Keke Rosberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keke Rosberg
Keke Rosberg vuonna 1982.
Keke Rosberg vuonna 1982.
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Aktiivivuodet 1978–1986
Talli(t) Theodore, ATS, Wolf, Fittipaldi, Williams, McLaren
Kilpailuja 128 (114 starttia)
Maailmanmestaruuksia 1 (1982)
Voittoja 5
Palkintosijoja 17
Paalupaikkoja 5
Nopeimpia kierroksia 3
MM-pisteitä 159,5
Ensimmäinen kilpailu Etelä-Afrikan GP 1978
Ensimmäinen voitto Sveitsin GP 1982
Viimeinen voitto Australian GP 1985
Viimeinen kilpailu Australian GP 1986

Keijo Erik ”Keke” Rosberg (s. 6. joulukuuta 1948 Solna, Ruotsi) on suomalainen entinen autourheilija ja Formula 1:n ensimmäinen suomalainen maailmanmestari (1982).

Keken poika Nico Rosberg on myös Formula 1 -kuljettaja.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keijo Erik Rosberg syntyi kolmilapsisen perheensä vanhimmaksi lapseksi. Hänen isansä oli eläinlääkäri Lars Erik Rosberg ja äitinsä Lea Aino Marjatta Rosberg o.s Lautala. Rosbergilla on myös kaksi nuorempaa siskoa, Seija Rosberg ja Jatta Rosberg. Heistä nuorempi on naimisissa F1-manageri Didier Cotonin kanssa.

Rosberg vietti osan lapsuuttaan Oulussa, jossa hän sai ensimmäisen kerran ajaa karting-auton tyylistä laitetta, jonka oululainen autokauppias Heikki Vuolevi ja Rosbergin isä Lars yhdessä rakensivat. Muutettuaan Iisalmeen hänen karting-harrastuksensa laajeni. Rosberg kirjoitti ylioppilaaksi Iisalmen lyseosta keväällä 1967. Hän halusi tulla hammaslääkäriksi, mutta ei päässyt yliopistoon joten hän harjoitti ajamisen ohella omaa liiketoimintaa huonekalubisneksen saralla.lähde?

Rosberg voitti kartingissa useita Suomen-mestaruuksia ja Pohjoismaiden-mestaruuden. Sen jälkeen hän jatkoi FV1300- ja FV1600-luokista Formula 2:een ja muihin Formula-luokkiin vuonna 1976. Siirtyessään kilpailemaan ulkomaiden Formula-sarjoihin hän alkoi käyttää Keke-lempinimeä, koska arveli sen olevan helpommin ihmisten muistettavissa ja lausuttavissa muilla kielillä.[2] Siirtyessään Fv-luokkaan kartingista, Rosberg osti Lars Lincolnilta, Kurt Lincolnin pojalta ensimmäisen, lohjalaisen mekaanikko Olavi Vuorisen rakentaman oranssikorisen Formulan. Formulaan tilattiin moottori Saksasta.

Formula 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudet 1978–1981[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosberg Imolan varikolla Wolf-tallin kanssa vuonna 1979.

Vuonna 1978 Rosberg sai tilaisuuden kilpailla Formula 1 -sarjassa, kun Theodore-talli palkkasi hänet kuljettajakseen. Talli ei ollut sarjan parhaita, eikä taistellut voitoista. Rosberg selvisi ensimmäisessä kilpailussaan Etelä-Afrikassa karsinnoista ja lähti kilpailuun 24. lähtöruudusta, mutta joutui keskeyttämään polttoainevuotoon.[3] Kauden kuluessa hän kilpaili myös ATS-tallin autolla. Kuitenkin kauden merkittävin suoritus oli MM-sarjan ulkopuolisena kilpailuna ajetun BRDC International Trophyn voitto sateisella Silverstonen radalla. Vaikka kilpailu oli MM-sarjan ulkopuolinen, silti osallistujalistalla oli F1:n kuljettajien parhaimmistoa, mm. Niki Lauda, Mario Andretti ja James Hunt.

