Renault F1

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Renault Ranskan lippu
Päämaja Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Enstone, Englanti
Henkilökunta Ranskan lippu Éric Boullier
Italian lippu Flavio Briatore
Irlannin lippu Bob Bell
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Mike Gascoyne
Luxemburgin lippu Gerard Lopez
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Pat Symonds
Italian lippu Dino Toso
Tunnetuimmat kuljettajat Espanjan lippu Fernando Alonso
Ranskan lippu René Arnoux
Ranskan lippu Alain Prost
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button
Italian lippu Giancarlo Fisichella
Italian lippu Jarno Trulli
Puolan lippu Robert Kubica
Venäjän lippu Vitali Petrov
Saksan lippu Nick Heidfeld
Suomen lippu Heikki Kovalainen
Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa
Ensimmäinen kilpailu Britannian GP 1977
Kilpailuja 304
Valmistajien
maailmanmestaruuksia
2 (20052006)
Kuljettajien
maailmanmestaruuksia
2 (Fernando Alonso, 20052006)
Voittoja 35
Paalupaikkoja 51
Nopeimpia kierroksia 31
Viimeinen kilpailu Brasilian GP 2011

Renault F1 ja kaudella 2011 nimellä Lotus Renault GP, oli ranskalainen Formula 1 -talli, joka kilpaili sarjassa aluksi kausilla 19771985 ja uudelleen kausilla 2002-2011. Se palasi F1:een omana tallina 17 vuoden tauon jälkeen vuonna 2002 ostamalla Benetton-tallin.[1] Vuodesta 2012 eteenpäin talli tunnetaan nimellä Lotus F1.

Kauden 2010 päätteeksi talli oli osallistunut 285 Grand Prix'hin, joista se oli voittanut 35, saavuttanut kaksi valmistajien ja kuljettajien mestaruutta, 51 paalupaikkaa, 97 palkintosijaa ja 27 kilpailun nopeinta kierrosta. Pisteitä talli oli saavuttanut yhteensä 1 245 ja pisteille tallin autolla oli ajettu 246 kertaa.[2] Group Lotus toimii tallin nimisponsorina kaudella 2011.

Williamsin ja Benettonin moottorintoimittajana Renault saavutti kuusi valmistajien mestaruutta (19921997) sekä viisi kuljettajien mestaruutta (1992–1993, 1995–1997).[3]

Renault toi mukanaan ensimmäisen turboahdetun moottorin F1:een vuonna 1977 ja saavutti vuonna 1979 ensimmäisen voiton turbomoottorisella autolla. Kuitenkaan talli ei voittanut ainuttakaan mestaruutta turboaikakaudella.[3]

Formula 1 (1977–1985)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvaikeuksia (1977–1978)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1977[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1977 oli Renault-tallin ensimmäinen kausi Formula 1 -sarjassa. Talli tuli sarjaan tavoitteenaan voittaa maailmanmestaruus täysin ranskalaisella kokoonpanolla (kuljettaja, moottori, auto, renkaat, öljyt).[4] RS01-auton ainoaksi kuljettajaksi pestattiin ranskalainen Jean-Pierre Jabouille. Rengastoimittajaksi valittiin Michelin ja rahoituksen sekä öljyt talli sai Elfiltä.[5]

Formula 1 -sarjan historian ensimmäinen turbomoottorilla varustettu auto, Renault RS01, esiteltiin 10. toukokuuta 1977 Pariisissa. Moottori oli 1,5-litrainen Renault Gordini EF1 V6. Ensimmäisen kerran auto nähtiin kilpailussa Britannian GP:ssa heinäkuussa. Auto kärsi ylikuumenemisongelmista ja hitaasta kaasun reagoinnista sekä kaiken moottoritehon hyödyntäminen oli vaikeaa.[4] Luotettavuusongelmien ja ulkonäön takia autoa nimitettiin keltaiseksi teekupiksi (yellow teapot).[6]

René Arnoux ja RS01 näytösajossa vuonna 2007.

Hollannin GP:ssa Jabouille ajoi aika-ajoissa jo kymmenenteen lähtöruutuun, mutta kilpailussa maaliin pääsy jäi haaveeksi. Kauden toiseksi viimeisessä kilpailussa, Kanadan GP:ssa, Jabouille karsiutui kilpailusta. Tämän jälkeen Renault ei enää osallistunut kauden päättäneeseen Japanin GP:hin.[7]

1978[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1978 talli jatkoi samalla edelliskauden kokoonpanolla. RS01-auton ainoana kuljettajana jatkoi Jean-Pierre Jabouille. Renault alkoi nyt keskittymään paremmin F1-projektiin sen voitettua ensimmäisen Le Mansin 24 tunnin ajon.[8]

Kauden aikana auton nopeus alkoi parantua, mistä osoituksena oli useat Jabouillen aika-ajosijoitukset kymmenen parhaan joukossa.[9] Itävallan- ja Italian GP:ssa hän oli jo kolmanneksi nopein. Ensimmäisen kerran RS01-auto selvisi maaliin saakka kymmenenneksi Monacon GP:ssa. Espanjan GP:ssa Jabouille oli maalissa 13. Seitsemän perättäisen keskeytyksen jälkeen Yhdysvaltain GP:ssa Watkins Glenin radalla Jabouille ajoi maaliin neljäntenä ja saavutti tallille sen historian ensimmäisen pistesijoituksen. Kauden päättäneessä Kanadan GP:ssa Jabouille oli vielä 12.[7]

Valmistajien MM-sarjassa talli sijoittui 12:nneksi kolmella pisteellä.[10]

Läpimurto (1979–1980)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1979[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 1979 talli lähti MM-sarjaan kahden kuljettajan voimin. Jean-Pierre Jabouille sai rinnalleen ranskalaisen René Arnoux'n. Kauden alussa käytössä oli vielä RS01-auto ja Michelinin renkaat.[11]

Kauden kolmannessa kilpailussa Etelä-Afrikan GP:ssa Jabouille saavutti Renault'n historian ensimmäisen paalupaikan. Kilpailussa kumpikaan autoista ei kuitenkaan jaksanut maaliin saakka.[11]

Monacon GP:hin talli sai käyttöönsä uuden auton, malliltaan RS10.[8] Seuraavaksi ajetussa tallin kotikilpailussa, Ranskan GP:ssa, talli saavutti historian ensimmäisen voiton, kun Jabouille ajoi paalupaikalta voittoon. Arnoux täydensi tallin menestystä sijoittumalla kolmanneksi lähdettyään kilpailuun toisesta lähtöruudusta. Hän myös kellotti kilpailun nopeimman kierroksen. Britannian GP:ssa Arnoux ajoi toistamiseen peräkkäin palkintokorokkeelle sijoittumalla kilpailussa toiseksi. Jabouille starttasi Saksan GP:hin paalupaikalta, mutta joutui keskeyttämään Arnoux'n tavoin jo kilpailun alkuvaiheessa. Itävallan GP:ssa Arnoux oli aika-ajojen nopein ja ajoi kilpailun nopeimman kierroksen, mutta lopputuloksissa hän joutui tyytymään kuudenteen sijaan. Jabouille jatkoi tallin paalupaikkaputken neljän kilpailun mittaiseksi Italian GP:ssa. Moottoririkko kilpailun lopussa kuitenkin päätti hänen matkantekonsa. Kauden päätöskilpailussa, Yhdysvaltain GP:ssa, Arnoux ajoi seitsemännestä lähtöruudusta toiseksi.[12]

Renault saavutti kauden aikana yhteensä 26 pistettä. Valmistajien MM-sarjassa se sijoittui kuudenneksi.[13]

1980[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauteen 1980 talli lähti kuljettajinaan tutut Jean-Pierre Jabouille ja René Arnoux. Auto kantoi mallinimeä RE20 ja renkaat toimitti Michelin.[14]

Kauden toiseen kilpailuun, Brasilian GP:hin, Jabouille starttasi paalupaikalta. Kilpailussa hän joutui kuitenkin keskeyttämään, mutta Arnoux puolestaan onnistui saavuttamaan nopeimman kierroksen ja uransa ensimmäisen voiton. Seuraavaksi ajetussa Etelä-Afrikan GP:ssa merkkipaalut jakaantuivat samalla tavalla Renault-kuljettajien kesken, kun Jabouille lähti paalulta ja Arnoux voitti kilpailun sekä ajoi nopeimman kierroksen. Kilpailun jälkeen talli nousi valmistajien MM-sarjassa ensimmäiseksi ja Arnoux siirtyi kuljettajien MM-sarjan kärkeen ensimmäistä kertaa.[15]

Belgian GP:ssa Arnoux ajoi pisteille neljänneksi. Tallin ja kuljettajien kotikilpailussa Ranskan GP:ssa Arnoux suoriutui maaliin viidentenä. Viiden peräkkäisen keskeytyksen jälkeen Jabouille pääsi viimein juhlimaan kauden ensimmäistä voittoaan Itävallan GP:ssa. Arnoux lähti kilpailuun paalupaikalta ja ajoi kilpailun nopeimman kierroksen, muttu selviytyi maaliin vasta yhdeksäntenä. Hollannin GP:ssa Arnoux ajoi paalupaikalta toiseksi ja kellotti kilpailun nopeimman kierroksen nimiinsä. Italian GP:hin tallin autot starttasivat kolmatta kertaa peräkkäin eturivistä, kun Arnoux oli ensimmäisessä ja Jabouille toisessa lähtöruudussa. Kilpailussa Arnoux jäi vasta kymmenenneksi ja Jabouille joutui keskeyttämään.[15] Kanadan GP:ssa sattuneessa ulosajossa Jabouille loukkasi jalkansa ja tämän seurauksena joutui päättämään Formula 1 -uransa.

