Nelson Piquet

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kolminkertaista Formula 1 -maailmanmestaria. Myös hänen poikansa Nelson Piquet on kilpa-ajaja.
Nelson Piquet
Piquet Yhdysvaltain GP:ssa 1991.
Piquet Yhdysvaltain GP:ssa 1991.
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Brasilian lippu Brasilia
Aktiivivuodet 19781991
Talli(t) Ensign, BS Fabrications, Brabham, Williams, Lotus, Benetton
Kilpailuja 207 (204 starttia)
Maailmanmestaruuksia 3 (1981, 1983, 1987)
Voittoja 23
Palkintosijoja 60
Paalupaikkoja 24
Nopeimpia kierroksia 23
MM-pisteitä 481,5 (485,5)
Ensimmäinen kilpailu Saksan GP 1978
Ensimmäinen voitto Länsi-Yhdysvaltain GP 1980
Viimeinen voitto Kanadan GP 1991
Viimeinen kilpailu Australian GP 1991

Nelson Piquet Souto Maior (s. 17. elokuuta 1952, Rio de Janeiro, Rio de Janeiro, Brasilia) on brasilialainen entinen kilpa-autoilija ja kolminkertainen Formula 1 -sarjan kuljettajien maailmanmestari.[1]

Piquet osallistui urallaan 207 Grand Prix -kilpailuun, joista hän saavutti 23 voittoa, 60 palkintosijaa, 24 paalupaikkaa ja 23 kilpailun nopeinta kierrosta. MM-pisteitä hän keräsi urallaan 485,5.[1]

Piquet'n mukaan on nimetty Rio de Janeirossa sijaitseva kilparata Autódromo Internacional Nelson Piquet, joka tunnettiin aiemmin nimellä Jacarepaguá. Rata oli mukana F1-sarjassa vuosina 1978, 1981–1989. Piquet voitti radallan ajetun kilpailun kahdesti vuosina 1983 ja 1986.[2]

Piquet'n poika Nelson Piquet nuorempi on myös kilpaillut F1-sarjassa.

Nuoruus ja uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piquet syntyi 17. elokuuta 1952 Rio de Janeirossa, joka oli vielä silloin Brasilian pääkaupunki. Nelsonin isä, Estácio Souto Maior, oli Brasilian kongressin jäsen ja toimi hallituksen terveysministerinä.[3] Perhe asui maan hallinnollisessa pääkaupungissa, Brasíliassa, viettäen luksuselämää.[4] Nelsonilla oli kaksi veljeä; Alexis ja Geraldo sekä sisko Genusa. Nelson oli lapsista nuorin.[5]

Nuorena Piquet harrasti isänsä tavoin tennistä, ja hänestä olikin kehittymässä lahjakas pelaaja, mutta tulevaisuuden suunnitelmat olivat vielä avoinna. Autot ja moottoripyörät kiinnostivat myös.[3] Isä halusi Nelsonista tennispelaajan, ja hänet lähetettiin opiskelemaan Yhdysvaltoihin sanfranciscolaiseen lukioon, joka oli tennispainotteinen. Opiskeluaikana Piquet innostui tenniksen sijasta kilpa-autoilusta, mutta tiesi palattuaan kotimaahansa, ettei isä hyväksyisi uutta harrastusta. Nelson kuitenkin aloitti kilpailemisen kartingissa salaa vanhemmiltaan käyttäen äitinsä, Dona Clotilden, tyttönimeä Piquet.[4]

Aluksi Piquet kilpaili entisen F1-kuljettaja Alex Ribeiron Camber-kilpatallissa tallikaverinaan Roberto Moreno. Tallin kalustolla Piquet osallistui Brasilian mestaruussarjaan. Hän voitti sarjan mestaruuden toisella kokonaisella kaudellaan 1971, mutta nousu isompaan luokkaan estyi rahoituksen puuttuessa. Pettynyt isä ei halunnut tukea pojan harrastusta millään tavoin, vaan yritti käännyttää häntä lähtemään opiskelemaan johonkin yliopistoon Yhdysvaltoihin. Nelson kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta ja jatkoi maansa mestaruussarjassa uusimalla edelliskauden mestaruutensa kaudella 1972.[4]

Tämän jälkeen Piquet siirtyi kilpailemaan seuraavaksi vuodeksi "koppiautosarjaan". Voittojakin tuli, mutta hän päätti siirtyä pikkuformulasarjaan kesällä 1974.[4] Kolme seuraavaa vuotta kului Formula Super Vee -sarjassa, josta käteen jäi lopulta Brasilian mestaruus kaudelta 1976.[6]

Kaksinkertaisen F1-maailmanmestarin, Emerson Fittipaldin, suosituksesta Piquet teki päätöksen muuttaa Britanniaan keväällä 1977. Tavoitteena hänellä oli voittaa arvostetun Britannian F3-sarjan mestaruus. Säästöillään Piquet osti Marchin F3-auton, joka ei kuitenkaan ollut kovinkaan hyvä. Piquet sai myöhemmin kerättyä enemmän rahaa kasaan ja osti kilpailukykyisemmän Raltin, joka oli varustettu Toyotan moottorilla. Uudella autollaan hän kykeni jo voittamaan kilpailuja, mutta Euroopanmestaruussarjan voiton vei italialainen Piercarlo Ghinzani Piquet'n jäädessä kolmanneksi.[6][7]

Piquet osallistui ensimmäistä kertaa Britannian F3-sarjaan kaudella 1978 samalla Ralt-Toyotallaan. Hänen tavoitteenaan oli alun perin tehdä paras mahdollinen ajosuoritus ja kamppailla välillä voitoista. Yllättäen Piquet kuitenkin voitti sarjan mestaruuden ylivoimaisesti. Hän voitti myös lähes puolet kauden kilpailuista ja parhaimmillaan voitti seitsemän kilpailua peräkkäin.[6]

Formula 1 -ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piquet tuli mukaan F1-sarjaan värikkäänä pienenä miehenä, ja poistui sarjasta neljäntoista vuoden jälkeen kolminkertaisena maailmanmestarina. Mestaruuskamppailut olivat aina tiukkoja eikä mikään tullut ilmaiseksi.[4]

