Janne Ahonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Janne Ahonen
Janne Ahonen Hockenheimring 2010-08-14.jpg
Henkilötiedot
Koko nimi Janne Petteri Ahonen
Lempinimi Rane
Kuningaskotka
Syntymäaika 11. toukokuuta 1977 (ikä 37)
Syntymäpaikka Lahti, Suomi
Pituus 184 cm
Ammattilaisura
Seura Lahden Hiihtoseura
Suksimerkki Fischer
Paras sijoitus 1
Maailmancup
Kaudet 19922008, 20092011, 2013
Voitot 36
Palkintokorokkeella 108

Tietolaatikko päivitetty 11. tammikuuta 2013

Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Mäkihyppy
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Salt Lake City 2002 joukkuemäki
Hopeaa Hopeaa Torino 2006 joukkuemäki
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Thunder Bay 1995 joukkuemäki
Kultaa Kultaa Trondheim 1997 normaalimäki
Kultaa Kultaa Trondheim 1997 joukkuekilpailu
Kultaa Kultaa Val di Fiemme 2003 joukkuemäki
Kultaa Kultaa Oberstdorf 2005 suurmäki
Hopeaa Hopeaa Lahti 2001 normaalimäen joukkuemäki
Hopeaa Hopeaa Lahti 2001 suurmäen joukkuemäki
Hopeaa Hopeaa Oberstdorf 2005 suurmäen joukkuemäki
Pronssia Pronssia Lahti 2001 suurmäki
Pronssia Pronssia Oberstdorf 2005 normaalimäki
Lentomäen MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Kulm 1996 henkilökohtainen kilpailu
Hopeaa Hopeaa Planica 2004 henkilökohtainen kilpailu
Hopeaa Hopeaa Planica 2004 joukkuekilpailu
Hopeaa Hopeaa Kulm 2006 joukkuekilpailu
Hopeaa Hopeaa Oberstdorf 2008 joukkuekilpailu
Pronssia Pronssia Vikersund 2000 henkilökohtainen kilpailu
Pronssia Pronssia Oberstdorf 2008 henkilökohtainen kilpailu

Janne Petteri Ahonen (s. 11. toukokuuta 1977 Lahti)[1] on suomalainen mäkihyppääjä ja kiihdytysajaja. Hän on mäkihypyn kaksinkertainen maailmanmestari henkilökohtaisessa kilpailussa (Trondheim 1997 ja Oberstdorf 2005), sekä moninkertainen MM-hopea- ja pronssimitalisti lentomäessä, normaalimäessä sekä suurmäessä. Ahonen on maailmancupin voittaja (2004, 2005) ja ainoa viisinkertainen Keski-Euroopan mäkiviikon voittaja (19981999, 20022003, 20042005, 20052006 ja 20072008). Joukkuekilpailuissa hän on kolminkertainen maailmanmestari. Henkilökohtaista olympiamitalia hän ei ole urallaan saavuttanut. Ahonen edustaa Lahden Hiihtoseuraa.

Ahonen ilmoitti lopettavansa uransa kesällä 2008. Hänelle järjestettiin vielä jäähyväiskilpailu, jonne kutsuttiin monia huippuhyppääjiä.[2] Ahonen kuitenkin ilmoitti maaliskuussa 2009 palaavansa takaisin mäkikisoihin kaudeksi 20092010.[3] Kauden viimeisen kilpailun eli normaalimäen SM-kisojen jälkeen Ahonen ilmoitti jatkavansa vielä ainakin yhden kauden ajan, ja ilmoitti päätavoitteikseen kaudelle 2011 Keski-Euroopan mäkiviikon ja Oslon pohjoismaisten hiihtolajien maailmanmestaruuskilpailut. 5. maaliskuuta 2011, Oslon maailmanmestaruuskisoissa, Ahonen ilmoitti lopettavansa uransa kuluvan kauden jälkeen.

