Ronnie Peterson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ronnie Peterson
Ronnie Peterson 1971 Hockenheim.JPG
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Ruotsin lippu Ruotsi
Aktiivivuodet 1970 - 1978
Talli(t) March (yksityisiä), Tyrrel, Lotus
Kilpailuja 123
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 10
Palkintosijoja 26
Paalupaikkoja 14
Nopeimpia kierroksia 9
MM-pisteitä 206
Ensimmäinen kilpailu Monacon Grand Prix 1970
Ensimmäinen voitto Ranskan Grand Prix 1973
Viimeinen voitto Itävallan Grand Prix 1978
Viimeinen kilpailu Italian Grand Prix 1978

Bengt Ronald "Ronnie" Peterson (14. helmikuuta 1944 Örebro, Ruotsi - 11. syyskuuta 1978 Milano, Italia) oli ruotsalainen kilpa-autoilija ja Formula 1 -kuljettaja. "Super Swedeksi" ristitty Peterson oli aikansa yksi nopeimmista, mutta myös epäonnisimmista kuljettajista. Peterson ajoi 123 GP:tä, voitti niistä 10, keräsi 26 palkintokorokesijaa, 14 paalupaikkaa, yhdeksän nopeinta kierrosta ja 206 MM-pistettä. Peterson on edelleen menestynein ruotsalainen F1-kuljettaja ja viimeinen voittanut ruotsalainen.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ronnie Peterson sai kipinän moottoriurheiluun isältään Bengt Petersonilta, joka ajoi kilpaa sekä autoilla että moottoripyörillä 1940-luvulla. Ikänsä moottoreiden kanssa puuhannut Ronnie aloitti kaikkiaan viisi vuotta kestäneen karting-kauden 1962, 18-vuotiaana. Ensimmäisen Ruotsin mestaruutensa hän voitti kaudella 1963.

Peterson aloitti Formula 3:ssa 1966 ja ajoi täyden kauden 1967. Hän taisteli sarjan voitosta seuraavana vuonna ja hallitsi sarjaa lähes mielin määrin 1969. Seuraava etappi oli Formula 2, jossa Peterson ajoi osittain F1-uransa ohella 50 osakilpailua vuosina 1969–76. Starteista yhdeksän päättyi hänen voittoonsa.

Petersonin F1-ura alkoi kaudella 1970 Marchin ratissa ilman menestystä, mutta jo seuraavana vuonna ruotsalainen sijoittui MM-pisteissä toiseksi. Lotuksellaan hän otti MM-sarjan kolmossijan kaudella 1973. Vuonna 1977 Peterson ajoi Tyrrellin 6-pyöräistä autoa huonolla menestyksellä. Onnettoman vuoden jälkeen hän palasi Lotukselle, jossa hänen uransa kääntyi jälleen loistavaan nousuun, ennen kuin hän joutui joukkokolariin Italian GP:n lähdössä Monzassa 1978.

Lotus-kaksikko Peterson ja Mario Andretti hallitsi kautta 1978. Monzaa edellinen osakilpailu Hollannin Zandvoortissa oli päättynyt Lotuksen kaksoisvoittoon Andrettin johdolla. Lotukset olivat suosikkeja myös Monzassa, jossa Andretti otti paalupaikan. Petersonilla sen sijaan oli aika-ajossa teknisiä ongelmia ja hän joutui tyytymään viidenteen lähtöruutuun.

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monzan onnettomuus 10. syyskuuta 1978 sai alkunsa, kun lähettäjät antoivat vihreän valon liian aikaisin jo siinä vaiheessa, kun osa autoista oli vielä lipumassa lähtöruutuihinsa lämmittelykierroksen päätteeksi. Tämä aiheutti haitariliikkeen, jolloin takana tulevat saavuttivat nopeasti edellä ajavia. Peterson oli kolmannessa rivissä ja pysähtyi ennen starttia. Autot neljännestä rivistä taaksepäin olivat vielä liikkeellä ja saivat lentävän lähdön. Kiihdytyksen jälkeen Riccardo Patresen Arrows törmäsi James Huntin McLareniin ja tämä puolestaan tönäisi Petersonin Lotusta, joka pyörähti radalla. Petersonin auto luisui rata-aitausta vasten, syttyi liekkeihin ja ponnahti siitä takaisin radalle. Kaikkiaan tässä lähtökolarissa, joka kuuluu F1-historian pahimpiin, oli osallisena kymmenen autoa, niistä kuusi jäi lähtösuoralle.

