Stefan Johansson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Stefan Johansson
Stefan Johansson 2007 (crop).JPG
Ura Formula 1:n MM-sarjassa
Kansalaisuus Ruotsin lippu ruotsalainen
Aktiivivuodet 1980, 1983–1991
Talli(t) Shadow, Spirit, Tyrrell, Toleman, Ferrari, McLaren, Ligier, Onyx, AGS, Footwork Arrows
Kilpailuja 103 (79 lähtöä)
Maailmanmestaruuksia 0
Voittoja 0
Palkintosijoja 12
Paalupaikkoja 0
Nopeimpia kierroksia 0
MM-pisteitä 88
Ensimmäinen kilpailu Argentiinan Grand Prix 1980
Ensimmäinen voitto -
Viimeinen voitto -
Viimeinen kilpailu Britannian Grand Prix 1991

Stefan Nils Edwin Johansson (s. 8. syyskuuta 1956 Växjö, Ruotsi) on ruotsalainen autourheilija. Hän kilpaili urallaan muun muassa Formula 1 -sarjassa, minkä jälkeen hän osallistui urheiluautosarjoihin ja CART:iin. Hänen autokuntansa voitti Le Mansin 24 tunnin ajon vuonna 1997.

Johansson on muun muassa kilpa-autoilija Emma Kimiläisen manageri.[1]

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stefan Johansson aloitti uransa kartingeissa 1968 ja voitti Ruotsin mestaruuden vuonna 1973. Formula Ford -sarjan kansallisen mestaruuden hän vei 1977. Voitettuaan Britannian Formula 3 -sarjan kilpailun Silverstonen radalla hän sai mahdollisuuden kokeilla kykyjään Formula 1 -sarjassa. Shadow-auton vauhti ei kuitenkaan riittänyt tuomaan paikkaa lähtöruudukossa. Johansson palasi kolmosiin kaudeksi 1980 ja vei Britannian mestaruuden voitettuaan kaudella kuusi kilpailua.[2]

Kaudeksi 1981 Johansson siirtyi Euroopan Formula 2 -sarjaan Toleman-talliin. Hän voitti kilpailun Hockenheimissa ja Mantorpissa,[3] ja hänet pestattiin kaudeksi 1982 Spirit-Hondalle. Kausi ei sujunut erityisen hyvin, eikä hän saavuttanut yhtään voittoa, vaikkakin hän lähti useasti paalupaikalta. Johansson sai tilaisuuden testata Spirit-tallin Formula 1 -autoa. Tallin kuljettajaksi F1-sarjaan hän siirtyi kaudeksi 1983.[2]

Formula 1 -ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson osallistui kaikkiaan 103 GP-viikonloppuun. Hän karsiutui kilpailusta 24 kertaa. Hänellä ei ole tilillään yhtään GP-voittoa, mutta neljä kakkossijaa ja kahdeksan kolmossijaa. Pisteitä hän keräsi kaikkiaan 88.[4]

Alku ilman kummoistakaan menestystä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johanssonin F1-ura alkoi kaudella 1980, kun hän osallistui kahteen kauden ensimmäiseen kilpailuun Shadow-tallin autolla. Hän kuitenkin karsiutui molemmista.[5] Hänen tallikaverinaan ajoi britti Dave Kennedy, joka myös karsiutui samoista kilpailuista kuin Johansson.

Johanssonin Spirit 201C -auto, jolla hän kilpaili F1:ssä kaudella 1983.

Paluun ykkösiin Johansson teki kaudella 1983. Tällä kertaa tallina oli Spirit,[6] joka oli ollut Johanssonin tallina jo hänen F2-ajoillaan. Johansson osallistui kuuteen kilpailuun kauden loppupuoliskolla. Hänen parhaaksi sijoituksekseen jäi Hollannin osakilpailun seitsemäs sija,[6] joka sijallisesti oli juuri ja juuri pistesijojen ulkopuolella. Talli ajatti kaudella vain yhtä autoa, joten Johanssonilla ei ollut tallikaveria laisinkaan.

