Brasilian Grand Prix 2006

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Brasilian lippu   Brasilian Grand Prix 2006
Kilpailun tiedot
18. osakilpailu 18 osakilpailusta kaudella 2006
Circuit Interlagos.png
Päivämäärä 22. lokakuuta 2006
Sijainti Autódromo José Carlos Pace, São Paulo, Brasilia
Rata Moottorirata
4,309 km
Pituus 71 kierrosta, 305,909 km
Sää Weather-clear.svg Aurinkoinen
Paalupaikka
Kuljettaja Brasilian lippu Felipe Massa Ferrari
Aika 1.10,680
Nopein kierros
Kuljettaja Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari
Aika 1.12,162 (kierroksella 70)
Palkintokoroke
Ensimmäinen Brasilian lippu Felipe Massa Ferrari
Toinen Espanjan lippu Fernando Alonso Renault
Kolmas Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button Honda

Brasilian Grand Prix 2006 oli Formula 1 -kauden 2006 18. ja viimeinen kilpailu. Se ajettiin 20. - 22. lokakuuta 2006 Autódromo José Carlos Pacen radalla Brasiliassa. Kauden viimeisessä kilpailussa ratkaistiin kuljettajien ja valmistajien maailmanmestaruudet, jotka menivät Fernando Alonsolle ja Renault'lle. Kilpailu jäi kuitenkin useimpien mieleen parhaiten, kaikkien aikojen menestyneimmän F1-kuljettajan Michael Schumacherin uran viimeisenä kilpailuna(Teki myöhemmin paluun kaudelle 2010).

Aika-ajot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajot ajettiin lauantaina 21. lokakuuta 2006 klo 14 paikallista aikaa alkaen. Paalupaikan otti Ferrarin brasilialainen Felipe Massa. Suomen Kimi Räikkönen oli toinen ja Italian Jarno Trulli kolmas. Michael Schumacherin haaveet kahdeksannesta maailmanmestaruudesta kokivat kovan kolauksen, kun hänen autoonsa iski mekaaninen vika viimeisessä sessiossa, eikä hän saanut aikaa ollenkaan. Näin ollen hänen lähtöruutunsa sunnuntaiseen kilpailuun on kymmenes.

Red Bullin alankomaalaiskuljettajan Robert Doornbosin autoon on suoritettu moottorinvaihto, mikä heikentää hänen lähtöruutuaan kilpailuun kymmenellä pykälällä. [1]

Aika-ajon tulokset/kilpailun lähtöjärjestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Maa Kuljettaja Talli
1. Brasilian lippu Felipe Massa Ferrari
2. Suomen lippu Kimi Räikkönen McLaren
3. Italian lippu Jarno Trulli Toyota
4. Espanjan lippu Fernando Alonso Renault
5. Brasilian lippu Rubens Barrichello Honda
6. Italian lippu Giancarlo Fisichella Renault
7. Saksan lippu Ralf Schumacher Toyota
8. Saksan lippu Nick Heidfeld BMW Sauber
9. Puolan lippu Robert Kubica BMW Sauber
10. Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari
11. Australian lippu Mark Webber Williams
12. Espanjan lippu Pedro de la Rosa McLaren
13. Saksan lippu Nico Rosberg Williams
14. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button Honda
15. Italian lippu Vitantonio Liuzzi Toro Rosso
16. Yhdysvaltain lippu Scott Speed Toro Rosso
17. Alankomaiden lippu Christijan Albers MF1
18. Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard Red Bull
19. Japanin lippu Takuma Sato Super Aguri
20. Japanin lippu Sakon Yamamoto Super Aguri
21. Portugalin lippu Tiago Monteiro MF1
22. [1] Alankomaiden lippu Robert Doornbos Red Bull

Kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailu alkoi sunnuntaina 22. lokakuuta alkaen klo 14 paikallista aikaa (klo 20 Suomen aikaa). Lähdön tapahtuessa kaikki autot pääsivät hieman yllättäen ehjinä radan ensimmäisestä mutkasta ensimmäisellä kierroksella, paalupaikalta lähtenyt Massa piti paikkansa lähdössä, kuten myös Räikkönen. Michael Schumacher puolestaan nousi ruudusta 10 heti kahdeksanneksi. Williamsin Nico Rosberg ajoi tallikaverinsa Mark Webberin perään, minkä seurauksena Rosberg menetti etu- ja Webber takasiipensä. Webber ajoi tilanteen takia varikolle, ja kilpailu päättyi hänen osaltaan. Rosbergin kilpailu päättyi kuitenkin pian tapauksen jälkeen, kun hän menetti autonsa hallinnan puuttuvan etusiiven takia ja ajoi ulos. Keskeytys sinetöi Williamsin kaikkien aikojen huonoimman kauden kolmeenkymmeneen vuoteen, jolloin se ensimmäisen kerran ylipäätään ilmestyi F1-sarjaan. Sillä hetkellä Michael Schumacher ehti nousta kuudenneksi ohitettuaan pikkuveljensä Ralfin ja entisen tallikaverinsa Rubens Barrichellon.

Rosbergin ulosajo sattui niin hankalassa paikassa, että kilpailun tuomaristo päätti lähettää turva-auton radalle jo ensimmäisellä kierroksella. Kierroksella 5 turva-auto poistui radalta, minkä jälkeen kilpailua johtanut Felipe Massa alkoi tehdä välittömästi sekunnin eron toisena olleeseen Räikköseen. Kuudentena ollut "Schumi" puolestaan yritti vimmatusti päästä ohi MM-sarjaa johtaneen Fernando Alonson tallikaverista Giancarlo Fisichellasta, mikä olisi ollut tärkeää niin kuljettajien kuin valmistajienkin maailmanmestaruuden suhteen. Lopulta kierroksella 8 Schumi onnistui ohittamaan "Fisicon", mutta ohituksen jälkeen Fisichellan auton etusiipi osui Schumin takarenkaaseen, ja rengas puhkesi. Tämä pilasi Schumin mahdollisuudet kahdeksanteen henkilökohtaiseen maailmanmestaruuteen. Schumi tuli kuitenkin varikolle, mutta kun kaikki autot olivat niin tiiviissä nipussa silläkin hetkellä, saksalainen putosi viimeiselle sijalle. Schumille laitettiin kuitenkin varikkokäynnin aikana sen verran paljon polttoainetta, että hän pystyi pysymään radalla kauan. Kierroksella 10 kolmantena ollut Jarno Trulli ja kaksi kierrosta sen jälkeen hänen tallikaverinsa Ralf Schumacher ajavat varikolle ja keskeyttivät täsmälleen samaan vikaan: takaripustuksen keskielementtiin. Kun vielä David Coulthard joutui myös ajamaan hitaasti varikolle ja keskeyttämään kierroksella 15, Schumi pystyi nousemaan jo sijalle 17, mutta oli toisaalta vieläkin kilpailussa mukana olleista viimeisenä.

Ensimmäinen varikkoruljanssi alkoi kierroksella 21, kun Räikkönen, Fisichella ja Barrichello kävivät tekemässä ovat varikkopysähdyksensä. Kaksi kierrosta myöhemmin kilpailua selvästi johtanut Felipe Massa meni varikolle, ja kaksi kierrosta sen jälkeen toisena ajanut Jenson Button. Kärjessä hetken aikaa ollut Fernando Alonso meni varikolle kierros Buttonin jälkeen. Massa nousi näin takaisin kilpailun johtoon. Alonsosta tuli varikkoruljanssin kenties suurin voittaja, sillä hän onnistui nousemaan sen myötä yhden sijan, jonka hän poimi Kimi Räikköseltä. Kierroksella 27 toisena kilpailussa ollut Robert Kubica meni ensimmäistä kertaa varikolle, kierros Alonson jälkeen. Seuraavalla kierroksella myös Kubica tallikaveri Nick Heidfeld meni varikolle sijalta kolme. Tällä hetkellä ainut kärjessä ajaneista kuljettajista, joka ei ollut tehnyt varikkopysähdystä vielä sillä hetkellä, oli Räikkösen tallikaveri Pedro de la Rosa, joka oli kilpailussa yhden pysähdyksen taktiikalla.

