Mika Häkkinen
Wikipedia
| Mika Häkkinen | |
|---|---|
| Ura Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Kansalaisuus | |
| Aktiivivuodet | 1991–2001 |
| Talli(t) | Lotus, McLaren |
| Kilpailuja | 165 (161 starttia) |
| Maailmanmestaruuksia | 2 (1998, 1999) |
| Voittoja | 20 |
| Palkintosijoja | 51 |
| Paalupaikkoja | 26 |
| Nopeimpia kierroksia | 25 |
| MM-pisteitä | 420 |
| Ensimmäinen kilpailu | Yhdysvaltain GP 1991 |
| Ensimmäinen voitto | Euroopan GP 1997 |
| Viimeinen voitto | Yhdysvaltain GP 2001 |
| Viimeinen kilpailu | Japanin GP 2001 |
Mika Pauli Häkkinen (s. 28. syyskuuta 1968[1] Helsingin maalaiskunta) on suomalainen kilpa-autoilija, Suomen kaikkien aikojen menestynein Formula 1 -kuljettaja ja lajin kaksinkertainen maailmanmestari. Häkkinen kilpaili DTM-vakioautosarjassa 2005–2007.
Häkkisestä käytettiin F1-uransa aikana usein lempinimeä ”The Flying Finn” eli ”Lentävä suomalainen”.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Uran alku
Nuorena Häkkinen ajoi kartingia jossa hän voitti peräti viisi kertaa Suomen mestaruuden. Häkkinen kilpaili kartingissa vuosina 1974-1986. Mikroautojen jälkeen hän siirtyi kaudeksi 1987 Formula Ford -sarjaan. Formula Fordissa hän onnistui voittamaan Suomen, Ruotsin ja Pohjoismaiden mestaruuden. Jotta ura pysyisi nousussa, Häkkinen lähti Britanniaan kilpailemaan Formula Vauxhall Lotus -sarjassa (Britannian ulkopuolella Formula Opel Lotus), jossa kilpailu kovenisi. Samalla kaudella hän sai tuekseen tupakkavalmistaja Marlboron.[3]
Vuonna 1988 Häkkinen kilpaili Britannian ja Euroopan sarjan voitoista. Autonaan hänellä oli Dragon Motorsport Marlboro. Hän voitti Euroopan sarjan mestaruuden, mutta Britannian sarjassa hän jäi loppupisteissä toiseksi silloisen tallitoveri Allan McNishin voittaessa.[3]
Seuraava askel uralla oli siirtyminen F3-luokkaan, jossa hän ajoi kaksi seuraavaa kautta 1989 ja 1990.[3]
[muokkaa] F3-ura
Kaudella 1989 Häkkisen tallina vuonna 1988 ollut Dragon Motorsport siirtyi F3-luokkaan Vauxhall Lotus-sarjasta. Häkkinen pysyi tiimissä. Kuitenkaan tiimin luokanvaihdos ei sujunut toivotulla tavalla. Kalusto ei ollut kilpailukykyinen ja Häkkinen sijoittui mestaruuskamppailussa vasta sijaluvulle 12. Häkkisen vaihdettua tallia loppukaudella alkoi vauhti löytyä ja tulokset parantua.[3]
Autourheilua seuraavien tietoisuuteen Häkkinen nousi vuonna 1990 hallitessaan Mika Salon kanssa Englannin F3-sarjaa ylivoimaisesti ajaen Dick Bennettsin johtamassa West Surrey Racing-tiimissä. Puhuttiin jopa MikaMika-sarjasta. Kyseisenä vuonna Häkkinen vei lopulta sarjan mestaruuden niukasti Mika Salon jäädessä pisteissä toiseksi.[3]
Häkkisen manageri Keke Rosberg osasi kokemuksesta sanoa, että nouseminen F3000-luokkaan on kallis ja epävarma ratkaisu. Niinpä heti kun hänelle tarjoutui mahdollisuus ostaa Häkkiselle paikka Lotus-tallista, hän tarttui siihen. Kyseisen tarjouksen teki Lotuksen tallipäällikkö Peter Collins joulukuussa 1990.[4]
[muokkaa] Formula 1 -ura
Häkkisen Formula 1 -ura alkoi vuonna 1991, jolloin hän pääsi kilpailemaan Lotuksella. Tosin ensimmäistä kertaa, kun Häkkinen kokeili F1-autoa, oli autona Benetton.[3]
