Monacon Grand Prix 1981

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Monacon lippu   Monacon Grand Prix 1981
Kilpailun tiedot
6 osakilpailu 15 osakilpailusta kaudella 1981
Päivämäärä 31. toukokuuta 1981
Sijainti Monacon katurata, Monte Carlo,
Monaco
Rata Katurata
3,312 km
Pituus 76 kierrosta, 251,712 km
Sää
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilian lippu Nelson Piquet
Aika 1.25,710
Nopein kierros
Kuljettaja Australian lippu Alan Jones Williams
Aika 1.27,47 (kierroksella 48)
Palkintokoroke
Ensimmäinen Kanadan lippu Gilles Villeneuve Ferrari
Toinen Australian lippu Alan Jones Williams
Kolmas Ranskan lippu Jacques Laffite Ligier

Monacon Grand Prix 1981 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 31. toukokuuta 1981 Monacon katuradalla Monacossa. Kilpailun voitti Ferrarilla ajanut Gilles Villeneuve, jolle voitto oli kauden ensimmäinen.

Kilpailu[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radan lähistöllä olleessa hotellissa syttynyt tulipalo viivästytti kilpailun alkua tunnilla. Järjestäjät eivät uskaltaneet päästää autoja liikkeelle, koska hotellin keittiöstä alkanut palo levitti savua radalla olleeseen tunneliin. Paalupaikalta startannut Nelson Piquet ryntäsi kärkeen ja hänen viereltään lähtenyt Gilles Villeneuve pääsi kakkoseksi Nigel Mansellin seuratessa tuntumassa. Mario Andretti ja Andrea de Cesaris kolaroivat jo avauskierroksella, joten kilpailijoiden määrä väheni kahdestakymmenestä kahdeksaantoista. Nigel Mansell ja Carlos Reutemann nahistelivat keskenään sillä seurauksella, että Mansellin auton taka-akseli vaurioitui, mikä johti keskeyttämiseen, ja Reutemann joutui vaihdattamaan pyöränsä jääden kierroksella perään.

Piquet oli 20 kierroksen aikana kuronut muihin kahdeksan sekunnin kaulan. Alan Jones kiilasi kolmanneksi ja ohitti hetken kuluttua myös toisena olleen Villeneuven. Piquet'n johto oli 41. kierroksella enää kaksi sekuntia Jonesin ja Villeneuven seuratessa perässä. 50 kierroksen jälkeen enää viisi kuljettajaa oli samalla kierroksella. He olivat Piquet, Jones, Villeneuve, Jacques Laffite ja John Watson. Nelson Piquet'n ohittaessa hitaampaa autoa hän törmäsi kaiteeseen 23 kierrosta ennen maalia ja matka loppui siihen.

Jones siirtyi kärkeen ja Villeneuve jatkoi hurjaa takaa-ajoaan. Jones joutui tekemään polttoainevaikeuksien vuoksi varikkokäynnin seitsemän kierrosta ennen maalia, jolloin hänen johtonsa kaventui 30 sekunnista seitsemään. Neljä kierrosta ennen ruutulippua Villeneuve ohitti Jonesin ja hankki näin Ferrarin uudelle turbomallille ensimmäisen osakilpailuvoiton. Suomen Keijo Rosberg karsiutui aika-ajossa, eikä päässyt lainkaan mukaan kilpailuun.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 27 Kanadan lippu Gilles Villeneuve Ferrari 76 1.54.23,38 2 9
2 1 Australian lippu Alan Jones Williams-Ford 76 + 39,91 7 6
3 26 Ranskan lippu Jacques Laffite Ligier-Matra 76 + 1.29,24 8 4
4 28 Ranskan lippu Didier Pironi Ferrari 75 + 1 krs. 17 3
5 3 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Tyrrell-Ford 74 + 2 krs. 15 2
6 14 Sveitsin lippu Marc Surer Ensign-Ford 74 + 2 krs. 19 1
7 33 Ranskan lippu Patrick Tambay Theodore-Ford 72 + 4 krs. 16  
Kesk. 5 Brasilian lippu Nelson Piquet Brabham-Ford 53 Ulosajo 1  
Kesk. 7 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson McLaren-Ford 52 Moottori 10  
Kesk. 4 Italian lippu Michele Alboreto Tyrrell-Ford 50 Kolari (Giacomelli) 20  
Kesk. 23 Italian lippu Bruno Giacomelli Alfa Romeo 50 Kolari (Alboreto) 18  
Kesk. 15 Ranskan lippu Alain Prost Renault 45 Moottori 9  
Kesk. 2 Argentiinan lippu Carlos Reutemann Williams-Ford 33 Vaihdelaatikko 4  
Kesk. 11 Italian lippu Elio de Angelis Lotus-Ford 32 Moottori 6  
Kesk. 16 Ranskan lippu René Arnoux Renault 32 Ulosajo 13  
Kesk. 29 Italian lippu Riccardo Patrese Arrows-Ford 29 Vaihdelaatikko 5  
Kesk. 12 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Lotus-Ford 15 Jousitus 3  
Kesk. 30 Italian lippu Siegfried Stohr Arrows-Ford 14 Polttoaineen syöttö 14  
Kesk. 8 Italian lippu Andrea de Cesaris McLaren-Ford 0 Kolari (Andretti) 11  
Kesk. 22 Yhdysvaltain lippu Mario Andretti Alfa Romeo 0 Kolari (de Cesaris) 12  
DNQ 20 Suomen lippu Keke Rosberg Fittipaldi-Ford        
DNQ 25 Ranskan lippu Jean-Pierre Jabouille Ligier-Matra        
DNQ 6 Meksikon lippu Hector Rebaque Brabham-Ford        
DNQ 21 Brasilian lippu Chico Serra Fittipaldi-Ford        
DNQ 32 Italian lippu Piercarlo Ghinzani Osella-Ford        
DNQ 31 Italian lippu Beppe Gabbiani Osella-Ford        
DNQ 10 Ruotsin lippu Slim Borgudd ATS-Ford        
DNQ 18 Irlannin lippu Derek Daly March-Ford        
DNQ 17 Chilen lippu Eliseo Salazar March-Ford        
DNQ 35 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Brian Henton Toleman-Hart        
DNQ 36 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Toleman-Hart        

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

  • Paalupaikka: Nelson Piquet – 1.25,710
  • Nopein kierros: Alan Jones – 1.27,47 (kierroksella 48)
  • Alan Jonesin 10:s kilpailun nopein kierros
  • Ferrarin 80:s voitto

Tilanne kuljettajien MM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja Pisteet
1 Carlos Reutemann 34
2 Alan Jones 24
3 Nelson Piquet 22
4 Gilles Villeneuve 12
5 Jacques Laffite 11
6 Riccardo Patrese 10
7 Elio de Angelis 5
  Eddie Cheever 5
  Didier Pironi 5
10 Nigel Mansell 4
  Alain Prost 4
  Marc Surer 4
13 Mario Andretti 3
  Hector Rebaque 3
15 René Arnoux 2
16 Andrea de Cesaris 1
  Patrick Tambay 1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin Sanomat 1.6.1981
  2. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 15. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  3. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 15. lokakuuta 2007.