Mika Häkkinen

Wikipedia

Mika Häkkinen
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus	Suomi
Aktiivivuodet	1991–2001
Talli(t)	Lotus, McLaren
Kilpailuja	165 (161 starttia)
Maailmanmestaruuksia	2 (1998, 1999)
Voittoja	20
Palkintosijoja	51
Paalupaikkoja	26
Nopeimpia kierroksia	25
MM-pisteitä	420
Ensimmäinen kilpailu	Yhdysvaltain GP 1991
Ensimmäinen voitto	Euroopan GP 1997
Viimeinen voitto	Yhdysvaltain GP 2001
Viimeinen kilpailu	Japanin GP 2001

Mika Pauli Häkkinen (s. 28. syyskuuta 1968^[1] Helsingin maalaiskunta) on suomalainen kilpa-autoilija, Suomen kaikkien aikojen menestynein Formula 1 -kuljettaja ja lajin kaksinkertainen maailmanmestari. Häkkinen kilpaili DTM-vakioautosarjassa 2005–2007.

Häkkisestä käytettiin F1-uransa aikana usein lempinimeä ”The Flying Finn” eli ”Lentävä suomalainen”.^[2]

Sisällysluettelo 1 Uran alku 1.1 F3-ura 2 Formula 1 -ura 2.1 Lotus-vuodet 1991–1992 2.2 McLaren-vuodet 1993–2001 2.2.1 Testikuljettajana 2.2.2 Nousu kilpakuljettajan rooliin 2.2.2.1 Adelaiden onnettomuus 2.2.3 Kaudet 1996–1997 2.2.4 Kaksi mestaruutta 2.2.5 Mestaruuksien jälkeen 2.3 McLaren-testi vuonna 2006 3 DTM-ura 4 Yksityiselämä 5 Tilastoja 5.1 Formula 1 -tilastot 5.2 F1-tulokset kilpailuittain 5.3 DTM-saavutukset 5.4 DTM-tulokset kilpailuittain 6 Muuta 7 Lähteet 7.1 Lähdeviitteet 8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Uran alku

Nuorena Häkkinen ajoi kartingia jossa hän voitti peräti viisi kertaa Suomen mestaruuden. Häkkinen kilpaili kartingissa vuosina 1974-1986. Mikroautojen jälkeen hän siirtyi kaudeksi 1987 Formula Ford -sarjaan. Formula Fordissa hän onnistui voittamaan Suomen, Ruotsin ja Pohjoismaiden mestaruuden. Jotta ura pysyisi nousussa, Häkkinen lähti Britanniaan kilpailemaan Formula Vauxhall Lotus -sarjassa (Britannian ulkopuolella Formula Opel Lotus), jossa kilpailu kovenisi. Samalla kaudella hän sai tuekseen tupakkavalmistaja Marlboron.^[3]

Vuonna 1988 Häkkinen kilpaili Britannian ja Euroopan sarjan voitoista. Autonaan hänellä oli Dragon Motorsport Marlboro. Hän voitti Euroopan sarjan mestaruuden, mutta Britannian sarjassa hän jäi loppupisteissä toiseksi silloisen tallitoveri Allan McNishin voittaessa.^[3]

Seuraava askel uralla oli siirtyminen F3-luokkaan, jossa hän ajoi kaksi seuraavaa kautta 1989 ja 1990.^[3]

[muokkaa] F3-ura

Kaudella 1989 Häkkisen tallina vuonna 1988 ollut Dragon Motorsport siirtyi F3-luokkaan Vauxhall Lotus-sarjasta. Häkkinen pysyi tiimissä. Kuitenkaan tiimin luokanvaihdos ei sujunut toivotulla tavalla. Kalusto ei ollut kilpailukykyinen ja Häkkinen sijoittui mestaruuskamppailussa vasta sijaluvulle 12. Häkkisen vaihdettua tallia loppukaudella alkoi vauhti löytyä ja tulokset parantua.^[3]

Autourheilua seuraavien tietoisuuteen Häkkinen nousi vuonna 1990 hallitessaan Mika Salon kanssa Englannin F3-sarjaa ylivoimaisesti ajaen Dick Bennettsin johtamassa West Surrey Racing-tiimissä. Puhuttiin jopa MikaMika-sarjasta. Kyseisenä vuonna Häkkinen vei lopulta sarjan mestaruuden niukasti Mika Salon jäädessä pisteissä toiseksi.^[3]