[muokkaa] Lotus-vuodet 1991–1992
Häkkisen esitykset F3-sarjassa vakuuttivat Lotus-tallin tallipäällikön, Peter Collinsin, joka otti Häkkisen talliinsa kaudelle 1991, ja Häkkinen teki tuohon aikaan epätavallisen loikan F3:sta suoraan F1:een. Hän onnistui debyyttikaudellaan kilpailukyvyttömällä autolla hyvin, parhaina suorituksina ensimmäisten aika-ajojen 13. sija ja ensimmäiset MM-pisteet San Marinon GP:stä viidennellä sijallaan.[5]
Kaudella 1992 Häkkinen teki varsinaisen läpimurtonsa: Lotus sai tehtyä autostaan huomattavasti kilpailukykyisemmän, ja Häkkinen ajoi pisteille kuudessa kilpailussa ja saavutti Ranskan ja Unkarin kilpailuissa neljännen sijan. Hän saavutti yhteensä 11 MM-pistettä ja MM-sarjan kahdeksannen sijan, mikä vakuutti myös huipputallit mukaan lukien tuon ajan ykköstallin, Williamsin. Sopimus Williamsin kanssa kuitenkin kariutui, kun talli jätti ilmoittautumatta ajoissa kauden 1993 MM-sarjaan, jolloin sen oli sarjaan päästäkseen saatava muiden tallien yksimielinen tuki: Lotus-tallin tallipäällikkö Collins halusi pitää Häkkisen tallissaan, ja sopimus jäi allekirjoittamatta.[6]
[muokkaa] McLaren-vuodet 1993–2001
[muokkaa] Testikuljettajana
Häkkinen löysi paikkansa kaudelle 1993 McLaren-tallissa, jossa hän kuitenkin jäi testikuljettajan rooliin, kun tallin ykköskuljettaja Ayrton Senna päätti empimisistään huolimatta ajaa tallin kilpakuljettajana. Häkkinen kuitenkin pääsi kilpakuljettajaksi, kun kaudella flopannut Michael Andretti luovutti paikkansa kauden kolmeen viimeiseen kilpailuun. Häkkinen sijoittui aika-ajoissa tuolloin parhaana aika-ajajana pidetyn tallikaveri Sennan edelle. Seuraavassa kilpailussa, Japanin GP:ssä, hän pääsi ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle sijoittumalla kolmanneksi.
[muokkaa] Nousu kilpakuljettajan rooliin
Sennan lähdettyä McLarenilta, tuli Häkkisestä tallin selvä ykköskuljettaja kahdeksi seuraavaksi kaudeksi.[4] Kaudella 1994 Häkkinen suoriutui hienosti epäluotettavalla McLaren–Peugeotilla ajamalla kuudesti palkintokorokkeelle ja Belgian GP:ssä toiseksi. Hän sijoittui 26 pisteellään MM-sarjan neljänneksi. Seuraavasta kaudesta 1995, Mercedes-Benzin ensimmäisestä McLarenin moottorinvalmistajana, tuli vaikea, ja Häkkisen huippuhetkiksi jäivät kakkossijat Italian ja Japanin GP:issä. Häkkisen kärsimätön voitonjano näkyi useissa kauden aikana sattuneissa ulosajoissa ja kolareissa.[4]
[muokkaa] Adelaiden onnettomuus
Kauden 1995 päättäneen Australian GP:n ensimmäisissä aika-ajoissa Adelaiden katuradalla Häkkinen ajoi rajusti ulos Brewery Bend -kaarteessa vasemman takarenkaan tyhjentymisen takia. Häkkisen auto lähti rajusti käsistä ja auto päätyi noin 200 kilometrin tuntinopeudella rengasvalliin. Häkkisen pää paiskautui valtavalla voimalla auton ohjauspyörään ja poukkoili holtittomasti edestakaisin. Häkkinen sai vakavia niskavammoja sekä kallonmurtuman. Hän vajosi koomaan. Kuin ihmeen kautta Häkkinen selvisi hengissä edes ilman aivovauriota pitkälti nopean ja taidokkaan ensiaputoiminnan ansiosta. Häkkinen toipui nopeasti ja tervehtyi jo seuraavan kauden ensimmäiseen, niin ikään Australiassa, mutta Melbournessa ajettuun kilpailuun.