Kierroksella 29 Jenson Button ohitti Räikkösen ja nousi neljänneksi. Räikkösen vauhti oli kaikkiaan kaksi sekuntia muita hitaampia, mikä kuitenkin korjaantui parissa kierroksessa. Kierroksella 30 Heidfeld osui toiseen Toro Rosso -autoon ja rikkoi autonsa etusiiven ohitustilanteessa. Samalla hetkellä sijalla 13 ajanut Michael Schumacher nousi Red Bullin Robert Doornbosin ohitse sijalle 12. Kierroksella 35 de la Rosa tuli tekemään ainoan varikkopysähdyksensä, mikä nosti Alonson toiseksi. Seuraavalla kierroksella Schumacher ohitti Nick Heidfeldin ja nousi jo pistesijalle kahdeksanneksi. Sitä seuranneella kierroksella Schumi ajoi kilpailun sen hetken nopeimman kierroksen, mikä oli peräti yli sekunnin nopeampi kuin kenenkään muu kierrosaika sillä hetkellä. Kierroksella 38 Heidfeld tuli varikolle sijalta yhdeksän etusiiven vaihtoa varten. Kaksi kierrosta myöhemmin alkavat Schumacher ja Robert Kubica taistella sijoista 7–8. Ensin Schumi ohitti Kubican, joka kuitenkin kuittasi paikkansa takaisin hetkeä myöhemmin saksalaisen virheen takia. Seuraavaksi Schumacher ohitti puolalaisen lopullisesti seuraavalla kierroksella. Tällä hetkellä kilpailun johdossa ajanut Felipe Massa oli ehtinyt repäistä jo yli 20 sekunnin johdon toisena olleeseen Fernando Alonsoon.

Kierroksella 46 alkoi kilpailun toinen varikkoruljanssi. Se alkoi Rubens Barrichellon tultua kyseisellä kierroksella toisen kerran varikolle. Barrichellon varikkopysähyksen myötä kuitannut Schumacher ajoi heti seuraavalla kierroksella viimeisen kerran varikolle koko F1-historiansa aikana. Schumi palasi stoppinsa myötä kahdeksanneksi. Seuraavalla kierroksella sijoilla 5 ja 6 ajaneet Fisichella ja Kubica tekivät toiset varikkopysähdyksensä, ja Michael Schumacher nousi seitsemänneksi. Sitä seuranneella kierroksella Schumi ajoi taas kilpailun nopeimman kierroksen varikkopysähdyksestään huolimatta, samalla kun Button kävi toisen kerran varikolla. Kierroksella 51 Räikkönen tuli toisen kerran varikolle. Samalla Schumacher ohitti Barrichellon nousten kuudenneksi. Massa tuli seuraavalla kierroksella varikolle kärkipaikalta, mutta piti johtonsa siitäkin huolimatta yli 20 sekunnin johtomarginaalinsa ansiosta. Kaksi kierrosta myöhemmin Alonso tuli toisen kerran varikolle ja pystyi pysähdyksen jälkeen säilyttämään sijoituksensa.

