Mika Myllylä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Mika Myllylä -sitaatteja.
Mitalit
Mika Myllylä vuonna 2001
Mika Myllylä vuonna 2001
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten maastohiihto
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Nagano 1998 30 km (p)
Hopeaa Hopeaa Lillehammer 1994 50 km (p)
Pronssia Pronssia Lillehammer 1994 30 km (v)
Pronssia Pronssia Lillehammer 1994 4 × 10 km
Pronssia Pronssia Nagano 1998 10 km (p)
Pronssia Pronssia Nagano 1998 4 × 10 km
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Trondheim 1997 50 km (p)
Kultaa Kultaa Ramsau 1999 10 km (p)
Kultaa Kultaa Ramsau 1999 30 km (v)
Kultaa Kultaa Ramsau 1999 50 km (p)
Hopeaa Hopeaa Trondheim 1997 takaa-ajo
Hopeaa Hopeaa Trondheim 1997 4 × 10 km
Hopeaa Hopeaa Ramsau 1999 takaa-ajo
Pronssia Pronssia Thunder Bay 1995 10 km (p)
Pronssia Pronssia Trondheim 1997 10 km (p)

Mika Kristian Myllylä (12. syyskuuta 1969 Oulu[1]5. heinäkuuta 2011[2] Kokkola[3]) oli Suomen menestyneimpiä mieshiihtäjiä. Hän voitti olympiakultaa perinteisen hiihtotavan 30 kilometrin matkalla Naganossa 1998 ja neljä maailmanmestaruutta, joista kolme Ramsaun MM-hiihdoissa 1999. Yhteensä Myllylä voitti urallaan kuusi olympiamitalia ja yhdeksän MM-mitalia. Seuratasolla Myllylä edusti Haapajärven Kiiloja ja uransa viimeisinä vuosina Joutsan Pommia.

Myllylästä, Jari Isometsästä ja Harri Kirvesniemestä käytettiin heidän aktiiviaikanaan nimikettä ”karpaasit”.

Myllylä oli yksi niistä suomalaishiihtäjistä, jotka jäivät kiinni dopingtestissä Lahden MM-hiihdoissa 2001. Hän ei kilpailukieltonsa jälkeen onnistunut tekemään paluuta maajoukkueeseen ja lopetti uransa kauden 2004–2005 jälkeen.

Mika Myllylä löydettiin kotoaan kuolleena 5. heinäkuuta 2011.[4] Kuolinsyyksi todettiin tapaturma, mutta asiasta ei ole annettu sen tarkempaa tietoa julkisuuteen.[5]

Kansainvälinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisissä aikuisten arvokilpailuissa Val di Fiemmen MM-hiihdoissa 1991 Mika Myllylä osallistui 10 km perinteisen kilpailuun, jolla sijoitus oli 39:s. Seuraavalla kaudella hänet valittiin Suomen joukkueeseen Albertvillen olympialaisiin, jossa hänen paras sijoituksensa oli 14:s perinteisen hiihtotavan 10 kilometrillä. Alkutalvesta 1992–1993 Myllylä sijoittui maailmancupin osakilpailussa Ramsaussa neljänneksi, mutta Falunin MM-hiihdoissa hänen parhaaksi sijoituksekseen jäi 17:s sija, jälleen perinteisen 10 kilometrillä.

Kaudella 1993–1994 Myllylä löi itsensä kansainväliselle huipulle. Alkutalvesta hän sijoittui kahdesti palkintokorokkeelle maailmancupissa, ja Lillehammerin olympialaisissa hän oli Suomen menestynein mieshiihtäjä. Myllylä voitti kaksi henkilökohtaista mitalia: olympiahopeaa perinteisen 50 kilometrillä ja -pronssia vapaan 30 kilometrillä. Lisäksi hän oli mukana Suomen pronssia voittaneessa viestijoukkueessa.