[muokkaa] Kaudet 1996–1997
Häkkinen osoitti kilpailukykynsä vakavan onnettomuuden jälkeen ajamalla läpi kauden 1996 tuoretta tallikaveriaan, David Coulthardia, paremmin sijoittumalla loppukaudesta neljästi kolmanneksi, keräämällä 31 MM-pistettä ja MM-pisteiden viidennen sijan.
Kaudella 1997 epäluotettava auto ja erityisesti moottoririkot vaivasivat Häkkistä: hän joutui keskeyttämään moottoririkon vuoksi johtopaikalta niin Britannian, Itävallan kuin Luxemburgin GP:nkin Nürburgringillä, jossa hän myös ajoi uransa ensimmäisen paalupaikan. Häkkinen kuitenkin voitti ensimmäisen kilpailunsa kauden päättäneessä Euroopan GP:ssä Jerezissä, kun ensin tallikaveri Coulthard ja mestaruuteen kurvaileva Williamsin Jacques Villeneuve antoivat hänelle tietä.
[muokkaa] Kaksi mestaruutta
Kaudella 1998 Häkkinen kävi ensimmäisen mestaruustaistonsa Ferrari-tallin Michael Schumacheria vastaan. Kausi olikin näiden kuljettajien näytöstä: vain kahdesti kauden aikana voitto meni muulle kuljettajalle. Värikäs mestaruustaisto sai huipentumansa, kun kaksi GP:tä ennen kauden loppua kuljettajat olivat tasapisteissä. Mestaruustaisto kääntyi Häkkisen eduksi, kun hän voitti kaksintaistelun Schumacheria vastaan Luxemburgin GP:ssä, ja kauden päättävässä Japanin GP:ssä Schumacherin auto sammui ykkösruutuun. Viimeiseen ruutuun pudotetun Schumacherin kilpailu päättyi rengasrikkoon, Häkkinen voitti kilpailun ja ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Häkkinen voitti kauden aikana kahdeksan GP:tä ja lähti yhdeksän kertaa paalupaikalta. Suomessa hänet palkittiin vuoden urheilijaksi.
Kausi 1999 oli sen puoliväliin asti jälleen mestaruustaistoa Häkkisen ja Schumacherin välillä. Britannian GP:ssä tilanne kuitenkin muuttui, kun Schumacher loukkaantui ulosajossa, ja Ferrarin kakkoskuljettaja Eddie Irvine aloitti taistelunsa mestaruudesta Häkkisen kanssa. Vaikka Häkkinen hallitsi aika-ajoja suvereenisti starttaamalla paalulta 11:ssä kauden 17:stä osakilpailusta, tuli mestaruustaistosta tiukka Häkkisen keskeytettyä omaan ajovirheeseen molemmissa Italiassa ajetuissa osakilpailuissa, Imolassa ja Monzassa,[4] ja tallin tehdessä virheitä – muun muassa Britannian GP:ssä – kun Häkkisen kilpailu jäi kesken renkaan irrottua. Kauden toiseksi viimeisen kilpailun, Malesian GP:n, jälkeen Häkkinen ehdittiin kuitenkin jo julistaa maailmanmestariksi, kun Ferrari-tallin kaksoisvoitto hylättiin sääntöjenvastaisen ilmanohjaimen vuoksi ja kolmanneksi sijoittunut Häkkinen nostettiin voittajaksi. Tulokset palautettiin kuitenkin ennalleen, joten Irvine johti MM-sarjaa ennen viimeistä kilpailua, ja Häkkiseltä vaadittiin mestaruuteen voitto kauden päättävästä Japanin GP:stä. Sen Häkkinen myös teki ja voitti uransa toisen mestaruuden.
