Monacon Grand Prix 1983

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Monacon lippu   Monacon Grand Prix 1983
Kilpailun tiedot
5 osakilpailu 15 osakilpailusta kaudella 1983
Päivämäärä 15. toukokuuta 1983
Sijainti Monacon katurata
Rata Katurata
3,312 km
Pituus 76 kierrosta, 251,712 km
Sää Kostea rata lähdössä
Paalupaikka
Kuljettaja Ranskan lippu Alain Prost Ferrari
Aika 1.24,840
Nopein kierros
Kuljettaja Brasilian lippu Nelson Piquet Brabham
Aika 1.27,283 (kierroksella 69)
Palkintokoroke
Ensimmäinen Suomen lippu Keke Rosberg Williams
Toinen Brasilian lippu Nelson Piquet Brabham
Kolmas Ranskan lippu Alain Prost Renault

Monacon Prix 1983 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 15. toukokuuta 1983 Monacon katuradalla. Kilpailun voitti Williamsilla ajanut Keke Rosberg, jolle voitto oli kauden ainoa ja uran toinen.

Kilpailu alkoi märissä olosuhteissa ja viidennestä ruudusta startannut Rosberg oli muutamaa lähtöruudukon häntäpään autoa lukuun ottamatta ainoa, joka lähti kisaan kuivan kelin renkailla. Riski kannatti ja Rosberg nousi nopeasti kärkeen ajaen karkuun muilta. Kilpailussa nähtiin lukuisia keskeytyksiä ja vain seitsemän autoa selviytyi maaliin saakka.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[1]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 1 Suomen lippu Keke Rosberg Williams-Ford 76 1.56.38,121 5 9
2 5 Brasilian lippu Nelson Piquet Brabham-BMW 76 + 18,475 6 6
3 15 Ranskan lippu Alain Prost Renault 76 + 31,366 1 4
4 27 Ranskan lippu Patrick Tambay Ferrari 76 + 1.04,297 4 3
5 4 Yhdysvaltain lippu Danny Sullivan Tyrrell-Ford 74 + 2 kierrosta 20 2
6 23 Italian lippu Mauro Baldi Alfa Romeo 74 + 2 kierrosta 13 1
7 30 Brasilian lippu Chico Serra Arrows-Ford 74 + 2 kierrosta 15  
Kesk. 6 Italian lippu Riccardo Patrese Brabham-BMW 64 Elektroniikka 17  
Kesk. 2 Ranskan lippu Jacques Laffite Williams-Ford 53 Vaihdelaatikko 8  
Kesk. 29 Sveitsin lippu Marc Surer Arrows-Ford 49 Kolari 12  
Kesk. 35 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Toleman-Hart 49 Kolari 10  
Kesk. 11 Italian lippu Elio de Angelis Lotus-Renault 49 Vetoakseli 19  
Kesk. 25 Ranskan lippu Jean-Pierre Jarier Ligier-Ford 32 Jousitus 9  
Kesk. 16 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Renault 30 Moottori 3  
Kesk. 22 Italian lippu Andrea de Cesaris Alfa Romeo 13 Vaihdelaatikko 7  
Kesk. 28 Ranskan lippu René Arnoux Ferrari 6 Jousitus 2  
Kesk. 26 Brasilian lippu Raul Boesel Ligier-Ford 3 Kolari 18  
Kesk. 9 Saksan lippu Manfred Winkelhock ATS-BMW 3 Kolari 16  
Kesk. 3 Italian lippu Michele Alboreto Tyrrell-Ford 0 Kolari 11  
Kesk. 12 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Lotus-Ford 0 Kolari 14  
DNQ 36 Italian lippu Bruno Giacomelli Toleman-Hart    
DNQ 8 Itävallan lippu Niki Lauda McLaren-Ford    
DNQ 7 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson McLaren-Ford    
DNQ 31 Italian lippu Corrado Fabi Osella-Ford    
DNQ 17 Chilen lippu Eliseo Salazar RAM-Ford    
DNQ 32 Italian lippu Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo    
DNPQ 34 Venezuelan lippu Johnny Cecotto Theodore-Ford    
DNPQ 33 Kolumbian lippu Roberto Guerrero Theodore-Ford        

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Keijo Rosbergin ajo[3][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keltatautia potenut Keijo Rosberg ampaisi kilpailuun viidennestä lähtöruudusta. Ennen kilpailua hän kertoi keskittyvänsä erityisesti lähtöön, sillä kapealla ja mutkaisella katuradalla ei ollut paljoakaan ohitusmahdollisuuksia. Lähtö onnistui. Rosberg ohitti lähdössä kolme edellään ollutta turboahdettua autoa. Lyhyessä kiihdytyksessä ennen ensimmäistä tiukkaa mutkaa Rosberg tunki oikealta ohi René Arnouxin, Patrick Tambayn ja Eddie Cheeverin. Vain paalupaikalta lähtenyt turbokuljettaja Alain Prost pystyi pitämään Rosbergin takanaan.

Myös Rosbergin rengasvalinta onnistui. Sade oli kastellut radan aamupäivän aikana, mutta Rosberg lähti kisaan kuivan kelin renkailla. Yksi toisensa jälkeen joutui moni kilpailija hakemaan varikolta kuivan kelin renkaat sadekelin renkaiden tilalle Rosbergin ja hänen tallitoverinsa Jacques Laffiten kiertäessä rataa.

Jo ensimmäisellä kierrokselle Prost ja Rosberg saivat aikaan suuren eron takana tuleviin. Maalisuoralla Rosberg pääsi myös Prostin ohi. Kisan aikana tuli selvästi näkyviin sateen tasoittava vaikutus. Turboahdetut autot eivät pystyneet märällä radalla hyödyntämään tehoylivoimaansa. Kuljettajien taidot ratkaisivat paljon enemmän kuin suuret tehot.

Rosberg kasvatti nopeasti etumatkaansa. Radan vähitellen kuivuessa nousi Laffite toiseksi ja Williamsit saivat kaksoisjohdon. Rosberg alkoi jo runsaan kymmenen kierroksen jälkeen ohitella hitaammin ajavia kierroksella. Kilpailun puolivälissä hänellä oli lähes puolen minuutin kaula Laffiteen ja kolmantena ajava Marc Surer oli jo lähes minuutin päässä. Kärjen osalta kilpailun loppu oli vain sijoitusten varmistelemista. Rosbergin voitto ei ollut kilpailun missään vaiheessa uhattuna, vaikka turbot alkoivat saavuttaa vauhtiaan löysäävää Rosbergia. Maalissa ero hänen ja toiseksi tulleen Piquet'n välillä oli 18,5 sekuntia. Kolmanneksi ajanut Prost jäi yli puoli minuuttia ja neljäntenä maaliin ajanut Tambay oli vielä samalla kierroksella. Rosberg saavutti kilpailussa toisen MM-osakilpailuvoittonsa. Ensimmäinen tuli elokuussa 1982 Sveitsin GP:ssä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Monacon Grand Prix 1983 F1-ruutu.
  2. Monacon Grand Prix 1983 / Merkkipaalut F1-ruutu.
  3. Helsingin Sanomat 16.5.1983