Kaudella 1984 Johansson osallistui kilpailuihin taas vasta kauden loppupuoliskolla, kun hän aluksi korvasi loukkaantunutta Martin Brundlea Tyrrell-tallissa. Tyrrellillä hän osallistui neljään kilpailuun, joista yhdessä hänen kilpailunsa päättyi jo aika-ajoihin.[7] Muista kolmesta kilpailusta tuloksena oli hylkäys, koska tallin todettiin kiertävän autojensa painosäädöksiä.[8] Kauden kolmessa viimeisessä kilpailussa Johansson ajoi Tolemanilla.[7] Hänen tallikavereina olivat ensimmäisessä kilpailussa Pierluigi Martini ja kahdessa viimeisessä Ayrton Senna. Johansson saavutti Italian osakilpailussa neljännen sijan ja saavutti sen myötä kolme MM-pistettä.[7]

Menestystä Ferrarilla ja McLarenilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson ajoi Tyrrellillä vielä kauden 1985 ensimmäisen kilpailun.[9] Vaikka hän lähti lähtöruudukossa peräpäästä, hän nousi muiden keskeytysten myötä sijalle seitsemän, josta ei kuitenkaan saanut pisteitä. Loppukaudeksi hän siirtyi korvaamaan René Arnoux'ta Ferrarille. Hänen tallikaverinaan ajoi italialainen Michele Alboreto. Ferrarilla Johansson saavutti kahdeksan pistesijaa, joista kaksi oli palkintosijoja. San Marinon osakilpailussa Johansson johti ja olisi luultavasti voittanut, ellei hänen autostaan olisi loppunut polttoaine. Yhteensä hän saavutti 26 pistettä ja sijoittui kuljettajien loppupisteissä sijalle seitsemän. Alboreto sen sijaan oli MM-sarjassa toinen.

Johansson ajoi myös kauden 1986 Michele Alboreton tallikaverina Ferrarilla. Kausi alkoi kahdella keskeytyksellä, mutta hän onnistui kauden kuluessa ajamaan pisteille seitsemästi. Neljässä kilpailussa hän oli palkintokorokkeella oltuaan maalissa kolmas. Pisteitä kertyi 23, ja hän sijoittui loppupisteissä viidenneksi.[10] Taakse jäi muun muassa tallikaveri Alboreto, joka saavutti vain yhden palkintosijan ja 14 pistettä.

Kahden melko menestyksekkään Ferrari-kauden jälkeen Johansson siirtyi hallitsevan maailmanmestarin Alain Prostin tallikaveriksi McLarenille kaudeksi 1987. Kausi alkoi Johanssonin osalta kolmannella sijalla Brasilian GP:ssa, jossa Prost vei voiton. Johansson ylsi palkinnoille vielä neljästi, ja hän oli muilla pistesijoilla kolme kertaa.[11] Voittoihin ei Johansson silti yltänyt, toisin kuin Prost. Johanssonilla oli kauden päätyttyä 30 pistettä, ja hän oli loppupisteissä kuudes. Kausi jäi pisteissä mitattuna Johanssonin parhaaksi F1-kaudeksi.

Pistesijat jäävät harvoiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi 1988 oli todellinen mahalasku Johanssonin F1-uralla. Hän siirtyi Ligier-talliin, jonka parhaat päivät olivat jo takanapäin. Johanssonin viimekautinen talli, McLaren, hallitsi kautta mennen tullen, eivätkä hän ja hänen tallikaverinsa René Arnoux yltäneet pistesijalle kertaakaan. Arnoux jatkoi tallissa vielä seuraavankin kauden, mutta Johansson siirtyi uuteen Onyx-talliin. Aluksi hänen tallikaverinaan ajoi Bertrand Gachot, mutta kauden neljässä viimeisessä kilpailussa Gachot'n paikan otti debyyttinsä F1-kilpa-ajajana tehnyt Jyrki Järvilehto. Johanssonin kilpailu päättyi kahdeksaan kertaan jo esikarsintoihin. Neljästä kilpailusta hän keskeytti, ja Kanadasta tuli hylkäys. Kilpailukyvyttömästä autosta huolimatta Johansson ylsi viidenneksi Ranskassa ja Portugalissa kolmanneksi.[12] Kuudella pisteellään hänen loppusijoituksensa oli kymmenes. Johansson jatkoi Onyxilla myös 1990, tosin vain kauden kahdessa ensimmäisessä kilpailussa. Niistä kummastakin hän karsiutui, eikä hän ajanut loppukaudella enää F1:ssä kilpaa.

Viimeiseksi jääneellä kaudella 1991 Johansson ajoi ensin Automobiles Gonfaronnaises Sportives -tallissa kahdessa ensimmäisessä kilpailussa. Hän ei selviytynyt itse lähtöön, vaan matkanteko päättyi aika-ajoihin. Johansson ajoi vielä neljässä kilpailussa Footworkilla, mutta menestystä ei tullut. Britannian osakilpailu jäi hänen viimeiseksi F1-kilpailukseen.[4]

CART-ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välittömästi F1-uransa jälkeen Johansson siirtyi CART-sarjaan, jossa hän ajoi Bettenhausen Motorsports -tallin kalustolla kaudet 1992–1996. Johansson oli kohtalaisen menestyksekäs vaikka ei aivan kuumimpaan kärkeen lukeutunutkaan. Kuten F1:ssä, Johansson ei saavuttanut CART-sarjassakaan yhtään voittoa, mutta kylläkin joitain palkintosijoja.