[muokkaa] Mestaruuksien jälkeen
Kausi 2000 lähti Häkkiseltä vaihtelevasti käyntiin: hän keskeytti kauden kaksi ensimmäistä kilpailua, ja Schumacher hallitsi alkukautta. Schumacherin keskeytettyä kauden puolivälissä kolme kilpailua Häkkinen pääsi hänen kantaansa voittamalla kilpailun ja sijoittumalla kahdesti toiseksi ja siirtyi MM-pistejohtoon kahden seuraavan kilpailun loisteliaalla voitollaan. Vielä kolme kilpailua ennen kauden päätöstä Häkkinen johti kahdella pisteellä Schumacheria, mutta Yhdysvaltain GP:n moottoririkko oli takaisku hänen MM-haaveilleen, ja Schumacherin voitettua myös Japanin GP:n hän voitti maailmanmestaruuden, ja Häkkinen jäi MM-pisteissä toiseksi.
Häkkisen viimeinen kilpailukausi 2001 oli vaikea: McLarenin ongelmat tuntuivat kasautuvan Häkkisen päälle, Ferrarin tekninen etumatka etenkin automaattisessa lähtöjärjestelmässä antoi sille huomattavan edun kilpailijoihinsa,[4] ja lehdistö aloitti spekulaationsa Häkkisen lopettamisella. Hän kuitenkin voitti kaksi kilpailua: Britannian GP:n ja kauden toiseksi viimeisen, Yhdysvaltain GP:n. Kauden loppupuolella Häkkinen ilmoitti siirtyvänsä vuoden sapattivapaalle F1:stä, ja hänen tuuraajakseen palkattiin toinen suomalainen, Kimi Räikkönen. Häkkinen ei kuitenkaan koskaan tehnyt paluuta ykkösiin, vaikka hänen paluustaan kaudelle 2005 huhuttiin vahvasti.
[muokkaa] McLaren-testi vuonna 2006
Häkkinen palasi yli viiden vuoden tauon jälkeen 30.11.2006 McLarenin F1-testeihin Espanjan Barcelonan kilparadalla ollen noin kolme sekuntia päivän kärkiaikoja hitaampi, joskin käyttäen samaa rengassettiä koko päivän ajan. Häkkinen myönsi, ettei testi välttämättä jäänyt hänen viimeiseksi esiintymisekseen formula ykkösissä. Testin takana oli Gerhard Berger, joka halusi antaa Häkkiselle mahdollisuuden koettaa nykyaikaista F1-autoa. Puhuttiin myös Bergerin tarjonneen Häkkiselle paikkaa Toro Rosso -tallista.
[muokkaa] DTM-ura
Häkkinen ilmoitti marraskuussa 2004 tekevänsä paluun rata-autoilun pariin vuonna 2005 vakioautojen DTM-sarjassa.
Kaudella 2005 Häkkinen ajoi DTM-sarjassa, HWA-tallissa, jonka autona toimi AMG-Mercedes C-Class. Häkkinen sijoittui sarjan kokonaispisteissä viidenneksi. Kauden kohokohta oli kolmas kilpailu Span radalla, Häkkinen voitti sen paalupaikalta.
