Formula 1 -kausi 1982

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Formula 1 -kausi 1982
Järjestäjä FISA
Järjestyksessä oleva kausi 33.
Kilpailuja 16
Kuljettajia 40 38 osallistui kilpailuun
Valmistajia 18
Moottoreiden valmistajat Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Cosworth
Saksan lippu BMW
Ranskan lippu Renault
Italian lippu Alfa Romeo
Ranskan lippu Matra
Italian lippu Ferrari
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Hart
Rengasvalmistaja(t) G M A P
Kuljettajien mestari Suomen lippu Keke Rosberg (44p.)
Valmistajien mestari Italian lippu Ferrari (74p.)
Eniten voittoja Ranskan lippu Didier Pironi
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson
Ranskan lippu Alain Prost
Itävallan lippu Niki Lauda
(Kaikki 2 kpl)

Formula 1 -kausi 1982 oli yksi Formula 1-sarjan historian erikoisimmista kausista. Kaudella ajettiin 16 osakilpailua, joissa nähtiin 11 eri voittajaa. Lopulta mestariksi selvisi ainoastaan yhden GP:n voittanut Keke Rosberg. Kaudella kuoli kaksi kuljettajaa. Ferrarin lahjakas Gilles Villeneuve menehtyi Belgian GP:n aika-ajoissa. Nuori tulokas Riccardo Paletti kuoli Kanadan osakilpailussa. Lisäksi kauden viidenneksi viimeisen osakilpailun, Saksan GP:n, harjoituksissa MM-sarjan johdossa ollut Didier Pironi kolaroi itsensä hengenvaarallisesti pois maailmanmestaruuskilpailuista.

Yhteenveto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1982 oli yksi F1-historian tasaisimpia. 16 osakilpailua sisältäneellä kaudella nähtiin peräti 11 eri osakilpailuvoittajaa (Alain Prost, Niki Lauda, Didier Pironi, John Watson, Riccardo Patrese, Nelson Piquet, René Arnoux, Patrick Tambay, Elio de Angelis, Rosberg ja Michele Alboreto). Voitot jakaantuivat myös kaikkiaan seitsemälle eri tallille (Renault, McLaren, Ferrari, Brabham, Lotus, Williams, Tyrrell).

Prost vei nimiinsä kauden kaksi ensimmäistä kilpailua. Kauden toisen kilpailun; Brasilian GP:n voittoon hän nousi edelle ajaneiden Piquet'n ja Rosbergin suoritukset hylättiin autojen alipainon vuoksi. Huomiota herätti myös Williams-kuljettaja Carlos Reutemannin lopettamispäätös. Kun Alan Joneskin ilmoitti, ettei palaa lajin pariin, tallipäällikkö Frank Williams palkkasi Rosbergin tallikaveriksi Derek Dalyn.

Kauden kolmannessa osakilpailussa Long Beachissa, paluun F1-sarjaan tehnyt Niki Lauda ajoi McLarenilla voittoon ensi kertaa sitten vuoden 1978. Keskeyttämään joutunut Prost jatkoi kuitenkin pistejohdossa.

Seuraavassa kilpailussa, San Marinon GP:ssä Imolassa, huomiota herättivät eniten FOCA-yhdistyksen tallien Brabhamin, Williamsin, Lotuksen, McLarenin, Ligierin, Arrowsin, Marchin, Fittipaldin, Ensignin ja Theodoren boikotti Piquet'n ja Rosbergin hylkäyksen takia Brasilian GP:ssä. Ferrari-kuljettajat Pironi ja Villeneuve ajoivat helppoon kaksoisvoittoon, mutta ranskalaiskuljettaja ajoi vastoin tallin tahtoa ruutulipulle ennen Villeneuvea, joka vannoi, ettei enää koskaan puhuisi tallitoverinsa kanssa.

Belgian GP:ssä voittoon ajoi McLaren-kuljettaja Watson ohitettuaan viimeisillä kierroksilla pitkään johdossa olleen Rosbergin. Eniten huomiota sai kuitenkin Villeneuven kuolema aika-ajoissa tämän törmättyä Jochen Massin Marchiin. Auto lensi ilmaan, osui keula edellä maahan ja Villeneuve mursi niskansa. Villeneuve repeytyi irti turvavöistään ja lensi verkkoaitaan, kuollen myöhemmin illalla sairaalassa niskan murtumiseen.