Alkuvaiheet (1978–1979)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1978[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piquet debytoi F1-sarjassa Saksan GP:ssa 1978 Ensign-tallin autolla. Kilpailu päättyi hänen osaltaan kierroksella 32. moottoririkkoon, mutta hänen kykynsä kuljettajana havaittiin varikolla. Seuraavat kolme kilpailua Piquet ajoi Ensingin sijaan BS Fabrications -yksityistallissa, joka käytti McLarenin vanhaa M23-autoa. Uudessa tallissa hän keskeytti kahdesti, mutta Italian GP:ssa hän ajoi ensimmäistä kertaa urallaan maaliin sijoittuen yhdeksänneksi.[8] Tämän jälkeen edessä oli jälleen tallin vaihtuminen, kun tallille ei ollut varaa lennättää kalustoa enää loppukauden kilpailuihin Pohjois-Amerikkaan. Bernie Ecclestone, joka toimi tuolloin Brabham-tallin tallipäällikkönä, halusi Piquet'n ajamaan jo kauden päättäneeseen Kanadan GP:hin.[9] Kilpailussa Piquet selviytyi maaliin sijalla 11. Hänen ajosuorituksensa vakuuttivat tallin johdon ja Piquet sai vakituisen kuljettajan paikan seuraavaksi kaudeksi.[10]

1979[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudesta 1979 tuli Piquet'n ensimmäinen kokonainen kausi F1:sissä. Hän ajoi Brabham-tallissa kaksinkertaisen maailmanmestarin, Niki Laudan, tallikaverina. Kausi oli vaikea tallille, joka oli tottunut menestykseen. Piquet keskeytti kauden 15 kilpailusta yksitoista. Kahdesti hän onnistui sijoittumaan kymmenen parhaan pistesijojen ulkopuolelle ja oli kerran 12:s. Uransa ensimmäiset MM-pisteet hän saavutti kauden lopulla ajetusta Hollannin GP:sta sijoituttuaan neljänneksi. Lauda lopetti ajamisen jo ennen kauden loppua Kanadan GP:n harjoituksissa ja näin Piquet nousi tallin ykköskuljettajan rooliin.[11]

Menestys Brabhamilla (1980–1985)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1980 Brabham palasi huipulle siirryttyään Alfa Romeon alitehoisista moottoreista Ford Cosworthiin.[11] Piquet aloittikin kauden hyvin ajamalla ensimmäistä kertaa urallaan palkintokorokkeelle sijoituttuaan toiseksi Argentiinan GP:ssa. Samalla hän myös todisti sen, ettei ollut enää vain pelkkä tulevaisuuden lupaus. Piquet tuli hyvin toimeen tallin pääsuunnittelijan, Gordon Murrayn, ja mekaanikkojen kanssa. Yhteistyön tuloksena auton suorituskykyä oli helppo parantaa nopeammin.[12] Etelä-Afrikan GP:ssa Piquet oli pisteillä neljäs. Vieläkin parempaa menestystä tuli Länsi-Yhdysvaltain GP:ssa, jossa Piquet voitti kilpailun startattuaan paalupaikalta sekä ajoi nopeimman kierroksen. Monacon GP:ssa hän jatkoi hyviä otteitaan ajamalla kolmanneksi ja nousi samalla ensimmäistä kertaa urallaan MM-sarjan johtoon.[13] Ranskan GP:ssa Piquet ajoi neljänneksi, kunnes nousi taas palkintokorokkeelle Britannian GP:ssa sijoituttuaan toiseksi. Saksan GP:ssa hän oli neljäs ja Itävallan GP:ssa viides, mutta hyvistä sijoituksista huolimatta ero kasvoi MM-sarjassa kärkipaikkaa pitäneeseen Alan Jonesiin 11 pisteeseen.[14] Hollannin GP:ssa Piquet ajoi voittajaksi ja sama vauhti jatkui myös voittoon päättyneessä Italian GP:ssa. Voittojen myötä hän nousi mestaruustaistossa pisteen Jonesin edelle. Kanadan GP:hin Piquet lähti paalupaikalta, mutta joutui kilpailussa keskeyttämään. Keskeytykseen päättyi myös kauden viimeinen kilpailu, Yhdysvaltain GP. Jones kuitenkin voitti kaksi viimeistä kilpailua ja hänet kruunattiin mestariksi Piquet'n jäädessä hopealle.[8][15]

1981[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monacon GP:hin Piquet starttasi paalupaikalta, mutta keskeytti kilpailun törmättyään radan reunakaiteeseen.

Piquet avasi kauden 1981 ajamalla kolmanneksi Länsi-Yhdysvaltain GP:ssa. Brasilian GP:hin hän starttasi paalupaikalta, mutta hyytyi lopputuloksissa sijalle 12. Argentiinan GP:sta hän saavutti kaiken mahdollisen: paalupaikan, voiton ja nopeimman kierroksen. Piquet ylsi voittoon myös seuraavaksi ajetussa historian ensimmäisessä San Marinon GP:ssa. Seuraavissa kolmessa kilpailussa matkanteko katkesi keskeytykseen. Ranskan GP:ssa hän palasi palkintosijoille ajamalla maaliin kolmantena. Saksan GP:sta Piquet saavutti kauden kolmannen voittonsa, joka jäi myös kauden viimeiseksi.[16] Itävallan GP:ssa hän oli kolmas ja Hollannin GP:ssa toinen, samalla hän nousi MM-sarjassa tasapisteisiin johtaja Carlos Reutemanniin kanssa.[17] Kanadan GP:hin Piquet starttasi paalupaikalta, mutta jäi kilpailussa viidenneksi. Kuitenkin hän onnistui kaventamaan eron Reutemanniin yhteen pisteen MM-sarjassa, kun kaudesta jäljellä oli enää yksi kilpailu.[18] Päätöskilpailussa, Las Vegasin GP:ssa, Reutemannille olisi riittänyt mestaruuteen sijoittuminen Piquet'n edelle tai hänen keskeytys/jääminen pisteiden ulkopuolelle. Myös Jacques Laffitella oli mahdollisuus mestaruuteen. Piquet kuitenkin onnistui voittamaan uransa ensimmäisen mestaruuden pisteen erolla sijoittumalla kilpailussa viidenneksi, Reutemannin jäädessä kahdeksanneksi ja Laffiten kuudenneksi.[11][15]

