Sebastian Vettel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sebastian Vettel

Sebastian Vettel 2012 Bahrain GP.jpg
Sebastian Vettel Bahrainin GP:ssä kaudella 2012.

Formula 1 -ura
Kansalaisuus Saksan lippu Saksa
Auton numero 1
Nykyinen talli Ferrari (2015–)
Entiset tallit BMW Sauber (2007)
Toro Rosso (20072008)
Red Bull (20092014)
Kilpailuja 139
Maailmanmestaruuksia 4 (2010, 2011, 2012, 2013)
Pisteitä 1 618
Voittoja 39
Palkintosijoja 66
Paalupaikkoja 45
Nopeimpia kierroksia 24
Ensimmäinen Grand Prix Yhdysvaltain GP 2007
Ensimmäinen voitto Italian GP 2008
Viimeisin voitto Brasilian GP 2013
Sijoitus kaudella 2014 5. (167 p.)

Sebastian Vettel (s. 3. heinäkuuta 1987 Heppenheim, Hessen, Saksa) on saksalainen autourheilija ja Formula 1 -sarjan nelinkertainen maailmanmestari. Hän siirtyy kaudeksi 2015 ajamaan Ferrarille.

Vettel aloitti F1-uransa BMW Sauberin kolmoskuljettajana. Hän ajoi BMW:llä kauden 2006 Turkin GP:n kauden 2007 Euroopan GP:n välisen ajan, jolloin hänestä tuli nuorin GP-viikonloppuun osallistunut kuljettaja 19 vuoden ja 53 päivän iässä. Saksassa nousi kohu, kun saksalaiskuljettaja ajoi perjantaiharjoituksen parhaan kierrosajan ensimmäisissä harjoituksissaan Turkissa. Euroopan GP:n jälkeen Vettel palkattiin loppukaudeksi 2007 Toro Rosson kuljettajaksi. Jo seuraavalla kaudella 2008 nuori saksalainen saavutti tallinsa historian ensimmäisen voiton ja paalupaikan. Kaudeksi 2009 Vettel siirtyi Red Bull-talliin ja sijoittui MM-sarjassa toiseksi. Kauden päätteeksi tallipäälliköt äänestivät Vettelin parhaaksi kuljettajaksi Autosport-lehden äänestyksessä.[1] Kaudella 2010 hän ajoi kymmenen paalupaikkaa ja voitti sarjan maailmanmestaruuden, jonka hän varmisti kauden viimeisessä kilpailussa pahimpien uhkaajien tehtyä virheitä kisataktiikoissaan. Kaudella 2011 Vettel oli ylivoimainen ja varmisti mestaruutensa jo neljä kilpailua ennen kauden päättymistä. Kaudella 2012 Vettel voitti uransa kolmannen maailmanmestaruuden kolmella pisteellä ennen Fernando Alonsoa. Ainoastaan Juan Manuel Fangio ja Michael Schumacher olivat ennen tätä pystyneet voittamaan kolme mestaruutta peräkkäin. Kaudella 2013 Vettel varmisti jo neljännen peräkkäisen maailmanmestaruutensa kolme kilpailua ennen kauden päätöstä, kun hän voitti Intian GP:n. Neljään peräkkäiseen mestaruuteen on aiemmin yltäneet vain Juan Manuel Fangio ja Michael Schumacher.

Kaudella 2014 Japanin kilpailussa Red Bull ilmoitti, että Vettel jättää tallin kauden päätteeksi.[2] Kaudella 2015 Vettel tulee ajamaan Scuderia Ferrari -tallissa.[3]

Vettel pitää hallussaan useita ennätyksiä F1-sarjassa. Hän on muun muassa nuorin paalupaikalle ajanut kuljettaja, osakilpailuvoittaja ja maailmanmestari.

Varhainen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vettel Formula 3 Eurosarjan auton ratissa

Vettel aloitti kartingin vuonna 1995 ja voitti vuonna 2004 Saksan BMW-sarjan mestaruuden 18 voitolla 20 kilpailusta. Vuonna 2005 hän ajoi Formula kolmosten Eurosarjaa, jossa hän sijoittui viidenneksi saavuttamatta voittoja. Sittemmin hän testasi Williamsin F1-autoa. Vuonna 2006 Vettel oli Eurosarjan toinen häviten sarjan mestaruuden Paul di Restalle.

Ura Formula 1 -ajajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BMW Sauber (2006-2007)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sebastian Vettel sai vuonna 2006 paikan BMW Sauberin kolmoskuljettajaksi, tallin kolmoskuskin Robert Kubican noustua kilpakuljettajaksi. Kubican loukkaannuttua vuoden 2007 Kanadan GP:ssä Vettel sai mahdollisuuden paikata häntä seuraavassa kisassa Yhdysvalloissa, jossa hän sijoittui uransa ensimmäisessä kilpailussaan kahdeksanneksi ja sai heti yhden MM-pisteen, mikä teki hänestä kaikkien aikojen nuorimman pisteille ajaneen kuljettajan.[4] Edellinen ennätys oli Jenson Buttonin hallussa. Vuoden 2014 Australian GP:ssä Vettelin ennätyksen rikkoi Daniil Kvjat.

