Scuderia Ferrari

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Italian lippu Ferrari

2010 Scuderia Ferrari Logo.png

Koko nimi Scuderia Ferrari
Päämaja Italian lippu Maranello
Tallipäällikkö Italian lippu Marco Mattiacci
Tekninen johtaja Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Pat Fry
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu James Allison
Kilpakuljettajat 14. Espanjan lippu Fernando Alonso
7. Suomen lippu Kimi Räikkönen
Testikuljettajat Espanjan lippu Pedro de la Rosa
Runko Ferrari F14 T
Moottori Ferrari
Renkaat P Pirelli
Ensimmäinen kilpailu Monacon Grand Prix 1950
Kilpailuja 879 (877 starttia)
Valmistajien
maailmanmestaruuksia
16 (1961, 1964, 1975, 1976, 1977, 1979, 1982, 1983, 1999, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2007, 2008)
Kuljettajien
maailmanmestaruuksia
15 (1952, 1953, 1956, 1958, 1961, 1964, 1975, 1977, 1979, 2000, 2001, 2002, 2003, 2004, 2007)
Voittoja 221
Paalupaikkoja 207
Nopeimpia kierroksia 230
Sijoitus kaudella 2013 2. (73 p.)

Scuderia Ferrari on Ferrarin kilpailujaos. Se on nykyisistä F1-talleista vanhin ja menestynein. Ferrari on myös ainoa talli, joka on ollut mukana jokaisella Formula 1 -kaudella. Ensimmäinen F1-kilpailu Ferrarilla ajettiin vuonna 1950.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkujaan Scuderia Ferrari oli nimi Alfa Romeon kilpailutallille, jota johti Enzo Ferrari (v. 1929–38).

Ferrari on ollut mukana Formula 1:ssä ensimmäisestä MM-kaudesta alkaen. Ensimmäisenä vuonna se ei voinut mitään Alfa Romeon mahdille, joka voitti kaikki kisat joihin se osallistui Giuseppe Farinan ja Juan Manuel Fangion johdolla. Nuori Alberto Ascari onnistui kuitenkin Ferrarillaan pääsemään silloin tällöin hyville sijoille, ja 11 pisteen ansiosta hän pääsi yhteispisteissä viidenneksi heti kolmen Alfa Romeon (Farina, Fangio ja Luigi Fagioli) sekä Talbot-Lago -kuljettaja Louis Rosierin taakse.

1950-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nousu huipulle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1951 Scuderia Ferrari alkoi päästä askeleen lähemmäksi menestystä, kun José Froilán González toi Ferrarille sen historian ensimmäisen voiton Britannian GP:stä 1951. Ascari täydensi Ferrarin menestystä voittamalla seuraavat kilpailut, eli Saksan ja Italian GP:t samana vuonna. Alfa Romeo kuitenkin voitti kyseisen vuoden mestaruuden; tällä kertaa Fangion avulla, ja kun sillä ei ollut uusiin sääntöihin sopivaa autoa, se vetäytyi Formula 1:stä lähes 30 vuodeksi.

Alfa Romeon päätös vetäytyä oli ehkä hyvä, sillä seuraavana vuonna ajettiin kulujen säästämiseksi Formula 2 -autoilla ja Ferrari oli ainoa talli, joka oli rakentanut auton alusta asti uusien sääntöjen mukaisesti. Enzo Ferrarin suunnittelema Ferrari 500 oli ylivoimainen, sillä Piero Taruffi ja Ascari voittivat kauden kahdeksasta kilpailusta seitsemän, eli kaikki kilpailut mihin he osallistuivat, poikkeuksena Indianapolis 500, johon osallistui melko lailla vain yhdysvaltalaisia. Taruffi voitti yhden, Ascari kuusi kilpailua ja keräsi 36 MM-pistettä voittaen mestaruuden. Toisiksi tuli myös Ferrarin Farina, joka keräsi 24 pistettä. Taruffi oli kolmas 22 pisteellä.

Seuraavana vuonna ylivoima jatkui ja Ascari hallitsi sarjaa alusta asti. Kauden aikana Ascari voitti myös uskomattomat yhdeksän GP:tä peräkkäin. Voittoputki alkoi 22. kesäkuuta 1952 Belgian GP:stä ja kesti 365 päivän ajan (+ kaksi viikkoa) samaan kisaan asti, kunnes seuraavassa kisassa 5. heinäkuuta 1953 järjestetyssä Ranskan GP:ssä, jonka voittajaksi nousi Mike Hawthorn.

Fangion ja Hawthornin aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

50-luvun puolta väliä hallitsi Juan Manuel Fangio. Hän oli voittanut mestaruuden 1951 ja 1954–55, joten Ferrari halusi hänet leiriinsä. Kyseinen kausi 1956 oli Fangiolle hankala, sillä tämä nousi kunnolla taistelemaan mestaruudesta vasta voitettuaan Britannian ja Saksan GP:t, jotka olivat kauden loppupuolella. Kauden päätöskisassa Italian GP:ssä Fangion matka päättyi jo varhain kisassa, mutta hänen tallikaverinsa Peter Collins lahjoitti autonsa hänelle, mikä oli vielä 50-luvulla sallittua. Fangio ajoi kisassa toiseksi, ja koska pisteet sääntöjen mukaan jaettiin, saivat Collins ja Fangio molemmat kolme pistettä normaalin kuuden sijaan ja Fangio oli maailmanmestari. Erikoista sinänsä oli se, että ellei Collins olisi antanut autoaan Fangiolle, olisi hän itse ollut mestari.lähde?

Kun Fangio siirtyi 1957 Maseratille, missä hän voitti viidennen maailmanmestaruutensa, tarvittiin Ferrarille uusi sankari. Tämän ymmärsi parhaiten brittiläinen Mike Hawthorn. Kaudella 1958 Hawthorn vei mestaruuden yhden pisteen erolla toiseen brittiläiseen, Vanwallilla ajaneeseen Stirling Mossiin (joka oli jo neljännen kerran peräkkäin MM-sarjassa toinen), vaikka Moss voitti neljä kilpailua Hawthornin yhtä vastaan. Mossin talli Vanwall oli kuitenkin eniten pisteitä kerännyt talli. Moss ei koskaan voittanut F1-sarjan maailmanmestaruutta elämänsä aikana.

1960-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

195960 Cooper ja Jack Brabham hallitsivat F1-sarjaa, mutta kun 1961 voimaan tulleet uudet säännöt määräsivät moottorien enimmäistilavuudeksi 1500 kuutiosenttiä, oli Ferrari jälleen ainoa, jolla oli vastaus valmiina. Näin saksalainen Wolfgang von Trips ja amerikkalainen Phil Hill ajoivat kuin omassa sarjassaan. Ratkaisu tapahtui dramaattisesti Hillin hyväksi Tripsien saatua surmansa Italian GP:ssä (Pääartikkeli Italian Grand Prix 1961) kauden toiseksi viimeisessä GP:ssä. Hill voitti mestaruuden yhdellä pisteellä ennen von Tripsiä.

Seuraavaa menestystä saatiin odottaa vuoteen 1964 asti, jolloin brittiläinen John Surtees ajoi maailmanmestariksi vain yhden pisteen enemmän keränneenä kuin maamiehensä Graham Hill. Surteesista tuli samalla historian ensimmäinen, ja toistaiseksi ainoa henkilö, joka on onnistunut voittamaan maailmanmestaruuden sekä autoilla että moottoripyörillä (Surtees voitti 1950-luvulla yhteensä kaikkiaan seitsemän ratamoottoripyöräilyn kuljettajien maailmanmestaruutta 500- ja 350-kuutioisissa).