Kauden kuudes kilpailu Monacon GP sisälsi F1-historian mielenkiintoisimmat viimeiset kierrokset. Kolme kierrosta ennen maalia johdossa olleen Prostin auto pyörähti shikaanissa ja hajosi kaiteeseen. Johtoon noussut Patrese kuitenkin pyörähti toiseksi viimeisellä kierroksella Loewsin mutkassa ja auto sammui siihen. Johtoon nousseen Pironin autosta loppui polttoaine, samoin kuin hänen jälkeensä kilpailun kärkeen nousseen Andrea de Cesariksen Alfa Romeosta. Patrese onnistui saamaan Brabhaminsa uudelleen käyntiin ja ajoi voittajana maaliin, saaden palkintokorokkeelle rinnalleen keskeyttäneet Pironin ja de Cesariksen.

Kauden saavuttaessa puolivälin, Watson johti sarjaa 30 pisteellä. Takana seurasivat Pironi (20), Prost (18) ja Rosberg (16). Pironi onnistui kuitenkin keräämään seuraavista kolmesta kilpailusta peräti 19 pistettä Watsonin jäädessä ilman. Watson ja Prost alkoivat pudota kyydistä, mutta Rosberg sinnitteli perässä. Näytti kuitenkin vahvasti, että Pironi oli ottamassa mestaruutta itselleen, kun ero Rosbergiin oli 11 kilpailun jälkeen peräti 16 pistettä.

Kohtalo puuttui kuitenkin jälleen kerran tapahtumien kulkuun. Saksan GP:n vapaissa harjoituksissa satoi kaatamalla, mutta sarjaa johtanut Pironi päätti yrittää vielä yhtä nopeata kierrosta. Hän ei kuitenkaan nähnyt mitään sateen läpi, vaan törmäsi Alain Prostin Renault'hon ja katkaisi jalkansa. Lääkäreiden mukaan vain Pironin valtava elämänhalu piti hänet elossa,lähde? mutta hän ei enää koskaan palannut F1:een. Tämä onnettomuus saattoi maksaa Pironille F1-mestaruuden.

Itse kilpailussa voittoon ajoi Villeneuvea tuuraamaan tullut Patrick Tambay. Kilpailun johdossa ollut Nelson Piquet kolaroi yrittäessään ohittaa kierroksella Eliseo Salazaria ja molempien kisa päättyi siihen. Piquet'n ja Salazarin välille syntyi tappelu, jonka kuitenkin ratavirkailijat lopulta keskeyttivät.

Pironin kauden päätyttyä avautui neljälle muulle kuljettajalle täydet mahdollisuudet mestaruuteen (Rosberg, Watson, Prost, Lauda). Saksan GP:tä seuranneessa Itävallan GP:ssä Prostin mestaruushaaveet kärsivät takaiskun hänen keskeytettyä johtopaikalta viisi kierrosta ennen maaliviivaa (hän olisi voittanut mestaruuden, jos olisi voittanut itse kilpailun). Voittoon ajoi Lotus-kuljettaja de Angelis vain 0,125 sekuntia ennen toiseksi tullutta Rosbergia.

Rosberg näytti lähes ratkaisseen mestaruuden hyväkseen kauden kolmanneksi viimeisessä kilpailussa Sveitsin GP:ssä (joka ajettiin todellisuudessa Ranskan Dijonissa) ajettuaan ensimmäisenä suomalaisena F1-kilpailun voittoon, kukistaen Prostin viimeisillä kierroksilla. Hän siirtyi kolmen pisteen erolla MM-sarjan johtoon kun kaksi kilpailua oli enää jäljellä. Ainoat uhkaajat takana olivat Prost, Watson ja Lauda; kun Pironi makasi edelleen sairaalassa.