Kauden 1979 puolivälin tienoilla Rosberg liittyi Wolf-talliin entisen maailmanmestarin James Huntin tilalle. Vauhti oli ajoittain lupaavaa, ja Alankomaissa hän oli harjoitusten 8. Paras kilpailusijoitus oli Ranskassa ajettu yhdeksäs sija.

Kaudeksi 1980 Rosberg sai paikan Fittipaldi-tallista, jonka ykköskuljettajana ajoi kaksinkertainen maailmanmestari Emerson Fittipaldi. Kausi alkoi Argentiinassa tammikuun puolivälissä. Rosberg oli harjoitusten 13. nopein, mikä enteili hyvää kisaa. Itse kilpailussa hän ohitti yksi toisensa jälkeen edellä olevia autoja nousten kolmanneksi, ja vaikka hänen täytyi käydä varikolla polttoainetta tankkauttamassa, piti hän silti paikkansa maaliin asti. Näin hänestä tuli ensimmäinen suomalainen Formula 1:n palkintokorokkeella. Rosberg ajoi hyvin myös jatkossa, ja oli selvästi tallikaveriaan Fittipaldia nopeampi, mutta tallin autojen suorituskyky oli hiipunut suhteessa kilpailijoihin, eikä Rosberg ajanut enää kuin kerran MM-pisteille kauden aikana. Hän oli silti MM-sarjan 10.

Rosbergin toinen kausi Fittipaldilla oli pettymys. Auto oli sarjan heikoimpia, ja usein Rosbergin osana oli karsiutuminen tai keskeytys mekaaniseen vikaan. Hän olisi halunnut siirtyä tallista muualle, mutta Fittipaldi ei suostunut purkamaan sopimusta.lähde? Hänellä oli sopimus tallin kanssa vuoden 1982 loppuun, mutta hänen onnistui irrottautua tallista kauden 1981 lopussa vedoten maksamattomiin palkkoihin.

Kausi 1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 1982 Rosberg pääsi Williamsille, jossa hänellä oli ensi kertaa urallaan mahdollisuus taistella maailmanmestaruudesta. Ensimmäisessä, Etelä-Afrikassa ajetussa kilpailussa hän oli viides, mutta seuraava kilpailu Brasiliassa päättyi toiseen sijaan. Rosberg ehdittiin kertaalleen hylätä sääntöjenvastaisen vesitankin vuoksi, mutta hylkäys kumottiin pian ja Rosberg sai pitää sijansa. Hän oli toinen myös Long Beachin kisassa ja siirtyi selvään MM-johtoon. Rosbergin suorituksia alettiin arvostaa myös Suomessa, jossa hän oli aikaisemmin saanut osakseen arvostelua.lähde?

Runsas viikko Long Beachin kilpailun jälkeen tuli tieto, että Brasilian kilpailun protestit oli käsitelty ja Rosberg sekä kisan voittanut Nelson Piquet oli hylätty. Muutamat tallit olivat tehneet protestin Piquetä ja Rosbergiä vastaan sääntöjenvastaisista vesitankeista. Rosberg menetti MM-johdon lisäksi Brasilian palkintorahat. Hylkäyksistä johtuen Williams ja useat muut tallit päättivät boikotoida seuraavaa, San Marinon osakilpailua. Kilpailun odotettiin menettävän MM-arvonsa, mutta niin ei käynyt. Kilpailuun osallistui 14 autoa, ja sen voitti Ferrarin Didier Pironi.