Kun nuori Chris Amon tuli Ferrarille 1967, Ferrarin kurssi kääntyi alamäkeen. 1967 Lorenzo Bandini kuoli onnettomuudessa Monacossa. Erityisesti auton epäluotettavuus oli ongelmana, ja talli voitti vuosien 1967–1969 aikana vain yhden osakilpailun, jonka vei Jacky Ickx. Vaikka Amon ei koskaan voittanut Ferrarilla (eikä edes koko urallaan) F1-osakilpailua, oli hän tallinsa "lama-aikana" ehdoton ykköskuljettaja. Amon oli monessa kilpailussa monta kertaa aivan ylivoimaisessa johdossa, mutta tekninen vika pilasi haaveet voitosta lähes joka kerta. Kaudella 1968 hän ottikin kolmessa perättäisessä kilpailussa paalupaikan, mutta joka kerta kilpailu päättyi tekniseen vikaan. Muun muassa Kanadan GP:ssä Ferrarin kytkin hajosi Amonin ollessa yli minuutin johdossa toiseksi tulleeseen. Amonin lähdettyä Ferrarilta kauden 1969 jälkeen, talli sai käyttöönsä uuden moottorin, josta tuli erittäin menestyksekäs.

1970-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvun puoliväli ja loppu oli Ferrarin kulta-aikaa. Niki Laudan tuleminen talliin kaudeksi 1974 oli Ferrarin ensimmäinen askel kohti mestaruuksia, jonka Lauda saavutti tallissa heti seuraavana vuonna, samalla Ferrari voitti valmistajien tittelin. Kaudelle 1976 Lauda ja hänen tallitoverinsa Clay Regazzoni olivat jälleen menossa kohti maailmanmestaruutta, kunnes onnettomuus Nürburgringin pitkällä yli 22-kilometrisellä radalla oli lähellä viedä Laudan hengen. Auto iskeytyi radan turva-aitoihin niin kovaa, että se syttyi tuleen. Kuitenkin paikalle sattuneet muut kilpailijat kävivät pelastamassa hänet ja itävaltalainen vietiin kiireesti paikalliseen sairaalaan.

Niki Lauda Saksan GP:ssä 1976.

Laudan ei uskottu toipuvan enää kilpailukuntoon, mutta tämä ei antanut periksi, vaan ajoi taas kilpailuissa jo 38 päivää onnettomuuden jälkeen, jolloin häneltä oli jäänyt väliin vain kaksi kilpailua. Paluukilpailussa hän ajoi neljänneksi, mutta keskeytykset kauden loppukilpailuissa nostivat tasaisesti kaudella ajaneen brittiläisen McLaren-kuljettaja James Huntin lopulta maailmanmestariksi yhden pisteen erolla, vaikka ero oli pahimmillaan 35 pistettä häntä edellä olleeseen Laudaan. Ferrari voitti kuitenkin selvästi valmistajien maailmanmestaruuden, jonka se uusi seuraavana vuonna samalla, kun Lauda voitti toisen maailmanmestaruutensa. Lauda oli pitkään 15 voitollaan Ferrarin kautta aikain menestynein kuljettaja, ennen kuin Michael Schumacher voitti 16. osakilpailunsa Monacon GP:ssä kaudella 1999 jo neljännellä Ferrari-kaudellaan.

Lauda siirtyi Brabhamille kauden 1977 päätteeksi, jolloin Ferrari tarvitsi itselleen uuden lupaavan kuljettajan. Tällaiseksi osoittautui kanadalainen Gilles Villeneuve. Villeneuve oli erittäin nopea kilpailija, jota kitsaaksi osoittautunut Enzo Ferrarikin tunnusti ihailevansa, vaikka tämä hengenvaarallisen ajotyylinsä takia saattoi rikkoa yhden viikonlopun aikana kaikkiaan jopa seitsemän autoa.lähde? Villeneuvesta tuli kuuluisa jo vuoden 1979 Yhdysvaltain GP:n myötä, joiden harjoituksissa hän ajoi sateisessa säässä kaikkiaan 11 sekuntia nopeammin kuin harjoitusten toisiksi nopein. Villeneuven periaatteena oli "kaikki tai ei mitään", mikä tuossa tilanteessa kallistui hänen hyväkseen.lähde?

Samalla kaudella hän taisteli maailmanmestaruudesta tallikaverinsa eteläafrikkalaisen Jody Scheckterin kanssa. Enzo Ferrari halusi kuitenkin ajattaa ensin Scheckterin maailmanmestariksi ja käski aina tarpeen tulleen antaa Villeneuven päästää Scheckter ohitseen. Villeneuve teki työtä käskettyä. Villeneuven piti voittaa mestaruus seuraavana vuonna, mutta sitä ei tullut hänelle eikä edes Scheckterille, sillä kausi oli erittäin painajaismainen. Ferrari-kuljettajat keräsivät yhteensä vain kahdeksan MM-pistettä, jotka jättivät hallitsevan maailmanmestaritallin vasta 10:nneksi valmistajien taulukossa toiseksi vähiten pisteitä keränneenä tallina. Vain Arrows jäi pisteitä keränneenä tallina sen taakse neljällä pisteellä.

Kausi söi koko Scheckterin motivaation täysin ja hän lopetti uransa tuohon kauteen. Ensi kaudeksi silloisten sääntöjen mukaan, jolloin kuljettajien maailmanmestaruuden voittanut talli, ja sitä ennen saman tittelin voittanut talli vaihtoivat numeroita, eli Ferrarin edelliskauden numerot 1 ja 2 siirtyivät silloiselle mestarille Williamsille ja Williamsin silloiset numerot 27 ja 28 Ferrarille.

1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Scheckterin lopetus avasi tallipaikan ranskalaiselle Didier Pironille, josta tuli Villeneuven "arkkivihollinen". Villeneuve voitti kaudella 1981 Monacon GP:n. Seuraavaksi kaudeksi Villeneuve lähti varmana tavoittamaan mestaruutta, mutta San Marinon GP:ssä Pironi ohitti Villeneuven vastoin Ferrarin käskyä vain maalin loppusuoralla. Villeneuve vannoi, ettei enää koskaan puhuisi Pironille ja sen lupauksen hän myös piti.

Kauden seuraavan osakilpailun Belgian GP:n aika-ajoissa Villeneuve tavoitteli Pironin kärkiaikaa. Hän kuitenkin ajoi suoraan päin hitaalla kierroksella olleen Jochen Massin Marchia päin, jolloin Villeneuven Ferrari heitti valtavat voltit ja kanadalainen lensi ulos ohjaamosta pudoten maahan ja taittaen tappavasti niskansa. Pironi johti kauden edetessä MM-sarjaa vakuuttavasti, mutta kauden 12. kilpailun sumuisissa aika-ajoissa ranskalainen, vastoin muiden toivomuksia lähti ajamaan nopeata kierrosta. Kesken kierroksen Pironi törmäsi edellä olleeseen hitaalla kierroksella olleeseen Alain Prostiin.

Tällä kertaa Pironi ei kokenut samanlaista kohtaloa kuin ex-tallikaverinsa Villeneuve, vaan "säästyi pelkillä" jalanmurtumisilla. Pironin kohtalona oli loppukausi sairaalassa. Kuitenkin kauden kolmanneksi viimeisen osakilpailun, Sveitsin GP:n jälkeen Keke Rosberg nousi sarjan johtoon otettuaan vasta tuossa kisassa kauden ja koko uran avausvoiton. Rosberg voitti lopulta kyseisellä kaudella maailmanmestaruuden. Pironin F1-ura päättyi kauden loputtua, mutta silti Ferrari voitti valmistajien maailmanmestaruuden.

Tuon kauden jälkeen alkoi Ferrarin pitkä kuivakausi, joka kesti käytännössä vuoteen 1996 asti, jolloin Michael Schumacher palkattiin talliin. Tuota ennen Ferrari roikkui muiden vanavedessä ja joutui seuraamaan kun McLaren ja Williams dominoivat vuorotellen F1-sarjaa.

1990-luvun alkupuolisko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gerhard Berger Kanadan GP:ssä 1995.

Kaudeksi 1991 Ferrarille siirtyi erittäin lupaava Ranskaa edustanut, mutta syntyperältään italialainen Jean Alesi. Alesi oli vakuuttanut täysin kahtena ensimmäisenä Tyrrell-vuotenaan, jolloin hän oli ajanut muun muassa debyyttikilpailussaan neljänneksi. Alesi ajoi tasaisesti ja saavutti hyviä sijoituksia MM-sarjassa. Uran avausvoitto Kanadan GP:ssä 1995 luokiteltiin usein kaikkien aikojen suosituimmaksi voitoksi. Alesi ajoi voiton nimittäin Gilles Villeneuven tunnetuksi tekemällä numerolla 27 voittoon Villeneuven mukaan nimetyllä radalla. Voitosta huolimatta Alesi ei saanut lisää kilpailuaikaa tallissa, vaan hänen ja silloisen tallikaverinsa Gerhard Bergerin tilalle palkattiin kahtena edellisvuonna maailmanmestaruuden voittanut Saksan Michael Schumacher sekä brittiläinen Eddie Irvine.

