Alain Prost

Wikipedia

Alain Prost
Alain Prost vuonna 2008
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus	Ranska
Aktiivivuodet	1980–1991, 1993
Talli(t)	McLaren (1980, 1984–1989), Renault (1981–1983), Ferrari (1990–1991), Williams (1993)
Kilpailuja	202 (199 starttia)
Maailmanmestaruuksia	4 (1985–1986, 1989, 1993)
Voittoja	51
Palkintosijoja	106
Paalupaikkoja	33
Nopeimpia kierroksia	41
MM-pisteitä	768,5 (798,5)
Ensimmäinen kilpailu	Argentiinan Grand Prix 1980
Ensimmäinen voitto	Ranskan Grand Prix 1981
Viimeinen voitto	Saksan Grand Prix 1993
Viimeinen kilpailu	Australian Grand Prix 1993

Alain Marie Pascal Prost, OBE (s. 24. helmikuuta 1955, Saint-Chamond, Ranska) on entinen ranskalainen autourheilija, joka on yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä Formula 1 -kuljettajia. Vuodesta 1980 vuoteen 1993 kestäneen Formula 1 -uransa aikana hän voitti 51 osakilpailua ja 4 maailmanmestaruutta – vain Juan Manuel Fangio sekä Michael Schumacher ovat voittaneet enemmän mestaruuksia. Prost piti hallussaan myös F1-osakilpailujen voittoennätystä hallussaan vuodesta 1987 vuoteen 2001. Michael Schumacher rikkoi tämän ennätyksen kauden 2001 Belgian osakilpailussa.

Häntä kutsuttiin professoriksi, koska hän halusi analysoida niin itsensä kuin muidenkin kuljettajien ajoa.^[1]

Sisällysluettelo 1 Uran alku 2 Formula 1 2.1 McLaren 2.1.1 1980 2.2 Renault 2.2.1 1981 2.2.2 1982 2.2.3 1983 2.3 McLaren 2.3.1 1984 2.3.2 1985 2.3.3 1986 2.3.4 1987 2.3.5 1988 2.3.6 1989 2.4 Ferrari 2.4.1 1990 2.4.2 1991 2.5 Williams 2.5.1 1993 3 Ura tallipäällikkönä 3.1 Prost Grand Prix 4 Formula 1 -tilastot 5 Lähteet 5.1 Viitteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Uran alku

Prost aloitti uransa mikroautoilla ollessaan 17-vuotias vuonna 1972. Hän onnistui voittamaan mestaruuden kaudella 1973 eli jo toisella kaudellaan. Seuraavalla kaudella 1974 Prostista tuli oman luokkansa Euroopan ja Ranskan mestari.^[2]

[muokkaa] Formula 1

[muokkaa] McLaren

[muokkaa] 1980

Alain Prostin Formula 1-ura alkoi McLaren-tallissa, jossa hänen tallikaverinaan toimi John Watson. Prost sijoittui jo ensimmäisessä kilpailussaan sijalle 6 ja sai yhden MM-pisteen. Prost keräsi kauden aikana 5 pistettä ja oli kuljettajien MM-taulukossa sijalla 16.

Kausi ei kuitenkaan ollut helppo, sillä Prost kolaroi muutamaan otteeseen pahasti ja loukkasi ranteensa ja sai aivotärähdyksen kauden aikana.

[muokkaa] Renault

[muokkaa] 1981

Ajettuaan ensimmäisen kautensa McLarenilla Prost siirtyi ranskalaisen autovalmistaja Renault'n kilpatalliin, jossa hänen tallikaverikseen tuli maanmies Rene Arnoux. Kahden kuljettajan välille alkoi kehkeytyä jonkun verran hankaluuksia, mutta Prost oli jo aikaisessa vaiheessa kokeneempaa Arnouxia nopeampi, vaikka keskeyttitikin kaikki kauden ensimmäiset kilpailut kolaroituaan niissä. Prost onnistui nappaamaan ensimmäisen palkintopallisijoituksensa Argentiinan GP:ssä, jossa hän sijoittui kolmanneksi. Prost oli ensimmäisellä Renault-kaudellaan lopulta viidennellä sijalla MM-pisteissä saalistettuaan kauden aikana 43 pistettä.

