Abu Dhabin Grand Prix 2010

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arabiemiirikuntien lippu   Abu Dhabin Grand Prix 2010
Kilpailun tiedot
19. osakilpailu 19 osakilpailusta kaudella 2010
Circuit Yas-Island.svg
Päivämäärä 14. marraskuuta 2010
Sijainti Yas Island, Abu Dhabi, Arabiemiirikunnat
Rata
5,554 km
Pituus 55 kierrosta, 305,47 km
Sää Weather-clear.svg Aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Saksan lippu Sebastian Vettel Red Bull
Aika 1.39,394
Nopein kierros
Kuljettaja Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lewis Hamilton McLaren
Aika 1.41,274 (kierroksella 47)
Palkintokoroke
Ensimmäinen Saksan lippu Sebastian Vettel Red Bull
Toinen Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lewis Hamilton McLaren
Kolmas Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button McLaren

Abu Dhabin Grand Prix 2010 oli Formula 1 -kauden 2010 19. ja samalla viimeinen osakilpailu, joka kilpailtiin 14. marraskuuta Yas Marinan radalla. Kilpailussa ratkaistiin kauden maailmanmestaruus, johon oli mahdollisuus neljällä eri kuljettajalla; Sebastian Vettelilla, Fernando Alonsolla, Mark Webberilla ja Lewis Hamiltonilla.

Paalupaikalta kisaan lähti Red Bullin Sebastian Vettel, joka säilytti ykkössijan maaliin asti. Samalla hän voitti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden, kun ennen kilpailua MM-sarjaa johtanut Fernando Alonso jäi seitsemänneksi. Vettelistä tuli mestaruutensa myötä kaikkien aikojen nuorin F1-maailmanmestari.[1]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MM-sarjaa johtava Ferrarin Fernando Alonso starttasi kisaan kolmannesta lähtöruudusta. Alonson kanssa mestaruudesta taistelivat vielä Red Bullin Mark Webber (5. lähtöruutu) ja Sebastian Vettel (lähti paalupaikalta), sekä teoriassa myös McLarenin Lewis Hamilton (2. lähtöruutu).

Kilpailun startissa McLarenin Jenson Button, joka lähti ruudusta 4 kilpailuun onnistui kuittaamaan huonomman lähdön saaneen Alonson, mutta Mark Webber ei onnistunut tekemään ohitusta. Ensimmäisellä kierroksella nähtiin kuitenkin kauhun hetkiä, kun Mercedes GP:n kuljettaja Michael Schumacher spinnasi ja Vitantonio Liuzzi Force India -autollaan ei ehtinyt väistää, joten hänen autonsa kolaroi pahasti Schumacherin auton kanssa. Hetken aikaa näytti, että Michael olisi saanut osuman renkaasta mutta nopeasti kokenut veteraani nousi autostaan ulos ja kumpikin käveli paikalta pois vahingoittumattomana. Tapahtuman seurauksena turva-auto kutsuttiin radalle.

Lopulta seitsemännellä kierroksella turva-auto poistui radalta ja kilpailu pääsi jatkumaan Sebastian Vettelin johdolla, mutta kärjen asetelmat pysyivät ennallaan: 1. Vettel 2. Hamilton 3. Button 4. Alonso. Mark Webber teki ensimmäisen ja ainoan pysähdyksensä koko kilpailussa kierroksella 12 ja varikkopysähdys pudotti Webberin 16. sijalle. Australialaisen MM-haaveet olivat varsin ohuet.

Neljännen sijan pitäminen riittäisi Fernando Alonsolle mestaruuteen, vaikka Vettel pitäisi kärkisijansa. Ferrarin pilttuussa valmistaudutaan varikkokäyntiin ja kierroksella 14 Felipe Massa Ferrarillaan tuli varikolle, kun taas Alonso jatkoi vielä radalla tietäen tilanteen. Pari kierrosta myöhemmin Fernando Alonso tekee varikkopysähdyksensä ja se sujuu ongelmitta. Alonso palaa radalle juuri Mark Webberin edelle sijalle 12. Red Bull -tallissa ruvettiin tässä vaiheessa toivomaan, että hitaammat kuljettajat hidastaisivat Alonsoa enemmän, jotta tämä menettäisi sijoituksia varikkopysähdysten aikana. Kierroksella 22 ilmeet Ferrarin varikkopilttuussa olivat vakavia. 11. sijalla pyristelevä Fernando Alonso hukkasi arvokkaita sekunteja hitaampien kuljettajien takana. Lopulta kärkikaksikko tekee pysähdyksensä, kun Lewis Hamilton tekee stoppinsa kierroksella 24 ja putoaa Renaultin Robert Kubican taakse viidennelle sijalle.