Häkkisen manageri Keke Rosberg osasi kokemuksesta sanoa, että nouseminen F3000-luokkaan on kallis ja epävarma ratkaisu. Niinpä heti kun hänelle tarjoutui mahdollisuus ostaa Häkkiselle paikka Lotus-tallista, hän tarttui siihen. Kyseisen tarjouksen teki Lotuksen tallipäällikkö Peter Collins joulukuussa 1990.^[4]

[muokkaa] Formula 1 -ura

Häkkisen Formula 1 -ura alkoi vuonna 1991, jolloin hän pääsi kilpailemaan Lotuksella. Tosin ensimmäistä kertaa, kun Häkkinen kokeili F1-autoa, oli autona Benetton.^[3]

[muokkaa] Lotus-vuodet 1991–1992

Häkkisen esitykset F3-sarjassa vakuuttivat Lotus-tallin tallipäällikön, Peter Collinsin, joka otti Häkkisen talliinsa kaudelle 1991, ja Häkkinen teki tuohon aikaan epätavallisen loikan F3:sta suoraan F1:een. Hän onnistui debyyttikaudellaan kilpailukyvyttömällä autolla hyvin, parhaina suorituksina ensimmäisten aika-ajojen 13. sija ja ensimmäiset MM-pisteet San Marinon GP:stä viidennellä sijallaan.^[5]

Kaudella 1992 Häkkinen teki varsinaisen läpimurtonsa: Lotus sai tehtyä autostaan huomattavasti kilpailukykyisemmän, ja Häkkinen ajoi pisteille kuudessa kilpailussa ja saavutti Ranskan ja Unkarin kilpailuissa neljännen sijan. Hän saavutti yhteensä 11 MM-pistettä ja MM-sarjan kahdeksannen sijan, mikä vakuutti myös huipputallit mukaan lukien tuon ajan ykköstallin, Williamsin. Sopimus Williamsin kanssa kuitenkin kariutui, kun talli jätti ilmoittautumatta ajoissa kauden 1993 MM-sarjaan, jolloin sen oli sarjaan päästäkseen saatava muiden tallien yksimielinen tuki: Lotus-tallin tallipäällikkö Collins halusi pitää Häkkisen tallissaan, ja sopimus jäi allekirjoittamatta.^[6]

[muokkaa] McLaren-vuodet 1993–2001

[muokkaa] Testikuljettajana

Häkkinen löysi paikkansa kaudelle 1993 McLaren-tallissa, jossa hän kuitenkin jäi testikuljettajan rooliin, kun tallin ykköskuljettaja Ayrton Senna päätti empimisistään huolimatta ajaa tallin kilpakuljettajana. Häkkinen kuitenkin pääsi kilpakuljettajaksi, kun kaudella flopannut Michael Andretti luovutti paikkansa kauden kolmeen viimeiseen kilpailuun. Häkkinen sijoittui aika-ajoissa tuolloin parhaana aika-ajajana pidetyn tallikaveri Sennan edelle. Seuraavassa kilpailussa, Japanin GP:ssä, hän pääsi ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle sijoittumalla kolmanneksi.

[muokkaa] Nousu kilpakuljettajan rooliin

Sennan lähdettyä McLarenilta, tuli Häkkisestä tallin selvä ykköskuljettaja kahdeksi seuraavaksi kaudeksi.^[4] Kaudella 1994 Häkkinen suoriutui hienosti epäluotettavalla McLaren–Peugeotilla ajamalla kuudesti palkintokorokkeelle ja Belgian GP:ssä toiseksi. Hän sijoittui 26 pisteellään MM-sarjan neljänneksi. Seuraavasta kaudesta 1995, Mercedes-Benzin ensimmäisestä McLarenin moottorinvalmistajana, tuli vaikea, ja Häkkisen huippuhetkiksi jäivät kakkossijat Italian ja Japanin GP:issä. Häkkisen kärsimätön voitonjano näkyi useissa kauden aikana sattuneissa ulosajoissa ja kolareissa.^[4]

