Mika Häkkinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mika Häkkinen
Mika4.jpg
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Aktiivivuodet 19912001
Talli(t) Lotus (19911992)
McLaren (19932001)
Kilpailuja 165 (161 starttia)
Maailmanmestaruuksia 2 (1998, 1999)
Voittoja 20
Palkintosijoja 51
Paalupaikkoja 26
Nopeimpia kierroksia 25
MM-pisteitä 420
Ensimmäinen kilpailu Yhdysvaltain GP 1991
Ensimmäinen voitto Euroopan GP 1997
Viimeinen voitto Yhdysvaltain GP 2001
Viimeinen kilpailu Japanin GP 2001

Mika Pauli Häkkinen (s. 28. syyskuuta 1968[1] Helsingin maalaiskunta) on suomalainen kilpa-autoilija, Suomen kaikkien aikojen menestynein Formula 1 -kuljettaja ja lajin kaksinkertainen maailmanmestari. Häkkinen kilpaili myös DTM-vakioautosarjassa 2005–2007.

Häkkisestä käytettiin F1-uransa aikana usein lempinimeä ”The Flying Finn” eli ”Lentävä suomalainen”.[1] Menestynein Formula 1 -kuljettaja Michael Schumacher on kertonut kunnioittavansa Häkkistä kaikista vastustajistaan eniten.[2] The Times -sanomalehdessä äänestettiin kaikkien aikojen Formula 1 -kuljettaja vuonna 2009, ja Häkkinen oli listan kymmenes.[3] Muita suomalaisia olivat muun muassa Kimi Räikkönen sijalla 13[4] ja Keke Rosberg sijalla 23.[5]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuorena Häkkinen ajoi kartingia, jossa hän voitti peräti viisi kertaa Suomen mestaruuden. Häkkinen kilpaili kartingissa vuosina 1974–1986. Mikroautojen jälkeen hän siirtyi kaudeksi 1987 Formula Ford -sarjaan. Formula Fordissa hän onnistui voittamaan Suomen, Ruotsin ja Pohjoismaiden mestaruuden. Jotta ura pysyisi nousussa, Häkkinen lähti Britanniaan kilpailemaan Formula Vauxhall Lotus -sarjassa (Britannian ulkopuolella Formula Opel Lotus), jossa kilpailu kovenisi. Samalla kaudella hän sai tuekseen tupakkavalmistaja Marlboron.[6]

Kopio Häkkisen Macaon GP:ssä vuonna 1990 käyttämästä autosta.

Vuonna 1988 Häkkinen kilpaili Britannian ja Euroopan sarjan voitoista. Autonaan hänellä oli Dragon Motorsport Marlboro. Hän voitti Euroopan sarjan mestaruuden, mutta Britannian sarjassa hän jäi loppupisteissä toiseksi silloisen tallitoveri Allan McNishin voittaessa.[6]

Seuraava askel uralla oli siirtyminen F3-luokkaan, jossa hän ajoi kaksi seuraavaa kautta 1989 ja 1990.[6]

F3-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1989 Häkkisen tallina vuonna 1988 ollut Dragon Motorsport siirtyi F3-luokkaan Vauxhall Lotus-sarjasta. Häkkinen pysyi tiimissä. Kuitenkaan tiimin luokanvaihdos ei sujunut toivotulla tavalla. Kalusto ei ollut kilpailukykyinen ja Häkkinen sijoittui mestaruuskamppailussa vasta sijaluvulle 12. Häkkisen vaihdettua tallia loppukaudella alkoi vauhti löytyä ja tulokset parantua.[6]

Autourheilua seuraavien tietoisuuteen Häkkinen nousi vuonna 1990 hallitessaan Mika Salon kanssa Englannin F3-sarjaa ylivoimaisesti ajaen Dick Bennettsin johtamassa West Surrey Racing-tiimissä. Puhuttiin jopa MikaMika-sarjasta. Kyseisenä vuonna Häkkinen vei lopulta sarjan mestaruuden niukasti Mika Salon jäädessä pisteissä toiseksi.[6]