1996–2006: Michael Schumacherin aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ferrari ja Michael Schumacher Yhdysvaltojen GP:ssä 2004.

Schumacherin tultua Ferrarille 1996 hän nousi heti kiistatta tallin ykköskuljettajaksi. Ferrarin epäluotettavuus kuitenkin maksoi maailmanmestaruuden kolmesta kauden voitosta huolimatta. Williamsin Damon Hill ja edesmenneen Gilles Villeneuven poika Jacques Villeneuve dominoivat sarjaa.

Seuraavaksi kaudeksi Hill sai potkut Williamsilta ja siirtyi Arrowsille. Tälle kaudelle Ferrarilla oli valmiina huomattavasti kestävämpi koneisto, mikä näkyi tuloksissa. Kauden viimeiseen kilpailuun lähdettäessä Schumacher johti sarjaa yhdellä pisteellä ennen Villeneuveä, mutta "Schumi" ns. sulki ovensa, jolloin Villeneuve osui Ferrariin. Schumacher teki saman Damon Hillille täsmälleen samassa tilanteessa kolme vuotta aiemmin Australian GP:ssä, jossa Schumacher varmisti avausmestaruutensa. Tällä kertaa Schumacher oli ainoa, joka kärsi tilanteesta, sillä hän joutui keskeyttämään ja kaiken lisäksi hänen kakkossijansa hylättiin MM-sarjassa. Villeneuve ajoi kolmossijallaan maailmanmestariksi. Samassa kilpailussa myös Mika Häkkinen voitti ensimmäisen kerran urallaan.

Kaudella 1998 Schumacher kävi tasaväkistä kamppailua mestaruudesta McLarenin Mika Häkkisen kanssa ja voitti kauden aikana kuusi kilpailua, mutta kauden viimeisessä kilpailussa Schumacherin auto sammui lähtöruudukkoon ja hän joutui lähtemään viimeiseltä tilalta. Lopulta rengasrikko päätti Schumacherin menon kolmannelta paikalta, jolloin Häkkinen kurvaili mestaruuteen. Kaudella 1999 Schumacher oli jälleen mestaruustaistossa mukana, kunnes kauden puolivälissä Britannian GP:ssä auton ajauduttua ulos Schumacherin jalka katkesi ja hänen loppukautensa jäi väliin kahta viimeistä kilpailua lukuun ottamatta, joiden aika-ajoissa hän sijoittui paalulle ja auttoi kahdella kakkossijallaan Ferraria merkkimestaruuteen.

Vihdoin kaudella 2000 Schumacher voitti ensimmäisen mestaruutensa Ferrarin riveissä ja saavutti kauden aikana yhdeksän voittoa. Mestaruuskamppailu Mika Häkkisen kanssa ratkesi vahvaan loppukauteen: Schumacher voitti kauden viimeiset neljä kilpailua ja hän varmisti mestaruutensa jo ennen kauden päättävää osakilpailua. Kaudella 2001 Schumacher oli ylivoimainen Ferrari F2001 autollaan, kun hän voitti mestaruuden jo kauden viidenneksi viimeisessä kilpailussa Unkarin GP:ssä, mutta kausi 2002 oli vieläkin hulppeampi: mestaruus ratkesi jo kauden seitsemänneksi viimeisessä kilpailussa Ranskan GP:ssä, ja Schumacher voitti peräti 11 kauden 17 kilpailusta. Viides mestaruus tiesi samalla sitä, että hän siirtyi Juan Manuel Fangion rinnalle eniten mestaruuksia voittaneena kuljettajana.

Kaudella 2003 Schumacher joutui käymään jälleen kovan mestaruustaiston, tällä kertaa yhdessä McLarenin Kimi Räikkösen ja Williamsin Juan Pablo Montoyan kanssa. Schumacher voitti kaudella kuusi osakilpailua, ja vaikka mestaruustaisto oli vielä viimeisessä kilpailussa avoin, olivat kilpakumppani Räikkösen mahdollisuudet mestaruuteen lähinnä teoreettiset: Schumacherin ei tarvinnut muuta kuin sijoittua pisteille voittaakseen mestaruuden. Sen hän myös teki sijoittumalla kahdeksanneksi, ja hän voitti kuudennen mestaruutensa kahden pisteen erolla Räikköseen. Kaudella Ferrarin epäiltiin kärsineen Bridgestone-renkaiden huonommasta nopeudesta kuumilla radoilla, sillä Ferrari näytti ylivoimaiselta kauden alussa, mutta kauden keskivaiheilla ylivoima oli jo tyystin kadonnut. Toisaalta mestaruustaiston ratkaisseessa kauden toiseksi viimeisessä Yhdysvaltain GP:ssä Schumacherin nähtiin kuitenkin voittaneen juuri Bridgestone-renkaiden avulla: kilpailun aikana tuli rankkasade ja Bridgestonen tuolloin ylivoimaisina pidetyillä sadekelirenkailla Schumacher ajoi muita selvästi nopeammin ja nousi monta sijoitusta ylöspäin (Schumacher ensin putosi monta sijaa, koska Bridgestonen kuivan kelin renkaat ovat Michelinin renkaita huonommat sateella, mutta saatuaan sadekelirenkaat alle tilanne muuttui dramaattisesti). Lisäksi kaudella muuttui pistejärjestelmä, joka auttoi vastustajia saavuttamaan Schumacherin etumatkan. Vanhalla järjestelmällä hän olisi ollut selkeä mestari suuremmalla piste-erolla.

Seuraava kausi 2004 oli Schumacherin mestaruuskausista hulppein: hän voitti 13 kauden 18 osakilpailusta ja peräti 12 kauden 13 ensimmäisestä osakilpailusta, eikä muilla kuljettajilla ollut mitään mahdollisuuksia mestaruustaistoon, vaikka tallikaveri Rubens Barrichellolla oli vielä teoreettiset mahdollisuudet kauden viidenneksi viimeisessä Belgian GP:ssä. Kausi 2005 oli Schumacherille vaikeampi, eikä hän voittanut kuin fiaskoksi muotoutuneen Yhdysvaltojen GP:n. MM-pisteissä hän oli kolmantena, keräten 62 pistettä ja jääden mestaruuden voittaneesta Renault'n Fernando Alonsosta 71 pistettä.

Kaudelle 2006 Schumacher lähti n:o 5 autossaan. Aiempina kausina saksalaisen tallitoverina toiminut Rubens Barrichello oli saanut tarpeekseen kakkosviulun soittajan roolista, ja vaihtoi kaudeksi 2006 Hondalle. Barrichellon korvasi Sauberilta siirtynyt brasilialainen Felipe Massa, jolla oli jo ennestään läheisiä kontakteja Ferrarin johtoon. Kun vielä kaksi osakilpailua oli jäljellä Schumacher oli ehtinyt voittaa San Marinossa (rikkoi aika-ajoissa Ayrton Sennan paalupaikkaennätyksen 66. paalupaikallaan), Euroopan GP:n, Yhdysvalloissa, Ranskassa (hän otti siellä ennätyksellisen kahdeksannen voiton samalla radalla), Saksassa, Italiassa, jossa hän samalla ilmoitti lopettavansa uransa kuluvan kauden jälkeen sekä Kiinassa. Vasta Kiinan voiton jälkeen, hän nousi käytännössä MM-sarjan johtoon, vaikka hänellä on yhtä paljon pisteitä kuin MM-sarjaa kauden ensimmäisestä kilpailusta alkaen MM-sarjaa johtanut Fernando Alonso, sillä hänellä on seitsemän voittoa Alonson kuutta vastaan. Japanin GP 2006 muutti taiston aivan toisenlaiseksi. Schumacher johti kisaa selkeästi, ennen Renault'n Fernando Alonsoa, mutta vähän ennen maalia pamahti Ferrarin moottori ja Schumacher joutui keskeyttämään. Monet ihmettelivät tapausta, sillä Schumacherin auton moottori on virallisesti hajonnut viimeksi noin 6 vuotta sitten. Taistelu MM-tittelistä muuttui radikaalisti, sillä Alonso ajoi kisan voittoon ja nappasti 10 lisäpistettä. Ero oli Schumacheriin jo 10 pistettä, joka tarkoitti sitä että Schumacherin olisi pitänyt voittaa viimeinen kilpailu, ja Alonson jäädä pisteittä. Kauden viimeisessä kilpailussa polttoaineenpaineen katoaminen pilasi Schumacherin aika-ajon, ja lähtöruutu kisaan oli vasta kymmenes. Kun kilpailua oli ajettu seitsemän kierrosta, räjähti Schumacherin takarengas hänen juuri ohitettuaan Renault'n Fisichellan. Schumacher joutui aloittamaan raivaamisen kohti kärkeä kisan hänniltä, ja onnistui nousemaan aina neljänneksi asti. Kilpailun voitti Schumacherin tallikaveri Felipe Massa. Lehdistössä Schumacherin loppukisojen esityksiä katsottiin hyvin suopeasti, vaikka tekniset ja muut ongelmat veivät lopulta mahdollisuuden mestaruuteen.

