Alain Prost
| Alain Prost | |
|---|---|
 Alain Prost vuonna 2009 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Alain Marie Pascal Prost |
| Syntynyt | 24. helmikuuta 1955 Lorette, Ranska |
| Kansalaisuus |
 Ranska |
| Formula 1 -ura | |
| Aktiivivuodet | 1980–1991, 1993 |
| Talli(t) | McLaren (1980, 1984–1989), Renault (1981–1983), Ferrari (1990–1991), Williams (1993) |
| Kilpailuja | 202 (199 starttia) |
| Maailmanmestaruuksia | 4 (1985, 1986, 1989, 1993) |
| Voittoja | 51 |
| Palkintosijoja | 106 |
| Paalupaikkoja | 33 |
| Nopeimpia kierroksia | 41 |
| MM-pisteitä | 768,5 (798,5) |
| Ensimmäinen kilpailu | Argentiinan Grand Prix 1980 |
| Ensimmäinen voitto | Ranskan Grand Prix 1981 |
| Viimeinen voitto | Saksan Grand Prix 1993 |
| Viimeinen kilpailu | Australian Grand Prix 1993 |
 Nimikirjoitus |
|
Alain Marie Pascal Prost (s. 24. helmikuuta 1955 Lorette, Ranska) on entinen ranskalainen autourheilija, joka on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä Formula 1 -kuljettajia.[1][2] Vuodesta 1980 vuoteen 1993 kestäneen Formula 1 -uransa aikana hän voitti 51 osakilpailua ja 4 maailmanmestaruutta – vain Juan Manuel Fangio, Lewis Hamilton sekä Michael Schumacher ovat voittaneet enemmän mestaruuksia.[1][3][4] Prost piti hallussaan myös F1-osakilpailujen voittoennätystä vuodesta 1987 vuoteen 2001. Michael Schumacher rikkoi tämän ennätyksen kauden 2001 Belgian osakilpailussa. Prostilla on eniten pisteitä niistä kuljettajista, jotka eivät ole ajaneet 2000-luvulla. Prost ajoi jokaisella kaudellaan MM-pisteissä viiden parhaan joukkoon lukuun ottamatta ensimmäistä kauttaan. Prostin ensimmäisen ja viimeisen voiton välillä on yli 12 vuotta. Prost onnistui voittamaan neljän eri tallin autolla: Renaultilla, McLarenilla, Ferrarilla ja Williamsilla.
Häntä kutsuttiin professoriksi, koska hän halusi analysoida niin itsensä kuin muidenkin kuljettajien ajoa.[1][5][6]
Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prost aloitti uransa mikroautoilla ollessaan 17-vuotias vuonna 1972. Hän onnistui voittamaan mestaruuden kaudella 1973 eli jo toisella kaudellaan.[2] Seuraavalla kaudella 1974 Prostista tuli oman luokkansa Euroopan ja Ranskan mestari.[7] Menestys seurasi myös Formula Renault 2.0 -luokkaan, jossa hän voitti Ranskan mestaruuden vuonna 1976 ja Euroopan vuonna 1977.[2] Formula 3 -sarjassa hänen Martini -autonsa dominoi sekä Ranskan että Euroopan sarjoja kausina 1978 ja 1979.[2]
Formula 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
McLaren[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1980[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alain Prostin Formula 1-ura alkoi McLaren-tallissa, jossa hänen tallikaverinaan toimi John Watson.[2] Prost sijoittui jo ensimmäisessä kilpailussaan sijalle 6 ja sai yhden MM-pisteen.[8][9] Prost keräsi kauden aikana viisi pistettä ja oli kuljettajien MM-taulukossa sijalla 16.[10]
