Formula 1 -kausi 1998

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Formula 1 -kausi 1998
Järjestäjä FIA
Järjestyksessä oleva kausi 49.
Kilpailuja 16
Kuljettajia 23
Valmistajia 11
Moottoreiden valmistajat Ranskan lippu Mecachrome
Italian lippu Ferrari
Saksan lippu Mercedes
Japanin lippu Mugen
Ranskan lippu Peugeot
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Arrows
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Cosworth
Rengasvalmistaja(t) G B
Kuljettajien mestari Suomen lippu Mika Häkkinen (100p.)
Valmistajien mestari Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren (156p.)
Eniten voittoja Suomen lippu Mika Häkkinen (8 kpl)
Eniten nopeimpia kierroksia Suomen lippu Mika Häkkinen (6 kpl)

Formula 1 -kausi 1998 oli historian 49. Formula 1 -kausi. Se alkoi 8. maaliskuuta ja päättyi 1. marraskuuta 1998 yhteensä 16 ajetun kilpailun jälkeen. Kuljettajien mestaruuden voitti suomalainen Mika Häkkinen, jolle mestaruus oli uran ensimmäinen. Valmistajien mestaruuden voitti brittiläinen McLaren-talli, jossa ajoivat Häkkinen ja David Coulthard.

Kausi oli Mika Häkkisen ja Michael Schumacerin taistelua. Häkkinen voitti kahdeksan kilpailua kauden aikana, eli puolet ajetuista kilpailuista. Toiseksi kuljettajien MM-sarjassa sijoittunut saksalainen Ferrari-kuljettaja Michael Schumacher saavutti kuusi voittoa. Coulthard sekä Jordan-kuljettaja Damon Hill voittivat molemmat yhden kilpailun. Samanlainen tilanne oli kymmenen vuotta aikaisemmin, jolloin Ayrton Senna ja Alain Prost taistelivat molemmat maailmanmestaruudesta. Silloin ei tullut erillistä voittoa kuin yhden kerran, kun voittajana oli joku toinen kuin Ayrton Senna tai Alain Prost.

Kauden aikana kilpailuissa esiintyi 23 kuljettajaa, joista täysimittaisen kauden ajoi 21, ja 11 valmistajaa. Kuljettajien kansallisuuksia oli yhteensä 12 eri maasta. Eniten oli brittikuljettajia, yhteensä neljä. Moottorinvalmistajia oli yhdeksän. Ford toimitti moottoreita kolmelle eri tallille. Rengastoimittajia oli kaksi, japanilainen Bridgestone ja yhdysvaltalainen Goodyear.

Kauden yhteenveto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Williams sai autoihinsa uuden värityksen, kun Winfieldistä tuli tallin pääsponsori.

Ennakkotunnelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 1998 valmistelut alkoivat jo tammikuussa, kun tallit alkoivat esitelle uusia autojaan. Ferrari avasi pelin esittelemällä uuden F300-auton loppiaisena. Ferrarin tavoitteena oli tallin presidentin, Luca Cordero di Montezemolon, mukaan vain maailmanmestaruus.[1]

McLaren palkkasi aiemmin Williamsilla työskenneelleen insinööri Adrian Neweyn suunnittelemaan uuden MP4/13-auton. Auto julkistettiin helmikuun alussa Wokingin päämajassa. McLaren vaihtoi myös rengastoimittajan Goodyearista Bridgestoneen. MP4/13 osoittautuikin Barcelonassa ajetusta talven ensimmäisestä testistä lähtien nopeaksi autoksi.[1]

Ferrarin aikainen valmistautuminen kauteen valui hukkaan, kun F300-autossa ilmeni vikoja toisensa jälkeen. Lopulta auto palasi tehtaalle uudelleenrakennettavaksi. Ongelmien jälkeen Ferrari keskitti kaiken testaustyön Maranellon lähellä sijaitsevalla Mugellon radalla. Samalla McLaren oli ylivoimainen muihin talleihin verrattuna Montemelón ja Paul Ricardin radalla ajetuissa testeissä. McLaren lähtikin kauteen mestarisuosikin asemassa.[1]