Ahonen palasi jälleen kilpailemaan kaudelle 2013–2014 päätavoitteenaan vuoden 2014 olympialaiset. Olympialaisten ollessa käynnissä Ahonen ilmoitti jatkavansa uraansa vielä ainakin vuodella kevääseen 2015 saakka. Ilmoitus laukaisi mediassa spekulaatiot mahdollisesta jatkosta myös seuraaviin olympialaisiin saakka.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen aikuisten huipulle nousemista Ahonen voitti nuorten MM-kultaa vuonna 1993. Samana vuonna hän pääsi 15-vuotiaana myös aikuisten MM-kisoihin Falunissa, jossa hän kilpaili suurmäessä. Seuraavalla kaudella Ahonen voitti nuorten MM-kullan lisäksi ensimmäisen MC-osakilpailunsa Engelbergissä.

Kaudella 19941995 Ahonen voitti arvostetun Garmisch-Partenkirchenin uudenvuodenkilpailun. Thunder Bayn MM-kilpailut tuottivat joukkuemaailmanmestaruuden sekä kaksi henkilökohtaista 9. sijaa. Maailmancupin yhteispisteissä sijoitus oli kolmas, kuten seuraavalla kaudella 19951996. Tuolloin hän voitti lentomäen MM-hopeaa Kulmissa.

Trondheimin MM-kisoissa 1997 Ahonen voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa normaalimäessä noustuaan ensimmäisen kierroksen kahdeksannelta sijalta yllätysvoittoon. Normaalimäen kultamitalin lisäksi Ahonen voitti maailmanmestaruuden myös joukkuemäessä. Naganon olympialaiset 1998 toivat myöhemminkin turhankin tutuksi käyneen 4. sijan normaalimäessä. Seuraavalla kaudella 19981999 Ahonen voitti ensimmäistä kertaa Keski-Euroopan mäkiviikon, mutta kausi tuotti myös pettymyksiä. Ramsaun MM-kisoissa 1999 Ahonen oli kaikissa, niin normaali-, suur- kuin joukkuemäen kilpailussakin, neljäs. Hän myös johti pitkään maailmancupia, mutta joutui loppukaudesta taipumaan Saksan Martin Schmittille ja jäi toiseksi.

Vuonna 2000 Ahonen voitti pronssia lentomäen MM-kilpailuissa ja oli kolmas maailmancupissa. Palkintopallisijoja kauden aikana kertyi peräti 16. Vuoden 2001 MM-kotikisoissa, kotimäissään Lahdessa hän otti henkilökohtaisen pronssimitalin suurmäessä ja kaksi joukkuehopeaa. Maailmancup-kausi 20012002 alkoi karsiutumisella toiselta kierrokselta. Ahonen kärsi kauden aikana sitkeästä tekniikkavirheestä, joka vinoutti hyppyjen suuntausta vasempaan. Lopulta syy löytyi alaselän vammasta, jonka kuntoon saatuaan Ahonen nousi takaisin huipulle juuri ennen olympialaisia. Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 tuloksena oli kuitenkin tutuksi tullut neljäs sija normaalimäessä ja joukkuemäen hopea. Kyseinen hopeamitali tuli mitä katkerimmin, sillä Suomi hävisi kilpailun voittaneelle Saksalle pienimmällä mahdollisella erolla, 0,1 pisteellä.

Toistaiseksi viimeisimmän joukkuemäen MM-kultansa Ahonen voitti Val di Fiemmen MM-kilpailuissa 2003. Samalla kaudella hän voitti toisen kerran Keski-Euroopan mäkiviikon, jonka aikana hän myös voitti Innsbruckin osakilpailun. Seuraavana vuonna Ahonen voitti ensimmäistä kertaa maailmancupin ja hopeaa lentomäen MM-kilpailuissa, sekä henkilökohtaisessa että joukkuekilpailussa. Maailmancup-kamppailu oli tiukkaa Ahosen ja Norjan Roar Ljøkelsøyn välillä, mutta eroa Ahosen hyväksi jäi lopulta 10 pistettä. Kauden aikana Ahonen voitti kolme osakilpailua ja sijoittui peräti 13 kertaa kolmen parhaan joukkoon.