Valmistajien MM-sarjassa Renault sijoittui neljänneksi 38 pisteellä ja oli paras Michelinin renkaita käyttänyt talli.[16]

Mestaruuden tavoittelu (1981–1983)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1981[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauteen 1981 talli lähti uuden kuljettajan voimin, kun René Arnoux'n kuljettajapariksi palkattiin ranskalainen Alain Prost, josta tuli myöhemmin urallaan nelinkertainen maailmanmestari. Kauden viidessä ensimmäisessä kilpailussa tallilla oli käytössään edelliskauden auton päivitetty versio, RE20B. Rengastoimittajana oli Michelin.[17]

Tallin molemmat kuljettajat avasivat kauden pistetilinsä kolmannessa kilpailussa, Argentiinan GP:ssa, kun Prost ajoi toisesta lähtöruudusta kolmanneksi ja Arnoux oli viides.[18] Monacon GP:ssa talli sai käyttöönsä uuden RE30-auton, mutta kilpailussa molemmat kuljettajat joutuivat keskeyttämään.[19]

Talli onnistui jälleen kotikilpailussaan Ranskan GP:ssa, kun Prost ajoi uransa ensimmäiseen voittoon ja Arnoux oli neljäs lähdettyään paalupaikalta. Prost saavutti myös kilpailun nopeimman kierroksen. Seuraavaksi ajetussa Britannian GP:ssa Arnoux oli aika-ajoissa nopein ja Prost toinen. Kilpailussa Arnoux saavutti nopeimman kierroksen ja oli lähellä voittoa, mutta hän joutui keskeyttämään kärkipaikalta neljä kierrosta ennen maalia. Saksan GP:hin Prost starttasi vuorostaan paalupaikalta ja Arnoux hänen rinnaltaan toisesta lähtöruudusta. Lopputuloksissa Prost oli toinen ja Arnoux 13. Itävallan GP:ssa Arnoux ajoi paalupaikalta toiseksi ja Prost keskeytti lähdettyään toisesta ruudusta. Hollannin GP:ssa talli valtasi eturivin lähtöruudut jo neljännen kerran peräkkäin, kun Prost oli paalulla ja Arnoux toinen. Prost onnistui kilpailussa palauttamaan tallin voittokantaan ottamalla kauden toisen voittonsa. Italian GP:hin Arnoux starttasi paalupaikalta, mutta Prost nousi kolmannesta lähtöruudusta kärkeen jo ensimmäisellä kierroksella ja piti sijoituksensa ruutulipulle saakka. Kauden päättäneessä Las Vegasin GP:ssa Prost ajoi toiseksi.[19]

Valmistajien MM-sarjassa Renault sijoittui parhaana ranskalaistallina kolmanneksi. Pisteitä Prost ja Arnoux saavuttivat kauden aikana yhteensä 54.[20]

1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1982 talli kilpaili viimeistä kertaa kahden ranskalaiskuljettajan voimin, kun RE30B-autolla ajoivat Alain Prost ja René Arnoux. Michelin jatkoi rengastoimittajana.[21]

Kausi alkoi mainiosti, kun Prost voitti avauskilpailun, Etelä-Afrikan GP:n, ja paalupaikalta startannut Arnoux oli kolmas. Prost saavutti myös kilpailun nopeimman kierroksen. Prost jatkoi voittokulkuaan seuraavaksi ajetussa Brasilian GP:ssa, jossa hän saavutti myös paalupaikan ja nopeimman kierroksen. San Marinon GP:ssa Arnoux saavutti tallin historian 20. paalupaikan ja Prost starttasi hänen rinnaltaan toisesta lähtöruudusta, mutta kilpailussa molemmat joutuivat keskeyttämään teknisten ongelmien takia. Prost lähti paalupaikalta ja Arnoux toisesta lähtöruudusta Belgian GP:hin, mutta kilpailussa molemmat keskeyttivät jälleen. Monacon GP:ssa oli Arnoux'n vuoro startata paalupaikalta, mutta edellisten kilpailuiden tapaan hän keskeytti. Keskeytyksen seurauksena Prost siirtyi kärkeen, mutta hänkin joutui keskeyttämään vain kolme kierrosta ennen maalia. Itä-Yhdysvaltain GP:ssa Prost saavutti aika-ajoissa paalupaikan, mutta keskeytti jälleen kilpailussa. Arnoux lähti paalupaikalta ja Prost toisesta eturivin lähtöruudusta Hollannin GP:hin, mutta molemmat kuljettajat keskeyttivät kilpailussa ja samalla tallin pisteetön jakso kasvoi seitsemän kilpailun mittaiseksi.[22]

Prost palasi pistekantaan Britannian GP:ssa sijoittumalla kuudenneksi. Arnoux katkaisi yhdeksän kilpailun mittaisen pisteettömän putkensa ajamalla Ranskan GP:ssa paalupaikalta voittoon. Menestystä tallin kotikilpailussa täydensi Prost toisella sijallaan, joka samalla takasi tallin ensimmäisen kaksoisvoiton. Saksan GP:ssa Arnoux sijoittui toiseksi lähdettyään kilpailuun kolmannesta ruudusta. Dijonin radalla Ranskassa ajetussa Sveitsin GP:ssa Prost starttasi paalupaikalta ja saavutti kilpailun nopeimman kierroksen, mutta joutui lopputuloksissa tyytymään toiseen sijaan Keke Rosbergin ohitettua hänet. Italian GP:ssa Arnoux saavutti tallin kauden neljännen ja viimeisen voiton sekä nopeimman kierroksen. Prost ajoi vielä kauden päättäneessä Las Vegasin GP:ssa paalupaikalta neljänneksi.[22]

Kauden aikana erot kärkitallien välillä olivat tasaiset, mutta Renault'lla oli nopein auto. Tallin heikkoudeksi muodostui kuitenkin jälleen luotettavuusongelmat. Prost ja Arnoux johtivat lähes puolet kauden kilpailukilometreistä,[9] mutta mestaruuden vei Ferrari Renault'n jäädessä kolmanneksi. Pisteitä talli saavutti 62.[23]

1983[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 1983 Prost sai uudeksi tallikaverikseen yhdysvaltalaisen Eddie Cheeverin, kun René Arnoux siirtyi Ferrarille. Cheever oli tallin ensimmäinen ei-ranskalainen kuljettaja. Kauden alussa käytössä oli RE30C-auto ja Michelinin renkaat.[24]

Eddie Cheever RE40-autolla näytösajossa vuonna 2007.

Tulokset alkoivat parantua, kun talli sai Länsi-Yhdysvaltain GP:ssa käyttöönsä uuden hiilikuiturunkoisen RE40-auton.[9] Sitä seuranneessa Ranskan GP:ssa Prost ajoikin paalupaikalta voittoon ja saavutti myös kilpailun nopeimman kierroksen. Cheever täydensi tallin menestystä sijoittumalla palkintokorokkeelle kolmanneksi. San Marinon GP:ssa Prost sijoittui toiseksi ja takasi ranskalaiskuljettajien kolmoisvoiton. Prost starttasi paalupaikalta Monacon GP:hin, mutta kilpailussa hän taipui kolmanneksi. Belgian GP:ssa Prost venytti palkintokorokeputkensa neljän kilpailun mittaiseksi ajamalla paalupaikalta voittoon. Cheever nousi kilpailussa kahdeksannesta ruudusta kolmanneksi. Kandan GP:ssa oli Cheeverin vuoro vastata tallin parhaasta tuloksesta, kun sijoittui kilpailussa toiseksi Prostin jäädessä viidenneksi.[25]

Britannian GP:ssa Prost saavutti kauden kolmannen voittonsa. Hän ajoi myös nopeimman kierroksen kilpailussa. Saksan GP:ssa Prostin oli tyytyminen neljänteen sijaan, mutta seuraavaksi ajetussa Itävallan GP:ssa hän voitti ja ajoi kilpailun nopeimman kierroksen. Cheever oli lopputuloksissa neljäs. Italian GP:ssa Cheever oli kolmannen kerran kauden aikana kolmas. Euroopan GP:ssa Prost oli toinen ja hän lähti kauden päätöskilpailuun, Etelä-Afrikan GP:hin, MM-pistejohdossa. Prost joutui kuitenkin keskeyttämään kilpailun ja Nelson Piquet varmisti mestaruuden itselleen kahden pisteen erolla sijoittumalla kolmanneksi.[25] Epäonnistuneen loppukauden takia katkeria lausuntoja tallista antanut Prost sai lopulta potkut.[9]

Valmistajien MM-sarjassa Renault sijoittui toiseksi 79 pisteellä. Mestaruuden voittanut Ferrari jäi kymmenen pisteen päähän.[26]

Suoritukset heikkenevät, vetäytyminen sarjasta (1984–1985)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1984[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1984 tallissa aloitti kaksi uutta kuljettajaa; ranskalainen Patrick Tambay ja brittiläinen Derek Warwick. RE50-autossa oli uusi Renault-Gordini EF4 -turbomoottori sekä Michelinin renkaat.[27]

Tambay avasi pistetilinsä heti kauden avanneessa Brasilian GP:ssa sijoittumalla viidenneksi. Warwick ajoi palkintokorokkeelle kolmanneksi seuraavaksi ajetussa Etelä-Afrikan GP:ssa. Tambay saavutti kilpailun nopeimman kierroksen, mutta joutui keskeyttämään polttoaineen loputtua. Belgian GP:ssa Warwick jatkoi hyviä otteitaan sijoittumalla toiseksi, kun Tambay oli vasta seitsemäs. San Marinon GP:ssa Warwick piti aika-ajoissa hankkimansa neljännen sijan maaliin saakka. Tambay onnistui saavuttamaan paalupaikan kotikilpailussaan Ranskan GP:ssa, mutta kilpailussa hän jäi toiseksi Niki Laudan taakse. Monacon GP:ssa Tambay mursi jalkansa ajettuaan tallikaveri Warwickin perään sateen kastelemalla liukkaalla radalla. Tambay kuitenkin palasi kilpailemaan jo Itä-Yhdysvaltain GP:ssa. Warwick katkaisi viiden kilpailun mittaisen keskeytysputkensa Britannian GP:ssa sijoittumalla toiseksi. Saksan GP:ssa tallin molemmat autot selvisivät pisteille, kun Warwick oli kolmas ja Tambay viides. Hollannin GP:ssa Tambay ajoi viimeistä kertaa kauden aikana pisteille sijoittumalla kuudenneksi. Kauden päätöskilpailussa, Portugalin GP:ssa, Philippe Streiff teki F1-debyyttinsä ajamalla tallin kolmatta autoa, mutta hän joutui Warwickin tavoin keskeyttämään. Tambay sijoittui juuri pisteiden ulkopuolelle seitsemänneksi.[28]

Renault sijoittui valmistajien MM-sarjassa viidenneksi 34 pisteen turvin.[29] Voittoihin talli ei enää kauden aikana yltänyt ja etu turbomoottorin kehityksessä oli jo hävitty. Pistepottikin oli reilusti edelliskausia pienempi.[9]

1985[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1985 jäi tallin viimeiseksi F1:ssä, ennen paluuta 2000-luvulla. Kuljettajaparina jatkoivat Patrick Tambay ja Dereck Warwick. RE60-autossa oli Renault EF4B -turbomoottori ja Goodyearin renkaat.[30] Tallista oli lähtenyt edelliskauden jälkeen pääsuunnittelija Michel Tétu ja tallipäällikkö Gérard Larrousse.[9]

Tambay aloitti kauden edelliskauden tapaan ajamalla viidenneksi Brasilian GP:ssa. Portugalin GP:ssa hän ajoi palkintokorokkeelle kolmanneksi ja toisti sijoituksensa seuraavaksi ajetussa San Marinon GP:ssa. Warwick avasi kauden pistetilinsä selviytymällä viidentenä maaliin Monacon GP:ssa. Tallin kotikilpailussa Ranskan GP:ssa Tambay sai käyttöönsä RE60-auton kehitysversion ja oli lopputuloksissa kuudes Warwickin ollessa seitsemäs. Britannian GP:ssa Warwick ajoi toistamiseen kauden aikana viidenneksi ja saavutti näin kaksi MM-pistettä. François Hesnault ajoi Saksan GP:ssa tallin kolmatta autoa, johon oli kiinnitetty ns. onboard-kamera ensimmäistä kertaa F1-historiassa. Kaikki Renault'n kuljettajat joutuivat kuitenkin keskeyttämään kilpailun. Warwick ajoi kaudella viimeistä kertaa pisteille Belgian GP:ssa sijoittumalla lopputuloksissa kuudenneksi.[31][32]

Valmistajien MM-sarjassa Renault'n oli tyytyminen seitsemänteen sijaan. Pisteitä talli saavutti kauden aikana vain 16, kun samaa moottoria käyttänyt Lotus saalisti 71 pistettä.[33] Tallina Renault vetäytyi sarjasta, mutta jäi vielä moottorintoimittajaksi.[9]

Renault moottorintoimittajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Williams-talli voitti Renault'n moottoreilla viisi valmistajien ja neljä kuljettajien mestaruutta. Kuvassa ajava Jacques Villeneuve saavutti Williamsin viimeisen kuljettajien mestaruuden kaudella 1997. Kuva vuodelta 1996.