1982[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Brabham siirtyi käyttämään BMW:n turbomoottoreita kaudella 1982. Moottorin luotettavuusongelmat vaivasivat tallia läpi koko kauden ajan.[16] Brasilian GP:ssa Piquet ajoi maaliin ensimmäisenä, mutta hänet hylättiin alipainoisen auton takia. Myös toiseksi tullut Keke Rosberg koki saman kohtalon. Tapahtuman seurauksena FOCAa edustaneet tallit vetäytyivät San Marinon GP:sta. Piquet avasi kauden pistetilinsä sijoittumalla viidenneksi Belgian GP:ssa. Epäonnistuneen aika-ajon vuoksi hän jopa karsiutui Itä-Yhdysvaltain GP:sta. Seuraavaksi ajetussa Kanadan GP:ssa tulos oli täysin päinvastainen Piquet'n voittaessa kilpailun ensimmäistä kertaa BMW:n moottorilla.[8] Hänen hyvä vauhti jatkui myös Hollannin GP:ssa, mistä tulokseksi jäi toinen sija. Saksan GP:ssa Piquet johti kilpailua selvästi, mutta eteen tullut hitaampi Eliseo Salazar teki ohitustilanteessa virheen, minkä seurauksena molemmat keskeyttivät yhteentörmäyksessä. Piquet hermostui äkillisestä tilanteesta niin pahoin, että hyökkäsi Salazarin kimppuun lyöden ja potkien häntä.[12] Itävallan GP:hin Piquet starttasi paalulta ja ehti kilpailussa ajaa nopeimman kierroksen, mutta joutui lopulta keskeyttämään sähkövikaan.[19] Kauden viimeiset pisteet hän saavutti Sveitsin GP:sta ajamalla neljänneksi. Kauden aikana Piquet onnistui saavuttamaan 20 pistettä, joilla hän sijoittui kuljettajien MM-sarjassa vasta sijalle 11.[20]

1983[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1983 käynnistyi Piquet'n osalta hyvin, kun hän saavutti avauskilpailusta, Brasilian GP:sta, voiton ja nopeimman kierroksen. Ranskan GP:ssa hän ajoi toiseksi ja ylsi samaan sijoitukseen myös Monacon GP:ssa saavuttaen samalla kilpailun nopeimman kierroksen. Piquet ajoi Belgian- ja Itä-Yhdysvaltain GP:ssa neljänneksi ja onnistui näin kaventamaan eron yhteen pisteen MM-sarjaa johtaneeseen Alain Prostiin.[21] Britannian GP:ssa Piquet palasi jälleen palkintokorokkeelle ajamalla toiseksi. Itävallan GP:ssa hän oli kolmas, mutta ero MM-taistossa Prostiin kasvoi jo 14 pisteeseen hänen voitettuaan kilpailun.[22] Hollannin GP:ssa sattui yllättävä tilanne, kun Prost ajautui ohitustilanteessa kilpailua johtaneen Piquet'n kylkeen. Tapahtuman seurauksena molemmat joutuivat keskeyttämään.[23] Piquet palasi voittojen kantaan Italian GP:ssa, jossa hän kellotti myös nopeimman kierroksen. Hän voitti myös seuraavaksi ajetun Euroopan GP:n. Voitto oli hänen uransa kymmenes. Kauden päätöskilpailuun, Etelä-Afrikan GP:hin, lähdettiin Prostin johtaessa kuljettajien MM-sarjaa kahden pisteen erolla Piquet'hen.[24] Piquet varmisti kilpailussa uransa toisen mestaruuden sijoittumalla kolmanneksi,[25] kun Prost keskeytti turbon rikkoonnuttua.

1984[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piquet ajamassa ulosajoon kierroksella 46 päättyneessä Yhdysvaltain GP:ssa.

Kaudella 1984 Brabham-BMW:n vauhti oli aika-ajoissa kohdallaan, mistä osoituksena oli Piquet'n yhdeksän paalupaikkaa.[23] Menestys ja mestaruushaaveet kaatuivat kuitenkin luotettavuusongelmiin,[26] kymmenessä kilpailussa oli Piquet'n tyytyminen keskeytykseen. Piquet voitti paalulta startattuaan kauden seitsemännen kilpailun, Kanadan GP:n, kun auto jaksoi ensimmäistä kertaa kauden aikana ruutulipulle saakka. Hän kellotti myös kilpailun nopeimman kierroksen. Piquet ylitti maalilijan ensimmäisenä myös seuraavaksi ajetussa Itä-Yhdysvaltain GP:ssa, johon hän myös lähti eturivistä paalupaikalta. Britannian GP:hin hän starttasi paalupaikalta, mutta kilpailussa vauhti riitti vasta seitsemänteen sijaan turboahtimen rikkoonnuttua. Itävallan GP:n lähtöruudukossa oli Piquet jälleen paalupaikalla ja tällä kertaa auto kesti maaliin saakka toisena. Italian GP:ssa Piquet ajoi neljännen ja viimeisen kerran kauden aikana palkintokorokkeelle sijoittumalla kolmanneksi. Aika-ajoista hän saavutti kauden kahdeksannen paalupaikkansa. Kauden päättäneeseen Portugalin GP:hin Piquet starttasi yhdeksättä kertaa kauden aikana paalupaikalta, mutta jäi kilpailussa viimeiselle pistesijalle eli kuudenneksi.[25] Pisteitä hän saavutti kauden aikana yhteensä 29 kappaletta, joiden turvin sijoittui kuljettajien MM-sarjassa viidenneksi.[27]

1985[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piquet Saksan GP:ssa 1985. Kilpailu päättyi turbon hajottua keskeytykseen 24. kierroksella.

Kaudesta 1985 muodostui pettymys Piquet'lle. Brabhamin vauhti ei ollut enää ennallaan ja siirtyminen Pirellin renkaisiin pahensi tilannetta entisestään.[8] Avauspisteet Piquet saavutti kauden kuudennesta kilpailusta, Itä-Yhdysvaltain GP:sta, jossa hän ajoi maaliin kuudentena. Ranskan GP:sta Piquet saavutti kauden ensimmäisen ainoaksi jääneen voittonsa.[23] Seuraavaksi ajetussa Britannian GP:ssa hän ajoi pisteille neljänneksi, mutta jäi kilpailun voittaneelle Alain Prostille yli kierroksen. Hollannin GP:n aika-ajoista Piquet saavutti kauden ensimmäisen ja viimeisen paalupaikan, mutta kilpailussa hän hyytyi pisteiden ulkopuolelle sijalle kahdeksan. Italian GP:ssa hän ajoi toistamiseen kauden aikana palkintokorokkeelle sijoittumalla toiseksi. Kauden viimeiset pisteet Piquet saavutti Brasilian GP:sta ajamalla maaliin viidentenä. Kauden kolmessa viimeisessä kilpailussa hän joutui kaikissa keskeyttämään.[25] Kuljettajien MM-sarjassa Piquet sijoittui kahdeksanneksi 21 pisteellään.[28] Kausi jäi Piquet'n viimeiseksi Brabham-tallissa, kun hän kieltäytyi Ecclestonen tarjoamasta jatkosopimuksesta.[29]

