Janne Ahonen

Wikipedia

Janne Ahonen
Henkilötiedot
Koko nimi	Janne Petteri Ahonen
Lempinimi	Rane Kuningaskotka
Syntymäaika	11. toukokuuta 1977 (ikä 32)
Syntymäpaikka	Lahti, Suomi
Pituus	184 cm
Ammattilaisura
Seura	Lahden Hiihtoseura
Suksimerkki	Atomic
Paras sijoitus	1
Maailmancup
Kaudet	1992–2008, 2009-
Voitot	36
Palkintokorokkeella	105

Mitalit
Maa: Suomi
Mäkihyppy
Olympialaiset
Hopeaa	Salt Lake City 2002	joukkuemäki
Hopeaa	Torino 2006	joukkuemäki
MM-kilpailut
Kultaa	Thunder Bay 1995	joukkuemäki
Kultaa	Trondheim 1997	normaalimäki
Kultaa	Trondheim 1997	joukkuekilpailu
Kultaa	Val di Fiemme 2003	joukkuemäki
Kultaa	Oberstdorf 2005	suurmäki
Hopeaa	Lahti 2001	normaalimäen joukkuemäki
Hopeaa	Lahti 2001	suurmäen joukkuemäki
Hopeaa	Oberstdorf 2005	suurmäen joukkuemäki
Pronssia	Lahti 2001	suurmäki
Pronssia	Oberstdorf 2005	normaalimäki
Lentomäen MM-kilpailut
Hopeaa	Kulm 1996	henkilökohtainen kilpailu
Hopeaa	Planica 2004	henkilökohtainen kilpailu
Hopeaa	Planica 2004	joukkuekilpailu
Hopeaa	Kulm 2006	joukkuekilpailu
Hopeaa	Oberstdorf 2008	joukkuekilpailu
Pronssia	Vikersund 2000	henkilökohtainen kilpailu
Pronssia	Oberstdorf 2008	henkilökohtainen kilpailu

Janne Petteri Ahonen (s. 11. toukokuuta 1977 Lahti, Suomi) on suomalainen mäkihyppääjä ja kiihdytysajaja. Ahosta pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista mäkihyppääjistä. Hän on lajin kaksinkertainen maailmanmestari henkilökohtaisessa kilpailussa (Trondheim 1997 ja Oberstdorf 2005), maailmancupin voittaja (2004, 2005) ja ainoa viisinkertainen Keski-Euroopan mäkiviikon voittaja (1998–1999, 2002–2003, 2004–2005, 2005–2006 ja 2007–2008). Joukkuekilpailuissa hän on kolminkertainen maailmanmestari. Henkilökohtainen olympiamitali häneltä kuitenkin puuttuu. Ahonen edustaa Lahden Hiihtoseuraa. Hän lopetti uransa kesällä 2008. Hänelle järjestettiin vielä jäähyväiskilpailu, jonne kutsuttiin monia huippuhyppääjiä.

Ahonen kuitenkin ilmoitti maaliskuussa 2009 palaavansa takaisin mäkikisoihin kaudeksi 2009-2010.^[1]

Sisällysluettelo 1 Ura 1.1 Paluu mäkikisoihin 2 Saavutukset mäkihypyssä 2.1 Mäkiennätyksen haltija seuraavissa hyppyrimäissä 2.2 Sijoitukset maailmancupin kokonaiskilpailussa 2.3 Maailmancupin osakilpailuvoitot 3 Perhe 4 Harrastuksia 4.1 Saavutukset kiihdytysajossa 5 Triviaa 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ura

Ennen aikuisten huipulle nousemista Ahonen voitti nuorten MM-kultaa vuonna 1993. Samana vuonna hän pääsi 15-vuotiaana myös aikuisten MM-kisoihin Falunissa, jossa hän kilpaili suurmäessä. Seuraavalla kaudella Ahonen voitti nuorten MM-kullan lisäksi ensimmäisen MC-osakilpailunsa Engelbergissä.