Kausi ei kuitenkaan ollut helppo, sillä Prost kolaroi muutamaan otteeseen pahasti ja loukkasi ranteensa ja sai aivotärähdyksen kauden aikana.[1]
Renault[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1981[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ajettuaan ensimmäisen kautensa McLarenilla Prost siirtyi ranskalaisen autovalmistaja Renault’n kilpatalliin, jossa hänen tallikaverikseen tuli maanmies René Arnoux. Kahden kuljettajan välille alkoi kehkeytyä jonkin verran hankaluuksia, mutta Prost oli jo aikaisessa vaiheessa kokeneempaa Arnoux'ta nopeampi, vaikka keskeyttikin kaikki kauden ensimmäiset kilpailut kolaroituaan niissä. Prost sai uransa ensimmäisen paalupaikan Saksan GP:ssä. Prost onnistui nappaamaan ensimmäisen palkintopallisijoituksensa Argentiinan GP:ssä, jossa hän sijoittui kolmanneksi.[11][12] Prost oli ensimmäisellä Renault-kaudellaan lopulta viidennellä sijalla MM-pisteissä kerättyään kauden aikana 43 pistettä.[13]
1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prostin ja Arnoux’n hankala kilpailusuhde jatkui vielä seuraavalla kaudella, ja jopa Ranskan lehdistökin tuntui kääntyneen Prostia vastaan. Tuosta huolimatta Prost edelleen pärjäsi maanmiestään paremmin ja otti kauden aikana kaksi voittoa kauden kahdessa ensimmäisessä kilpailussa. Prostin kausi kuitenkin typistyi auton epäluotettavuuteen sillä vaikka Renault oli ensimmäisiä autonvalmistajia, joka käytti turbomoottoria autoissaan, oli moottori epäluotettava vaikkakin tehokas.[2] Prostin toinen kausi Renault'lla päättyi MM-taulukon neljänteen tilaan ja 34 pisteeseen.[14]
1983[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arnoux'n poistuttua Renault’lta Prostin uudeksi tallitoveriksi tuli amerikkalainen Eddie Cheever, jonka kanssa Prostilla oli paremmat välit kuin tämän edeltäjän kanssa. Prost pystyi vuoden 1983 aikana kamppailemaan jopa maailmanmestaruudesta, mutta lopulta joutui nöyrtymään Nelson Piquetille ja jäi toiseksi MM-pisteissä (Renault´n työntekijät sytyttivät hänen siviiliautonsa tuleen ja Prost muutti perheensä kanssa Sveitsiin).[1] Prost arvosteli jatkuvasti Renaultin johtoa auton suunnittelusta ja tämä johti siihen, että ranskalaislehdistö leimasi Prostin syypääksi MM-tittelin tappioon ja senkin lisäksi lehdistö alkoi pitää Prostia syyllisenä heidän suosikkinsa, Rene Arnoux’n lähtöön Renault-tallista. Renault irtisanoi Prostin sopimuksen viikko MM-sarjan päättymisen jälkeen.[2]
McLaren[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prost ajoi uransa suurimmat menestysvuodet pitkällä McLaren-ajallaan.lähde?