Toro Rosso (2007-2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vettel Monacon GP:ssä 2008

2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2007 Vettel korvasi Scott Speedin Toro Rossolla Unkarin Grand Prix'sta lähtien, kun tämä sai potkut tallista.[5] Vettel onnistui ajamaan hyviä tuloksia autolla ja johti ensimmäistä kertaa urallaan kilpailua Japanin GP:ssä ollen kaikkien aikojen nuorin F1-kisaa johtanut kuljettaja. Vettel keskeytti kilpailun kolmannelta sijalta osuttuaan Mark Webberin perään ajettaessa turva-auton takana. Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa Kiinassa hän kuitenkin yllätti kaikki ajamalla sateisessa kilpailussa neljänneksi, lähdettyään kisaan sijalta 17, mikä oli vielä silloin sekä Vettelin F1-uran että Toro Rosson historian paras sijoitus.[6]

2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vettel ajoi Toro Rossoa myös kaudella 2008. Hänen alkukauttaan vaivasivat keskeytykset, mutta sen jälkeen hän kykeni ajamaan pisteille tasaisesti. Sateisessa Italian GP:ssä Toro Rosso onnistui aika-ajoissa hyvin, kun Vettel ajoi paalulle ja hänen talliparinsa Sebastian Bourdais ajoi neljänteen ruutuun. Kyseessä oli Toro Rosson historian ensimmäinen paalupaikka. Itse kilpailussa Vettel ajoi kärjessä koko kilpailun ajan ja Italian GP 2008 päättyikin lopulta hänen ylivoimaiseen voittoonsa. Vettel otti itselleen ja tallilleen ensimmäisen voiton F1-historian nuorimpana kuljettajana.[7]

Red Bull (2009-2014)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2009 Vettel nousi David Coulthardin paikalle Red Bull -tallissa.[8] Australian avauskisassa Vettel jäi pisteittä, samoin kuin Malesian GP:ssä. Kauden kolmannessa kisassa sateisessa Kiinan GP:ssä Vettel ajoi uransa toiseen voittoon. Hänen tallikaverinsa Mark Webber varmisti kaksoisvoiton.

Bahrainissa hän oli toinen ja Espanjassa hän oli neljäs. Monacon Gp:ssä hän kolaroi kaiteeseen ja keskeytti. Turkin Gp:ssä Hän oli jälleen palkintopallilla kolmantena.

Britanniassa Vettel ajoi kauden toiseen voittoonsa ja supisti piste-eroa MM-sarjan kärkimieheen Jenson Buttoniin. Hänen voittonsa Britanniassa oli hänen koko uransa kolmas ja ensimmäinen ei-sadekisan voitto. Saksassa Vettel oli toinen. Unkarin Grand Prixssa Vettel joutui keskeyttämään ja häntä tasaisemmin ajanut tallikaveri Mark Webber nousi Vettelin edelle toiseksi kuljettajien MM-taulukossa.Vettel kuitenkin nousi Mark Webberin edelle kuljettajien MM-taulukossa Unkarin keskeytyksen jälkeen. Red Bull oli yksi kauden nopeimpia autoja loppukaudesta yhdessä McLarenin kanssa ja Vettel taisteli jopa maailmanmestaruudesta kaudella 2009. Japanin voitto valoi uskoa Vettelin loppukiriin, kun kaksi osakilpailua oli jäljellä ja 16 pisteen takaa-ajoasema MM-sarjaa johtavaan Jenson Buttoniin nähden. Brasiliassa Vettel menetti otteensa maailmanmestaruuteen jo aika-ajossa, kun olosuhteet olivat todella karmeat. Jos Vettel olisi sijoittunut Brasiliassa toiseksi Jenson Buttonin epäonnistuttua, hän olisi siirtänyt kauden ratkaisun Abu Dhabiin. Näin ei kuitenkaan käynyt: Vettel oli maalissa neljäs ja Button viides, joka riitti varmistamaan Buttonille maailmanmestaruuden, kun yksi kilpailu oli ajamatta. Pientä lohtua Sebastian Vettelin kauteen toi päätöskisan voitto Abu Dhabissa ja kuljettajien MM-sarjan hopea.

2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vettel Saksan GP:n harjoituksissa kaudella 2010.

Kaudelle 2010 Vettel lähti yhtenä ennakkosuosikeista. Hän aloittikin kauden vahvasti Bahrainin GP:ssä ottamalla paalupaikan, mutta Red Bullin auton teknisten vikojen takia hän jäi kilpailun lopputuloksissa neljänneksi. Myös kauden toisessa kilpailussa Australiassa hän ajoi paalupaikan uudella rataennätyksellä, mutta auton mutterin kiinnityksen aiheuttama ulosajo vei tällä kertaa mahdollisuudet voittoon. Malesiassa Vettel ei yltänyt paaluun, mutta ajoi kisassa sitäkin paremmin, startissa kärkeen ja ylivoimainen voitto sekä paikka jaetulla kakkosijalla MM-taulukossa.

Seuraavan kerran Vettel ajoi voittoon Euroopan GP:ssä. Turkin kilpailussa Vettel kolaroi Webberin kanssa ja joutui keskeyttämään. Vettel syytti kolarin jälkeen Webberiä tilanteesta. Belgian kilpailussa Vettel kolaroi Buttonin kanssa ja putosi sijalle 15. Japanin kilpailussa Vettel ajoi ylivoimaiseen voittoon. Korean kilpailussa Vettel joutui keskeyttämään moottoririkkoon johtoasemasta 10 kierrosta ennen loppua. Brasilian GP:ssä Vettel ajoi jälleen voittoon vaikka tallin toinen kuljettaja Webber oli ennen kilpailua pisteissä Vetteliä edellä. Abu Dhabin osakilpailussa Vettel otti toisen peräkkäisen voiton ja varmisti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden Fernando Alonson jäätyä hitaampien autojen taakse jumiin kilpailun alusta lähtien. Hänestä tuli siten koko F1-historian nuorin maailmanmestari neljän pisteen erolla MM-sarjassa toiseksi tulleeseen Alonsoon nähden.