Petersonin palavan auton luokse ryntäsi James Hunt. Hän irrotti Petersonin turvavyön ja raahasi hänet turvaan yhdessä Patrick Depaillerin ja Clay Regazzonin kanssa. Onnettomuudessa Peterson sai vakavia vammoja jalkoihinsa. Vasen jalka oli poikki kolmesta ja oikea peräti seitsemästä kohdasta. Hänellä oli myös toisen ja kolmannen asteen palovammoja sekä vaurioita keuhkoissa sisään hengitetyistä savukaasuista. Formula 1:n lääkintäryhmään kuulunut, professori Sid Watkins, ei päässyt onnettomuuspaikalle välittömästi, koska italialaiset viranomaiset olivat sulkeneet alueen. Viivytyksen jälkeen Peterson ja päänsä loukannut Vittorio Brambilla kuljetettiin helikopterilla Niguardan sairaalaan Milanoon. Siellä Petersonille tehtiin kuusi tuntia kestänyt leikkaus. Hänen tilansa huononi yöllä ja Peterson menehtyi onnettomuutta seuranneena päivänä kello 10.10. Hänelle aiheutui rasvaembolia (luuydintä joutuu verenkiertoon), joka on potentiaalinen riski useissa luunmurtumissa.

Italialaisten lääkärien lisäksi Petersonia hoitivat englantilainen kirurgi Sid Watkins ja brasilialainen tohtori Rafael Roblais. Lääkärit olivat varoittaneet häntä rasvaembolian vaarasta siinä tapauksessa, jos hän ei suostu oikean jalan amputoimiseen. Hän kieltäytyi ja lääkärit keskittyivät luiden stabilisoimiseen. Tämä on luultavasti myös syy miksi Petersonin leski, Barbro Peterson, ei ikinä nostanut syytettä hoitovirheestä.

Joka tapauksessa on selvää, että pelastusmiesten tulo onnettomuuspaikalle kesti aivan liian kauan, ja lopulta saavuttuaan nämä keskittyivät lähinnä Brambillan auttamiseen. Italialainen oli loukannut törmäyksessä päänsä lentävään pyörään, kun taas Petersonin vammat eivät ambulanssimiesten mielestä näyttäneet hengenvaarallisilta. Brambilla toipui kolarista ja ajoi F1:stä vielä pari vuotta. Petersonin henki olisi todennäköisesti säästynyt, jos hän olisi saanut lääkintähoitoa välittömästi onnettomuuden jälkeen.

Ronnie Petersonin virallinen kuolinsyy oli veritulppa, joka aiheutui luuytimen tunkeutumisesta verenkiertoon.

F1-kaudet, pisteet ja sijoitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Talli Auto Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 WDC Pts.
1970 Antique Automobiles Racing Team March 701 Cosworth V8 RSA ESP MON
7
BEL
NC
NC 0
Colin Crabbe Racing NED
9
FRA
Kesk.
GBR
9
GER
Kesk.
AUT ITA
Kesk.
CAN
NC
USA
11
MEX
1971 March March 711 Cosworth V8 RSA
10
ESP
Kesk.
MON
2
NED
4
GBR
2
GER
5
AUT
8
ITA
2
CAN
2
USA
3
2. 33
Alfa Romeo V8 FRA
Kesk.
1972 March March 721 Cosworth V8 ARG
6
RSA
5
9. 12
March 721X ESP
Kesk.
MON
11
BEL
9
March 721G FRA
5
GBR
7
GER
3
AUT
12
ITA
9
CAN
DSQ
USA
4
1973 Lotus Lotus 72D Cosworth V8 ARG
Kesk.
BRA
Kesk.
RSA
11
3. 52
Lotus 72E ESP
Kesk.
BEL
Kesk
MON
3
SWE
2
FRA
1
GBR
2
NED
11
GER
Kesk.
AUT
1
ITA
1
CAN
Kesk.
USA
1
1974 Lotus Lotus 72E Cosworth V8 ARG
13
BRA
6
MON
1
SWE
Kesk.
NED
8
FRA
1
GBR
10
AUT
Kesk.
ITA
1
CAN
3
USA
Kesk.
5. 35
Lotus 76 RSA
Kesk.
ESP
Kesk.
BEL
Kesk.
GER
4
1975 Lotus Lotus 72E Cosworth V8 ARG
Kesk.
BRA
15
RSA
10
ESP
Kesk.
MON
4
BEL
Kesk.
SWE
9
NED
15
FRA
10
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
5
ITA
Kesk.
USA
5
13th 6
1976 Lotus Lotus 77 Cosworth V8 BRA
Kesk.
11th 10
March March Engineering 761 RSA
Ret
ESP
Kesk.
BEL
Kesk.
MON
Kesk.
SWE
7
FRA
19
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
6
NED
Kesk.
ITA
1
CAN
9
USA
Kesk.
JPN
Kesk.
Theodore USW
10
1977 Tyrrell Tyrrell P34 Cosworth V8 ARG
Kesk.
BRA
Kesk.
RSA
Kesk.
USW
Kesk.
ESP
8
MON
Kesk.
BEL
3
SWE
Kesk.
FRA
12
GBR
Kesk.
GER
9
AUT
5
NED
Kesk.
ITA
6
USA
16
CAN
Kesk.
JPN
Kesk.
14th 7
1978 Lotus Lotus 78 Cosworth V8 ARG
5
BRA
Kesk.
RSA
1
USW
4
MON
Kesk.
BEL
2
ITA
Kesk.
2nd 51
Lotus 79 ESP
2
SWE
3
FRA
2
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
1
NED
2
USA
CAN

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helsingin Sanomat 11.9.1978 ja 12.9.1978 (kuolema)