Etelä-Afrikan Grand Prix 1984

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Etelä-Afrikan Grand Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 7. huhtikuuta 1984 Kyalamin radalla Etelä-Afrikassa. Kilpailun voitti McLarenilla ajanut Niki Lauda, jolle voitto oli hänen uransa 20:s ja kauden ensimmäinen.

Aika-ajo[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajojen nopein oli Nelson Piquet. Hän kiersi 4 104 metrin pituisen radan ajassa 1.04,871. Hänen keskinopeutensa 227,694 km/h oli rataennätys. Keijo Rosberg starttasi toisesta lähtöruudusta ja Nigel Mansell kolmannesta.

Ennen kilpailua kauden alussa voimaan tullut polttoainesääntö puhutti kuljettajia. Auton tankissa sai olla lähtöhetkellä vain 220 litraa polttoainetta ja tankkaaminen kilpailun kuluessa oli kielletty. Tallien oli otettava autoistaan mahdollisimman suuri teho ja varottava samalla käyttämästä liikaa polttoainetta, jotta se riittäisi maaliin saakka. Patrick Tambaysta tuli ensimmäinen uuden polttoainesäännön uhri, sillä hänen autostaan loppui polttoaine yhdeksän kierrosta ennen maalia. Kilpailussa ajettiin kaikkiaan 75 kierrosta.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[2]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 8 Itävallan lippu Niki Lauda McLaren-TAG 75 1.29.23,430 8 9
2 7 Ranskan lippu Alain Prost McLaren-TAG 75 + 1.05,950 5 6
3 16 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Renault 74 + 1 krs. 9 4
4 22 Italian lippu Riccardo Patrese Alfa Romeo 73 + 2 krs. 18 3
5 26 Italian lippu Andrea de Cesaris Ligier-Renault 73 + 2 krs. 14 2
6 19 Brasilian lippu Ayrton Senna Toleman-Hart 72 + 3 krs. 13 1
7 11 Italian lippu Elio de Angelis Lotus-Renault 71 + 4 krs. 7  
8 21 Italian lippu Mauro Baldi Spirit-Hart 71 + 4 krs. 20  
9 17 Sveitsin lippu Marc Surer Arrows-Ford 71 + 4 krs. 23  
10 25 Ranskan lippu François Hesnault Ligier-Renault 71 + 4 krs. 17  
11 27 Italian lippu Michele Alboreto Ferrari 70 Sytytys 10  
12 18 Belgian lippu Thierry Boutsen Arrows-Ford 70 + 5 krs. 26  
DSQ 3 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Martin Brundle Tyrrell-Ford 71 Hylättiin 25  
Kesk. 15 Ranskan lippu Patrick Tambay Renault 66 Polttoaine loppui 4  
DSQ 4 Saksan lippu Stefan Bellof Tyrrell-Ford 60 Hylättiin 24  
Kesk. 5 Ranskan lippu Jacques Laffite Williams-Honda 60 Voimansiirto 11  
Kesk. 14 Saksan lippu Manfred Winkelhock ATS-BMW 53 Moottori 12  
Kesk. 6 Suomen lippu Keke Rosberg Williams-Honda 51 Rengas 2  
Kesk. 12 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Lotus-Renault 51 Turbo 3  
Kesk. 28 Ranskan lippu René Arnoux Ferrari 40 Polttoaineen syöttö 15  
Kesk. 1 Brasilian lippu Nelson Piquet Brabham-BMW 29 Turbo 1  
Kesk. 20 Venezuelan lippu Johnny Cecotto Toleman-Hart 26 Rengas 19  
Kesk. 9 Ranskan lippu Philippe Alliot RAM-Hart 24 Moottori 22  
Kesk. 10 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jonathan Palmer RAM-Hart 22 Vaihdelaatikko 21  
Kesk. 2 Italian lippu Teo Fabi Brabham-BMW 18 Turbo 6  
Kesk. 23 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Alfa Romeo 4 Jäähdytin 16  
WD 24 Italian lippu Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 0 Onnettomuus 20  

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin Sanomat 7.4.1984
  2. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 28. lokakuuta 2007. (englanniksi)
  3. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 28. lokakuuta 2007.