Itävallan Grand Prix 1984

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Itävallan Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 19. elokuuta 1984 Österreichringilla Itävallassa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Niki Lauda, jolle voitto oli kauden neljäs.

Aika-ajo[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tällä kaudella McLarenit, Lotukset, Renaultit ja toinen Brabham eli Nelson Piquet olivat muodostaneet seitsikon, joka oli aina kärjessä. Nelson Piquet kiersi 5942 metrin pituisen radan ennätysajassa 1.26,173, sillä irtosi kauden kuudes paalupaikka. Keskinopeudeksi muodostui 248,235 km/h. Alain Prost sai toisen lähtöruudun, vaikka hajotti kisa-autonsa moottorin heti aika-ajon ensimmäisellä kierroksella. Vara-autollaan hän ei pystynyt parempaan. Seuraavat sijat saivat Elio de Angelis, Niki Lauda ja Patrick Tambay.

Keijo Rosberg oli Williamsillaan yhdeksäs. Hän käytti molemmat rengaskerrat heti aika-ajon alussa, sillä jo 20 minuutin jälkeen radalla oli öljyä, eikä nopea kierros silloin enää olisi onnistunut. Öljyläikkiä radalla saivat aikaan turbomoottorit, jotka rikkoutuivat helposti 900 hevosvoimaan asti viritettyinä. Kauden aikana oli harjoituksissa ja kilpailuissa hajonnut jo noin 60 moottoria. Tässäkin aika-ajossa Andrea de Cesaris poksautti Ligierinsä moottorin. Hän jatkoi kuitenkin menoaan levittäen moottorista valuvan öljyn pitkin rataa. Öljyläikkään ajaneilla kuljettajilla ei juuri ollut mahdollisuuksia parantaa aikaansa.

Kilpailu[2][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kauden 12. MM-osakilpailu ajettiin pilvipoutaisessa säässä 25 asteen lämmössä. Startissa Elio de Angelis jäi seisomaan paikoilleen muiden rynnistäessä liikkeelle. Prost sai parhaan lähdön ja Piquet oli hänen kannassaan. Keijo Rosberg pujotteli onnistuneesti eteenpäin ja oli ensimmäisen kierroksen puolivälissä jo viides. Maalilinjalla heiluivat kuitenkin punaiset liput ja startti ja ensimmäinen kierros mitätöitiin. Keskeyttämisen syynä oli de Angeliksen jääminen lähtöruutuun.

Puolen tunnin tauon jälkeen kilpailu aloitettiin alusta yhdellä kierroksella lyhennettynä. Piquet starttasi kärkipaikalle ja hänen peräänsä säntäsivät Prost, Tambay ja Warwick. Prost osui kuitenkin öljyläikkään ja hän ajoi ulos 28. kierroksella. Oli Laudan vuoro alkaa ahdistella Piquet'ä. Lauda ohitti sisäkaarteen kautta Piquet'n 40. kierroksella. Piquet alkoi jäädä kierros kierrokselta. Viimeisen kymmenen kierroksen ajan Laudan autosta puuttui nelosvaihde, mutta hän pystyi pitämään johtonsa, sillä Piquet'n auton renkaat olivat aivan lopussa.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 8 Itävallan lippu Niki Lauda McLaren-TAG 51 1.21.12,851 4 9
2 1 Brasilian lippu Nelson Piquet Brabham-BMW 51 + 23,525 1 6
3 27 Italian lippu Michele Alboreto Ferrari 51 + 48,998 12 4
4 2 Italian lippu Teo Fabi Brabham-BMW 51 + 56,312 7 3
5 18 Belgian lippu Thierry Boutsen Arrows-BMW 50 + 1 krs. 17 2
6 17 Sveitsin lippu Marc Surer Arrows-BMW 50 + 1 krs. 19 1
7 28 Ranskan lippu René Arnoux Ferrari 50 + 1 krs. 15  
8 25 Ranskan lippu François Hesnault Ligier-Renault 49 + 2 krs. 21  
9 10 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jonathan Palmer RAM-Hart 49 + 2 krs. 24  
10 22 Italian lippu Riccardo Patrese Alfa Romeo 48 Polttoaine loppu 13  
11 9 Ranskan lippu Philippe Alliot RAM-Hart 48 + 3 krs. 25  
12 31 Itävallan lippu Gerhard Berger ATS-BMW 48 Vaihdelaatikko 20  
Kesk. 15 Ranskan lippu Patrick Tambay Renault 42 Moottori 5  
Kesk. 19 Brasilian lippu Ayrton Senna Toleman-Hart 35 Öljynpaine 10  
Kesk. 12 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Lotus-Renault 32 Moottori 8  
Kesk. 7 Ranskan lippu Alain Prost McLaren-TAG 28 Ulosajo 2  
Kesk. 11 Italian lippu Elio de Angelis Lotus-Renault 28 Moottori 3  
NC 21 Alankomaiden lippu Huub Rothengatter Spirit-Hart 23 Ei sijoittunut 26  
Kesk. 23 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Alfa Romeo 18 Moottori 16  
Kesk. 16 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Renault 17 Moottori 6  
Kesk. 26 Italian lippu Andrea de Cesaris Ligier-Renault 15 Polttoaineen syöttö 18  
Kesk. 6 Suomen lippu Keke Rosberg Williams-Honda 15 Ajettavuus 9  
Kesk. 5 Ranskan lippu Jacques Laffite Williams-Honda 12 Moottori 11  
Kesk. 30 Itävallan lippu Jo Gartner Osella-Alfa Romeo 6 Moottori 22  
Kesk. 24 Italian lippu Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 4 Vaihdelaatikko 23  
DSQ 4 Saksan lippu Stefan Bellof Tyrrell-Ford 0 Hylättiin  
DNQ 3 Ruotsin lippu Stefan Johansson Tyrrell-Ford   Karsiutui    

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

Tilanne kuljettajien MM-sarjassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Kuljettaja Pisteet
1 Niki Lauda 48
2 Alain Prost 43,5
3 Elio de Angelis 26,5
4 René Arnoux 24,5
5 Nelson Piquet 24
6 Derek Warwick 23
7 Keke Rosberg 20
8 Michele Alboreto 15
9 Patrick Tambay 9
  Nigel Mansell 9
11 Ayrton Senna 8
12 Teo Fabi 6
13 Jacques Laffite 4
14 Thierry Boutsen 3
  Eddie Cheever 3
  Riccardo Patrese 3
17 Andrea de Cesaris 2
  Piercarlo Ghinzani 2
19 Marc Surer 1

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin Sanomat 18.8.1984
  2. Helsingin Sanomat 20.8.1984
  3. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 5. marraskuuta 2007. (englanniksi)
  4. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 5. marraskuuta 2007.