Formula 1 -kausi 1976

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Formula 1 -kausi 1976
Järjestäjä FIA, Formula One Group
Järjestyksessä oleva kausi 27.
Kilpailuja 16
Rengasvalmistaja(t) G, D, B
Kuljettajien mestari James Hunt
Valmistajien mestari Ferrari
← 1975 1977 →

Formula 1 -kausi 1976 oli 27. Formula 1 -kausi. Se alkoi 25. tammikuuta ja päättyi 24. lokakuuta 1976 16. kilpailun jälkeen.

Kausi muistetaan parhaiten McLarenin James Huntin ja Ferrarin Niki Laudan välisestä mestaruustaistelusta, joka ratkesi vasta viimeisen osakilpailun viimeisellä kierroksella Huntin hyväksi.[1] Lisäksi Lauda kärsi Saksan GP:ssä vakavan onnettomuuden ja oli vähällä kuolla saamiinsa vammoihin.[1]

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nro Kilpailu Päivämäärä Rata Voittaja Talli Raportti
1 Brasilia Brasilian Grand Prix 25. tammikuuta Interlagos Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
2 Etelä-Afrikka Etelä-Afrikan Grand Prix 6. maaliskuuta Kyalami Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
3 Yhdysvallat Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 28. maaliskuuta Long Beach Sveitsi Clay Regazzoni Ferrari Raportti
4 Espanja Espanjan Grand Prix 2. toukokuuta Jarama Iso-Britannia James Hunt McLaren-Ford Raportti
5 Belgia Belgian Grand Prix 16. toukokuuta Zolder Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
6 Monaco Monacon Grand Prix 30. toukokuuta Monaco Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
7 Ruotsi Ruotsin Grand Prix 13. kesäkuuta Scandinavian Raceway Etelä-Afrikka Jody Scheckter Tyrrell-Ford Raportti
8 Ranska Ranskan Grand Prix 4. heinäkuuta Paul Ricard Iso-Britannia James Hunt McLaren-Ford Raportti
9 Iso-Britannia Britannian Grand Prix 18. heinäkuuta Brands Hatch Itävalta Niki Lauda Ferrari Raportti
10 Länsi-Saksa Saksan Grand Prix 1. elokuuta Nürburgring Iso-Britannia James Hunt McLaren-Ford Raportti
11 Itävalta Itävallan Grand Prix 15. elokuuta Österreichring Iso-Britannia John Watson Penske-Ford Raportti
12 Alankomaat Hollannin Grand Prix 29. elokuuta Zandvoort Iso-Britannia James Hunt McLaren-Ford Raportti
13 Italia Italian Grand Prix 12. syyskuuta Monza Ruotsi Ronnie Peterson March-Ford Raportti
14 Kanada Kanadan Grand Prix 3. lokakuuta Mosport Park Iso-Britannia James Hunt McLaren-Ford Raportti
15 Yhdysvallat Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 10. lokakuuta Watkins Glen Iso-Britannia James Hunt McLaren-Ford Raportti
16 Japani Japanin Grand Prix 24. lokakuuta Fuji Speedway Yhdysvallat Mario Andretti Lotus-Ford Raportti

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Niki Laudan ja James Huntin välisestä mestaruustaistelusta tehtiin elokuva Rush, joka julkaistiin vuonna 2013.
  • Patrick Depailler sai uransa parhaan MM-sijoituksen[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hunt takes title despite Lauda's bravery ESPN. Viitattu 31.7.2017. (englanniksi)
  2. Patrick DEPAILLER • STATS F1 www.statsf1.com. Viitattu 5.3.2022.