2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vettel voitettuaan maailmanmestaruuden Japanin GP:ssä

Kausi 2011 oli täydellistä Red Bullin ja Sebastian Vettelin hallintaa. Vettel aloitti kauden 2011 vahvasti ajamalla paalupaikalta voittoon sekä Australian GP:ssä että Malesian GP:ssä. Vettel lähti paalulta myös Kiinan GP:een, mutta sijoittui kilpailussa toiseksi McLarenin Lewis Hamiltonin viedessä voiton. Turkin GP:ssä Vettel ajoi jälleen paalulta voittoon. Espanjan GP:ssä Vettelin viiden kilpailun mittainen paalupaikkaputki loppui, kun tallikaveri Mark Webber ajoi paalulle. Vettel lähti kilpailuun toisesta ruudusta ja voitti jälleen. Monacon GP:n hän voitti paalulta. Sateisessa Kanadan GP:ssä Vettel lähti paalupaikalta ja johti kilpailua, kunnes ajovirhe viimeisellä kierroksella pudotti saksalaisen toiseksi ja McLarenin Jenson Button kykeni katkaisemaan Vettelin kolmen perättäisen kilpailun voittoputken. Euroopan GP:ssä Vettel ajoi jälleen voittoon ja teki samalla hattutempun, eli otti samasta kilpailusta paalupaikan, kisan nopeimman kierroksen ja voiton. Britannian GP:ssä Vettel lähti kakkosruudusta ja nousi lähdössä tallikaverinsa Webberin ohi kilpailun kärkeen. Varikkopysähdyksillä sattunut ongelma pudotti Vettelin toiseksi Ferrarin Fernando Alonson voittaessa kilpailun.

Saksan GP:ssä Vettel sijoittui aika-ajoissa ensimmäistä kertaa kauden aikana eturivin ulkopuolelta ja lähti kilpailuun kolmannesta lähtöruudusta. Vettel sijoittui neljänneksi, jääden ensimmäistä kertaa kauden aikana palkintokorokkeen ulkopuolelle. Unkarin GP:ssä Vettel ajoi jälleen paalulle, mutta sijoittui kilpailussa toiseksi. Belgian GP:ssä Vettel voitti jälleen kilpailun paalulta. Hän toisti tämän myös seuraavissa kilpailuissa Italiassa ja Singaporessa.

Singaporen GP:n jälkeen Vettel oli yhden pisteen päässä toisen maailmanmestaruutensa varmistamisesta. Vettel lähti Japanin GP:een paalulta ja varmisti maailmanmestaruutensa sijoittumalla kolmanneksi. Hänestä tuli samalla kaikkien aikojen nuorin tuplamaailmanmestari. Korean GP:n aika-ajoissa Lewis Hamilton rikkoi Red Bullin 16 kilpailun mittaisen paalupaikkaputken, mutta kilpailussa Vettel ohitti Hamiltonin heti ensimmäisellä kierroksella ja voitti. Intian GP:ssä Vettel ajoi ensimmäisen grand slaminsa, eli ajoi paalupaikalle, voitti kilpailun, johti jokaisen kierroksen ajan ja ajoi nopeimman kierroksen. Hän rikkoi tällä saavutuksella Ayrton Sennan ennätyksen kaikkien aikojen nuorimpana grand slamin tehneenä kuljettajana. Abu Dhabin GP:ssä Vettel otti 14 paalupaikkansa siirtyen Nigel Mansellin rinnalle yhden kauden paalupaikkaennätyksissä. Kilpailu häneltä kuitenkin päättyi rengasrikkoon jo ensimmäisellä kierroksella ja Vettel keskeytti ensimmäisen kerran sitten Korean GP:n 2010 ja jäi myös ensimmäistä kertaa ilman pisteitä kauden aikana.

Brasilian GP:ssä Vettel ajoi 15:n kerran paalupaikalle ja rikkoi Nigel Mansellin yhden kauden paalupaikkaennätyksen. Kilpailussa hän kärsi vaihdelaatikko-ongelmasta, mutta ajoi maaliin toiseksi tallikaverinsa Mark Webberin ottaessa kauden ainoan voittonsa. Vettel keräsi kauden aikana 392 pistettä, mikä oli kaikkien aikojen piste-ennätys. Vanhalla pistejärjestelmällä Vettel olisi saavuttanut 161 pistettä, mikä olisi myös ollut ennätys.

2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sebastian Vettel Malesian GP:n harjoituksissa kaudella 2012.