Häkkisen manageri Keijo "Keke" Rosberg osasi kokemuksesta sanoa, että nouseminen F3000-luokkaan on kallis ja epävarma ratkaisu. Niinpä heti kun hänelle tarjoutui mahdollisuus ostaa Häkkiselle paikka Lotus-tallista, hän tarttui siihen. Kyseisen tarjouksen teki Lotuksen tallipäällikkö Peter Collins joulukuussa 1990.[7]

Formula 1 -ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkisen Formula 1 -ura alkoi vuonna 1991, jolloin hän pääsi kilpailemaan Lotuksella. Tosin ensimmäistä kertaa, kun Häkkinen kokeili F1-autoa, oli autona Benetton.[6]

Lotus-vuodet 1991–1992[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkisen ensimmäinen F1-auto, Lotus 102B, näyttelyssä vuonna 2007.

Häkkisen esitykset F3-sarjassa vakuuttivat Lotus-tallin tallipäällikön, Peter Collinsin, joka otti Häkkisen talliinsa kaudelle 1991, ja Häkkinen teki tuohon aikaan epätavallisen loikan F3:sta suoraan F1:een. Hän onnistui debyyttikaudellaan kilpailukyvyttömällä autolla hyvin, parhaina suorituksina ensimmäisten aika-ajojen 13. sija ja ensimmäiset MM-pisteet San Marinon GP:stä viidennellä sijallaan.[8]

Mika Häkkinen ensimmäisessä F1-kisassaan Yhdysvaltain GP:ssä kaudella 1991

Kaudella 1992 Häkkinen teki varsinaisen läpimurtonsa: Lotus sai tehtyä autostaan huomattavasti kilpailukykyisemmän, ja Häkkinen ajoi pisteille kuudessa kilpailussa ja saavutti Ranskan ja Unkarin kilpailuissa neljännen sijan. Hän saavutti yhteensä 11 MM-pistettä ja MM-sarjan kahdeksannen sijan, mikä vakuutti myös huipputallit mukaan lukien tuon ajan ykköstallin, Williamsin. Sopimus Williamsin kanssa kuitenkin kariutui, kun talli jätti ilmoittautumatta ajoissa kauden 1993 MM-sarjaan, jolloin sen oli sarjaan päästäkseen saatava muiden tallien yksimielinen tuki: Lotus-tallin tallipäällikkö Collins halusi pitää Häkkisen tallissaan, ja sopimus jäi allekirjoittamatta.[9]

McLaren-vuodet 1993–2001[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Testikuljettajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkinen löysi paikkansa kaudelle 1993 McLaren-tallissa, jossa hän kuitenkin jäi testikuljettajan rooliin, kun tallin ykköskuljettaja Ayrton Senna päätti empimisistään huolimatta ajaa tallin kilpakuljettajana.[10] Häkkinen kuitenkin pääsi kilpakuljettajaksi, kun kaudella flopannut Michael Andretti luovutti paikkansa kauden kolmeen viimeiseen kilpailuun. Häkkinen sijoittui Estorilin aika-ajoissa tuolloin parhaana aika-ajajana pidetyn tallikaveri Sennan edelle. Harmillisesti itse kisassa Alesin ohitusyrityksessä lähtösuoran alussa McLaren valui ulos radalta ja sinkoutui radan yli varikkomuuriin, seurauksena romua ja kisan keskeytys. Seuraavassa kilpailussa, Japanin GP:ssä Suzukassa, hän pääsi ensimmäistä kertaa palkintokorokkeelle sijoittumalla kolmanneksi.[11] Kauden päätöskisa Adelaidessa päättyi tekniikkaongelman vuoksi keskeytykseen.