Williams (1986–1987)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1986[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piquet siirtyi kaudella 1986 seuraaviksi kahdeksi vuodeksi kilpailemaan Williams-talliin. Ykköskuljettajan asemaan hän ei kuitenkaan päässyt, koska jo edellisellä kaudella tallissa kilpaillut Nigel Mansell ei sitä suonut missään nimessä. Myös tallin johto halusi taata molemmille kuljettajille samanlaisen aseman. Ilmapiiri ei siis ollut tallin sisällä paras mahdollinen kuljettajien kamppaillessa toisiaan vastaan.[29] Piquet'n kausi käynnistyi kuitenkin hyvin tulosten valossa, kun hän ajoi voittoon kotikilpailussaan Brasilian GP:ssa. San Marinon GP:ssa hän ajoi palkintokorokkelle sijoittumalla ajamalla maaliin toisena. Belgian GP:hin Piquet starttasi ensimmäistä kertaa kauden aikana paalupaikalta, mutta kilpailu päättyi keskeytykseen turbon hajottua. Kanadan- ja Ranskan GP:ssa hänen vauhtinsa riitti molemmissa kilpailussa kolmanteen sijaan. Britannian GP:hin hän starttasi paalupaikalta, mutta kotiyleisönsä edessä ajanut Mansell onnistui nousemaan Piquet'n ohi kilpailun voittajaksi. Saksan- ja Unkarin GP:ssa Piquet onnistui nousemaan molemmissa kilpailun voittoon. Myös molemmissa kilpailussa Ayrton Senna oli Lotuksella toinen ja Mansell kolmas. Kauden neljännen ja viimeisen voittonsa Piquet saavutti Italian GP:sta startattuaan kuudennesta lähtöruudusta. Portugalin GP:ssa hän oli kolmas ja Meksikon GP:ssa neljäs.

Piquet'n Williams FW11B -auto, jolla hän voitti uransa kolmannen kuljettajien maailmanmestaruuden kaudella 1987.

[30] Kauden päätöskilpailuun, Australian GP:hin, lähdettiin kuljettajien MM-sarjan pistetilanteessa: Mansell 70, Prost 64 ja Piquet 63. Kilpailussa Mansellin mestaruushaaveet kariutuivat rengasrikkoon kierroksella 64. Välittömästi tapahtuman jälkeen Piquet kutsuttiin varikolle renkaiden vaihtoon ja samalla Prost nousi kilpailussa johtoon. Hän piti sijoituksensa maaliin saakka ja vei näin mestaruuden, vaikka Williams-kuljettajilla oli kiistatta kauden nopeimmat autot.[29]

1987[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudella 1987 sanasota Piquet'n ja Mansellin välillä oli kiivaampaa, mutta paremmuus ratkaistiin vasta kilparadalla.[29] Kausi käynnistyi jälleen Brasiliasta, jossa Piquet onnistui ajamaan kilpailussa maaliin toisena. San Marinon GP-viikonloppuna perjantaina Piquet ajoi pahasti ulos radalta teknisen vian takia surullisen kuuluisassa Tamburello-mutkassa. Kilpailu jäi hänen osaltaan väliin. Monacon GP:n toisen sijan myötä alkoi hänen yhdeksän kilpailun mittaiseksi venynyt palkintosijaputki. Itä-Yhdysvaltain-, Ranskan- ja Britannian GP:ssa Piquet ylitti kaikissa maalilinjan toisena, sekä Britanniassa hän starttasi myös ensimmäistä kertaa kauden aikana paalupaikalta. Hockenheimringillä ajetussa Saksan GP:ssa Piquet saavutti kauden ensimmäisen voittonsa ja siirtyi samalla johtoon kuljettajien MM-sarjassa.[31] Seuraavaksi ajetussa Unkarin GP:ssa Piquet'n voiton myötä hänen johtonsa MM-kamppailussa vankistustui nyt seitsemään pisteeseen. Itävallan GP:ssa paalupaikalta alkanut kilpailu päättyi maalissa toiseen sijaan. Italian GP:ssa Piquet pääsy juhlimaan uransa 20. voittoaan startattuaan kilpailuun paalupaikalta.[32] Portugalin GP:ssa Piquet jäi kolmanneksi, mutta onnistui kasvattamaan piste-eroa pahimpiin MM-tittelin uhkaajiin Sennaan ja Manselliin, kun he jäivät pisteittä. Piquet starttasi paalupaikalta Espanjan GP:hin, mutta taipui kilpailussa sijalle neljä. Meksikon GP:ssa Piquet ajoi seitsemännen kerran kauden aikana toiselle sijalle. Mestaruus ratkesi kauden toiseksi viimessä kilpailussa, Japanin GP:ssa, kun Mansell loukkaantui harjoituksissa sattuneessa ulosajossa, eikä kyennyt osallistumaan kahteen viimeiseen starttiin. Piqet voitti uransa kolmannen ja viimeisen mestaruutensa 73 pisteen turvin. Mansellin saldoksi jäi 61 pistettä.[33]

Piquet ei menestyksestään huolimatta viihtynyt Williamsilla, koska hän ei sopeutunut siihen, että tallikaveri Mansell sai tasavertaisen kohtelun. Uusien haasteiden perässä Piquet jätti tallin mestaruuskautensa päätteeksi.[29]

Lotus (1988–1989)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1988[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lotuksen käytössä kaudella 1988 ollut 100T-auto. Autolla nro. 2 ajoi Satoru Nakajima.

Piquet teki Lotus-tallin kanssa rahakkaan sopimuksen ja siirtyi tallin kilpakuljettajaksi kaudeksi 1988. Sopimus osoittautui kuitenkin virheeksi, koska tallin suorituskyky ei ollut enää edelliskausien tasolla.[23] Kauden alku oli kuitenkin lupaava, kun Piquet ajoi palkintokorokkeelle kolmanneksi kauden avanneessa Brasilian GP:ssa ja sitä seuranneessa San Marinon GP:ssa. Kanadan GP:ssa Piquet ajoi pisteille neljänneksi, mutta hän jäi kilpailun voittaneelle Ayrton Sennalle yli kierroksen. Piquet selviytyi pistesijoille seuraavan kerran F1-sarjan palattua Eurooppaan Ranskan GP:ssa, kun hän oli lopputuloksissa viides. Sama sijoitus jäi hänen tulokseksi seuraavaksi ajetusta Britannian GP:sta. Unkarin GP:ssa tallin autojen vauhti oli pahasti kateissa ja Piquet ja tallikaverinsa Satoru Nakajiman tavoin kärjelle yli kolme kierrosta.[34] Belgian GP:ssa Piquet nousi kilpailun lopputuloksissa kuudennelta sijalta neljänneksi, kun Benetton-tallin autot hylättiin. Kauden päätöskilpailussa, Australian GP:ssa, Piquet ajoi kolmannen kerran kauden aikana kilpailussa palkintokorokkeelle kolmanneksi.[35] Palkintosija oli menestyksekkään Lotus-tallin viimeinen F1-sarjassa, vaikka talli vetäytyi sarjasta vasta kauden 1994 jälkeen.[36]