McLarenin kehittämästä kaksoisjarrusta syntyi paljon keskustelua. Kuljettaja pystyi säätelemään lisäpolkimella takapyörien jarrutehoa sen mukaan, kääntyykö mutka oikealla vai vasemmalla. Erikoisjarru tuli muiden kilpailijoiden tietoon jo kesällä 1997 Itävallan GP:ssa. Ferrarin kritisoi erikoisjarrua eniten ja halusi, että se kiellettäisiin ennen kauden alkua. McLaren oli kuitenkin hyväksyttänyt jarrujärjestelmänsä FIA:n kanssa käydyllä kirjeenvaihdolla.[2]

Kilpailukalenteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

# Kilpailu Päiväys Paikka Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1 Australian lippu Australian Grand Prix 8. maaliskuuta Melbourne Suomen lippu Mika Häkkinen Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Mercedes Raportti
2 Brasilian lippu Brasilian Grand Prix 29. maaliskuuta Interlagos Suomen lippu Mika Häkkinen Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Mercedes Raportti
3 Argentiinan lippu Argentiinan Grand Prix 12. huhtikuuta Buenos Aires Saksan lippu Michael Schumacher Italian lippu Ferrari Raportti
4 San Marinon lippu San Marinon Grand Prix 26. huhtikuuta Imola Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Mercedes Raportti
5 Espanjan lippu Espanjan Grand Prix 10. toukokuuta Montmeló Suomen lippu Mika Häkkinen Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Mercedes Raportti
6 Monacon lippu Monacon Grand Prix 24. toukokuuta Monte Carlo Suomen lippu Mika Häkkinen Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Mercedes Raportti
7 Kanadan lippu Kanadan Grand Prix 7. kesäkuuta Montréal Saksan lippu Michael Schumacher Italian lippu Ferrari Raportti
8 Ranskan lippu Ranskan Grand Prix 28. kesäkuuta Magny-Cours Saksan lippu Michael Schumacher Italian lippu Ferrari Raportti
9 Flag of the United Kingdom.svg Britannian Grand Prix 12. heinäkuuta Silverstone Saksan lippu Michael Schumacher Italian lippu Ferrari Raportti
10 Itävallan lippu Itävallan Grand Prix 26. heinäkuuta Spielberg Suomen lippu Mika Häkkinen Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Mercedes Raportti
11 Saksan lippu Saksan Grand Prix 2. elokuuta Hockenheim Suomen lippu Mika Häkkinen Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Mercedes Raportti
12 Unkarin lippu Unkarin Grand Prix 16. elokuuta Budapest Saksan lippu Michael Schumacher Italian lippu Ferrari Raportti
13 Belgian lippu Belgian Grand Prix 30. elokuuta Spa Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Damon Hill Irlannin lippu Jordan-Mugen-Honda Raportti
14 Italian lippu Italian Grand Prix 13. syyskuuta Monza Saksan lippu Michael Schumacher Italian lippu Ferrari Raportti
15 Luxemburgin lippu Luxemburgin Grand Prix 27. syyskuuta Nürburg Suomen lippu Mika Häkkinen Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Mercedes Raportti
16 Japanin lippu Japanin Grand Prix 1. marraskuuta Suzuka Suomen lippu Mika Häkkinen Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Mercedes Raportti

*Alun perin kausi oli suunniteltu 17 kilpailun mittaiseksi, mutta Portugalin Grand Prix peruttiin, koska Estorilin rata ei täyttänyt FIAn vaatimuksia. Kilpailu oli tarkoitus ajaa 11. lokakuuta. Korvaavaa kilpailua ei järjestetty, joten kaudesta muodostui pituudeltaan 16 kilpailun mittainen.[4]

Alkukausi: McLarenin vahva alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1998 käynnistyi maaliskuun kahdeksantena päivänä ajetulla Australian GP:lla. Samalla paljastui tallien väliset voimasuhteet. Lauantaina ajetuissa aika-ajoissa McLaren osoitti olevansa nopein, kun tallin kuljettajat valtasivat eturivin lähtöruudut. Häkkinen ajoi paalupaikalle 0,043 sekunnin erolla Coulthardiin.[5] Edellisen kerran McLarenin autot olivat olleet eturivissä Australiassa 1991.[6]