Nousu kilpakuljettajan rooliin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkinen Silverstonessa 1994

Sennan lähdettyä McLarenilta, tuli Häkkisestä tallin selvä ykköskuljettaja kahdeksi seuraavaksi kaudeksi.[7] Kaudella 1994 Häkkinen suoriutui hienosti epäluotettavalla McLaren–Peugeotilla ajamalla kuudesti palkintokorokkeelle ja Belgian GP:ssä toiseksi. Hän sijoittui 26 pisteellään MM-sarjan neljänneksi. Seuraavasta kaudesta 1995, Mercedes-Benzin ensimmäisestä McLarenin moottorinvalmistajana, tuli vaikea, ja Häkkisen huippuhetkiksi jäivät kakkossijat Italian ja Japanin GP:issä. Häkkisen kärsimätön voitonjano näkyi useissa kauden aikana sattuneissa ulosajoissa ja kolareissa.[7]

Adelaiden onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 1995 päättäneen Australian GP:n ensimmäisissä aika-ajoissa Adelaiden katuradalla Häkkinen ajoi rajusti ulos Brewery Bend -kaarteessa vasemman takarenkaan tyhjentymisen takia. Häkkisen auto päätyi noin 200 kilometrin tuntinopeudella rengasvalliin. Häkkisen pää paiskautui valtavalla voimalla auton ohjauspyörään ja poukkoili holtittomasti edestakaisin. Häkkinen sai vakavia niskavammoja sekä kallonmurtuman. Hän vajosi koomaan. Häkkinen kuitenkin selvisi onnettomuudesta ja toipui jo seuraavan kauden ensimmäiseen, Melbournessa ajettuun kilpailuun.[12]

Kaudet 1996–1997[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkinen osoitti kilpailukykynsä vakavan onnettomuuden jälkeen ajamalla läpi kauden 1996 tuoretta tallikaveriaan, David Coulthardia, paremmin sijoittumalla loppukaudesta neljästi kolmanneksi, keräämällä 31 MM-pistettä ja MM-pisteiden viidennen sijan.[13]

Kauden 1997 McLaren MP4/12. Häkkinen voitti uransa ensimmäisen voiton kauden 1997 päätöskilpailussa Euroopan GP:ssä.

Kaudella 1997 epäluotettava auto ja erityisesti moottoririkot vaivasivat Häkkistä: hän joutui keskeyttämään moottoririkon vuoksi johtopaikalta niin Britannian, Itävallan kuin Luxemburgin GP:nkin Nürburgringillä, jossa hän myös ajoi uransa ensimmäisen paalupaikan. Häkkinen kuitenkin voitti ensimmäisen kilpailunsa kauden päättäneessä Euroopan GP:ssä Jerezissä, kun ensin tallikaveri Coulthard ja mestaruuteen kurvaileva Williamsin Jacques Villeneuve antoivat hänelle tietä.[14]

Kaksi mestaruutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1998 Häkkinen kävi ensimmäisen mestaruustaistonsa Ferrari-tallin Michael Schumacheria vastaan. Kausi olikin näiden kuljettajien näytöstä: vain kahdesti kauden aikana voitto meni muulle kuljettajalle. Värikäs mestaruustaisto sai huipentumansa, kun kaksi GP:tä ennen kauden loppua kuljettajat olivat tasapisteissä. Mestaruustaisto kääntyi Häkkisen eduksi, kun hän voitti kaksintaistelun Schumacheria vastaan Luxemburgin GP:ssä, ja kauden päättävässä Japanin GP:ssä Schumacherin auto sammui ykkösruutuun. Viimeiseen ruutuun pudotetun Schumacherin kilpailu päättyi rengasrikkoon, Häkkinen voitti kilpailun ja ensimmäisen maailmanmestaruutensa. Häkkinen voitti kauden aikana kahdeksan GP:tä ja lähti yhdeksän kertaa paalupaikalta. Suomessa hänet valittiin vuoden urheilijaksi.[15]