Renault teki paluun Formula 1 -sarjaan vuonna 1989 Williamsin moottorintoimittajana ja ensimmäisen voiton Williams-Renault'lla saavutti Thierry Boutsen jo kauden kuudennessa kilpailussa, Kanadan GP:ssa. Kauden 1991 aikana Williams sai pakettinsa toimimaan ja kaudella 1992 Williams voitti valmistajien mestaruuden sekä Nigel Mansell kuljettajien mestaruuden. Kaudella 1993 Williams voitti edelliskauden tapaan valmistajien mestaruuden selvästi ja tallin kuljettaja Alain Prost kruunattiin kuljettajien mestariksi. Vuonna 1994 Williams jäi ilman kuljettajien mestaruutta, mutta onnistui saavuttamaan valmistajien tittelin kolmannen kerran peräkkäin.[34]

Kaudella 1995 Williamsin ohella myös Benetton-talli sai Renault'n moottorit. Benetton onnistuikin katkaisemaan Williamsin mestaruusputken voittamalla tallin historian ensimmäisen ja ainoan valmistajien mestaruuden. Michael Schumacher saavutti kaudella toisen kuljettajien mestaruutensa. Kaudella 1996 Williams palasi mestaruuskantaan Damon Hillin voittaessa kuljettajien mestaruuden. Williams saavutti tuplamestaruuden myös kaudella 1997, kun Jacques Villeneuve voitti kuljettajien tittelin.[34]

Kauden 1997 jälkeen Renault vetäytyä jälleen sarjasta voitettuaan kuusi valmistajien mestaruutta sekä viisi kuljettajien mestaruutta. Renault olikin 1990-luvun paras moottori ja sen valmisversiota myytiin talleille vielä muutamia vuosia vetäytymisen jälkeenkin. Benetton käytti moottorista nimeä Playlife ja Williams Mecachromea ja Supertec-nimeä. Myös BAR ja Arrows kilpailivat Supertecin moottoreilla.[34]

Formula 1 (2002–2011)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tallin logo 2002–2006

Paluu F1-sarjaan, nousujohteinen alku (2002–2004)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2002[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskalainen autonvalmistaja Renault teki paluun Formula 1 -sarjaan omana tallina kaudella 2002 ostamalla Benetton-tallin.[3] Kuljettajiksi valittiin italialainen Jarno Trulli ja brittiläinen Jenson Button. R202-autossa oli Michelinin renkaat.[35]

Talli lähti kauteen tavoitteenaan sarjan neljänneksi parhaan tallin asema. Tallin johdon mukaan voitto ei kuitenkaan ollut vielä tavoitteena.[36]

Tallin miehiä varikkoalueella kaudella 2002.

Kauden avauspisteet saavutti Button Malesian GP:sta sijoittumalla neljänneksi. Brasilian GP:ssa hän oli myös neljäs ja kolmannen perättäisen pistesijoituksen Jenson ajoi San Marinon GP:ssa olemalla viides. Trulli avasi oman pistesaldonsa vasta kauden seitsemännessä kilpailussa, Monacon GP:ssa, jossa hän ajoi neljänneksi. Kanadan GP:sta hän saavutti kuudennen sijan. Euroopan GP:ssa Button jatkoi tallin pistesijaputken kolmen kilpailun mittaiseksi ajamalla viidenneksi. Tallin kotikilpailussa Ranskan GP:ssa Button saavutti viimeisen pistesijan olemalla kuudes. Kolmen pisteettömän kilpailun jälkeen koitti onnistuminen Italian GP:ssa, kun Trulli ajoi maalilinjan yli neljäntenä ja Button oli viides. Tämä jäi myös tallin kauden parhaaksi suoritukseksi. Yhdysvaltain GP:sta Trulli saavutti viidennen sijan ja kauden päättäneessä Japanin GP:ssa Button oli vielä kuudes.[37]

Valmistajien MM-sarjassa talli saavutti hakemansa neljännen sijan. Pisteitä Trulli ja Button keräsivät yhteensä 23.[38]

2003[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauteen 2003 talli lähti kuljettajinaan Jarno Trulli ja testikuljettajana edelliskaudella toiminut Fernando Alonso. Auto kantoi nimeä R23 ja siinä oli Michelinin renkaat.[39] Tallin päätavoitteena kaudella oli kaventaa eroa kärkitalleihin ja parantaa edelliskauden suorituksia.[40]

Jarno Trulli ajamassa Yhdysvaltain GP:ssa, jossa hän sijoittui lopulta neljänneksi.

Molemmat kuljettajat avasivat pistetilinsä heti kauden avauskilpailussa Australian GP:ssa, kun Trulli ajoi viidenneksi ja Alonso oli seitsemäs. Malesian GP:n aika-ajoissa talli valtasi kärkisijat, kun Alonso otti paalupaikan ja Trulli toisen lähtöruudun. Paalupaikka oli tallille ensimmäinen 19 vuoteen, kun viimeksi Renault-auto oli ollut aika-ajoissa nopein Ranskan GP:ssa 1984.[41] Kilpailussa Alonso jäi kolmanneksi ja Trulli viidenneksi. Brasilian GP:ssa Alonso ajoi toistamiseen peräkkäin palkintokorokkeelle ollen kolmas. Trulli saavutti viimeisen pistesijan ollen kahdeksas. San Marinon GP:ssa Alonso ajoi kuudenneksi, mutta nousi takaisin palkintokorokkeelle ajamalla maaliin toisena kotikilpailussaan Espanjan GP:ssa. Itävallan GP:ssa Trulli onnistui pitämään yllä tallin pistesijaputken ottamalla kahdeksannen sijan. Monacon GP:hin talli lähti kovin odotuksin,[42] mutta joutui tyytymään Alonson viidenteen ja Trullin kuudenteen sijaan. Kanadan GP:ssa Alonso kykeni ajamaan neljänneksi ja saavutti kilpailun nopeimman kierroksen. Euroopan GP:hin talli sai käyttöönsä E-version RS23-moottoristaan, johon oli lisätty tehoja.[43] Alonso oli kilpailun lopputuloksissa neljäs ja venytti tallin pistesijaputken yhdeksän kilpailun mittaiseksi.[44]

Britannian GP:hin talli toi B-kehitysversion R23-autostaan,[45] jolla Trulli ajoi kilpailussa kuudenneksi. Seuraavaksi ajetussa Saksan GP:ssa Alonso oli neljäs ja Trulli nousi ensimmäistä kertaa kauden aikana palkintokorokkeelle ollen kolmas. Unkarin GP:ssa tallin suoritus oli vieläkin parempi, kun Alonso voitti kilpailun startattuaan paalupaikalta ja Trulli oli seitsemäs. Voitto oli tallille ensimmäinen 20 vuoteen, kun edellinen voitto oli Itävallan GP:sta 1983. Alonsosta tuli samalla nuorin F1-osakilpailun voittanut kuljettaja.[46] Palkintosijoille talli ei loppukauden kolmessa viimeisessä kilpailussa enää kyennyt. Italian GP:ssa Alonso oli kahdeksas, Yhdysvaltain GP:ssa Trulli ajoi neljänneksi ja kauden päättäneessä Japanin GP:ssa hän oli viides.[47]

Kauden päätteeksi talli sijoittui valmistajien MM-sarjassa edelliskauden tapaan neljänneksi, mutta pisteitä tuli nyt 88. Ero kärkitalleihin oli kuitenkin yli 50 pistettä.[48] Hyvää pistesaldoa tosin avusti uusi pistejärjestelmä, kun pisteitä jaettiin kahdeksalle parhaalle kuuden parhaan sijaan. Entisellä pistejärjestelmällä pisteitä olisi nimittäin tullut 51.

2004[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2004 tallin kuljettajina jatkoivat Jarno Trulli ja Fernando Alonso. R24-autossa oli Michelinin renkaat. Tallin tavoitteena oli kauden aikana nousta kärkikolmikkoon.[49][50] Talli sai myös uudeksi sponsorikseen espanjalaisen tietoliikenneyhtiö Telefónican.[51]

Fernando Alonso ajamassa Yhdysvaltain GP:ssa.

Alonso sijoittui heti palkintokorokkeelle kauden avanneessa Australian GP:ssa, kun hän oli kolmas. Trulli saavutti kilpailussa seitsemännen sijan. Malesian GP:ssa Alonso oli puolestaan seitsemäs Trullin ollessa viides. Bahrainin GP:ssa Trulli ajoi maalilinjan yli neljäntenä ja Alonso oli nyt kuudes. San Marinon GP:hin talli oli tehnyt muutoksia R24-auton moottoriin ja runkoon, joiden toivottiin kaventavan eroa kärkitalli Ferrariin.[52] Kilpailussa Alonso jäi kuitenkin neljänneksi ja Trulli oli hänen jälkeensä viides. Espanjan GP:ssa tallin otteet parantuivat, kun Trulli saavutti kauden ensimmäisen palkintosijoituksensa ajamalla kolmanneksi ja Alonso oli kotiradallaan neljäs. Monacon GP:ssa Trulli onnistui täydellisesti, kun hän voitti kilpailun startattuaan paalupaikalta. Neljännestä ruudusta lähtenyt Alonso joutui keskeyttämään kilpailun ensimmäistä kertaa kauden aikana. Euroopan GP:sta talli saavutti jälleen kaksi pistesijoitusta, kun Trulli ajoi neljänneksi ja Alonso oli viides. Kanadan GP:ssa katkesi tallin 13 kilpailun mittainen pistesijaputki, kun molemmat kuljettajat keskeyttivät. Yhdysvaltain GP:ssa Trulli sijoittui neljänneksi, kun taas Alonso joutui keskeyttämään toistamiseen peräkkäin.[53]

Alonso saavutti kauden ensimmäisen paalupaikkansa Ranskan GP:n aika-ajoissa, mutta kilpailussa hän joutui taipumaan toiseksi. Trulli nousi viidennestä lähtöruudusta neljänneksi. Saksan GP:ssa Alonso ajoi palkintokorokkeelle kolmanneksi. 11:nneksi sijoittunut Trulli ilmoitti kilpailun yhteydessä jättävänsä Renault'n kauden päätteeksi.[54] Alonso jatkoi hyvää virettään ajamalla myös kolmanneksi Unkarin GP:ssa. Belgian GP:n aika-ajoissa Trulli oli nopein, mutta kilpailussa hän hyytyi yhdeksänneksi. Kiinan GP:hin talli sai uudeksi kuljettajakseen vuoden 1997 maailmanmestarin Jacques Villeneuven, kun Trulli lopetti yhteistyön tallin kanssa.[55] Villeneuve oli pitänyt koko aiemman kauden ajan välivuotta sarjasta, eikä pärjännyt odotetusti. Alonso sijoittui kilpailussa neljänneksi Villeneuven jäädessä sijalle 11. Japanin GP:ssa Alonso oli viides ja kauden päätöskilpailussa, Brasilian GP:ssa, hän ajoi neljänneksi. Villeneuve oli kahdessa viimeisessä kilpailussa vasta kymmenes ja sai tallin johdon katumaan hänen palkkaamistaan.[53][56] Hänen sopimustaan ei jatkettu enää seuraavalle kaudelle.