1989[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1989 oli Piquet'lle edelliskautta heikompi, minkä selitti Lotus-tallin siirtyminen Juddin moottoreihin. Edelliskaudella moottoreita tallille toimittanut Honda jatkoi yhteistyötä vain McLarenin kanssa, kun F1-sarjassa kiellettiin turbomoottorit ja siirryttiin vapaasti hengittäviin moottoreihin. Piquet'n kauden kolme ensimmäistä kilpailua päättyi keskeytykseen ja ensimmäisen kerran hän ajoi maaliin kauden neljännessä kilpailussa, Meksikon GP:ssa, jossa hän oli yhdestoista. Pistetilinsä Piquet avasi Kanadan GP:ssa ajamalla 19. lähtöruudusta neljänneksi. Palkintosijasta hän jäi hieman yli viisi sekuntia. Hän oli neljäs myös Britannian GP:ssa. Saksan GP:ssa Piquet ajoi viidenneksi ja sitä seuranneesta Unkarin GP:sta hän saavutti yhden pisteen ollen lopputuloksissa kuudes. Belgian GP:n aika-ajoissa Piquet jäi Ayrton Sennan paalupaikka-ajasta lähes seitsemän sekuntia, mikä riitti tuloksissa vasta sijalle 28. Piquet'n kohtalo oli siis karsiutuminen, kun kilpailuun pääsi mukaan 26 nopeinta kuljettajaa. Myös tallikaveri Nakajima karsiutui.[37] Piquet ajoi viimeisen kerran kauden aikana pisteille Japanin GP:ssa, jossa hän nousi Sennan hylkäyksen takia lopputuloksissa neljänneksi.[38]

Toisella ja viimeisellä Lotus-kaudellaan Piquet saavutti ainoastaan 12 pistettä, jotka riittivät kuljettajien MM-sarjassa kahdeksanteen sijaan.[39]

Benetton, uran päätös (1990–1991)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1990[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestyksen haluisena Piquet siirtyi Benettonille kaudeksi 1990. Epäilijät arvioivat Piquet'n menettäneen jo otteensa lajiin, mutta näin ei kuitenkaan tapahtunut.[40] Vaikka mestaruudesta Benettonilla ei pystynyt taistelemaan, oli pistesijat helposti saavutettavissa. Kausi käynnistyi Yhdysvaltain GP:sta saavutetulla neljänellä sijalla. Kotikilpailussaan Brasilian GP:ssa hän oli lopputuloksissa viimeisellä pistesijalla kuudes. Seuraavaksi ajetussa San Marinon GP:ssa Piquet onnistui nousemaan kilpailussa viidenneksi. Monacon GP:ssa Piquet hylättiin, koska hänen auto työnnettiin käyntiin pyörähtämisen jälkeen. Kauden ensimmäisen palkintosijan Piquet saavutti Kanadan GP:sta, kun hän ajoi maaliin toisena. Meksikon GP:sta Piquet saavutti yhden pisteen sijoittumalla kuudenneksi ja sitä seuranneessa Ranskan GP:ssa hän oli neljäs. Pistesijaputki jatkui vielä Britannian GP:ssa, jossa Piquet oli viides. Saksan GP:ssa kilpailu päättyi moottoririkkoon, mutta Unkarin GP:ssa Piquet nousi palkintokorokkeelle sijoituttuaan kilpailussa kolmanneksi. Belgian GP:ssa Piquet'n vauhti riitti viidenteen sijaan. Italian GP:ssa vauhti ei riittänyt pistesijoille, ja Piquet oli maalissa seitsemäs. Portugalin GP:ssa hän sijoittui jälleen viidenneksi. Japanin GP:hin Piquet sai tallikaverikseen kartingvuosilta tutun Roberto Morenon, kun Alessandro Nannini oli loukkaantunut helikopterionnettomuudessa.[41] Kilpailu päättyi lopulta Benettonin kaksoisvoittoon, kun Piquet voitti ja Moreno oli toinen. Kauden päättäneessä Australian GP:ssa Piquet onnistui yllättämään toistamiseen voittamalla kilpailun.[42] Samalla hän nousi MM-sarjassa tasapisteisiin kolmannelle sijalle Gerhard Bergerin kanssa, mutta Piquet voitti MM-pronssin, koska hänellä oli kaksi voittoa.[43]

1991[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Benettonin kauden 1991 B191-auto. Kuva vuodelta 2006.

Piquet jatkoi Benettonilla vielä viimeiseksi jääneellä kaudellaan 1991. Kausi alkoi jälleen hyvin, kun hän ajoi palkintokorokkeelle kolmanneksi Yhdysvaltain GP:ssa. Hyvä vauhti jatkui myös Brasilian GP:ssa, jossa Piquet oli viides. San Marinon- ja Monacon GP:ssa kilpailu päättyi jo alkumetreillä, mutta Kanadan GP:ssa tilanne oli täysin toinen. Piquet nousi kilpailun voittajaksi Nigel Mansellin ongelmien seurauksena. Samalla hän nousi kuljettajien MM-sarjassa toiseksi 16 pisteen turvin.[44] Seuraavan kerran Piquet ylsi pisteille Britannian GP:ssa, jossa hän sijoittui viidenneksi saavuttaen kaksi pistettä. Saksan- ja Unkarin GP:ssa Piquet'n matkanteko katkesi molemmissa tekniseen vikaan. Belgian GP:ssa hän ajoi palkintokorokkeelle kolmanneksi. Italian GP:ssa Piquet sai tallikaverikseen nuoren saksalaisen Michael Schumacherin, joka päihitti hänet heti. Kilpailussa Schumacher oli viides ja Piquet kuudes. Portugalin GP:ssa Piquet päihitti tallikaverinsa ja ajoi pisteille viidenneksi. Japanin GP:ssa Piquet jäi juuri pisteiden ulkopuolelle sijoituttuaan seitsemänneksi.[45] Kauden päättäneessä ja Piquet'n uran viimeisessä kilpailussa, Australian GP:ssa, kilpailu keskeytettiin rankkasateen takia kierroksella 14. Piquet oli lopputuloksissa neljäs ja sai sijoituksestaa puolitoista pistettä, koska pisteet puolitettiin kilpailun pituuden vuoksi.[46]

Viimeisellä kaudellaan Piquet sijoittui kuljettajien MM-sarjassa kuudenneksi saavuttamillaan 26,5 pisteellä.[47] Seuraavaksi kaudeksi ei löytynyt enää kiinnostavia tarjouksia Piquet'lle, minkä seurauksena päättyi kolminkertaisen maailmanmestarin Formula 1 -ura.[8]

Muita ajoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piquet Nürburgringin tuhannen kilometrin ajossa vuonna 1980. Autona BMW M1.