Kaudella 2006 Häkkinen jatkoi DTM-sarjassa, samassa tallissa. Hän sijoittui neljänneksi Hockenheimissä ja kolmanneksi Lausitzissa.
Kaudella 2007 Häkkinen voitti Lausitzringin osakilpailun 20. toukokuuta 2007 sekä Mugellon osakilpailun 15. heinäkuuta 2007. Viimeksi mainitun Häkkinen voitti yllättäen lähtemällä ruudusta 15. Saman kauden Barcelonan osakilpailussa Häkkiselle langetettiin DTM-sarjan siihen asti suurin sakkorangaistus; 20 000 euroa kolaroinnista Martin Tomczykin kanssa. Kauden päätyttyä Häkkinen ilmoitti lopettavansa ajamisen ja siirtyvänsä Mercedes-Benzillä muihin tehtäviin.[7]
[muokkaa] Yksityiselämä
Häkkinen syntyi 28. syyskuuta 1968 Martinlaaksossa Helsingin maalaiskunnassa (nykyisellä Vantaalla). Hänen vanhempansa ovat Harri ja Aila Häkkinen, ja hänellä on sisko Nina.
Häkkinen meni vuonna 1998 naimisiin Erja Honkasen kanssa. Heillä on kaksi lasta, Hugo Ronan Häkkinen (s. 11. joulukuuta 2000) ja Aina Julia Häkkinen (s. 12. toukokuuta 2005).
Formula 1 -uransa jälkeen Häkkinen pääsi usein iltapäivälehtien otsikoihin mm. avioliitto-ongelmiensa takia. Avioliittoa heikensi muunmuassa se, että Häkkinen alkoi viettää kevyempää elämää uransa päätettyään; Formula 1 -kilpailuissa välttämätön hyvä fyysinen kunto alkoi nopeasti heikentyä ja alkoholikin alkoi maistua entiselle formulatähdelle. Baareissa kului enemmän aikaa kuin kotona ja iltapäivälehdet uutisoivat usein Häkkisen mahdollisista suhteista muihin naisiin. Kuitenkin Häkkinen sai elämänsä takaisin raiteilleen tehtyään matkan Afrikkaan ja tajuttuaan, miten hyvin ihmisten asiat Suomessa todellisuudessa olivat. Pian Häkkinen myös palasi autourheilun pariin DTM-sarjassa.
Helmikuussa 2008 ilmoitettiin, että Häkkiset ovat eroamassa.[8]
Häkkinen asuu nykyään Monacossa, mutta hänellä on asunto myös Ranskassa ja 3 kesämökkiä (Ihtinkijärvi (Kuusamo), Valkeala, Kangasala) Suomessa.
[muokkaa] Tilastoja
[muokkaa] Formula 1 -tilastot
| Kausi | Talli | Sijoitus | Osakilpailut | Pisteet | Voitot | Palkintopallisijat | Paalupaikat | Nopeimmat kierrokset |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1991 | Lotus-Judd | 17. | 15 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 1992 | Lotus-Ford | 8. | 15 | 11 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 1993 | McLaren-Ford | 16. | 3 | 4 | 0 | 1 | 0 | 0 |
| 1994 | McLaren-Peugeot | 4. | 15 | 26 | 0 | 6 | 0 | 0 |