Uusi aikakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 2009 alussa Ferrarin vauhti jäi varjoon

Kun Schumacher lopetti uransa ja tekninen johtaja Ross Brawn vetäytyi tilapäisesti formuloista, alkoi Ferrarilla uusi aikakausi. Schumacherin paikan ottanut Kimi Räikkönen oli kovien paineiden alla astuessaan seitsenkertaisen maailmanmestarin saappaisiin. Sen sijaan toisen kuljettajan Felipe Massan oli näytettävä olevansa nopeampi kuin Räikkönen, koska hän ei halunnut tyytyä suomalaisen aisankannattajan rooliin. Monelta taholta ennustettiin, että Ferrari menettäisi iskukykyään johtohahmojen syrjäänastumisen johdosta. Testeissä Ferrari piti kuitenkin kärkivauhtia, ja talli lähtikin ennakkosuosikkina Australian avauskilpailuun.

Räikkönen voitti kauden avauskilpailun ylivoimaisesti, ja lehdistössä veikkailtiin jo ylivoiman jatkuvan koko kauden. Toisin kuitenkin kävi, muun muassa Ferrari-auton pohjalevyratkaisun kieltämisen sekä tuulitunneliongelmien vuoksi McLaren otti kauden ensimmäisellä kolmanneksella selvän johtoaseman sekä kuljettajien että tallien MM-pisteissä. Räikkösen kaksi peräkkäistä voittoa kauden keskivaiheilla nostivat hänet takaisin MM-taistoon, vaikka matkaa kärkeen oli pahimmillaan jo 26 pistettä. Räikkönen voitti kauden neljästä viimeisestä osakilpailusta kolme ja saavutti näin kuljettajien mestaruuden yhden pisteen erolla McLaren-kuljettajiin Lewis Hamilton ja Fernando Alonso. Ferrari voitti myös valmistajien MM-tittelin.

Tammikuussa 2008 tallin johdossa tapahtui jälleen muutoksia. Marraskuussa 2007 ilmoitettiin Jean Todtin siirtyvän pois tallipäällikön paikalta, hänen paikkansa otti Stefano Domenicali. Myös tekninen johtaja vaihtui, Mario Almondon paikan otti Aldo Costa.[1] Kaudella 2008 Ferrari voitti jälleen valmistajien maailmanmestaruuden, mutta kuljettajien MM-taiston vei McLarenin Lewis Hamilton vain pisteen erolla Felipe Massaan.

Kausi 2009 alkoi tallilta huonosti Australiassa, sillä Felipe Massa keskeytti kilpailun tekniseen vikaan ja Kimi Räikkönen ajoi autolla seinään ja keskeytti myöhemmin. Hänellä oli myös rengasvaikeuksia. Kauden alkupuolisko olikin vaikea Ferrarille ja Felipe Massan loukkaantuminen vaikeutti tallin tilannetta entisestään. Belgiassa Kimi Räikkönen ajoi tallille kauden ensimmäisen voiton, mutta samalla Massaa tuuraamaan nostettu testikuljettaja Luca Badoer sijoittui viimeiseksi. Hänet korvattiin myöhemmin Force Indian Giancarlo Fisichellalla.

Kauden jälkeen Ferrarin sponsoriksi tuli Santander-pankki ja kilpakuljettaksi Räikkösen tilalle Fernando Alonso. Kausi 2010 lähti hyvin käyntiin kun Fernando Alonso ja Felipe Massa ajoivat kaksoisvoittoon. Seuraavissa kilpailuissa Ferrarin vauhti ei riittänyt haastamaan Red Bullin autoja. Alonso taisteli mestaruudesta viimeiseen osakilpailuun asti, mutta hävisi mestaruuden Sebastian Vettelille neljällä pisteellä. Felipe Massa ei pystynyt haastamaan Alonsoa joutuen Saksan kilpailussa päästämään Alonson edelleen tallimääräyksellä. Ferrari sai tästä 100 000 euron sakot. Loppupisteissä Ferrari sijoittui kolmanneksi.

Kaudella 2011 Ferrari ei pystynyt haastamaan Red Bullin autoja. Talli saavutti kaudella vain yhden voiton Alonson ajamana. Kaudella 2012 talli sijoittui valmistajien sarjan toiseksi. Tallin kuljettaja Alonso voitti kolme kilpailua ja taisteli kuljettajien mestaruudesta viimeiseen kilpailuun saakka, mutta hävisi lopulta kolmella pisteellä Sebastian Vettelille.