F1-sarjan ohella Piquet osallistui kausilla 1980 ja 1981 Nürburgringin tuhannen kilometrin ajoon BMW M1 -autolla. Hän voitti vuoden 1981 kilpailun yhdessä saksalaisen Hans-Joachim Stuckin kanssa. Kilpailu kuitenkin jouduttiin keskeyttämään kolarin takia 17 kierroksen (1 krs.= 22,8 km) ja reilun kahden tunnin ajon jälkeen.[48]

Formula ykkösten jälkeen Piquet lähti kilpailemaan Yhdysvaltoihin. Hän osallistui ensimmäistä kertaa Indianapolis 500 -kilpailuun keväällä 1992. Piquet'n kilpailu päättyi kuitenkin jo harjoituksissa, kun autoon tulleen vian takia hän törmäsi kovalla vauhdilla radan reunaan. Hän selvisi onnettomuudesta pahoilla jalkavammoilla, mutta toipuminen kesti pitkään.[49]

Piquet ei kuitenkaan luovuttanut, vaan palasi kilpailuun seuraavana vuonna.[49] Hän starttasi vuoden 1993 Indianapolis 500 -kilpailuun 13. sijalta, mutta keskeytti moottoririkkoon 39. kierroksella.[50]

Vuonna 1996 Piquet osallistui Le Mansin 24 tunnin ajoon McLaren F1 GTR -autolla Johnny Cecotton ja Danny Sullivanin kanssa. Tulokseksi kilpailusta jäi kahdeksas sija. Seuraavana vuonna Piquet osallistui kilpailuun yhdessä Jyrki Järvilehdon ja Steve Soperin kanssa. Tällä kertaa kilpailu päättyi keskeytyksestä johtuen sijalle 22.

Liiketoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piquet aloitti liikemiehen uransa perustamalla oman yrityksen, Autotracin, vuonna 1994. Yritys toimii telekommunikaatioalalla.

Vuonna 2000 Piquet perusti oman kilpatallin, Piquet Sportsin. Tallin tarkoituksena oli helpottaa Nelson Piquet Juniorin mahdollisuutta nousta Etelä-Amerikan Formula 3 -sarjaan. Talli siirtyi uuteen GP2-sarjaan kaudeksi 2005. Kaudella 2006 Nelsinho sijoittui sarjassa toiseksi, minkä jälkeen hän siirtyi Renault'n F1-tallin testikuljettajaksi.

Perhe ja yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piquet solmi ensimmäisen avioliittonsa Maria Claran kanssa vuonna 1976.[4] Tuore avioliitto hajosi Piquet'n muutettua kilpailujen perässä Eurooppaan seuraavana vuonna. Heille kuitenkin ehti syntyä lapsi, Geraldo Piquet (17. marraskuuta 1977).[51]

Toisen avioliittonsa Piquet solmi hollantilaisen Sylvia Tamsman kanssa. Tästä avioliitosta Piquet sai kolme lasta, Nelson Angelo Piquet (25. kesäkuuta 1985), Kelly Piquet (7. joulukuuta 1988) ja Julia Piquet (8. toukokuuta 1992). Laszlo Piquet syntyi vuonna 1987, mutta hänen äitinsä on Katherine Valentin.[51][52]

Kolmannen vaimonsa, Viviane Leão de Souzan, kanssa Piquet'llä on kaksi lasta. Pedro Estácio Piquet (1999) ja Marco Piquet (2000).[51][52]

F1-uran tilastot ja saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piquet ajoi urallaan yhteensä yhdeksällä eri kilpailunumerolla (22, 29, 66, 6, 5, 1, 7, 11 ja 20). Eniten hänen autoaan koristivat numerot 1 (1982, 1984, 1988) ja 6 (1979, 1986–1987), molemmat yhteensä 47 kilpailussa. 44 kilpailussa Piquet ajoi numerolla 5 (1980–1981, 1983).[1]

Tallikavereita Piquet'llä oli urallaan 15. Eniten kilpailuja hän ajoi Satoru Nakajiman kanssa Lotuksella, yhteensä 32 GP:ssa, kausina 19881989. Nigel Mansellin (1986–1987) ja Riccardo Patresen (1982–1983, 1987) tallikaverina Piquet oli 31 kilpailussa.[1]

Tulokset kilpailuittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

(Lihavoidut kilpailut tarkoittavat paalupaikkaa ja kursivoidut kilpailun nopeinta kierrosta.)

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1978 Ensign ARG BRA RSA USW MON BEL ESP SWE FRA GBR GER
Kesk.
- 0
BS Fabrications AUT
Kesk.
NED
Kesk.
ITA
9
USA
Brabham CAN
11
1979 Brabham ARG
Kesk.
BRA
Kesk.
RSA
7
USW
8
ESP
Kesk.
BEL
Kesk.
MON
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
12
AUT
Kesk.
NED
4
ITA
Kesk.
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
15. 3
1980 Brabham ARG
2
BRA
Kesk.
RSA
4
USW
1
BEL
Kesk.
MON
3
FRA
4
GBR
2
GER
4
AUT
5
NED
1
ITA
1
CAN
Kesk.
USA
Kesk.
2. 54
1981 Brabham USW
3
BRA
12
ARG
1
SMR
1
BEL
Kesk.
MON
Kesk.
ESP
Kesk.
FRA
3
GBR
Kesk.
GER
1
AUT
3
NED
2
ITA
6
CAN
5
LVS
5
1. 50
1982 Brabham RSA
Kesk.
BRA
DSQ
USW
Kesk.
SMR
BEL
5
MON
Kesk.
USE
DNQ
CAN
1
NED
2
GBR
Kesk.
FRA
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
SUI
4
ITA
Kesk.
LVS
Kesk.
11. 20
1983 Brabham BRA
1
USW
Kesk.
FRA
2
SMR
Kesk.
MON
2
BEL
4
USE
4
CAN
Kesk.
GBR
2
GER
13
AUT
3
NED
Kesk.
ITA
1
EUR
1
RSA
3
1. 59
1984 Brabham BRA
Kesk.
RSA
Kesk.
BEL
9
SMR
Kesk.
FRA
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
1
USE
1
USA
Kesk.
GBR
7
GER
Kesk.
AUT
2
NED
Kesk.
ITA
Kesk.
EUR
3
POR
6
5. 29
1985 Brabham BRA
Kesk.
POR
Kesk.
SMR
8
MON
Kesk.
CAN
Kesk.
USE
6
FRA
1
GBR
4
GER
Kesk.
AUT
Kesk.
NED
8
ITA
2
BEL
5
EUR
Kesk.
RSA
Kesk.
AUS
Kesk.
8. 21
1986 Williams BRA
1
ESP
Kesk.
SMR
2
MON
7
BEL
Kesk.
CAN
3
USE
Kesk.
FRA
3
GBR
2
GER
1
HUN
1
AUT
Kesk.
ITA
1
POR
3
MEX
4
AUS
2
3. 69
1987 Williams BRA
2
SMR
DNS
BEL
Kesk.
MON
2
USE
2
FRA
2
GBR
2
GER
1
HUN
1
AUT
2
ITA
1
POR
3
ESP
4
MEX
2
JPN
15
AUS
Kesk.
1. 73 (76)
1988 Lotus BRA
3
SMR
3
MON
Kesk.
MEX
Kesk.
CAN
4
USE
Kesk.
FRA
5
GBR
5
GER
Kesk.
HUN
8
BEL
4
ITA
Kesk.
POR
Kesk.
ESP
8
JPN
Kesk.
AUS
3
6. 22
1989 Lotus BRA
Kesk.
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
MEX
11
USA
Kesk.
CAN
4
FRA
8
GBR
4
GER
5
HUN
6
BEL
DNQ
ITA
Kesk.
POR
Kesk.
ESP
8
JPN
4
AUS
Kesk.
8. 12
1990 Benetton USA
4
BRA
6
SMR
5
MON
DSQ
CAN
2
MEX
6
FRA
4
GBR
5
GER
Kesk.
HUN
3
BEL
5
ITA
7
POR
5
ESP
Kesk.
JPN
1
AUS
1
3. 43 (44)
1991 Benetton USA
3
BRA
5
SMR
Kesk.
MON
Kesk.
CAN
1
MEX
Kesk.
FRA
8
GBR
5
GER
Kesk.
HUN
Kesk.
BEL
3
ITA
6
POR
5
ESP
11
JPN
7
AUS
4
6. 26.5