Kausi 1999 oli sen puoliväliin asti jälleen mestaruustaistoa Häkkisen ja Schumacherin välillä. Britannian GP:ssä tilanne kuitenkin muuttui, kun Schumacher loukkaantui ulosajossa, ja Ferrarin kakkoskuljettaja Eddie Irvine aloitti taistelunsa mestaruudesta Häkkisen kanssa. Vaikka Häkkinen hallitsi aika-ajoja suvereenisti starttaamalla paalulta 11:ssä kauden 17:stä osakilpailusta, tuli mestaruustaistosta tiukka Häkkisen keskeytettyä omaan ajovirheeseen molemmissa Italiassa ajetuissa osakilpailuissa, Imolassa ja Monzassa,[7] ja tallin tehdessä virheitä – muun muassa Britannian GP:ssä – kun Häkkisen kilpailu jäi kesken renkaan irrottua. Kauden toiseksi viimeisen kilpailun, Malesian GP:n, jälkeen Häkkinen ehdittiin kuitenkin jo julistaa maailmanmestariksi, kun Ferrari-tallin kaksoisvoitto hylättiin sääntöjenvastaisen ilmanohjaimen vuoksi ja kolmanneksi sijoittunut Häkkinen nostettiin voittajaksi.[16] Tulokset palautettiin kuitenkin ennalleen, joten Irvine johti MM-sarjaa ennen viimeistä kilpailua, ja Häkkiseltä vaadittiin mestaruuteen voitto kauden päättävästä Japanin GP:stä. Sen Häkkinen myös teki ja voitti uransa toisen mestaruuden.[17]

Mika Häkkinen kauden 2000 Yhdysvaltain GP:ssä

Mestaruuksien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 2000 lähti Häkkiseltä vaihtelevasti käyntiin hänen keskeytettyä kauden kaksi ensimmäistä kilpailua Schumacherin hallitessa alkukautta. Schumacherin keskeytettyä kauden puolivälissä kolme kilpailua Häkkinen pääsi hänen kantaansa voittamalla kilpailun ja sijoittumalla kahdesti toiseksi ja siirtyi MM-pistejohtoon kahden seuraavan kilpailun loisteliaalla voitollaan. Vielä kolme kilpailua ennen kauden päätöstä Häkkinen johti kahdella pisteellä Schumacheria, mutta Yhdysvaltain GP:n moottoririkko oli takaisku hänen MM-haaveilleen, ja Schumacherin voitettua myös Japanin GP:n hän voitti maailmanmestaruuden, ja Häkkinen jäi MM-pisteissä toiseksi.[18]

Häkkisen viimeinen kilpailukausi 2001 oli vaikea. McLarenin ongelmat tuntuivat kasautuvan Häkkisen päälle osoituksena dramaattinen keskeytys ylivoimaisesta johtoasemasta kytkinrikkoon Espanjan GP:n viimeisellä kierroksella. Ferrarin tekninen etumatka etenkin automaattisessa lähtöjärjestelmässä antoi sille huomattavan edun kilpailijoihinsa,[7] ja lehdistö aloitti spekulaationsa Häkkisen lopettamisella. Hän kuitenkin voitti kaksi kilpailua: Britannian GP:n ja kauden toiseksi viimeisen, Yhdysvaltain GP:n. Kauden loppupuolella Häkkinen ilmoitti siirtyvänsä vuoden sapattivapaalle F1:stä, ja hänen tuuraajakseen palkattiin toinen suomalainen, Kimi Räikkönen. Häkkinen ei kuitenkaan koskaan tehnyt paluuta ykkösiin, vaikka hänen paluustaan kaudelle 2005 huhuttiin vahvasti.[19]

McLaren-testi vuonna 2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Häkkinen palasi yli viiden vuoden tauon jälkeen 30.11.2006 McLarenin F1-testeihin Espanjan Barcelonan kilparadalla ollen noin kolme sekuntia päivän kärkiaikoja hitaampi, joskin käyttäen samaa rengassettiä koko päivän ajan. Häkkinen myönsi, ettei testi välttämättä jäänyt hänen viimeiseksi esiintymisekseen formula ykkösissä. Testin takana oli Gerhard Berger, joka halusi antaa Häkkiselle mahdollisuuden koettaa nykyaikaista F1-autoa.[20]

Syyskuussa 2009 ESPN-kanavalle antamassaan haastattelussa 41-vuotias Häkkinen kertoi ajavansa vielä tulevaisuudessa kilpaa eikä sulkenut pois paluuta formula ykkösiin.[21]

DTM-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mika Häkkinen (DTM, 2006)
Häkkinen ja Norbert Haug (vasemmalla) DTM:ssä 17.4.2005 Hockenheimissa