| 1995 | McLaren-Mercedes | 7. | 15 | 17 | 0 | 2 | 0 | 0 |
| 1996 | McLaren-Mercedes | 5. | 16 | 31 | 0 | 4 | 0 | 0 |
| 1997 | McLaren-Mercedes | 5. | 17 | 27 | 1 | 3 | 1 | 1 |
| 1998 | McLaren-Mercedes | 1. | 16 | 100 | 8 | 11 | 9 | 6 |
| 1999 | McLaren-Mercedes | 1. | 16 | 76 | 5 | 10 | 11 | 6 |
| 2000 | McLaren-Mercedes | 2. | 17 | 89 | 4 | 11 | 5 | 9 |
| 2001 | McLaren-Mercedes | 5. | 17 | 37 | 2 | 3 | 0 | 3 |
| Yhteensä (11 kautta) | 162 | 420 | 20 | 51 | 26 | 25 | ||
[muokkaa] F1-tulokset kilpailuittain
(lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa)
| Vuosi | Talli | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | 17 | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1991 | Team Lotus | USA 13 |
BRA 9 |
SMR 5 |
MON Kesk. |
CAN Kesk. |
MEX 9 |
FRA DNQ |
GBR 12 |
GER Kesk. |
HUN 14 |
BEL Kesk. |
ITA 14 |
POR 14 |
ESP Kesk. |
JPN Kesk. |
AUS 19 |
2 | 16. | |
| 1992 | Team Lotus | RSA 9 |
MEX 6 |
BRA 10 |
ESP Kesk. |
SMR DNQ |
MON Kesk. |
CAN Kesk. |
FRA 4 |
GBR 6 |
GER Kesk. |
HUN 4 |
BEL 6 |
ITA Kesk. |
POR 5 |
JPN Kesk. |
AUS 7 |
11 | 8. | |
| 1993 | Marlboro McLaren | RSA |
BRA |
EUR |
SMR |
ESP |
MON |
CAN |
FRA |
GBR |
GER |
HUN |
BEL |
ITA |
POR Kesk. |
JPN 3 |
AUS Kesk. |
4 | 15. | |
| 1994 | Marlboro McLaren Peugeot | BRA Kesk. |
PFC Kesk. |
SMR 3 |
MON Kesk. |
ESP Kesk. |
CAN Kesk. |
FRA Kesk. |
GBR 3 |
GER Kesk. |
HUN EX |
BEL 2 |
ITA 3 |
POR 3 |
EUR 3 |
JPN 7 |
AUS 12 |
26 | 4. | |
| 1995 | Marlboro McLaren Mercedes | BRA 4 |
ARG Kesk. |
SMR 5 |
ESP Kesk. |
MON Kesk. |
CAN Kesk. |
FRA 7 |
GBR Kesk. |
GER Kesk. |
HUN Kesk. |
BEL Kesk. |
ITA 2 |
POR Kesk. |
EUR 8 |
PFC Loukk. |
JPN 2 |
AUS DNQ |
17 | 7. |
| 1996 | Marlboro McLaren Mercedes | AUS 5 |
BRA 4 |
EUR Kesk. |
ARG 8 |
SMR 8 |
MON 6 |
ESP 5 |
CAN 5 |
FRA 5 |
GBR 3 |
GER Kesk. |
HUN 4 |
BEL 3 |
ITA 3 |
POR Kesk. |
JPN 3 |
31 | 5. | |
| 1997 | West McLaren Mercedes | AUS 3 |
BRA 4 |
ARG 5 |
SMR 6 |
MON Kesk. |
ESP 7 |
CAN Kesk. |
FRA Kesk. |
GBR Kesk. |
GER 3 |
HUN Kesk. |
BEL DSQ |
ITA 9 |
AUT Kesk. |
LUX Kesk. |
JPN 4 |
EUR 1 |
27 | 6. |
| 1998 | West McLaren Mercedes | AUS 1 |
BRA 1 |
ARG 2 |
SMR Kesk. |
ESP 1 |
MON 1 |
CAN Kesk. |
FRA 3 |
GBR 2 |
AUT 1 |
GER 1 |
HUN 6 |
BEL Kesk. |
ITA 4 |
LUX 1 |
JPN 1 |
100 | 1. | |
| 1999 | West McLaren Mercedes | AUS Kesk. |
BRA 1 |
SMR Kesk. |
MON 3 |
ESP 1 |
CAN 1 |
FRA 2 |
GBR Kesk. |
AUT 3 |
GER Kesk. |
HUN 1 |
BEL 2 |
ITA Kesk. |
EUR 5 |
MAL 3 |