1984[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saatuaan potkut Renault’lta, Prost teki muutaman päivän sisällä sopimuksen entisen työnantajansa McLarenin kanssa ja liittyi Niki Laudan tallikaveriksi kaudelle 1984. Kausi oli huippujännittävä sillä Prostin ja Laudan väliseksi kehittynyt MM-taisto ratkesi lopulta puolen pisteen erolla Laudan hyväksi.[2][15] Vaikka Prost voitti kauden aikana seitsemän kilpailua Laudan viittä vastaan, hän menetti ratkaisevasti pisteitä voittamastaan Monacon GP:ssa, joka sateen vuoksi keskeytettiin.[1][15][16] Tällöin sääntöjen mukaan pisteet puolitettiin ja Prost hävisi MM-taistelun tallikaverilleen historian pienimmällä piste-erolla, puolella pisteellä.[5]
1985[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kausi 1985 oli kuitenkin Prostin.[1][17] Hän voitti viisi kilpailua kauden aikana ja nousi ensimmäiseksi ranskalaiseksi Formula 1-maailmanmestariksi 73:lla pisteellään.[1][2] Maailmanmestaruus tuli ylivoimaisella 26:n pisteen erolla toiseksi tulleeseen Italian Michele Alboretoon ja se varmistui kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa, Euroopan GP:ssä.[2][18]
1986[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niki Lauda lopetti uransa vuonna 1986 ja Prostin uudeksi tallikaveriksi tuli suomalainen Keke Rosberg, joka oli voittanut F1-maailmanmestaruuden vuonna 1982. Rosberg ei pärjännyt Prostille, joka onnistuneesti puolusti mestaruuttaan. Vaikka Porschen moottorin epäluotettavuus näytti vieneen Prostin mestaruusmahdollisuudet, ratkaisu tapahtui kauden viimeisessä kilpailussa jonka voitto olisi riittänyt Nigel Mansellille mestaruuteen. Prost oli kolmantena MM-pisteissä, edellään Nelson Piquet ja Mansell. Mansellin auton takapyörä räjähti näyttävästi 64. kierroksella, vain 16 kierrosta ennen maalia.[5] Prostille riitti voitto maailmanmestaruuteen, jonka hän lopulta saikin.[19] Tämä oli vasta toinen kerta, kun MM-sarjan kolmannella sijalla ollut kuljettaja voitti mestaruuden viimeisessä kisassa. Siihen ovat pystyneet Prostin lisäksi vain Giuseppe Farina[20], Kimi Räikkönen[21] ja Sebastian Vettel[22].
1987[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rosberg lopetti kauden 1986 jälkeen uransa ja Prost sai jälleen uuden tallikaverin. Kyseessä oli Stefan Johansson joka sai paikkansa hyvien sponsorisuhteidensa ansiosta. Vaikka McLaren ei enää ollutkaan kauden 1987 kilpailukykyisimpiä autoja, Prost onnistui rikkomaan Jackie Stewartin ennätyksen voittojen määrässä ottamalla uransa 28:n voiton Belgian GP:ssä.[2][1][5][23] Prost oli lopulta neljäs vuoden 1987 MM-taulukossa.[24]
1988[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaudella 1988 brasilialainen Ayrton Senna valittiin Prostin tallipariksi.[1][2][25] Kauden aikana McLarenin auto oli ylivoimainen ja tallin autolla voitettiin 15 kilpailua kauden 16:sta.[2][5][25] Silloin käytössä ollut MM-pistelaskujärjestelmä koitui kuitenkin Prostin kohtaloksi, kun vain kauden 11 parasta osakilpailusijoitusta noteerattiin.[2] Prost olisi voittanut mestaruuden 11 pisteen erolla Sennaan, mutta sen sijaan hävisikin sen kolmen pisteen erolla debyyttikautensa McLarenilla ajaneelle Sennalle.[5]
1989[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaudella 1989 McLaren oli edelleen ylivoimainen.[2][26] Prost ja Senna taistelivat mestaruudesta kaikin mahdollisin keinoin. San Marinon GP:ssä Imolassa he solmivat herrasmiessopimuksen, jonka mukaan ensin ensimmäiseen mutkaan ehtinyt kuljettaja saisi voittaa kilpailun. Lähdössä Senna piti paikkansa, mutta lähtö kuitenkin jouduttiin uusimaan Gerhard Bergerin ulosajon takia. Uusintalähdössä Prost otti kuitenkin kärkipaikan, mutta Senna ohitti hänet vielä samalla kierroksella ja voitti koko kilpailun.[26] Kuskien välit tulehtuivat pahasti ja lehdissä alkoi sanasota heidän välillään. Senna oli koko kauden nopeampi, kuin Prost ja voitti enemmän kisoja, mutta tasaisuudellaan ja Sennan epäonnella ranskalaisella oli mahdollisuus varmistaa mestaruus jo kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Japanissa.[1][26] Mestaruus ratkesi kolariin 47. kierroksella radan hitaassa shikaanissa.[2][26] Prost nousi kolarin jälkeen autostaan ja keskeytti, kun taas Senna työnnettiin vielä radalle.[26] Senna voitti kilpailun mutta hänet hylättiin shikaanin oikaisun takia.[1][2][26] Prostia on yleisesti syytetty, että hän aiheutti kolarin tahallaan.lähde?