Thunder Bayn MM-hiihdoissa 1995 Myllylä voitti pronssia perinteisen 10 kilometrillä ja oli takaa-ajokilpailun neljäs. Kausi 1995–1996 oli välivuosi arvokisojen osalta ja Myllylä sijoittui maailmancupissa vain kertaalleen palkintokorokkeelle; lopputuloksissa hän oli 14:s. Alkutalvesta 1996–1997 Myllylä voitti ensimmäiset maailmancupin osakilpailut. Trondheimin MM-hiihdot Myllylä aloitti sijoittumalla kymmenenneksi vapaan 30 kilometrillä, mutta perinteisen 10 kilometrillä hän voitti pronssia ja tämän jälkeisessä takaa-ajossa hän nousi MM-hopealle. Hän oli mukana myös Suomen hopeaa voittaneessa viestijoukkueessa. Kilpailujen päätösmatkalla, perinteisen 50 kilometrillä hän voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa vajaan minuutin erolla Erling Jevneen. Maailmancupin kokonaistilanteessa Myllylä sijoittui toiseksi Björn Dählien jälkeen. Myllylä palkittiin Vuoden urheilijana 1997.

Myllylä aloitti kauden 1997–1998 vaihtelevasti, mutta voitti myös yhden maailmancupin osakilpailun. Naganon olympialaiset Myllylä aloitti voittamalla kovassa lumisateessa käydyn perinteisen 30 kilometrin kilpailun ylivoimaisesti, puolentoista minuutin erolla toiseksi sijoittuneeseen Erling Jevneen. Hän voitti kisoissa myös jälleen pronssia perinteisen 10 kilometrillä sekä Suomen viestijoukkueessa. Maailmancupkausi 1998–1999 alkoi Myllylältä vaisuhkosti, mutta ennen Ramsaun MM-hiihtoja hän voitti maailmancupin osakilpailun. MM-hiihdoissa Myllylä voitti henkilökohtaisella tasolla lähes kaiken mahdollisen: maailmanmestaruudet vapaan 30 kilometrillä, perinteisen 10 kilometrillä ja 50 kilometrillä. Lumisateisessa takaa-ajokilpailussa Myllylä taipui loppusuoralla Norjan Thomas Alsgaardille ja otti hopeaa. Maailmancupissa Myllylä sijoittui lopulta kolmanneksi. Hänet palkittiin jälleen Vuoden urheilijana.

Arvokisojen välikautena 1999–2000 Myllylä kilpaili maailmancupissa harvakseltaan, vaikka voittikin yhden osakilpailun. Alkukaudesta 2000–2001 Myllylä voitti osakilpailun Davosissa ja oli yksi ennakkosuosikeista ennen Lahden MM-hiihtoja. Myllylän kuitenkin väitettiin sairastuneen ennen kilpailuja, eikä hän osallistunut perinteisen 15 kilometrin avausmatkalle. Takaa-ajon ensimmäisellä osuudella, 10 km:n perinteisellä Myllylä oli nopein, mutta tästä ei jaettu mitaleja eikä Myllylä osallistunut kilpailun ratkaisevalle vapaan osuudelle. Hän ei osallistunut myöskään 30 kilometrille, mutta ankkuroi Suomen miehet viestikultaan. Mitali kuitenkin hylättiin, kun Janne Immonen jäi kiinni Hemohesin käytöstä. Lopulta Myllylä jäi myös itse kiinni samasta aineesta, kun koko Suomen joukkue testattiin, ja hänelle langetettiin kahden vuoden kilpailukielto. Myllylä ilmoitti tämän jälkeen lopettavansa kilpahiihtämisen ja pyysi rikettään anteeksi Suomen kansalle osoitetussa testamentissa.[6]

Uran jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myllylä perusti vuonna 1999 Mika Myllylä Oy –nimisen urheilualan tukkukauppaan keskittyvän yrityksen (aikaisemmin Hespolar Oy). Yrityksen aputoiminimenä oli M-LOGO ja hallituksen toisena varajäsenä toimi Myllylän vaimo Suvi-Päivikki Myllylä. Yritys toimi Kokkolassa ja Nivalassa.