F1-tuloksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Auto Moottori Renkaat Kuljettaja 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Pisteet Sijoitus
1950 Ferrari 125 F1
Ferrari 275 F1
Ferrari 375 F1
Ferrari 1.5 V12 Supercharged
Ferrari 3.3 V12
Ferrari 4.5 V12
P GBR MON 500 SUI BEL FRA ITA Huom. 1. Huom. 1.
Italian lippu Luigi Villoresi Kesk. Kesk. 6
Italian lippu Alberto Ascari 2 Kesk. 5 2 2
Ranskan lippu Raymond Sommer 4 Kesk.
Italian lippu Dorino Serafini 2 2
1951 Ferrari 375 F1 Ferrari 4.5 V12 P SUI 500 BEL FRA GBR GER ITA ESP Huom. 1. Huom. 1.
Italian lippu Luigi Villoresi Kesk. 3 3 3 4 4 Kesk.
Italian lippu Alberto Ascari 6 2 2 2 Kesk. 1 1 4
Italian lippu Piero Taruffi 2 Kesk. 5 5 Kesk.
Argentiinan lippu José Froilán González Kesk. 2 2 1 3 2 2
1952 Ferrari 500 F2
Ferrari 375 Indy
Ferrari 2.0 L-4
Ferrari 4.5 V12
P SUI 500 BEL FRA GBR GER NED ITA Huom. 1. Huom. 1.
Italian lippu Alberto Ascari Kesk. 1 1 1 1 1 1
Italian lippu Giuseppe Farina Kesk. / Kesk.2 2 2 6 2 2 4
Italian lippu Piero Taruffi 1 Kesk. 3 2 4 7
Ranskan lippu Andre Simon Kesk.2 6
Italian lippu Luigi Villoresi 3 3
1953 Ferrari 500 F2
Ferrari 553
Ferrari L-4 P ARG 500 NED BEL FRA GBR GER SUI ITA Huom. 1. Huom. 1.
Italian lippu Giuseppe Farina Kesk. 2 Kesk. 5 3 1 2 2
Italian lippu Alberto Ascari 1 1 1 4 1 8 2 1 Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mike Hawthorn 4 4 6 1 5 3 3 4
Italian lippu Luigi Villoresi 2 Kesk. 2 6 Kesk. 8 2 6 3
Italian lippu Umberto Maglioli 8
Italian lippu Piero Carini Kesk.
1954 Ferrari 625
Ferrari Tipo 500
Ferrari 553
Ferrari L-4 P ARG 500 BEL FRA GBR GER SUI ITA ESP Huom. 1. Huom. 1.
Italian lippu Giuseppe Farina 2 Kesk. WD WD
Argentiinan lippu José Froilán González 3 42 Kesk. 1 22 2 32
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mike Hawthorn DSQ 42 Kesk. 2 22 Kesk. 2 1
Italian lippu Umberto Maglioli 9 7 32
Ranskan lippu Maurice Trintignant 2 Kesk. 5 3 Kesk. 5 Kesk.
Italian lippu Piero Taruffi 6
Ranskan lippu Robert Manzon DNS
Italian lippu Alberto Ascari Kesk.
1955 Ferrari 625
Ferrari 555
Ferrari Tipo 500
Ferrari L-4 E ARG MON 500 BEL NED GBR ITA Huom. 1. Huom. 1.
Italian lippu Umberto Maglioli 32 6
Italian lippu Giuseppe Farina 22/32 4 3
Argentiinan lippu José Froilán González 22
Ranskan lippu Maurice Trintignant 22/32
Kesk.
1 6 Kesk. Kesk. 8
Yhdysvaltain lippu Harry Schell Kesk.
Belgian lippu Paul Frère 82 4
Italian lippu Piero Taruffi 82 DNA
Belgian lippu Olivier Gendebien DNA
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mike Hawthorn 7 62 Kesk.
Italian lippu Eugenio Castellotti 5 62 3
1956 Ferrari 555
Ferrari D50
Ferrari Tipo 500
Ferrari L-4 E
F
P
ARG MON 500 BEL FRA GBR GER ITA Huom. 1. Huom. 1.
Argentiinan lippu Juan Manuel Fangio 12/Kesk. 22/42 Kesk. 4 1 1 22/82
Italian lippu Eugenio Castellotti Kesk. 42
Kesk.
Kesk. 2 102 Kesk.2
Kesk.
82/Kesk.
Italian lippu Luigi Musso 12 Kesk. Kesk.2 Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Peter Collins Kesk. 22 1 1 22
Kesk.
Kesk.2
Kesk.
22
Belgian lippu Olivier Gendebien 5 Kesk. DNA
Yhdysvaltain lippu Johnny Baldwin DNQ
Belgian lippu Paul Frère 2
Belgian lippu André Pilette 6
Espanjan lippu Alfonso de Portago Kesk. 22/102 Kesk.2 Kesk.
Saksan lippu Wolfgang von Trips DNP
1957 Ferrari Tipo 500
Ferrari 801
Ferrari L-4
Ferrari V6
P
E
ARG MON 500 FRA GBR GER PES ITA Huom. 1. Huom. 1.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Peter Collins 62/Ret Kesk. 3 Kesk. 3 Kesk.
Italian lippu Luigi Musso Kesk. 2 2 4 Kesk. 8
Flag of Italy.svg Eugenio Castellotti Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mike Hawthorn Kesk. Kesk. 4 3 2 6
Saksan lippu Wolfgang von Trips 62 7 3
Italian lippu Cesare Perdisa 62
Espanjan lippu Alfonso de Portago 52
Argentiinan lippu José Froilán González 52
Ranskan lippu Maurice Trintignant 5 Kesk. 4 DNS
1958 Ferrari Dino 246
Ferrari Dino 156
Ferrari V6 E ARG MON NED 500 BEL FRA GBR GER POR ITA MOR 40
(57)
2
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mike Hawthorn 3 Kesk. 5 2 1 2 Kesk. 2 2 2
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Peter Collins Kesk. 3 Kesk. Kesk. 5 1 Kesk.
Italian lippu Luigi Musso 2 2 7 Kesk. Kesk.
Saksan lippu Wolfgang von Trips Kesk. 3 Kesk. 4 5 Kesk.
Belgian lippu Olivier Gendebien 6 Kesk. Kesk.
Yhdysvaltain lippu Phil Hill 3 3
1959 Ferrari Dino 246
Ferrari Dino 156
Ferrari V6 D MON 500 NED FRA GBR GER POR ITA USA 32
(38)
2
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Cliff Allison Kesk. 9 Kesk. 5 Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Tony Brooks 2 Kesk. 1 1 9 Kesk. 3
Yhdysvaltain lippu Phil Hill 4 6 2 3 Kesk. 2 Kesk.
Ranskan lippu Jean Behra Kesk. 5 Kesk.
Yhdysvaltain lippu Dan Gurney Kesk. 2 3 4
Belgian lippu Olivier Gendebien 4 6
Saksan lippu Wolfgang von Trips 6
1960 Ferrari Dino 246
Ferrari 246P
Ferrari Dino 156
Ferrari V6 D ARG MON 500 NED BEL FRA GBR POR ITA USA 26
(27)
3
Yhdysvaltain lippu Phil Hill 8 3 Kesk. 4 12 7 Kesk. 1
Argentiinan lippu José Froilán González 10
Saksan lippu Wolfgang von Trips 5 8 5 Kesk. 11 6 4 5
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Cliff Allison 2 DNQ
Yhdysvaltain lippu Richie Ginther 6 6 2
Belgian lippu Willy Mairesse Kesk. Kesk. 3
1961 Ferrari 156 Ferrari V6 D MON NED BEL FRA GBR GER ITA USA 45
(52)
1
Yhdysvaltain lippu Phil Hill 3 2 1 9 2 3 1
Saksan lippu Wolfgang von Trips 4 1 2 Kesk. 1 2 Kesk.
Yhdysvaltain lippu Richie Ginther 2 5 3 Kesk. 3 8 Kesk.
Belgian lippu Olivier Gendebien 4
Belgian lippu Willy Mairesse Kesk.
Meksikon lippu Ricardo Rodríguez Kesk.
1962 Ferrari 156 Ferrari V6 D NED MON BEL FRA GBR GER ITA USA RSA 18 6
Meksikon lippu Ricardo Rodríguez Kesk. DNS 4 6 Kesk.
Italian lippu Giancarlo Baghetti 4 Kesk. 10 5
Yhdysvaltain lippu Phil Hill 3 2 3 Kesk. Kesk. 11
Belgian lippu Willy Mairesse 7 Kesk. 4
Italian lippu Lorenzo Bandini 3 Kesk. 8
1963 Ferrari 156 Ferrari V6 D MON BEL NED FRA GBR GER ITA USA MEX RSA 26 4
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Surtees 4 Kesk. 3 Kesk. 2 1 Kesk. Kesk. DSQ Kesk.
Belgian lippu Willy Mairesse Kesk. Kesk. Kesk.
Italian lippu Ludovico Scarfiotti WD 6 DNS
Italian lippu Lorenzo Bandini Kesk. 5 Kesk. 5
1964 Ferrari 158
Ferrari 156
Ferrari V8
Ferrari V6
D MON NED BEL FRA GBR GER AUT ITA USA MEX 45
(49)
1
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Surtees Kesk. 2 Kesk. Kesk. 3 1 Kesk. 1 2 2
Italian lippu Lorenzo Bandini 10 Kesk. Kesk. 9 5 3 1 3 Kesk. 3
Italian lippu Ludovico Scarfiotti 9
Meksikon lippu Pedro Rodríguez 6
1965 Ferrari 1512
Ferrari 158
Ferrari V8
Ferrari V12
D RSA MON BEL FRA GBR NED GER ITA USA MEX 25
(27)
4
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Surtees 2 4 Kesk. 3 3 7 Kesk. Kesk.
Italian lippu Lorenzo Bandini 15 2 9 8 Kesk. 9 6 4 4 8
Italian lippu Nino Vaccarella 12
Meksikon lippu Pedro Rodríguez 5 7
Yhdysvaltain lippu Bob Bondurant 9
Italian lippu Ludovico Scarfiotti DNS
1966 Ferrari 312
Ferrari 246
Ferrari V6
Ferrari V12
D
F
MON BEL FRA GBR NED GER ITA USA MEX 31
(32)
2
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Surtees Kesk. 1
Italian lippu Lorenzo Bandini 2 3 NC 6 6 Kesk. Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mike Parkes 2 Kesk. Kesk. 2
Italian lippu Ludovico Scarfiotti Kesk. 1
1967 Ferrari 312 Ferrari V12 F RSA MON NED BEL FRA GBR GER CAN ITA USA MEX 20 5