Kauden 1996 jälkeen Johansson jätti CART-sarjan, osittain siksi, että oli uransa ensimmäisen kerran mukana kuolemaan johtaneessa onnettomuudessa, kun Jeff Krosnoff menetti henkensä sarjan Toronton kilpailussa loppukesällä 1996. 2000-luvulla Johansson teki paluun CART-sarjaan American Spirit -tallin tallipäällikkönä ja perustaja-omistajana. Talli oli mukana kuitenkin vain yhden kauden, kuljettajinaan ex-mestari Jimmy Vasser ja Ryan Hunter-Reay.

Urheiluautoura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson ajamassa Joest Porsche WSC-95 -autoa Donington Parkin radalla vuonna 1997.

Johansson ajoi urheiluautokilpailuissa jo ennen F1-uraansa ja myös sen aikana. Hän osallistui muun muassa Le Mansin 24 tunnin ajoon useasti. Myös F1-uran jälkeen Johansson menestyi urheiluautoluokissa. Hän voitti muun muassa Le Mansin 24 tunnin ajon 1997 yhdessä entisen Ferrari-tallitoverinsa Alboreton sekä tanskalaisen Tom Kristensenin kanssa. Johansson on voittanut Sebringin 12 tunnin ajon kahdesti: vuonna 1984 Mauricio de Narvaezin ja Hans Heyerin kanssa sekä vuonna 1997 Andy Evansin, Fermín Vélezin ja Yannick Dalmasin kanssa.

Johansson on myös ajanut American Le Mans Series -sarjassa, jossa hän ajaa myös kaudella 2008. Hän ei ole saavuttanut sarjassa yhtään voittoa.

Muita ajoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson osallistui entisille F1-kuljettajille tarkoitettuun Grand Prix Masters -sarjaan, mutta sarja kesti vain muutaman kilpailun verran. Hän osallistui myös vuonna 2008 alkaneeseen Speedcar Series -sarjaan. Hän ajoi neljästi pistesijalle. Mukana oli muun muassa hänen entinen tallikaverinsa Jyrki Järvilehto.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson on naimissa argentiinalaisen naisen, Gabriellan, kanssa. Heillä on kaksi lasta: Stefan Jr. ja Clara. Johanssonilla on lisäksi tytär Kelly aikaisemmasta suhteestaan. Johanssonilla on asunto Los Angelesissa Yhdysvalloissa ja Monacossa.[13]

Johansson harrastaa maalausta, lukemista ja musiikin kuuntelua. Hänen lempiruokaansa on japanilainen ja italialainen ruoka. Hänen esikuvansa kilpailemisessa on Niki Lauda,[13] joka on kolminkertainen F1-maailmanmestari.

Tuloksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Formula 1 -sarjan MM-kilpailujen tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lihavointi tarkoittaa paalupaikkaa ja kursivointi kilpailun nopeinta kierrosta.

Vuosi Talli Auto Moottori 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Sijoitus Pisteet
1980 Shadow Cars Shadow DN11 Ford Cosworth DFV V8 ARG
DNQ
BRA
DNQ
RSA
 