Kaudella 2012 Vettel lähti jälleen ennakkosuosikkina uuteen kauteen, mutta tämä kausi oli huomattavasti edellistä kautta tasaisempi. Vettel jäi kauden avanneessa Australian GP:n aika-ajoissa kuudenteen lähtöruutuun. Kilpailussa Vettel nousi lähdössä neljänneksi ja ajoi lopulta kilpailussa toiseksi häviten kisan voittaneelle Jenson Buttonille. Malesian GP:ssä Vettel jäi viidenteen lähtöruutuun. Hän oli ajamassa sateen värittämässä kilpailussa neljänneksi, kunnes osui Narain Karthikeyanin HRT-autoon ja menetti takarenkaansa. Vettel oli maalissa lopulta yhdestoista ja haukkui Karthikeyania idiootiksi.[9] Kiinan GP:ssä Vettel jäi lähtöruutuun 11 ja jäi samalla ensimmäistä kertaa viimeisen osion ulkopuolelle sitten Brasilian GP:n 2009. Kilpailussa hän oli lopulta viides. Bahrainin GP:ssä Vettel nappasi kauden ensimmäisen paalupaikan. Kilpailussa hän joutui taistelemaan voitosta Kimi Räikkösen kanssa, mutta ajoi lopulta voittoon. Vettel nousi voittonsa myötä MM-sarjan kärkeen. Seuraavassa kilpailussa Espanjassa Vettel sijoittui kuudenneksi saatuaan rangaistuksen DRS:n avaamisesta keltaisten lippujen alueella[10]. Kanadan GP:ssä Vettel ajoi kauden toisen paalupaikkansa. Kilpailussa Vettel jäi kuitenkin neljänneksi. Euroopan GP:ssä Vettel valtasi kauden kolmannen paalupaikkansa. Se oli hänen uransa 33:s paalupaikka, joka nosti hänet Alain Prostin ja Jim Clarkin rinnalle kolmanneksi kaikkien aikojen paalupaikkatilastossa.[11] Kilpailussa Vettel oli matkalla ylivoimaiseen voittoon, kunnes turva-auton jälkeen Vettelin auto hyytyi ja hän joutui keskeyttämään kärkipaikalta. Italian GP:ssä hän sai jälleen rangaistuksen ahdistettuaan Ferrarin Fernando Alonson ulos radalta. Vettel itse sanoi jättäneensä Alonsolle tarpeeksi tilaa.[10]

Singaporen GP:ssä Vettel onnistui monen voitottoman kilpailun jälkeen ajamaan voittoon. Japanin GP:ssä Vettel ajoi paalulta voittoon ja nousi neljän pisteen päähän Fernando Alonsosta. Korean GP:ssä Vettel otti helpon voiton jo kolmannen kerran peräkkäin ja siirtyi pistetilaston kärkeen Alonson oltua kisassa kolmas. Piste-ero Vettelin hyväksi oli Korean jälkeen 215–209.[12] Intian GP:ssä Vettel ajoi jälleen paalulta voittoon. Ensimmäistä kertaa urallaan hän kykeni voittamaan saman kauden aikana neljä perättäistä osakilpailua. Edellisen kerran vähintään samaan pystyi Jenson Button kaudella 2009. Abu Dhabin GP:ssä Vettel ajoi kolmanteen lähtöruutuun, mutta hänen suorituksensa hylättiin, koska hän joutui jättämään autonsa radan varteen polttoaineen vähyyden vuoksi. Vettel teki kovan nousun ruudusta 24 ja sijoittui kolmanneksi. Yhdysvaltain GP:ssä Vettel ajoi uransa 100:n osakilpailun. Hän lähti kilpailuun paalupaikalta, mutta joutui antautumaan kilpailussa Lewis Hamiltonille ja jäi toiseksi.

Kauden päättäneessä Brasilian GP:ssä Vettel sijoittui kuudenneksi ja voitti maailmanmestaruuden kolmannen kerran urallaan. Hänen lähin kilpakumppaninsa, Fernando Alonso, sijoittui kilpailussa toiseksi ja jäi Vettelistä kolmen pisteen päähän.[13] Kilpailun jälkeen Alonson talli Ferrari jätti FIA:lle selvityspyynnön kilpailun neljännellä kierroksella tapahtuneesta ohituksesta, jossa Vettel heidän mielestään ohitti Toro Rosso-kuljettaja Jean-Éric Vergnen keltaisten lippujen alueella. Ohituksesta keltaisten lippujen aikana rangaistaan 20 sekunnin aikasakolla, joka olisi pudottanut Vettelin lopputuloksissa kahdeksanneksi ja riittänyt nostamaan Alonson maailmanmestariksi yhdellä pisteellä.[14][15] FIA:n mukaan Vettel ei kuitenkaan rikkonut sääntöjä ohituksessa ja sai pitää mestaruutensa. Ratavirkailija oli heiluttanut vihreää lippua juuri ennen ohitusta.[15][16]

2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vettel ja Webber rinnakkain Malesian GP:ssä 2013.

Kauden 2013 avauskilpailussa Australiassa Vettel valtasi paalupaikan tallikaverin Mark Webberin lähtiessä toisesta ruudusta. Vettel piti paikkansa kärjessä, mutta myöhemmin hän putosi Lotuksen Kimi Räikkösen ja Ferrarin Fernando Alonson taakse jääden kilpailun kolmanneksi. Malesian kilpailuun hän lähti jälleen paalupaikalta, mutta jäi kilpailun edetessä Webberin taakse. Webberiä ja Vetteliä käskettiin kilpailun edetessä säästelemään moottoreitaan, mutta Vettel jatkoi kilpailemista ja ohitti Webberin, nousten kilpailun voittoon. Kilpailun jälkeen Vettel pyysi ohitustaan anteeksi[17]. Kiinan GP:ssä hän nousi yhdeksännestä lähtöruudusta neljänneksi, saavuttaen kilpailun nopeimman kierroksen.

Vettel Belgian GP:ssä kaudella 2013.

Bahrainin GP:ssä Vettel ajoi kauden toiseen voittoonsa ottaen samassa kilpailussa jälleen kilpailun nopeimman kierroksen. Espanjan GP:ssä Vettel lähti kolmannesta ruudusta, mutta jäi kilpailun neljänneksi. Monacon GP:ssä Vettel lähti kolmannesta ruudusta. Kilpailussa hän ohitti varikkopysähdyksien aikana Mercedeksen Lewis Hamiltonin ja ajoi maaliin toisena. Kanadan GP:ssä Vettel ajoi paalulta helppoon voittoon kasvattaen samalla MM-johdon 36 pisteeseen toisena olevaan Fernando Alonsoon nähden. Britannian GP:ssä Vettel lähti kolmannesta ruudusta ja nousi kilpailun aikana kärkipaikalle, kunnes Vettelin autoon iski vaihdelaatikkovika ja hän joutui keskeyttämään kilpailun. Saksan GP:ssä Vettel ajoi 30. voittonsa urallaan. Voitto oli Vettelille ensimmäinen F1-osakilpailuvoitto hänen kotimaassaan Saksassa. Unkarin GP:ssä Vettel lähti toisesta lähtöruudusta, mutta jäi kilpailussa kilpailussa kolmanneksi.