Viimeistä edellisessä kilpailussa Italian GP:ssä Rosbergilla oli mahdollisuus varmistaa mestaruus. Se epäonnistui kuitenkin Rosbergin jouduttua käymään varikolla etusiiven hajoamisen takia. Pysähdys vei aikaa lähes kaksi minuuttia, mikä pudotti hänet lopulta kahdeksanneksi. Kilpailussa neljänneksi ajanut Watson varmisti itselleen vielä mahdollisuuden ottaa mestaruus, mikäli Rosberg oli kauden päätöskilpailussa jäänyt pisteittä ja hän olisi ajanut voittoon. Jos niin kävisi, he päätyisivät tasapisteisiin, mutta suuremman voittomääränsä ansiosta Watson olisi ollut mestari.

Watson epäonnistui yrityksessään jäätyään Michele Alboreton jälkeen kilpailussa toiseksi ja Rosbergin sijoituttua viidenneksi. Mestaruus ratkesi periaatteessa jo aika-ajoissa kun Watson hyytyi yhdeksänneksi ja Rosbergin kiilattua hänen eteen kahdeksanneksi. Paalupaikalta lähtenyt Alboreto ajoi rauhassa maaliin lähes puoli minuuttia ennen Watsonia. Rosberg varmisti maailmanmestaruutensa.

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

# Kilpailu Päiväys Paikka Voittanut kuljettaja Voittanut talli Raportti
1 Flag of South Africa 1928-1994.svg Etelä-Afrikan Grand Prix 23. tammikuuta Kyalami Ranskan lippu Alain Prost Ranskan lippu Renault Raportti
2 Brasilian lippu Brasilian Grand Prix 21. maaliskuuta Jacarepaguá Ranskan lippu Alain Prost Ranskan lippu Renault Raportti
3 Yhdysvaltain lippu Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 4. huhtikuuta Long Beach Itävallan lippu Niki Lauda Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Ford Raportti
4 San Marinon lippu San Marinon Grand Prix 25. huhtikuuta Imola Ranskan lippu Didier Pironi Italian lippu Ferrari Raportti
5 Belgian lippu Belgian Grand Prix 9. toukokuuta Zolder Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Ford Raportti
6 Monacon lippu Monaco Grand Prix 23. toukokuuta Monaco Italian lippu Riccardo Patrese Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Brabham-Ford Raportti
7 Yhdysvaltain lippu Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 6. kesäkuuta Detroit Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Ford Raportti
8 Kanadan lippu Kanadan Grand Prix 13. kesäkuuta Montréal Brasilian lippu Nelson Piquet Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Brabham-BMW Raportti
9 Alankomaiden lippu Hollannin Grand Prix 3. heinäkuuta Zandvoort Ranskan lippu Didier Pironi Italian lippu Ferrari Raportti
10 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannian Grand Prix 18. heinäkuuta Brands Hatch Itävallan lippu Niki Lauda Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Ford Raportti
11 Ranskan lippu Ranskan Grand Prix 25. heinäkuuta Paul Ricard Ranskan lippu René Arnoux Ranskan lippu Renault Raportti
12 Saksan lippu Saksan Grand Prix 8. elokuuta Hockenheimring Ranskan lippu Patrick Tambay Italian lippu Ferrari Raportti
13 Itävallan lippu Itävallan Grand Prix 15. elokuuta Österreichring Italian lippu Elio de Angelis Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lotus-Ford Raportti
14 Sveitsin lippu Sveitsin Grand Prix 29. elokuuta Dijon Suomen lippu Keke Rosberg Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Williams-Ford Raportti
15 Italian lippu Italian Grand Prix 12. syyskuuta Monza Ranskan lippu René Arnoux Ranskan lippu Renault Raportti
16 Yhdysvaltain lippu Las Vegasin Grand Prix 25. syyskuuta Las Vegas Italian lippu Michele Alboreto Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Tyrrell-Ford Raportti