Talli sijoittui kauden päätteeksi valmistajien MM-sarjassa kolmanneksi 105 pisteellä. Toisen sijan kamppailun voitti BAR-talli 14 pisteen erolla.[57]

Kehitys jatkuu, nousu sarjan parhaaksi talliksi (2005–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2005[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauteen 2005 talli lähti kamppaillakseen mestaruudesta.[58] R25-autolla kilpailuissa ajoivat Fernando Alonso ja Giancarlo Fisichella. Renkaat toimitti Michelin.[59]

Fernando Alonso R25-auton ratissa keskeytykseen päättyneessä Kanadan GP:ssa.

Kausi alkoi tallin osalta mainiosti, kun paalupaikalta Australian GP:hin startannut Fisichella voitti debyyttikilpailunsa Renault'lla. Alonso nousi 13. lähtöruudusta kolmanneksi ja saavutti myös kilpailun nopeimman kierroksen. Malesian GP:ssa Alonso voitti kilpailun lähdettyään paalupaikalta, Fisichella joutui keskeyttämään kilpailun kolaroinnin seurauksena. Kauden kolmanteen kilpailuun, Bahrainin GP:hin, talli lähti jo selvänä ennakkosuosikkina.[60] Alonso onnistuikin saavuttamaan paalupaikan aika-ajoissa ja voitti myös kilpailun. San Marinon GP:ssa Alonso kasvatti voittoputkensa kolmen kilpailun mittaiseksi, kun Fisichella taas keskeytti kolmannen kerran peräkkäin. Espanjan GP:ssa Alonso nousi kilpailussa kolmannesta lähtöruudusta toiseksi ja Fisichella ajoi viidenneksi saavuttaen samalla kilpailun nopeimman kierroksen. Monacon GP:ssa talli ei yltänyt huippumenestykseen, kun Alonso putosi neljänneksi startattuaan toisesta lähtöruudusta ja Fisichella oli 12:s. Euroopan GP:ssa Alonso nousi kuudennesta lähtöruudusta voittajaksi ja saavutti myös nopeimman kierroksen, Fisichella ajoi kuudenneksi. Kanadan GP:ssa molemmat kuljettajat joutuivat keskeyttämään. Ranskan GP:ssa tallin autoja koristi kiinalaisen taruston Feeniks-linnun kuvat. Kuvion tarkoituksena on ilmaista voimaa, nopeutta ja johtajuutta.[61] Alonso ajoi kilpailussa paalupaikalta voittoon, Fisichellan jäädessä jälleen kuudenneksi.[62]

Alonso voittoon päättyneessä Kiinan GP:ssa.

Alonso starttasi paalupaikalta myös Britannian GP:hin, mutta joutui kilpailussa taipumaan McLarenin Juan Pablo Montoyalle. Fisichella onnistui puolestaan nousemaan seitsemännestä lähtöruudusta neljänneksi. Hän oli myös neljäs seuraavaksi ajetussa Saksan GP:ssa. Alonso nousi kuitenkin kilpailun voittajaksi. Turkin GP:ssa Alonso ajoi toiseksi ja Fisichella oli jälleen neljäs. Italian GP:ssa tallin molemmat kuljettajat ylsivät palkintokorokkeelle, kun Alonso oli toinen ja Fisichella kolmas. Alonso ajoi kolmannen kerran peräkkäin toiseksi Belgian GP:ssa. Brasilian GP:ssa Alonso ajoi kolmanneksi startattuaan paalupaikalta. Samalla hän varmisti uransa ensimmäisen kuljettajien maailmanmestaruuden.[63] Fisichella jäi kilpailussa viidenneksi. Japanin GP:ssa Fisichella oli lähellä voittoa, mutta taipui viimeisellä kierroksella nopeammalle Kimi Räikköselle ja jäi toiseksi. Alonso nousi kilpailussa 16. lähtöruudusta kolmanneksi. Alonso voitti kauden viimeisen kilpailun, Kiinan GP:n, ja Fisichella oli neljäs. Samalla talli varmisti historian ensimmäisen valmistajien mestaruuden omalla tallilla. Edellinen Renault'n moottoreilla saavutettu mestaruus oli kaudelta 1997, kun Jacques Villeneuve voitti kuljettajien mestaruuden ja Williams-Renault valmistajien tittelin.[62][64]

Talli voitti valmistajien MM-sarjan yhdeksän pisteen erolla toiseksi tulleeseen McLareniin. Pisteitä Renault saavutti 191.[65]

2006[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talli lähti kauteen 2006 hallitsevana maailmanmestarina tavoitteenaan taistella mestaruuksien uusimisesta.[66] R26-auton kuljettajina jatkoivat Fernando Alonso viimeistä kauttaan Renault'lla ja Giancarlo Fisichella. Michelin jatkoi vielä rengastoimittajana.[67]

Giancarlo Fisichella ajoi voittoon Malesian GP:ssa.

Alonso avasi kauden voittamalla Bahrainin GP:n. Malesian GP:ssa Fisichella saavutti kauden avauspisteensä voittamalla kilpailun startattuaan paalupaikalta. Alonso varmisti toiseksi ajettuaan tallin ensimmäisen kaksoisvoiton 24 vuoteen. Edellinen tallin kaksoisvoitto oli saavutettu kaudella 1982.[68] Fernando saavutti myös kilpailun nopeimman kierroksen. Australian GP:n Alonso voitti kolmannesta lähtöruudusta, kun Fisichella jäi viidenneksi startattuaan toisesta ruudusta. San Marinon GP:ssa Alonso ajoi palkintokorokkeelle toiseksi saavuttaen samalla kilpailun nopeimman kierroksen. Fisichella jäi viimeiselle pistesijalle oltuaan kahdeksas. Euroopan GP:hin Alonso starttasi paalupaikalta, mutta joutui kilpailussa antautumaan Ferrari-kuljettaja Michael Schumacherille ja jäi toiseksi. Fisichella ajoi kilpailussa kuudenneksi. Alonso palasi voittajaksi kotikilpailussaan Espanjan GP:ssa startattuaan paalupaikalta. Fisichella täydensi tallin menestystä kolmannella sijallaan. Monacon GP:hin Alonso lähti paalupaikalta ja piti sijoituksensa kilpailun loppuun asti. Fisichella saavutti kolme MM-pistettä sijoittuen kuudenneksi. Britannian GP:ssa talli teki F1-historiansa 200. GP-startin.[69] Alonso saavuttikin merkkikilpailussa paalupaikan, voiton sekä nopeimman kierroksen ja Fisichella oli neljäs. Alonso jatkoi voittokulkuaan Kanadan GP:ssa ottamalla paalupaikalta startattuaan neljännen peräkkäisen voittonsa. Fisichella sijoittui toistamiseen peräkkäin neljänneksi.[70]

Fernando Alonso varmisti uransa toisen kuljettajien mestaruuden sijoittumalla toiseksi Brasilian GP:ssa.

Yhdysvaltain GP:ssa Fisichella vastasi pitkästä aikaa tallin paremmasta suorituksesta ajamalla palkintokorokkeelle kolmanneksi. Alonso sijoittui lopputuloksissa viidenneksi. Ranskan GP:ssa Alonso palasi palkintokorokkeelle sijoittumalla kilpailussa toiseksi. Fisichella jäi kuudennelle sijalle. Saksan GP:ssa talli jäi palkintosijojen ulkopuolelle, kun Alonso oli viides ja Fisichella kuudes. Sateisessa Unkarin GP:ssa tallin molemmat kuljettajat keskeyttivät ja samalla katkesi tallin 18 kilpailun mittainen pistesijaputki. Alonso palautti tallin palkintosijoille Turkin GP:ssa sijoittumalla toiseksi, kun taas Fisichella jäi jälleen kuudenneksi. Italian GP:ssa Fisichella ajoi neljänneksi. Alonso joutui keskeyttämään kilpailun moottoririkon seurauksena. Kiinan GP:hin Alonso starttasi paalupaikalta, mutta joutui jälleen tyytymään lopputuloksissa toiseen sijaan Michael Schumacherin voitettua. Fisichella ajoi myös palkintokorokkeelle ollen kolmas. Japanin GP:ssa Alonso nousi kuljettajien MM-sarjassa kymmenen pistettä toisena olleen Schumacherin edelle voitettuaan kilpailun. Fisichella oli kilpailussa jälleen kolmas. Brasilian GP:ssa Alonso varmisti toisella sijallaan toisen peräkkäisen kuljettajien mestaruutensa.[71] Fisichella ajoi kuudenneksi.[70]

Renault voitti toistamiseen peräkkäin myös valmistajien MM-sarjan 206 pisteellä. Toiseksi jäänyt Ferrari saavutti 201 pistettä.[72]

Putoaminen keskikastiin (2007–2011)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2007[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heikki Kovalainen debytoi F1:ssä Australian GP:ssa sijoittumalla kymmenenneksi.