Kilpailukieltonsa jälkeen Myllylä palasi kilpaladuille muttei tehnyt paluuta maajoukkueeseen eikä kansainväliselle huipulle. Hän voitti kuitenkin muutaman suomenmestaruuden ennen kuin lopetti uransa lopullisesti kauden 2004–2005 jälkeen. Myllylä palasi kuitenkin kilpaladuille vielä vuonna 2009 ja hiihti Keski-Pohjanmaan Maakuntaviestissä Nivalan joukkueen ankkurina sekä Kontiolahdella SM-kilpailuissa Joutsan Pommin miesten viestijoukkueen 3. osuuden. Maakuntaviestissä Myllylä hävisi kaksi minuuttia osuuden nopeimmalle, Teemu Kattilakoskelle.[7]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mika Myllylä oli naimisissa Suvi Myllylän (ent. Paavola) kanssa ja heillä on kolme lasta. Myllylän häistä julkaistiin Ilta-Sanomissa vuonna 1995 viiden sivun mittainen hääartikkeli. Myllylän häissä olivat kutsuttuina mm. Kirvesniemet, Räsäset, Vähäsöyringit ja Leppävuoret[8] Myllylät erosivat vuonna 2007.[9] Eronsa jälkeen Myllylä teki vuonna 2007 testamentin kahdelle pojalleen ja yhdelle tyttärelleen.[10] He palasivat yhteen vuoden 2009 alussa,[11] mutta erosivat uudelleen saman vuoden syksyllä.[12] Myllylä myös tunnusti julkisesti kristillistä uskoaan.

Myllylä työskenteli oululaisessa metsästys- ja ulkoiluvaatteita myyvässä Erätukussa vuonna 2006 hetken ja teki yrityksen toimintaa tunnetuksi.[13]

Hämeenlinnan kaupunginteatteri teki näytelmän Riisuttu mestari Myllylän tarinasta, joka perustui samannimiseen omaelämäkerralliseen kirjaan, joka ilmestyi Lahden doping-skandaalin jälkeen. Näytelmän dramatisoi ja ohjasi Hannu Matti Tyhtilä ja sen ensi ilta oli 21. helmikuuta 2008.[14]

Kesällä 2009 Mika Myllylä aloitti maastopyöräilyn osallistumalla muun muassa Suomen suurimman maastopyörätapahtuman Tahko Mtb:n 60 kilometrin kilpailuun.lähde? Lisäksi Myllylä kilpaili Finlandia-maastopyöräilyssä ja Vuokatti Mtb:ssä hyvällä menestyksellä.lähde?

Joulukuussa 2009 Myllylä aloitti työt kokkolalaisessa kiinteistönvälitysfirmassa Asunto Björndahl Oy:ssä myyntineuvottelijana. Tammikuussa 2011 yhtiön www-sivuille ilmestyi Myllylää esittävän kasvokuvan päälle pahoinpitelyjupakan jälkeen teksti ”kuivumassa”.[15]

2. helmikuuta 2010 Nelosen tv-uutiset kertoi Myllylän tunnustaneen Keskusrikospoliisin dopingtutkinnassa epo-hormonin käytön. Käytön tarkkaa aikaa tai sitä, kuka oli ainetta hänelle antanut, Myllylä ei ollut kertonut.[16]

Toukokuussa 2011 Myllylä löydettiin tajuttomana kauppareissultaan WC-kopista ja kiidätettiin tapauksen johdosta sairaalaan. Tapauksen johdosta poliisi eristi alueen.[17]

Rikostuomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2008 tammikuussa Myllylä sai Haapajärven käräjäoikeudessa kolme kuukautta ja kymmenen päivää ehdollista vankeutta sekä 40 päiväsakkoa (520 euroa). Tuomioon kuului myös kahdeksan kuukauden ajokielto. Hänen katsottiin syyllistyneen törkeään rattijuopumukseen, tavalliseen rattijuopumukseen, kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta sekä kahteen väärän lausuman yllytysyritykseen viranomaismenettelyssä.[18]

Myllylä kärähti uudelleen ratista marraskuussa 2009 ja hänet tuomittiin 18. helmikuuta 2010 30 päivän ehdolliseen vankeuteen törkeästä rattijuopumuksesta. Lisäksi hänet määrättiin ajokieltoon vuoden 2010 loppuun asti.[19]