[muokkaa] Adelaiden onnettomuus

Kauden 1995 päättäneen Australian GP:n ensimmäisissä aika-ajoissa Adelaiden katuradalla Häkkinen ajoi rajusti ulos Brewery Bend -kaarteessa vasemman takarenkaan tyhjentymisen takia. Häkkisen auto lähti rajusti käsistä ja auto päätyi noin 200 kilometrin tuntinopeudella rengasvalliin. Häkkisen pää paiskautui valtavalla voimalla auton ohjauspyörään ja poukkoili holtittomasti edestakaisin. Häkkinen sai vakavia niskavammoja sekä kallonmurtuman. Hän vajosi koomaan. Kuin ihmeen kautta Häkkinen selvisi hengissä edes ilman aivovauriota pitkälti nopean ja taidokkaan ensiaputoiminnan ansiosta. Häkkinen toipui nopeasti ja tervehtyi jo seuraavan kauden ensimmäiseen, niin ikään Australiassa, mutta Melbournessa ajettuun kilpailuun.

[muokkaa] Kaudet 1996–1997

Häkkinen osoitti kilpailukykynsä vakavan onnettomuuden jälkeen ajamalla läpi kauden 1996 tuoretta tallikaveriaan, David Coulthardia, paremmin sijoittumalla loppukaudesta neljästi kolmanneksi, keräämällä 31 MM-pistettä ja MM-pisteiden viidennen sijan.

Kaudella 1997 epäluotettava auto ja erityisesti moottoririkot vaivasivat Häkkistä: hän joutui keskeyttämään moottoririkon vuoksi johtopaikalta niin Britannian, Itävallan kuin Luxemburgin GP:nkin Nürburgringillä, jossa hän myös ajoi uransa ensimmäisen paalupaikan. Häkkinen kuitenkin voitti ensimmäisen kilpailunsa kauden päättäneessä Euroopan GP:ssä Jerezissä, kun ensin tallikaveri Coulthard ja mestaruuteen kurvaileva Williamsin Jacques Villeneuve antoivat hänelle tietä.

[muokkaa] Kaksi mestaruutta

Kaudella 1998 Häkkinen kävi ensimmäisen mestaruustaistonsa Ferrari-tallin Michael Schumacheria vastaan. Kausi olikin näiden kuljettajien näytöstä: vain kahdesti kauden aikana voitto meni muulle kuljettajalle. Värikäs mestaruustaisto sai huipentumansa, kun kaksi GP:tä ennen kauden loppua kuljettajat olivat tasapisteissä. Mestaruustaisto kääntyi Häkkisen eduksi, kun hän voitti kaksintaistelun Schumacheria vastaan Luxemburgin GP:ssä, ja kauden päättävässä Japanin GP:ssä Schumacherin auto sammui ykkösruutuun. Viimeiseen ruutuun pudotetun Schumacherin kilpailu päättyi rengasrikkoon, Häkkinen voitti kilpailun ja ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Häkkinen voitti kauden aikana kahdeksan GP:tä ja lähti yhdeksän kertaa paalupaikalta. Suomessa hänet palkittiin vuoden urheilijaksi.

Kausi 1999 oli sen puoliväliin asti jälleen mestaruustaistoa Häkkisen ja Schumacherin välillä. Britannian GP:ssä tilanne kuitenkin muuttui, kun Schumacher loukkaantui ulosajossa, ja Ferrarin kakkoskuljettaja Eddie Irvine aloitti taistelunsa mestaruudesta Häkkisen kanssa. Vaikka Häkkinen hallitsi aika-ajoja suvereenisti starttaamalla paalulta 11:ssä kauden 17:stä osakilpailusta, tuli mestaruustaistosta tiukka Häkkisen keskeytettyä omaan ajovirheeseen molemmissa Italiassa ajetuissa osakilpailuissa, Imolassa ja Monzassa,^[4] ja tallin tehdessä virheitä – muun muassa Britannian GP:ssä – kun Häkkisen kilpailu jäi kesken renkaan irrottua. Kauden toiseksi viimeisen kilpailun, Malesian GP:n, jälkeen Häkkinen ehdittiin kuitenkin jo julistaa maailmanmestariksi, kun Ferrari-tallin kaksoisvoitto hylättiin sääntöjenvastaisen ilmanohjaimen vuoksi ja kolmanneksi sijoittunut Häkkinen nostettiin voittajaksi. Tulokset palautettiin kuitenkin ennalleen, joten Irvine johti MM-sarjaa ennen viimeistä kilpailua, ja Häkkiseltä vaadittiin mestaruuteen voitto kauden päättävästä Japanin GP:stä. Sen Häkkinen myös teki ja voitti uransa toisen mestaruuden.