Kaudella 1994–95 Ahonen voitti arvostetun Garmisch-Partenkirchenin uudenvuodenkilpailun. Thunder Bayn MM-kilpailut tuottivat joukkuemaailmanmestaruuden sekä kaksi henkilökohtaista 9. sijaa. Maailmancupin yhteispisteissä sijoitus oli kolmas, kuten seuraavalla kaudella 1995–96. Tuolloin hän voitti lentomäen MM-hopeaa Kulmissa.

Trondheimin MM-kisoissa 1997 Ahonen voitti ensimmäisen maailmanmestaruutensa normaalimäessä noustuaan ensimmäisen kierroksen kahdeksannelta sijalta yllätysvoittoon. Normaalimäen kultamitalin lisäksi Ahonen voitti maailmanmestaruuden myös joukkuemäessä. Naganon olympialaiset 1998 toivat myöhemminkin turhankin tutuksi käyneen 4. sijan normaalimäessä. Seuraavalla kaudella 1998–1999 Ahonen voitti ensimmäistä kertaa Keski-Euroopan mäkiviikon, mutta kausi tuotti myös pettymyksiä. Ramsaun MM-kisoissa 1999 Ahonen oli kaikissa, niin normaali-, suur- kuin joukkuemäen kilpailussakin, neljäs. Hän myös johti pitkään maailmancupia, mutta joutui loppukaudesta taipumaan Saksan Martin Schmittille ja jäi toiseksi.

Vuonna 2000 Ahonen voitti pronssia lentomäen MM-kilpailuissa ja oli kolmas maailmancupissa. Palkintopallisijoja kauden aikana kertyi peräti 16. Vuoden 2001 MM-kotikisoissa, kotimäissään Lahdessa hän otti henkilökohtaisen pronssimitalin suurmäessä ja kaksi joukkuehopeaa. Maailmancup-kausi 2001–2002 alkoi karsiutumisella toiselta kierrokselta. Ahonen kärsi kauden aikana sitkeästä tekniikkavirheestä, joka vinoutti hyppyjen suuntausta vasempaan. Lopulta syy löytyi alaselän vammasta, jonka kuntoon saatuaan Ahonen nousi takaisin huipulle juuri ennen olympialaisia. Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 tuloksena oli kuitenkin tutuksi tullut neljäs sija normaalimäessä ja joukkuemäen hopea. Kyseinen hopeamitali tuli mitä katkerimmin, sillä Suomi hävisi kilpailun voittaneelle Saksalle pienimmällä mahdollisella erolla, 0,1 pisteellä.

Toistaiseksi viimeisimmän joukkuemäen MM-kultansa Ahonen voitti Val di Fiemmen MM-kilpailuissa 2003. Samalla kaudella hän voitti toisen kerran Keski-Euroopan mäkiviikon, jonka aikana hän myös voitti Innsbruckin osakilpailun. Seuraavana vuonna Ahonen voitti ensimmäistä kertaa maailmancupin ja hopeaa lentomäen MM-kilpailuissa, sekä henkilökohtaisessa että joukkuekilpailussa. Maailmancup-kamppailu oli tiukkaa Ahosen ja Norjan Roar Ljøkelsøyn välillä, mutta eroa Ahosen hyväksi jäi lopulta 10 pistettä. Kauden aikana Ahonen voitti kolme osakilpailua ja sijoittui peräti 13 kertaa kolmen parhaan joukkoon.

Kausi 2004–2005 oli Ahosen dominoima. Hän voitti toistamiseen maailmancupin ja 12 osakilpailua, mikä oli ennätys yhden kauden voitoissa kauteen 2008–2009 asti. Niin ikään Ahosen kuuden osakilpailun voittoputki on ennätys, johon tosin loppukaudesta ylsi myös Matti Hautamäki, kauden 2007–2008 alussa Thomas Morgenstern ja kaudella 2008–2009 Gregor Schlierenzauer. Ahonen voitti Keski-Euroopan mäkiviikon jo kolmatta kertaa voittamalla kolme ensimmäistä osakilpailua ja sijoittumalla Bischofshofenissa toiseksi. Mäkiviikon jälkeen Ahosta vaivasi sitkeä flunssa sekä myöhemmin murtunut kylkiluu. Ahonen teki tästä huolimatta loistokkaan paluun Oberstdorfin MM-kisoihin voittamalla suurmäestä kultaa ja normaalimäestä pronssia. Lisäksi Suomen joukkue saavutti hopeaa Oberstdorfissa suurmäen joukkuekilpailussa. Willingenissä Ahonen hyppäsi 152 metrin "haamuhypyn", eli pisimmän hypyn, mitä suurmäessä on koskaan hypätty. Kauden ainoa todellinen vastoinkäyminen tuli vasta päätöskisassa Planicassa, kun voitosta taistellut Ahonen liiti viimeisellä hypyllään vaarallisen pitkälle (240 metriä), kaatui hyppynsä ja mursi häntäluunsa.