[muokkaa] 1982

Prostin ja Arnoux'n hankala kilpailusuhde jatkui vielä seuraavalla kaudella, ja jopa Ranskan lehdistökin tuntui kääntyneen Prostia vastaan. Tuosta huolimatta Prost edelleen pärjäsi maanmiestään paremmin ja otti kauden aikana kaksi voittoa kauden kahdessa ensimmäisessä kilpailussa. Prostin kausi kuitenkin typistyi auton epäluotettavuuteen sillä vaikka Renault oli ensimmäisiä autonvalmistajia, joka käytti turbomoottoria autoissaan, oli moottori epäluotettava vaikkakin tehokas. Prostin toinen kausi Renault'lla päättyi MM-taulukon neljänteen tilaan ja 34 pisteeseen.

[muokkaa] 1983

Arnoux'n poistuttua Renault'lta, Prostin uudeksi tallitoveriksi tuli Amerikkalainen Eddie Cheever jonka kanssa Prostilla oli paremmat välit kuin tämän edeltäjänsä kanssa. Prost pääsi vuoden 1983 aikana kamppailemaan jopa maailmanmestaruudesta mutta lopulta joutui nöyrtymään Nelson Piquetille ja jäi toiseksi MM-pisteissä. Prost jatkuvasti arvosteli Renaultin johtoa auton suunnittelusta ja tämä johti siihen että ranskalaislehdistö leimasi Prostin syypääksi MM-tittelin tappioon ja senkin lisäksi lehdistö alkoi pitää Prostia syyllisenä heidän suosikkinsa, Rene Arnoux'n lähtöön Renault-tallista. Renault irtisanoi Prostin sopimuksen kaksi päivää MM-sarjan päättymisen jälkeen.

[muokkaa] McLaren

Prost ajoi uransa suurimmat menestysvuodet pitkällä McLaren-ajallaan.

[muokkaa] 1984

Saatuaan potkut Renault'lta, Prost teki muutaman päivän sisällä sopimuksen entisen työnantajansa McLarenin kanssa ja liittyi Niki Laudan tallitoveriksi kaudelle 1984. Kausi oli huippujännittävä sillä Prostin ja Laudan väliseksi kehittynyt MM-taisto ratkesi lopulta puolen pisteen erolla Laudan hyväksi. Vaikka Prost voittikin kauden aikana seitsemän kilpailua Laudan viittä vastaan, hän menetti ratkaisevasti pisteitä voittamastaan Monacon GP:stä, joka sateen vuoksi keskeytettiin. Tällöin sääntöjen mukaan pisteet puolitettiin.

[muokkaa] 1985

Kausi 1985 oli kuitenkin Prostin. Hän voitti viisi kilpailua vuonna 1985 ja nousi ensimmäiseksi ranskalaiseksi Formula 1-maailmanmestariksi 73:lla pisteellään. Maailmanmestaruus tuli ylivoimaisella 26:n pisteen erolla toiseksi tulleeseen Italian Michele Alboretoon.

[muokkaa] 1986

Niki Lauda lopetti uransa vuonna 1986 ja Prostin uudeksi tallikaveriksi tuli suomalainen Keke Rosberg, joka oli voittanut F1-maailmanmestaruuden vuonna 1982. Rosberg ei pärjännyt Prostille, joka onnistuneesti puolusti mestaruuttaan. Vaikka Hondan moottorin epäluotettavuus näytti vieneen Prostin mestaruusmahdollisuudet, ratkaisu tapahtui kauden viimeisessä kilpailussa jonka voitto olisi riittänyt Nigel Mansellille mestaruuteen. Prost oli kolmantena MM-pisteissä, edellään Nelson Piquet ja Mansell. Mansellin auton takapyörä räjähti näyttävästi vain 16 kierrosta ennen maalia. Prostille riitti voitto maailmanmestaruuteen, jonka hän lopulta saikin. Tämä oli vasta toinen kerta, kun MM-sarjan kolmannella sijalla ollut kuljettaja voitti maailmanmestaruuden viimeisessä kisassa. Siihen ovat pystyneet Prostin lisäksi vain Giuseppe Farina ja Kimi Räikkönen.

[muokkaa] 1987

Kun Rosberg lopetti kauden 1986 jälkeen uransa, McLarenille ilmestyi jälleen uusi kuljettaja Prostin tallikaveriksi. Kyseessä oli Stefan Johansson joka sai paikkansa hyvien sponsorisuhteidensa ansiosta. Vaikka McLaren ei enää ollutkaan kauden 1987 kilpailukykyisimpiä autoja, Prost onnistui rikkomaan Jackie Stewartin GP-voittoennätyksen ottamalla uransa 28:n voiton. Prost oli lopulta neljäs vuoden 1987 MM-taulukossa.