[muokkaa] Mestaruuksien jälkeen

Kausi 2000 lähti Häkkiseltä vaihtelevasti käyntiin: hän keskeytti kauden kaksi ensimmäistä kilpailua, ja Schumacher hallitsi alkukautta. Schumacherin keskeytettyä kauden puolivälissä kolme kilpailua Häkkinen pääsi hänen kantaansa voittamalla kilpailun ja sijoittumalla kahdesti toiseksi ja siirtyi MM-pistejohtoon kahden seuraavan kilpailun loisteliaalla voitollaan. Vielä kolme kilpailua ennen kauden päätöstä Häkkinen johti kahdella pisteellä Schumacheria, mutta Yhdysvaltain GP:n moottoririkko oli takaisku hänen MM-haaveilleen, ja Schumacherin voitettua myös Japanin GP:n hän voitti maailmanmestaruuden, ja Häkkinen jäi MM-pisteissä toiseksi.

Häkkisen viimeinen kilpailukausi 2001 oli vaikea: McLarenin ongelmat tuntuivat kasautuvan Häkkisen päälle, Ferrarin tekninen etumatka etenkin automaattisessa lähtöjärjestelmässä antoi sille huomattavan edun kilpailijoihinsa,^[4] ja lehdistö aloitti spekulaationsa Häkkisen lopettamisella. Hän kuitenkin voitti kaksi kilpailua: Britannian GP:n ja kauden toiseksi viimeisen, Yhdysvaltain GP:n. Kauden loppupuolella Häkkinen ilmoitti siirtyvänsä vuoden sapattivapaalle F1:stä, ja hänen tuuraajakseen palkattiin toinen suomalainen, Kimi Räikkönen. Häkkinen ei kuitenkaan koskaan tehnyt paluuta ykkösiin, vaikka hänen paluustaan kaudelle 2005 huhuttiin vahvasti.

[muokkaa] McLaren-testi vuonna 2006

Häkkinen palasi yli viiden vuoden tauon jälkeen 30.11.2006 McLarenin F1-testeihin Espanjan Barcelonan kilparadalla ollen noin kolme sekuntia päivän kärkiaikoja hitaampi, joskin käyttäen samaa rengassettiä koko päivän ajan. Häkkinen myönsi, ettei testi välttämättä jäänyt hänen viimeiseksi esiintymisekseen formula ykkösissä. Testin takana oli Gerhard Berger, joka halusi antaa Häkkiselle mahdollisuuden koettaa nykyaikaista F1-autoa. Puhuttiin myös Bergerin tarjonneen Häkkiselle paikkaa Toro Rosso -tallista.

[muokkaa] DTM-ura

Häkkinen ilmoitti marraskuussa 2004 tekevänsä paluun rata-autoilun pariin vuonna 2005 vakioautojen DTM-sarjassa.

Kaudella 2005 Häkkinen ajoi DTM-sarjassa, HWA-tallissa, jonka autona toimi AMG-Mercedes C-Class. Häkkinen sijoittui sarjan kokonaispisteissä viidenneksi. Kauden kohokohta oli kolmas kilpailu Span radalla, Häkkinen voitti sen paalupaikalta.

Kaudella 2006 Häkkinen jatkoi DTM-sarjassa, samassa tallissa. Hän sijoittui neljänneksi Hockenheimissä ja kolmanneksi Lausitzissa.

Kaudella 2007 Häkkinen voitti Lausitzringin osakilpailun 20. toukokuuta 2007 sekä Mugellon osakilpailun 15. heinäkuuta 2007. Viimeksi mainitun Häkkinen voitti yllättäen lähtemällä ruudusta 15. Saman kauden Barcelonan osakilpailussa Häkkiselle langetettiin DTM-sarjan siihen asti suurin sakkorangaistus; 20 000 euroa kolaroinnista Martin Tomczykin kanssa. Kauden päätyttyä Häkkinen ilmoitti lopettavansa ajamisen ja siirtyvänsä Mercedes-Benzillä muihin tehtäviin.^[7]

[muokkaa] Yksityiselämä

Häkkinen syntyi 28. syyskuuta 1968 Martinlaaksossa Helsingin maalaiskunnassa (nykyisellä Vantaalla). Hänen vanhempansa ovat Harri ja Aila Häkkinen, ja hänellä on sisko Nina.