Kauden 2005–2006 maailmancupin Ahonen aloitti hienosti. Ennen Torinon olympialaisia käytiin 14 henkilökohtaista osakilpailua, joissa hän sijoittui joka kerta kuuden parhaan joukkoon, voittaen kaksi kertaa ja sijoittuen palkintokorokkeelle yhdeksän kertaa. Keski-Euroopan mäkiviikolla Ahosen lähin uhkaaja oli Jakub Janda, jonka kanssa Ahonen otti mäkiviikon historian ensimmäisen jaetun voiton. Myös maailmancupissa Ahosen pahin vastustaja oli Janda, jonka kauden aloitus oli vielä parempi kuin Ahosella. Viisi voittoa ensimmäisistä yhdeksästä kilpailusta, ja mäkiviikon jälkeen Jandan johto Ahoseen maailmancupin kokonaispisteissä oli 117 pistettä, mutta seuraavan kahden osakilpailun jälkeen ennen olympiataukoa eroa oli enää 51 pistettä. Torinon kisat olivat Ahoselle pettymys ja kauden käännekohta, kun henkilökohtaista olympiamitalia ei tullutkaan, sijoitusten ollessa normaalimäessä kuudes ja suurmäessä yhdeksäs. Maailmancupin osakilpailut Torinon jälkeen eivät sujuneet Ahoselta enää alkukauden tapaan ja parhaaksi sijoitukseksi jäi viimeisen osakilpailun kymmenes sija Planicassa. Maailmancupin kokonaispisteissä eroa Jandaan jäi lopulta 127 pistettä ja Ahonen oli toinen.

Kausi 2006–2007 oli Ahoselle vaikea; ensimmäistä kertaa urallaan hän jäi täydellä maailmancup-kaudella ilman palkintokorokesijoituksia. Maailmancupin loppupisteissä hän sijoittui lopulta kahdeksanneksi. Sapporon MM-kisoissa 2007 Ahonen sijoittui suurmäessä kuudenneksi ja normaalimäessä hän oli 14.

Kaudella 2007–2008 Ahonen kuitenkin palasi takaisin huipulle ottamalla historiallisen viidennen mäkiviikon kokonaisvoittonsa, jättäen taakseen Jens Weissflogin saavuttamat neljä voittoa. Samalla hän nousi maailmancup-voittojen määrässä (36) ohi Weissflogin (33). Ahosta parempaan ovat tässä pystyneet vain Matti Nykänen (46) sekä Adam Malysz (38). Garmisch-Partenkirchenin uudenvuoden kilpailussa 2008 Ahonen saavutti sadannen maailmancupin palkintopallisijoituksensa. Kyseistä tilastoa hän johtaa ylivoimaisesti ennen Matti Nykästä (76 palkintopallisijoitusta). Helmikuussa 2008 Ahonen saavutti henkilökohtaisen pronssimitalin sekä joukkuehopean lentomäen MM-kisoissa Oberstdorfissa. Näiden mitalien myötä hän sivuaa Matti Nykäsen ennätystä aikuisten arvokilpailuiden mitalien määrässä (19). Ahosen viimeiseksi maailmancupin osakilpailuksi jäi Planicassa 16.3.2008 hypätty henkilökohtainen kisa, jossa hän sijoittui viidenneksi. Viimeisen mitalinsa Ahonen nappasi 28.3.2008 Rukalla järjestetyssä kisassa voittamalla suurmäen Suomen mestaruuden. Se oli hänen uransa kahdestoista Suomen mestaruus.