Häkkinen ilmoitti marraskuussa 2004 tekevänsä paluun rata-autoilun pariin vuonna 2005 vakioautojen DTM-sarjassa.[22]

Kaudella 2005 Häkkinen ajoi DTM-sarjassa, HWA-tallissa, jonka autona toimi AMG-Mercedes C-Class. Häkkinen sijoittui sarjan kokonaispisteissä viidenneksi. Kauden kohokohta oli kolmas kilpailu Span radalla, Häkkinen voitti sen paalupaikalta.[23]

Kaudella 2006 Häkkinen jatkoi DTM-sarjassa, samassa tallissa. Hän sijoittui neljänneksi Hockenheimissä[24] ja kolmanneksi Lausitzissa.[25]

Kaudella 2007 Häkkinen voitti Lausitzringin osakilpailun 20. toukokuuta 2007 sekä Mugellon osakilpailun 15. heinäkuuta 2007. Viimeksi mainitun Häkkinen voitti yllättäen lähtemällä ruudusta 15. Saman kauden Barcelonan osakilpailussa Häkkiselle langetettiin DTM-sarjan siihen asti suurin sakkorangaistus; 20 000 euroa kolaroinnista Martin Tomczykin kanssa. Kauden päätyttyä Häkkinen ilmoitti lopettavansa ajamisen ja siirtyvänsä Mercedes-Benzillä muihin tehtäviin.[26]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martinlaaksolaiseen perheeseen syntyneen Häkkisen vanhemmat ovat Harri ja Aila Häkkinen, ja hänellä on sisko Nina.[27] Harri Häkkinen kuoli 12. toukokuuta 2010 äkilliseen sydänkohtaukseen.[28]

Häkkinen meni vuonna 1998 naimisiin Erja Honkasen kanssa.[27] Heillä on kaksi lasta, Hugo (s. 2000) ja Aina (s. 2005).[29] Helmikuussa 2008 ilmoitettiin, että Häkkiset eroavat.[30]

Häkkisen avopuoliso on tšekkiläinen Marketa Remesova. Heillä on kolme yhteistä lasta, vuonna 2010 syntynyt tytär ja vuonna 2014 syntyneet kaksoset, tyttö ja poika.[31]

Häkkisen asunto Ranskassa paloi vuonna 2008[32], ja hän asuu nykyään Monacossa.[33]

Tilastoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formula 1 -tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[34]

Kausi Talli Sijoitus Osakilpailut Pisteet Voitot Palkintopallisijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset
1991 Lotus-Judd 17. 15 2 0 0 0 0
1992 Lotus-Ford 8. 15 11 0 0 0 0
1993 McLaren-Ford 16. 3 4 0 1 0 0
1994 McLaren-Peugeot 4. 15 26 0 6 0 0
1995 McLaren-Mercedes 7. 15 17 0 2 0 0
1996 McLaren-Mercedes 5. 16 31 0 4 0 0
1997 McLaren-Mercedes 5. 17 27 1 3 1 1
1998 McLaren-Mercedes 1. 16 100 8 11 9 6
1999 McLaren-Mercedes 1. 16 76 5 10 11 6
2000 McLaren-Mercedes 2. 17 89 4 11 5 9
2001 McLaren-Mercedes 5. 17 37 2 3 0 3
Yhteensä (11 kautta) 162 420 20 51 26 25

F1-tulokset kilpailuittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa ja kursivoidut nopeinta kierrosta)

Vuosi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Pisteet Sijoitus
1991 Lotus USA
13
BRA
9
SMR
5
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
MEX
9
FRA
DNQ
GBR
12
GER
Kesk.
HUN
14
BEL
Kesk.
ITA
14
POR
14
ESP
Kesk.
JPN
Kesk.
AUS
19
2 16.
1992 Lotus RSA
9
MEX
6
BRA
10
ESP
Kesk.
SMR
DNQ
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
FRA
4
GBR
6
GER
Kesk.
HUN
4
BEL
6
ITA
Kesk.
POR
5
JPN
Kesk.
AUS
7
11 8.
1993 McLaren RSA
 