Kausi 20042005 oli Ahosen dominoima. Hän voitti toistamiseen maailmancupin ja 12 osakilpailua, mikä oli ennätys yhden kauden voitoissa kauteen 2008–2009 asti. Niin ikään Ahosen kuuden osakilpailun voittoputki on ennätys, johon tosin loppukaudesta ylsi myös Matti Hautamäki, kauden 20072008 alussa Thomas Morgenstern ja kaudella 2008–2009 Gregor Schlierenzauer. Ahonen voitti Keski-Euroopan mäkiviikon jo kolmatta kertaa voittamalla kolme ensimmäistä osakilpailua ja sijoittumalla Bischofshofenissa toiseksi. Mäkiviikon jälkeen Ahosta vaivasi sitkeä flunssa sekä myöhemmin murtunut kylkiluu. Ahonen teki tästä huolimatta loistokkaan paluun Oberstdorfin MM-kisoihin voittamalla suurmäestä kultaa ja normaalimäestä pronssia. Lisäksi Suomen joukkue saavutti hopeaa Oberstdorfissa suurmäen joukkuekilpailussa. Willingenissä Ahonen hyppäsi 152 metrin "haamuhypyn", eli pisimmän hypyn, mitä suurmäessä on koskaan hypätty. Kauden ainoa todellinen vastoinkäyminen tuli vasta päätöskisassa Planicassa, kun voitosta taistellut Ahonen liiti viimeisellä hypyllään vaarallisen pitkälle (240 metriä), kaatui hyppynsä ja mursi häntäluunsa.

Kauden 2005–2006 maailmancupin Ahonen aloitti hienosti. Ennen Torinon olympialaisia käytiin 14 henkilökohtaista osakilpailua, joissa hän sijoittui joka kerta kuuden parhaan joukkoon, voittaen kaksi kertaa ja sijoittuen palkintokorokkeelle yhdeksän kertaa. Keski-Euroopan mäkiviikolla Ahosen lähin uhkaaja oli Jakub Janda, jonka kanssa Ahonen otti mäkiviikon historian ensimmäisen jaetun voiton. Myös maailmancupissa Ahosen pahin vastustaja oli Janda, jonka kauden aloitus oli vielä parempi kuin Ahosella. Viisi voittoa ensimmäisistä yhdeksästä kilpailusta, ja mäkiviikon jälkeen Jandan johto Ahoseen maailmancupin kokonaispisteissä oli 117 pistettä, mutta seuraavan kahden osakilpailun jälkeen ennen olympiataukoa eroa oli enää 51 pistettä. Torinon kisat olivat Ahoselle pettymys ja kauden käännekohta, kun henkilökohtaista olympiamitalia ei tullutkaan, sijoitusten ollessa normaalimäessä kuudes ja suurmäessä yhdeksäs. Maailmancupin osakilpailut Torinon jälkeen eivät sujuneet Ahoselta enää alkukauden tapaan ja parhaaksi sijoitukseksi jäi viimeisen osakilpailun kymmenes sija Planicassa. Maailmancupin kokonaispisteissä eroa Jandaan jäi lopulta 127 pistettä ja Ahonen oli toinen.

Kausi 2006–2007 oli Ahoselle vaikea; ensimmäistä kertaa urallaan hän jäi täydellä maailmancup-kaudella ilman palkintokorokesijoituksia. Maailmancupin loppupisteissä hän sijoittui lopulta kahdeksanneksi. Sapporon MM-kisoissa 2007 Ahonen sijoittui suurmäessä kuudenneksi ja normaalimäessä hän oli 14.