JPN 1 |
76 | 1. | |
| 2000 | West McLaren Mercedes | AUS Kesk. |
BRA Kesk. |
SMR 2 |
GBR 2 |
ESP 1 |
EUR 2 |
MON 6 |
CAN 4 |
FRA 2 |
AUT 1 |
GER 2 |
HUN 1 |
BEL 1 |
ITA 2 |
USA Kesk. |
JPN 2 |
MAL 4 |
89 | 2. |
| 2001 | West McLaren Mercedes | AUS Kesk. |
MAL 6 |
BRA Kesk. |
SMR 4 |
ESP 9 |
AUT Kesk. |
MON Kesk. |
CAN 3 |
EUR 6 |
FRA DNS |
GBR 1 |
GER Kesk. |
HUN 5 |
BEL 4 |
ITA Kesk. |
USA 1 |
JPN 4 |
37 | 5. |
[muokkaa] DTM-saavutukset
| Kausi | Talli | Sijoitus | Osakilpailut | Pisteet | Voitot | Palkintopallisijat | Paalupaikat | Nopeimmat kierrokset |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2005 | HWA | 5. | 11 | 30 | 1 | 3 | 1 | 3 |
| 2006 | HWA | 5. | 10 | 25 | 0 | 3 | 0 | 1 |
| 2007 | HWA | 5. | 10 | 22 | 2 | 2 | 1 | 0 |
| Yhteensä (3 kautta) | 31 | 77 | 3 | 8 | 2 | 4 | ||
[muokkaa] DTM-tulokset kilpailuittain
| Kausi | Talli | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2005 | Mercedes | HOC 8 |
EUR 3 |
SPA 1 |
BRN 13 |
OSC Kesk. |
NOR Kesk. |
NÜR 4 |
ZAN 12 |
EUR 12 |
IST 2 |
HOC 15 |
30 | 5. |
| 2006 | Mercedes | HOC 4 |
EUR 3 |
OSC 9 |
BRA 11 |
NOR 3 |
NÜR 12 |
ZAN 11 |
CAT 11 |
BUG 2 |
HOC Kesk. |
25 | 6. | |
| 2007 | Mercedes | HOC 10 |
OSC 17 |
EUR 1 |
BRA 4 |
NOR 9 |
MUG 1 |
ZAN 7 |
NÜR 10 |
CAT DSQ |
HOC 17 |
22 | 8. |
[muokkaa] Muuta
Vuonna 2006 Häkkinen sai suomenkielisen ääniroolin Pixarin animaatioelokuvasta Autot. Hän teki myös cameo-roolin elokuvassa Uuno Turhapuro – This Is My Life.[10]
Mika on myös mukana 2009 alkuvuoden Tunturirallissa, Rovaniemellä.
[muokkaa] Lähteet
Juha Kärkkäinen: Formula 1 -tähdet: 1990-luvun kuljettajat. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.
[muokkaa] Lähdeviitteet
- ↑ Mika Häkkinen hakkinen.com. Viitattu 2. lokakuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Mika Häkkinen tähdittää Uuno -elokuvaa Stara.fi. Viitattu 13.12.2007.
- ↑ 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 3,5 Kärkkäinen s. 69
- ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 Lasse Erola: Formula 1 tietosanakirja. Ajatuskirjat, 2001. ISBN 951-566-082-3.
- ↑ Kärkkäinen s. 70
- ↑ Häkkisen ura MTV3. Viitattu 11. heinäkuuta 2007.
- ↑ Hakkinen retires from racing 3.11.2007. Autosport. (englanniksi)
- ↑ Häkkiset eroavat 6.2.2008. Iltalehti.
- ↑ F1-ruutu: Mika Häkkinen – kuljettajat F1-ruutu. Viitattu 16.1.2008.
- ↑ Mika Häkkinen – Biography IMDb. Viitattu 13.12.2007. (englanniksi)