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[53]

Nro Kilpailu Lähtöruutu
1 Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 1980 1.
2 Hollannin Grand Prix 1980 5.
3 Italian Grand Prix 1980 5.
4 Argentiinan Grand Prix 1981 1.
5 San Marinon Grand Prix 1981 5.
6 Saksan Grand Prix 1981 6.
7 Kanadan Grand Prix 1982 4.
8 Brasilian Grand Prix 1983 4.
9 Italian Grand Prix 1983 4.
10 Euroopan Grand Prix 1983 4.
11 Kanadan Grand Prix 1984 1.
12 Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1984 1.
13 Ranskan Grand Prix 1985 5.
14 Brasilian Grand Prix 1986 2.
15 Saksan Grand Prix 1986 5.
16 Unkarin Grand Prix 1986 2.
17 Italian Grand Prix 1986 6.
18 Saksan Grand Prix 1987 4.
19 Unkarin Grand Prix 1987 3.
20 Italian Grand Prix 1987 1.
21 Japanin Grand Prix 1990 6.
22 Australian Grand Prix 1990 7.
23 Kanadan Grand Prix 1991 8.

Paalupaikat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[54]

Nro Kilpailu
1 Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 1980
2 Kanadan Grand Prix 1980
3 Brasilian Grand Prix 1981
4 Argentiinan Grand Prix 1981
5 Monacon Grand Prix 1981
6 Kanadan Grand Prix 1981
7 Itävallan Grand Prix 1982
8 Hollannin Grand Prix 1983
9 Etelä-Afrikan Grand Prix 1984
10 San Marinon Grand Prix 1984
11 Kanadan Grand Prix 1984
12 Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1984
13 Britannian Grand Prix 1984
14 Itävallan Grand Prix 1984
15 Italian Grand Prix 1984
16 Euroopan Grand Prix 1984
17 Portugalin Grand Prix 1984
18 Hollannin Grand Prix 1985
19 Belgian Grand Prix 1986
20 Britannian Grand Prix 1986
21 Britannian Grand Prix 1987
22 Itävallan Grand Prix 1987
23 Italian Grand Prix 1987
24 Espanjan Grand Prix 1987

Nopeimmat kierrokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[55]

Nro Kilpailu
1 Yhdysvaltain Grand Prix 1979
2 Länsi-Yhdysvaltain Grand Prix 1980
3 Argentiinan Grand Prix 1981
4 Saksan Grand Prix 1982
5 Itävallan Grand Prix 1982
6 Brasilian Grand Prix 1983
7 Monacon Grand Prix 1983
8 Italian Grand Prix 1983
9 Etelä-Afrikan Grand Prix 1983
10 San Marinon Grand Prix 1984
11 Kanadan Grand Prix 1984
12 Euroopan Grand Prix 1984
13 Brasilian Grand Prix 1986
14 San Marinon Grand Prix 1986
15 Kanadan Grand Prix 1986
16 Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1986
17 Unkarin Grand Prix 1986
18 Meksikon Grand Prix 1986
19 Australian Grand Prix 1986
20 Brasilian Grand Prix 1987
21 Ranskan Grand Prix 1987
22 Unkarin Grand Prix 1987
23 Meksikon Grand Prix 1987

Merkkipaaluja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[15]

Nro Merkkipaalu Ajetut GP:t Rata Osakilpailu
1 Ensimmäinen kilpailu 1 Hockenheimring Saksan GP 1979
2 Ensimmäiset MM-pisteet (4.) 17 Zandvoort Hollannin Grand Prix 1979
3 Ensimmäinen eturivin lähtöruutu (2.) 20 Watkins Glen Yhdysvaltain GP 1979
4 Ensimmäinen nopein kierros 20 Watkins Glen Yhdysvaltain GP 1979
5 Ensimmäinen palkintosija (2.) 21 Buenos Aires Argentiinan GP 1980
6 Ensimmäinen paalupaikka 24 Long Beach Länsi-Yhdysvaltain GP 1980
7 Ensimmäinen johtokierros 24 Long Beach Länsi-Yhdysvaltain GP 1980
8 Ensimmäinen voitto 24 Long Beach Länsi-Yhdysvaltain GP 1980
9 Ensimmäinen hattutemppu 24 Long Beach Länsi-Yhdysvaltain GP 1980
10 Ensimmäistä kertaa MM-sarjan johdossa 26 Monaco Monacon GP 1980
11 Kymmenes palkintosija 42 Dijon Ranskan GP 1981
12 100 MM-pisteen rajan ylitys 46 Zandvoort Hollannin Grand Prix 1981
13 Ensimmäinen maailmanmestaruus 49 Las Vegas Las Vegasin GP 1981
14 20. palkintosija 74 Österreichring Itävallan GP 1983
15 Kymmenes voitto 77 Brands Hatch Euroopan GP 1983
16 Toinen maailmanmestaruus 78 Kyalami Etelä-Afrikan GP 1983
17 Kymmenes paalupaikka 82 Imola San Marinon GP 1984
18 Kymmenes nopein kierros 82 Imola San Marinon GP 1984
19 200 MM-pisteen rajan ylitys 86 Detroit Itä-Yhdysvaltain GP 1984
20 100. kilpailu 100 Detroit Itä-Yhdysvaltain GP 1985
21 30. palkintosija 111 Jacarepagua Brasilian GP 1986
22 20. paalupaikka 119 Brands Hatch Britannian GP 1986
23 300 MM-pisteen rajan ylitys 126 Adelaide Australian GP 1986
24 40. palkintosija 127 Jacarepagua Brasilian GP 1987
25 20. nopein kierros 127 Jacarepagua Brasilian GP 1987
26 20. voitto 136 Monza Italian GP 1987
27 50. palkintosija 139 México Meksikon GP 1987
28 Kolmas maailmanmestaruus 140 Suzuka Japanin GP 1987
29 400 MM-pisteen rajan ylitys 157 Adelaide Australian GP 1988
30 60. palkintosija 199 Spa Belgian GP 1991
31 200. kilpailu 200 Monza Italian GP 1991
32 Viimeinen kilpailu 204 Adelaide Australian GP 1991

