Michele Alboreto

Michele Alboreto
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus	italialainen
Aktiivivuodet	1981–1994
Talli(t)	Tyrrell, Ferrari, Larrousse, Footwork, BMS Scuderia Italia, Minardi
Kilpailuja	215 (194 lähtöä)
Maailmanmestaruuksia	0
Voittoja	5
Palkintosijoja	23
Paalupaikkoja	2
Nopeimpia kierroksia	5
MM-pisteitä	186,5
Ensimmäinen kilpailu	San Marinon Grand Prix 1981
Ensimmäinen voitto	Las Vegasin Grand Prix 1982
Viimeinen voitto	Saksan Grand Prix 1985
Viimeinen kilpailu	Australian Grand Prix 1994

Michele Alboreto (23. joulukuuta 1956 Milano, Italia – 25. huhtikuuta 2001 Klettwitz, Brandenburg, Saksa) oli italialainen kilpa-autoilija, Formula 1 -kuljettaja ja Le Mansin 24 tunnin ajon voittaja.

Alboreto oli opiskellut suunnittelua ja hän osallistui itse suunnittelemallaan CMR-autolla Formula Monza -kilpailuun ilman mainittavaa menestystä. Vuodeksi 1978 hän siirtyi Formula 3 -luokkaan ja sijoittui Italian F3-sarjassa seuraavana vuonna kolmanneksi. Vuodeksi 1980 hän siirtyi EM-sarjaan ja ajoi samaan aikaan kestävyyskilpailuja Lancialla. 1981 hän voitti Euroracing-mestaruuden ja siirtyi Minardin Formula 2 -talliin. Samana vuonna hän voitti Lancialla yhdessä Riccardo Patresen kanssa Watkins Glenin kuuden tunnin kilpailun.

F1-debyyttinsä Alboreto teki vuoden 1981 San Marinon GP:ssä Tyrrellillä. Vuosina 1981–1994 Alboreto kilpaili Formula 1 -luokassa Tyrrell, Ferrari, Footwork, Arrows, Lola (BMS Scuderia Italia) ja Minardi -talleissa. Hän starttasi yhteensä 194 GP-kilpailuun (vain yhdeksällä kuljettajalla on enemmän startteja kautta aikojen), joista otti viisi voittoa, 23 palkintosijaa, kaksi paalupaikkaa ja viisi nopeinta kierrosta.

Alboreton paras kausi osui vuoteen 1985, jolloin hän sijoittui Ferrarillaan MM-sarjassa toiseksi 53 pisteellä. Kauden puolivälissä ja vielä jonkin verran sen jälkeenkin hänellä oli kaikki mahdollisuudet mestaruuteen, mutta ne hiipuivat, kun kauden viisi viimeistä osakilpailua päättyivät keskeytykseen teknisten ongelmien takia. Alboreto hävisi reilusti Alain Prostille (73 pistettä), mutta voitti selvästi kolmanneksi sijoittuneen Keke Rosbergin (40 pistettä).

F1-uransa jälkeen Alboreto kilpaili urheiluautoilla ja vuonna 1997 voitti Le Mansin 24 tunnin kilpailun Porschella yhdessä Stefan Johanssonin ja Tom Kristensenin kanssa.

Alboreto kuoli itäisessä Saksassa sijaitsevalla Lausitzringin moottoriradalla tapahtuneessa onnettomuudessa, kun hänen testaamansa Audi R8 -prototyyppiauton rengas räjähti tuhoisin seurauksin.

F1-kaudet, tallit, pisteet, sijoitukset

• 1981 (Tyrrell): 0 MM-pistettä, sijoitus MM-sarjassa -
• 1982 (Tyrrell): 25 pistettä, sijoitus 7.
• 1983 (Tyrrell): 10 pistettä, sijoitus 12.
• 1984 (Ferrari): 30,5 pistettä, sijoitus 4.
• 1985 (Ferrari): 53 pistettä, sijoitus 2.
• 1986 (Ferrari): 14 pistettä, sijoitus 8.
• 1987 (Ferrari): 17 pistettä, sijoitus 7.
• 1988 (Ferrari): 24 pistettä, sijoitus 5.
• 1989 (Tyrrell, Larrousse): 6 pistettä, sijoitus 11.
• 1990 (Arrows): 0 pistettä, sijoitus -
• 1991 (Footwork): 0 pistettä, sijoitus -
• 1992 (Footwork): 6 pistettä, sijoitus 10.
• 1993 (Lola): 0 pistettä, sijoitus -
• 1994 (Minardi): 1 piste, sijoitus 24.

Aiheesta muualla

• Autoworld.com / Alboreto (englanniksi)
• GrandPrix.com / Alboreto (englanniksi)