julkkikset turhatjulkkikset.com. Viitattu 28.2.2008.
- ↑ Kymmenen vuoden sekopäinen suhde: Matin ja Mervin 15 erohakemusta, lue tarinat 17.8.2010. MTV3. Viitattu 29.8.2010.
- ↑ a b Matti Nykäsen tuomio lieveni hovioikeudessa. Helsingin Sanomat, 14.12.2006. Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 25.12.2006.
- ↑ Rantalainen, Tiia: Nykästen raju joulu – Matti puukotti Merviä Iltalehti. Viitattu 27.12.2009.
- ↑ Niiranen, Jussi: Matti Nykäselle syyte törkeästä pahoinpitelystä Iltasanomat. Viitattu 11.8.2010.
- ↑ Matti Nykäselle yli vuosi vankeutta YLE Tampere. Viitattu 24.8.2010.
- ↑ Matti Nykänen yli vuodeksi vankilaan Helsingin Sanomat. 23.6.2011. Viitattu 23.6.2011.
- ↑ Juha Kanerva: Matti on paras. Ilta-Sanomat, 2011, nro 5.1., s. 41.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Viralliset kotisivut
- Epäviralliset Matti-sivut
- Matti Nykäsen alastulomonttu
- Matti Nykänen Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Suuret Suomalaiset
- Saksalainen mäkihyppysivusto, kattavine tilastopalveluineen
- Matti Nykänen Last.fm-sivustolla (englanniksi)
- YLE/Elävä arkisto: Maailman paras mäkihyppääjä
- Bob Ottum: A Flight To The Finnish. (juttu Nykäsestä) Sports Illustrated, 5.12.1983. Artikkelin verkkoversio Viitattu 10.1.2009. (englanniksi)
|
1924: Jacob Tullin Thams | 1928: Alf Andersen | 1932: Birger Ruud | 1936: Birger Ruud | 1948: Petter Hugsted | 1952: Arnfinn Bergmann | 1956: Antti Hyvärinen | 1960: Helmut Recknagel | 1964: Veikko Kankkonen | 1968: Jiří Raška | 1972: Yukio Kasaya | 1976: Hans-Georg Aschenbach | 1980: Toni Innauer | 1984: Jens Weissflog | 1988: Matti Nykänen | 1992: Ernst Vettori | 1994: Espen Bredesen | 1998: Jani Soininen | 2002: Simon Ammann | 2006: Lars Bystøl | 2010: Simon Ammann |
|
1964: Toralf Engan | 1968: Vladimir Belousov | 1972: Wojciech Fortuna | 1976: Karl Schnabl | 1980: Jouko Törmänen | 1984: Matti Nykänen | 1988: Matti Nykänen | 1992: Toni Nieminen | 1994: Jens Weissflog | 1998: Kazuyoshi Funaki | 2002: Simon Ammann | 2006: Thomas Morgenstern | 2010: Simon Ammann |
|
1962: Helmut Recknagel | 1964: Toralf Engan | 1966: Bjørn Wirkola | 1968: Vladimir Belousov | 1970: Gari Napalkov | 1972: Wojciech Fortuna | 1974: Hans-Georg Aschenbach | 1976: Karl Schnabl | 1978: Tapio Räisänen | 1980: Jouko Törmänen | 1982: Matti Nykänen | 1985: Per Bergerud | 1987: Andreas Felder | 1989: Jari Puikkonen | 1991: Franci Petek | 1993: Espen Bredesen | 1995: Tommy Ingebrigtsen | 1997: Masahiko Harada | 1999: Martin Schmitt | 2001: Martin Schmitt | 2003: Adam Małysz | 2005: Janne Ahonen | 2007: Simon Ammann | 2009: Andreas Küttel | 2011: Gregor Schlierenzauer |
|
1972: Walter Steiner | 1973: Hans-Georg Aschenbach | 1975: Karel Kodejška | 1977: Walter Steiner | 1979: Armin Kogler | 1981: Jari Puikkonen | 1983: Klaus Ostwald | 1985: Matti Nykänen | 1986: Andreas Felder | 1988: Ole Gunnar Fidjestøl | 1990: Dieter Thoma | 1992: Noriaki Kasai | 1994: Jaroslav Sakala | 1996: Andreas Goldberger | 1998: Kazuyoshi Funaki | 2000: Sven Hannawald | 2002: Sven Hannawald | 2004: Roar Ljøkelsøy | 2006: Roar Ljøkelsøy | 2008: Gregor Schlierenzauer | 2010: Simon Ammann |