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Nelson Piquet ChicaneF1.com. Viitattu 12.04.2008. (englanniksi)
  2. Autódromo Internacional Nelson Piquet gpracing.net192.com. Viitattu 17.04.2008. (englanniksi)
  3. a b Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tähdet, s. 107. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.
  4. a b c d e f Loman, Petri: Formula 1 -legendat, s. 125. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3.
  5. Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tähdet, s. 108. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.
  6. a b c Loman, Petri: Formula 1 -legendat, s. 126. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3.
  7. Formula 1 Legends Yahoo!. Viitattu 07.04.2008. (englanniksi)
  8. a b c d e DRIVERS: NELSON PIQUET Grandprix.com. Viitattu 01.04.2008. (englanniksi)
  9. Loman, Petri: Formula 1 -legendat, s. 127. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3.
  10. Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tähdet, s. 109. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.
  11. a b c Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tähdet, s. 110. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.
  12. a b Loman, Petri: Formula 1 -legendat, s. 128. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3.
  13. Monacon Grand Prix 1980 F1-ruutu. Viitattu 01.04.2008.
  14. Itävallan Grand Prix 1980 F1-ruutu. Viitattu 01.04.2008.
  15. a b c Nelson Piquet - kuljettajat F1-ruutu. Viitattu 01.04.2008.
  16. a b Drivers hall of fame The Official Formula 1 Website. Viitattu 02.04.2008. (englanniksi)
  17. Hollannin Grand Prix 1981 F1-ruutu. Viitattu 02.04.2008.
  18. Kanadan Grand Prix 1981 F1-ruutu. Viitattu 02.04.2008.
  19. Itävallan Grand Prix 1982 F1-ruutu. Viitattu 03.04.2008.
  20. Drivers' Championship 1982 ChicaneF1.com. Viitattu 03.04.2008. (englanniksi)
  21. Itä-Yhdysvaltain Grand Prix 1983 F1-ruutu. Viitattu 06.04.2008.
  22. Itävallan Grand Prix 1983 F1-ruutu. Viitattu 06.04.2008.
  23. a b c d Memories of Nelson Piquet Autosport. Viitattu 06.04.2008. (englanniksi)
  24. Euroopan Grand Prix 1983 F1-ruutu. Viitattu 06.04.2008.
  25. a b c Statistics 4mula1.ro. Viitattu 06.04.2008. (englanniksi)
  26. Kärkkäinen, Juha: Formula 1 tähdet, s. 113. Alfamer, 1997. ISBN 952-5089-18-5.
  27. Drivers' Championship 1984 ChicaneF1.com. Viitattu 07.04.2008. (englanniksi)
  28. Drivers' Championship 1985 ChicaneF1.com. Viitattu 07.04.2008. (englanniksi)
  29. a b c d e Loman, Petri: Formula 1 -legendat, s. 129. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3.
  30. 1986 – Piquet, Nelson Formula1.com. Viitattu 09.04.2008. (englanniksi)
  31. Saksan Grand Prix 1987 F1-ruutu. Viitattu 10.04.2008.
  32. Italian Grand Prix 1987 F1-ruutu. Viitattu 10.04.2008.
  33. 1987 – Piquet, Nelson Formula1.com. Viitattu 10.04.2008. (englanniksi)
  34. Unkarin Grand Prix 1988 F1-ruutu. Viitattu 13.04.2008.
  35. 1988 – Piquet, Nelson Formula1.com. Viitattu 13.04.2008. (englanniksi)
  36. Lotus Podiums STATS F1. Viitattu 13.04.2008. (englanniksi)
  37. Belgian Grand Prix 1989 – aika-ajot F1-ruutu. Viitattu 13.04.2008.
  38. 1989 – Piquet, Nelson Formula1.com. Viitattu 13.04.2008. (englanniksi)
  39. Drivers' Championship 1989 ChicaneF1.com. Viitattu 13.04.2008. (englanniksi)
  40. Loman, Petri: Formula 1 -legendat, s. 130. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3.
  41. DRIVERS: ALESSANDRO NANNINI Grandprix.com. Viitattu 14.04.2008. (englanniksi)
  42. 1990 – Piquet, Nelson Formula1.com. Viitattu 14.04.2008. (englanniksi)
  43. Drivers' Championship 1990 ChicaneF1.com. Viitattu 14.04.2008. (englanniksi)
  44. Kanadan Grand Prix 1991 F1-ruutu. Viitattu 14.04.2008.
  45. 1991 – Piquet, Nelson Formula1.com. Viitattu 14.04.2008. (englanniksi)
  46. Australian Grand Prix 1991 F1-ruutu. Viitattu 14.04.2008.
  47. Drivers' Championship 1991 ChicaneF1.com. Viitattu 14.04.2008. (englanniksi)
  48. Die Sieger aller ADAC 1000km-Rennen ADAC 1000km Rennen. Viitattu 23.04.2008. (saksaksi)
  49. a b Loman, Petri: Formula 1 -legendat, s. 131. Alfamer, 2006. ISBN 952-472-052-3.
  50. 1993 Indianapolis 500 indy500.com. Viitattu 14.04.2008. (englanniksi)
  51. a b c Family GeneAll.net. Viitattu 22.04.2008. (englanniksi)
  52. a b Biography IMDb.com. Viitattu 22.04.2008. (englanniksi)
  53. All race entries, by Nelson Piquet, finishing 1st ChicaneF1.com. Viitattu 13.04.2008. (englanniksi)
  54. All race entries, by Nelson Piquet, qualifying on pole ChicaneF1.com. Viitattu 13.04.2008. (englanniksi)
  55. All race entries, by Nelson Piquet, attaining the fastest lap ChicaneF1.com. Viitattu 13.04.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nelson Piquet.