Vettel voitti Belgian GP:n ohitettuaan heti lähdössä paalupaikalta lähteneen Lewis Hamiltonin.[18] Vettel hallitsi myös Italian osakilpailua, ajaen paalupaikalta voittoon[19]. Kilpailun jälkeisessä palkintojenjaossa Ferrari-fanit buuasivat Vettelille. Vaikka tätä ei pidetty Italiassa ennen kuulumattomana, buuaaminen sai paljon huomiota kansainvälisessä lehdistössä.[20]Vettel voitti Singaporen GP:n lähdettyään paalupaikalta.[21] Korean GP:ssä Vettel otti neljännen peräkkäisen voittonsa lähdettyään jälleen paalupaikalta.[22] Japanin GP:ssä Vettel ajoi viidennen perättäisen voittonsa lähdettyään toisesta lähtöruudusta. Intiassa 2 viikkoa myöhemmin häi ajoi jälleen voittoon paalupaikalta varmistaen samalla neljännen peräkkäisen maailmanmestaruutensa.[23] Vettel ajoi lopulta voittoon kaikissa kauden lopuissa osakilpailuissa sivuten samalla Alberto Ascarin yhdeksän peräkkäisen voiton ennätystä ja Schumacherin 13 voiton ennätystä kaudessa. Vettel myös rikkoi viidellä pisteellä oman ennätyksensä kaudella ajetuista pisteistä ajamalla 397 pistettä kauden aikana.

2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sebastian Vettel Kiinan GP:ssä kaudella 2014.

Kaudella 2014 palattiin pysyviin kilpailunumeroihin, joita kuljettajat tulevat käyttämään koko F1-uransa. Vettelin valitsema pysyvä numero on 5, mutta koska hän on hallitseva maailmanmestari, hän ajaa kauden numerolla 1.

Kauden avauskilpailuun Australian GP:ssä Vettel lähti matkaan 12. sijalta kärsittyään koko viikonlopun moottoriongelmista. Kilpailussa Vettel keskeytti jo 4. kierroksella moottoriongelman vuoksi.[24] Malesian GP:ssä Vettel starttasi toisesta lähtöruudusta, mutta kilpailussa hän joutui taipumaan nopeimmille Mercedes GP:n kuskeille ja ajoi kilpailussa kolmanneksi. Bahrainin GP:ssä Vettel epäonnistui aika-ajoissa ja lähti 11:sta lähtöruudusta, mutta nousi kilpailun aikana MM-pisteille ja ajoi kuudenneksi. Kiinan GP:ssä Vettel lähti kolmannesta lähtöruudusta, mutta jäi kilpailuissa lopulta viidenneksi.

Espanjan GP:n aika-ajoissa Vettelin auto hyytyi radan varteen, jonka vuoksi hän joutui starttaamaan kymmenennestä lähtöruudusta. Kilpailussa hän ajoi maaliin lopulta neljäntenä. Hänen nimiinsä kirjattiin samassa kilpailussa kilpailun nopein kierros, tehden siitä kauden ensimmäisen nopeimman kierrosajan, joka ei mennyt Mercedes -kuljettajien nimiin. Monacon GP:ssä Vettel lähti neljännestä ruudusta ja nousi startissa tallikaverinsa Daniel Ricciardon ohi kolmanneksi. Myöhemmin Vettel joutui keskeyttämään turbo-ongelman takia.

Kanadan GP:ssä Vettel otti kauden toisen palkintosijansa samaan aikaan kun tallikaveri Ricciardo otti uran ensimmäisen voittonsa. Itävallan GP:ssä Red Bullin kotikilpailussa Vettel joutui jälleen teknisiin ongelmiin ja lopulta keskeytti kilpailun. Britannian GP:ssä Vettel kävi kovaa taistelua Fernando Alonson kanssa, lopulta Vettel päihitti Alonson ja ajoi kilpailussa viidenneksi. Saksan GP:ssä Vettel sijoittui kotikilpailussaan neljänneksi. Singaporen GP:ssä Vettel ajoi tähän asti kauden parhaan kilpailunsa ollen maalissa toisena. Japanin GP:ssä Vettel sijoittui kolmanneksi. Samana viikonloppuna Red Bull ilmoitti Vettelin vaihtavan tallia.[2]

Yhdysvaltain GP:ssä Vettel joutui lähtemään varikolta moottorivaihdon takia ja nousi kilpailussa seitsemänneksi ja ajoi kisan nopeimman kierroksen. Brasilian GP:ssä Vettel sijoittui viidenneksi nousten MM-sarjassa neljänneksi ohi Fernando Alonson ja Valtteri Bottaksen

Ferrari (2015-)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen virallista vahvistusta muun muassa Red Bullin tallipäällikkö Christian Horner oli kertonut Vettelin tehneen sopimuksen Ferrarin kanssa.[25] Marraskuussa 2014 ennen kauden päättävää Abu Dhabin GP:tä Vettelin vahvistettiin siirtyvän Fernando Alonson tilalle Scuderia Ferrari -talliin Kimi Räikkösen tallikaveriksi kaudeksi 2015. Sopimus oli kolmevuotinen.[3]