Kierroksella 60 Spykerin Christijan Albers ajoi hieman leveäksi nurmikolle. Kaksi kierrosta myöhemmin kuudentena oleva Schumacher alkoi hiillostaa viidentenä olevaa Fisichellaa. Fisichella jarrutti mutkassa liian myöhään ja ajautui nurmikon puolelle, ja Schumacher pääsi hänestä ohi. Kolme kierrosta myöhemmin BMW Sauberin Heidfeld ajautui ulos radalta ja keskeytti. Kierroksella 66 Schumi oli jo haastamassa neljäntenä olevaa Kimi Räikköstä. Seuraavalla kierroksella 7-kertainen maailmanmestari pyrki ohi, mutta Räikkönen esti ohituksen. Kierroksella 68 Schumacher nousi Räikkösen ohi. Schumacherin palkintosijan kannalta kierroksia alkoi kuitenkin olla liian vähän, sillä kolmantena ollut Jenson Button oli viisi sekuntia häntä edellä kolmelle viimeiselle kierrokselle lähdettäessä. Schumi ajoi uransa viimeisessä kilpailussa toiseksi viimeisellä kierroksella kuitenkin uransa 76:nnen ja viimeisen nopeimman kierroksensa, joka oli lopputuloksissa kaikkiaan 0,7 sekuntia nopeampi kuin seuraavaksi nopeimman kuljettajan aika. Lopulta kilpailun voittoon ajoi Ferrarin Felipe Massa, joka ensimmäinen Brasilian GP:n voittanut brasilialaiskuljettajana sitten Ayrton Sennan ja vuoden 1993. Toiseksi tuli uransa toisen maailmanmestaruuden varmistanut Fernando Alonso ja kolmanneksi brittiläinen Jenson Button. Schumacher oli lopulta viimeisessä kilpailussaan neljäs.

Lopputulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/Keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 6 Brasilian lippu Felipe Massa Ferrari 71 1,31,53,751 1 10
2 1 Espanjan lippu Fernando Alonso Renault 71 + 18,658 4 8
3 12 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jenson Button Honda 71 + 19,394 14 6
4 5 Saksan lippu Michael Schumacher Ferrari 71 + 24,094 10 5
5 3 Suomen lippu Kimi Räikkönen McLaren 71 + 28,503 2 4
6 2 Italian lippu Giancarlo Fisichella Renault 71 + 30,287 6 3
7 11 Brasilian lippu Rubens Barrichello Honda 71 + 40,294 5 2
8 4 Espanjan lippu Pedro de la Rosa McLaren 71 + 52,068 12 1
9 17 Puolan lippu Robert Kubica BMW Sauber 71 + 1.07,642 9
10 22 Japanin lippu Takuma Sato Super Aguri 70 + 1 kierros 19
11 21 Yhdysvaltain lippu Scott Speed Toro Rosso 70 + 1 kierros 16
12 15 Alankomaiden lippu Robert Doornbos Red Bull 70 + 1 kierros 22
13 20 Italian lippu Vitantonio Liuzzi Toro Rosso 70 + 1 kierros 15
14 19 Alankomaiden lippu Christijan Albers MF1 70 + 1 kierros 17
15 18 Portugalin lippu Tiago Monteiro MF1 69 + 2 kierrosta 21
16 23 Japanin lippu Sakon Yamamoto Super Aguri 69 + 2 kierrosta 20
17 16 Saksan lippu Nick Heidfeld BMW Sauber 63 Ulosajo 8
Kesk. 14 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu David Coulthard Red Bull 14 Vaihdelaatikko 18
Kesk. 8 Italian lippu Jarno Trulli Toyota 10 Takaripustuksen
keskielementti
3
Kesk. 7 Saksan lippu Ralf Schumacher Toyota 9 Takaripustuksen
keskielementti
7
Kesk. 9 Australian lippu Mark Webber Williams 1 Kolari 11
Kesk. 10 Saksan lippu Nico Rosberg Williams 0 Ulosajo 13

Johtokierrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Kuljettaja Johtokierrokset Yhteensä
Brasilian lippu Felipe Massa 1-24, 27-71 69
Espanjan lippu Fernando Alonso 25-26 2


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Doornbosin lähtöruutua on pudotettu rangaistuksena moottorinvaihdosta. MTV3.fi
  2. Grande Premio do Brasil 2006 F1 Database. Viitattu 19.4.2009.