Kaudeksi 2007 talli palkkasi Giancarlo Fisichellan rinnalle toiseksi kuljettajaksi suomalaisen Heikki Kovalaisen. R27-autossa oli nyt Bridgestonen renkaat, kun Michelin vetäytyi toisen rengastoimittajan asemasta. Auton väritys myös muuttui uuden pääsponsorin, hollantilaisen ING-pankin mukaisesti.[73][74] Tallin vuoden budjetti oli sarjan kuudenneksi suurin, 240,54 miljoonaa euroa. Renault sponsoroi tallia sadalla miljoonalla ja ING-pankki 41,54 miljoonalla eurolla.[75]

Kauden avauskilpailussa Australian GP:ssa Fisichella ajoi viidenneksi ja Kovalainen jäi kymmenenneksi. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että talli ei tulisi taistelemaan mestaruudesta kauden aikana. Syytä heikentyneeseen suoritukseen pidettiin siirtymisessä Bridgestonen renkaisiin, kun talli ei saanut autoaan hyvään tasapainoon uusilla renkailla.[76] Toinen syy oli Alonson lähteminen tallista, sillä edellisellä kaudella hän oli selvästi tallin ykköskuljettaja. Malesian GP:ssa tallin molemmat kuljettajat onnistuivat ajamaan pisteille, kun Fisichella oli kuudes ja Kovalainen saavutti uransa ensimmäisen MM-pisteen ollen kahdeksas. Fisichella ajoi puolestaan viimeiselle pistesijalle Bahrainin GP:ssa. Espanjan GP:ssa Kovalainen päihitti tallikaverinsa ajamalla seitsemänneksi, Fisichellan jäädessä yhdeksänneksi. Monacon GP:ssa Fisichella ylsi kauden parhaimpaan suoritukseensa sijoittumalla neljänneksi. Kovalaisen vaikea kilpailu päättyi 13. sijalle. Kanadan GP:ssa Kovalainen todisti ajotaitojaan nousemalla kilpailussa viimeisestä lähtöruudusta neljänneksi. Fisichella hylättiin kilpailussa hänen ajettua varikolta ulos punaisten valojen palaessa. Toisessa Pohjois-Amerikan kilpailussa, Yhdysvaltain GP:ssa, Kovalainen jatkoi hyviä otteitaan selviytymällä kilpailussa maaliin viidentenä. Ranskan GP:ssa Fisichella ajoi pisteille kuudenneksi, kun Kovalainen jäi sijalle 15. Syy Kovalaisen heikkoon sijoitukseen oli Jarno Trullin törmääminen hänen autoonsa kilpailun alussa. Britannian GP:ssa tallin kuljettajat ylsivät viimeisille pistesijoille, kun Kovalainen oli seitsemäs ja Fisichella kahdeksas.[77]

Fisichellan R27-auto varikkopilttuussa Britannian GP:ssa.

Euroopan GP:ssa Kovalaisen vauhti riitti kahdeksanteen sijaan ja samoin kävi myös Unkarin GP:ssa. Turkin GP:ssa Kovalainen ajoi maaliin kuudentena ja saavutti kolme MM-pistettä. Italian GP:ssa hän ajoi seitsemänneksi. Belgian GP:sta Kovalainen saavutti jälleen yhden pisteen ollen lopputuloksissa kahdeksas. Talli saavutti kauden parhaan tuloksensa sateisella radalla ajetusta Japanin GP:sta, kun Kovalainen nousi ensimmäistä kertaa urallaan palkintokorokkeelle toisena ja Fisichella oli viides. Kiinan GP:ssa tallin molemmat kuljettajat jäivät pistesijojen ulkopuolelle, kun Kovalainen oli yhdeksäs ja Fisichella yhdestoista. Kauden päättäneessä Brasilian GP:ssa molemmat kuljettajat keskeyttivät. Keskeytys oli Kovalaiselle uran ensimmäinen.[77]

Talli sijoittui kauden päätteeksi valmistajien MM-sarjassa kolmanneksi 51 pisteellä. Ilman McLarenin pisteiden hylkäystä talli olisi ollut neljäs.[78]

2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fernando Alonso teki paluun tallin kuljettajaksi kaudeksi 2008 riitaannuttuaan edelliskaudella McLarenin ja silloisen tallikaverinsa Lewis Hamiltonin kanssa.[79] Toista R28-autoa palkattiin ajamaan testikuljettajana tallissa työskennellyt Nelson Piquet Jr.[80]. Aiemman kauden kuljettajat Heikki Kovalainen ja Giancarlo Fisichella vaihtoivat talleja, Kovalainen siirtyi McLarenille Alonson tilalle ja Fisichella aloitti uuden Force India -tallin kuljettajana.

Kauden aikana auton luotettavuus oli ongelma, mutta kuljettajat onnistuivat saavuttamaan hyviä tuloksia. Ensimmäinen palkintopallisijoitus tuli Saksan GP:ssa, jossa Piquet sijoittui toiseksi. Fernando Alonso palautti tallin voittajaksi Singaporen GP:ssa, jossa hän teki varikkokäyntinsä juuri ennen turva-auton tulemista radalle Piquet'n kolarin takia. Seuraavassa kilpailussa Alonso nousi jälleen voittoon neljänneltä sijalta. Kauden päättäneessä Brasilian GP:ssa Alonso oli toinen. Talli sijoittui valmistajien MM-pisteissä neljänneksi 80 pisteellä.

2009[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudelle 2009 otettiin käyttöön muun muassa uudet aerodynamiikkasäädöt ja sallittiin KERS-järjestelmät. Myös Renault otti käyttöön oman KERS-järjestelmänsä heti kauden alussa, mutta luopui pian sen käytöstä. Fernando Alonso pääsi pisteille (5.) kauden avauksessa, mutta alkukausi ei täyttänyt tallin uuteen autoon kohdistuneita odotuksia. Tallin toisena kuljettajana jatkanut Nelson Piquet Jr. menetti paikkansa kymmenennen osakilpailun jälkeen.[81] Hänen kauden parhaaksi sijoituksekseen jäi kymmenes sija Bahrainissa. Piquet'n korvasi Euroopan GP:sta lähtien aiemmin tallin testikuljettajana toiminut Romain Grosjean. Unkarin GP:ssa Alonso taisteli kärkisijoista, mutta joutui keskeyttämään autonsa oikean eturenkaan irrottua radalla pian varikkokäynnin jälkeen. Talli määrättiin yhden kisan pituiseen kilpailukieltoon, koska se päästi Alonson radalle vaikka tiesi renkaan kiinnittämisen epäonnistuneen. Myöhemmin vetoomustuomioistuin lievensi kilpailukiellon 50 000 dollarin sakoksi.[82]

Renault-skandaali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Renault-skandaali

Renault joutui vaikeuksiin kauden puolivälin jälkeen, kun FIA ilmoitti tutkivansa kauden 2008 Singaporen GP:ssa nähtyä Piquet'n ulosajoa tahallisena. Tapauksen seurauksena Fernando Alonso oli noussut kilpailun voittajaksi. Syntyi Renault-skandaali. Tahallisen kolarin ilmiantajaksi epäiltiin alusta alkaen potkut saanutta Nelson Piquet'a.[83] Piquet kertoi FIA:lle tahallisesta kolarista ja ilmoitti managerinaan toimineen tallipäällikkö Briatoren kohdelleen häntä julmasti.[84] Nk. Singaporen kolariskandaali paisui lopulta niin, että 16. syyskuuta 2009 tallipäällikkö Flavio Briatore ja insinööriosaston johtaja Pat Symonds lähtivät tallista. Tämän jälkeen tallin johto ilmoitti, ettei se aio kiistää FIA:n sille esittämiä syytteitä.[85] 21. syyskuuta 2009 talli joutui vastaamaan rikkeistään FIA:n kokoukseen. FIA ilmoitti Renault'n rikkoneen sääntöpykälää 151c, joka kieltää kaiken vilpillisen toiminnan moottoriurheilussa.[86] Talli kuitenkin välttyi kilpailukiellolta, koska sen katsottiin toimineen yhteistyökykyisesti FIA:n kanssa.[87] Talli sai kuitenkin ehdollisen kilpailukiellon, joka astuisi voimaan, jos se kahden vuoden sisällä rikkoisi samaa sääntöä jälleen.[88] Myöhemmin Renault menetti pääsponsorinsa INGin, ennen Singaporen GP:tä.

2010[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renaultf1team.png

Kauden 2009 jälkeen Renault myi 75% osakkeistaan sveitsiläiselle sijoitusyhtiölle Genii Capitalille. Renault jatkoi kuitenkin omana tallinaan ja moottoritoimittajana kaudella 2010. Alonson siirryttyä Ferrarille tallin kuljettajiksi valittiin Robert Kubica ja venäläinen Vitali Petrov. Tallin uudeksi pääjohtajaksi valittiin Éric Boullier joka korvasi Bob Bellin, joka siirtyi takaisin tekniseksi johtajaksi. Talli avasi pistetilinsä kauden toisessa kilpailussa jossa Kubica sijoittui riskitaktiikan ansiosta peräti toiseksi. Kubica ajoi tasaisesti pisteille kun Petrov onnistui avaamaan pistetilinsä seitsemännellä sijallaan Kiinan kilpailussa. Talli oli lopulta pisteissä 5.

Petrovin huonojen suoritusten myötä alkoivat puheet hänen mahdollisesta korvaamisestaan, huolimatta hänen tallille tuomista sponsorituista. Unkarin kilpailussa Petrov onnistui ajamaan viidenneksi, mutta heti seuraavassa kilpailussaan Belgiassa hän teki virheen aika-ajoissa osuen seinään ja starttasi 23. lähtöruudusta. Kilpailussa hän onnistui nousemaan yhdeksänneksi. Huhujen mukaan Kimi Räikkönen oli ehdolla Petrovin korvaajaksi kaudelle 2011. Räikkönen kuitenkin kiisti väitteet sanoen olevansa pettynyt Renaultin aikeeseen käyttää hänen nimeään omaan käyttöönsä. Kauden päättävässä Abu Dhabin kilpailussa sekä Kubica että Petrov sijoittuivat Alonson edelle ollen tärkeässä roolissa mestaruustaistelun kannalta. 5. marraskuuta Autosport-lehti ilmoitti Renaultin siirtyvän jatkossa vain moottorintoimittajaksi. Renault myi 25% osuutensa tallista Genii Capitalille. Group Lotus tuli pääsponsoriksi kaudelle 2011, joten talli tunnetaan jatkossa Lotus Renault GP:nä. Samalla talli otti värityksekseen legendaarisen musta-kulta värityksen. Monista tiedotusvälineiden uutisista poiketen Group Lotus ei omista Lotus Renault GP:stä yhtään, vaan koko omistus on Genii Capitalilla. Lotus Renault GP on eri talli kuin Team Lotus, joka aloitti kaudella 2010 nimellä Lotus Racing muuttuen kaudeksi 2011 Team Lotukseksi jatkaen Team Lotuksen 1994 päättynyttä historiaa.