Uuden-Seelannin lippu Chris Amon 3 4 3 Kesk. 3 3 6 7 Kesk. 9
Italian lippu Lorenzo Bandini Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mike Parkes 5 Kesk.
Italian lippu Ludovico Scarfiotti 6 NC
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jonathan Williams 8
1968 Ferrari 312 Ferrari V12 F RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER ITA CAN USA MEX 32 4
Uuden-Seelannin lippu Chris Amon 4 Kesk. Kesk. 6 10 2 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk.
Belgian lippu Jacky Ickx Kesk. Kesk. 3 4 1 3 4 3 DNS Kesk.
Italian lippu Andrea de Adamich Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Bell Kesk. Kesk.
1969 Ferrari 312 Ferrari V12 F RSA ESP MON NED FRA GBR GER ITA CAN USA MEX 7 6
Uuden-Seelannin lippu Chris Amon Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk.
Meksikon lippu Pedro Rodríguez Kesk. 6 Kesk. 5 7
1970 Ferrari 312B Ferrari flat-12 F RSA ESP MON BEL NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA MEX 52
(55)
2
Belgian lippu Jacky Ickx Kesk. Kesk. Kesk. 8 3 Kesk. Kesk. 2 1 Kesk. 1 4 1
Italian lippu Ignazio Giunti 4 14 7 Kesk.
Sveitsin lippu Clay Regazzoni 4 4 Kesk. 2 1 2 13 2
1971 Ferrari 312B
Ferrari 312B2
Ferrari flat-12 F RSA ESP MON NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 33 3
Yhdysvaltain lippu Mario Andretti 1 Kesk. DNQ Kesk. 4 13 DNS
Belgian lippu Jacky Ickx 8 2 3 1 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 8 NC
Sveitsin lippu Clay Regazzoni 3 Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. 6
1972 Ferrari 312B2 Ferrari flat-12 F ARG RSA ESP MON BEL FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 33 4
Sveitsin lippu Clay Regazzoni 4 12 3 Kesk. Kesk. 2 Kesk. Kesk. 5 8
Belgian lippu Jacky Ickx 3 8 2 2 Kesk. 11 Kesk. 1 Kesk. Kesk. 12 5
Yhdysvaltain lippu Mario Andretti Kesk. 4 Kesk. 7 6
Italian lippu Nanni Galli 13
Italian lippu Arturo Merzario 6 12
1973 Ferrari 312B2
Ferrari 312B3 Spazzaneve
Ferrari flat 12 G ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE FRA GBR NED GER AUT ITA CAN USA 12 6
Belgian lippu Jacky Ickx 4 5 Kesk. 12 Kesk. Kesk. 6 5 8 8
Italian lippu Arturo Merzario 9 4 4 Kesk. 7 7 Kesk. 15 16
1974 Ferrari 312B3 (1974 version) Ferrari flat-12 G ARG BRA RSA ESP BEL MON SWE NED FRA GBR GER AUT ITA CAN USA 65 2
Sveitsin lippu Clay Regazzoni 3 2 Kesk. 2 4 4 Kesk. 2 3 4 1 5 Kesk. 2 11
Itävallan lippu Niki Lauda 2 Kesk. 16 1 2 Kesk. Kesk. 1 2 5 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk.
1975 Ferrari 312B3 (1974 version)
Ferrari 312T
Ferrari flat-12 G ARG BRA RSA ESP MON BEL SWE NED FRA GBR GER AUT ITA USA 72.5 1
Sveitsin lippu Clay Regazzoni 4 4 16 NC Kesk. 5 3 3 Kesk. 13 Kesk. 7 1 Kesk.
Itävallan lippu Niki Lauda 6 5 5 Kesk. 1 1 1 2 1 8 3 6 3 1
1976 Ferrari 312T
Ferrari 312T2
Ferrari flat-12 G BRA RSA USW ESP BEL MON SWE FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA JPN 83 1
Itävallan lippu Niki Lauda 1 1 2 2 1 1 3 Kesk. 1 Kesk. 4 8 3 Kesk.
Sveitsin lippu Clay Regazzoni 7 Kesk. 1 11 2 14 6 Kesk. Kesk. 9 2 2 6 7 5
Argentiinan lippu Carlos Reutemann 7
1977 Ferrari 312T2B Ferrari flat-12 G ARG BRA RSA USW ESP MON BEL SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN JPN 95
(97)
1
Itävallan lippu Niki Lauda Kesk. 3 1 2 DNS 2 2 Kesk. 5 2 1 2 1 2 4
Argentiinan lippu Carlos Reutemann 3 1 8 Kesk. 2 3 Kesk. 3 6 15 4 4 6 Kesk. 6 Kesk. 2
Kanadan lippu Gilles Villeneuve 12 Kesk.
1978 Ferrari 312T2B
Ferrari 312T3
Ferrari flat-12 M ARG BRA RSA USW MON BEL ESP SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN 58 2
Argentiinan lippu Carlos Reutemann 7 1 Kesk. 1 8 3 Kesk. 10 18 1 Kesk. DSQ 7 3 1 3
Kanadan lippu Gilles Villeneuve 8 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 10 9 12 Kesk. 8 3 6 7 Kesk. 1
1979 Ferrari 312T3
Ferrari 312T4
Ferrari flat-12 M ARG BRA RSA USW ESP BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA 113 1
Etelä-Afrikan lippu Jody Scheckter Kesk. 6 2 2 4 1 1 7 5 4 4 2 1 4 Kesk.
Kanadan lippu Gilles Villeneuve Kesk. 5 1 1 7 7 Kesk. 2 14 8 2 Kesk. 2 2 1
1980 Ferrari 312T5 Ferrari flat-12 M ARG BRA RSA USW BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA 8 10
Etelä-Afrikan lippu Jody Scheckter Kesk. Kesk. Kesk. 5 8 Kesk. 12 10 13 13 9 8 DNQ 11
Kanadan lippu Gilles Villeneuve Kesk. 16 Kesk. Kesk. 6 5 8 Kesk. 6 8 7 Kesk. 5 Kesk.
1981 Ferrari 126CK Ferrari V6 (t/c) M USW BRA ARG SMR BEL MON ESP FRA GBR GER AUT NED ITA CAN CPL 34 5
Kanadan lippu Gilles Villeneuve Kesk. Kesk. Kesk. 7 4 1 1 Kesk. Kesk. 10 Kesk. Kesk. Kesk. 3 DSQ
Ranskan lippu Didier Pironi Kesk. Kesk. Kesk. 5 8 4 15 5 Kesk. Kesk. 9 Kesk. 5 Kesk. 9
1982 Ferrari 126C2 Ferrari V6 (t/c) G RSA BRA USW SMR BEL MON DET CAN NED GBR FRA GER AUT SUI ITA CPL 74 1
Kanadan lippu Gilles Villeneuve Kesk. Kesk. DSQ 2 DNS
Ranskan lippu Didier Pironi 18 6 Kesk. 1 DNS 2 3 9 1 2 3 DNS
Ranskan lippu Patrick Tambay 8 3 4 1 4 DNS 2 DNS
Yhdysvaltain lippu Mario Andretti 3 Kesk.
1983 Ferrari 126C2B
Ferrari 126C3
Ferrari V6 (t/c) G BRA USW FRA SMR MON BEL DET CAN GBR GER AUT NED ITA EUR RSA 89 1
Ranskan lippu Patrick Tambay 5 Kesk. 4 1 4 2 Kesk. 3 3 Kesk. Kesk. 2 4 Kesk. Kesk.
Ranskan lippu René Arnoux 10 3 7 3 Kesk. Kesk. Kesk. 1 5 1 2 1 2 9 Kesk.
1984 Ferrari 126C4 Ferrari V6 (t/c) G BRA RSA BEL SMR FRA MON CAN DET DAL GBR GER AUT NED ITA EUR POR 57.5 2
Ranskan lippu René Arnoux Kesk. Kesk. 3 2 4 3 5 Kesk. 2 6 6 7 11 Kesk. 5 9
Italian lippu Michele Alboreto Kesk. 11 1 Kesk. Kesk. 6 Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. 3 Kesk. 2 2 4
1985 Ferrari 156/85 Ferrari V6 (t/c) G BRA POR SMR MON CAN DET FRA GBR GER AUT NED ITA BEL EUR RSA AUS 82 2
Italian lippu Michele Alboreto 2 2 Kesk. 2 1 3 Kesk. 2 1 3 4 13 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk.
Ranskan lippu René Arnoux 4
Ruotsin lippu Stefan Johansson 8 6 Kesk. 2 2 4 Kesk. 9 4 Kesk. 5 Kesk. Kesk. 4 5
1986 Ferrari F1/86 Ferrari V6 (t/c) G BRA ESP SMR MON BEL CAN DET FRA GBR GER HUN AUT ITA POR MEX AUS 37 4
Italian lippu Michele Alboreto Kesk. Kesk. 10 Kesk. 4 8 4 8 Kesk. Kesk. Kesk. 2 Kesk. 5 Kesk. Kesk.
Ruotsin lippu Stefan Johansson Kesk. Kesk. 4 10 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 11 4 3 3 6 12 3
1987 Ferrari F1/87 Ferrari V6 (t/c) G BRA SMR BEL MON DET FRA GBR GER HUN AUT ITA POR ESP MEX JPN AUS 53 4
Italian lippu Michele Alboreto 8 3 Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 15 Kesk. 4 2
Itävallan lippu Gerhard Berger 4 Kesk. Kesk. 4 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 2 Kesk. Kesk. 1 1
1988 Ferrari F1/87-88C Ferrari V6 (t/c) G BRA SMR MON MEX CAN DET FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 65 2
Italian lippu Michele Alboreto 5 18 3 4 Kesk. Kesk. 3 17 4 Kesk. Kesk. 2 5 Kesk. 11 Kesk.
Itävallan lippu Gerhard Berger 2 5 2 3 Kesk. Kesk. 4 9 3 4 Kesk. 1 Kesk. 6 4 Kesk.
1989 Ferrari 640 Ferrari V12 G BRA SMR MON MEX USA CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 59 3
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell 1 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. DSQ 2 2 3 1 3 Kesk. DSQ EX Kesk. Kesk.
Itävallan lippu Gerhard Berger Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 2 1 2 Kesk. Kesk.
1990 Ferrari 641 Ferrari V12 G USA BRA SMR MON CAN MEX FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 110 2
