Formula 1 -kausi 1954

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Formula 1 -kausi 1954 oli kautta aikojen viides Formula 1 -kausi. Kaudella ajettiin yhdeksän MM-osakilpailua. Mestaruuden voitti Argentiinan Juan Manuel Fangio, joka ajoi Maseratilla ja sittemmin loppukaudesta Mercedeksellä.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Sääntöjä

  • Vain viiden parhaan kilpailun tulokset laskettiin mukaan loppupisteisiin.
  • Pisteitä saivat kilpailujen viisi parasta (8, 6, 4, 3, 2) ja kilpailun nopeimman kierroksen ajanut, joka sai yhden pisteen.
  • Useat kuljettajat saattoivat ajaa samaa autoa, mutta tällöin pisteet jaettiin ottamatta huomioon kuinka monta kierrosta kukin kuljettaja oli ajanut.

[muokkaa] Teknisiä sääntöjä

  • Vapaasti hengittävien moottorien tilavuus oli maksimissaan 2 500 m3.
  • Turbomoottoreiden tilavuudeksi sallittiin maksimissaan 700 cm3.

Kustannussyistä kaksi edellistä kautta oli ajettu Formula 2 -luokan autoilla, ja Ferrarin 500-auto oli ollut täysin ylivoimainen. Nyt kuitenkin sylinteritilavuuden sallittiin nousevan 2 500 cm3.

[muokkaa] Keskeiset osallistujat

Aina alkuvaiheistaan lähtien Formula 1 –kisat ovat olleet tavallaan Italian sisäisiä kilpailija, sillä aluksi olivat kilpailuissa Alfa Romeot ja Ferrarit ja sitten Ferrarit ja Maseratit. ”Ulkomainen” kilpailu otti tuulta alleen vuonna 1954 kun odotettu ja osittain pelättykin Mercedes-Benzin osanotto kilpailuihin tuli todeksi. Italialaiset Lanciat ilmoittautuivat myös mukaan kauden kisaan.

Nämä uudet tulokkaat saivat sekaisin kuljettajamarkkinat. Kaikkien yllätykseksi hallitseva maailmanmestari Alberto Ascari ja hänen erottamaton kaverinsa Luigi Villoresi päättivät jättää Ferrari-tallin ja siirtyä Lancian ohjaimiin. Ferrari korvasi heidät José Froilán Gonzálezilla, joka palasi talliin kahden vuoden Maserati-kauden jälkeen, ja ranskalaisella Maurice Trintignant’illa. Heihin liittyivät myös Giuseppe Farina ja Mike Hawthorn.

Maserati vaikutti suurimmalta häviäjältä tässä kettinkien sinfoniassa kun se menetti Gonzálezin ja erittäin suuri menetys Maseratin tallille oli kesken kauden tapahtunut Juan Manuel Fangion menetys Mercedesille. Tämä siirto tapahtui Ranskan GP:n yhteydessä. Näin Maserati-tallin maine kahden merkittävimmän kuljettajan lähdön jälkeen jäi Onofre Marimón varaan.

Juan Manuel Fangion lisäksi Mercedes-tiimiin liittyivät insinööri-pilotti Karl Kling, veteraani Hermann Lang, sekä tulevaisuuden toivo Hans Hermann.

[muokkaa] kilpailut

# Kilpailu Päivämäärä Rata Voittaja Talli Raportti
1 Argentiinan GP 17. tammikuuta Buenos Aires Juan Manuel Fangio Maserati Raportti
2 Indianapolis 500 31. toukokuuta Indianapolis Bill Vukovich Kurtis Kraft-Offenhauser Raportti
3 Belgian GP 20. kesäkuuta Spa-Francorchamps Juan Manuel Fangio Maserati Raportti
4 Ranskan GP 4. heinäkuuta Reims-Gueux Juan Manuel Fangio Mercedes-Benz Raportti
5 Britannian GP 17. heinäkuuta Silverstone José Froilán González Ferrari Raportti
6 Saksan GP 1. elokuuta Nürburgring Juan Manuel Fangio Mercedes-Benz Raportti
7 Sveitsin GP 22. elokuuta Bremgarten Juan Manuel Fangio Mercedes-Benz Raportti
8 Italian GP 5. syyskuuta Monza Juan Manuel Fangio Mercedes-Benz Raportti
9 Espanjan GP 24. lokakuuta Pedralbes Mike Hawthorn Ferrari Raportti

[muokkaa] MM-loppusijoitukset

Sijoitus Kuljettaja Maa Auto Pisteet
1. Juan Manuel Fangio Maserati ja Mercedes-Benz 42 (57,14)
2. José Froilán González Ferrari 25,14 (26,64)
3. Mike Hawthorn Ferrari 24,64
4. Maurice Trintignant Ferrari 17
5. Karl Kling Mercedes-Benz 12
6. Bill Vukovich Kurtis-Offenhauser 8
7. Hans Hermann Mercedes-Benz 8
8. Roberto Mieres Maserati 6
9. Luigi Musso Maserati 6
10. Giuseppe Farina Ferrari 6
11. Jimmy Bryan Kuzma-Offenhauser 6
12. Jack McGrath Kurtis-Offenhauser 5
13. Stirling Moss Maserati 4,14
14. Onofre Marimón Maserati 4,14
15. Sergio Mantovani Maserati 4
16. Robert Manzon Ferrari 4
17. Prinssi Bira Maserati 3
18. André Pilette Gordini 2
19. Mike Nazaruk Kurtis-Offenhauser 2
20. Luigi Villoresi Maserati 2
21. Umberto Maglioli Ferrari 2
22. Élie Bayol Gordini 2
23. Troy Ruttman Kurtis-Offenhauser 1,5
23. Duane Carter Kurtis-Offenhauser 1,5
25. Alberto Ascari Lancia 1,14
26. Jean Behra Gordini 0,14

HUOM! Aikakautena, jona ajanotto ei toiminut kuin sekunnin kymmenysosien tarkkuudella, ei ollut mahdollisuutta äärimmäisen tarkkaan ajanottoon. Tästä on esimerkkinä paras kierrosaika Britannian GP:ssä. Parhaan kierrosjan saavutti seitsemän kuljettajaa. He jakoivat pisteet, jokainen heistä siis sain 0.14 pistettä.



Formula 1 -kaudet

1950195119521953195419551956195719581959
1960196119621963196419651966196719681969
1970197119721973197419751976197719781979
1980198119821983198419851986198719881989
1990199119921993199419951996199719981999
200020012002200320042005200620072008
Tulevat kaudet: 20092010

Henkilökohtaiset työkalut