2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 2011 tallin päällikkö Éric Boullier ilmoitti tallin kilpailevan jatkossa brittiläisellä lisenssillä. Ennen kauden avauskilpailua tallin kuljettaja Robert Kubica loukkaantui vakavasti rallionnettomuudessa jonka seurauksena talli joutui etsimään hänelle korvaajan. 16. helmikuuta talli julkisti Nick Heidfeldin olevan Kubican korvaaja hänen toipumiseensa asti. Kausi lähti tallilta hyvin käyntiin kun Petrov onnistui ajamaan kolmanneksi Australian kilpailussa ja Heidfeld Malesian kilpailussa. Tämän jälkeen tallin suorituskyky romahti totaalisesti ja talli saavutti vain erinäisiä pistesijoja. Heidfeldin saatua potkut Unkarin GP:n jälkeen hänen tilallaan ajoi loppukauden Bruno Senna, joka onnistui ajamaan yhdeksänneksi Italian kilpailussa. Talli saavutti yhteensä 73 pistettä sijoittuen viidenneksi MM-sarjassa. Kaudella 2012 talli kilpailee jatkossa Lotus-nimellä voitettuaan Team Lotusta vastaan käymänsä oikeusjutun käyttää legendaarisen Lotus-tallin nimeä. Renault vetäytyi näin ollen omana tallinaan sarjasta.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johtohenkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sponsorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Elf (1977–1985, 2002–2008)
  • Tissot (1978–1980)
  • Champion (1979, 1981–1983, 1985, 2005–2008)
  • Chausson (1979)
  • FACOM (1979, 1981, 1983, 1985)
  • Ferodo (1979, 1981–1983)
  • Koni (1979)
  • Magneti Marelli (1979, 1981–1982, 1985, 2002–2008)
  • Michelin (1979, 1981–1983, 2002–2006)
  • RMO (1979)
  • RoT (1979)
  • Europcar (1981–1983, 1985)
  • Longines (1981, 1985)
  • Sodicam (1981–1983)
  • de Carbon (1983)
  • Speedline (1983)
  • Goodyear (1985)
  • 3D Systems (2002–2007)
  • AlpineStars (2002–2005)
  • Altran (2002–2008)
  • Applied Computing & Engineering (2002–2004)
  • BMG (2002–2004)
  • CATIA (2002–2004)
  • CD adapco (2002–2008)
  • Charmilles (2002–2008)
  • CoCreate (2002–2004)
  • De Cecco (2002–2004)
  • Hanjin (2002–2007)
  • Hitachi Seiki (2002–2004)
  • Lancel (2002–2008)
  • Lectra (2002–2004)
  • LogiCad (2002–2004)
  • Lycos (2002–2004)
  • Mild Seven (2002–2006)
  • Novell (2002–2004)
  • Schroth (2002–2004)
  • Segafredo (2002–2004)
  • Stonesoft (2002–2004)
  • Tetco (2002–2004)
  • Van Bommel (2002–2004)
  • Veritas (2002–2005)
  • X-Hive (2002–2004)
  • Clearswift (2003–2004)
  • Elysium (2003–2008)
  • Fluent (2003–2004)
  • NetApp (2003–2008)
  • Star CD (2003)
  • Tridion (2003–2006)
  • Vistagy (2003–2005, 2007–2008)
  • DMG (2004–2008)
  • Eutelsat (2004–2007)
  • Guru (2004–2006)
  • I-Mode (2004–2006)
  • JOBS (2004–2006)
  • O.Z. Racing (2004–2007)
  • Puma (2004–2008)
  • Telefónica (2004–2006)
  • Chronotech (2005–2008)
  • Tecnomatix (2005–2007)
  • Mutua Madrileña (2006, 2008)
  • Processia Solutions (2006–2008)
  • Symantec (2006–2008)
  • Xansa (2006–2007)
  • Phantom Works (2006–2008)
  • ING (2007–2009)
  • Bridgestone (2007–2010)
  • Lombardi (2007)
  • Stellent Inc. (2007)
  • Pepe Jeans (2008)
  • Sanho Human Service (2008)
  • Universia (2008)
  • Avus Wheels (2008)
  • Steria (2008)
  • SDL Tridion (2008)
  • Appro (2008)
  • Fitlinxx (2008)
  • Johnson Leisurelines (2008)
  • Marin (2008)
  • Quiksilver (2008)
  • Lada (2010-2011)
  • Snoras (2010)
  • Total SA (2010-)
  • Movit (2010)
  • TW Steel (2010)
  • Hewlett-Packard (2010)
  • Lotus Cars (2011)
  • Silbur (2011)
  • Gillette (2011)
  • Trina Solar (2011)
  • Japan Rags (2011)

Menestys kilpailuittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa, kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta, kesk. tarkoittaa keskeytystä ja EX kilpailukieltoa)

Kausi Runko/Moottori
Renkaat
Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 Pisteet Sijoitus
1977 RS01
Renault V6-Turbo
M
ARG BRA RSA USW ESP MON BEL SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN JPN 0 19.
Ranskan lippu Jean-Pierre Jabouille
Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. DNQ
1978 RS01
Renault V6-Turbo
M
ARG BRA RSA USW MON BEL ESP SWE FRA GBR GER AUT NED ITA USA CAN 3 12.
Ranskan lippu Jean-Pierre Jabouille
Kesk. Kesk. 10 NC 13 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 12
1979 RS01
RS10
Renault V6-Turbo
M
ARG BRA RSA USW ESP BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA 26 6.
Ranskan lippu Jean-Pierre Jabouille
Kesk. 10 Kesk. Loukk. Kesk. Kesk. NC 1 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 14 Kesk. Kesk.
Ranskan lippu René Arnoux
Kesk. Kesk. Kesk. WD 9 Kesk. Kesk. 3 2 Kesk. 6 Kesk. Kesk. Kesk. 2
1980 RE20
Renault V6-Turbo
M
ARG BRA RSA USW BEL MON FRA GBR GER AUT NED ITA CAN USA 38 4.
Ranskan lippu Jean-Pierre Jabouille
Kesk. Kesk. Kesk. 10 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 1 Kesk. Kesk. Kesk. Loukk.
Ranskan lippu René Arnoux
Kesk. 1 1 9 4 Kesk. 5 NC Kesk. 9 2 10 Kesk. 7
1981 RE20B
RE30
Renault V6-Turbo
M
USW BRA ARG SMR BEL MON ESP FRA GBR GER AUT NED ITA CAN LVS 54 3.
Ranskan lippu Alain Prost
Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 1 Kesk. 2 Kesk. 1 1 Kesk. 2
Ranskan lippu René Arnoux
8 Kesk. 5 8 DNQ Kesk. 9 4 9 13 2 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk.
1982 RE30B
Renault V6-Turbo
M
RSA BRA USW SMR BEL MON USE CAN NED GBR FRA GER AUT SUI ITA LVS 62 3.
Ranskan lippu Alain Prost
1 1 Kesk. Kesk. Kesk. 7 NC Kesk. Kesk. 6 2 Kesk. 8 2 Kesk. 4
Ranskan lippu René Arnoux
3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 10 Kesk. Kesk. Kesk. 1 2 Kesk. 16 1 Kesk.
1983 RE30C
RE40
Renault V6-Turbo
M
BRA USW FRA SMR MON BEL USE CAN GBR GER AUT NED ITA EUR RSA 79 2.
Ranskan lippu Alain Prost
7 11 1 2 3 1 8 5 1 4 1 Kesk. Kesk. 2 Kesk.
Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever
Kesk. Kesk. 3 Kesk. Kesk. 3 Kesk. 2 Kesk. Kesk. 4 Kesk. 3 10 6
1984 RE50
Renault V6-Turbo
M
BRA RSA BEL SMR FRA MON CAN USE USA GBR GER AUT NED ITA EUR POR 34 5.
Ranskan lippu Patrick Tambay
5 Kesk. 7 Kesk. 2 Kesk. Loukk. Kesk. Kesk. 8 5 Kesk. 6 Kesk. Kesk. 7
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick
Kesk. 3 2 4 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 2 3 Kesk. Kesk. Kesk. 11 Kesk.
Ranskan lippu Philippe Streiff
Kesk.
1985 RE60
RE60B
Renault V6-Turbo
G
BRA POR SMR MON CAN USA FRA GBR GER AUT NED ITA BEL EUR RSA AUS 16 7.
Ranskan lippu Patrick Tambay
5 3 3 Kesk. 7 Kesk. 6 Kesk. Kesk. 10 Kesk. 7 Kesk. 12 WD Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick
10 7 10 5 Kesk. Kesk. 7 5 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 6 Kesk. WD Kesk.
Ranskan lippu François Hesnault
Kesk.
Kausilla 19862001 Renault'lla ei ollut omaa tallia F1:ssä.
2002 R202
Renault V10
M
AUS MAL BRA SMR ESP AUT MON CAN EUR GBR FRA GER HUN BEL ITA USA JPN 23 4.
Italian lippu Jarno Trulli
Kesk. Kesk. Kesk. 9 10 Kesk. 4 6 8 Kesk. Kesk. Kesk. 8 Kesk. 4 5 Kesk.
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button
Kesk. 4 4 5 12 7 Kesk. 15 5 12 6 Kesk. Kesk. Kesk. 5 8 6
2003 R23
R23B
Renault V10
M
AUS MAL BRA SMR ESP AUT MON CAN EUR FRA GBR GER HUN ITA USA JPN 88 4.
Italian lippu Jarno Trulli
5 5 8 13 Kesk. 8 6 Kesk. Kesk. Kesk. 6 3 7 Kesk. 4 5
Espanjan lippu Fernando Alonso
7 3 3 6 2 Kesk. 5 4 4 Kesk. Kesk. 4 1 8 Kesk. Kesk.
2004 R24
Renault V10
M
AUS MAL BHR SMR ESP MON EUR CAN USA FRA GBR GER HUN BEL ITA CHN JPN BRA 105 3.
Italian lippu Jarno Trulli
7 5 4 5 3 1 4 Kesk. 4 4 Kesk. 11 Kesk. 9 10
Kanadan lippu Jacques Villeneuve
11 10 10
Espanjan lippu Fernando Alonso
3 7 6 4 4 Kesk. 5 Kesk. Kesk. 2 10 3 3 Kesk. Kesk. 4 5 4
2005 R25
Renault V10
M
AUS MAL BHR SMR ESP MON EUR CAN USA FRA GBR GER HUN TUR ITA BEL BRA JPN CHN 191 1.
Espanjan lippu Fernando Alonso
3 1 1 1 2 4 1 Kesk. DNS 1 2 1 11 2 2 2 3 3 1
Italian lippu Giancarlo Fisichella
1 Kesk. Kesk. Kesk. 5 12 6 Kesk. DNS 6 4 4 9 4 3 Kesk. 5 2 4
2006 R26
Renault V8
M
BHR MAL AUS SMR EUR ESP MON GBR CAN USA FRA GER HUN TUR ITA CHN JPN BRA 206 1.
Espanjan lippu Fernando Alonso
1 2 1 2 2 1 1 1 1 5 2 5 Kesk. 2 Kesk. 2 1 2
Italian lippu Giancarlo Fisichella
Kesk. 1 5 8 6 3 6 4 4 3 6 6 Kesk. 6 4 3 3 6
2007 R27
Renault V8
B
AUS MAL BAH ESP MON CAN USA FRA GBR EUR HUN TUR ITA BEL JPN CHN BRA 51 3.
Italian lippu Giancarlo Fisichella
5 6 8 9 4 DSQ 9 6 8 10 12 9 12 Kesk. 5 11 Kesk.
Suomen lippu Heikki Kovalainen
10 8 9 7 13 4 5 15 7 8 8 6 7 8 2 9 Kesk.
2008 R28
Renault V8
B
AUS MAL BHR ESP TUR MON CAN FRA GBR GER HUN EUR BEL ITA SIN JPN CHN BRA 80 4.
Espanjan lippu Fernando Alonso
4 8 10 Kesk. 6 10 Kesk. 8 6 11 4 Kesk. 4 4 1 1 4 2
Brasilian lippu Nelson Piquet Jr.
Kesk. 11 Kesk. Kesk. 15 Kesk. Kesk. 7 Kesk. 2 6 11 Kesk. 10 Kesk. 4 8 Kesk.
2009 R29
Renault V8
B
AUS MAL CHN BHR ESP MON TUR GBR GER HUN EUR BEL ITA SIN JPN BRA ABU 26 8.
Espanjan lippu Fernando Alonso
5 11 9 8 5 7 10 14 7 Kesk. 6 Kesk. 5 3 10 Kesk. 14
Brasilian lippu Nelson Piquet Jr.
Kesk. 13 16 10 12 Kesk. 16 12 13 12
Ranskan lippu Romain Grosjean
15 Kesk. 15 Kesk. 16 13 18
2010 R30
Renault V8
B
BHR AUS MAL CHN ESP MON TUR CAN EUR GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN KOR BRA ABU 143 5.
Puolan lippu Robert Kubica 11 2 4 5 8 3 6 7 5 Kesk. 7 Kesk. 3 8 7 Kesk. 5 9 5
Venäjän lippu Vitali Petrov Kesk. Kesk. Kesk. 7 11 13 15 17 14 13 10 5 9 13 11 Kesk. Kesk. 16 6
2011 R31
Renault V8
P
AUS MAL CHN TUR ESP MON CAN EUR GBR GER HUN BEL ITA SIN JPN KOR IND ABU BRA 73 5.
Saksan lippu Nick Heidfeld 12 3 12 7 8 8 Kesk. 10 10 Kesk. Kesk.
Brasilian lippu Bruno Senna 13 9 15 16 13 12 16 17
Venäjän lippu Vitali Petrov 3 17 9 8 11 Kesk. 5 15 12 10 12 9 Kesk. 17 9 Kesk. 11 13 10