Prost voitti maailmanmestaruuden kaudella 1989, mutta oli ilmoittanut jo Italian GP:n aikoihin siirtyvänsä Ferrarille (hänen asemaansa McLarenin kilpakuljettajana heikensi samassa osakilpailussa tapahtunut voittopokaalin pudottaminen tahallaan tifosien eli Ferrarin kannattajien keskuuteen, jotka veivät pokaalin pois palasina koteihinsa).[26][27]
Ferrari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1990[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hallitsevana maailmanmestarina Alain Prost liittyi Ferrarin F1-talliin.[1][2][28] Prostin tallikaverina oli Nigel Mansell, joka hävisi tällä kertaa selvästi tallikaverilleen. Kaudesta 1990 tuli jälleen kova taistelu Prostin ja Sennan välillä.[2][26] Kausi huipentui edellisen kauden tapaan Japanin GP:ssä tapahtuneeseen kolariin.[1][2][28] Tällä kertaa Senna oli syyllinen kolariin, jonka avulla hän ratkaisi itselleen maailmanmestaruuden.[1][2]
1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaudella 1991 Mansellin tilalle Ferrari-talliin saapui ranskalaiskuljettaja Jean Alesi.[29] Ferrarin auto ei ollut kuitenkaan kilpailukykyinen ja Prost hankki itsensä jälleen huonoon valoon auton jatkuvalla moittimisella, kuten kävi hänen Renault-kaudellaan 1983.[1][2][29] Voitoitta jääneelle Prostille viimeinen pisara oli Espanjan GP kauden lopulla. Talli ei suostunut ottamaan riskiä startata slikseillä märältä radalta – Prostin toiveista huolimatta. Rata kuivui kuitenkin ja renkaanvaihtojen jälkeen Prost saapui maaliin kakkosena. Lopulta Prost erotettiin Ferrarilta ennen kauden viimeistä kilpailua useiden kritisointien takia kuten auton nimittäminen rekaksi.[1][2][29][30]Tuolloin Prost ilmoitti jäävänsä viettämään välivuotta.lähde?
Williams[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kauden 1992 alla Prost testasi Ligieriä, mutta ei ollut tyytyväinen autoon ja vetäytyi lopullisesti sapattivapaalle. Paluusta Williamsille alettiin kuitenkin kuiskia syksyllä.lähde?
