John Watson (kilpa-autoilija)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
John Watson
John Watson, 2006
John Watson, 2006
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Aktiivivuodet 19731983, 1985
Talli(t) Penske, Brabham, McLaren
Kilpailuja 152
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 5
Palkintosijoja 20
Paalupaikkoja 2
Nopeimpia kierroksia 5
MM-pisteitä 169
Ensimmäinen kilpailu Britannian Grand Prix 1973
Ensimmäinen voitto Itävallan Grand Prix 1976
Viimeinen voitto Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 1983
Viimeinen kilpailu Euroopan Grand Prix 1985

John Marshall Watson (s. 4. toukokuuta 1946 Belfast, Pohjois-Irlanti, Iso-Britannia) on brittiläinen entinen kilpa-autoilija, Formula 1-kuljettaja.

John Watson on kokenut ja menestynyt F1-kuljettaja, joka ajoi kaikkiaan 152 MM-osakilpailua, keräsi niistä 5 voittoa ja 15 muuta palkintosijaa sekä 169 MM-pistettä. Hänen nimiinsä kirjattiin myös kaksi paalupaikkaa ja viisi kilpailun nopeinta kierrosta.

Watson ajoi Formula ykkösissä vuosina 1973–1985 kymmenen kokonaista kautta, kahden kisan mittaisen tulokaskauden sekä jäähdyttelykauden, joka jäi vain yhden osakilpailun pituiseksi. Hän oli pitkäaikainen McLaren-pilotti, hän kuului talliin vuosina 1979–1985. Hänet palkattiin McLarenille sen jälkeen kun ruotsalainen Ronnie Peterson oli menehtynyt Monzan lähtökolarissa kauden 1978 lopulla.

Watson taisteli kaudella 1982 tosissaan maailmanmestaruudesta. Watson hallitsi alkukautta ja johti selvästi kahdeksan osakilpailun jälkeen. Sen jälkeen keskeytykset seurasivat toisiaan, ja johtoon hivuttautui ranskalainen Ferrari-kuljettaja Didier Pironi. Tämä kuitenkin loukkaantui vaikeasti kauden viidenneksi viimeisessä Saksan GP:ssä ja joutui jättämään sarjan kesken. Pironilla oli siinä vaiheessa 39, Watsonilla 30 ja Suomen Keke Rosbergillä 23 pistettä.

Rosberg sijoittui Saksassa kolmanneksi, Itävallassa toiseksi ja Sveitsissä ykköseksi. Watson keskeytti nämä GP:t, mutta otti neljännen sijan Italiassa. Ennen viimeistä osakilpailua tilanne oli: Rosberg 42, Pironi 39 ja Watson 33. Watson olisi vienyt maailmanmestaruuden voittamalla viimeisen GP:n edellyttäen, että Rosberg olisi jäänyt pisteittä. Watson ja Rosberg olisivat tuolloin päätyneet tasapisteisiin, mutta Watsonin useammat osakilpailuvoitot olisivat ratkaiseet pelin hänen hyväkseen. Watson ajoi Las Vegasissa loistavasti, mutta joutui taipumaan Tyrrellin Michele Alboretolle. Tosin voittokaan ei olisi riittänyt, sillä Rosberg sijoittui viidenneksi ja kartutti pistetiliään kahdella. Watson ylti lopulta tasapisteisiin Pironin kanssa. Kummallakin oli yhtä monta voittoa (2) ja yhtä monta kakkossijaa (2), mutta Pironilla oli kolmossijojakin kaksi Watsonin yhtä vastaan. Joissakin tilastoissa Watson on kirjattu MM-sarjan kakkoseksi yhdessä Pironin kanssa.

F1-uransa jälkeen Watson ajoi jonkin aikaa urheiluautosarjoissa, kunnes päätyi usein käytetyksi ja laajalti arvostetuksi tv-kommentaattoriksi muun muassa Eurosportilla. Hän on myös johtanut omaa kilpa-ajajakouluaan Silverstonessa.

Kaudet, tallit, pisteet, sijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1973 (Brabham): 0 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa -
  • 1974 (Brabham): 6 pistettä, sijoitus 14:s
  • 1975 (Surtees, Lotus, Penske): 0 pistettä, sijoitus -
  • 1976 (Penske): 20 pistettä, sijoitus 7:s
  • 1977 (Brabham): 9 pistettä, sijoitus 13:s
  • 1978 (Brabham): 25 pistettä, sijoitus 6:s
  • 1979 (McLaren): 15 pistettä, sijoitus 9:s
  • 1980 (McLaren): 6 pistettä, sijoitus 10:s
  • 1981 (McLaren): 27 pistettä, sijoitus 6:s
  • 1982 (McLaren): 39 pistettä, sijoitus 3:s
  • 1983 (McLaren): 22 pistettä, sijoitus 6:s
  • 1985 (McLaren): 0 pistettä, sijoitus -

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]