Red Bull teki nopeasti päätöksen ja otti Vettelin kärkipaikalta sisään kierroksella 25, joka pudotti hänet lopulta niukasti toiseksi, kun taas Jenson Button otti kilpailussa johdon, mutta ei ollut vielä käynyt varikolla. Fernando Alonso hukkasi edelleen aikaa Vitali Petrovin takana ja Sebastian Vettel kurvaili toisena. Vettel laittoi tauluun kilpailun nopeimman kierroksen ja otti koko ajan kiinni Buttonia, joka pelasi vain riskitaktiikalla voitosta. Alonsolle kuitenkin tilanne näytti uhkaavalta hänen mestaruushaaveidensa kannalta jo tässä vaiheessa kisaa. Kierros 40 ja Jenson Button teki vihdoin varikkopysähdyksensä ja Sebastian Vettel siirtyi kärkeen. Fernando Alonson pitäisi kiriä vähintään neljännelle sijalle, mutta Vitali Petrovin ohittaminen ei vain onnistunut. Lopulta Vettel kurvasi viimeisen kierroksen ja hänestä kruunattiin F1-maailmanmestari. Red Bull -tiimissä oli juhlan paikka, mutta Ferrarin Fernando Alonso tuli vasta sijalla seitsemän maaliin Vitali Petrovin takana. Ferrarille pettymys oli kova ja Alonson hermot eivät tappiota sulattaneet, joten hän näytti keskisormea Petroville sisääntulokierroksella, kun kisa oli ohi. Tämä aiheutti myöhemmin suuren kohun mediassa ja itse F1-maailmanmestari Keke Rosberg kuvaili Alonson käytöstä hävyttömäksi.

F1 sai taas uuden maailmanmestarin, ja tällä kertaa se meni Saksan Sebastian Vettelille. Hän oli mestaruuden voittaessaan 23-vuotias, joten hänestä tuli nuorin F1-kuljettaja, joka on mestaruuden voittanut.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 5 Saksan lippu Sebastian Vettel Red Bull-Renault 56 1.39.36,837 1 25
2 2 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lewis Hamilton McLaren-Mercedes 56 +10,162 2 18
3 1 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button McLaren-Mercedes 56 +11,047 4 15
4 4 Saksan lippu Nico Rosberg Mercedes GP 56 +30,747 9 12
5 11 Puolan lippu Robert Kubica Renault 56 +39,026 11 10
6 12 Venäjän lippu Vitali Petrov Renault 56 +43,520 10 8
7 8 Espanjan lippu Fernando Alonso Ferrari 56 +43,797 3 6
8 6 Australian lippu Mark Webber Red Bull-Renault 56 +44,243 5 4
9 17 Espanjan lippu Jaime Alguersuari Toro Rosso-Ferrari 56 +50,201 17 2
10 7 Brasilian lippu Felipe Massa Ferrari 56 +50,868 6 1
11 22 Saksan lippu Nick Heidfeld BMW Sauber-Ferrari 56 +51,551 14
12 9 Brasilian lippu Rubens Barrichello Williams-Cosworth 56 +57,686 7
13 14 Saksan lippu Adrian Sutil Force India-Mercedes 56 +58,325 13
14 23 Japanin lippu Kamui Kobayashi BMW Sauber-Ferrari 56 +59,558 12
15 16 Sveitsin lippu Sébastien Buemi Toro Rosso-Ferrari 56 +1.03,178 18
16 10 Saksan lippu Nico Hülkenberg Williams-Cosworth 56 + 1.04,763 15
17 19 Suomen lippu Heikki Kovalainen Lotus-Cosworth 55 +1 krs. 20
18 25 Brasilian lippu Lucas di Grassi Virgin-Cosworth 54 +2 krs. 22
19 21 Brasilian lippu Bruno Senna HRT-Cosworth 54 +2 krs. 23
20 20 Itävallan lippu Christian Klien HRT-Cosworth 54 +2 krs. 24
21 18 Italian lippu Jarno Trulli Lotus-Cosworth 52 Takasiipi 19
Kesk. 24 Saksan lippu Timo Glock Virgin-Cosworth 43 Elektroniikat 21
Kesk. 3 Saksan lippu Michael Schumacher Mercedes GP 1 Kolari 8
Kesk. 15 Italian lippu Vitantonio Liuzzi Force India-Mercedes 1 Kolari 16

Kilpailun jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun yllättävä, maailmanmestaruuden ratkaissut lopputulos nousi Saksassa pääuutiseksi. Saksassa Vetteliä verrattiin monissa medioissa Michael Schumacheriin. Italiassa ja Espanjassa huomio kiinnittyi Alonson tappioon maailmanmestaruustaistelussa; Corriere de la Sera kutsui kilpailua "Ferrarin omaksi maaliksi" ja espanjalainen AS katsoi Ferrarin "lahjoittaneen Alonson mestaruuden Vettelille".[2]

Renault-kuljettaja Vitali Petrovia pidettiin monissa medioissa kilpailun ratkaisijana. Alonso ei kyennyt kilpailun aikana ohittamaan Renault'n suoranopeuksista hyötynyttä Petrovia. Italialainen La Stampa kutsui Petrovia "keltaiseksi painajaiseksi", viitaten Renault-auton väriin. Mediaset-televisiokanavan verkkosivuilla syntipukiksi nimettiin Ferrarin Chris Dyer, joka päätti Alonson epäonnistuneesta taktiikasta. Mediaset uskoi Dyerin reagoineen hätäisesti Webberin varikkokäyntiin, jonka seurauksena molemmat MM-taistelussa mukana olleet kuljettajat juuttuivat Vitali Petrovin taakse. Espanjalainen La Nueva España väitti Red Bullin "uhranneen" Webberin.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]