1993[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka Prost oli pitänyt välivuoden Formula 1:stä, lähti hän silti kaudelle 1993 ennakkosuosikkina.[1][31] Tehokkaan Renault’n moottorin ja kehittyneen luistoneston ansiosta Williams oli omaa luokkaansa kauden aikana.[2] Vaikka tallitoveri Damon Hill ja alitehoisella McLaren-Fordilla ajanut Senna haastoivat Prostia ajoittain, hän voitti kuitenkin neljännen ja viimeisen MM-tittelinsä ylivoimaisesti 99 pisteellään.[1] Toiseksi tullut Senna hävisi Prostille 26 pistettä. Prost varmisti mestaruutensa Portugalin Estorilissa, kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa.[31] Samassa kilpailussa Senna julkisti Williams-sopimuksensa ja Prost ilmoitti uransa lopettamisesta[32], johon pääsyyksi epäillään juuri Sennaa, jonka tallitoverina Prost ei halunnut ajaa.[2]
Vuoden 1994 F1-kauden alun lähentyessä Alain Prost testasi vanhan kilpatallinsa McLarenin uutta McLaren-Peugeot autoa. Tallipäällikkö Ron Dennis toivoikin Prostin liittyvän juuri hiljattain tallin kilpakuljettajaksi kiinnitetyn Mika Häkkisen rinnalle toiseksi kilpakuljettajakseen, joka olisi myös miellyttänyt tallin uutta ranskalaista moottoritoimittaja Peugeotia. Paluuhaaveet kuitenkin esti Prostin yhä voimassa ollut sopimus Williamsille, joka esti kuljettajan ajamisen muissa talleissa.[33]
Prost on myöhemmin kertonut AUTO-lehden haastattelussa, ehdottaneensa vanhalle kilpakumppanilleen Ayrton Sennalle haluavansa jonain päivänä olla tallipäällikkönä Sennan ollessa hänen kuljettajanaan. Prostin ja Sennan välit olivat muutenkin lämpenemään päin Prostin Ferrari-potkujen jälkeen. Senna oli ikävöinyt vanhaa kilpakumppaniaan hänen pitäessä sapattivapaata kaudella 1992 ja Prostin viimeiseksi F1-kilpailuksi jääneen, vuoden 1993 Australian osakilpailun jälkeen kaksikko halaili toisiaan hyvässä hengessä. Vuoden 1994 aikana kaksikko ystävystyi uudelleen ja he pitivät toisiinsa yhteyttä. Kaksikon välinen unelma jäi kuitenkin haaveeksi Sennan kuoltua San Marinon osakilpailussa 1994. Prost lopulta osti itselleen Ligier tallin vuonna 1997. [34]
Ura tallipäällikkönä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prost Grand Prix[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1997 Prostin nimi palasi hiukan yllättäenkin F1-piireihin, kun ilmoitettiin, että Prost oli ostanut itselleen Ligierin F1-tallin.[1][2] Tallin nimeksi tuli uuden omistajan mukaan Prost Grand Prix.[1][2][35] Tallin ensimmäisinä kuljettajina toimivat ranskalainen Olivier Panis sekä japanilaistulokas Shinji Nakano.[35] Moottorintoimittajana toimi Mugen.[35]
Uusi talli menestyi alkuun hyvin, ja etenkin Panisin suoritukset olivat hyviä.[35] Menestys kuitenkin loppui, kun Panis mursi jalkansa kolaroituaan Kanadan GP:ssä. Panisin tilalle tuli Jarno Trulli, mutta tulokset huononivat.[36]
Seuraavalla kaudella sama kaksikko jatkoi, mutta pisteitä tuli vain yksi, edelliskauden 21:tä vastaan.[35] Vuoden 1999 saldo oli parempi, 9 pistettä, mikä ei kuitenkaan täyttänyt odotuksia.[35] Kaudella 2000 talliin liittyi Prostin entinen tallikaveri, kokenut Jean Alesi, mutta pistesaldoksi jäi nolla.[35][37][38]