Aiemman ilmoituksensa mukaisesti Janne Ahonen lopetti mäkihyppyuransa 9. heinäkuuta 2008 Lahdessa järjestetyn jäähyväiskilpailun jälkeen. Hänen jäähyväiskisaansa oli eri lähteiden mukaan seuraamassa 11500-15000 ihmistä paikan päällä. Viimeisen, tosin näytösluontoisen, kisansa Janne onnistui voittamaan kohtalaisen ylivoimaisesti.^[2]

Ahonen valittiin vuoden urheilijaksi vuonna 2005. Vuoden 2008 Urheilugaalassa Ahonen sai kaksi Uuno-palkintoa. Erikoispalkinnon pitkästä urheilu-urastaan ja Vuoden sykähdyttävin hetki -palkinnon mäkiviikon voitostaan. Mäkihyppyuransa jälkeen hän vastaa A-maajoukkueen hyppypuvuista.^[3]

Ahonen sai kunnian toimia Suomen joukkueen lipunkantajana niin Naganon olympialaisten kuin myös Lahden maailmanmestaruuskisojenkin avajaisissa.

[muokkaa] Paluu mäkikisoihin

Janne Ahosen tekemästä päätöksestä jatkaa mäkihyppyuraansa kaudella 2009-2010 tuli tieto 8. maaliskuuta 2009. Tavoitteekseen Ahonen ilmoitti palkintokorokkeelle nousemisen. Hän sanoo, ettei tule kilpailemaan täyttä maailmancupin kiertuetta, mutta tavoitteena on kuitenkin ottaa paikka Suomen mäkijoukkueessa sekä Keski-Euroopan mäkiviikolle että Vancouverin 2010 talviolympialaisiin.^[1]

[muokkaa] Saavutukset mäkihypyssä

• Maailmanmestari (1997 ja 2005)
• Joukkuemaailmanmestari (1995, 1997 ja 2003)
• Olympialaisten joukkuehopeamitalisti (2002 ja 2006)
• Maailmancupin voittaja (2004 ja 2005)
• Eniten Keski-Euroopan mäkiviikon voittoja (1999, 2003, 2005, 2006 ja 2008)
• 36 osakilpailuvoittoa maailmancupissa
• Eniten henkilökohtaisia palkintokorokesijoja maailmancupissa kerännyt hyppääjä (105)
• Eniten maailmancup-pisteitä kerännyt hyppääjä
• Toiseksi eniten maailmancupin osakilpailuvoittoja yhdellä kaudella (12)
• Pisin hyppy 233,5 metriä pystyssä pysyen (240 metriä kaatumalla Planicassa 2005 hyppy olisi edelleen maailmanennätys jos olisi pysynyt hyppynsä pystyssä.)

[muokkaa] Mäkiennätyksen haltija seuraavissa hyppyrimäissä

• Willingen (Saksa): 152 m (2005)
• Engelberg (Sveitsi): 141 m (2004)
• Liberec (Tšekki): 139 m (2004)

[muokkaa] Sijoitukset maailmancupin kokonaiskilpailussa

• 1992–93: 50.
• 1993–94: 10.
• 1994–95: 3.
• 1995–96: 3.
• 1996–97: 8.
• 1997–98: 9.
• 1998–99: 2.
• 1999–00: 3.
• 2000–01: 5.
• 2001–02: 15.
• 2002–03: 4.
• 2003–04: 1.
• 2004–05: 1.
• 2005–06: 2.
• 2006–07: 8.
• 2007–08: 3.
• 2008-09: -