Kaudella 2007–2008 Ahonen kuitenkin palasi takaisin huipulle ottamalla historiallisen viidennen mäkiviikon kokonaisvoittonsa, jättäen taakseen Jens Weissflogin saavuttamat neljä voittoa. Samalla hän nousi maailmancup-voittojen määrässä (36) ohi Weissflogin (33). Ahosta parempaan ovat tässä pystyneet vain Gregor Schlierenzauer, Matti Nykänen ja Adam Małysz. Garmisch-Partenkirchenin uudenvuoden kilpailussa 2008 Ahonen saavutti sadannen maailmancupin palkintopallisijoituksensa. Kyseistä tilastoa hän johtaa ylivoimaisesti ennen Adam Małyszia (92 palkintopallisijoitusta). Helmikuussa 2008 Ahonen saavutti henkilökohtaisen pronssimitalin sekä joukkuehopean lentomäen MM-kisoissa Oberstdorfissa. Näiden mitalien myötä hän sivuaa Matti Nykäsen ennätystä aikuisten arvokilpailuiden mitalien määrässä (19). Viimeisen mitalinsa ennen välivuottaan Ahonen nappasi 28.3.2008 Rukalla järjestetyssä kisassa voittamalla suurmäen Suomen mestaruuden. Se oli hänen uransa kahdestoista Suomen mestaruus.

Aiemman ilmoituksensa mukaisesti Janne Ahonen lopetti mäkihyppyuransa 9. heinäkuuta 2008 Lahdessa järjestetyn jäähyväiskilpailun jälkeen. Hänen jäähyväiskisaansa oli eri lähteiden mukaan seuraamassa 11 500–15 000 ihmistä paikan päällä. Viimeisen, tosin näytösluontoisen, kisansa Janne onnistui voittamaan kohtalaisen ylivoimaisesti.[5]

Ahonen valittiin vuoden urheilijaksi vuonna 2005. Vuoden 2008 Urheilugaalassa Ahonen sai kaksi Uuno-palkintoa. Erikoispalkinnon pitkästä urheilu-urastaan ja Vuoden sykähdyttävin hetki -palkinnon mäkiviikon voitostaan. Mäkihyppyuransa jälkeen hän vastasi A-maajoukkueen hyppypuvuista.[6]

Ahonen sai kunnian toimia Suomen joukkueen lipunkantajana niin Naganon olympialaisten kuin myös Lahden maailmanmestaruuskisojenkin avajaisissa.

Paluu mäkikisoihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janne Ahosen tekemästä päätöksestä jatkaa mäkihyppyuraansa kaudella 20092010 tuli tieto 8. maaliskuuta 2009. Tavoitteekseen Ahonen ilmoitti palkintokorokkeelle nousemisen. Hän sanoo, ettei tule kilpailemaan täyttä maailmancupin kiertuetta, mutta tavoitteena on kuitenkin ottaa paikka Suomen mäkijoukkueessa sekä Keski-Euroopan mäkiviikolle että Vancouverin 2010 talviolympialaisiin.[3] Ahonen kilpaili ensimmäisen kerran paluunsa jälkeen joukkuekisassa Lahdessa 18. syyskuuta 2009. Ahosen joukkue Lahden Hiihtoseura voitti kilpailun. Seuraavan päivän henkilökohtaisessa kilpailussa Ahonen voitti mestaruuden ennen Harri Ollia.

Kausi 2009–2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmancup-kauden Ahonen aloitti sijoittumalla Kuusamon henkilökohtaisessa osakilpailussa 34:nneksi. Mäkiviikolla Ahonen sijoittui palkintokorokkeelle kolmesti oltuaan toinen Oberstdorfissa 29. joulukuuta 2009, kolmas Innsbruckissa 3. tammikuuta 2010 ja toinen Bischofshofenissa 6. tammikuuta 2010. Mäkiviikon kokonaiskilpailussa hän sijoittui toiseksi.