Kaudelle 2001 Prost onnistui hankkimaan tallinsa autoihin Ferrarin (Acerin nimellä varustettuna) asiakasmoottorit, mutta talli joutui lopettamaan rahavaikeuksien takia.[2][35][39][40]
Renaultin työntekijänä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuodesta 2012 lähtien Alain Prost on toiminut Renaultin kilpa-autojaoston suurlähettiläänä ja teknisenä asiantuntijana.[41] Prost liittyi Jean-Paul Driotin DAMS-tallin yhteistyöprojektiin vuonna 2013, jonka tarkoituksena oli kehittää tallin toimintaa myös sähköautoja käyttävässä Formula E -sarjassa nimellä e.Dams-Renault.[42] Yhteistyön lisäksi Prostin poika Nicolas Prost sai ajopaikan samasta tallista kaudeksi 2014–2015 ja talli voitti maailmanmestaruuden samalla kaudella.[43][44][45] Vuodesta 2017 lähtien Prost on työskennellyt Renaultin ja Alpinen tallien teknisenä neuvonantajana, kunnes hänen sopimustaan ei uusittu kaudelle 2022.[46][47]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Prost avioitui vuonna 1980 Anne-Marie Prost-Bargesin (o.s. Barges) kanssa, he asuvat Sveitsissä ja heillä on kaksi poikaa, Nicolas Jean Prost (s. 1981) ja Sacha Prost (s. 1990).[48] Nicolaksen vuonna 2015 syntynyt poika on nimetty Kimi Räikkösen mukaan Kimiksi.[49]
Formula 1 -tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ‡Kilpailu keskeytettiin alle 75% ajamista kierroksista, pisteet puolitettiin.[51]
| Kausi | Talli | Sijoitus | GP:t | Pisteet | Voitot | Paalupaikat | Nopeimmat kierrokset | Palkintosijat |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1980 | McLaren-Ford | 16. | 11 | 5 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| 1981 | Renault | 5. | 15 | 43 | 3 | 2 | 1 | 6 |
| 1982 | Renault | 4. | 16 | 34 | 2 | 5 | 4 | 4 |
| 1983 | Renault | 2. | 15 | 57 | 4 | 3 | 3 | 7 |
| 1984 | McLaren-Porsche | 2. | 16 | 71,5 | 7 | 3 | 3 | 9 |
| 1985 | McLaren-Porsche | 1. | 16 | 76 | 5 | 2 | 5 | 11 |
| 1986 | McLaren-Porsche | 1. | 16 | 74 | 4 | 1 | 2 | 11 |
| 1987 | McLaren-Porsche | 4. | 16 | 46 | 3 | 0 | 2 | 7 |
| 1988 | McLaren-Honda | 2. | 16 | 105 | 7 | 2 | 7 | 14 |
| 1989 | McLaren-Honda | 1. | 16 | 81 | 4 | 2 | 5 | 11 |
| 1990 | Ferrari | 2. | 16 | 73 | 5 | 0 | 2 | 9 |
| 1991 | Ferrari | 5. | 15 | 34 | 0 | 0 | 1 | 5 |
| 1992 | Ei ajanut | |||||||
| 1993 | Williams-Renault | 1. | 16 | 99 | 7 | 13 | 6 | 12 |
| Yhteensä | 13 kautta | 200 | 798,5 | 51 | 33 | 41 | 106 | |
- 21 voittoa ja nopeinta kierrosta (samassa kilpailussa)
- 55 palkintosijaa ilman voittoa
- 23 palkintosijaa eri Grand Prixeissä
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kärkkäinen, Juha: Formula 1 -tähdet. Helsinki: Teekkarien autopalvelu: Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah Alain Prost – France ESPN. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab Alain Prost Biography. Motorsport Magazine. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Juan Manuel Fangio – Argentina ESPN. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Michael Schumacher – Germany ESPN. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f Formula 1- legendat: Alain Prost MTV3.fi. 17.5.2004. Viitattu 22.9.2009.
- ↑ From 'The Iceman' to 'The Monza Gorilla' F1 News. 27.1.2017. Formula 1.com. Viitattu 6.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Kärkkäinen 1997, s. 115.