[muokkaa] 1988

Prostin asema McLarenin ykköskuljettajana näytti olevan turvattu kaudella 1988, kun nuori brasilialaiskuljettaja Ayrton Senna nousi hänen talliparikseen. Vaikka Senna oli hätyytellyt Prostia sateisessa Monacon GP:ssä vuonna 1984 paljon kilpailukyvyttömämmällä autolla, ei hänen katsottu kykenevän McLaren-debyyttikaudellaan haastamaan Prostia.

Kaudella 1988 McLarenin auto oli kauden aikana täysin ylivoimainen ja tallin autolla voittettiin 15 kilpailua kauden 16:sta. Senhetkinen MM-pistelaskujärjestelmä koitui kuitenkin Prostin kohtaloksi, kun vain kauden 11 parasta osakilpailusijoitusta noteerattiin. Muuten Prost olisi voittanut mestaruuden 11 pisteen erolla Sennaan mutta sen sijaan hävisikin sen kolmen pisteen erolla debyyttikautensa McLarenilla ajaneelle Sennalle.

[muokkaa] 1989

Kausi 1989 meni samoissa merkeissä kuin edellinenkin. McLaren oli edelleen ylivoimainen, kun Prost ja Senna taistelivat mestaruudesta kaikin mahdollisin keinoin. San Marinon GP:ssä Imolassa he solmivat kuitenkin herrasmiessopimuksen jonka mukaan ensin ensimmäiseen mutkaan ehtinyt kuljettaja saisi voittaa kilpailun. Lähdössä Senna piti paikkansa, mutta lähtö kuitenkin jouduttiin uusimaan Gerhard Bergerin ulosajon takia. Uusintalähdössä Prost otti kuitenkin kärkipaikan, mutta Senna ohitti hänet vielä samalla kierroksella ja voitti koko kilpailun. Kuskien välit tulehtuivat pahasti ja lehdissä alkoi sanasota heidän välillään. Senna oli koko kauden nopeampi kuin Prost ja voitti enemmän kisoja, mutta tasaisuudellaan ja Sennan epäonnella ranskalaisella oli mahdollisuus varmistaa mestaruus jo kauden toisiksi viimeisessä kilpailussa Japanissa. Mestaruus ratkesi lopulta kolariin 47. kierroksella radan hitaassa shikaanissa. Prost nousi kolarin jälkeen autostaan ja keskeytti, kun taas Senna työnnettiin vielä radalle. Senna lopulta voitti kilpailun mutta hänet hylättiin lopulta shikaanin oikaisusta. Prostia on yleisesti syytetty kolarin aiheuttamisesta tahallaan. Prost voitti vuoden 1989 maailmanmestaruuden, mutta oli ilmoittanut jo Monzan kilpailun aikoihin siirtyvänsä Ferrarille.

[muokkaa] Ferrari

[muokkaa] 1990

Hallitsevana maailmanmestarina Alain Prost liittyi Ferrarin F1-talliin. Prostin tallikaverina oli Nigel Mansell, joka hävisi tällä kertaa selvästi tallikaverilleen. Kaudesta 1990 tuli jälleen kova taistelu Prostin ja Sennan välillä. Kausi huipentui edellisen kauden tapaan Japanin GP:ssä tapahtuneeseen kolariin. Tällä kertaa Senna oli syypäänä kolariin jonka avulla hän ratkaisi itselleen maailmanmestaruuden.

[muokkaa] 1991

Kaudella 1991 Mansellin tilalle Ferrari-talliin saapui lahjakas ranskalaiskuljettaja Jean Alesi. Ferrari ei kuitenkaan ollut parhaimmassa iskussa ja Prost hankki itsensä jälleen huonoon valoon auton jatkuvalla moittimisella, kuten kävi jo hänen Renault-kaudellaan 1983. Voitoitta jääneelle Prostille oli viimeinen pisara Espanjan GP kauden lopulla, jossa talli ei suostunut ottamaan riskejä startata slikseillä märältä radalta - Prostin toiveista huolimatta. Rata kuivui kuitenkin ja renkaanvaihtojen jälkeen Prost saapui maaliin kakkosena. Lopulta Prost erotettiin Ferrarilta ennen kauden viimeistä kilpailua. Tuolloin Prost ilmoitti jäävänsä viettämään välivuotta.