Häkkinen meni vuonna 1998 naimisiin Erja Honkasen kanssa. Heillä on kaksi lasta, Hugo Ronan Häkkinen (s. 11. joulukuuta 2000) ja Aina Julia Häkkinen (s. 12. toukokuuta 2005).

Formula 1 -uransa jälkeen Häkkinen pääsi usein iltapäivälehtien otsikoihin mm. avioliitto-ongelmiensa takia. Avioliittoa heikensi muunmuassa se, että Häkkinen alkoi viettää kevyempää elämää uransa päätettyään; Formula 1 -kilpailuissa välttämätön hyvä fyysinen kunto alkoi nopeasti heikentyä ja alkoholikin alkoi maistua entiselle formulatähdelle. Baareissa kului enemmän aikaa kuin kotona ja iltapäivälehdet uutisoivat usein Häkkisen mahdollisista suhteista muihin naisiin. Kuitenkin Häkkinen sai elämänsä takaisin raiteilleen tehtyään matkan Afrikkaan ja tajuttuaan, miten hyvin ihmisten asiat Suomessa todellisuudessa olivat. Pian Häkkinen myös palasi autourheilun pariin DTM-sarjassa.

Helmikuussa 2008 ilmoitettiin, että Häkkiset ovat eroamassa.^[8]

Häkkinen asuu nykyään Monacossa, mutta hänellä on asunto myös Ranskassa ja 3 kesämökkiä (Ihtinkijärvi (Kuusamo), Valkeala, Kangasala) Suomessa.

[muokkaa] Tilastoja

[muokkaa] Formula 1 -tilastot

^[9]

Kausi	Talli	Sijoitus	Osakilpailut	Pisteet	Voitot	Palkintopallisijat	Paalupaikat	Nopeimmat kierrokset
1991	Lotus-Judd	17.	15	2	0	0	0	0
1992	Lotus-Ford	8.	15	11	0	0	0	0
1993	McLaren-Ford	16.	3	4	0	1	0	0
1994	McLaren-Peugeot	4.	15	26	0	6	0	0
1995	McLaren-Mercedes	7.	15	17	0	2	0	0
1996	McLaren-Mercedes	5.	16	31	0	4	0	0
1997	McLaren-Mercedes	5.	17	27	1	3	1	1
1998	McLaren-Mercedes	1.	16	100	8	11	9	6
1999	McLaren-Mercedes	1.	16	76	5	10	11	6
2000	McLaren-Mercedes	2.	17	89	4	11	5	9
2001	McLaren-Mercedes	5.	17	37	2	3	0	3
Yhteensä (11 kautta)			162	420	20	51	26	25

[muokkaa] F1-tulokset kilpailuittain

(lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa)