- ↑ Jones continues where he left off ESPN. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1980 Argentine Grand Prix – Race Result Results – Archive 1950–2017. Formula 1.com. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1980 Driver Standings Results – Archive 1950–2017. Formula 1.com. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Piquet ends Williams run ESPN. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1981 Argentine Grand Prix – Race Result Results – Archive 1950–2017. Formula 1.com. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1981 Driver Standings Results – Archive 1950–2017. Formula 1.com. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1982 Driver Standings Results – Archive 1950–2017. Formula 1.com. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Age wins over experience – Lauda takes another title ESPN. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ A star is born as Prost controversially wins ESPN. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Third time lucky as Alain Prost takes the title ESPN. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Mansell takes maiden win as Prost claims title ESPN. Viitattu 11.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Mansell denied at the last ESPN. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Farina takes title as rivals falter ESPN. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Raikkonen snatches title from Hamilton in Brazil ESPN. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Vettel comes to the fore ESPN. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1987: Prost beats Stewart's record F1 News. 26.5.1987. Autosport.com. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 1987 Driver Standings Results – Archive 1950–2017. Formula 1.com. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Senna wins thrilling Japanese finale to land first title ESPN. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Prost clinches third title after collision in Japan ESPN. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Six of the best – Unusual podium ceremonies F1 News. 2.9.2015. Formula 1.com. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b First corner collision in Japan gives Senna second title ESPN. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c Senna pips Mansell to win third drivers' title ESPN. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ The full story behind Alain Prost's Ferrari sacking www.autosport.com. Viitattu 17.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Prost retires after clinching fourth drivers' title ESPN. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Alain Prost retires F1 News. 1.6.1993. Autosport.com. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Motor Racing: Prost to test McLaren: Frenchman’s mission http://www.independent.co.uk/. 10.2.1994. Viitattu 6.7.2015. (englanniksi)
- ↑ Sennalla ja Prostilla oli yhteinen suunnitelma – puhuivat ideasta viikko ennen traagista onnettomuutta 14.8.2015. Ilta-Sanomat. Viitattu 28.10.2019.
- ↑ a b c d e f g h Prost Teams. ESPN. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Jarno Trulli – Italy ESPN. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Alesi ready for Prost challenge F1 News. 24.8.1999. Autosport.com. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Collings, Timothy: Disappointed Prost Vows 2001 will be Better Atlas F1. 22.10.2000. Autosport.com. Arkistoitu 13.9.2018. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Prost Announce New Partnership with Acer Atlas F1. 22.2.2001. Autosport.com. Arkistoitu 13.9.2018. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Prost goes out of business F1 News. 28.1.2002. Autosport.com. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Noble, Jonathan: Former F1 world champion Alain Prost becomes a Renault ambassador F1 News. 23.2.2012. Autosport.com. Arkistoitu 13.9.2018. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Alain Prost and DAMS join forces for Formula E programme F1 News. 24.10.2013. Autosport.com. Arkistoitu 13.9.2018. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Sebastien Buemi and Nicolas Prost join e.dams Formula E team Formula E News. 30.6.2014. Autosport.com. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Baldwin, Alan: Renault to invest more in electric series Articles – Sports News. 28.6.2015. Reuters (UK). Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Renault ramps up Formula E role to become a constructor for 2015/16 Formula News. 29.6.2015. Autosport.com. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Noble, Jonathan & Anderson, Ben: Four-time F1 world champion Prost gets new role with Renault team F1 News. 21.2.2017. Autosport.com. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Cooper, Adam: Prost to depart Alpine F1 advisory role; Szafnauer, BWT set to join F1 News. 17.1.2022. Autosport.com. Viitattu 22.1.2023. (englanniksi)
- ↑ Alain Prost – Bio, Facts, Family | Famous Birthdays Famous Birthdays. Viitattu 29.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Alain Prost paljasti: lapsenlapsi nimettiin Kimi Räikkösen mukaan – ”Sanoimme, että oletko aivan varma” iltalehti.fi. Viitattu 29.9.2018.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Alain Prost Drivers. ChicaneF1.com. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
- ↑ 42e Grand Prix Automobile de Monaco – RACE RESULT Results – Archive 1950–2017. Formula 1.com. Viitattu 12.9.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- F1-Forum / Mestarin paluu (Arkistoitu – Internet Archive).
- Prostfan.com. (englanniksi)
- GrandPrix.com / Prost. (englanniksi)
- F1-legend / Prost (Arkistoitu – Internet Archive). (ranskaksi)
- Prost-Scriptum. (ranskaksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