Lokakuussa 2010 Myllylä sai käräjäoikeudessa 74 päiväsakkoa kolmesta pahoinpitelystä, jotka olivat tapahtuneet saman vuoden tammi- ja maaliskuussa.[20]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myllylä oli hankkinut itselleen revolverin kuolemaansa edeltävänä viikonloppuna seurauksella, että poliisi oli käynyt hakemassa hänet huostaansa. Myllylä oli hankkinut aseen kertomansa mukaan, koska eräs hänen tuttavansa oli uhannut tappaa hänet. Lisäksi Myllylän kerrottiin nukkuneen viime ajat kirves sängyn alla.[21] Kiinni otettaessa hän puhalsi 2,05 promillea. Myllylä vakuutti poliisikuulustelussa ampuneensa rivitalonsa terassin ovelta takapihalle tähtäämättä mitään tai ketään. Hänellä ei kuitenkaan ollut revolverin hallussapitämiseen oikeuttavaa lupaa. Poliisivankilassa vietetyn yön jälkeen Myllylä ei muistanut, miksi hän oli ampunut revolverillaan.[22]

Mika Myllylä löydettiin kotoaan kuolleena 5. heinäkuuta 2011 kello 11. Poliisi tutki asiaa kuolemansyynselvittämisenä eikä epäillyt tapaukseen liittyvän rikosta.[2][4] Ilmoitus asiasta tuli sivulliselta ja Myllylä oli asunnossaan yksin, kun hänet löydettiin. Myllylälle tehtiin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. [23] Kuolinsyytutkimuksen valmistumisesta julkisuuteen kertoi Paavo M. Petäjä, jonka mukaan Myllylän kuolinsyy oli tapaturma. [24] Kuolinsyyn huhuttiin aikaisemmin olleen itsemurha mutta Petäjän mukaan kyseessä ei ollut sairauskohtaus eikä itsemurha vaan tapaturma, johon ei liity rikosta. Tarkempia tietoja tapaturmasta ei ole kerrottu. Myllylä haudattiin hiljaisesti perhepiirissä 22. heinäkuuta 2011 Haapajärven uudelle hautausmaalle.

Haapajärven kaupunki avasi 7. heinäkuuta 2011 Myllylän muistonäyttelyn, joissa esiteltiin mm. Myllylän palkintokokoelma, hiihtoasuja ja mitalisuksia.

Kuolinsyyn tietojen urkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2012 tuli esiin, että useat poliisit olivat urkkineet tietoja poliisin tietojärjestelmästä liittyen Myllylän kuolemaan.[25] Poliisihallitus teki tutkintapyynnön Valtakunnansyyttäjänvirastolle, ja asiaa tutkitaan rikosnimikkeinä henkilörekisteririkos sekä virkavelvollisuuden rikkominen. Selvisi, että 136 poliisia epäillään urkinnasta.[26] Kesäkuussa 2013 syytteen sai 90 ihmistä.[27] Ensimmäiset tuomiot urkinnasta annettiin heinäkuussa: Pohjois-Karjalan käräjäoikeus tuomitsi neljästä syytetystä kahdelle seitsemän päiväsakkoa ja hylkäsi kahden muun syytteet.[28]

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[29]

MM-hiihdot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[30][31]

  • 1997 Trondheim, Norja
    • kulta, 50 km (p)
    • hopea, 25 km takaa-ajo
    • pronssi, 10 km (p)
    • hopea, 4×10 km viesti

SM-hiihdot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 23 Suomen mestaruutta[32]