Vuosi	Talli	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	12	13	14	15	16	17	Pisteet	Sijoitus
1991	Team Lotus	USA 13	BRA 9	SMR 5	MON Kesk.	CAN Kesk.	MEX 9	FRA DNQ	GBR 12	GER Kesk.	HUN 14	BEL Kesk.	ITA 14	POR 14	ESP Kesk.	JPN Kesk.	AUS 19		2	16.
1992	Team Lotus	RSA 9	MEX 6	BRA 10	ESP Kesk.	SMR DNQ	MON Kesk.	CAN Kesk.	FRA 4	GBR 6	GER Kesk.	HUN 4	BEL 6	ITA Kesk.	POR 5	JPN Kesk.	AUS 7		11	8.
1993	Marlboro McLaren	RSA	BRA	EUR	SMR	ESP	MON	CAN	FRA	GBR	GER	HUN	BEL	ITA	POR Kesk.	JPN 3	AUS Kesk.		4	15.
1994	Marlboro McLaren Peugeot	BRA Kesk.	PFC Kesk.	SMR 3	MON Kesk.	ESP Kesk.	CAN Kesk.	FRA Kesk.	GBR 3	GER Kesk.	HUN EX	BEL 2	ITA 3	POR 3	EUR 3	JPN 7	AUS 12		26	4.
1995	Marlboro McLaren Mercedes	BRA 4	ARG Kesk.	SMR 5	ESP Kesk.	MON Kesk.	CAN Kesk.	FRA 7	GBR Kesk.	GER Kesk.	HUN Kesk.	BEL Kesk.	ITA 2	POR Kesk.	EUR 8	PFC Loukk.	JPN 2	AUS DNQ	17	7.
1996	Marlboro McLaren Mercedes	AUS 5	BRA 4	EUR Kesk.	ARG 8	SMR 8	MON 6	ESP 5	CAN 5	FRA 5	GBR 3	GER Kesk.	HUN 4	BEL 3	ITA 3	POR Kesk.	JPN 3		31	5.
1997	West McLaren Mercedes	AUS 3	BRA 4	ARG 5	SMR 6	MON Kesk.	ESP 7	CAN Kesk.	FRA Kesk.	GBR Kesk.	GER 3	HUN Kesk.	BEL DSQ	ITA 9	AUT Kesk.	LUX Kesk.	JPN 4	EUR 1	27	6.
1998	West McLaren Mercedes	AUS 1	BRA 1	ARG 2	SMR Kesk.	ESP 1	MON 1	CAN Kesk.	FRA 3	GBR 2	AUT 1	GER 1	HUN 6	BEL Kesk.	ITA 4	LUX 1	JPN 1		100	1.
1999	West McLaren Mercedes	AUS Kesk.	BRA 1	SMR Kesk.	MON 3	ESP 1	CAN 1	FRA 2	GBR Kesk.	AUT 3	GER Kesk.	HUN 1	BEL 2	ITA Kesk.	EUR 5	MAL 3	JPN 1		76	1.
2000	West McLaren Mercedes	AUS Kesk.	BRA Kesk.	SMR 2	GBR 2	ESP 1	EUR 2	MON 6	CAN 4	FRA 2	AUT 1	GER 2	HUN 1	BEL 1	ITA 2	USA Kesk.	JPN 2	MAL 4	89	2.
2001	West McLaren Mercedes	AUS Kesk.	MAL 6	BRA Kesk.	SMR 4	ESP 9	AUT Kesk.	MON Kesk.	CAN 3	EUR 6	FRA DNS	GBR 1	GER Kesk.	HUN 5	BEL 4	ITA Kesk.	USA 1	JPN 4	37	5.

[muokkaa] DTM-saavutukset

Kausi	Talli	Sijoitus	Osakilpailut	Pisteet	Voitot	Palkintopallisijat	Paalupaikat	Nopeimmat kierrokset
2005	HWA	5.	11	30	1	3	1	3
2006	HWA	5.	10	25	0	3	0	1
2007	HWA	5.	10	22	2	2	1	0
Yhteensä (3 kautta)			31	77	3	8	2	4

[muokkaa] DTM-tulokset kilpailuittain

Kausi	Talli	1	2	3	4	5	6	7	8	9	10	11	Pisteet	Sijoitus
2005	Mercedes	HOC 8	EUR 3	SPA 1	BRN 13	OSC Kesk.	NOR Kesk.	NÜR 4	ZAN 12	EUR 12	IST 2	HOC 15	30	5.
2006	Mercedes	HOC 4	EUR 3	OSC 9	BRA 11	NOR 3	NÜR 12	ZAN 11	CAT 11	BUG 2	HOC Kesk.		25	6.
2007	Mercedes	HOC 10	OSC 17	EUR 1	BRA 4	NOR 9	MUG 1	ZAN 7	NÜR 10	CAT DSQ	HOC 17		22	8.

[muokkaa] Muuta

Vuonna 2006 Häkkinen sai suomenkielisen ääniroolin Pixarin animaatioelokuvasta Autot. Hän teki myös cameo-roolin elokuvassa Uuno Turhapuro – This Is My Life.^[10]

Mika on myös mukana 2009 alkuvuoden Tunturirallissa, Rovaniemellä.

[muokkaa] Lähteet

Juha Kärkkäinen: Formula 1 -tähdet: 1990-luvun kuljettajat. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.

[muokkaa] Lähdeviitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Mika Häkkisen fanisaitti