USW
 
BEL
 
MON
 
FRA
 
GBR
 
GER
 
AUT
 
NED
 
ITA
 
CAN
 
USA
 
- 0
1983 Spirit Racing Spirit 201C Honda V6 (t/c) BRA
 
USW
 
FRA
 
SMR
 
MON
 
BEL
 
USE
 
CAN
 
GBR
Kesk.
GER
Kesk.
AUT
12
NED
7
ITA
Kesk.
EUR
14
RSA
 
25. 0
1984 Tyrrell Racing Organisation Tyrrell 012 Ford Cosworth DFY V8 BRA
 
RSA
 
BEL
 
SMR
 
FRA
 
MON
 
CAN
 
USE
 
USA
 
GBR
DSQ
GER
DSQ
AUT
DNQ
NED
DSQ
17. 3
Toleman Group Motorsport Toleman TG184 Hart Straight-4 (t/c) ITA
4
EUR
Kesk.
POR
11
1985 Tyrrell Racing Organisation Tyrrell 012 Ford Cosworth DFY V8 BRA
7
7. 26
Scuderia Ferrari Ferrari 156/85 Ferrari V6 (t/c) POR
8
SMR
6
MON
Kesk.
CAN
2
USE
2
FRA
4
GBR
Kesk.
GER
9
AUT
4
NED
Kesk.
ITA
5
BEL
Kesk.
EUR
Kesk.
RSA
4
AUS
5
1986 Scuderia Ferrari Ferrari F1/86 Ferrari V6 (t/c) BRA
Kesk.
ESP
Kesk.
SMR
4
MON
10
BEL
3
CAN
Kesk.
USE
Kesk.
FRA
Kesk.
GBR
Kesk.
GER
11
HUN
4
AUT
3
ITA
3
POR
6
MEX
12
AUS
3
5. 23
1987 Marlboro McLaren International McLaren MP4-3 TAG V6 (t/c) BRA
3
SMR
4
BEL
2
MON
Kesk.
USE
7
FRA
8
GBR
Kesk.
GER
2
HUN
Kesk.
AUT
7
ITA
6
POR
5
ESP
3
MEX
Kesk.
JPN
3
AUS
Kesk.
6. 30
1988 Ligier Loto Ligier JS31 Judd V8 BRA
9
SMR
DNQ
MON
Kesk.
MEX
10
CAN
Kesk.
USE
Kesk.
FRA
DNQ
GBR
DNQ
GER
DNQ
HUN
Kesk.
BEL
11
ITA
DNQ
POR
Kesk.
ESP
Kesk.
JPN
DNQ
AUS
9
26. 0
1989 Moneytron Onyx Onyx ORE-1 Ford Cosworth DFR V8 BRA
DNPQ
SMR
DNPQ
MON
DNPQ
MEX
Kesk.
USA
Kesk.
CAN
DSQ
FRA
5
GBR
DNPQ
GER
Kesk.
HUN
Kesk.
BEL
8
ITA
DNPQ
POR
3
ESP
DNPQ
JPN
DNPQ
AUS
DNPQ
12. 6
1990 Moneytron Onyx Onyx ORE-1 Ford Cosworth DFR V8 USA
DNQ
BRA
DNQ
SMR
 
MON
 
CAN
 
MEX
 
FRA
 
GBR
 
GER
 
HUN
 
BEL
 
ITA
 
POR
 
ESP
 
JPN
 
AUS
 
- 0
1991 Automobiles Gonfaronnaises Sportives AGS JH25B Ford Cosworth DFR V8 USA
DNQ
BRA
DNQ
- 0
Footwork Footwork FA12 Porsche V12 SMR
 
MON
 
CAN
Kesk.
MEX
DNQ
Footwork FA12C Ford Cosworth DFR V8 FRA
DNQ
GBR
DNQ
GER
 
HUN
 
BEL
 
ITA
 
POR
 
ESP
 
JPN
 
AUS
 

Indy 500 -tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Auto Moottori Lähtöruutu Sija
1993 Penske Chevrolet 6. 11.
1994 Penske Ilmor 27. 15.
1995 Reynard Ford-Cosworth 31. 16.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Emma Kimiläinen tiedote prestoteam.fi. Viitattu 14.5.2008.
  2. a b Drivers: Stefan Johansson Grandprix.com. Viitattu 14.5.2008. (englanniksi)
  3. European Formula 2 Championship: 1981 season Theracingline.com. Viitattu 14.5.2008. (englanniksi)
  4. a b Driver: Stefan Johansson ChicaneF1.com. Viitattu 15.5.2008. (englanniksi)
  5. 1980 – Stefan Johansson Formula1.com. Viitattu 15.5.2008. (englanniksi)
  6. a b 1983 – Stefan Johansson Formula1.com. Viitattu 15.5.2008. (englanniksi)
  7. a b c 1984 – Stefan Johansson Formula1.com. Viitattu 15.5.2008. (englanniksi)
  8. Tyrrell ja Schumi aiemmat suurrangaistukset 14.9.2007. MTV3. Viitattu 15.5.2008.
  9. 1985 – Stefan Johansson Formula1.com. Viitattu 15.5.2008. (englanniksi)
  10. 1986 Formula One season drivers Formula1.com. Viitattu 15.5.2008. (englanniksi)
  11. 1987 – Stefa Johansson Formula1.com. Viitattu 15.5.2008. (englanniksi)
  12. 1989 – Stefan Johansson Formula1.com. Viitattu 15.5.2008. (englanniksi)
  13. a b Stefan Johansson Sjvaxjo.com. Viitattu 14.5.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stefan Johansson.