Olympialaisten normaalimäen kilpailussa Ahonen sijoittui jo kolmatta kertaa olympialaisissa neljännelle sijalle, jääden pronssimitalista viiden pisteen päähän.[7] Suurmäessä Ahonen oli 31. vetäydyttyään kilpailun toiselta kierrokselta koekierroksella sattuneen kaatumisen seurauksena.[8][9]

Ahonen osallistui vielä vammastaan huolimatta vuoden 2010 mäkihypyn SM-kisoihin. Siellä hän saavutti normaalimäen henkilökohtaisessa kilpailussa hopeaa ja joukkuekilpailussa kultaa. Suurmäen kilpailu peruttiin huonojen tuuliolosuhteiden vuoksi.[10] Hieman sen jälkeen Ahonen paljasti jatkavansa uraansa ainakin kaudelle 2010–2011 asti. Kauden 2011 viimeiset hyppynsä Ahonen hyppäsi Lahden Salpausselän kisoissa.

2013–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2013 Ahonen ilmoitti palaavansa toistamiseen mäkihyppääjäksi. Hän palasi maailmancupiin kaudeksi 2013–2014 päätavoitteenaan ensimmäinen henkilökohtainen olympiamitali vuoden 2014 olympialaisissa Sotšissa.[11] Kaudella 2013–2014 Ahonen sijoittui yhdeksänneksi Lillehammerin suurmäen osakilpailussa.[12] Titisee-Neustadin sunnuntaiosakilpailussa hän sijoittui viidenneksi, mikä on hänen paras sijoituksensa maailmancupissa toisen paluunsa jälkeen.[13] Sotšin olympialaisissa 2014 hän sijoittui suurmäessä 22:nneksi, normaalimäessä 29:nneksi ja joukkuekilpailussa kahdeksanneksi.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaksi henkilökohtaista maailmanmestaruutta (suurmäki 2005, normaalimäki 1997)
  • Kaksi henkilökohtaista MM-hopeamitalia (lentomäki 1996 ja 2004)
  • Neljä henkilökohtaista MM-pronssimitalia (lentomäki 2000 ja 2008, suurmäki 2001, normaalimäki 2005)
  • Joukkuemaailmanmestari (1995, 1997 ja 2003)
  • Kuusi MM-joukkuehopeaa (suurmäki 2, normaalimäki 1 ja lentomäki 3)
  • Olympialaisten joukkuehopeamitalisti (2002 ja 2006)
  • Maailmancupin voittaja (2004 ja 2005)
  • Kesä-GP:n kokonaiskilpailu: 1 voitto (2000), 1 hopea ja 1 pronssi
  • Eniten Keski-Euroopan mäkiviikon voittoja (1999, 2003, 2005, 2006 ja 2008)

(muut palkintosijat kolme hopeaa, ja kaksi pronssia), (mäkiviikoilla yhteensä yhdeksän osakilpailuvoittoa)

  • 36 osakilpailuvoittoa maailmancupissa
  • Eniten henkilökohtaisia palkintokorokesijoja maailmancupissa kerännyt hyppääjä (108)
  • Kaikkien aikojen eniten maailmancup-pisteitä kerännyt hyppääjä (15529)
  • Toiseksi eniten maailmancupin osakilpailuvoittoja yhdellä kaudella (12)
  • Eniten peräkkäisiä osakilpailuvoittoja kaudella (6) (jaettu ennätys Matti Hautamäen, Thomas Morgensternin ja Gregor Schlierenzauerin kanssa)
  • Pisin hyppy 233,5 metriä pystyssä pysyen. (240 metriä kaatumalla Planicassa 2005)
  • SM-kilpailuissa 22 kultaa (13 henkilökohtaista ja 9 joukkuekilpailussa), 7 hopeaa (3 henkilökohtaista ja 4 joukkuekilpailussa) sekä 5 pronssia (5 henkilökohtaista) [14]

