Bernie Ecclestone

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bernie Ecclestone
Ecclestone vuoden 2012 Bahrainin Grand Prix'ssa
Ecclestone vuoden 2012 Bahrainin Grand Prix'ssa
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Britannia
Aktiivivuodet 1958
Talli(t) B C Ecclestone
Kilpailuja 2 (0 starttia)
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 0
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 0
Ensimmäinen kilpailu Monacon Grand Prix 1958
Viimeinen kilpailu Britannian Grand Prix 1958

Bernard Charles "Bernie" Ecclestone (s. 28. lokakuuta 1930 Ipswich, Suffolk, Englanti) on englantilainen Formula 1 -sarjaa hallinnoivien Formula One Management sekä Formula One Administration -yhtiöiden pää- ja toimitusjohtaja.

Ecclestone on yhtiöidensä kautta määrännyt muun muassa F1-sarjan televisiointioikeuksista 1970-luvulta lähtien. Lisäksi Concorde-sopimuksen seurauksena hänen yhtiönsä päättävät F1-kilpailujen hallinnosta, järjestämisestä ja logistiikasta. Ecclestone aloitti F1-brändin kehittämisen jo 1970-luvun lopulla, jolloin hän palkkasi Patrick McNallyn myymään mainostilaa ratojen varsilta.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikemiesuran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecclestone aloitti liikemiehen uransa tekemällä kauppaa moottoripyörillä Etelä-Englannissa toisen maailmansodan jälkeen. Hän osallistui moottoripyörä- ja Formula 3-kilpailuihin, mutta huonolla menestyksellä. Humoristisesti onkin todettu Ecclestonen näyttävimmän saavutuksen Formula 3:ssa olleen jättiruuhkan aiheuttaminen Brands Hatchissä.[1] Hän siirtyi lajin bisnespuoleen ajettuaan pahan kolarin Brands Hatchissä 1949. Silti Ecclestone osallistui kahteen F1-kisaan vuonna 1958 mutta karsiutui sekä Monacon että Silverstonen aika-ajon jälkeen.[2] Ecclestone itse on kommentoinut puuttellisia kisakuskin taitojaan: "Minulla oli huonot silmät. Tärkeintä kilpa-ajajalle on erinomainen näkö- ja havaintokyky".[1]

Manageri-aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1957 Ecclestonesta tuli nuoren Stuart Lewis-Evansin manageri. Hän osti Connaughtin F1-tallin, ja sillä oli sarjassa neljä kuljettajaa. Yhden hän yritti omin avuin turhaan saada Monacon GP:n karsinnan läpi. Lewis-Evansin kuoltua Marokon GP:ssä Ecclestone vetäytyi F1-sarjasta muutamaksi vuodeksi. Hän palasi F1-sarjaan 1960-luvun puolivälissä Jochen Rindtin manageriksi. 19681969 hän johti Lotuksen F2-tallia, jonka kuljettaja Rindt oli.

Brabham-talli ja Focan perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1972 Ecclestone osti Brabham-tallin ja havaitsi samalla, että koko Formula 1-sarja tarvitsi parempaa organisointia. Ecclestonesta tuli yksi tallien yhdistyksen, FOCA:n perustajista 1974. Samalla hän nousi sen merkittäväksi johtohahmoksi. Aluksi Ecclestone johti tallien taistelua uutta ilmoittautumisjärjestelmää vastaan, joka takasi kaikille mukana oleville talleille aikaisempaa suuremman starttirahan. Taistelu päättyi Focan voitoksi, ja Ecclestone käynnisti seuraavaksi taistelun televisiointioikeuksista. Siitä kehittyi arvovaltainen taisto Jean-Marie Balestren johtaman Fisan ja Ecclestonen johtaman Focan välillä.

Fisan ja Focan kiista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fisan ja Focan kiista oli Formula 1 -historian merkittävimpiä "taisteluita", jossa lajin kattojärjestöt taistelivat vallasta F1-sarjassa. Lopulta kiista päättyi kompromissiin Concorde-sopimuksella, joka olisi voimassa 25 vuotta. Fisa päätti säännöistä, ja Foca hoiti taloudelliset asiat, kuten televisiointioikeudet, ja siitä aukeni Ecclestonelle reitti F1-sarjan yksinvaltiaaksi.