Seuraavassa kilpailussa Belgiassa kaikki olivat jälleen mukana. Kilpailu muistetaan lähinnä Ferrarin Gilles Villeneuven ja Marchin Jochen Massin aika-ajoissa sattuneesta onnettomuudesta, joka johti Villeneuven kuolemaan. Itse kilpailussa Rosbergista tuli ensimmäinen suomalainen, joka on johtanut Formula 1:n MM-osakilpailua. Maalissa Rosberg oli toinen tehtyään kierroksella ohituksen yhteydessä pienen virheen, jonka seurauksena John Watson pääsi hänen ohitseen voittoon. Monacossa Rosberg keskeytti omaan ajovirheeseen, Detroitissa hän oli neljäs ja Kanadassa auton vaihteisto hajosi noin 20 kierrosta ennen maalia. Alankomaiden kolmannella sijallaan hän nousi MM-pisteissä kolmanneksi.

Britanniassa Rosberg saalisti uransa ensimmäisen paalupaikan, mutta kisassa auto sammui lähtöruudukkoon ja Rosberg joutui starttaamaan joukon hänniltä. Lopulta kisa päättyi Rosbergilta keskeytykseen auton teknisten ongelmien vuoksi. Ranskassa Rosberg oli viides.

Maailmanmestaruus näytti karkaavan Pironille. Eroa ranskalaisen ja Rosbergin välillä oli 16 pistettä. Saksan sateisissa harjoituksissa maailmanmestaruustaisto sai käänteen, kun Pironi ajoi Alain Prostin auton perään ja oli vähällä menettää henkensä. Hän joutui sairaalaan pitkäksi aikaa, eikä enää koskaan palannut Formula 1 -radoille. Kilpailussa Rosberg sijoittui kolmanneksi ja oli pitkän tauon jälkeen palkintokorokkeella. Suorituksesta tekee poikkeuksellisen se, että Rosberg ajoi kisan vara-autolla. Kolmannen sijan pisteillä ja Pironin onnettomuuden seurauksena Rosberg nousi uudelleen mukaan maailmanmestaruustaisteluun.

Itävallassa Rosberg oli lähellä voittoa, mutta jäi toiseksi häviten viidellä sadasosasekunnilla Elio de Angelisille. Rosberg nousi maailmanmestaruuspisteissä toiseksi. Eroa kauden keskeyttäneeseen Pironiin oli kuusi pistettä. Seuraavana kisana oli Sveitsin GP, joka ajettiin kuitenkin Ranskan Dijonissa. Kisassa Rosberg ajoi ensimmäiseen voittoonsa[2] ja sai palkinnoksi lehmänkellon. Maailmanmestaruus olisi katkolla seuraavassa osakilpailussa.

Kauden toiseksi viimeiseen kilpailuun Italiassa Rosberg pääsi starttaamaan heti turbojen perään seitsemännestä ruudusta. Lähtö ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla ja Rosberg menetti yhden sijan. Hieman ennen kisan puoltaväliä kierroksella 24 hän ohitti Bruno Giacomellin ja nousi seitsemänneksi. Rosbergin autosta kuitenkin irtosi takasiipi, minkä vuoksi hän joutui käymään varikolla. Varikkokäynti kesti yli kaksi minuuttia ja Rosberg oli lopulta kahdeksas jääden ilman MM-pisteitä.

Ennen viimeistä, Las Vegasissa ajettua kilpailua enää kahdella kuljettalla oli mahdollisuudet mestaruuteen. Watsonin tuli voittaa ja Rosbergin jäädä pisteittä, jotta Watsonista tulisi maailmanmestari. Aika-ajoissa Rosberg oli kuudes ja Watson yhdeksäs. Watson nousi heikon lähdön jälkeen vähitellen kohti kärkeä, ja noin 20 kierrosta ennen maalia hän oli toinen. Michele Alboreto ajoi kärjessä maaliin asti. Rosberg oli viides ja saavutti kaikkien aikojen ensimmäisenä pohjoismaalaisena kuljettajana Formula 1 -luokan maailmanmestaruuden. Hänet valittiin mestaruuden myötä Suomen vuoden urheilijaksi.[4]

Kaudet 1983–1986[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosberg Williamsin ratissa vuoden 1984 Dallasin GP:ssä, jonka hän voitti.