F1-kaudet numeroina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Talli Sijoitus Kilpailut Pisteet Voitot Palkinto-
pallisijat
Paalu-
paikat
Nopeimmat
kierrokset
2007 BMW Sauber/
Toro Rosso-Ferrari
14. 8 6 0 0 0 0
2008 Toro Rosso-Ferrari 8. 18 35 1 1 1 0
2009 Red Bull-Renault 2. 17 84 4 8 4 3
2010 Red Bull-Renault 1. 19 256 5 10 10 3
2011 Red Bull-Renault 1. 19 392 11 17 15 3
2012 Red Bull-Renault 1. 20 281 5 10 6 6
2013 Red Bull-Renault 1. 19 397 13 16 9 7
2014 Red Bull-Renault 6. 19 88 0 4 0 1
Yhteensä (8 kautta) 139 1618 39 66 45 24

F1-tulokset kilpailuittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Vahvennetut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa)

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Pisteet Sijoitus
2007 BMW Sauber AUS
 
MAL
 
BHR
 
ESP
 
MON
 
CAN
 
USA
8
FRA
 
GBR
 
EUR
 
6 14.
Toro Rosso HUN
16
TUR
19
ITA
18
BEL
Kesk.
JPN
Kesk.
CHN
4
BRA
Kesk.
2008 Toro Rosso AUS
Kesk.
MAL
Kesk.
BHR
Kesk.
ESP
Kesk.
TUR
17
MON
5
CAN
8
FRA
12
GBR
Kesk.
GER
8
HUN
Kesk.
EUR
6
BEL
5
ITA
1
SIN
5
JPN
6
CHN
9
BRA
4
35 8.
2009 Red Bull AUS
13
MAL
15
CHN
1
BHR
2
ESP
4
MON
Kesk.
TUR
3
GBR
1
GER
2
HUN
Kesk.
EUR
Kesk.
BEL
3
ITA
8
SIN
4
JPN
1
BRA
4
ABU
1
84 2.
2010 Red Bull BHR
4
AUS
Kesk.
MAL
1
CHN
6
ESP
3
MON
2
TUR
Kesk.
CAN
4
EUR
1
GBR
7
GER
3
HUN
3
BEL
15
ITA
4
SIN
2
JPN
1
KOR
Kesk.
BRA
1
ABU
1
256 1.
2011 Red Bull AUS
1
MAL
1
CHN
2
TUR
1
ESP
1
MON
1
CAN
2
EUR
1
GBR
2
GER
4
HUN
2
BEL
1
ITA
1
SIN
1
JPN
3
KOR
1
IND
1
ABU
Kesk.
BRA
2
392 1.
2012 Red Bull AUS
2
MAL
11
CHN
5
BHR
1
ESP
6
MON
4
CAN
4
EUR
Kesk.
GBR
3
GER
5
HUN
4
BEL
2
ITA
22
SIN
1
JPN
1
KOR
1
IND
1
ABU
3
USA
2
BRA
6
281 1.
2013 Red Bull AUS
3
MAL
1
CHN
4
BHR
1
ESP
4
MON
2
CAN
1
GBR
Kesk.
GER
1
HUN
3
BEL
1
ITA
1
SIN
1
KOR
1
JPN
1
IND
1
ABU
1
USA
1
BRA
1
397 1.
2014 Red Bull AUS
Kesk.
MAL
3
BHR
6
CHN
5
ESP
4
MON
Kesk.
CAN
3
AUT
Kesk.
GBR
5
GER
4
HUN
7
BEL
5
ITA
6
SIN
2
JPN
3
RUS
8
USA
7
BRA
5
ABU
8
88 6.

Merkkipaaluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Merkkipaalu Ajetut GP:t Osakilpailu
1 Ensimmäinen kilpailu 1 Yhdysvaltain GP 2007
2 Ensimmäiset MM-pisteet 1 Yhdysvaltain GP 2007
3 Ensimmäinen johtokierros 7 Japanin GP 2007
4 Ensimmäinen palkintosija 22 Italian GP 2008
5 Ensimmäinen voitto 22 Italian GP 2008
6 Ensimmäinen paalupaikka 22 Italian GP 2008
7 Ensimmäinen nopein kierros 34 Britannian GP 2009
8 Ensimmäinen hattutemppu 34 Britannian GP 2009
9 100 MM-pistettä 41 Japanin GP 2009
10 10 palkintosijaa 46 Malesian GP 2010
11 200 MM-pistettä 49 Monacon GP 2010
12 10 paalupaikkaa 53 Britannian GP 2010
13 300 MM-pistettä 58 Singaporen GP 2010
14 400 MM-pistettä 62 Abu Dhabin GP 2010
15 10 voittoa 62 Abu Dhabin GP 2010
16 1. maailmanmestaruus 62 Abu Dhabin GP 2010
17 20 palkintosijaa 63 Australian GP 2011
18 500 MM-pistettä 67 Espanjan GP 2011
19 20 paalupaikkaa 68 Monacon GP 2011
20 600 MM-pistettä 73 Unkarin GP 2011
21 30 palkintosijaa 74 Belgian GP 2011
22 700 MM-pistettä 77 Japanin GP 2011
23 2. maailmanmestaruus 77 Japanin GP 2011
24 20 voittoa 78 Korean GP 2011
25 1. Grand Slam 79 Intian GP 2011
26 30 paalupaikkaa 81 Brasilian GP 2011
27 800 MM-pistettä 84 Kiinan GP 2012
28 10 nopeinta kierrosta 85 Bahrainin GP 2012
29 2. Grand Slam 96 Japanin GP 2012
30 1000 MM-pistettä 98 Intian GP 2012
31 100 kilpailua 100 Yhdysvaltain GP 2012
32 3. maailmanmestaruus 101 Brasilian GP 2012
33 1100 MM-pistettä 104 Kiinan GP 2013
34 50 palkintosijaa 107 Monacon GP 2013
35 30 voittoa 110 Saksan GP 2013
36 1200 MM-pistettä 110 Saksan GP 2013
37 20 nopeinta kierrosta 112 Belgian GP 2013
38 40 paalupaikkaa 113 Italian GP 2013
39 3. Grand Slam 114 Singaporen GP 2013
40 1300 MM-pistettä 114 Singaporen GP 2013
41 4. Grand Slam 115 Korean GP 2013
42 4. maailmanmestaruus 117 Intian GP 2013
43 60 palkintosijaa 118 Abu Dhabin GP 2013
44 1400 MM-pistettä 118 Abu Dhabin GP 2013
45 1500 MM-pistettä 127 Kanadan GP 2014
46 1600 MM-pistettä 137 Yhdysvaltain GP 2014

Voitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Kilpailu
1 Italian Grand Prix 2008
2 Kiinan Grand Prix 2009
3 Britannian Grand Prix 2009
4 Japanin Grand Prix 2009
5 Abu Dhabin Grand Prix 2009
6 Malesian Grand Prix 2010
7 Euroopan Grand Prix 2010
8 Japanin Grand Prix 2010
9 Brasilian Grand Prix 2010
10 Abu Dhabin Grand Prix 2010
11 Australian Grand Prix 2011
12 Malesian Grand Prix 2011
13 Turkin Grand Prix 2011
14 Espanjan Grand Prix 2011
15 Monacon Grand Prix 2011
16 Euroopan Grand Prix 2011
17 Belgian Grand Prix 2011
18 Italian Grand Prix 2011
19 Singaporen Grand Prix 2011
20 Korean Grand Prix 2011
21 Intian Grand Prix 2011
22 Bahrainin Grand Prix 2012
23 Singaporen Grand Prix 2012
24 Japanin Grand Prix 2012
25 Korean Grand Prix 2012
26 Intian Grand Prix 2012
27 Malesian Grand Prix 2013
28 Bahrainin Grand Prix 2013
29 Kanadan Grand Prix 2013
30 Saksan Grand Prix 2013
31 Belgian Grand Prix 2013
32 Italian Grand Prix 2013
33 Singaporen Grand Prix 2013
34 Korean Grand Prix 2013
35 Japanin Grand Prix 2013
36 Intian Grand Prix 2013
37 Abu Dhabin Grand Prix 2013
38 Yhdysvaltain Grand Prix 2013
39 Brasilian Grand Prix 2013

Nopeimmat kierrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Kilpailu
1 Britannian Grand Prix 2009
2 Belgian Grand Prix 2009
3 Abu Dhabin Grand Prix 2009
4 Monacon Grand Prix 2010
5 Saksan Grand Prix 2010
6 Unkarin Grand Prix 2010
7 Euroopan Grand Prix 2011
8 Korean Grand Prix 2011
9 Intian Grand Prix 2011
10 Bahrainin Grand Prix 2012
11 Kanadan Grand Prix 2012
12 Unkarin Grand Prix 2012
13 Japanin Grand Prix 2012
14 Abu Dhabin Grand Prix 2012
15 Yhdysvaltain Grand Prix 2012
16 Kiinan Grand Prix 2013
17 Bahrainin Grand Prix 2013
18 Monacon Grand Prix 2013
19 Belgian Grand Prix 2013
20 Singaporen Grand Prix 2013
21 Korean Grand Prix 2013
22 Yhdysvaltain Grand Prix 2013
23 Espanjan Grand Prix 2014
24 Yhdysvaltain Grand Prix 2014

Paalupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Kilpailu
1 Italian Grand Prix 2008
2 Kiinan Grand Prix 2009
3 Turkin Grand Prix 2009
4 Britannian Grand Prix 2009
5 Japanin Grand Prix 2009
6 Bahrainin Grand Prix 2010
7 Australian Grand Prix 2010
8 Kiinan Grand Prix 2010
9 Euroopan Grand Prix 2010
10 Britannian Grand Prix 2010
11 Saksan Grand Prix 2010
12 Unkarin Grand Prix 2010
13 Japanin Grand Prix 2010
14 Korean Grand Prix 2010
15 Abu Dhabin Grand Prix 2010
16 Australian Grand Prix 2011
17 Malesian Grand Prix 2011
18 Kiinan Grand Prix 2011
19 Turkin Grand Prix 2011
20 Monacon Grand Prix 2011
21 Kanadan Grand Prix 2011
22 Euroopan Grand Prix 2011
23 Unkarin Grand Prix 2011
24 Belgian Grand Prix 2011
25 Italian Grand Prix 2011
26 Singaporen Grand Prix 2011
27 Japanin Grand Prix 2011
28 Intian Grand Prix 2011
29 Abu Dhabin Grand Prix 2011
30 Brasilian Grand Prix 2011
31 Bahrainin Grand Prix 2012
32 Kanadan Grand Prix 2012
33 Euroopan Grand Prix 2012
34 Japanin Grand Prix 2012
35 Intian Grand Prix 2012
36 Yhdysvaltain Grand Prix 2012
37 Australian Grand Prix 2013
38 Malesian Grand Prix 2013
39 Kanadan Grand Prix 2013
40 Italian Grand Prix 2013
41 Singaporen Grand Prix 2013
42 Korean Grand Prix 2013
43 Intian Grand Prix 2013
44 Yhdysvaltain Grand Prix 2013
45 Brasilian Grand Prix 2013

