Yhdysvaltain Grand Prix 1984

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yhdysvaltain Prix 1984 oli Formula 1 -sarjan osakilpailu, joka ajettiin 8. heinäkuuta 1984 Dallasissa Yhdysvalloissa. Kilpailun voitti Williamsilla ajanut Keke Rosberg, jolle voitto oli kauden ensimmäinen.

Aika-ajo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika-ajon nopein oli Nigel Mansell Lotuksellaan. Hän kiersi radan ajassa 1.37,41, joka merkitsi keskinopeutta 144,719 km/h. Seuraavat lähtöruudut valloittivat Elio de Angelis, René Arnoux, Niki Lauda ja Ayrton Senna. Keijo Rosberg oli kahdeksanneksi nopein.[1]

Kilpailu[2][3][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailussa oli tarkoitus ajaa 78 kierrosta eli 304 kilometriä tai kaksi tuntia riippuen siitä kumpi tulisi ensinnä täyteen. Huonokuntoisen radan vuoksi kilpailussa ajettiin vain 68 kierrosta. Kuljettajien mielestä Dallasin katurata oli kuoppainen ja vaarallisen ahdas. Sateen sattuessa uusi asfalttikin olisi ollut liukas. Radan kuopat ja Dallasin yllä leijunut 40 asteen kuumuus tekivät kilpailusta raskaan ajettavan.

Paalupaikalta lähtenyt Mansell siirtyi heti kärkeen. Toiseksi ehti Derek Warwick, joka yritti ohitusta kahdeksannella kierroksella, mutta hän päätyi rengaskasaan ja keskeyttämiseen. Tämän jälkeen kärjessä ajoivat Mansell, Lauda ja de Angelis. Kilpailun puolivälissä johdossa ajoi edelleen Mansell, mutta toiseksi oli kirinyt Rosberg. Tässä vaiheessa oli kuusi kilpailijaa keskeyttänyt kilpailun.

Viisi kärkimiestä oli kolmen sekunnin sisällä. Rosberg putosi vähäksi aikaa kolmanneksi, mutta sitten hän ampaisi Mansellin ja Prostin ohi kärkeen. Rosberg sai tehtyä pientä kaulaa, mutta Prost ja de Angelis seurasivat. Kierroksella 50 Prost siirtyi johtoon ja Rosberg jäi toiseksi René Arnouxin seuratessa kolmantena. Tässä vaiheessa 11 autoa oli keskeyttänyt. Sitten Prostin auto teki tenän ja hän ajoi radan sivuun. Rosberg sai näin kärkipaikan helposti, eikä hän enää luopunut siitä. Rosberg otti uransa kolmannen Grand Prix -voiton todella kuumissa olosuhteissa.

Erikoinen tapahtuma sattui viimeisellä kierroksella kun Nigel Mansell ajoi kolarin ja lähti työntämään autoaan kohti maalilinjaa. Kuumuuden ja fyysisen rasituksen takia Mansell pyörtyi radalle. Hän ei kuitenkaan loukkaantunut tai jäänyt auton alle. Mansell ei päässyt maaliin asti, mutta sijoittui silti kuudenneksi.

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[4]

Sija Nro Kuljettaja Talli Kierrokset Aika/keskeytys Lähtöruutu Pisteet
1 6 Suomen lippu Keke Rosberg Williams-Honda 67 2.01.22,617 8 9
2 28 Ranskan lippu René Arnoux Ferrari 67 + 22,464 4 6
3 11 Italian lippu Elio de Angelis Lotus-Renault 66 + 1 krs. 2 4
4 5 Ranskan lippu Jacques Laffite Williams-Honda 65 + 2 krs. 24 3
5 24 Italian lippu Piercarlo Ghinzani Osella-Alfa Romeo 65 + 2 krs. 18 2
6 12 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Nigel Mansell Lotus-Renault 64 Vaihdelaatikko 1 1
7 2 Italian lippu Corrado Fabi Brabham-BMW 64 + 3 krs. 11  
8 14 Saksan lippu Manfred Winkelhock ATS-BMW 64 + 3 krs. 13  
Kesk. 8 Itävallan lippu Niki Lauda McLaren-TAG 60 Ulosajo 5  
Kesk. 7 Ranskan lippu Alain Prost McLaren-TAG 56 Ulosajo 7  
Kesk. 18 Belgian lippu Thierry Boutsen Arrows-BMW 55 Ulosajo 20  
Kesk. 27 Italian lippu Michele Alboreto Ferrari 54 Ulosajo 9  
Kesk. 17 Sveitsin lippu Marc Surer Arrows-BMW 54 Ulosajo 22  
Kesk. 19 Brasilian lippu Ayrton Senna Toleman-Hart 47 Kytkin 6  
Kesk. 10 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Jonathan Palmer RAM-Hart 46 Sähköt 25  
Kesk. 1 Brasilian lippu Nelson Piquet Brabham-BMW 45 Ulosajo 12  
Kesk. 15 Ranskan lippu Patrick Tambay Renault 25 Ulosajo 10  
Kesk. 20 Venezuelan lippu Johnny Cecotto Toleman-Hart 25 Ulosajo 15  
Kesk. 26 Italian lippu Andrea de Cesaris Ligier-Renault 15 Ulosajo 16  
Kesk. 21 Alankomaiden lippu Huub Rothengatter Spirit-Hart 15 Polttoainevuoto 23  
Kesk. 22 Italian lippu Riccardo Patrese Alfa Romeo 12 Ulosajo 21  
Kesk. 16 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Derek Warwick Renault 10 Ulosajo 3  
DSQ 4 Saksan lippu Stefan Bellof Tyrrell-Ford 9 Hylättiin 17  
Kesk. 23 Yhdysvaltain lippu Eddie Cheever Alfa Romeo 8 Ulosajo 14  
Kesk. 25 Ranskan lippu François Hesnault Ligier-Renault 0 Ulosajo 19  
DNQ 3 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Martin Brundle Tyrrell-Ford        

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin Sanomat 8.7.1984
  2. Helsingin Sanomat 7.7.1984
  3. Helsingin Sanomat 9.7.1984
  4. The Official Formula 1 Website FIA. Viitattu 1. marraskuuta 2007. (englanniksi)
  5. Merkkipaalut F1-ruutu. Viitattu 1. marraskuuta 2007.