Rosbergin toinen kausi Williamsilla oli vaikea. Kauden kohokohta oli voitto Monacossa. Ennen lähtöä rata oli märkä, mutta kuivumassa. Kuljettajat valitsivat Rosbergia lukuun ottamatta sadekelin renkaat ja kisan alettua muiden oli käytävä varikolla vaihdattamassa kuivan kelin renkaat. Rosberg ajoi voittoon. Hän pääsi juhlimaan palkintokorokkeella myös Detroitissa sijoituttuaan toiseksi. Nämä olivat kuitenkin MM-kauden ainoat palkintosijoitukset ja Rosberg sijoittui mestaruustaulukossa viidennelle sijalle keräten yhteensä 27 pistettä. Vuonna 1983 järjestettiin kaikkien aikojen viimeistä kertaa MM-sarjan ulkopuolinen kilpailu: 1983 Race of Champions Brands Hatchissa, jonka Rosberg vei nimiinsä.

Kaudella 1984 auton epäluotettavuus kiusasi Rosbergia. Viimeisestä seitsemästä kisasta hän pääsi maaliin vain yhdessä. Kauden kohokohtana voidaan pitää Dallasissa liukkaalla ja murenevalla katuradalla ajettua voittoa. Voitto oli ensimmäinen Hondan turbomoottorilla otettu ykköstila F1:ssä Loppupisteissä Rosberg sijoittui kahdeksanneksi 20,5 pisteellään.

Kaudella 1985 autossa oli edelleen suuria ongelmia luotettavuuden kanssa etenkin alkukaudesta, mutta voitto Detroitissa alkoi muuttamaan tilannetta. Rosberg kolmen palkintosijan putki ja kauden päätöskisan voitto Australiassa nostivat hänet MM-sarjan kolmannelle tilalle. Se oli hieno lopputulos Williamsille neljän vuoden yhteisen taipaleen päättyessä. Loppupisteissä Rosberg siis kolmas, 40 pistettä. Kaudesta muistetaan hyvin myös hänen huima kierros Silverstonen aika-ajoissa. Rosberg ajoi paalupaikalle, mitauttaen huikean 258.9km/h keskinopeuden. Se säilyi ennätyksenä aina 2000-luvulle asti.

Kaudella 1986 Rosberg ajoi McLarenilla, hallitsevan maailmanmestarin Alain Prostin tallikaverina.[2] Uudet säännöt, joissa bensaa tuli säästää entistä enemmän, eivät sopineet Rosbergille. Hän halusi ajaa täysillä, eikä se enää ollut mahdollista. Hän päätti lopettaa yhdeksän kautta kestäneen Formula 1 -uransa kauden jälkeen, lopettamispäätöksestään hän ilmoitti Saksan GP:n harjoituksissa. Syyksi hän kertoi alustavan suunnitelmansa lopettaa vuoden 1986 jälkeen ja ikänsä. Rosberg osoitti kuitenkin olevansa vielä huippukuljettaja, joka nopeudessa pystyi haastamaan lähes kaikki sen ajan kärkikuljettajat. Sen osoitti hänen viimeinen kilpailunsa Australiassa, jossa hän keskeytti rengasrikkoon ylivoimaiselta kärkipaikalta. Loppupisteissä Keke oli kuudes, 22 pisteellään.

Urheilu- ja vakioautot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosberg osallistui Span 24 tunnin ajoon Ferrarilla vuonna 1989, mutta ei saanut sijoitusta. Vuosina 1990–1991 hän ajoi urheiluautojen MM-sarjaa Peugeot’lla.[2] Jälkimmäisellä kaudella hän saavutti Yannick Dalmas’n kanssa osakilpailuvoitot Magny Coursissa ja Méxicossa, ja oli sarjan loppupisteissä 13. Kaudeksi 1992 Rosberg siirtyi saksalaiseen DTM-vakioautosarjaan, jossa hän ajoi AMG Mercedes -autolla. Hän voitti yhden osakilpailun ja sijoittui sarjan viidenneksi. Kaudet 1993–1994 hän kilpaili DTM:ssä Joestin Opelilla ja kaudella 1995 DTM:ssä ja ITC:ssä itse perustamansa Team Rosbergin Opelilla.[5] Rosberg päätti ajouransa kauteen 1995 ja keskittyi tallin johtamiseen. Toisinaan hän osallistui Tunturiralliin, mutta ajoi harrastemielellä. Viimeisen autokilpailunsa hän ajoi vuonna 2005.