Merkittävimpiä sääntöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Moottorin iskutilavuus sai olla enintään 3 000 cm³ (kolme litraa). Sylintereiden lukumäärä oli rajoitettu kymmeneen (V10).
  • Autojen tuli painaa vähintään 600 kilogrammaa.
  • Aika-ajot ajettiin lauantaina. Aika-ajot kestivät yhden tunnin, jonka aikana kuljettajat saivat ajaa enintään 12 ratakierrosta.
  • Kuljettaja karsiutui kilpailusta, jos hänen aika-ajoissa ajama aikansa oli yli 107% paalupaikka-ajasta.
  • Kuvioidut renkaat tulivat pakollisiksi. Eturenkaissa oli oltava vähintään kolme uraa ja takarenkaissa neljä uraa. Uran leveyden tuli olla renkaan pinnasta 14- ja uran pohjasta mitattuna 10 mm.
  • Renkaiden minimileveys oli edessä 12 tuumaa ja takana 14 tuumaa.
  • Auton suurin sallittu leveys oli 180 senttimetriä.
  • Käytössä ollutta tekniikkaa oli myös rajoitettu, kun aktiivijousitus, luistonesto, lukkiutumattomat jarrut, nelipyöräohjaus ja turboahtimet olivat kiellettyjä. Autoa ei saanut myöskään säätää varikolta käsin auton liikkuessa.[7][8][9]

Tallit ja kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[10][11][12]

Talli Valmistaja Runko Moottori Renkaat Nro Kuljettaja Testikuljettaja(t)
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Winfield Williams Williams FW20 Mecachrome GC37-01 G 1 Kanadan lippu Jacques Villeneuve Kolumbian lippu Juan Pablo Montoya
Brasilian lippu Max Wilson
2 Saksan lippu Heinz-Harald Frentzen
Italian lippu Scuderia Ferrari Marlboro Ferrari F300 Ferrari Tipo 047 G 3 Saksan lippu Michael Schumacher Italian lippu Luca Badoer
Italian lippu Nicola Larini
4 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Eddie Irvine
Italian lippu Mild Seven Benetton Playlife Benetton B198 Playlife GC37-01 B 5 Italian lippu Giancarlo Fisichella Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Oliver Gavin
6 Itävallan lippu Alexander Wurz
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu West McLaren Mercedes McLaren MP4/13 Mercedes FO110G B 7 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard Brasilian lippu Ricardo Zonta
Saksan lippu Nick Heidfeld
8 Suomen lippu Mika Häkkinen
Irlannin lippu Benson & Hedges Jordan Jordan 198 Mugen-Honda MF-301 HC G 9 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Damon Hill Espanjan lippu Pedro de la Rosa
Japanin lippu Juichi Wakisaka
10 Saksan lippu Ralf Schumacher
Ranskan lippu Gauloises Prost Peugeot Prost AP01 Peugeot A16 B 11 Ranskan lippu Olivier Panis Ranskan lippu Stéphane Sarrazin
12 Italian lippu Jarno Trulli
Sveitsin lippu Red Bull Sauber Petronas Sauber C17 Petronas SPE-01D G 14 Ranskan lippu Jean Alesi Saksan lippu Jörg Müller
15 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Johnny Herbert
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Danka Zepter Arrows Arrows A19 Arrows T2-F1 B 16 Brasilian lippu Pedro Diniz Ranskan lippu Emmanuel Collard
Etelä-Afrikan lippu Stephen Watson
17 Suomen lippu Mika Salo
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Stewart Ford Stewart SF02 Ford VJ Zetec-R B 18 Brasilian lippu Rubens Barrichello Brasilian lippu Mario Haberfeld
Brasilian lippu Luciano Burti
19 Tanskan lippu Jan Magnussen
Alankomaiden lippu Jos Verstappen
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Tyrrell Tyrrell 026 Ford JD Zetec-R B 20 Brasilian lippu Ricardo Rosset Tanskan lippu Tom Kristensen
21 Japanin lippu Toranosuke Takagi
Italian lippu Fondmetal Minardi Ford Minardi M198 Ford JD Zetec-R B 22 Japanin lippu Shinji Nakano Ranskan lippu Laurent Redon
23 Argentiinan lippu Esteban Tuero

Tallivaihdokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudet kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toranosuke Takagi debytoi Tyrrellillä. Japanilainen Takagi siirtyi F1:een kilpailtuaan kaudella 1997 kotimaansa Formula Nippon -sarjassa, jossa hän voitti kauden yhdeksästä kilpailusta yhden ja sijoittui loppupisteissä kuudenneksi. Vuonna 1995 hän sijoittui Japanin Formula 3000 -sarjassa toiseksi.[13]
  • Esteban Tuero debytoi Minardilla. Argentiinalainen Tuero ajoi kaudella 1997 Japanissa Formula Nippon sarjassa, jossa hän oli loppupisteissä sijalla 16 yhden pisteen turvin.[14]

Paluun tehneet kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljettajavaihdot kesken kauden[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmanmestaruuspisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[15]

  • Lihavoidut kohdat tarkoittavat paalupaikkaa ja kursivoidut kilpailun nopeinta kierrosta.
Sija Kuljettaja AUS
Australian lippu
BRA
Brasilian lippu
ARG
Argentiinan lippu
SMR
San Marinon lippu
ESP
Espanjan lippu
MON
Monacon lippu
CAN
Kanadan lippu
FRA
Ranskan lippu
GBR
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu
AUT
Itävallan lippu
GER
Saksan lippu
HUN
Unkarin lippu
BEL
Belgian lippu
ITA
Italian lippu
LUX
Luxemburgin lippu
JPN
Japanin lippu
Pisteet
1 Suomen lippu Mika Häkkinen 1 1 2 Kesk. 1 1 Kesk. 3 2 1 1 6 Kesk. 4 1 1 100
2 Saksan lippu Michael Schumacher Kesk. 3 1 2 3 10 1 1 1 3 5 1 Kesk. 1 2 Kesk. 86
3 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard 2 2 6 1 2 Kesk. Kesk. 6 Kesk. 2 2 2 7 Kesk. 3 3 56
4 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Eddie Irvine 4 8 3 3 Kesk. 3 3 2 3 4 8 Kesk. Kesk. 2 4 2 47
5 Kanadan lippu Jacques Villeneuve 5 7 Kesk. 4 6 5 10 4 7 6 3 3 Kesk. Kesk. 8 6 21
6 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Damon Hill 8 DSQ 8 10 Kesk. 8 Kesk. Kesk. Kesk. 7 4 4 1 6 9 4 20
7 Saksan lippu Heinz-Harald Frentzen 3 5 9 5 8 Kesk. Kesk. 15 Kesk. Kesk. 9 5 4 7 5 5 17
8 Itävallan lippu Alexander Wurz 7 4 4 Kesk. 4 Kesk. 4 5 4 9 11 16 Kesk. Kesk. 7 9 17
9 Italian lippu Giancarlo Fisichella Kesk. 6 7 Kesk. Kesk. 2 2 9 5 Kesk. 7 8 Kesk. 8 6 8 16
10 Saksan lippu Ralf Schumacher Kesk. Kesk. Kesk. 7 11 Kesk. Kesk. 16 6 5 6 9 2 3 Kesk. Kesk. 14
11 Ranskan lippu Jean Alesi Kesk. 9 5 6 10 12 Kesk. 7 Kesk. Kesk. 10 7 3 5 10 7 9
12 Brasilian lippu Rubens Barrichello Kesk. Kesk. 10 Kesk. 5 Kesk. 5 10 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. DNS 10 11 Kesk. 4
13 Suomen lippu Mika Salo Kesk. Kesk. Kesk. 9 Kesk. 4 Kesk. 13 Kesk. Kesk. 14 Kesk. DNS Kesk. 14 Kesk. 3
14 Brasilian lippu Pedro Diniz Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 6 9 14 Kesk. Kesk. Kesk. 11 5 Kesk. Kesk. Kesk. 3
15 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Johnny Herbert 6 11 Kesk. Kesk. 7 7 Kesk. 8 Kesk. 8 Kesk. 10 Kesk. Kesk. Kesk. 10 1
16 Italian lippu Jarno Trulli Kesk. Kesk. 11 Kesk. 9 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 10 12 Kesk. 6 13 Kesk. 12 1
17 Tanskan lippu Jan Magnussen Kesk. 10 Kesk. Kesk. 12 Kesk. 6 1
18 Japanin lippu Shinji Nakano Kesk. Kesk. 13 Kesk. 14 9 7 17 8 11 Kesk. 15 8 Kesk. 15 Kesk. 0
19 Argentiinan lippu Esteban Tuero Kesk. Kesk. Kesk. 8 15 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 16 Kesk. Kesk. 11 NC Kesk. 0
20 Brasilian lippu Ricardo Rosset Kesk. Kesk. 14 Kesk. DNQ DNQ 8 Kesk. Kesk. 12 DNQ DNQ DNS 12 Kesk. DNQ 0
21 Japanin lippu Toranosuke Takagi Kesk. Kesk. 12 Kesk. 13 11 Kesk. Kesk. 9 Kesk. 13 14 Kesk. 9 16 Kesk. 0
22 Ranskan lippu Olivier Panis 9 Kesk. 15 11 16 Kesk. Kesk. 11 Kesk. Kesk. 15 12 DNS Kesk. 12 11 0
23 Alankomaiden lippu Jos Verstappen 12 Kesk. Kesk. Kesk. 13 Kesk. Kesk. 13 Kesk. 0
Sija Kuljettaja AUS
Australian lippu
BRA
Brasilian lippu
ARG
Argentiinan lippu
SMR
San Marinon lippu
ESP
Espanjan lippu
MON
Monacon lippu
CAN
Kanadan lippu
FRA
Ranskan lippu
GBR
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu
AUT
Itävallan lippu
GER
Saksan lippu
HUN
Unkarin lippu
BEL
Belgian lippu
ITA
Italian lippu
LUX
Luxemburgin lippu
JPN
Japanin lippu
Pisteet
Väri Tulos
Kulta Voittaja
Hopea Toinen sija
Pronssi Kolmas sija
Vihreä Pistesijoitus
Sininen Maaliin pistesijojen ulkopuolella
Violetti Keskeytti (Kesk.)
Ei sijoittunut (NC)
Punainen Karsiutui (DNQ)
Esikarsiutui (DNPQ)
Musta Hylättiin (DSQ)
Valkoinen Ei startannut (DNS)
Vaaleansininen Vain harjoituksissa (PO)
Perjantain testikuljettaja (TD)
- vain 2003-2007
Tyhjä Ei harjoituksissa (DNP)
Loukkaantunut tai sairas (Loukk.)
Jäi pois (EX)
Ei saapunut (DNA)

Valmistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[16]

# Valmistaja Moottori Renkaat Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat Nopeimmat kierrokset
1 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren Mercedes-Benz B Bridgestone 156 9 20 12 9
2 Italian lippu Ferrari Ferrari G Goodyear 133 6 19 3 6
3 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Williams Mecachrome G Goodyear 38 0 3 0 0
4 Irlannin lippu Jordan Mugen Honda G Goodyear 34 1 3 0 0
5 Italian lippu Benetton Playlife B Bridgestone 33 0 2 1 1
6 Sveitsin lippu Sauber Petronas G Goodyear 10 0 1 0 0
7 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Arrows Arrows B Bridgestone 6 0 0 0 0
8 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Stewart Ford B Bridgestone 5 0 0 0 0
9 Ranskan lippu Prost Peugeot B Bridgestone 1 0 0 0 0
10 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Tyrrell Ford B Bridgestone 0 0 0 0 0
11 Italian lippu Minardi Ford B Bridgestone 0 0 0 0 0

Taustatietoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[17]

Nimi Valmistaja Talli(t) Rakenne Paino (kg) Iskutilavuus (cm3)
Arrows T2-F1 (Hart 1030) Arrows G.P. International Ltd Arrows V10, 72°, 40 v 120 2 996
Ferrari Tipo 047 Ferrari Ferrari V10, 80°, 40 v ei julkistettu 2 997
Ford JD Zetec-R Cosworth Racing Minardi, Tyrrell V10, 72°, 40 v 130 2 998
Ford VJ Zetec-R Cosworth Racing Stewart V10, 72°, 40 v 120 2 998
Mecachrome GC37-01 (Renault RS9B) Mecachrome Williams V10, 71°, 40 v 121 2 997
Mercedes-Benz FO 110G Ilmor Engineering Ltd McLaren V10, 72°, 40 v 107 2 998
Mugen Honda MF-301HC Mugen Co. Ltd Jordan V10, 40 v 120 ei julkistettu
Peugeot A16 Peugeot Prost V10, 72°, 40 v 125 2 998
Playlife GC37-01 (Renault RS9B) Mecachrome Benetton V10, 71°, 40 v 121 2 997
Petronas SPE 01D (Ferrari Tipo 046/2) Sauber Petronas Engineering AG Sauber V10, 75°, 40 v 120 2 998