[muokkaa] Maailmancupin osakilpailuvoitot

Päivä	Kilpailupaikka	Maa	Mäki
19. joulukuuta 1993	Engelberg	Sveitsi	suurmäki
1. tammikuuta 1995	Garmisch-Partenkirchen	Saksa	suurmäki
3. joulukuuta 1995	Lillehammer	Norja	suurmäki
10. helmikuuta 1996	Kulm	Itävalta	lentomäki
7. maaliskuuta 1998	Lahti	Suomi	suurmäki
6. joulukuuta 1998	Chamonix	Ranska	normaalimäki
19. joulukuuta 1998	Harrachov	Tšekki	suurmäki
20. joulukuuta 1998	Harrachov	Tšekki	suurmäki
9. tammikuuta 1999	Engelberg	Sveitsi	suurmäki
17. tammikuuta 1999	Zakopane	Puola	suurmäki
7. helmikuuta 1999	Harrachov	Tšekki	suurmäki
12. joulukuuta 1999	Villach	Itävalta	normaalimäki
4. helmikuuta 2000	Lahti	Suomi	suurmäki
21. joulukuuta 2002	Engelberg	Sveitsi	suurmäki
4. tammikuuta 2003	Innsbruck	Itävalta	suurmäki
10. tammikuuta 2004	Liberec	Tšekki	suurmäki
11. tammikuuta 2004	Liberec	Tšekki	suurmäki
14. helmikuuta 2004	Willingen	Saksa	suurmäki
27. marraskuuta 2004	Kuusamo	Suomi	suurmäki
28. marraskuuta 2004	Kuusamo	Suomi	suurmäki
4. joulukuuta 2004	Trondheim	Norja	suurmäki
5. joulukuuta 2004	Trondheim	Norja	suurmäki
12. joulukuuta 2004	Harrachov	Tšekki	suurmäki
18. joulukuuta 2004	Engelberg	Sveitsi	suurmäki
19. joulukuuta 2004	Engelberg	Sveitsi	suurmäki
29. joulukuuta 2004	Oberstdorf	Saksa	suurmäki
1. tammikuuta 2005	Garmisch-Partenkirchen	Saksa	suurmäki
6. tammikuuta 2005	Innsbruck	Itävalta	suurmäki
9. tammikuuta 2005	Willingen	Saksa	suurmäki
22. tammikuuta 2005	Titisee-Neustadt	Saksa	suurmäki
29. joulukuuta 2005	Oberstdorf	Saksa	suurmäki
6. tammikuuta 2006	Bischofshofen	Itävalta	suurmäki
5. tammikuuta 2008	Bischofshofen	Itävalta	suurmäki
6. tammikuuta 2008	Bischofshofen	Itävalta	suurmäki
20. tammikuuta 2008	Harrachov	Tšekki	lentomäki
4. maaliskuuta 2008	Kuopio	Suomi	suurmäki

[muokkaa] Perhe

Janne Ahonen on naimisissa Tiia Monica Ahosen (o. s. Jakobsson) kanssa. Ahosilla on kaksi poikaa, Mico Petteri Ahonen (s. 27. marraskuuta 2001) ja Milo Petteri Ahonen (s. 9. kesäkuuta 2008). Janne Ahosen nuorempi veli Pasi Ahonen (s. 17. toukokuuta 1981) on myös entinen mäkihyppääjä ja osallistui urallaan kahteen maailmancupin osakilpailuun.^[4]

[muokkaa] Harrastuksia

Janne Ahonen harrastaa moottoripyöriä ja kiihdytysajoa.

[muokkaa] Saavutukset kiihdytysajossa

• 2003 Competition (Comp) SM-pronssi
• 2004 Competition (Comp) Suomen mestari, Pohjoismaiden mestari
• 2005 Competition (Comp) SM-hopea, Ruotsin mestari, Pohjoismaiden mestari
• 2006 Competition (Comp) SM-hopea, Ruotsin mestari, Pohjoismaiden mestari
• 2006 Euroopan ennätys 6,985/307 km/h (ensimmäinen kuuden sekunnin Comp B/D -aika USA:n ulkopuolella)

[muokkaa] Triviaa

• Kun Ahoselta kysyttiin aikooko hän kunnostautua Matti Nykäsen tavoin myös aforismien saralla, hän vastasi: "Ehkä aion, ehkä en."^[5]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Janne Ahosen viralliset kotisivut (englanniksi)
• Janne Ahonen FIS:n tietokannassa (englanniksi)
• Ahonen Suomen Hiihtoliiton sivulla
• YLE Elävä arkisto: Janne Ahonen
• Ahosen drag racing -kilpatalli Eagle Racing