Ajouransa jälkeen Rosberg on toiminut myös Mika Häkkisen, Jyrki Järvilehdon ja poikansa Nico Rosbergin managerina.[2]

Formula 1 -ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ensimmäinen suomalainen palkintokorokkeella
  • Ensimmäinen suomalainen kilpailun kärjessä
  • Ensimmäinen suomalainen paalupaikalla
  • Ensimmäinen suomalainen osakilpailuvoittaja
  • Ensimmäinen pohjoismaalainen maailmanmestari
  • Nopein keskinopeus aika-ajokierroksella vuodesta 1985 (Silverstone 4,718 km, 1.05,591, 258,95 km/h) hallussa aina vuoteen 2001 asti.

Kausi kaudelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[6]

Formula 1[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa ja kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta.

Kausi Talli Auto Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1978 Theodore Racing Hong Kong Theodore TR1 Cosworth V8 ARG
BRA
RSA
Ret
USW
DNPQ
MON
DNPQ
BEL
DNQ
ESP
DNPQ
NC 0
ATS Racing ATS HS1 SWE
15
FRA
16
GBR
17
Theodore Wolf WR3 GER
10
AUT
NC
Wolf WR4 NED
Kesk.
ITA
DNPQ
ATS Racing ATS D1 USE
Kesk.
CAN
NC
1979 Olympus Cameras Wolf Racing Wolf WR8 Cosworth V8 ARG
BRA
RSA
USW
ESP
BEL
MON
FRA
9
GER
Kesk.
ITA
Kesk.
NC 0
Wolf WR7 GBR
Kesk.
Wolf WR9 AUT
Kesk.
NED
Kesk.
CAN
DNQ
Wolf WR8/9 USE
Kesk.
1980 Skol Fittipaldi Team Fittipaldi F7 Cosworth V8 ARG
3
BRA
9
RSA
Kesk.
USW
Kesk.
BEL
7
MON
DNQ
FRA
Kesk.
GBR
DNQ
10. 6
Fittipaldi F8 GER
Kesk.
AUT
16
NED
DNQ
ITA
5
CAN
9
USE
10
1981 Fittipaldi Automotive Fittipaldi F8C Cosworth V8 USW
Kesk.
BRA
9
ARG
Kesk.
SMR
Kesk.
BEL
Kesk.
MON
DNQ
ESP
12
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
DNQ
AUT
NED
DNQ
ITA
DNQ
CAN
DNQ
CPL
10
NC 0
1982 TAG Williams Team Williams FW07C Ford V8 RSA
5
BRA
DSQ
USW
2
SMR
1. 44
Williams FW08 BEL
2
MON
Kesk.
DET
4
CAN
Kesk.
NED
3
GBR
Kesk.
FRA
5
GER
3
AUT
2
SUI
1
ITA
8
CPL
5
1983 TAG Williams Team Williams FW08C Ford V8 BRA
DSQ
USW
Kesk.
FRA
5
SMR
4
MON
1
BEL
5
DET
2
CAN
4
GBR
11
GER
10
AUT
8
NED
Kesk.
ITA
11
EUR
Kesk.
5. 27
Williams FW09 Honda V6 (t/c) RSA
5
1984 Williams Grand Prix Eng. Williams FW09 Honda V6 (t/c) BRA
2
RSA
Kesk.
BEL
4
SMR
Kesk.
FRA
6
MON
4
CAN
Kesk.
DET
Kesk.
DAL
1
8. 20.5
Williams FW09B GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
NED
8
ITA
Kesk.
EUR
Kesk.
POR
Kesk.
1985 Canon Williams Team Williams FW10 Honda V6 (t/c) BRA
Kesk
POR
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
8
CAN
4
DET
1
FRA
2
GBR
Kesk.
GER
12
AUT
Kesk.
NED
Kesk.
ITA
Kesk.
BEL
4
EUR
3
RSA
2
AUS
1
3. 40
1986 Marlboro McLaren McLaren MP4/2C TAG V6 (t/c) BRA
Kesk.
ESP
4
SMR
5
MON
2
BEL
Kesk.
CAN
4
DET
Kesk.
FRA
4
GBR
Kesk.
GER
5
HUN
Kesk.
AUT
9
ITA
4
POR
Ret
MEX
Kesk.
AUS
Kesk.
6. 22