Kauden aikana saavutettuja merkkipaaluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rengasvalmistaja Bridgestone saavutti Australian GP:sta ensimmäisen paalupaikan, voiton ja nopeimman kierroksen.
  • Alexander Wurz ajoi uransa ensimmäisen nopeimman kierroksen Argentiinan GP:ssa.
  • San Marinon GP:ssa Mika Häkkinen ajoi uransa sadannen kilpailun. Samassa kilpailussa McLaren saavutti historian 110. voittonsa David Coulthardin ajamana.
  • Jan Magnussen saavutti uransa ensimmäisen ja ainoan MM-pisteen hänen uransa viimeisessä F1-kilpailussaan Kanadan GP:ssa. Michael Schumacher kellotti samassa kilpailussa uransa 30. nopeimman kierroksen.
  • Michael Schumacher voitti kilpailun 30. kerran urallaan Ranskan GP:ssa.
  • Britannian GP:ssa Jos Verstappen ajoi uransa 50. kilpailun ja Ferrari saavutti 120. nopeimman kierroksen.
  • Giancarlo Fisichella valtasi paalupaikan ensimmäistä kertaa urallaan Itävallan GP:ssa.
  • Ferrari-talli ajoi historian 600. kilpailun Saksan GP:ssa. Samassa kilpailussa McLaren saavutti 90. paalupaikan.
  • Mika Häkkinen lähti kymmenettä kertaa urallaan paalupaikalta Belgian GP:ssa. Samassa kilpailussa Jordan-talli voitti ensimmäistä kertaa.
  • Luxemburgin GP:ssa Jean Alesi ajoi uransa 150. kilpailunsa. McLaren saavutti samassa kilpailussa historian 80. nopeimman kierroksen.
  • Damon Hill ajoi uransa sadannen kilpailun Japanin GP:ssa. Michael Schumacher oli 20. kertaa urallaan aika-ajojen nopein kuljettaja. Mika Häkkinen varmisti kilpailussa uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden, joka oli McLarenille kymmenes kuljettajien mestaruus. Valmistajien mestaruuden McLaren voitti kahdeksannen kerran historiansa aikana.[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kulta, Heikki: Ruutulippu Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 58. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
  2. Kulta, Heikki: Ruutulippu Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 59. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
  3. 1998 FIA Formula One World Championship Formula1.com. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  4. Kilpailukalenteri 1998 F1-ruutu. Viitattu 10.7.2008.
  5. Australian GP – aika-ajo F1-ruutu. Viitattu 27.7.2008.
  6. Kulta, Heikki: Ruutulippu Moottoriurheilun vuosi 1998, s. 60. CreaSport Production Oy, 1998. ISBN 952-9750-19-6.
  7. Summary of Regulations ChicaneF1. Viitattu 10.7.2008. (englanniksi)
  8. Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tallit, s. 167. Alfamer, 1998. ISBN 952-5089-31-2.
  9. Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tallit, s. 157. Alfamer, 1998. ISBN 952-5089-31-2.
  10. 11 models in 1998 STATS F1. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)
  11. Grand Prix test drivers 6th Gear. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)
  12. Formula 1 - Test driver 1998 driverdb.com. Viitattu 9.7.2008. (englanniksi)
  13. The racing career of Toranosuke Takagi Driver Database. Viitattu 10.7.2008. (englanniksi)
  14. The racing career of Esteban Tuero Driver Database. Viitattu 10.7.2008. (englanniksi)
  15. Kuljettajien sijoitukset 1998 F1-ruutu. Viitattu 8.7.2008.
  16. 1998 All teams Formula1.com. Viitattu 8.7.2008. (englanniksi)
  17. Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tallit, s. 162. Alfamer, 1998. ISBN 952-5089-31-2.
  18. Merkkipaalut 1998 F1-ruutu. Viitattu 13.7.2008.