Ranskan lippu Alain Prost Kesk. 1 4 Kesk. 5 1 1 1 4 Kesk. 2 2 3 1 Kesk. 3
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Kesk. 4 Kesk. Kesk. 3 2 18 Kesk. Kesk. 17 Kesk. 4 1 2 Kesk. 2
1991 Ferrari 642
Ferrari 643
Ferrari V12 G USA BRA SMR MON CAN MEX FRA GBR GER HUN BEL ITA POR ESP JPN AUS 55.5 3
Ranskan lippu Alain Prost 2 4 DNS 5 Kesk. Kesk. 2 3 Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. 2 4
Italian lippu Gianni Morbidelli 6
Ranskan lippu Jean Alesi 12 6 Kesk. 3 Kesk. Kesk. 4 Kesk. 3 5 Kesk. Kesk. 3 4 Kesk. Kesk.
1992 Ferrari F92A Ferrari V12 G RSA MEX BRA ESP SMR MON CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR JPN AUS 21 4
Ranskan lippu Jean Alesi Kesk. Kesk. 4 3 Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. 5 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 4
Italian lippu Ivan Capelli Kesk. Kesk. 5 10 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 9 Kesk. 6 Kesk. Kesk. Kesk.
Italian lippu Nicola Larini 12 11
1993 Ferrari F93A Ferrari V12 G RSA BRA EUR SMR ESP MON CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR JPN AUS 28 4
Ranskan lippu Jean Alesi Kesk. 8 Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. 9 7 Kesk. Kesk. 2 4 Kesk. 4
Itävallan lippu Gerhard Berger 6 Kesk. Kesk. Kesk. 6 14 4 14 Kesk. 6 3 10 Kesk. Kesk. Kesk. 5
1994 Ferrari 412T Ferrari V12 G BRA PAC SMR MON ESP CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR EUR JPN AUS 71 3
Ranskan lippu Jean Alesi 3 5 4 3 Kesk. 2 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 10 3 6
Italian lippu Nicola Larini Kesk. 2
Itävallan lippu Gerhard Berger Kesk. 2 Kesk. 3 Kesk. 4 3 Kesk. 1 12 Kesk. 2 Kesk. 5 Kesk. 2
1995 Ferrari 412T2 Ferrari V12 G BRA ARG SMR ESP MON CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR EUR PAC JPN AUS 73 3
Ranskan lippu Jean Alesi 5 2 2 Kesk. Kesk. 1 5 2 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 2 5 Kesk. Kesk.
Itävallan lippu Gerhard Berger 3 6 3 3 3 11 12 Kesk. 3 3 Kesk. Kesk. 4 Kesk. 4 Kesk. Kesk.
1996 Ferrari F310 Ferrari V10 G AUS BRA ARG EUR SMR MON ESP CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA POR JPN 70 2
Saksan lippu Michael Schumacher Kesk. 3 Kesk. 2 2 Kesk. 1 Kesk. DNS Kesk. 4 9 1 1 3 2
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Eddie Irvine 3 7 5 Kesk. 4 7 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk.
1997 Ferrari 310B Ferrari V10 G AUS BRA ARG SMR MON ESP CAN FRA GBR GER HUN BEL ITA AUT LUX JPN EUR 102 2
Saksan lippu Michael Schumacher 2 5 Kesk. 2 1 4 1 1 Kesk. 2 4 1 6 6 Kesk. 1 Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Eddie Irvine Kesk. 16 2 3 3 12 Kesk. 3 Kesk. Kesk. 9 10 8 Kesk. Kesk. 3 5
1998 Ferrari F300 Ferrari V10 G AUS BRA ARG SMR ESP MON CAN FRA GBR AUT GER HUN BEL ITA LUX JPN 133 2
Saksan lippu Michael Schumacher Kesk. 3 1 2 3 10 1 1 1 3 5 1 Kesk. 1 2 Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Eddie Irvine 4 8 3 3 Kesk. 3 3 2 3 4 8 Kesk. Kesk. 2 4 2
1999 Ferrari F399 Ferrari V10 B AUS BRA SMR MON ESP CAN FRA GBR AUT GER HUN BEL ITA EUR MAL JPN 128 1
Saksan lippu Michael Schumacher 8 2 1 1 3 Kesk. 5 Kesk. 2 2
Suomen lippu Mika Salo 9 2 12 7 3 Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Eddie Irvine 1 5 Kesk. 2 4 3 6 2 1 1 3 4 6 7 1 3
2000 Ferrari F1-2000 Ferrari V10 B AUS BRA SMR GBR ESP EUR MON CAN FRA AUT GER HUN BEL ITA USA JPN MAL 170 1
Saksan lippu Michael Schumacher 1 1 1 3 5 1 Kesk. 1 Kesk. Kesk. Kesk. 2 2 1 1 1 1
Brasilian lippuRubens Barrichello 2 Kesk. 4 Kesk. 3 4 2 2 3 3 1 4 Kesk. Kesk. 2 4 3
2001 Ferrari F2001 Ferrari V10 B AUS MAL BRA SMR ESP AUT MON CAN EUR FRA GBR GER HUN BEL ITA USA JPN 179 1
Saksan lippu Michael Schumacher 1 1 2 Kesk. 1 2 1 2 1 1 2 Kesk. 1 1 4 2 1
Brasilian lippu Rubens Barrichello 3 2 Kesk. 3 Kesk. 3 2 Kesk. 5 3 3 2 2 5 2 15 5
2002 Ferrari F2001
Ferrari F2002
Ferrari V10 B AUS MAL BRA SMR ESP AUT MON CAN EUR GBR FRA GER HUN BEL ITA USA JPN 221 1
Saksan lippu Michael Schumacher 1 3 1 1 1 1 2 1 2 1 1 1 2 1 2 2 1
Brasilian lippu Rubens Barrichello Kesk. Kesk. Kesk. 2 DNS 2 7 3 1 2 DNS 4 1 2 1 1 2
2003 Ferrari F2002
Ferrari F2003-GA
Ferrari V10 B AUS MAL BRA SMR ESP AUT MON CAN EUR FRA GBR GER HUN ITA USA JPN 158 1
Saksan lippu Michael Schumacher 4 6 Kesk. 1 1 1 3 1 5 3 4 7 8 1 1 8
Brasilian lippu Rubens Barrichello Kesk. 2 Kesk. 3 3 3 8 5 3 7 1 Kesk. Kesk. 3 Kesk. 1
2004 Ferrari F2004 Ferrari V10 B AUS MAL BHR SMR ESP MON EUR CAN USA FRA GBR GER HUN BEL ITA CHN JPN BRA 262 1
Saksan lippu Michael Schumacher 1 1 1 1 1 Kesk. 1 1 1 1 1 1 1 2 2 12 1 7
Brasilian lippu Rubens Barrichello 2 4 2 6 2 3 2 2 2 3 3 12 2 3 1 1 Kesk. 3
2005 Ferrari F2004M
Ferrari F2005
Ferrari V10 B AUS MAL BHR SMR ESP MON EUR CAN USA FRA GBR GER HUN TUR ITA BEL BRA JPN CHN 100 3
Saksan lippu Michael Schumacher Kesk. 7 Kesk. 2 Kesk. 7 5 2 1 3 6 5 2 Kesk. 10 Kesk. 4 7 Kesk.
Brasilian lippu Rubens Barrichello 2 Kesk. 9 Kesk. 9 8 3 3 2 9 7 10 10 10 12 5 6 11 12
2006 Ferrari 248 F1 Ferrari V8 B BHR MAL AUS SMR EUR ESP MON GBR CAN USA FRA GER HUN TUR ITA CHN JPN BRA 201 2
Saksan lippu Michael Schumacher 2 6 Kesk. 1 1 2 5 2 2 1 1 1 8 3 1 1 Kesk. 4
Brasilian lippu Felipe Massa 9 5 Kesk. 4 3 4 9 5 6 2 3 2 7 1 9 Kesk. 2 1
2007 Ferrari F2007 Ferrari V8 B AUS MAL BHR ESP MON CAN USA FRA GBR EUR HUN TUR ITA BEL JPN CHN BRA 204 1
Brasilian lippu Felipe Massa 6 5 1 1 3 DSQ 3 2 5 2 13 1 Kesk. 2 6 3 2
Suomen lippu Kimi Räikkönen 1 3 3 Kesk. 8 5 4 1 1 Kesk. 2 2 3 1 3 1 1
2008 Ferrari F2008 Ferrari V8 B AUS MAL BHR ESP TUR MON CAN FRA GBR GER HUN EUR BEL ITA SIN JPN CHN BRA 172 1
Suomen lippu Kimi Räikkönen 8 1 2 1 3 9 Kesk. 2 4 6 3 Kesk. 18 9 15 3 3 3
Brasilian lippu Felipe Massa Kesk. Kesk. 1 2 1 3 5 1 13 3 17 1 1 6 13 7 2 1
2009 Ferrari F60 Ferrari V8 B AUS MAL CHN BHR ESP MON TUR GBR GER HUN EUR BEL ITA SIN JPN BRA ABU 70 4
Brasilian lippu Felipe Massa Kesk. 12 Kesk. 14 6 4 6 4 3 DNS
Italian lippu Luca Badoer 17 14
Italian lippu Giancarlo Fisichella 9 13 12 10 16
Suomen lippu Kimi Räikkönen 16 14 10 6 Kesk. 3 9 8 Kesk. 2 3 1 3 10 4 6 12
2010 Ferrari F10 Ferrari V8 B BHR AUS MAL CHN ESP MON TUR CAN EUR GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN KOR BRA ABU 396 3
Brasilian lippu Felipe Massa 2 3 7 9 6 4 7 15 11 15 2 4 4 3 8 Kesk. 3 15 10
Espanjan lippu Fernando Alonso 1 4 13 4 2 6 8 3 8 14 1 2 Kesk. 1 1 3 1 3 7
2011 Ferrari 150° Italia Ferrari V8 P AUS MAL CHN TUR ESP MON CAN EUR GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN KOR IND ABU BRA 375 3
Espanjan lippu Fernando Alonso 4 6 7 3 5 2 Kesk. 2 1 2 3 4 3 4 2 5 3 2 4
Brasilian lippu Felipe Massa 7 5 6 11 Kesk. Kesk. 6 5 5 5 6 8 6 9 7 6 Kesk. 5 5
2012 Ferrari F2012 Ferrari V8 P AUS MAL CHN BHR ESP MON CAN EUR GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN KOR IND ABU USA BRA 400 2
Espanjan lippu Fernando Alonso 5 1 9 7 2 3 5 1 2 1 5 Kesk 3 3 Kesk 3 2 2 3 2
Brasilian lippu Felipe Massa Kesk. 15 13 9 15 6 10 16 4 12 9 5 4 8 2 4 6 7 4 3
2013 Ferrari F138 Ferrari V8 P AUS MAL CHN BHR ESP MON CAN GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN KOR IND ABU USA BRA 354 3
Espanjan lippu Fernando Alonso 2 Kesk. 1 8 1 7 2 3 4 5 2 2 2 6 4 11 5 5 3
Brasilian lippu Felipe Massa 4 5 6 15 3 Kesk. 8 6 Kesk. 8 7 4 6 9 10 4 8 12 7