BRA
 
EUR
 
SMR
 
ESP
 
MON
 
CAN
 
FRA
 
GBR
 
GER
 
HUN
 
BEL
 
ITA
 
POR
Kesk.
JPN
3
AUS
Kesk.
4 15.
1994 McLaren BRA
Kesk.
PFC
Kesk.
SMR
3
MON
Kesk.
ESP
Kesk.
CAN
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
3
GER
Kesk.
HUN
EX
BEL
2
ITA
3
POR
3
EUR
3
JPN
7
AUS
12
26 4.
1995 McLaren BRA
4
ARG
Kesk.
SMR
5
ESP
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
FRA
7
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
HUN
Kesk.
BEL
Kesk.
ITA
2
POR
Kesk.
EUR
8
PFC
Louk.
JPN
2
AUS
DNQ
17 7.
1996 McLaren AUS
5
BRA
4
EUR
Kesk.
ARG
8
SMR
8
MON
6
ESP
5
CAN
5
FRA
5
GBR
3
GER
Kesk.
HUN
4
BEL
3
ITA
3
POR
Kesk.
JPN
3
31 5.
1997 McLaren AUS
3
BRA
4
ARG
5
SMR
6
MON
Kesk.
ESP
7
CAN
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
3
HUN
Kesk.
BEL
DSQ
ITA
9
AUT
Kesk.
LUX
Kesk.
JPN
4
EUR
1
27 6.
1998 McLaren AUS
1
BRA
1
ARG
2
SMR
Kesk.
ESP
1
MON
1
CAN
Kesk.
FRA
3
GBR
2
AUT
1
GER
1
HUN
6
BEL
Kesk.
ITA
4
LUX
1
JPN
1
100 1.
1999 McLaren AUS
Kesk.
BRA
1
SMR
Kesk.
MON
3
ESP
1
CAN
1
FRA
2
GBR
Kesk.
AUT
3
GER
Kesk.
HUN
1
BEL
2
ITA
Kesk.
EUR
5
MAL
3
JPN
1
76 1.
2000 McLaren AUS
Kesk.
BRA
Kesk.
SMR
2
GBR
2
ESP
1
EUR
2
MON
6
CAN
4
FRA
2
AUT
1
GER
2
HUN
1
BEL
1
ITA
2
USA
Kesk.
JPN
2
MAL
4
89 2.
2001 McLaren AUS
Kesk.
MAL
6
BRA
Kesk.
SMR
4
ESP
9
AUT
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
3
EUR
6
FRA
DNS
GBR
1
GER
Kesk.
HUN
5
BEL
4
ITA
Kesk.
USA
1
JPN
4
37 5.

DTM-saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Talli Sijoitus Osakilpailut Pisteet Voitot Palkintopallisijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset
2005 HWA 5. 11 30 1 3 1 3
2006 HWA 5. 10 25 0 3 0 1
2007 HWA 5. 10 22 2 2 1 0
Yhteensä (3 kautta) 31 77 3 8 2 4

DTM-tulokset kilpailuittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Pisteet Sijoitus
2005 Mercedes HOC
8
EUR
3
SPA
1
BRN
13
OSC
Kesk.
NOR
Kesk.
NÜR
4
ZAN
12
EUR
12
IST
2
HOC
15
30 5.
2006 Mercedes HOC
4
EUR
3
OSC
9
BRA
11
NOR
3
NÜR
12
ZAN
11
CAT
11
BUG
2
HOC
Kesk.
25 6.
2007 Mercedes HOC
10
OSC
17
EUR
1
BRA
4
NOR
9
MUG
1
ZAN
7
NÜR
10
CAT
DSQ
HOC
17
22 8.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 Häkkinen sai suomenkielisen ääniroolin Pixarin animaatioelokuvasta Autot. Hän teki myös cameo-roolin elokuvassa Uuno Turhapuro – This Is My Life.[35]