Lopullinen valtaannousu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Focan lisäksi Ecclestone johti Brabham-tallia, joka oli joutunut pahaan alamäkeen sen perustajan Jack Brabhamin lopetettua uransa 1970. Ecclestonen palkattua talliin brasilialaisen Nelson Piquet'n talli nousi hetkeksi takaisin voittojen ja jopa mestaruuksien tielle. Lopullinen alamäki alkoi vasta, kun Piquet lähti Williamsille 1986, minkä jälkeen talli ei voittanut enää yhtään kilpailua. Alamäen alkaessa Ecclestone erosi Brabhamin tallipäällikön paikalta ja siirtyi hänelle varatulle paikalle F1:n diktaattoriksi. Kun F1 sai television välityksellä lisää katsojia, alkoi sarjan menestys ulkomailla, mikä tuotti Ecclestonelle taloudellista menestystä. Ecclestonen valta kasvoi entisestään, kun hänen kiistakumppaninsa Balestre syöstiin Fisan johdosta ja tilalle nousi Ecclestonen hyvä ystävä Max Mosley. Siitä lähtien Ecclestone on johtanut F1-sarjan bisnesimperiumia yksinvaltiaan tavoin.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ecclestone on tukenut Britannian työväenpuoluetta Labour Partya. Vuonna 2000 nousi kohu, kun Ecclestone lahjoitti puolueelle miljoona puntaa. Kohun vuoksi lahjoitus palautettiin Ecclestonelle.[3] Toisaalta Ecclestone on esittänyt myönteisiä kannanottoja muun muassa Hitleristä ja Husseinista ja sanonut kallistuvansa pikemmin totalitarismin kuin demokratian suuntaan[4].

Formula 1 -tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Talli 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Pisteet Sijoitus
1958 B C Ecclestone ARG
 
MON
DNQ
NED
 
500
 
BEL
 
FRA
 
GBR
DNQ
GER
 
POR
 
ITA
 
MOR
 
0 77.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2011 talouslehti Forbesin mukaan Ecclestonen omaisuus oli 4,2 miljardia dollaria, ja näin ollen hän oli Yhdistyneen kuningaskunnan neljänneksi rikkain henkilö. Edellisenä vuonna hänen tulonsa olivat olleet 200 miljoonaa dollaria.

Vuonna 2004 Ecclestone myi Kensington Palace Gardenissa sijaitsevan asuntonsa, koskaan siinä asumatta, liikemies Lakshmi Mittalille 57,1 miljoonan dollarin hintaan. Tämä teki siitä tuolloin maailman kalleimman talon.

Ecclestone on ollut naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli nimeltään Ivy, ja heillä on tytär nimeltä Deborah. Myöhemmin hän nai Slavica Ecclestonen (o.s. Radić), jonka kanssa hän oli naimisissa liki 25 vuotta. Slavica syntyi Rijekan kaupungissa Kroatiassa Jugoslaviassa vuonna 1958. Hän oli entinen Armanin malli, ja miestään 28 vuotta nuorempi ja 29 senttimetriä pidempi. Heillä on kaksi tytärtä; Tamara Ecclestone (s. 1984) ja Petra Ecclestone (s. 1988). Pariskunta erosi virallisesti 11. maaliskuuta 2009. Vuonna 2012 elokuussa hän nai jälleen huomattavasti nuoremman naisen, Fabiana Flosin. Hänellä on ikää 35 vuotta ja hän on 46 vuotta nuorempi kuin Ecclestone.

Ecclestone oli oikeudessa Münchenissä syytettynä saksalaispankkiirin lahjomisesta, mutta hän sopi syyttäjän kanssa syytteistä luopumisesta lahjoittamalla 75 miljoonaa euroa Baijerin vapaavaltiolle. Jos Ecclestone olisi tuomittu, hän olisi voinut saada jopa kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen ja joutua luopumaan formulaliiketoiminnasta. Kyseisissä sopimustapauksissa saatuja rahoja käytetään esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Syyttäjän mukaan muun muassa Ecclestonen ikä vaikutti sopimuksen syntymiseen.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Vauhdin Maailma 7/2007: "Pieni mies - suuret visiot"
  2. Profiles Bernie Ecclestone ESPN EMEA Ltd.. Viitattu 3.9.2012.
  3. BBC:n uutiset
  4. F1-moguli kehuu Adolf Hitleriä ja Saddam Husseinia viitattu 4.7.2009
  5. Laakso, Vesa: F1-pomo Ecclestone vältti vankilan maksamalla 100 miljoonaa 5.8.2014. Yle. Viitattu 24.8.2014.
  6. F1-pomo Ecclestone päätti oikeudenkäyntinsä 100 miljoonalla dollarilla 5.8.2014. Sanoma Media Finland. Viitattu 24.8.2014.