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Eniten pisteitä kauden aikana: 397
  • Eniten johdettuja kierroksia kauden aikana: 739
  • Eniten voittoja paalupaikalta lähdettäessä kauden aikana: 9
  • Eniten voittoja kauden aikana: 13 (jakaa Michael Schumacherin kanssa)
  • Eniten peräkkäisiä voittoja kauden aikana: 9
  • Eniten peräkkäisiä voittoja: 9 (jakaa Alberto Ascarin kanssa)
  • Eniten paalupaikkoja yhden kauden aikana: 15
  • Nuorin GP-viikonloppuun osallistunut kuljettaja: 19 vuotta, 53 päivää
  • Nuorin kilpailun johdossa ollut: 20 vuotta, 89 päivää
  • Nuorin MM-pisteitä saanut: 19 vuotta, 349 päivää (Daniil Kvjat rikkoi ennätyksen Australian GP:ssä 2014.)
  • Nuorin GP-voittaja: 21 vuotta, 73 päivää
  • Nuorin hattutempun ajanut kuljettaja (paalupaikka, voitto ja nopein kierros): 21 vuotta, 353 päivää
  • Nuorin paalupaikalta lähtenyt kuljettaja: 21 vuotta, 72 päivää
  • Nuorin maailmanmestari: 23 vuotta, 134 päivää
  • Nuorin tuplamaailmanmestari: 24 vuotta 98 päivää
  • Nuorin Grand Slamin (paalupaikka, voitto, nopein kierros ja johto jokaisella kierroksella) ajanut kuljettaja: 24 vuotta, 119 päivää
  • Nuorin kolminkertainen maailmanmestari: 25 vuotta, 145 päivää
  • Nuorin nelinkertainen maailmanmestari: 26 vuotta, 116 päivää

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tallipäälliköt arvostelivat Vettelin kauden parhaaksi 19.11.2009. YLE. Viitattu 2.3.2010.
  2. a b http://www.mtv.fi/sport/f1/uutinen/artikkeli/red-bull-vahvisti-vettel-lahtee/4381250
  3. a b Nyt se on varmaa: Vettel Räikkösen tallikaveriksi Viitattu 20.11.14, MTV.fi
  4. http://www.urheiluviikko.net/esittelyt/f1-kuskit-nykyiset-ja-legendat/sebastian-vettel
  5. Vettel replaces Speed at Toro Rosso Formula1.com. 31.7.2007. Viitattu 17.7.2008. (englanniksi)
  6. http://www.gponline.fi/formula-1/formula-1-kuljettajat/sebastian-vettel/
  7. Räikkönen ja Hamilton epäonnistuivat, Vettel paalulle, Kovalainen toinen 13.9.2008. MTV3. Viitattu 13.9.2008.
  8. Vettel korvaa Coulthardin Red Bull -tallissa 17.7.2008. MTV3. Viitattu 17.7.2008.
  9. http://www.mtv3.fi/urheilu/f1/uutiset.shtml/2012/03/1518113/vettel-haukkui-kanssakilpailijan-idiootiksi
  10. a b http://www.mtv3.fi/urheilu/f1/uutiset.shtml/2013/01/1685548/vettelin-radiopurnausta-paljastui
  11. Vettel jo Prostin rinnalle paalupaikoissa
  12. http://www.bbc.co.uk/sport/0/formula1/19939422
  13. Vettel mestariksi - sähläyksestä huolimatta mtv3.fi. Viitattu 25.11.2012.
  14. Ferrari pyytää FIA:n selvitystä Vettelin ohituksesta mtv3.fi. Viitattu 29.11.2012.
  15. a b F1-moguli tyrmäsi Vettel-kohun "täytenä vitsinä" yle.fi. Viitattu 2.12.2012.
  16. Ferrari-pomo: Halusimme selvyyden nettihuhuun mtv3.fi. Viitattu 30.11.2012.
  17. http://www.motorsport.com/f1/news/vettel-apologizes-to-webber-after-late-on-track-battle-at-sepang/
  18. http://yle.fi/urheilu/vettel_fantastinen_kisa_alusta_loppuun/6793466
  19. http://yle.fi/urheilu/vettel_jatkoi_dominointiaan_raikkosen_kisasta_pannukakku/6820191
  20. http://www.mtv3.fi/urheilu/f1/uutiset.shtml/2013/09/1802389/f1-lehdistokatsaus-kuin-mount-everestille-uimahousuissa
  21. http://www.iltasanomat.fi/formula1/art-1288601851533.html
  22. http://www.mtv3.fi/urheilu/f1/uutiset.shtml/2013/10/1815457/raikkoselta-taas-huikea-nousu
  23. http://www.mtv3.fi/urheilu/f1/uutiset.shtml/2013/10/1818696/vettel-pidensi-voittoputkeaan---raikkonen-teki-taas-nousun
  24. http://www.mtv.fi/sport/f1/uutiset.shtml/2014/03/1872180/live-raikkoselta-hieno-nousu-startissa
  25. Red Bull: Sebastian Vettel announced Ferrari intentions on Friday 4.10.2014. Autosport.com. Viitattu 23.11.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sebastian Vettel.
Itävallan lippu Infiniti Red Bull Racing

Kilpakuljettajat:
1. Saksan lippu Sebastian Vettel  · 3. Australian lippu Daniel Ricciardo

Testikuljettajat:
Portugalin lippu António Félix da Costa  · Sveitsin lippu Sébastien Buemi

Formula 1 -autot:
RB1  · RB2  · RB3  · RB4  · RB5  · RB6  · RB7  · RB8  · RB9  · RB10