[muokkaa] Williams

Kauden 1992 alla Prost testasi Ligieriä, mutta ei ollut tyytyväinen autoonsa ja vetäytyi lopullisesti sapattivapaalle. Paluusta Williamsin rattiin alettiin kuitenkin kuiskia syksyllä.

[muokkaa] 1993

Vaikka Prost oli pitänyt välivuoden Formula 1:stä, lähti hän silti kaudelle 1993 ennakkosuosikkina. Tehokkaan Renault'n moottorin ja kehittyneen luistoneston ansiosta Williams oli omaa luokkaansa kauden aikana. Vaikka tallitoveri Damon Hill ja alitehoisella McLaren-Fordilla ajanut Senna haastoivatkin Prostia ajoittain, hän voitti kuitenkin neljännen ja viimeisen MM-tittelinsä ylivoimaisesti 99 pisteellään. Toiseksi tullut Senna hävisi Prostille 26 pistettä. Prost varmisti mestaruutensa Portugalin Estorilissa, kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa. Samassa kilpailussa Senna julkisti Williams-sopimuksensa ja Prost ilmoitti uransa lopettamisesta, johon pääsyyksi epäillään juuri Sennaa, jonka tallitoverina Prost ei halunnut ajaa.

[muokkaa] Ura tallipäällikkönä

[muokkaa] Prost Grand Prix

Vuonna 1997 Prostin nimi palasi hiukan yllättäenkin F1-piireihin, kun ilmoitettiin, että Prost oli ostanut itselleen Ligierin F1-tallin. Tallin nimeksi tuli uuden omistajan mukaan Prost Grand Prix. Tallin ensimmäisinä kuljettajina toimivat ranskalainen Olivier Panis ja japanilaistulokas Shinji Nakano. Moottorintoimittajana toimi Mugen.

Uusi talli menestyikin alkuun hyvin, ja etenkin Panisin suoritukset olivat hyviä. Menestys kuitenkin loppui, kun Panis mursi jalkansa kolaroituaan Kanadan GP:ssä. Panisin tilalle tuli Jarno Trulli, mutta tulokset huononivat.

Seuraavalla kaudella sama kaksikko jatkoi, mutta pisteitä tuli vain yksi, edelliskauden 21:tä vastaan. Vuoden 1999 saldo oli parempi, 9 pistettä, mikä ei kuitenkaan täyttänyt odotuksia. Kaudella 2000 talliin liittyi Prostin entinen tallikaveri, kokenut Jean Alesi, mutta pistesaldo tippui nollaan pisteeseen.

Kaudelle 2001 Prost onnistui hankkimaan tallinsa autoihin Ferrarin asiakasmoottorit, mutta talli joutui lopettamaan rahavaikeuksien takia.

[muokkaa] Formula 1 -tilastot

Kausi	Talli	Sijoitus	GP:t	Pisteet	Voitot	Paalupaikat	Nopeimmat kierrokset
1980	McLaren-Ford	16.	11	5	0	0	0
1981	Renault	5.	15	43	3	2	1
1982	Renault	4.	16	34	2	5	4
1983	Renault	2.	15	57	4	3	3
1984	McLaren-Porsche	2.	16	71,5	7	3	3
1985	McLaren-Porsche	1.	16	76	5	2	5
1986	McLaren-Porsche	1.	16	74	4	1	2
1987	McLaren-Porsche	4.	16	46	3	0	2
1988	McLaren-Honda	2.	16	105	7	2	7
1989	McLaren-Honda	1.	16	81	4	2	5
1990	Ferrari	2.	16	73	5	0	2
1991	Ferrari	5.	15	34	0	0	1
1992	Ei ajanut
1993	Williams-Renault	1.	16	99	7	13	6
Yhteensä	13 kautta		200	798,5	51	33	41

[muokkaa] Lähteet

• Juha Kärkkäinen: Formula 1 -tähdet – 1990-luvun kuljettajat. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ F1 legendat – Alain Prost MTV3. Viitattu 24.7.2007.
2. ↑ Kärkkäinen s. 115

[muokkaa] Aiheesta muualla

• F1-Forum / Mestarin paluu
• Prostfan.com (englanniksi)
• GrandPrix.com / Prost (englanniksi)
• F1-legend / Prost (ranskaksi)
• Prost-Scriptum (ranskaksi)