Muut palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mika Myllylä on saanut viisi Suomen Olympiakomitean myöntämää sisupuukkoa. Näistä kolme jaettiin Lillehammerissa 1994 ja kaksi Naganossa 1998.[33]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Myllylä, Mika: Riisuttu mestari. Helsinki: Tammi, 2001. ISBN 978-951-3-12353-6.
  • (Usko ja urheilu-sivusto, www.-osoitteessa uskojaurheilu.fi/urheilija_show.php?newsid=133)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Myllylä, Mika: Riisuttu Mestari, s. 21. Tammi, 2001.
  2. a b Tiedote: Mika Myllylä on kuollut 5.7.2011. Poliisi. Viitattu 5.7.2011.
  3. Mika Myllylä on kuollut YLE Uutiset. 5.7.2011. Helsinki: Yleisradio Oy. Viitattu 5.7.2011.
  4. a b Hiihtäjä Mika Myllylä on kuollut 5.7.2011. MTV3. Viitattu 5.7.2011.
  5. MTV3: IS: Mika Myllylän kuolinsyy selvisi
  6. Myllylä lopettaa ja vetäytyy julkisuudesta 6.3.2001. MTV3. Viitattu 5.7.2011.
  7. 58. Keski-Pohjanmaan maakuntaviesti 6.1.2009. Ylivieska.fi. Viitattu 5.7.2011.
  8. Lilja, Esa, Helsingin Sanomat 17.7.2011. Uutisanalyysi. Mistä Esko Aho närkästyi?
  9. Kupiainen, Jari: "Ei elämä tähän pääty" Iltalehti. 31.8.2007. Alma Media. Viitattu 5.7.2011.
  10. Iltasanomat cit Iltalehti. 11.7.2011. IL: Mika Myllylä oli tehnyt testamentin.
  11. Itkonen, Leila: Mika ja Suvi Myllylä palasivat yhteen Ilta-Sanomat. 23.2.2009. Sanoma News. Viitattu 5.7.2011.
  12. Perhe jätti ryyppäämään ratkenneen Mika Myllylän Ilta-Sanomat. 29.10.2009. Sanoma News. Viitattu 5.7.2011.
  13. Mika Myllylä ulkoiluvaateyhtiö Erätukun leipiin. Helsingin Sanomat, 24.5.2006. Sanoma News.
  14. Mika Myllylän tarina teatteriksi. Helsingin Sanomat, 14.11.2007. Hakutulos HS:n arkistosta Viitattu 5.7.2011.
  15. Myllylän työnantaja kuvakohusta: Rakentavaa v***uilua MTV3. 21.1.2010. Viitattu 5.7.2011.
  16. Nelonen: Myllylä tunnustanut epon käytön 2.2.2010. Yleisradio. Viitattu 5.7.2011.
  17. Mika Myllylä osti dödöä ja muovikassin - päätyi vessasta sairaalaan! Seiska. 12.5.2011. 7 päivää. Viitattu 5.7.2011.
  18. Kangaspuro, Aino: Mika Myllylälle ehdollista vankeutta Iltalehti. 28.1.2008. Alma Media. Viitattu 5.7.2011.
  19. Mika Myllylälle ehdollista törkeästä rattijuopumuksesta Helsingin Sanomat. 18.2.2010. Sanoma News. Viitattu 5.7.2011.
  20. Mika Myllylä selvisi pahoinpitelysyytteistä sakoilla Helsingin Sanomat. 5.10.2010. Sanoma News. Viitattu 5.7.2011.
  21. Myllylää oli uhkailtu - nukkui kirves sängyn alla 9.7.2011. Iltalehti. Viitattu 9.7.2011.
  22. Iltapäivälehdet: Mika Myllylä hankki revolverin uhkailun takia 9.7.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.7.2011.
  23. Poliisi: Myllylän kuolinsyy selviää ruumiinavauksessa 5.7.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.7.2011.
  24. IS: Mika Myllylän kuolinsyy tapaturma Helsingin Sanomat. 10.9.2011. Viitattu 10.9.2011.
  25. Iltalehti. 27.1.2012. Mika Myllylän kuolema johti urkkimisiin. [1] viitattu 31.1.2012.
  26. Helsingin Sanomat. cit. Nelonen. Nelonen: 136 poliisia esitutkintaan Mika Myllylä -urkinnasta. [2] viitattu 23.3.2012.
  27. 90:lle syytteet Myllylän tietojen urkinnasta HS-STT. 10.6.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.6.2013.
  28. Laitinen, Lasse: Kaksi tuomittiin Mika Myllylän urkinnasta 9.7.2013. YLE. Viitattu 9.7.2013.
  29. Mika Myllylä sports-reference.com. Viitattu 23.5.2013. (englanniksi)
  30. Mika Myllylä fis-ski.com. Viitattu 23.5.2013. (englanniksi)
  31. WCS in Trondheim in 1997 oslo2011.custompublish.com. Viitattu 23.5.2013. (englanniksi)
  32. Mika Myllylän tie yle.fi. Viitattu 23.5.2013.
  33. Sisupuukot (PDF) Suomen Olympiakomitea. Viitattu 5.7.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]