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitot[89]

Nro Kilpailu
1 Ranskan Grand Prix 1979
2 Brasilian Grand Prix 1980
3 Etelä-Afrikan Grand Prix 1980
4 Itävallan Grand Prix 1980
5 Ranskan Grand Prix 1981
6 Hollannin Grand Prix 1981
7 Italian Grand Prix 1981
8 Etelä-Afrikan Grand Prix 1982
9 Brasilian Grand Prix 1982
10 Ranskan Grand Prix 1982
11 Italian Grand Prix 1982
12 Ranskan Grand Prix 1983
13 Belgian Grand Prix 1983
14 Britannian Grand Prix 1983
15 Itävallan Grand Prix 1983
16 Unkarin Grand Prix 2003
17 Monacon Grand Prix 2004
18 Australian Grand Prix 2005
19 Malesian Grand Prix 2005
20 Bahrainin Grand Prix 2005
21 San Marinon Grand Prix 2005
22 Euroopan Grand Prix 2005
23 Ranskan Grand Prix 2005
24 Saksan Grand Prix 2005
25 Kiinan Grand Prix 2005
26 Bahrainin Grand Prix 2006
27 Malesian Grand Prix 2006
28 Australian Grand Prix 2006
29 Espanjan Grand Prix 2006
30 Monacon Grand Prix 2006
31 Britannian Grand Prix 2006
32 Kanadan Grand Prix 2006
33 Japanin Grand Prix 2006
34 Singaporen Grand Prix 2008
35 Japanin Grand Prix 2008

Paalupaikat[90]

Nro Kilpailu
1 Etelä-Afrikan Grand Prix 1979
2 Ranskan Grand Prix 1979
3 Saksan Grand Prix 1979
4 Itävallan Grand Prix 1979
5 Hollannin Grand Prix 1979
6 Italian Grand Prix 1979
7 Brasilian Grand Prix 1980
8 Etelä-Afrikan Grand Prix 1980
9 Itävallan Grand Prix 1980
10 Hollannin Grand Prix 1980
11 Italian Grand Prix 1980
12 Ranskan Grand Prix 1981
13 Britannian Grand Prix 1981
14 Saksan Grand Prix 1981
15 Itävallan Grand Prix 1981
16 Hollannin Grand Prix 1981
17 Italian Grand Prix 1981
18 Etelä-Afrikan Grand Prix 1982
19 Brasilian Grand Prix 1982
20 San Marinon Grand Prix 1982
21 Belgian Grand Prix 1982
22 Monacon Grand Prix 1982
23 Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1982
24 Hollannin Grand Prix 1982
25 Ranskan Grand Prix 1982
26 Sveitsin Grand Prix 1982
27 Las Vegasin Grand Prix 1982
28 Ranskan Grand Prix 1983
29 Monacon Grand Prix 1983
30 Belgian Grand Prix 1983
31 Ranskan Grand Prix 1984
32 Malesian Grand Prix 2003
33 Unkarin Grand Prix 2003
34 Monacon Grand Prix 2004
35 Ranskan Grand Prix 2004
36 Belgian Grand Prix 2004
37 Australian Grand Prix 2005
38 Malesian Grand Prix 2005
39 Bahrainin Grand Prix 2005
40 Ranskan Grand Prix 2005
41 Britannian Grand Prix 2005
42 Brasilian Grand Prix 2005
43 Kiinan Grand Prix 2005
44 Malesian Grand Prix 2006
45 Euroopan Grand Prix 2006
46 Espanjan Grand Prix 2006
47 Monacon Grand Prix 2006
48 Britannian Grand Prix 2006
49 Kanadan Grand Prix 2006
50 Kiinan Grand Prix 2006
51 Unkarin Grand Prix 2009

Nopeimmat kierrokset[91]

Nro Kilpailu
1 Ranskan Grand Prix 1979
2 Itävallan Grand Prix 1979
3 Brasilian Grand Prix 1980
4 Etelä-Afrikan Grand Prix 1980
5 Itävallan Grand Prix 1980
6 Hollannin Grand Prix 1980
7 Ranskan Grand Prix 1981
8 Britannian Grand Prix 1981
9 Etelä-Afrikan Grand Prix 1982
10 Brasilian Grand Prix 1982
11 Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1982
12 Sveitsin Grand Prix 1982
13 Italian Grand Prix 1982
14 Ranskan Grand Prix 1983
15 Britannian Grand Prix 1983
16 Itävallan Grand Prix 1983
17 Etelä-Afrikan Grand Prix 1984
18 Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1984
19 Kanadan Grand Prix 2003
20 Australian Grand Prix 2005
21 Espanjan Grand Prix 2005
22 Euroopan Grand Prix 2005
23 Malesian Grand Prix 2006
24 San Marinon Grand Prix 2006
25 Britannian Grand Prix 2006
26 Kiinan Grand Prix 2006
27 Japanin Grand Prix 2006
28 Saksan Grand Prix 2009
29 Singaporen Grand Prix 2009
30 Turkin Grand Prix 2010
31 Kanadan Grand Prix 2010

Kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renault'n moottorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[92]

