Lahden MM-hiihtojen dopingskandaali 2001

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lahden MM-hiihtojen 2001 dopingskandaali viittaa dopingtapaukseen, jossa 15.–25. helmikuuta 2001 pidettyjen Lahden MM-hiihtojen yhteydessä kuusi Suomen maastohiihtojoukkueen hiihtäjää jäi kiinni infuusioneste Hemohesin käytöstä.

Suomi menetti dopingrikkomusten takia kolme kilpailuissa voitettua mitalia. Lisäksi kiinni jääneet urheilijat, neljä mies- sekä kaksi naishiihtäjää, saivat kukin kahden vuoden kilpailukiellon, ja maastohiihtojoukkueiden päävalmentajat Kari-Pekka Kyrö ja Jarmo Riski sekä lääkärit Pirkka Mäkelä ja Juha-Pekka Turpeinen saivat elinikäisen toimitsijakiellon.

Dopingskandaalilla on ollut vaikutuksia Suomen maastohiihtoon niin urheilullisesti kuin taloudellisesti. MM-hiihtojen aikaista ja sitä edeltävää dopingin käyttöä on puitu julkisuudessa vielä vuosia tapahtumien jälkeen.

Sisällysluettelo

Tapahtumat [muokkaa]

17. helmikuuta 2001 Jari Isometsä voitti takaa-ajokilpailussa hopeaa. Seuraavana päivänä hänen kuitenkin ilmoitettiin jääneen kiinni Hemohesin käytöstä, ja hän menetti voittamansa mitalin. 18. helmikuuta lehdistötilaisuudessa hän ilmoitti ottaneensa lääkettä Hiihtoliiton ulkopuolisen henkilön valvonnassa laskeakseen yli sallittujen rajojen nousseita hemoglobiiniarvojaan.[1]

Mika Myllylä oli sijoittunut saman kilpailun perinteisen osuuden ykköseksi, muttei startannut iltapäivän takaa-ajoon. Janne Immonen puolestaan hiihti kilpailussa kymmenen parhaan joukossa, mutta keskeytti kilpailun sauvarikkoon.

22. helmikuuta Suomen miesten viestijoukkue voitti kultaa joukkueella Janne Immonen, Harri Kirvesniemi, Sami Repo ja Mika Myllylä. Heistä Immonen joutui dopingtestiin heti viestihiihdon jälkeen[2], ja koko Suomen hiihtojoukkue testattiin saman päivän iltana[3].

25. helmikuuta uutisoitiin toisen suomalaishiihtäjän dopingkärystä, ja seuraavana päivänä varmistui, että kyseessä oli viestijoukkueessa hiihtänyt Immonen. Näin ollen miesten viestijoukkue menetti voittamansa kultamitalin[4].

26. helmikuuta uutisoitiin, että Ala-Tikkurilan Shell-huoltoasemalle oli jäänyt Hiihtoliiton lääkärinlaukku, josta löytyi infuusionestepusseja ja ruiskuja. Miesten päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö kävi hakemassa laukun poliisilta[5].

28. helmikuuta neljä suomalaishiihtäjän kerrottiin antaneen positiivisen A-näytteen. Heistä Harri Kirvesniemi, Mika Myllylä ja Milla Jauho myönsivät aineiden käytön[6], ja neljänneksi hiihtäjäksi paljastui 6. maaliskuuta B-näytteiden valmistuttua Virpi Kuitunen[7]. Näin ollen myös naisten viestijoukkueen voittama hopeamitali hylättiin, koska Jauho ja Kuitunen hiihtivät joukkueessa. Sen sijaan Kuitunen sai pitää 18. helmikuuta voittamansa takaa-ajon kultamitalin, koska oli antanut kilpailun jälkeen negatiivisen dopingnäytteen.

20. huhtikuuta kaikki kuusi kiinnijäänyttä väliaikaisessa kilpailukiellossa ollutta suomalaishiihtäjää; Isometsä, Immonen, Myllylä, Kirvesniemi, Jauho ja Kuitunen; tuomittiin kahden vuoden kilpailukieltoon. Lisäksi maastohiihtojoukkueiden päävalmentajat Kari-Pekka Kyrö ja Jarmo Riski sekä lääkärit Pirkka Mäkelä ja Juha-Pekka Turpeinen saivat elinikäisen toimitsijakiellon [8].