MM-pisteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljettajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja RSA
Flag of South Africa 1928-1994.svg
BRA
Brasilian lippu
USW
Yhdysvaltain lippu
SMR
San Marinon lippu
BEL
Belgian lippu
MON
Monacon lippu
USE
Yhdysvaltain lippu
CAN
Kanadan lippu
NED
Alankomaiden lippu
GBR
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu
FRA
Ranskan lippu
GER
Saksan lippu
AUT
Itävallan lippu
SUI
Sveitsin lippu
ITA
Italian lippu
LVS
Yhdysvaltain lippu
Pisteet
1 Suomen lippu Keke Rosberg 5 DSQ 2 2 Kesk. 4 Kesk. 3 Kesk. 5 3 2 1 8 5 44
2 Ranskan lippu Didier Pironi 18 6 Kesk. 1 WD 2 3 9 1 2 3 DNS 39
3 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu John Watson 6 2 6 1 Kesk. 1 3 9 Kesk. Kesk. Kesk. 9 13 4 2 39
4 Ranskan lippu Alain Prost 1 1 Kesk. Kesk. Kesk. 7 NC Kesk. Kesk. 6 2 Kesk. 8 2 Kesk. 4 34
5 Itävallan lippu Niki Lauda 4 Kesk. 1 DSQ Kesk. Kesk. Kesk. 4 1 8 5 3 Kesk. Kesk. 30
6 Ranskan lippu René Arnoux 3 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 10 Kesk. Kesk. Kesk. 1 2 Kesk. 16 1 Kesk. 28
7 Ranskan lippu Patrick Tambay 8 3 4 1 4 Kesk. 2 DNS 25
8 Italian lippu Michele Alboreto 7 4 4 3 Kesk. 10 Kesk. Kesk. 7 Kesk. 6 4 Kesk. 7 5 1 25
9 Italian lippu Elio de Angelis 8 Kesk. 5 4 5 Kesk. 4 Kesk. 4 Kesk. Kesk. 1 6 Kesk. Kesk. 23
10 Italian lippu Riccardo Patrese Kesk. Kesk. 3 Kesk. 1 Kesk. 2 15 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 5 Kesk. Kesk. 21
11 Brasilian lippu Nelson Piquet Kesk. DSQ Kesk. 5 Kesk. DNQ 1 2 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 4 Kesk. Kesk. 20
12 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. 2 10 DNQ Kesk. 16 Kesk. Kesk. Kesk. 6 3 15
13 Irlannin lippu Derek Daly 14 Kesk. Kesk. Kesk. 6 5 7 5 5 7 Kesk. Kesk. 9 Kesk. 6 8
14 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Kesk. 3 7 Kesk. 4 Kesk. Kesk. Kesk. 9 Kesk. 8 7 Kesk. 7
15 Kanadan lippu Gilles Villeneuve Kesk. Kesk. DSQ 2 DNS 6
16 Argentiinan lippu Carlos Reutemann 2 Kesk. 6
17 Italian lippu Andrea de Cesaris 13 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 3 Kesk. 6 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 10 10 9 5
18 Ranskan lippu Jacques Laffite Kesk. Kesk. Kesk. 9 Kesk. 6 Kesk. Kesk. Kesk. 14 Kesk. 3 Kesk. Kesk. Kesk. 5
19 Yhdysvaltain lippu Mario Andretti Kesk. 3 Kesk. 4
20 Ranskan lippu Jean-Pierre Jarier Kesk. 9 Kesk. 4 Kesk. DNQ Kesk. Kesk. 14 Kesk. Kesk. Kesk. DNQ Kesk. Kesk. DNS 3
21 Sveitsin lippu Marc Surer 7 9 8 5 10 Kesk. 13 6 Kesk. 15 Kesk. 7 3
22 Italian lippu Bruno Giacomelli 11 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 11 7 9 5 Kesk. 12 Kesk. 10 2
23 Chilen lippu Eliseo Salazar 9 Kesk. Kesk. 5 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 13 DNQ Kesk. Kesk. DNQ 14 9 DNQ 2
24 Saksan lippu Manfred Winkelhock 10 5 Kesk. DSQ Kesk. Kesk. Kesk. DNQ 12 DNQ 11 Kesk. Kesk. Kesk. DNQ NC 2
25 Italian lippu Mauro Baldi DNQ 10 DNQ Kesk. DNQ Kesk. 8 6 9 Kesk. Kesk. 6 DNQ 12 11 2
26 Brasilian lippu Chico Serra 17 Kesk. DNQ 6 DNPQ 11 DNQ Kesk. Kesk. 11 7 DNQ 11 DNQ 1
27 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Brian Henton DNQ DNQ Kesk. Kesk. Kesk. 8 9 NC Kesk. 8 10 7 Kesk. 11 Kesk. 8 0
28 Saksan lippu Jochen Mass 12 8 8 Kesk. DNQ 7 11 Kesk. 10 Kesk. 0
29 Ruotsin lippu Slim Borgudd 16 7 10 0
30 Brasilian lippu Raul Boesel 15 Kesk. 9 8 DNPQ Kesk. Kesk. Kesk. DNQ DNQ Kesk. DNQ Kesk. DNQ 13 0
31 Kolumbian lippu Roberto Guerrero DNQ DNQ Kesk. DNQ DNQ Kesk. Kesk. DNQ Kesk. DNQ 8 Kesk. Kesk. NC DNS 0
32 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Kesk. DNQ DNQ Kesk. Kesk. DNQ Kesk. Kesk. 15 10 Kesk. Kesk. Kesk. Kesk. 0
33 Yhdysvaltain lippu Rupert Keegan DNQ Kesk. Kesk. DNQ 12 0
34 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Geoff Lees Kesk. 12 0
Italian lippu Teo Fabi DNQ DNQ DNQ NC Kesk. DNPQ DNQ Kesk. Kesk. DNQ Kesk. Kesk. Kesk. DNQ 0
Italian lippu Riccardo Paletti DNQ DNQ DNQ Kesk. DNPQ DNPQ Kesk. Kesk. 0
Irlannin lippu Tommy Byrne DNQ Kesk. DNQ DNQ Kesk. 0
Alankomaiden lippu Jan Lammers DNQ DNQ DNQ Kesk. DNQ DNQ 0
Espanjan lippu Emilio de Villota DNPQ DNPQ DNQ DNQ DNPQ 0
Brasilian lippu Roberto Moreno DNQ 0
Sija Kuljettaja RSA
Flag of South Africa 1928-1994.svg
BRA
Brasilian lippu
USW
Yhdysvaltain lippu
SMR
San Marinon lippu
BEL
Belgian lippu
MON
Monacon lippu
USE
Yhdysvaltain lippu
CAN
Kanadan lippu
NED
Alankomaiden lippu
GBR
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu
FRA
Ranskan lippu
GER
Saksan lippu
AUT
Itävallan lippu
SUI
Sveitsin lippu
ITA
Italian lippu
LVS
Yhdysvaltain lippu
Pisteet

Valmistajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Valmistaja Runko Moottori Pisteet Voitot Palkintosijat Paalupaikat
1 Italian lippu Ferrari 126C2 Ferrari 021 74 3 11 3
2 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu McLaren-Ford MP4/1B Ford Cosworth DFV 69 4 8 0
3 Ranskan lippu Renault RE30B Renault-Gordini EF1 62 4 8 10
4 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Williams-Ford FW07D
FW08
Ford Cosworth DFV 58 1 7 1
5 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lotus-Ford 87B
91
Ford Cosworth DFV 30 1 2 0
6 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Tyrrell-Ford 011 Ford Cosworth DFV 25 1 2 0
7 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Brabham-BMW BT50 BMW M12/13 22 1 2 1
8 Ranskan lippu Ligier-Matra JS17
JS17B
JS19
Matra MS81 20 0 4 0
9 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Brabham-Ford BT49D Ford Cosworth DFV 19 1 3 0
10 Italian lippu Alfa Romeo 179D
182
182B
Alfa Romeo 1260 7 0 1 1
11 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Arrows-Ford A3
A4
A5
Ford Cosworth DFV 5 0 0 0
12 Saksan lippu ATS-Ford D5 Ford Cosworth DFV 4 0 0 0
13 Italian lippu Osella-Ford FA1C
FA1D
Ford Cosworth DFV 3 0 0 0
14 Brasilian lippu Fittipaldi-Ford F8D
F9
Ford Cosworth DFV 1 0 0 0
15 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu March-Ford 821 Ford Cosworth DFV 0 0 0 0
16 Flag of Hong Kong 1959.svg Theodore-Ford TY01
TY02
Ford Cosworth DFV 0 0 0 0
17 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Toleman-Hart TG181C
TG183
Hart 415T 0 0 0 0
18 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Ensign-Ford N180B
N181
Ford Cosworth DFV 0 0 0 0