Pääartikkeli: Renault'n moottorit
Renault RS27 -moottori.
Nimi Käytössä Sylinterit Paino (kg) Iskutilavuus (cm3) Teho (hv) Talli(t)
EF1 1977–1983 V6 Turbo 179 1 492 525–650 Renault, Lotus (1983)
EF4 1984 V6 Turbo  ? 1 492 760 Renault, Ligier
EF4B 1984–1986 V6 Turbo  ? 1 492 760 Renault, Lotus, Ligier, Tyrrell
EF15 1985–1986 V6 Turbo 154 1 494 850 Renault, Lotus, Ligier, Tyrrell
EF15B 1986 V6 Turbo 154 1 494 900 Lotus
RS01 1989 V10, 65° 141 3 493 650 Williams
RS02 1990 V10, 67° 139 3 500 660 Williams
RS3 1991 V10, 67° 137 3 493 700 Williams
RS3B 1991–1992 V10, 67° 137 3 493  ? Williams, Ligier
RS3C 1992 V10, 67° 137 3 493  ? Williams, Ligier
RS4 1992 V10, 67° 137 3 493 750 Williams
RS5 1993 V10, 67° 137 3 493 780 Williams, Ligier
RS6 1994 V10, 67° 136 3 500 790 Williams, Ligier
RS6B 1994 V10, 67° 134 3 500 790 Williams
RS7 1995 V10, 67° 132 3 000 750 Williams, Benetton
RS7B 1995 V10, 67°  ? 3 000  ? Williams, Benetton
RS7C 1995 V10, 67°  ? 3 000  ? Williams, Benetton
RS8 1996 V10, 67° 132 2 998 750 Williams, Benetton
RS8B 1996 V10, 67° 132 2 998  ? Williams, Benetton
RS9 1997 V10, 71° 121 3 000 755 Williams, Benetton
RS9B 1997 V10, 71° 121 3 000 775 Williams, Benetton
RS21 2001 V10, 111°  ? 2 997 780 Benetton
RS22 2002 V10, 111°  ? 3 000 800 Renault
RS23 2003 V10, 111° 90 3 000 800 Renault
RS24 2004 V10, 72° 115 3 000 820 Renault
RS24B 2004 V10, 72°  ? 3 000  ? Renault
RS25 2005 V10, 72° 105 3 000 800 Renault
RS25B 2005 V10, 72° 105 3 000 800 Renault
RS25C 2005 V10, 72° 105 3 000 820 Renault
RS25D 2005 V10, 72° 105 3 000 850 Renault
RS25E 2005 V10, 72° 105 3 000 900 Renault
RS26 2006 V8, 90° 95 2 400 740 Renault
RS26B 2006 V8, 90° 95 2 400 750 Renault
RS26C 2006 V8, 90° 95 2 400 760 Renault
RS26D 2006 V8, 90° 95 2 400 770 Renault
RS26E 2006 V8, 90° 95 2 400 780 Renault
RS27 20072012 V8, 90° 95 2 400  ? Renault, Red Bull, Lotus (2011-)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Renault F1 F1technical.net. Viitattu 31.1.2008. (englanniksi)
  2. Renault Statistics Formula 1 Database. Viitattu 31.1.2008. (englanniksi)
  3. a b c Renault MTV3.fi. Viitattu 4.3.2008.
  4. a b Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tallit, s. 108. Alfamer, 1998. ISBN 952-5089-31-2.
  5. Equipe Renault Elf 1977 Formula 1 Database. Viitattu 31.1.2008. (englanniksi)
  6. Renault (ING Renault F1 Team) Formula 1 Complete. Viitattu 26.3.2008. (englanniksi)
  7. a b Data Search Results Renault RS01 ChicaneF1.com. Viitattu 31.1.2008. (englanniksi)
  8. a b Renault F1 – F1technical F1technical.net. Viitattu 4.2.2008. (englanniksi)
  9. a b c d e f g Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tallit, s. 109. Alfamer, 1998. ISBN 952-5089-31-2.
  10. Valmistajien MM-sarja 1978 F1-ruutu. Viitattu 4.2.2008.
  11. a b Equipe Renault Elf 1979 Formula 1 Database. Viitattu 6.2.2008. (englanniksi)
  12. Data Search Results Renault RS10 ChicaneF1.com. Viitattu 17.2.2008. (englanniksi)
  13. Valmistajien MM-sarja 1979 F1-ruutu. Viitattu 12.2.2008.
  14. Equipe Renault Elf 1980 Formula 1 Database. Viitattu 13.2.2008. (englanniksi)
  15. a b Data Search Results Renault RE20 ChicaneF1.com. Viitattu 17.2.2008. (englanniksi)
  16. Valmistajien MM-sarja 1980 F1-ruutu. Viitattu 13.2.2008.
  17. Equipe Renault Elf 1981 Formula 1 Database. Viitattu 17.2.2008. (englanniksi)
  18. Data Search Results Renault RE20B ChicaneF1.com. Viitattu 17.2.2008. (englanniksi)
  19. a b Data Search Results Renault RE30 ChicaneF1.com. Viitattu 17.2.2008. (englanniksi)
  20. Valmistajien MM-sarja 1981 F1-ruutu. Viitattu 17.2.2008.
  21. Equipe Renault Elf 1982 Formula 1 Database. Viitattu 18.2.2008. (englanniksi)
  22. a b Data Search Results Renault RE30B ChicaneF1.com. Viitattu 18.2.2008. (englanniksi)
  23. Valmistajien MM-sarja 1982 F1-ruutu. Viitattu 18.2.2008.
  24. Equipe Renault Elf 1983 Formula 1 Database. Viitattu 19.2.2008. (englanniksi)
  25. a b Data Search Results Renault RE40 ChicaneF1.com. Viitattu 19.2.2008. (englanniksi)
  26. Valmistajien MM-sarja 1983 F1-ruutu. Viitattu 19.2.2008.
  27. Equipe Renault Elf 1984 Formula 1 Database. Viitattu 20.2.2008. (englanniksi)
  28. Data Search Results Renault RE50 ChicaneF1.com. Viitattu 20.2.2008. (englanniksi)
  29. Valmistajien MM-sarja 1984 F1-ruutu. Viitattu 20.2.2008.
  30. Equipe Renault Elf 1985 Formula 1 Database. Viitattu 20.2.2008. (englanniksi)
  31. Data Search Results Renault RE60 ChicaneF1.com. Viitattu 20.2.2008. (englanniksi)
  32. Data Search Results Renault RE60B ChicaneF1.com. Viitattu 20.2.2008. (englanniksi)
  33. Valmistajien MM-sarja 1985 F1-ruutu. Viitattu 20.2.2008.
  34. a b c Renault as an engine supplier Formula 1 complete. Viitattu 16.3.2008. (englanniksi)
  35. Mild Seven Renault F1 Team 2002 Formula 1 Database. Viitattu 4.3.2008. (englanniksi)
  36. Renault-talli ei usko voittavansa MTV3.fi. Viitattu 4.3.2008.
  37. Data Search Results Renault R202 ChicaneF1.com. Viitattu 4.3.2008. (englanniksi)
  38. Valmistajien MM-sarja 2002 F1-ruutu. Viitattu 4.3.2008.
  39. Mild Seven Renault F1 Team 2003 Formula 1 Database. Viitattu 5.3.2008. (englanniksi)
  40. Renault tähtää korkealle 26.1.2003. MTV3.fi. Viitattu 5.3.2008.
  41. Renault paalulle ensimmäistä kertaa 19 vuoteen 22.3.2003. MTV3.fi. Viitattu 5.3.2008.
  42. Renaultilla isot odotukset Monacosta 27.5.2003. MTV3.fi. Viitattu 5.3.2008.
  43. Renaultille lisää moottoritehoja 27.6.2003. MTV3.fi. Viitattu 5.3.2008.
  44. Data Search Results Renault R23 ChicaneF1.com. Viitattu 5.3.2008. (englanniksi)
  45. Renault tuo muutetun auton Silverstoneen 15.7.2003. MTV3.fi. Viitattu 5.3.2008.
  46. Renault voitti 20 vuoden tauon jälkeen 24.8.2003. MTV3.fi. Viitattu 5.3.2008.
  47. Data Search Results Renault R23B ChicaneF1.com. Viitattu 5.3.2008. (englanniksi)
  48. Valmistajien MM-sarja 2003 F1-ruutu. Viitattu 5.3.2008.
  49. Mild Seven Renault F1 Team 2004 Formula 1 Database. Viitattu 11.3.2008. (englanniksi)
  50. Uusi Renault esiteltiin virallisesti 29.1.2004. MTV3.fi. Viitattu 11.3.2008.
  51. Telefonica sponsoroimaan Renaultia 21.2.2004. MTV3.fi. Viitattu 11.3.2008.
  52. Renault tekee muutoksia F1-kilpuriinsa 7.4.2004. MTV3.fi. Viitattu 11.3.2008.
  53. a b Data Search Results Renault R24 ChicaneF1.com. Viitattu 11.3.2008. (englanniksi)
  54. Trulli vahvisti jättävänsä Renault-tallin 25.7.2004. MTV3.fi. Viitattu 11.3.2008.
  55. Villeneuve loppukaudeksi Renault'lle 17.9.2004. MTV3.fi. Viitattu 11.3.2008.
  56. Renault-pomo myönsi Villeneuven virheeksi 29.10.2004. MTV3.fi. Viitattu 11.3.2008.
  57. Valmistajien MM-sarja 2004 F1-ruutu. Viitattu 11.3.2008.
  58. Renault tähtää uudella autolla mestaruustaistoon 1.2.2005. MTV3.fi. Viitattu 11.3.2008.
  59. Mild Seven Renault F1 Team 2005 Formula 1 Database. Viitattu 11.3.2008. (englanniksi)
  60. Renault itsevarma ennakkosuosikki 30.3.2005. MTV3.fi. Viitattu 11.3.2008.
  61. Renault-autoissa uudenlainen kuviointi 1.7.2005. MTV3.fi. Viitattu 11.3.2008.
  62. a b Data Search Results Renault R25 ChicaneF1.com. Viitattu 11.3.2008. (englanniksi)
  63. Renault palasi F1-mestarimoottoriksi 25.9.2005. MTV3.fi. Viitattu 11.3.2008.
  64. Alonso voittoon Kiinassa, Renault tallimestariksi 16.10.2005. MTV3.fi. Viitattu 11.3.2008.
  65. Valmistajien MM-sarja 2005 F1-ruutu. Viitattu 11.3.2008.
  66. Renault esitteli uuden F1-autonsa 31.1.2006. MTV3.fi. Viitattu 12.3.2008.
  67. Mild Seven Renault F1 Team 2006 Formula 1 Database. Viitattu 12.3.2008. (englanniksi)
  68. Renault riemuitsi ensimmäistä kaksoisvoittoaan 24 vuoteen 19.3.2006. MTV3.fi. Viitattu 12.3.2008.
  69. Renault-tallille 200:s GP 7.6.2006. MTV3.fi. Viitattu 12.3.2008.
  70. a b Data Search Results Renault R26 ChicaneF1.com. Viitattu 12.3.2008. (englanniksi)
  71. Alonso ja Renault F1-mestareiksi 22.10.2006. MTV3.fi. Viitattu 12.3.2008.
  72. Valmistajien MM-sarja 2006 F1-ruutu. Viitattu 12.3.2008.
  73. Renault-talli julkisti uudistuneen värityksensä 24.1.2007. MTV3.fi. Viitattu 13.3.2008.
  74. ING Renault F1 Team 2007 Formula 1 Database. Viitattu 13.3.2008. (englanniksi)
  75. McLarenilla F1:n isoin budjetti 1.5.2007. MTV3.fi. Viitattu 27.3.2008.
  76. Renault kärsi rengasmerkin vaihtumisesta 15.3.2007. MTV3.fi. Viitattu 13.3.2008.
  77. a b Data Search Results Renault R27 ChicaneF1.com. Viitattu 13.3.2008. (englanniksi)
  78. Valmistajien MM-sarja 2007 F1-ruutu. Viitattu 13.3.2008.
  79. Alonson Renault-sopimus varmistui, Kovalainen Toyotalle 8.12.2007. Viitattu 18.9.2009.
  80. Renault esitteli uuden F1-ajokkinsa 31.1.2008. MTV3.fi. Viitattu 13.3.2008.
  81. Piquet sai potkut Renaultilta 3.8.2009. Iltalehti. Viitattu 13.8.2009.
  82. Renault'n tuomion lieventämistä perusteltiin MTV3.fi. 19.8.2009. Viitattu 19.8.2009.
  83. FIA tutkii Alonson vanhan voiton - paljastiko Piquet salaliiton MTV3. 30.8.2009. Viitattu 18.9.2009.
  84. Alonso joutuu FIA:n hiillostettavaksi mtv3. 20.9.2009. Viitattu 21.9.2009.
  85. Renault myöntää syytteet - Briatore eroaa! MTV3. 16.9.2009. Viitattu 18.9.2009.
  86. Alonso tuli FIA:n kokoukseen, Briatore ei mtv3. 21.9.2009. Viitattu 21.9.2009.
  87. Tästä syystä Renault välttyi ikuiselta F1-pannalta MTV3. 21.9.2009. Viitattu 21.9.2009.
  88. FIA päästi Renault'n pälkähästä - Briatorelle kova rangaistus MTV3. 21.9.2009. Viitattu 21.9.2009.
  89. Voitot ChicaneF1.com. Viitattu 17.2.2008. (englanniksi)
  90. Paalupaikat ChicaneF1.com. Viitattu 17.2.2008. (englanniksi)
  91. Nopeimmat kierrokset ChicaneF1.com. Viitattu 17.2.2008. (englanniksi)
  92. Renault engines All Formula One Info. Viitattu 15.3.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan lippu Renault F1 Team Yhdistyneen kuningaskunnan lippu

Formula 1 -autot:

RS01 | RS10 | RE20 | RE20B | RE30 | RE30B | RE30C | RE40 | RE50 | RE60 | RE60B | R202 | R23 | R23B | R24 | R25 | R26 | R27 | R28 | R29 | R30 | R31