Muut sarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Auto Sarja Sijoitus
1966 Formula K SM 1.
1966 Formula K PM 1.
1967 Formula K SM 1.
1970 Formula K SM 1.
1970 Formula K EM 5.
1970 Formula K MM 5.
1972 Formula V SM 3.
1972 Formula V Amer-cup 1.
1973 Formula V SM 1.
1973 Formula V PM 1.
1973 Formula V EM 1.
1974 Formula Super V EM 3.
1974 Formula Super V Castrol-cup 2.
1975 Formula Super V EM 5.
1975 Formula Super V Castrol-cup 1.
1975 Formula Super V Solex-cup 1.
1975 Formula Super V Saksan-mestaruus 1.
1976 Formula 2 EM 10.
1977 Formula 2 EM 6.
1977 Formula Atlantic Atlantic-sarja 1.
1977 Formula Pacific Tasman-sarja 1.
1978 Formula Pacific Tasman-sarja 1.
1978 Formula Atlantic Atlantic-sarja 2.
1978 Formula 2 EM 5.
1978 Formula 1 International Trophy 1.
1991 World Sportscar Championship 13.
1992 DTM 5.
1993 DTM 17
1994 DTM 14.
1995 DTM 18.
1995 ITC 20.

Siviilielämä ja Populaarikulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rosberg avioitui saksalaisen tulkin, Gesine (Sina) ent. Gleitsmann-Dengelin kanssa Mauritiuksella vuonna 1983. Heillä on poika; Nico Rosberg, joka on myös tunnettu F1-kuljettaja. Nicolla on kaksoiskansalaisuus; Saksan ja Suomen. F1-sarjassa hän kuitenkin edustaa Saksaa.

Rosberg omistaa asuntoja mm. Monacossa, Espanjan Ibizalla, Itävallassa sekä Suomen Levillä.

Hän on toiminut kommentaattorina MTV3-kanavan F1-lähetyksissä. Hän on kommentoinut kilpailuja myös Saksan TV:lle.

Keke oli alun alkaen nimeltään Keijo, mutta muutti kutsumanimensä Kekeksi, sillä arvioi sen olevan helpommin muistettava ja lausuttava ulkomaalaisten korvaan. Samalla tavalla hän teki Jyrki Järvilehdon kanssa, kun manageroi häntä 1980-luvun lopussa. Nimeksi muutettiin JJ Lehto.

Kekellä on ollut myös oma nimikkoautomalli. Opel Calibraa sai nimellä Opel Calibra Keke Rosberg Edition. Auto oli erittäin suosittu, Keke ajoi vastaavan mallisella autolla DTM-sarjaa.

Juice Leskinen on säveltänyt ja sanoittanut Rosbergista laulun ”Keke Rosberg formula rock”, jonka esitti Matti Pellonpää ystävineen. Huhujen mukaan Keke ei pitänyt kappaleesta kovinkaan paljoa.

Galicialaisella Siniestro Total-yhtyeellä on kappale nimeltä Keke Rosberg.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]