Huom. 1. Valmistajien mestaruuksia alettiin jakaa vasta kauden 1958 jälkeen. Huom. 2. Jaettu auto.

Kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Nykyiset kuljettajat vahvennettuna)

Suomalaisten saavutukset Ferrari-tallissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jyrki Järvilehto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mika Salo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaudet: 1999
  • Kilpailut: 6
  • Voitot: 0
    • Palkintopallisijat: 2
    • Paras sijoitus: 2.
  • Pisteitä: 10

Kimi Räikkönen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kaudet: 20072009, 2014
  • Kilpailut: 52
  • Voitot: 9
    • Palkintopallisijat: 26
    • Paras sijoitus: 1.
  • Pisteitä: 233
  • Maailmanmestari 2007

Ferrarin moottoria käyttävät Formula 1 -tallit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2010 Ferrarin asiakasmoottoreita käyttävät Toro Rosso ja Sauber. Aikaisemmin Ferrarin moottoreita ovat käyttäneet myös Minardi (1991), Scuderia Italia (1992–1993), Prost (2001), Red Bull (2006), Spyker (2007) ja Force India (2008).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian lippu Scuderia Ferrari

Kilpakuljettajat:
7. Suomen lippu Kimi Räikkönen  · 14. Espanjan lippu Fernando Alonso

Testikuljettajat:
Italian lippu Davide Rigon  · Espanjan lippu Marc Gené  · Espanjan lippu Pedro de la Rosa

Formula 1 -autot:
125 F1  · 166 F2  · 275 F1  · 240 F1  · 375 F1  · 212 F1  · 625 F1  · 500 F2  · 553 F2  · 553 F1  · 555 F1  · D50  · 801 F1  · Dino 156 F2  · 246 F1  · 412 MI  · 256 F1  · 246 P F1  · 156 F1  · 156 F1-63  · 158 F1  · 512 F1  · 246 F1-66  · 312 F1-66  · Dino 246 Tasmania  · 312 F1-67  · Dino 166 F2  · 312 F1-68  · 312 F1-69  · 312 B  · 312 B2  · 312 B3-73
312 B3-74  · 312 T  · 312 T2  · 312 T3  · 312 T4  · 312 T5  · 126 CK  · 126 C2  · 127 C3  · 128 C4  · 156-85  · F1-86  · Cart  · F1-87  · F1-87/88C  · F1-89  · F1-90  · F1-91  · 643  · F92 A  · F93 A  · 412 T1  · 412 T2  · F310  · F310 B  · F300  · F399  · F1-2000  · F2001  · F2002  · F2003-GA  · F2004  · F2005  · 248-F1  · F2007  · F2008  · F60  · F10
150° Italia  · F2012  · F138  · F14 T