Formula 1 -kausi 1954

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Formula 1 -kausi 1954 oli kautta aikojen viides Formula 1 -kausi. Kaudella ajettiin yhdeksän MM-osakilpailua. Mestaruuden voitti Argentiinan Juan Manuel Fangio, joka ajoi Maseratilla ja sittemmin loppukaudesta Mercedeksellä.

Sääntöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vain viiden parhaan kilpailun tulokset laskettiin mukaan loppupisteisiin.
  • Pisteitä saivat kilpailujen viisi parasta (8, 6, 4, 3, 2) ja kilpailun nopeimman kierroksen ajanut, joka sai yhden pisteen.
  • Useat kuljettajat saattoivat ajaa samaa autoa, mutta tällöin pisteet jaettiin ottamatta huomioon kuinka monta kierrosta kukin kuljettaja oli ajanut.

Teknisiä sääntöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vapaasti hengittävien moottorien tilavuus oli maksimissaan 2 500 m3.
  • Turbomoottoreiden tilavuudeksi sallittiin maksimissaan 700 cm3.

Kustannussyistä kaksi edellistä kautta oli ajettu Formula 2 -luokan autoilla, ja Ferrarin 500-auto oli ollut täysin ylivoimainen. Nyt kuitenkin sylinteritilavuuden sallittiin nousevan 2 500 cm3.

Keskeiset osallistujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aina alkuvaiheistaan lähtien Formula 1 –kisat ovat olleet tavallaan Italian sisäisiä kilpailija, sillä aluksi olivat kilpailuissa Alfa Romeot ja Ferrarit ja sitten Ferrarit ja Maseratit. ”Ulkomainen” kilpailu otti tuulta alleen vuonna 1954 kun odotettu ja osittain pelättykin Mercedes-Benzin osanotto kilpailuihin tuli todeksi. Italialaiset Lanciat ilmoittautuivat myös mukaan kauden kisaan.

Nämä uudet tulokkaat saivat sekaisin kuljettajamarkkinat. Kaikkien yllätykseksi hallitseva maailmanmestari Alberto Ascari ja hänen erottamaton kaverinsa Luigi Villoresi päättivät jättää Ferrari-tallin ja siirtyä Lancian ohjaimiin. Ferrari korvasi heidät José Froilán Gonzálezilla, joka palasi talliin kahden vuoden Maserati-kauden jälkeen, ja ranskalaisella Maurice Trintignant’illa. Heihin liittyivät myös Giuseppe Farina ja Mike Hawthorn.

Maserati vaikutti suurimmalta häviäjältä tässä kettinkien sinfoniassa kun se menetti Gonzálezin ja erittäin suuri menetys Maseratin tallille oli kesken kauden tapahtunut Juan Manuel Fangion menetys Mercedesille. Tämä siirto tapahtui Ranskan GP:n yhteydessä. Näin Maserati-tallin maine kahden merkittävimmän kuljettajan lähdön jälkeen jäi Onofre Marimón varaan.

Juan Manuel Fangion lisäksi Mercedes-tiimiin liittyivät insinööri-pilotti Karl Kling, veteraani Hermann Lang, sekä tulevaisuuden toivo Hans Hermann.

kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Kilpailu Päivämäärä Rata Voittaja Talli Raportti
1 Flag of Argentina.svg Argentiinan GP 17. tammikuuta Buenos Aires Flag of Argentina.svg Juan Manuel Fangio Flag of Italy.svg Maserati Raportti
2 US flag 48 stars.svg Indianapolis 500 31. toukokuuta Indianapolis US flag 48 stars.svg Bill Vukovich US flag 48 stars.svg Kurtis Kraft-Offenhauser Raportti
3 Flag of Belgium.svg Belgian GP 20. kesäkuuta Spa-Francorchamps Flag of Argentina.svg Juan Manuel Fangio Flag of Italy.svg Maserati Raportti
4 Flag of France.svg Ranskan GP 4. heinäkuuta Reims-Gueux Flag of Argentina.svg Juan Manuel Fangio Flag of Germany.svg Mercedes-Benz Raportti
5 Flag of the United Kingdom.svg Britannian GP 17. heinäkuuta Silverstone Flag of Argentina.svg José Froilán González Flag of Italy.svg Ferrari Raportti
6 Flag of Germany.svg Saksan GP 1. elokuuta Nürburgring Flag of Argentina.svg Juan Manuel Fangio Flag of Germany.svg Mercedes-Benz Raportti
7 Flag of Switzerland.svg Sveitsin GP 22. elokuuta Bremgarten Flag of Argentina.svg Juan Manuel Fangio Flag of Germany.svg Mercedes-Benz Raportti
8 Flag of Italy.svg Italian GP 5. syyskuuta Monza Flag of Argentina.svg Juan Manuel Fangio Flag of Germany.svg Mercedes-Benz Raportti
9 Flag of Spain under Franco.svg Espanjan GP 24. lokakuuta Pedralbes Flag of the United Kingdom.svg Mike Hawthorn Flag of Italy.svg Ferrari Raportti

MM-loppusijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sijoitus Kuljettaja Maa Auto Pisteet
1. Juan Manuel Fangio Flag of Argentina.svg Maserati ja Mercedes-Benz 42 (57,14)
2. José Froilán González Flag of Argentina.svg Ferrari 25,14 (26,64)
3. Mike Hawthorn Flag of the United Kingdom.svg Ferrari 24,64
4. Maurice Trintignant Flag of France.svg Ferrari 17
5. Karl Kling Flag of Germany.svg Mercedes-Benz 12
6. Bill Vukovich Flag of the United States.svg Kurtis-Offenhauser 8
7. Hans Hermann Flag of Germany.svg Mercedes-Benz 8
8. Roberto Mieres Flag of Argentina.svg Maserati 6
9. Luigi Musso Flag of Italy.svg Maserati 6
10. Giuseppe Farina Flag of Italy.svg Ferrari 6
11. Jimmy Bryan Flag of the United States.svg Kuzma-Offenhauser 6
12. Jack McGrath Flag of the United States.svg Kurtis-Offenhauser 5
13. Stirling Moss Flag of the United Kingdom.svg Maserati 4,14
14. Onofre Marimón Flag of Argentina.svg Maserati 4,14
15. Sergio Mantovani Flag of Italy.svg Maserati 4
16. Robert Manzon Flag of France.svg Ferrari 4
17. Prinssi Bira Flag of Thailand.svg Maserati 3
18. André Pilette Flag of Belgium.svg Gordini 2
19. Mike Nazaruk Flag of the United States.svg Kurtis-Offenhauser 2
20. Luigi Villoresi Flag of Italy.svg Maserati 2
21. Umberto Maglioli Flag of Italy.svg Ferrari 2
22. Élie Bayol Flag of France.svg Gordini 2
23. Troy Ruttman Flag of the United States.svg Kurtis-Offenhauser 1,5
23. Duane Carter Flag of the United States.svg Kurtis-Offenhauser 1,5
25. Alberto Ascari Flag of Italy.svg Lancia 1,14
26. Jean Behra Flag of France.svg Gordini 0,14

HUOM! Aikakautena, jona ajanotto ei toiminut kuin sekunnin kymmenysosien tarkkuudella, ei ollut mahdollisuutta äärimmäisen tarkkaan ajanottoon. Tästä on esimerkkinä paras kierrosaika Britannian GP:ssä. Parhaan kierrosjan saavutti seitsemän kuljettajaa. He jakoivat pisteet, jokainen heistä siis sain 0.14 pistettä.