Ranskan Grand Prix 1984
Sivulta puuttuu Ranskan Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 20. toukokuuta 1984 Dijonin radalla Ranskassa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Niki Lauda, jolle voitto oli kauden toinen.
Sisällysluettelo |
Aika-ajo[muokkaa]
Lauantaina ajetun aika-ajon aikana satoi välillä tihkuen välillä rankemmin. Märällä radalla ja sadekelin renkailla kukaan ei parantanut perjantaina ajamaansa aikaa. Lauantain ajon aikana voitiin vain testata sadekelin renkaita ja autojen säätöjä. Perjantain tulosten mukaan paalupaikan sai Patrick Tambay ajalla 1.02,200. Seuraavat lähtöruudut valtasivat Elio de Angelis, Nelson Piquet, Keijo Rosberg ja Alain Prost.[1]
Kilpailu[muokkaa]
Tämä MM-osakilpailu ajettiin pilvipoutaisessa säässä. Patrick Tambay starttasi paalulta johtoon ja pysyi kärkipaikalla kierrokselle 40 saakka, jolloin hän kävi vaihdattamassa renkaat. Johtopaikan sai Niki Lauda kierrokselle 53 asti, jolloin oli hänen vuoronsa käydä varikolla. Tambay otti johdon ja pysyi kärjessä kierrokset 54–62. Niki Laudan taitavuuden ja McLaren-auton hyvyyden ansiosta Lauda meni kärkeen kierroksella 63 ja pysyi johdossa ruutulipulle saakka. Laudan keskinopeus kilpailussa oli 125,535 km/h ja voitto oli hänen uransa 21. GP-voitto.[2]
Tulokset[muokkaa]
| Sija | Nro | Kuljettaja | Talli | Kierrokset | Aika/keskeytys | Lähtöruutu | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1 | 8 |  Niki Lauda |
McLaren-TAG | 79 | 1.31.11,951 | 9 | 9 |
| 2 | 15 |  Patrick Tambay |
Renault | 79 | + 7,154 | 1 | 6 |
| 3 | 12 |  Nigel Mansell |
Lotus-Renault | 79 | + 23,969 | 6 | 4 |
| 4 | 28 | René Arnoux |
Ferrari | 79 | + 43,706 | 11 | 3 |
| 5 | 11 |  Elio de Angelis |
Lotus-Renault | 79 | + 1.06,125 | 2 | 2 |
| 6 | 6 |  Keke Rosberg |
Williams-Honda | 78 | + 1 krs. | 4 | 1 |
| 7 | 7 | Alain Prost |
McLaren-TAG | 78 | + 1 krs. | 5 | |
| 8 | 5 | Jacques Laffite |
Williams-Honda | 78 | + 1 krs. | 12 | |
| 9 | 2 | Teo Fabi |
Brabham-BMW | 78 | + 1 krs. | 17 | |
| 10 | 26 | Andrea de Cesaris |
Ligier-Renault | 77 | + 2 krs. | 26 | |
| 11 | 18 | .svg){kind=small} Thierry Boutsen |
Arrows-BMW | 77 | + 2 krs. | 14 | |
| 12 | 24 | Piercarlo Ghinzani |
Osella-Alfa Romeo | 74 | + 5 krs. | 25 | |
| 13 | 10 | Jonathan Palmer |
RAM-Hart | 72 | + 7 krs. | 21 | |
| DSQ | 3 | Martin Brundle |
Tyrrell-Ford | 76 | Hylättiin | 23 | |
| Kesk. | 21 | Mauro Baldi |
Spirit-Hart | 61 | Moottori | 24 | |
| Kesk. | 16 | Derek Warwick |
Renault | 53 | Kolari (Surer) | 7 | |
| Kesk. | 17 |  Marc Surer |
Arrows-Ford | 51 | Kolari (Warwick) | 19 | |
| Kesk. | 23 |  Eddie Cheever |
Alfa Romeo | 51 | Moottori | 16 | |
| Kesk. | 19 |  Ayrton Senna |
Toleman-Hart | 35 | Turbo | 13 | |
| Kesk. | 27 | Michele Alboreto |
Ferrari | 33 | Moottori | 10 | |
| Kesk. | 20 |  Johnny Cecotto |
Toleman-Hart | 22 | Turbo | 18 | |
| Kesk. | 22 | Riccardo Patrese |
Alfa Romeo | 15 | Moottori | 15 | |
| Kesk. | 1 | Nelson Piquet |
Brabham-BMW | 11 | Turbo | 3 | |
| DSQ | 4 |  Stefan Bellof |
Tyrrell-Ford | 11 | Hylättiin | 20 | |
| Kesk. | 14 | Manfred Winkelhock |
ATS-BMW | 5 | Kytkin | 8 | |
| Kesk. | 9 | Philippe Alliot |
RAM-Hart | 4 | Sähköt | 22 |
Muuta[muokkaa]
- Paalupaikka: Patrick Tambay – 1.02,200
- Nopein kierros: Alain Prost – 1.05,257 (kierroksella 59)
- Osellan 50:s Grand Prix
- Michelinin 100:s Grand Prix
- Dijonin kilpailu radioitiin suorana lähetyksenä Rinnakkaisella selostajana Höyry Häyrinen.
Tilanne kuljettajien MM-sarjassa[muokkaa]
| Sija | Kuljettaja | Pisteet |
|---|---|---|
| 1 | Alain Prost | 24 |
| 2 | Niki Lauda | 18 |
| 3 | René Arnoux | 13 |
| Derek Warwick | 13 | |
| 5 | Elio de Angelis | 12 |
| 6 | Keijo Rosberg | 10 |
| 7 | Michele Alboreto | 9 |
| 8 | Patrick Tambay | 7 |
| 9 | Nigel Mansell | 4 |
| 10 | Eddie Cheever | 3 |
| Riccardo Patrese | 3 | |
| Stefan Bellof | 3 | |
| 13 | Martin Brundle | 2 |
| Andrea de Cesaris | 2 | |
| 15 | Thierry Boutsen | 1 |
| Ayrton Senna | 1 |
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Helsingin Sanomat 20.5.1984
- ↑ Helsingin Sanomat 21.5.1984
- ↑ The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 29. lokakuuta 2007. (englanniksi)
- ↑ Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 29. lokakuuta 2007.
1950 • 1951 • 1952 • 1953 • 1954 • 1955 • 1956 • 1957 • 1958 • 1959
1960 • 1961 • 1962 • 1963 • 1964 • 1965 • 1966 • 1967 • 1968 • 1969
1970 • 1971 • 1972 • 1973 • 1974 • 1975 • 1976 • 1977 • 1978 • 1979
1980 • 1981 • 1982 • 1983 • 1984 • 1985 • 1986 • 1987 • 1988 • 1989
1990 • 1991 • 1992 • 1993 • 1994 • 1995 • 1996 • 1997 • 1998 • 1999
2000 • 2001 • 2002 • 2003 • 2004 • 2005 • 2006 • 2007 • 2008 • 2009