Mika oli myös mukana 2009 alkuvuoden Tunturirallissa, Rovaniemellä.[36]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juha Kärkkäinen: Formula 1 -tähdet: 1990-luvun kuljettajat. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Mika Hakkinen Biography hakkinen.com. hakkinen.com. Viitattu 25.1.2010. (englanniksi)
  2. Donaldson, Gerald: Mika Hakkinen formula1.com. Formula One Administration Ltd. Viitattu 25.1.2010. (englanniksi)
  3. Eason, Kevin: The 50 greatest Formula One drivers: Nos 10–1 timesonline.co.uk. 27.3.2009. Times Newspapers Ltd.. Viitattu 25.1.2010. (englanniksi)
  4. Eason, Kevin: The 50 greatest Formula One drivers: Nos 20–11 timesonline.co.uk. 27.3.2009. Times Newspapers Ltd.. Viitattu 25.1.2010. (englanniksi)
  5. Eason, Kevin: The 50 greatest Formula One drivers: Nos 30–21 timesonline.co.uk. 27.3.2009. Times Newspapers Ltd.. Viitattu 25.1.2010. (englanniksi)
  6. a b c d e f Kärkkäinen s. 69
  7. a b c d e Lasse Erola: Formula 1 tietosanakirja. Ajatuskirjat, 2001. ISBN 951-566-082-3.
  8. Kärkkäinen s. 70
  9. Häkkisen ura MTV3. Viitattu 11. heinäkuuta 2007.
  10. Kärkkäinen, Juha: "Suomalainen Formula 1 historia 1950–96", sivu 153.Alfamer, 1996
  11. Kärkkäinen, Juha: "Suomalainen Formula 1 historia 1950–96", sivu 159. Alfamer, 1996
  12. Kärkkäinen, Juha: "Suomalainen Formula 1 historia 1950–96", sivut 178–180. Alfamer, 1996
  13. Crea Sport Production Oy: "Ruutulippu 1996", sivu 172, 1996
  14. Crea Sport Production Oy: "Ruutulippu 1997", sivu 69, 1997
  15. Iltalehti: Formulaväki yllättyi Vuoden urheilijan valinnasta
  16. Crea Sport Production Oy: "Ruutulippu '99", sivu 70. 1999
  17. Crea Sport Production Oy: "Ruutulippu '99", sivut 71–79. 1999
  18. Crea Sport Production Oy: "Ruutulippu 2000", sivu 170. 2000
  19. MTV3: Häkkinen myöntää F1-neuvottelut
  20. MTV3: Häkkinen otti Barcelonan F1-testin varovaisesti
  21. Mika Häkkinen ei sulje ovea F1-paluulta 19.9.2009. Iltasanomat. (suomeksi)
  22. MTV3: Mika Häkkinen ensi kaudeksi DTM-sarjaan MTV3.fi. 6.11.2004. Viitattu 24.1.2010.
  23. Vauhdin Maailma 6/2005, sivu 33
  24. dtm.com
  25. Vauhdin Maailma 6/2006, sivu 105
  26. Hakkinen retires from racing 3.11.2007. Autosport. (englanniksi)
  27. a b Mika ja Erja saivat toisensa Aamulehti. 14.6.1998. Viitattu 24.1.2010.
  28. Mika Häkkinen menetti Harri-isänsä Iltasanomat. 15.5.2010. Viitattu 15.5.2010.
  29. MTV3:Erja Häkkisen lapset kärsivät äidin kiireistä
  30. Häkkiset eroavat 6.2.2008. Iltalehti.
  31. Tainola, Rita: Nämä ovat Mika Häkkisen kaksosten nimet iltasanomat.fi. 6.2.2014. Sanoma Media Finland. Viitattu 8.10.2014.
  32. F1 News: Hakkinen loses his house
  33. Iltalehti: Mika Häkkinen – nuorekkaampi kuin koskaan
  34. F1-ruutu: Mika Häkkinen – kuljettajat F1-ruutu. Viitattu 16.1.2008.
  35. Mika Häkkinen Elonetissä
  36. Neljä suomalaista F1-kuskia Arctic-ralliin 12. tammikuuta 2009. MTV3.fi. Viitattu 25. tammikuuta 2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Mika Häkkinen -sitaatteja.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mika Häkkinen.