Mäkiennätyksen haltija seuraavissa hyppyrimäissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitukset maailmancupin kokonaiskilpailussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmancupin osakilpailuvoitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivä Kilpailupaikka Maa Mäki
19. joulukuuta 1993 Engelberg Sveitsi suurmäki
1. tammikuuta 1995 Garmisch-Partenkirchen Saksa suurmäki
3. joulukuuta 1995 Lillehammer Norja suurmäki
10. helmikuuta 1996 Kulm Itävalta lentomäki
7. maaliskuuta 1998 Lahti Suomi suurmäki
6. joulukuuta 1998 Chamonix Ranska normaalimäki
19. joulukuuta 1998 Harrachov Tšekki suurmäki
20. joulukuuta 1998 Harrachov Tšekki suurmäki
9. tammikuuta 1999 Engelberg Sveitsi suurmäki
17. tammikuuta 1999 Zakopane Puola suurmäki
7. helmikuuta 1999 Harrachov Tšekki suurmäki
12. joulukuuta 1999 Villach Itävalta normaalimäki
4. helmikuuta 2000 Lahti Suomi suurmäki
21. joulukuuta 2002 Engelberg Sveitsi suurmäki
4. tammikuuta 2003 Innsbruck Itävalta suurmäki
10. tammikuuta 2004 Liberec Tšekki suurmäki
11. tammikuuta 2004 Liberec Tšekki suurmäki
14. helmikuuta 2004 Willingen Saksa suurmäki
27. marraskuuta 2004 Kuusamo Suomi suurmäki
28. marraskuuta 2004 Kuusamo Suomi suurmäki
4. joulukuuta 2004 Trondheim Norja suurmäki
5. joulukuuta 2004 Trondheim Norja suurmäki
12. joulukuuta 2004 Harrachov Tšekki suurmäki
18. joulukuuta 2004 Engelberg Sveitsi suurmäki
19. joulukuuta 2004 Engelberg Sveitsi suurmäki
29. joulukuuta 2004 Oberstdorf Saksa suurmäki
1. tammikuuta 2005 Garmisch-Partenkirchen Saksa suurmäki
6. tammikuuta 2005 Innsbruck Itävalta suurmäki
9. tammikuuta 2005 Willingen Saksa suurmäki
22. tammikuuta 2005 Titisee-Neustadt Saksa suurmäki
29. joulukuuta 2005 Oberstdorf Saksa suurmäki
6. tammikuuta 2006 Bischofshofen Itävalta suurmäki
5. tammikuuta 2008 Bischofshofen Itävalta suurmäki
6. tammikuuta 2008 Bischofshofen Itävalta suurmäki
20. tammikuuta 2008 Harrachov Tšekki lentomäki
4. maaliskuuta 2008 Kuopio Suomi suurmäki

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janne Ahonen on naimisissa Tiia Monica Ahosen (o.s. Jakobsson) kanssa. Ahosilla on vuosina 2001 ja 2008 syntyneet pojat. Janne Ahosen nuorempi veli Pasi Ahonen (s. 17. toukokuuta 1981) on myös entinen mäkihyppääjä ja osallistui urallaan kahteen maailmancupin osakilpailuun[15].

Harrastuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Janne Ahonen harrastaa moottoripyöriä ja kiihdytysajoa. Parhaimmillaan Ahonen on sijoittunut FIA:n kiihdytysajon EM-kisoissa viidenneksi vuonna 2010 [16] ja perusti vuonna 2011 oman kiihdytysautotallin, joka kantaa nimeä ART. Tallin nimi tulee kirjaimista Ahonen Racing Team. Nykyään Ahonen valmentaa poikaansa Mico Ahosta Lahden minisalpausselässä.

Saavutukset kiihdytysajossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2003 Competition (Comp) SM-pronssi
  • 2004 Competition (Comp) Suomen mestari, Pohjoismaiden mestari
  • 2005 Competition (Comp) SM-hopea, Ruotsin mestari, Pohjoismaiden mestari
  • 2006 Competition (Comp) SM-hopea, Ruotsin mestari, Pohjoismaiden mestari
  • 2006 Euroopan ennätys 6,985/307 km/h (ensimmäinen kuuden sekunnin Comp B/D -aika USA:n ulkopuolella)

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuonna 2009 Ahonen oli kilpailemassa Pelkokerroin ohjelman urheiluspesiaalissa, jossa mukana oli myös toinen entinen mäkihyppääjä, Matti Nykänen. Ahonen sijoittui jaksossa toiseksi.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Janne Ahonen.