Jälkipyykki [muokkaa]

Kuitunen ja Jauho valittivat kilpailukieltojensa pituudesta, mutta se ei muuttunut jälkikäteen. Asiaa käsiteltiin Hiihtoliiton ja hiihtäjien välillä välimiesoikeudessa. Välimiehenä toiminut professori Ari-Matti Nuutila katsoi, että Kuitunen ja Jauho eivät tienneet joukkueen lääkärin antaneen tiputuksessa kiellettyä ainetta. Kari-Pekka Kyrö sen sijaan esitti vuonna 2008, että Kuitunen olisi ollut tietoinen asiasta. Kyrön mukaan Kuitunen keskeytti Brussonin MC-hiihtokilpailun joulukuussa 2000 tahallaan annettuaan edellisenä päivänä liian suuren hemoglobiiniarvon. Kyrö oli sopinut FIS-pomon kanssa asiasta.[9][10]

Jari Isometsä kertoi myöhemmin, että Hemohesin olivat hänelle annostelleet Hiihtoliiton lääkärit Turpeinen ja Mäkelä, eikä hän kertonut tästä helmikuun 18. päivän lehdistötilaisuudessa suojellakseen muuta joukkuetta. [11] Myöhemmin kävi myös ilmi, että Immonen katkaisi takaa-ajokilpailussa sauvan tahallaan, jotta keskeyttäisi kilpailun eikä joutuisi dopingtestiin[12].

Jälkikäteen Kari-Pekka Kyrö on väittänyt, että Suomen joukkue käytti Hemohesiä laskeakseen veridopingilla (mm. EPO:lla) nostettuja veriarvoja. Kyrön mukaan myös muiden maiden hiihtäjät olivat käyttäneet Kyrön hankkimaa Hemohesiä. Kyrö kertoi ehdottaneensa FISin pääsihteerin puhuttelussa, että FIS ratsaisi kisakylän kiellettyjen aineiden varalta.[10]

Kirja, näytelmä ja elokuva [muokkaa]

Tutkija Erkki Vettenniemi julkaisi vuonna 2012 pamfletin Lahden ansa. Mika Myllyahon näytelmä Kansanhiihto 2012 sivuaa skandaalia, kuten myös Mika Myllylän kuolemaa.

Arto Halonen on tehnyt jupakasta ja lajin dopingkysymyksestä dokumenttielokuvan Sinivalkoinen valhe, jonka ensi-ilta on syksyllä 2012.[13]

Menetetyt mitalit ja tuomitut henkilöt [muokkaa]

Suomen menettämät mitalit [muokkaa]

  • Suomen joukkue, kultaa miesten 4 × 10 km viesti
  • Jari Isometsä, hopeaa takaa-ajo
  • Suomen joukkue, hopeaa naisten 4 × 5 km viesti

Dopingista kisoissa kiinni jääneet [muokkaa]

Toimitsijakiellon saaneet [muokkaa]

Valmentajat [muokkaa]

Lääkärit [muokkaa]

Vaikutukset Suomen maastohiihtoon [muokkaa]

Suomi menetti kahdeksi vuodeksi kuusi kärkihiihtäjäänsä, ja suomalaisten maastohiihtäjien menestys Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 oli vaisua. Kiinnijääneistä urheilijoista Harri Kirvesniemi lopetti uransa Lahden MM-hiihtoihin kokonaan.

Muista hiihtäjistä Janne Immonen yritti paluuta kilpailukiellon jälkeen vuonna 2003, muttei tämän jälkeen osallistunut kansainvälisiin kilpailuihin[12]. Uraansa pidemmälle jatkoivat Virpi Kuitunen, Milla Saari (o.s. Jauho), Mika Myllylä ja Jari Isometsä. Heistä ainoastaan Kuitunen onnistui tekemään paluun kansainväliselle huipulle. Saari ylsi vielä Suomen joukkueeseen Sapporon MM-hiihtoihin 2007, ja lopetti uransa kyseisen kauden jälkeen. Myllylä lopetti uransa kauden 2005 jälkeen ja Isometsä vuonna 2006, kun häntä ei valittu Torinon olympialaisiin.

Lahden MM-hiihtojen jälkeen monet Hiihtoliiton pääsponsorit purkivat sopimuksensa. Hiihtoliitto on joutunut talousvaikeuksiin myös vuosia tapahtumien jälkeen, ja muun muassa liiton toimitusjohtaja Jari Piirainen piti vuonna 2008 Kari-Pekka Kyrön Lahden dopingskandaaliin liittyviä paljastuksia ja median kirjoittelua syynä talousvaikeuksiin[14][15]. Tilannetta ei ole helpottanut niin ikään Lahdessa kilpailleen Kaisa Variksen dopingkäryt Val di Fiemmen MM-hiihdoissa 2003 ja myöhemmin ampumahiihtäjänä alkuvuodesta 2008.

Lahti yritti vuonna 2008 hakea vuoden 2013 MM-hiihtoja, mutta kilpailut myönnettiin Italian Val di Fiemmelle. On spekuloitu, että vuoden 2001 dopingskandaalilla olisi ollut vaikutusta Lahden valitsematta jättämiseen [16].

Katso myös [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

Kirjallisuutta [muokkaa]

  • Erkki Vettenniemi (toim.), Hiihto & häpeä: Lahti 2001 mediaskandaalina, Jyväskylän yliopisto, 2010
  • Erkki Vettenniemi, Lahden ansa. Into, 2012 ISBN 978-952-264-131-1

Aiheesta muualla [muokkaa]

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lahden_MM-hiihtojen_dopingskandaali_2001&oldid=13022125